Laituriprojektin suunnitteluvaihe oli ja meni – nyt siirryimme tekoihin. Vuorossa oli rantakiinnityksen teko betonivaluna. Betonin valaminen on paitsi miehekästä myös omalla tavallaan kiehtovaa puuhaa. Sellaista hard core -rakentamista!
Valuoperaation kerrasta poikki -luonne tuo tekemiseen omat jännitysmomenttinsa. Kestääkö valumuotti painavan massan? Riittävätkö valua varten varatut betonisäkit muotin täyttämiseen? Pysyvätkö raudoitukset paikoillaan? Ehdimmekö tehdä työn loppuun asti ennen betonin jämähtämistä?
Aikaisemmissa projekteissamme on tullut tehtyä muutamia tämäntyyppisiä pienehköjä valuja. En kuitenkaan voi väittää, että näitä millään rutiinilla voisi tehdä. Yllä listatut ja muut vastaavat kysymykset aiheuttavat etukäteen pientä stressin poikasta. Sen purkamiseen tarvitaan huolellista valmistautumista, joka puolestaan merkitsee ajan käyttöä. Viime kädessä on siis kyse vain siitä, että säännöllisesti muistuttaa itseään koko homman tarkoituksesta. Tämähän on vain vapaaehtoista vapaa-ajan viettoa. 🙂
Alla on kuvakertomus siitä, mitä ja miten Joonaksen kanssa toteutettiin. Loppuun lisäsin myös teaser -tyyppisen johdannon parin viikon kuluttua tapahtuvaan saagan loppuhuipennukseen: valmiin laiturin kiinnittämiseen ja koekäyttöön!

Aamu alkoi reikien porauksella kiila-ankkureita varten.

Ankkurit ruuvattuina kiveen. Kaikkiaan laitoimme seitsemän kappaletta 10 ja 12 millisiä ankkureita, hyötypituudeltaan n. 10 cm. Riskillä mennään. Taustalla ei ollut sen kummenmpia laskelmia ja vielä vähemmän kokemusta asiasta. Kesä varmaan mennään ihan hyvin ja jos siitä selvitään, niin varsinainen tulikoe on ensi talvi. Jäät jos mitkä tämän rikkovat/siirtävät paikoiltaan.

Tällainen kehikko ilmestyi kivien päälle. Edessä asennusta odottamassa kiinntysrauta, johon laiturin kiinnikkeet aikanaan lukitaan. Muotin päällä oleva rautaverkko upotettiin valun pintaan.

Itse valu hoidettiin Tammisaaren Ramirentilta vuokratulla betonimyllyllä eli -sekoittimella. Tässä olemme jo aivan loppuvaiheessa. Joonas tyjhjentää myllyä viimeisistä betonin rippeistä. Valumuotin mitat olivat noin 135x40x30. Korkeuden arviointi oli vaikeaa, koska pohja oli varsin epämääräisen muotoinen. Kaikkiaan valuun kului 12 säkkiä S100 -kuivabetonia á 25kg.

Hyvin muotti kesti ja piti muotonsa. Valu peitettiin muovilla ja kuten asiaan kuuluu, pidimme pinnan mahdollisuuksien mukaan kastelun avulla kosteana. Muotin purkuun pääsemme vasta seuraavalla kerralla. Jännitettävää siis riittää.

Tässä samassa yhteydessä pääsin koekäyttämään huvilan takaa alas rantaan vievän tiemme. Maanrakennusurakoitsija oli ajanut sitä jo edestakaisin sekä kaivinkoneilla että kuorma-autoilla, mutta minulle tämä oli eka kerta. Kuormassa olivat sekä betonisäkit että -sekoitin. Olin varannut tavaraa riittävästi, jotta se ei ainakaan lopu kesken. Tammisaaren K-Rauta ystävällisesti otti takaisin ja hyvitti käyttämättömät säkit.

Resiina rannassa. Tai oikeammin laiturin päätyosan runko kellukkeineen valmiiksi kasattuna. Teräsrungon osat olivat laadukasta tavaraa ja mittatarkasti työstettyjä. Pultit ja mutterit menivät sujuvasti paikoilleen ilman näissä hommissa aika usein asiaan kuuluvaa vasarointia ynnä muuta äheltämistä.
Tästä jatketaan sarjan seuraavassa ja näillä näkymin viimeisessä osassa. Luvassa on laiturin kasaus loppuun kuivalla maalla, uittaminen paikoilleen sekä viimeisenä varsinainen h-hetki: kiinnittäminen paikoilleen. Palataan asiaan!
Tuohan on kätevää, että tuo runko kellukkeineen voidaan koota paikanpäällä ja vaikuttaa aika tukevalta menetelmältä. Mekin katsoimme juuri laiturimme kuntoa kesämökillämme ja mietimme, että varmaan ensi kesäksi joutuu vaihtamaan uuteen. Teillä näyttäisi olevan merenranta tontti, joten varmaan joutuu miettimään tuota kestävyyttä erilailla. Paljon tsemppiä loppurakentamiseen!
TykkääTykkää
Ihan kohtuullisen helposti koottava paketti Rentukka on. Kaksi henkeä kasaamiseen on kuitenkin hyvä varata. Laituri itsessään on erittäin tukeva, mutta samasta syystä ei liene markkinoiden halvin. Mukavaa syksyn jatkoa ja kesän laiturikelien odottelua! 🙂
TykkääTykkää