Kiire tulee kalliiksi

Aika on tunnetusti rahaa. Myös ajattelemattomuus voi käydä kalliiksi. Oppirahoja tuli maksettua. Jälkeenpäin on tietysti helppo sanoa, että olisihan tämä pitänyt tietää. Tämä postaus on paitsi omakohtaista asian purkamista, lisäksi myös tiedoksi ja jopa varoitukseksi muille vastaavaan tilanteeseen joutuville.

Kuinka paljon painaa 90-neliöinen 60-luvulla rakennettu lautarunkoinen kesämökki?

Tästä ei minulla itselläni ollut oikein mitään käsitystä. Eikä näköjään ollut vastaavalla mestarillakaan. Nyt sen tiedämme: n. 35 tonnia. En olisi asiaa uskonut, jos joku olisi asian etukäteen kertonut. Kokonaispainoon sisältyy sekä talon runko, että perustukset ja hormi. Kattopellit, pienen kestopuisen etuterassin sekä jonkin verran lattialautoja ja muuta pientä olimme talosta jo poistaneet ennen kuin kaivinkone ja siirtolavat tulivat pihalle. Mainittujen osien osuus kokonaisuudesta olisi kuitenkin ollut vähäinen.

Vanha mökki

Vanha huvilarakennus, joka nyttemmin on siis kadonnut.

Miksi tästä sitten tuli ongelma?

Olin pyytänyt kokonaistarjouksia talon purkamisesta ja uusien perustusten tekemisestä. Eri syistä johtuen tarjousten kysely jäi varsin myöhään ja niiden saamisessa olikin sitten suuria ongelmia. Ja nekin jotka sain, olivat varsin suolaisen oloisia. Niinpä päätin pilkkoa urakan osiin: vanhan talon purku ja perustukset omiksi kokonaisuuksiksi. Perustavaa laatua oleva virhe näin jälkikäteen ajatellen oli, että en pyytänyt purkamisesta kokonaishintaa. Sen sijaan sovin, että työt olivat oma osuutensa ja että maksaisin jätteistä sen mukaan, mitä kaatikselta laskuttavat. Tässä astuu kuvaan edellä kerrottu pieleen mennyt arvio jätekuormien painosta.

Kiire on keskimäärin aina pahasta.

Aika on rahaa -toteamus kävi tässä konkreettisesti toteen. Aikataulusyistä halusimme ja jouduimme pistämään mökin päreiksi yhden viikonlopun aikana. Tämä olikin jutun positiivisin asia. Vanha talo hävisi vauhdilla ja uudelle saatiin hieno ja puhdas rakennuspaikka:

Tyhjä rakennuspaikka

Vanha mökki katosi vauhdilla. Alta paljastui yllättävän sileä ja ehjä kallio. Tähän on hyvä alkaa rakentaa uutta huvilaa.

Kiireen kääntöpuoli oli, että kaikki tavara mätettiin siirtolavoille ilman sen kummempaa lajittelua. Ajatus oli, että vajaan 200 euron tonnihinta sekalaisesta rakennusjätteestä ei kuitenkaan niin paljoa ole, että tällaisen tönön osalta aikaa kannattaa käyttää lajitteluun. Kuten jo on tullut todettua: pieleen meni. Olisi kannattanut vaikka palkata henkilö kuukaudeksi tekemään lajittelua käsin. Samalla olisi saatu materiaalit ainakin osittain kierrätettyäkin.

Mitä opittavaa tässä oli?

Ensinnäkin, rakennusjätteen lajitteluun käytetty aika näkyy suoraan pankkitilillä. Toiseksi, älä arvaile, vaan ota etukäteen selvää olennaisista asioista kuten tässä tapauksessa jätteen kokonaismäärästä ja -painosta. Ja kolmantena, kiire merkitsee aina isoa riskiä.

Jotta tarinalle saadaan jollain lailla positiivinen loppu, niin tiukasta aikataulusta huolimatta projekti on edennyt suunnitellusti. Saimme myös viettää alkukesän aina juhannukseen saakka vanhassa mökissä. Perustusurakoitsija on jo aloittanut työnsä ja näillä näkymin hirsiä päästään asentamaan ajallaan eli elokuun puolivälissä.

Nyt on aika antaa työrauha perustusten tekijöille sekä itsekin vetää hetken henkeä. Blogi pitää parin viikon tauon. Ellei mitään aivan yllättävää tapahdu, palataan taas asiaan elokuussa. Mukavaa kesän jatkoa!

Pukit kalliolla

Pukit kalliolla. Perustusten pilarit pitää saada tarkasti paikoilleen. Elokuussa tässä on hirsikehikko jo paikoillaan. Sitä sekä lämpimiä kesäkelejä odotellen. 🙂

One thought on “Kiire tulee kalliiksi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s