Raasepori kuuluu sellaiseen läntisen Uudenmaan alueeseen, jonka sähköverkkoa hallitsee erityishyödyllinen yritys Caruna Oy. Yritän olla tässä mahdollisimman objektiivinen, mutta se ei ole helppoa. Mielenkiintoisen referenssin aiheeseen antaa meidän kotoisa alkoholin vähittäismyyntimonopoli ja sen mahdollistama luovuus Suomen rajojen ulkopuolella.
Vaikka tämä liittyykin vain löyhästi tämänkertaiseen varsinaiseen aiheeseeni, en malta olla ensin kertomatta kokemuksiani, kun viime viikolla pistäydyimme Markun kanssa Tallinnassa päiväretkellä hakemassa kesän juomia.
Eckerö Line on kehittänyt tarpeeseen hyvin toimivan ja asiakasystävällisen konseptin. Vaikea kuvitella, että mikään yksinoikeuden haltija pystyisi luomaan jotain vastaavaa. Lähtökohtana on vielä se, että matka itsessään – ilman maihinnousua Tallinnassa – maksoi todella vähän eli kahdeksan euroa hengeltä. Auton sai mukaan laivaan ilmaiseksi.
Laivan myymälässä ja jo ennen sitä myös laivayhtiön sivustolla voi rauhassa tehdä valintoja. Kassalta saa paperilistauksen suosituimmista tuotteista ja kaikki laatikoittain myytävät voi vain ruksata listaan. Jos tarvitsee jotain irtopulloissa myytävää, niin ne voi itse valita hyllyistä. Kasalla sitten maksetaan sekä itse kerätyt että laatikkotavarat yhdellä kertaa. Irtopullot pakataan heti pahvilaatikoihin ja päälle kirjoitetaan auton rekisterinumero. Kaupan pojat sitten siirtävät kaikki ostetut tuotteet suoraan autokannelle auton viereen siirtolavalle. Itse ei tarvitse kantaa tai kuljettaa mitään laivan sisällä. Helppoa ja mukavaa. Vaikka Alko taistelee kaikin tavoin monopolinsa puolesta, toimintaympäristö muuttuu ja antaa mahdollisuuksia asiakasystävällisille oivalluksille.

Tunnelmapaloja Eckerö Linen päiväristeilyltä Helsinki-Tallinna-Helsinki. Seminaarimatkallamme oli erilaista oheisohjelmaa tarjolla sekä paikallisille että turisteille.
Sitten takaisin varsinaiseen aiheeseen eli Carunan toimintaan. Rehellisyyden nimissä ei Carunan toimintakaan aivan karua ole. Aika kaukana Eckerö Linen hiotusta asiakaspalvelusta kuitenkin. Sähkönjakelussa suojamuurit ovat myös paljon korkeammat kuin oluen myynnissä. Vertailu ei ehkä ole ihan reilua, mutta nämä nyt mukavasti sattuivat ajallisesti päällekkäin.
Vähiten huono tapa asioida Carunan kanssa on hieman yllättäen jonottaminen heidän puhelinpalvelussaan. Miksi näin? Se selviää tarinan edetessä.
Palvelunumeroon soittaessaan alkuun tulee moniportainen näppäilykuvio, jolla haarukoidaan tarkemmin, mitä asia koskee. Tässä ei sinänsä ole mitään erikoista, monilla muillakin on vastaavia rakennelmia. Ja kun on muutamaan kertaan soittanut, niin osaa näppäillä oikeat numerot ilman automaatin lätinöiden kuunteluakin.
Olen soittanut Carunalle ainakin kymmenen kertaaa. Joka kerta olen joutunut jonoon. Jonon mahdollisesta kestosta ei kerrota. Aina välillä musiikin katkaisee tiedote, jossa kehotetaan pysymään linjoilla. Tai sitten annetaan mahdollisuus jättää soittopyyntö. Kaksi kertaa olen kokeillut tätä vaihtoehtoa. Numero talletetaan ja automaatti hövelisti lupaa, että seuraava vapautuva asiakaspalvelija soittaa takaisin. Eipä ihan suju näin. Rehellisyyden nimissä täytyy todeta, että kyllä soitot ovat jossain vaiheessa tulleet. Kolmen tai neljän päivän kuluttua. Ja sama juttu oli kun kerran kokeeksi jätin yhteydenottopyynnön netin kautta. Asiaan palattiin päivien viiveellä.
Rakennusprojektissa on monta asiaa, joita pitää yhtäaikaa potkia eteenpäin. Monet ovat myös sellaisia, jotka riippuvat toisistaan. Hermo meinaa mennä, kun aika kuluu yhden toimijan odotteluun ja hommat seisoo. Niinpä otin ohjat omiin käsiin. Kun takaisinsoittoja ei ole kuulunut, olen muutaman tunnin kuluttua soittanut uudestaan Carunan palvelunumeroon. Riittävän sinnikkään jonotusmusiikin kuuntelun jälkeen olen sitten jossain vaiheessa päässytkin asiakaspalvelijan kanssa keskustelemaan. Tämä on jo puoli voittoa. Mutta ei välttämättä sen enempää.
Nyt viimeksi asiani oli uuden liittymispisteen (=uusi maakaapeli tontin rajalle) tilaaminen. Samalla puretaan vanha ilmajohto ja sen jälkeen tontilla oleva sähkötolppa voidaan hävittää. Joku on joskus päättänyt vetää johdon tontin eteläreunan kautta talon päädyssä olevaan pääkeskukseen. Nyt saadaan rumat piuhat ja pylväs pois näkymiä pilaamasta. Ja samalla saadaan toimintavarmempi maakaapelikin.
Jotta pääsisin tilaamaan tämän työn, Carunan prosessin mukaan heidän pitää ensin lähettää minulle tarjous. Asiakaspalvelijan mukaan tämä tapahtuu siten, että lähettävät minulle postissa kirjallisen tarjouksen, jonka sitten voisin allekirjoittaa ja palauttaa niin ikään postilla. En ollut uskoa korviani. Pitääkö minun siis vaivata Postin miehiä kesken kiireisimmän ruohonleikkuukauden ja siinä sivussa odotella päiväkausia ilman havaintoa siitä eteneekö asiani ollenkaan?
Kun olin puhelimessa tarpeeksi asiaa ihmetellyt, niin sain toisesta päästä linjaa puolittaisen myönnytyksen. He voisivat lähettää tarjous/tilaus -lomakkeen sähköpostilla, mutta joutuisin palauttamaan allekirjoitetun kupongin postilla. Ja kun asiaa edelleenkin lisää pallottelin, niin palautusvaihtoehtona olisi myös henkilökohtainen vienti Carunan toimipisteeseen Espoossa. Tällä kuviolla säästäisin monta päivää ja varmistaisin, että paperit todella liikkuisivat. Jokainen voitettu päivä kiireisessä projektissamme on kotiin päin.
Mutta ei tässäkään vielä kaikki. Yllätys oli alkuun mieluisa, kun seuraavana päivänä sain tarjouksen sähköpostiini. Siinä sanottiin, että voisivatkin minun kohdallani tehdä poikkeuksen ja hyväksyvät skannatun tilauslomakkeen palauttamisen sähköpostilla. Jes – nyt viimein puhuvat asiaa! Ilo vaihtui nopeasti turhautuneeksi suuttumukseksi, kun avasin liitetiedoston. Siinä oli ainoastaan tarjouksen kansilehti. Varsinaiset oleelliset tilaussivut puuttuivat. Kylmä hiki tuli otsalle, kun taas ajattelin edessä olevaa puhelinrumbaa. Tällä kertaa asia selvisi kolmella soitolla ja niihin liittyvillä jonotuksilla. Aikaa tosin meni taas kaksi päivää, mutta nyt on tilaus ruksuttamassa Carunan rattaistossa.
Mielenkiintoinen kokemus, joka olisi painajaismainen, jos projektissamme olisi päivän päälle tarkka aikataulu. Tässä ohessa ehdimme jo sähköurakoitsijan kanssa tehdä plan-b:n siltä varalta, että homma ei etenisi. Eikä vieläkään ole poissuljettu, etteikö sitä tarvittaisi. Carunan tarjouksessa luvataan toimitusajaksi 2 kk. Aivan liian pitkä aika meille. Pyysin tilauksessani myös vahvistusta toimitusajalle. Toistaiseksi ei ole näkynyt. Kuten ei myöskään tarjouksessa viitteenä olleita toimitusehtoja. Mutta eipä noilla ole niin väliäkään. Caruna tekee työnsä siten ja sillä aikataululla, kuin heitä itseään kiinnostaa. Asiakas ei tule katoamaan eikä varsinkaan voi vaihtaa toimittajaa. Saattaa olla, että edessä on lisää jonotusmusiikin kuuntelua.

Näistä näkymiä rumentavista infrastruktuurin elementeistä halutaan päästä eroon. Tavoitteena on, että jatkossa sähköt tulisivat maakaapelia pitkin.
Yksi vastaus artikkeliiin “Monopolit – tai edes sähkötolppa – nurin”