Jotta projektit ja tekeminen eivät loppuisi kesken, kehitin pieneksi välipalaksi saunaremontin.

Tarkkaavaisimmat ovat ehkä jo huomanneet, että uuteen huvilarakennukseemme ei tule saunaa. Syynä tähän on, että haluamme sellaisen rantaan joka tapauksessa. Kaksi saunaa aivan lähekkäin tuntuu turhalta.

Tontillamme itse asiassa on jo rantasauna. Omalla tavallaan mielenkiintoinen, mutta myös ristiriitaisia tunteita herättävä rakennus. Valmistumisensa aikaan joskus 50-luvulla aika ja arvot olivat vähän erilaiset kuin nykyään.

Saunan sijainti aivan rannan tuntumassa on erinomainen. Löylyt ovat ihan niin hyvät kuin puulämmitteisessä saunassa vain voi olettaa olevan. Perusasiat tuntuisivat siis olevan kunnossa, mutta…

Kaikki ei ihan ole kohdillaan

Sauna on alempana rinteessä kuin päärakennus. Saunan katto hallitsee näkymiä terassilta alas rantaan ja merelle. Parhaalla tahdollakaan ei saunan arkkitehtuurista oikein löydä mitään hyvää. Katto on ruma ja lisäksi ruosteessa, räystäät massiiviset, terassi on pieni, huonejako epäkäytännöllinen, ikkunat aivan vääriin suuntiin, sinänsä riittävän isossa löylyhuoneessa on väärin mitoitetut lauteet jne.

Sen verran ihmeissämme olemme luomuksesta olleet, että päätimme ainakin toistaiseksi antaa rakennuksen olla ennallaan.

Kun noin vuosi sitten saimme kiinteistön hallintaamme, koko saunarakennus (löylyhuone, pukuhuone, saunakamari, terassi, terassin alusta) olivat kaikki varastona. Sitä ei ilmiselvästi ollut käytetty varsinaiseen tarkoitukseensa vuosikausiin.

Raivaus- ja siivousoperaatiolla saimme kiukaan ja lauteet esiin ja käyttöön. Ja kuten jo alussa kerroin, löylyt itsessään ovat varsin hyvät. Vaikka rakennus on ulkomitoiltaan pienehkö, löylyhuone on kuitenkin riittävän kokoinen.

Isoin ongelma on ylälauteen mitoitus. Korkeussuunnassa kaikki on vielä ok, mutta lauteiden syvyys on vain noin puolet suosituksesta eli kolmisenkymmentä senttiä. Saahan siihen penkin reunalle kankun jotenkin asetettua, mutta rentoutumisesta ei juurikaan voi puhua. Näissä ristiriitaisissa tunnelmissa on siis tämä ensimmäinen vuosi saunan kanssa vietetty.

Ei hyvä mutta käyttökelpoinen

Nyt talven alettua ja koska uudessa huvilassa ei vielä voi yöpyä, saunarakennuksesta on tullut pelastus. Toisin kuin on asian laita pihassa ylempänä olevan uudehkon vierasmajan kanssa, saunakamarin saa lämpimäksi myös pakkaskeleillä.

Muutaman yöpymisen jälkeen rakennukseen on alkanut muodostua kirjamellisesti lämmin tunneside. Ei siitä ikinä hyvää saa, mutta sen kanssa voinee kuitenkin elää. Ainakin toistaiseksi.

Samaan aikaan toisaalla

Kontiotuotteen toimituksessa on ollut lähes kaikkea puutavaraa reilusti yli tarpeen. Puu on siinä mielessä mukavaa ainetta, että jos ei muuta, niin ainakin sen voi polttaa eli hyödyntää lämpönä. Koko ajan olen kuitenkin miettinyt löytyisikö ylijäämätavaralle jotain vielä parempaa käyttöä.

Yhdessä aiemmassa postauksessa oli esittely lattioiden koolausoperaatiosta. Siinä Milja paukutti naulaimella koolauslaudat kiinni lattiavasoihin. Laudat ovat höylättyä, pyöreäreunaista puuta. Muistuttavat kovasti laudelautoja. Arvaukseni ja toiveeni on, että olisivat kuusta. Väri ainakin on vaalea. Yhteispituudeltaan ylijäänyttä lautaa oli n. 50 metriä.

Oivallus

Jossain vaiheessa palikat sitten loksahtivat paikoilleen. Nykyistä rantasaunaa voisi ehostaa pienimuotoisella pikaremontilla käyttäen hyväksi ylijääneitä puutavaroita.

Vanhat lauteet sai purettua ja pätkittyä moottorisahalla pikavauhtia polttopuiksi. Paneeliseiniin vedin mustan vahan. Betoniseinät maalasin valkoisella Luja -maalilla kahteen kertaan. Lauteiden rungot tein niin ikään Kontion toimittamien väliseinätolpppien ylijäämäpaloista.

Laudelautaa eli siis alunperin huvilan lattiaan tarkoitettua koolausta oli riittävästi, mutta ei kuitenkaan hirveästi liikaa. Lisäksi kesän sateiden ja huonon suojauksen vuoksi osa laudoista oli jo päässyt sinistymään. Jouduin ottamaan käyttöön kaiken vähänkin käyttökelpoisen puutavaran.

Ensimmäinen idea oli tehdä lauteet pitkittäissuuntaisista, täysmittaisista laudoista. Tähän eivät materiaalit olisi kuitenkaan riittäneet. Niinpä laudat piti pätkiä lyhyemmiksi ja asentaa poikittaittain. Hukkapaloja tuli tällä tavoin vähemmän. Sahaamista ja ruuvaamista puolestaan tuli jonkun verran enemmän, mutta ei kuitenkaan ylenpalttisesti.

Ylälauteiden selkänojana on tervaleppäsormipaneeli. Ko. materiaalia ei (ainakaan vielä) ole tällä työmaalla käytetty. Tarvittavat muutamat pätkät löytyivät meidän Vannetien varastosta. Teimme silloin kymmenisen vuotta sitten kylppäreitten ja vessojen katot tästä tavarasta. Ylijääneet pätkät makasivat pihamökkiin varastoituna vuosikausia, mutta nyt siis tulivat tarpeeseen. Joskus näköjään käy näinkin – yleensä projekteista ylijääneet tarvikkeet tulee hävitettyä. Ennemmin tai myöhemmin.

Käyttökelpoista lautaa riitti siis lauteisiin. Saunajakkaran eli alimman portaan osalta on homma vielä mietinnässä. Lauteisiin käytettyä lautaa olisi jäljellä niukinnaukin riittävästi, tosin enemmän tai vähemmän sinistyneenä. Ei pieni määrä kunnon tavaraa paljoa kyllä maksaisikaan. Tai jakkaran voisi jopa ostaa valmiinakin. Toistaiseksi lauteille kipuamista varten meillä on käytettävissä vanha pikkujakkara.

Voimia perusprojektin puskemiseen

Saunaremonttiin käytetty aika oli tietysti pois huvilan nikkaroinnista. Uskoisin, että kokonaisuuden kannalta se oli kuitenkin hyvä investointi. Tällainen pienimuotoinen ja helposti toteutettava projekti oli hyvää terapiaa (jotain valmistakin tässä syntyy 🙂 ) ja siitä sai lisämotivaatiota siihen meidän isompaan hankkeeseen. Bonuksena tuli vielä ylitse jääneiden tarvikkeiden kierrätys hyötykäyttöön. Kustannuksetkin olivat minimaaliset eli muutama kymppi maaleihin ja ruuveihin. Ja tietysti se tärkein: nyt meillä on mökillä mukava ja jopa trendikäs rantasauna.