Vaihtelua huvilaelämään – seinien tasoittamisesta on nyt siirrytty kattojen tasoittamiseen. Luonto on läsnä lähempänä ja kauempana, päivin öin. Pienin askelin kuljemme kohti maalia. 

Parin viime viikon ajan myös säätilat ovat olleet varsin vaihtelevat. Välillä meri on aamuisin ollut täysin peilityyni ja sitten illalla tai viimeistään seuraavan aamuna on myrskynnyt oikein kunnolla.

Sähkönsiirtomaksuille olemme jo saaneet käytännön vastinetta. Caruna vaihtoi alkuvuodesta pitkät avolinjat maakaapeleihin. Vielä vuosi sitten jokaikisen myrskyn seurauksena oli tuntien sähkökatkot. Puuta koputtaen voi todeta, että nyt on kaikki toisin. Kummelin Matti Näsää mukaellen- ei katkon katkoa.

Pieni asia, suuri merkitys.

Kuten aiemmin taisi jo tulla kerrottua, poistimme terassin puolelta muutama viikko sitten hyvin palvelleen työmaaoven ja asensimme varsinaisen ulko-oven paikoilleen. Sillä kertaa loppui aika kesken ja vuorilaudat jäivät kiinnittämättä. Ovi itsessään on terassin katetulla alueella. Ei sinne sada eli onneksi veden kanssa ei ole ollut ongelmia. Pari toisenlaista käytännön haastetta on tässä välivaiheessa ilman vuorilautoja ollut.

Ensimmäisen oli toki heti tiedossa. Vuorilaudoilla on tärkeä visuaalinen rooli. Ne tekevät ovesta ja koko ulkoseinästä viimeistellyn näköisen. Paljaana paistavat karapuut ja eristeet eivät ole esteettinen näkymä.

Kesällä maalasimme – eli öljysimme – vuorilautoja tähänkin tarkoitukseen. Toinen ulko-ovi sekä ikkunat (isoja lukuunottamatta) ovat jo kehyksensä saaneet. Sen verran käsiteltyä lautaa oli talon alla vielä jemmassa, että Jannen kanssa saimme toissaviikonloppuna hoidettua projektin kunnialla maaliin asti. Hyvältä näyttää.

Toinen puuttuvien vuorilautojen ongelma on ollut, että eristeet eivät tahdo pysyä paikoillaan. Karapuiden vastaisessa kapeassa raossa on pellavarivettä, yläreunan painumarako on täytetty ekovillalla. Saman tien asennuksen jälkeen alkoi oven eteen ulkopuolelle ilmestyä pieniä ekovillan palasia. Joku (tai jokin) kävi nyppimässä eristeen palasia ja samalla tiputteli tavaraa siihen oven edustalle. Vahva epäilys on, että pihapiirissä elävät oravat nopeasti keksivät loistavan pesän pehmikkeen ja lämmikkeen. Toivottavasti saivat isoimmat tarpeensa tyydytettyä. Enää ei villoja ole tarjolla.

Tasoituksia peliin

Kun levyseiniä on nyt tullut itse hartaasti nikkaroitua ja viimeisteltyä, huomaa konkreettisesti, miten hieno rakennusmateriaali hirsi todellakin on. Ei muuta kuin latominen päällekkäin ja siinä sitä sitten on sekä ulko- että sisäpintaa heti valmiina pintakäsittelyä varten. Ja käsittelynkin voisi periaatteessa jättää tekemättä. Luontaisesti harmaantunut puupinta on sekin oikein kaunis. Tosin nykyiset lamellihirret eivät taida oikein soveltua tällaiseen eli joku maalaus tai öljyäminen on paikallaan. Mutta on se pientä verrattuna siihen, mistä seuraavaksi aion (taas) purkautua.

Tämä on loputonta. Tunne johtuu osin tietysti siitä, että viikonloput järjestään loppuvat kesken. Mutta varsinainen syy on, että inspiraatio kipsilevyjen saumaukseen on todella vähissä.

Kuten varmasti on siis jo tullut ilmi, kipsilevyjen paklaus ei ole niitä rakennusprojektien innoittavimpia osia. Eikä paljon auta vaihtelukaan, jos se on siirtymistä seinistä kattoihin. Sisäkattojen tasoitus on sitä itseään vielä potenssiin kaksi. Etenkin kun huonekorkeus on enimmillään lähes neljä metriä ja katto on kaiken muun lisäksi viisto.

Keskittymällä visioon tulevasta sileästä, vaaleasta katosta sitä pääsee sauma kerrallaan eteenpäin. Parhaimmillaan tässäkin työssä saavuttaa jonkinlaisen flow-tilan ja silloin aika rientää sekä maailman murheet unohtuvat. Asiaa tosin hieman haittaa se, että tällaisen kuusikymppisen fysiikka ei enää suosi telineillä keikkumista. Hyvää jumppaahan kiipeily ja saumaus-hionta-maalaus toki on.

Näillä eväillä toisen makkarin seinät ovat jo valmiit ja kattokin alkaa olla voiton puolella. Toisessakin on jo ekat pakkelit paikoillaan. Eiköhän se tästä.

Tähtien vyö

Valoisa aika on jo lyhentynyt merkittävästi ja niinpä saamme pilvettöminä iltoina ihailla upeaa tähtitaivasta. Näin etenkin silloin, kun kuu on piilossa. Viime perjantaina oli taas tällainen tilanne.

Lähin valosaastetta tuova elementti on lounaassa noin 30 kilometrin päässä oleva Hangon kaupunki ja satama. Jos taivaalla on kosteutta eli ohutta pilveä, niin silloin lounaassa kajastavat Hangon kellertävät valot hieman häiritsevät sen suunnan tarkkailua. Kirkkaina öinä, kuten tälläkin kertaa, on näkymä avaruuteen täydellinen.

Vaikuttavin tämä spektaakkeli on silloin, kun siihen saa yhdistettyä vielä kipakan pakkasen sekä kylvyn 37-asteisessa paljussa. Sitä odotellessa; varsinkin kun sen jälkeen on taas kevät luvassa.

Ennen kevättä on huvilalla kuitenkin vielä tiedossa erilaisia uusia juttuja. Näyttää mm. vahvasti siltä, että kohta voidaan aloittaa piiiitkään odotettu kylpyhuone/wc:n rakentaminen. Muutakin mielenkiintoista on tekeillä eli pysykäähän kanavalla! 🙂