Uusi unelma vanhan raunioille

Tylyltä tuntuu, kun pistetään matalaksi jonkun toisen 50 vuotta sitten rakentama unelma. Juhannus 2017 oli viimeinen viikonloppu, kun asuimme vanhassa mökissä. Heti seuraavana sunnuntaina alkoi purkuoperaation valmistelu. Alkuviikosta tahti vain tiivistyi, kun saimme lisää apuvoimia talkoisiin. 

Juhannuksen jälkeinen maanantai alkoi kohteessamme klo 7:30 ovikellon soitolla. Ovella oli Carunan lähettämä urakoitsija Dennis. Oikein mukava nuori mies, joka tuli siirtämään sähkömittarin ja kytkemään uuden syötön pääkeskukseen. Tämän jälkeen poisti vanhat ilmajohdot sekä lopulta myös minun suuresti inhoamani sähkötolpan tontiltamme. Ei tule ikävä.

Pellit pois ja tolppa nurin

Moniajoa purkutyömaalla. Kattopellit saavat kyytiä samoin kuin vanhat sähköjodot ja -tolpat.

Seuraavat viikot (kuukaudet?) joudumme elämään erilaisten jatkojohtoviritysten kanssa. Mutta sen jälkeen meillä onkin kaiken muun lisäksi myös valotolpat pihatien varrella ja sähköt myös piharakennuksissa. Melkoinen mukavuuslisä syksyn pimeneviin iltoihin.

Yhdeksältä ovikello soi uudestaan. Tällä kertaa siellä oli putkimies Hans, jonka päivän urakka oli katkaista vedet keittiöstä sekä poistaa ilmalämpöpumpun ulko- ja sisäyksiköt. Vettä toki saamme porakaivosta edelleenkin, mutta se tulee suoraan paineella ilman automatiikkaa tai lämminvesivaraajaa. Esimerkkejä asioista, joita pitää itsestäänselvyyksinä. Niiden hyödyllisyyden huomaa vasta, kun ne puuttuvat.

Lisää apuvoimia työmaalle

Yhdentoista aikaan pihaan kaarsi Markku, joka tuli auttamaan mökin tyhjentämisessä ja muissa purkuoperaation valmisteluissa. Ensimmäisenä projektina oli irrottaa ja ottaa alas kattopellit. En laskenut ruuvien määrää tarkemmin, mutta profiilipeltikatossa niitä on noin karkeasti arvioiden runsaasti. Makita pyöri kuumana ja siivu kerrallaan pellit saatiin turvallisesti alas, pinoon kanervikkoon ja odottamaan jatkokäyttöä. Yhden pellin alta löytyi pelästynyt lepakko. Suojaavan pellin häviäminen aiheutti hetken lamaannuksen, mutta sitten eläin säntäsi lentoon ja katosi männikköön.

Pellit maahan

Peltien käsittelyssä sai olla tarkkana. Isoimmat olivat painavia ja niissä oli tuulipintaa paljon. Alaspäin tuominen on toki helpompaa kuin ylös nosto.

Kattopeltien alla olevat ruoteet otettiin niin ikään pois. Ne olivat hyväkuntoista 100 millin lautaa. Metrejä oli varmaankin jotain kahden sadan luokkaa. Mielenkiintoista asiassa oli, että laudat olivat jo valmiiksi kierrätystavaraa – niissä oli ylimääräisiä naulanreikiä ja joissain myös muovitulppia. Kiinteistövälittäjä olikin jo kertonut meille, että mökin samoin kuin rantasaunan rakentamiseen oli käytetty Tammisaaresta purettujen talojen materiaaleja. Tämä oli siis todellakin faktaa eikä vain fiktiota.

Nypimme laudoista naulat pois ja pinosimme puut suojaan odottamaan uutta käyttöä – siis ainakin jo kolmatta sellaista. Tästä voisi tehdä EU:lle raportin. Siellä ilmeisesti ollaan nykyään niin kovin huolissaan meidän puutavaran kierrätysprosenteista.

Laudat, pino, kierrätys

Mallisuoritus kierrätyksestä. Kestopuut ja tavalliset laudat siististi omissa pinoissaan.

Ei maailman tyylikkäin juttu mutta sitäkin käytännöllisempi

Ostin laudoille ja muullekin tavaralle suojaksi pressuautotallin. Tämän party teltan mitat ovat 4×6 metriä, korkeutta taitaa olla parhaimmillaan lähes kolme metriä. Kasaaminen sujui kolmeen pekkaan sutjakkaasti. Muuten ihan pätevän tuntuinen peli, mutta mukana tulleet pienet metallipuikot, joilla jalat tulisi kiinnittää maahan, ovat lapsellisen pienet. Ei niillä kyllä muutenkaan meidän tontilla olisi mitään käyttöä. Kallioon ei niitä voi upottaa. Ainakaan helposti. Mereltä puhaltavat hiivarit huojuttivat seinämiä aika lailla, mutta laitos pysyi kuosissa ja paikallaan. Laitettiin vielä varmuuden vuoksi kivenmurikoita jalkojen juureen ja niistä köydet katoksen tukiristikoihin. Toivottavasti laite nyt pysyy paikoillaan myös silloin, kun oikeat myrskyt jossain välissä vääjäämättä tulevat.

pressuautotalli, pressukatos

Pressukatos ei ole pihapiiriä koristava rakennelma, mutta sitäkin käytännöllisempi työmaan eri tarpeisiin.

Kuistin kestopuut talteen

Vanhassa mökissä oli oven eteen rakennettu pieni kestopuukatos valokatteineen. Katos oli tehty varmasti riittävän tukevasta materaalista. Tolpat mm. olivat 100×100 pölliä. Joonas sai heilua lekan, sorkkaraudan ja ruuvinvääntimen kanssa tosissaan ennen kuin kehikko suostui antamaan periksi. Aarteita ei kuistin alta löytynyt – ainoastaan pari pullonkorkkia ja koiran flexi-talutin.

Kuistin katos lekalla nurin

Antaa se tukevakin rakennelma periksi kunhan sitä lähestyy oikealla asenteella. Ja työkaluilla.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s