Talo sai paikkansa

Vanhasta mökistä on enää jäljellä vain muisto. Sekä kohta postissa tulevat purkamislaskut. Niistä vähän lisää tulevassa artikkelissa. Sen verran traumaattimen juttu siitä tuli, että pitää päästä purkamaan (!) asiaa vähän enemmänkin. Mutta ensin mukavampia asioita: miten uusi rakennus löysi paikkansa.

Torstaille oli buukattu katselmus, joka kulki nimellä “Rakennuspaikan ja sen korkeusaseman merkitseminen”. Edellisen rakennusprojektimme perusteella odotin varsin virallista toimitusta. Kyseisessä projektissa Helsingin Maununnevalla vuonna 2006 talon kulmat merkittiin maastoon tarkasti ja etenkin koron osalta tuli silloin tiukat ohjeet. Tulevan talon harja ei missään tapauksessa saanut olla milliäkään yli naapuritalon harjan. Jos näin pääsisi käymään edessä olisi sitten korjausurakka. Toki tuolloin pysyimme määritetyissä rajoissa, mutta tarkkana sai olla etenkin lähdön eli anturan kanssa.

Kuinkas sitten kävikään

Nyt odotimme Jannen kanssa jotain vastaavanlaista. Esimakua tästä olimme saaneet rakennuslupaa haettaessa ympäristönvalvojan lausunnon osalta. Raaseporissa osataan tarvittaessa olla tiukkoja. Tällä kertaa tunnelmat olivat toisenlaiset. Ilmeisesti loma-asuntoasioissa ollaan myös joustavia. Saimme ohjeet, että talon voi sijoittaa suunnitellulle rakennuspaikalle ja maastoon siten kuin parhaaksi näemme. Lupaan liitettyä asemapiirustusta ei tarvitse millilleen – eikä edes metrilleen – noudattaa. Koko toimitus pöytäkirjan allekirjoituksineen oli ohi muutamassa minuutissa. Tarkastaja lähti seuraavaan kohteeseen ja me jäimme Jannen kanssa vähän hölmistyneinä miettimään mihin sen talon tontilla sitten oikein sijoittaisimme.

Tämä oli rakennuslupaan kirjattu ensimmäinen virallinen katselmus. Tuli taas mieleen omakotitalon rakentaminen Helsinkiin. Silloin kokouksia pidettiin ja ja niiden pöytäkirjoja laadittiin useita pitkin matkaa. Tällä kertaa tilanne on toinen. Paikan merkitsemisen jälkeen seuraava ja myös ainoa lisäksi vaadittava katselmus on lopputarkastus. Näin asia on kirjattu rakennuslupaan ja saimme sille vahvistuksen myös tarkastajalta. Hyvä näin.

Reikä kallioon

Hämmennys sujuvasti menneestä katselmuksesta haihtui nopeasti ja aloimme tosissaan miettiä talon paikkaa. Teimme muutaman tarkistusmittauksen, joilla varmistimme, että perustuspilarit tulisivat järkeviin paikkoihin. Toinen mietityttänyt asia oli seinälinja. Olimme jo aiemmin päättäneet, että käännämme taloa vanhaan verrattuna enemmän auringonlaskun suuntaan. Nyt piti vain vetää linjat ja merkata ne kallioon.

Sitten oli päätöksen aika. Laitoin iskuporakoneeseen kahdeksan millisen kiviterän ja annoin mennä. Tästä alkoi uuden talon rakentaminen. Kuten aina, päätöksen tekemisestä seuraa helpotuksen tunne ja lisäksi siitä tulee ylimääräinen annos energiaa puskea projektia eteenpäin. Jälkimmäinen on tarpeen etenkin, kun purkuoperaation jälkpyykkiä siivotaan. Siitä siis lisää myöhemmin. Nyt nautitaan hyvin sujuneesta katselmuksesta ja sijaintiin liittyvistä päätöksistä.

Kulmapiste ja seinälinja

Uuden talon kulmamerkki porattiin kallioon ja seinälinja merkattiin narulla sekä punaisilla viivoilla. Näistä perustusten tekijät voivat mittailla pilareille oikeat paikat.

Puu kaatuu!

Metsuri työssään. Tulevan uuden terassin tieltä eli alta jouduttiin poistamaan pari nuorta mäntyä.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s