Talvesta ei ole kyllä tietoakaan eli valmistelujen lykkääminen ei onneksi ole aiheuttanut pahoja ongelmia. Normimökkeilijät varmaankin kokisivat itsensä työn sankareiksi toissa viikonlopun suorituksista. Jos rehellinen olen, niin toki myös me. Kahdestakin syystä.
Ensinnäkin, että saatiin viikonlopun aikana hoidettua talvivalmistelujen rästihommia ja toisekseen nämä askareet toivat mukavaa vaihtelua viime aikojen vakiokuvioihin. Kyse oli niinkin eksoottisista toimista kuin autonrenkaiden vaihto, veneen päälle pressun laittaminen ja se perinteinen mökkeilyn huippujuttu, ulkohuussin tyhjennys.
Täytyy antaa tunnustus Biolanille. Heidän kompostoiva käymälänsä toimii oikein hyvin. Jos huussissa kävijät vain muistavat/osaavat lisätä kuiviketta asiointinsa jälkeen, on tyhjennys suht siedettävää hommaa. En tässä nyt ala asiaa sen enempää kuvailemaan, eiköhän kiinnostuneille löydy googlaamalla tarkat selostukset. Muista askareista pari kuvaa ja tarinaa tässä alla.
Vene kuivalla maalla
Toissa kesänä ostimme naapureiden vanhan lasikuituveneen. Luotettava laite se on ollut. Naapureilta olemme saaneet myös apua laitteen käyttöön, huoltoon, vesille laskuun, laituripaikan ja syksyisin noston vedestä trailerille. Ensi kesän tavoite on, että oltaisiin veneen osalta vähän omavaraisempia.
Viime syksynä Motonetista ostettu venepeitto yllätti positiivisesti ja kesti talven yli. Katsotaan miten käy toisen kauden kanssa. Muuten varmaan menee ihan hyvin, mutta kovin isoa lumikuormaa tällainen kevytsuoja ei kyllä kestä.
Nastajuttu
Talvirenkaiden vaihto syksyllä on keskimäärin haastavampaa kuin kevään vastakkainen operaatio. Aika usein se on tullut tehtyä pimeässä, kylmässä ja räntäsateessa. Tällä kertaa urakka sujui kohtuullisen mukavasti. Aurinkoinen ja lämpimähkö ilma suosi ja kun Joonas tarjoutui olemaan mukana, niin homma eteni sutjakkaasti.
Talvikauden merkit näkyvät (ja kuuluvat) teillä. Nastat ropisevat ja nopeusrajoitukset laskevat. Muutenhan ei talventuloa täällä etelässä välttämättä edes huomaisi.
Reikä seinässä
Isänpäiväviikonloppuna isät kahdessa polvessa saivat nauttia sekä aamiaisbrunssista kakkuineen ja kortteineen että 105 millisen reiän tekemisestä hirsiseinään.
Huvilassa on ns. painovoimainen ilmanvaihto eli iv-kanavia eikä -konetta ole ollut tarpeen hankkia. Vapaa-ajan asunnossa tällainen järjestely onnistuu, Vakinaiseen asuntoon nykyään ilmeisesti vaaditaan koneet jo pelkästään energiasäädösten takia.
Reikien tekoa on tullut harjoiteltua sähkörasioiden kanssa. Mahdollisimman monta niistä rasioista yritettiin saada väliseiniin, mutta muutama on ollut pakko laittaa myös hirsiseiniin. Rasioiden reiät ovat olleet suht helppoja askarrella. Niitä ei tarvitse tehdä yhtään syvemmäksi, kuin mitä rasian mitta on. Toisaalta niiden haaste on, että saa osumaan tehtaalla valmiiksi tehtyihin pysytysuuntaisiin sähköporauksiin. Nyt tehty reikä ilmanvaihtoputkelle piti tehdä läpi koko 205-millisen hirren. Pari pientä oksaa lamelleissa tuli vastaan, mutta ei onneksi mitään isompaa. Ja tulihan tässä samalla nähtyä, että seinät ovat ihan oikeasti täyttä tavaraa.
Kuten aikaisemmin jo kirjoitin, jätimme yhden makkarin kaapeista asentamatta. Sen kohdalle ulkoseinään aloimme Jannen kanssa jyystää iv-putken menevää reikää. Homma eteni muutama sentti kerrallaan. Ensin rasiaporalla eli kuppiterällä reikää niin syvään kuin se menee. Sitten taltalla ja vasaralla sisusta pois. Tätä sitten muutama kerta toistaen syntyy siisti reikä.
Sinne se reikä ylös räystään alle putkahti. Viimeinen poraus tehtiin ulkopuolelta vastaan, jotta seinään ei tulisi rumia repeämiä.
Umpipuuta se on. Huvilan ulkoseinä siis.
Talotekniikkaa tarvitaan myös vapaa-ajanasunnossa
Näin on asia, vaikka talotehtaat mitä väittäisivät. Tämä on yksi asia, jonka tekisin toisin, jos aloittaisin vastaavan projektin uudestaan. Tekniikalle kannattaa varata ihan oma tilansa. Enkä ole edes yksin asian kanssa. Samaa ovat muutkin ihmetelleet. Jos siis olet suunnittelemassa uutta vapaa-ajanasuntoa, niin suosittelen vahvasti, että rakennukseen tehdään samanlainen tekninen tila kuin omakotitaloissa.
Vasemmassa kuvassa tekniikkanurkkaus villoituksen jälkeen, mutta ennen levytystä. Oikealla levytyksen jälkeen. Laitoin tämän kuvaparin, jotta varmasti selviää, miten hienoa se on, kun saa runkorakenteet levyjen alle piiloon! Valkoinen pömpeli ylhäällä on 100 litran lämminvesivaraaja. Sen alla oleviin sinisiin kapseleihin tulee vedensuodatukseen tarvittavat filtterit. Alinna olevan jakokaapin eteen asennetaan vielä painesäiliö.
Meidän porakaivon vesi on periaatteessa juomakelpoista, mutta korkeat rauta- ja mangaanipitoisuudet aiheuttavat käytännön ongelmia vesikalusteille sekä ajoittain hajuhaittojakin. Siitä syystä nuo suodattimet.
Kaikki nämä vesisysteemit ja lisäksi nyt eteisen seinässä oleva sähkökeskus olisivat hyvin joutaneet omaan erilliseen tilaansa, jos sellaisen olisimme siis osanneet suunnitella/vaatia. Jos jotain hyvää asiassa haluaa nähdä, niin tehokkaasti pieneen tilaan nämä on nyt ahdettu – arvokkaita neliöitä ei ole tuhlattu.
Nyt kun vesivehkeet ovat paikoillaan, putkari pääsee viimein tekemään kytkentöjä. Hartaasti odotettu juokseva vesi on aivan kohta todellisuutta.
Mustien lyhtyjen alue
Pimenevät illat inspiroivat erilaisten tuikkujen virittelyyn. Mari laittelee niitä kiitettävästi eri puolille kiinteistöä:
Vaikka ulkoruokintakausi on jo tältä erää ohi, iso katettu terassi on mahtava mukavuustekijä. Se tarjoaa myös alustan erilaisiin esteettisiin elämyksiin ympäri vuoden.
Talvea siis odotellaan ja etenkin kevättä taas sen jälkeen. Mutta ennen kuin ollaan niin pitkällä, kerrottavaa riittää paitsi putkihommista myös kylppärin vesierityksistä, kaakeleista, panelikatosta jne. Nyt viikonloppuna kannettiin sisään huvilaan 500 kg parkettia. Tällä hetkellä 24 pakettia Kährsin lankkuparkettia ovat makkarissa klimatisoitumassa. Pikku puuhaa ja niistä raportoitavaa riittää siis myös lähiviikonlopuiksi. 🙂
Moderni hirsihuvila merenrannalle. Kokemuksia ja tapahtumia projektin varrelta. 