Rakennuslupaa varten pitää pyytää lausunnot naapureilta. Asiassa auttaa, jos he ovat mukavia ihmisiä. Meitä on onneksi siunattu tällaisilla mökkinaapureilla. Naapureiden kuulemisen voi halutessaan ulkoistaa kunnan rakennusvalvonnalle. Meillä on kuitenkin aikaa vähän niukanlaisesti ja koska tein tämän harjoituksen jo kertaalleen poikkeusluvan kanssa, päätin hoitaa homman taas täälläkin kertaa itse.

Yksi naapureista asuu Espoon keskustan lähellä. Sijainti on näppärästi matkan varrella meiltä Käpylästä Tammisaareen ajettaessa. Aikataulusyistä johtuen en voinut tarkkaan sopia ajankohtaa, milloin olisin ovella koputtamassa. Käytännössä olin varautunut siihen, että tarvittaessa jätän paperit kirjekuoressa postilaatikkoon.

Kurvasin siis naapurin kaupunkiasunnon pihaan ja marssin ovea kohti. Juuri kun olin laittamassa sormea ovikellon napille, viereisen asunnon ovi aukesi. Siellä oli jo varsin kunnioitettavan elämänkokemuksen omaava rouvashenkilö. Selvisi, että hän on naapurimökin omistajan isoäiti. Pirteä rouva nojasi rollaattoriinsa ja pienen johdatuksen jälkeen hän oli heti jyvällä siitä, millä asialla liikuin. Varsinaiset mökkinaapurit, joita olin tulossa tapaamaan, eivät olleet kotosalla, joten otin plan-b:n käyttöön. Jätin paperit kirjekuoressa myöhemmin allekirjoitettaviksi.

Varsinainen päivän piristys oli kun isoäidin kanssa puhuttiin mökkipaikastamme. Hän valitteli sitä, ettei ikänsä vuoksi voi juurikaan siellä enää käydä. Ja samaan hengenvetoon lisäsi, että on hienoa kun sinne tulee nuoria, jotka sitten jaksavat ehostaa paikkoja.

Ei enää kovin usein tapahdu sitä, että tällaista kohta kuuskymppistä tituleerataan nuoreksi. Puhumattakaan siitä, että jollakulla on uskoa siihen, että tässä jotain saadaan vielä aikaankin. Hyvältä tämä tuntui ja antoi mukavasti motivaatiota meidän tällä hetkellä takkuilevan projektin puskemiseen.

Vastaavanlainen kokemus mutta vähän monimielisempänä meillä oli myös silloin kun olimme välittäjän kanssa ensimmäistä kertaa katsomassa tulevaa mökkiämme. Tammisaarelainen reipas ja rento välittäjä oli pahoillaan siitä, että myytävä kohde ei ollut kaikin puolin ihan edustuskunnossa. Noin niin kuin kauniisti sanottuna. Syyksi hän ilmoitti, että “omistaja kun on sellainen yksin asuva vanhempi nainen, joka ei oikein ole jaksanut paikkoja kunnostaa.” Kaupanteossa ilmeni, että tämä “vanhempi nainen” oli meitä lähes kymmenen vuotta nuorempi.

Ikä on suhteellinen käsite. Onneksi.

Keväinen iltapäivänäkymä saunarantaan.