Ei koskaan enää – mutta kuinkas sitten kävikään? Kipsilevyjen paklausshow on viimein takanapäin. Lopuksi pohdintaa naapurin kanssa: Elis! Who the fuck is Elis?
Huvilan sisällä on aikamoinen kaaos, mutta taustalla ja pinnan alla asiat ovat edenneet. Merkittävä edistysaskel on, että makkareiden seinien ja kattojen tasoitus/hiontatyöt ovat nyt valmiit. En tiedä onko vika sitten työvälineissä, -tavoissa vaiko -miehessä, mutta aikas voimille käyvä tämä osaprojekti oli. Vaikka itse sanonkin, niin lopulta katoista tuli oikein hyvät ja seinätkin taitavat olla ihan ok. Voidaan siis jatkaa muihin aiheisiin.
Ruuvarit esiin ja aivot narikkaan
Erinäisiä kertoja on tullut Ikean kaappeja kasailtua. Edellisen isomman projektin eli nykyisen asuntomme keittiön ja makuuhuoneen kaappien kasaamisen jälkeen kävi mielessä, että nyt saa riittää. Ei enää tätä pahvi-lastulevy-ruuvi -rumbaa!
Ja toisinhan tässä sitten taas kävi. Erilaisten tekijöiden summana päädyimme Vantaan Porttipuiston suurtavaratalon hoteisiin ja valitsimme tutut, turvalliset tuotteet. Ainakin tietää tarkkaan jo etukäteen, mitä rahalla saa.
Ensimmäiseen makuuhuoneeseen tulee näitä yhdeksän kappaletta, toiseen kuusi ja eteiseen kahdekan plus lisäksi yksi laatikosto. Kokemuksen kautta on oppinut laittamaan aivot narikkaan ja orjallisesti joka kaapin kohdalla kulkemaan pilkulleen kasausohjeen mukaisesti. Ajatusmalli ”kyllähän-minä-tämän-jo-osaan” johtaa vääjäämättä ongelmiin.
Noin kolmasosa tarvikkeista tuli tähän ekaan kuormaan. Toisen makkarin sekä eteisen kaapistot otetaan työmaalle myöhemmin. Tämä on myös yksi Ikean etu. Tavaraa voi ostaa ja ottaa kohteeseen juuri siihen tahtiin, kuin itselle sopii.
Tällä kertaa hienosäätöä aiheutti voimassa oleva kampanja, jossa 1000 euron keittiökalusteostoksesta saa 100 euron lahjakortin. Jos summa päättyy esim. lukuun 950, jää palkkio saamatta. Tarkan budjetin rakentajana jokainen tarjottu euro on tarpeen. Nyt kasatun kuorman hinnaksi tuli 1024€. Aika hyvin siis onnistuimme optimoinnissa.
Keittiökaappeja makuuhuoneisiin
Makuuhuoneiden väliseen seinään upotettavien kaappien paikat on mitoitettu 60 sentin jaolla. Tämä oli tarkoituksella näin, koska olimme jo vakaasti päättäneet, että tällä kertaa otamme jotain muuta kuin tätä ruotsalaista designia. Ikean vaatekaapit ovat 50:n jaolla eli yhteensopimattomia jo tehtyihin rakenteisiin.
Pahaksi eli hyväksi onneksi Marille selvisi jossain vaiheessa, että onhan Ikealla vaihtoehtokin. Makuuhuoneiden Pax-komeroiden sijaan voidaan kaapistot toteuttaa keittiöpuolen Metod -tuotteilla. Niiden kaappirungot ovat 40,60, 80 -jaolla.
Pienellä sovittelujumpalla Mari ja Ikean suunnittelija saivat rakennettua kelvolliset kokonaisuudet. Lisämausteena ja ihmetyksen aiheena suunnittelijalle oli meidän huonekorkeus, 3,5 metriä. Useampi runko ja ovi vain päällekkäin ja meillä on siisti kaappiseinä. Yläkaappeihin ei edes NBA-koripalloilija ilman tikkaita ylettyisi, mutta eiköhän sillekin säilytystilalle käyttöä löydy.
Tässä kaappiseinä koko komeudessaan. Tai ainakin melkein. Kuten näkyy, vasemman yläkulman laatikko puuttuu vielä. Kaapeista tuli niin korkeat, että ulkoseinään tulevan koravusilmaventtiilin ja sihen liittyvien iv-putkien kanssa pitää vähän kikkailla ennen viimeisen kaapin asennusta.
Voin muuten vilpittömästi suositella Ikeassa asiointia lokakuun loppupuolen arki-iltoina. Keittiösuunnittelijan pakeille pääsi jonottamatta ja myymälässä, ravintolassa, varastossa jne. oli miellyttävän rauhallista. En kyllä muista tällaista kokemusta aiemmilta kerroilta. Ehkäpä näitä tullaan taas joskus myöhemminkin käyttämään.
Rogu ja Elis
Loppuun vielä anekdootti naapurikohtaamisista.
Kuten tarkkaavaiset lukijat ehkä muistavat, korvasimme joku tovi sitten terassin puolella olleen työmaaoven varsinaisella ulko-ovella. Asiasta kerran mökkinaapureiden kanssa jutellessame, he kertoivat, että heidän tutuillaan olisi käyttöä vanhalle ovelle. Niinpä jätimme irroitetun oven karmeineen terassillemme noutoa odottamaan.
Naapurin Rogu kävi toissa viikolla pikavisiitillä kertomassa, että tulevat hetikohta noutamaan ovea. Kysyin Rogulta haluaako hän tulla katsomaan projektimme etenemistä. Siihen R kommentoi, että tottakai vaikkakin on jo Eliksen kanssa käynyt juttelemassa ja samalla nähnyt sekä kuullut, miten hommat etenevät. Hetken kelasin, että kuka ihmeen Elis, ei huvilalla sen nimisiä ole käsittääkseni ollut. Kunnes vähän autettuna tajusin, että tämä mystinen elis on sähkärimme Henrik toisella kotimaisella ilmaistuna.
Sähkötyöt siis etenevät. Toiveena on, että kohta saadaan vähennettyä jatkojohtospagetteja lattioilta sekä ohjailtua valaistusta ihan oikeista katkaisijoista. Sähkötöiden eteneminen mahdollistaa myös yhden keskeisistä odottamassa olleista työvaiheista: kylppäri/wc:n pintojen teon.
Seinien keskeneräisyyden seurauksena putkimies on ollut haluton tekeen väliaikaisvirityksiä vesien osalta. Aiheeseen littyvä tekniikka kun on tulossa kylppärin kulmaan omaan kaappiinsa. Ja sitähän ei vielä ole ollut edes olemassa, kun ei ole ollut seiniäkään. Näin ne ongelmat ketjuuntuvat. Toivottavasti myös ratkeavat ketjussa.
Tällä hetkellä näyttää vielä aikas keskeneräiseltä (kuva alla), mutta pysykää kuulolla, eiköhän jotain valmiimpaa ala kohta näkyä!
Viimein päästiin kylpyhuone/WC:tä rakentamaan. Väliseinät on nyt tarkkaan villoitettu ääneneristyksen takaamiseksi. Seuraavaksi seiniin tulee kipsilevyt ja siihen päälle sekä lattialle vesieristys. Sen jälkeen päästäänkin jo pintoihin eli kaakelien asennukseen. Toiveena on myös putkitöiden viimeistely siihen vaiheeseen, että saisimme huvilaan hartaasti odotetun juoksevan veden. Mukavia asioita siis luvassa.
Moderni hirsihuvila merenrannalle. Kokemuksia ja tapahtumia projektin varrelta. 