Ensimmäisen maailman ongelmia – vai onko?

Verrattuna maailman oikeasti isoihin murheisiin omat rakentamisen ongelmat ovat tietysti kovin pieniä. Toisaalta niiden korjaaminen ei vaadi perustavanlaatuisia muutoksia mihinkään elämää suurempaan. Usein vähän lisää huolellisuutta ja oikea asenne riittää.

Viime projektin yhteydessä pystyimme varauksetta suosittelemaan Kontiota. Tälläkin kertaa voimme suositella. Varauksin. Saattaa tietysti olla myös niin, että tässä matkan varrella on oppinut olemaan tarkempi erilaisten yksityiskohtien suhteen. Edelliskertaa enemmän säätöä tässä nykyisessä projektissa on joka tapauksessa ollut.

Suunnitteluun liittyviä haasteita

  • Hirsimateriaali ja -profiili

Pyysimme Kontiota toimittamaan meille tämän uuden rakennuksen samanlaisesta hirrestä kuin viisi vuotta sitten tehty huvilamme. Näin ainakin ohjeistimme myyjää. Erona on, että tällä kertaa materiaaliksi valikoitui mänty kuusen sijaan ja hirren profiilikin on erilainen. Meille asia selvisi siinä vaiheessa, kun hirret oli asennettu. Yksi selitys saattaa olla, että tämä uusi rakennus on toteutettu painumattomalla hirrellä kun viimeksi oli perinteisempi painuva rakenne. Päätimme joka tapauksessa hyväksyä toimituksen. Ulkopuolinen ei välttämättä eroa edes huomaa. Varsinkaan, kun rakennukset ovat väriltään tummia (mustanruskeita). Emmekä tämän takia ole unia menettäneet, mutta ei asia toisaalta mielestä poiskaan katoa.

  • Virhe ikkunamerkinnöissä

Kaksi erikokoista ikkunaa oli merkitty piirustuksiin samalla tunnisteella. Onni onnettomuudessa oli, että hirsiseinän aukot oli työstetty oikeiden mittojen mukaan. Ongelmaksi tulivat pielipellit. Alihankkija oli tehnyt peltilistat tunnisteiden mukaan, joten yhteen ikkunaan tuli väärät pellit. Tämä korjattiin nopeasti ja uudet pellit tulivat työmaalle parissa viikossa.

  • Sähköreiät

Yksi suunnitteluun liittyvä aikataulutettu ja tilaajan vastuulla oleva asia on lähettää mittakuva sähkövetoja varten porattavista hirsisienien rei’istä. Näin teimme ja edelleenkin Kontion asiakasportaalista löytyy tämä meidän tekemä piirustus. Todellisuudessa reiät on kuitenkin porattu eri paikkoihin, kun mihin ne halusimme. Määrä täsmää, sijainti ei. Tähän varmaankin löytyy joku tekninen syy, mutta asiakkaalle ei asiasta ole kerrottu. Onneksi meillä on pilariperustus, joten reikien paikkoja voi osin tarkistaa alapuolelta. Kun tiedustelin asiasta, vastaus oli, että reikien paikat pitää katsoa hirsikuvasta, eikä varsinaisesta sähköreikäkuvasta. Hirsikuvassa mitat täsmäävät todellisuuden kanssa. Enimmäkseen. Satunnaiselle sähköasentajalle voi tuottaa yllätyksen, että hirsikuvissa hirren paksuudeksi on merkitty 92mm, kun meillä 135 millinen hirsi. Tuo 43mm:n ero on riittävä, että etenkin ulkoseiniin tehtävät poraukset menevät reiästä varmasti ohi. Pitää vain toivoa, että jatkossakin kohteessa on sähköasentaja, joka aina tarkistaa asiat paikan päällä eikä vain luota piirustuksiin.

Sähköreikien paikat selviävät hirsikuvista. Seinän todellinen paksuus pitää kuitenkin ottaa huomioon.

  • Hirsikehän ankkurointi perustuksiin

Kontion tekemissä suunnitelmissa ohjeistettiin laittamaan perustusvaluihin lattaraudat, joihin hirret ankkuroidaan. Kyseessä on lisävarmistus sille, että esim. tuuli ei kehikkoa pääse liikuttamaan. Suunnitelmien mukaista lattarautaa ei joka rautakaupasta edes löydy ja siellä, missä sitä myydään, ei muutaman metrin pätkää ole saatavilla. Tavaraa jäi siis seuraaviinkin projekteihin.

Yllätys olikin sitten suuri, kun asentajaporukan nokkamies ensi töikseen ilmoitti lakonisesti, että ”poikki, poikki, poikki”. Näiden valuun upetettujen rautojen sijaan asentajat kiinnittivät alimman hirsikerran perustuksiin betoniruuveilla. Kuulemma nopeampi tapa hoitaa homma.

Ensimmäinen työvaihe kohteessa oli siis katkoa kulmahiomakoneella kaikki minun huolellisesti pätkimät, taivuttamat ja valuun asemoimat lattaraudat. Eikä tässä vielä kaikki. Turha ylimääräinen työvaihe toi mukanaan vahinkoriskin. Innokas rälläköijä oli jo jatkamassa katkomisurakkaansa rakennuksen keskellä oleviin kierretankoihin, joiden varaan myöhemmin asennettiin vesikattoa kannattavat pilairt. Katkominen onneksi vihellettiin poikki ja pilarit (toivottavasti) ovat tukevalla pohjalla – en voinut olla ihan vieressä tekemisiä vahtimassa.

Lattaraudat vasemmalla olevissa pilareissa.

Asennukseen ja tarvikkeisiin liittyviä ongelmia

  • Puutavaran laatu

Enimmäkseen Kontion toimittaman puutavaran laatu on tälläkin kertaa ollut hyvä, vaikkakin ero edelliskertaan verrattuna on selkeä. Sekä hinta- että saatavuustilanne varmasti aiheuttavat paineita. Toivottavaa olisi, että asentajat viimeistään tarkistaisivat tavaran laadun.

Oksan kohdalta haljennut kulmalista on onneksi (tarkoituksella?) asennettu talon taaimmaiseen kulmaan, jossa se vähiten näkyy. Rakennusta maalatessa ei mikään nurkka jää piiloon.
  • Raakapontit väärinpäin

Meillä on tässäkin rakennuksessa huopakatto. Tyypillisesti huovan alla on yhtenäinen laudoitus, raakapontti. Ko. laudan erikoisuus on, että sillä saadaan toiselle puolelle täysin tasainen pinta ja toinen puoli on höylätty ja siinä on siistit viisteet. Viisteet jäävät näkyviin räystäiden alle tai mahdollisesti avoterassin kohdalla.

Raakapontti oli nyt asennettu alkuun väärinpäin: sileä puoli alaspäin eli höylätty viistepuoli ylöspäin. Jossain vaiheessa joku oli ilmeisesti huomannut virheen ja kesken kaiken oli laudat alettu asentaa oikein. Itse huomasin tämän ulkomaalauksen yhteydessä. Metsän puoleiset räystäänaluset olivat erilaiset kuin muut. Maalasin kuitenkin kaikki räystäät loppuun asti. Illalla tein reklamaation asiasta.

Poistuimme kohteesta pariksi päiväksi ja yllätys oli suuri, kun takaisin tullessa pihalle oli levitelty enemmän tai vähemmän rikki revittyjä ja maalattuja raakaponttilautoja. Takaräystäällä hohtivat uudet laudat. Urakoitsija oli pikaisesti käynyt poistamassa väärin asennetut ponttilaudat ja korvannut ne uusilla. Ok sinänsä, että asiat hoituvat nopeasti, mutta hyvän tavan mukaista olisi informoida asiakasta, mikäli tullaan kohteeseen ja myös siitä, mitä aiotaan tehdä.

Väärinpäin olevat raakapontit oikealla, tämä tasainen sahapinta pitäisi olla yläpuolella. Pieni nyanssi on myös katkaisematta jäänyt räystään päätylauta.
  • Kolhittu ikkunan pielilista

Toinen peltilistoihin liittyvä ongelma on ison ikkunan vasemman reunan kolhut. Se, ovatko kolhut tulleet kuljetuksen aikana vaiko vasta asennuksen yhteydessä, on epäselvää. Joka tapauksessa ikkunoiden valmistaja lupasi hoitaa asian kuntoon. Tätä kirjoitettaessa (28.11.) ja kahden muistutuksen jälkeen asia on edelleen hoitamatta. (Edit: Lista vaihdettu uuteen 2.12.2022)

Kolhiintunut ikkunan kehys, jonka korjausta on odotettu jo kolme kuukautta.
  • Naulaimen huolimaton käyttö sekä ylä- että alapohjassa.

Suurin osa liitoksista tehdään työmaalla impulsssinaulaimella. Kätevä ja nopea tapa naulaukseen. Sarjatyönä tehtäessä mahdolliset virheet, kuten palkkien sivuista läpi tulevat naulat, helposti kertautuvat. Jos palkit ja liitokset jäävät piiloon, niin ei tästä enimmäkseen ole haittaa. Siis jos ja enimmäkseen. Etenkin yläpohjan villoituksen yhteydessä palkeista vinossa sojottavat terävät naulat tuovat turhaa lisähaastetta muutenkin hankalaan työhön. Samoin räystäskoteloihin tulee paitsi esteettinen haitta myös ylimääräistä vaikeuskerrointa, kun maalatessa sivellin tarttuu nauloihin kiinni ja lisäksi aikaansaa valumia.

Naulaimen käyttö ei aina ole helppoa.
  • Sormenjäljet hirsissä

Vaalea puupinta on herkkä tahroille ja aiheuttaa harmia etenkin, jos hirsien pintakäsittely on läpikuultava vaalea kuten meillä. Epäilemättä tässäkin suhteessa on erilaisia käytäntöjä, mutta kokemusta on nyt näistä kahdesta Kontion rakennuksesta. Edellisellä kerralla ei asentajilta sormenjälkiä seiniin jäänyt, nyt niitä oli paljon. Onneksi lähtivät hiomalla suht hyvin pois.

Sormenjälkiä hirsissä.
  • Työmaasahaaukset

Hirret tulevat tehtaalta mahdollisimman valmiiksi työstettyinä. Valitettavasti jää kuitenkin joitain sahauksia. jotka tehdään vasta asennusvaiheessa. Tehtaan ja työmaan jäljessä on selvä ero. Täysin samaan jälkeen ei työmaalla varmaan koskaan päästä, mutta sahankäyttäjä pystynee kyllä vaikuttamaan lopputulokseen.

Följareille ilmeisesti ajetaan asennusurat työmaalla. Tässä saha on lipsahtanut vähän sivuun. Me tulemme todennäköisesti vuoraamaan nämä palkit kipsilevyllä, mutta sen varaan ei asentaja voi laskea.
  • Följareiden kiinnitys

Hirsirakentamisen välttämätön riesa ovat följarit. Niitä tarvitaan, jotta korkea hirsiseinä ei nyrjähtäisi. Paras tietysti olisi, jos ko. palkit voisi piilottaa esim. väliseinien sisään. Joskus niitä joutuu jättämään näkyviin ja silloin asennuksen huolellisuus korostuu. Voisi kuvitella, että kiinnitysruuvit pystyisi samalla vaivalla laittamaan siististi kuin enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti. Jos följärit taasen jäävät piiloon ja ovat esim. osa välisseinärunkoa, olisi suotavaa, että olisivat suorassa. Vinoon asentaminen tuottaa ongelmia eli lisätyötä, jos seinälevyjä on tarkoitus ruuvata följareihin. Näin on tilanne tässä meidän tapauksessamme.

Kuvassa lattialaudan pääty on sahattu 90 asteen kulmaan. Vinossa olevasta följarista tulee jatkossa ongelmia. Joko esteettisiä tai käytännöllisiä jos/kun palkki on osana väliseinärunkoa.
Seinissä on följareitten kohdalla tällaisia ruuvinreikiä. Arvaukseni on, että ovat seurausta sahaukseen tarvittavien ohjainlautojen kiinnityksestä. Reiät toki ovat pieniä, mutta olisiko kuitenkin joku muu tapa hoitaa homma ilman, että kosketaan näkyviin jäävään hirsipintaan.

Loppukaneetit

Rakentamisessa ylipäätään ja hirsirakentamisessa erityisesti on paljon käsityötä. Jokainen rakennelma on yksilö ja olosuhteet vaihtelevat. Yksittäisen rakentajan osaaminen, keskittyminen, ammatillinen kunnianhimo jne. vaikuttavat lopputulokseen. Työnjohtaja – rakennuttajasta puhumattakaan – ei voi jokaista tekijöiden kädenliikettä olla vahtimassa. Asenne on tässäkin oleellista. Sen lisäksi että pyritään pääsemään omasta osuudesta eroon mahdollisimman nopeasti ja helposti, pitäisi miettiä, mitä vaikutusta milläkin suorituksella on työmaan seuraaviin vaiheisiin ja varsinkin lopputulokseen.

Jotta ei menisi liian negatiiviseksi, loppuun vielä tunnustusta hyvistä suorituksista. Kontion tehtaan palvelu on tälläkin kertaa ollut koko projektin ajan asiallista. Tavarat tulivat ajoissa kohteeseen, asennus sujui jopa etuajassa ja talo on tukeva sekä suorassa. Suurin osa puutteista on myös korjattu nopeasti ja asiallisesti heti, kun niistä on reklamoitu. Osa asioista on toki sellaisia, että niitä ei voi tai ei ole järkevää lähteä jälkeenpäin muuttamaan tai korjaamaan. Näillä varauksilla voimme siis edelleen suositella Kontiota.

Pienistä murheista huolimatta rakennus seisoo tehtaan asennuksen jäljiltä tukevasti paikallaan.

Öljyä ja eristeitä

Blogikirjoitusten positiivinen sivuvaikutus on projektin etenemisen konkretisoituminen. Yhden päivän tai edes viikon aikana ei välttämättä kovin paljon näkyvää ehdi tapahtua. Taaksepäin katsoessa ja kuvamateriaalia selatessa kuitenkin tajuaa, että onhan sitä sitten edellisen postauksen taas kaikennäköistä tapahtunut.

Lähestyvää talvea ajatellen tärkeä juttu on, että vierasmajarakennelmamme on nyt lämmönpitävä. Ikkunoiden ja ovien karmiraot on täytetty uretaanilla. Ylä- ja alapohjassa on eristeenä ekovillaa. Eristyshommien jälkeen sisäseinätkin saivat pintakäsittelynsä ja lankkulattia on asennettuna. Tässä syys-lokakuun tapahtumia:

Lähtötilanne lattian levyvillan asennuksille. Alimpana kerroksena on uretaanilla kiinnitetty/tiivistetty tuulensuojalevy. Sen päälle tulee 190mm ekovillaa. Sitten ilmansulkupaperi ja päällimmäiseksi lattialaudat. Läpiviennit ovat aina haasteellisia. Kuvassa näkyvien sähkövetojen lisäksi väliseinän kohdalle tulee vielä ilmalämpöpumpun putkitukset. Takan korvausilmallekin piti järjestää oma läpivientinsä vähän toisaalle. Rakennelmaan ei tule eikä mene vettä. Putkitöitä ei siis ole, ellei vesikouruja ja rännejä sellaisiksi lasketa.

Alapohjan villoitus oli vielä suhteellisen helppoa ja suoraviivaista. Villalevyt olivat 575 leveitä ja juoksut oli asennettu 60:n jaolla (keskeltä keskelle). Vakiomittoja siis. Asennus oli nopeaa, koska levyjä ei tarvinnut leikellä kuin max yhteen suuntaan. Useimmat menivät jopa heittämällä paikalleen. Kuvassa takaseinän lähellä näkyvä yksittäinen poikkipuu on takkaa varten. Meillä on tilattuna ns. kevyttakka, joka ei välttämättä tarvitsisi lisätukea. Siitä huolimatta lattian kantavuus on varmistettu tällä kallioon tuetulla lisäpalkilla. Se oli helppo toteuttaa, kun lattia oli vielä auki. Kyseiseen ”laatikkoon” tulee lisäksi putki palamisilmaa varten.

Lattian jälkeen villoitus jatkui huomattavasti haastavamman osan merkeissä. Yläpohjan villalevyt piti tunkea kuvassa vaaleana näkyvän tuulensuojakankaan ja alapuolella olevan ruskean ilmansulkupaperin väliin. Ko. operaatio olisi tietysti paljon helpompi tehdä yläkautta, mutta silloin oltaisiin sään armoilla. Nyt Kontion asentajat saivat tehdä vesikaton nopeasti valmiiksi ja eristeiden asentaminen jäi tilaajan tehtäväksi (lue: ongelmaksi eli tuskaksi). Seuraavaan projektiin on vakavassa harkinnassa jälleen puhallusvillan käyttö yläpohjaan – sen verran viheliäistä puuhaa tämä levyvillan asennus kattoon on.

Villat ovat viimein myös yläpohjassa. Ilmansulkupaperin reunat on käännetty seinälle, teipattu kaksipuoleisella teipillä sekä varmuuden vuoksi päälle on vielä naulattu kapea lista. Yläpohjan ilmavuodot ovat oman kokemuksen mukaan pahin vedon tunteen aiheuttaja sekä lämmön hukkaaja. Tavoitteena on mahdollisimman tiivis rakenne. Kuvassa näkyvät myös katon alaslaskua varten asennetut palkistot. Tällä kertaa emme halunneet vinoa sisäkattoa. Palkkeihin ruuvataan poikittain 45×42 rimat, joihin puolestaan kattopaneelit kiinnitetään. Sähkärin toiveesta ko. rimat asennetaan vasta, kun hän on saanut tehtyä kaikki tarvittavat yläpohjan operaationsa. Syksykin on tässä vaiheessa jo edennyt siihen vaiheeseen, että työmaalla tarvitaan valaistusta. Ja aika pian tämän jälkeen myös lämmitystä.

Sisäseinät käsittelimme vanhalla tutulla Rubio Monocoat -öljyllä. Sävynä on läpikuultava valkoinen. Edellisestä kerrasta poiketen jätimme toimitukseen kuuluneen kovetteen käyttämättä. Valmistajan edustajan mukaan se on tarkoitettu etenkin lattioita varten. Seinät eivät luonnollisestikaan altistu samanlaiselle kulutukselle. Rubion tuotteiden maahantuontijärjestelyt muuttuivat syksyn aikana. Valmistaja otti haltuunsa vähittäismyynnin myös Suomessa ja meitä tähän asti erinomaisesti palvellut Olli Pyykönen ei enää vastaa näistä asioista.
Pahoittelut vähän sekavasta kuvasta, mutta joskus pitää keskittyä muuhunkin kuin pelkkään kuvaamiseen. Varsinkin kun monta asiaa tapahtuu yhtaikaa. Seinien pintakäsittely on tässä edennyt jo viimeiseen osioon. Oikealla olevan ison ikkunan ympärystä on vielä tekemättä, muut seinät ovat jo saaneet lopullisen sävynsä. Väliaikaisina kulkusiltoina eristeiden päällä käytimme Kontion toimituksesta ylijäänyttä sekalaista lautatavaraa. Niilläkin pärjättiin ja jopa ilman vahinkoa, että joku olisi astunut villoista läpi. Samaan aikaan seinien öljyämisen kanssa hankimme lattialaudat. Tai oikeastaan lankut. Eurassa sijaitsevasta Tammiston Puusta löysimme 215×33 -mittaista tavaraa, jonka kakkoslaadun hinta oli kohtuullinen. Koska meillä oli muutakin asiaa ko. suuntaan, kävimme paikan päällä kysymässä tuotteesta tarkemmin. Emme saaneet ihan selvää kuvaa siitä, mitä ”kakkoslaatu” käytännössä tarkoittaa. Myyjän kommentti oli, että ”kyllä siitä lattiaa on aina saatu tehtyä”. Näillä eväin ja kun palvelu oli oikein ystävällistä, uskalsimme tilata tavaran. Toimitus tuli ajallaan ja lankkuniput ovat kuvassa oikealla. Siihen, mitä tämä ei-ihan-priima käytännössä oli, palaamme seuraavissa jaksoissa.

Valmista seinäpintaa. Päämökin eli itse huvilan hirsien materiaalina on kuusi. Tähän uuteen rakennukseen Kontio toimitti meistä riippumattomista syistä mäntyä. Väriltään ja ulkonäöltään puulajit ovat erilaisia, mutta hirsien höyläys on jälleen oikein laadukasta. Kuten olen varmaankin jo useasti maininnut, Rubio Monocoat ei ole sieltä helpoimmasta päästä työstää. Lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen!

Loppukevennyksenä vielä yksi kuva ulkoa.

Rakennelma alkaa olla ulkopuolelta valmis. Portaat/terassi sekä oven päälle mahdollisesti tuleva katos ovat vielä suunnitteluasteella. Kontion toimitukseen kuuluivat ikkunalistat sekä ulko- että sisäpuolelle. Edellisellä kerralla molemmat olivat puuta, mutta tällä kertaa ulkopuoliset listat ovat metallia. Tällaiseen moderniin rakennelmaan ne sopivat hyvin. Jos rakennuksen tyyli olisi perinteisempi, tilanne saattaisi olla toinen. Maalatut peltilistat lienevät myös kestävämmät ja koska tulivat työmaalle valmiiksi mittoihin leikattuina, oli asentaminen todella helppoa ja nopeaa. Pienenä mielenkiintoisena yksityiskohtana ovat ikkunoiden päällä olevat rimat. Niiden tehtävä on paitsi ohjata seinää pitkin mahdollisesti valuva vesi pois karmiraosta myös kohentaa ulkonäköä. Aika uskomatonta, miten paljon tuollaiset kapeat rimat ryhdistävät rakennelmaa.

Ulkoväri

Päätös oli helppo. Uuden talousrakennuksen ulkoseiniin valitsimme saman värisävyn ja saman tuotteen kuin huvilaan viisi vuotta sitten. Vaikka pyrkimys on tietysti suosia kotimaisia valmistajia, hirsisienien suojauksen osalta pysyttäydyimme tuontitavarassa: Rubio Monocoat ja sen sävy 8551. Vastaavasta sävystä jotkut muut valmistajat käyttävät nimitystä Nordic Black and Brown. Tämä kuvaakin väriä erittäin hyvin. Rakennukset piiloutuvat ympäröivään metsämaisemaan täydellisesti – näin ranta-alueella tällainen maastoon uppoava tyyli tuntuu oikealta.

Tästä Rubio Monocoatista ja sen vaatimista työstötekniikoista löytyy tarkat kuvaukset aiemmista postauksista. Jos asia kiinnostaa, niin tästä artikkelista alkaen voi lukea lisää: https://hirsihuvila.blog/2017/09/13/hirsien-pintakasittely-osa-1/

Hirsien pintakäsittelyn teimme vanhalla tutulla tuotteella. Kuvassa pohjuste.

Valmistajan suosittelemiin työmenetelmiin on kuluneiden vuosien aikana tullut yksi muutos. Aikaisemmin työ suositeltiin aloitettavaksi pintojen pesulla. Nyttemmin on havaittu, että aineiden imeytyvyyden ja sitä myötä pinnan kestävyyden kannalta on suositeltavaa hioa pinta ennen pohjusteen levitystä. Näin myös teimme. Hionta tehtiin akkukäyttöisellä epäkeskolla. Paperin karkeus oli 120. Hiontapölyn poistimme pehmeällä harjalla. Tästä eteenpäin prosessi oli sama kuin viime kerralla.

Työvälineissä on tapahtunut vuosien mittaan ilahduttavaa kehittymistä. Sekä pohjusteen että pintaöljyn levityksessä käytettävien ”padien” käsittelyä helpottaa huomattavasti kuvan sininen muovikahva.

Hirsirungon pystytti siis tälläkin kertaa Kontion asennusporukka. Pystytys tapahtui vauhdilla urakoitsijan sanelemaan tahtiin eikä rakennuttajalla ole mahdollisuutta päästä asioihin vaikuttamaan. Omatoimirakentaja voisi helpottaa elämäänsä lomittamalla eri työvaiheita sopivissa kohdin – esimerkkinä ulkomaalauksen viheliäisin osuus eli räystäskoteloiden maalaus. Tälläkin kertaa niiden pintakäsittely jouduttiin tekemään alhaalta päin sen jälkeen kun katto oli jo asennettu. Helpompaa ja nopeampaa olisi tehdä työ ennen kattoon tulevan raakapontin asennusta. Ja vielä parempi olisi jos myös raakapontin alapuolen maalaisi räystäiden osalta ennen asennusta. Työ olisi huomattavasti helpompaa suorittaa maanpinnalla pukkien päällä. Tästäkin joka tapauksessa selvittiin ja nyt rakennelman ulkoseinät ovat valmiina ottamaan vastaan tulevien vuosien tuulet, sateet ja auringot!

Oli suuri helpotus saada pintakäsittelyt tehtyä ns. hyvän sään aikaan. Edellisen kerran paniikinomaisilta hetkiltä vältyttiin onneksi kokonaan. Tähän vaikutti osaltaan kohteen suhteellinen pienuus, mutta myös kokemuksen perusteella saatu opetus, että ulkoseinien maalaus kannattaa priorisoida korkealle heti rungon pystytyksen jälkeen.

Alla muutamia kuvia pintakäsittelyn etenemisestä. Seuraavassa jaksossa jatkamme rakennuksen tiivistämisellä sateita vastaan sekä eristeiden asennuksilla.

Seinien pintakäsittely alkoi telineiden pystyttämisellä. Hirsipaketin asentajilla oli omat telineensä, jotka urakkansa päätyttyä tietysti veivät mennessään seuraavalle työmaalle. Kuormalavoista sekä muusta ylijäämätavarasta saimme koottua toimivat tellingit. Tarvikkeet riittivät kerrallaan yhteen päätyyn sekä pitkälle sivulle.
Aloitimme maalausurakan rakennuksen takapäädystä.
Ja urakka jatkui etupuolen pitkältä sivulta.
Maisematyöpaikka
Takaseinäkin on jo saanut värinsä. Katon suojana oli tässä vaiheessa vielä pressut – bitumihuovan asentajat tulivat pian tämän jälkeen..
Tältä koko komeus näytti, kun seinät olivat valmiit ja myös kattohuopa on asennettuna.

Runko, vesikatto, ikkunat ja ovi

Edellisessä kirjoituksessa kerrottiin, miten talousrakennuksemme sai perustukset. Nyt pääsemme näyttävämpään vaiheeseen – hirsipaketin pystytykseen.

Täsmälleen sovitun mukaisesti eli maanantaina 8.8.22 saapuivat Kontion asentajat kohteeseen. Kaikki kunnia ja kiitos myös hyvin toimineesta logistiikasta valmistajalle. Kaikki tavarat olivat saapuneet ajoissa – ei liian aikaisin mutta ei myöhässäkään.

Asennukseen oli varattu kaksi viikkoa, mutta koska ilmat suosivat ja porukalla oli seuraavat urakat painamassa päälle, koko homma hoitui kolmessa päivässä. Tämänkertaista suoritusta oli mielenkiintoista verrata edelliskertaan viisi vuotta sitten. Silloin kahdelta mieheltä kului yli tuplaten isomman rakennelman kasaamiseen kolme viikkoa.

Tällä kertaa viisi miestä tarvitsi siis kolme päivää. Rehellisyyden nimissä pitää kyllä todeta, että edellisellä kerralla oli asentajista riippumattomia viiveitä. Samoin kolmeen viikkoon Suomessa lähes väistämättä sisältyy epäsuotuisia sääoloja. Oli miten oli, kiire näkyy myös lopputuloksessa. Ei mitään dramaattista, mutta pientä huomautettavaa siellä täällä. Voi toki olla, että aikakin kultaa muistot, koska viime kerralla ei vastaavia pikkuongelmia ilmennyt lainkaan. Silloin pystyin varauksetta suosittelemaan kokonaispalvelua – nytkin voin silti hyvin suositella.

Kuten ylläolevasta varmaankin jo ilmenee, hirsipaketin kasaaminen säältä suojaan -asentoon sujui aikamoisella rutiinilla. Tee-se-itse -periaatteella asia varmaan myös hoituisi, mutta tällaiselta harrasterakentajalta aikaa kuluisi viikkoja, ehkä jopa kuukausia. Ja kyllähän tässä nikkarointipaineita pääsee vielä tämän jälkeenkin aivan riittävästä purkamaan. 🙂

Alla kuvia ja joitain huomioita kolmen päivän asennusrutistuksesta.

Kun Kontion kuorma oli purettu, piha oli taas täynnä paketteja.
Kello seitsemän maanantaiaamuna asentajat tulivat kolmella autolla. Hauska yksityiskohta oli, että asennusfirma oli paikallinen – Tenholasta.
Helppoa kun sen osaa. Painavia hirsiä ei kukaan mielellään siirtele turhaan. Kaikki ovat tyytyväisiä, kun menevät kerralla oikein ja paikoilleen. Tässä(kin) ilmiselvästi kokemus auttaa.
Ensimmäisen päivän iltana rakennus oli jo saanut muotonsa. Isohko ja toistaiseksi vielä vaalea rakennelma muuttaa pihan näkymiä melkoisesti. Arkkitehti/pääsuunnitelijamme arvioi sekä visioidensa toteutumista että työn jälkeä. Molemmat olivat ilmeisen ok.
Sisällä oli tässä vaiheessa varsin avaraa.
Toisen päivän jälkeen draamaa sai hakea lähinnä valaistuksen avulla. Vaihteeksi kuva takaseinästä. Projekti toki eteni koko ajan. Räystäät ja katto olivat päivän teema.
Yksi rakennelman kuningasajatuksista on näkymä päätyhuoneen isosta ikkunasta merelle ilta-aurinkoon.
Kolmannen päivän jälkeen näytti tältä. Päivän urakkaan kuuluivat ulko-oven, ikkunoiden ja lattiapalkkien asennukset. Kontion asennusporukka on työnsä tehnyt ja poistunut. Tullakseen seuraavalla viikolla takaisin korjaamaan parit pienet puutteet ja virheet. Tällä kertaa huopakaton asennuksen hoiti oma urakoitsijansa pari viikkoa myöhemmin. Siihen asti talon katolla oli pressut suojana.

Tästä eteenpäin vastuu projektin etenemisestä on meillä itsellämme. Ensimmäinen ja kiireellinen operaatio olisi ulkoseinien pintakäsittely. Siihen paneudumme seuraavassa jaksossa.

Perustukset harkkopilareista

Hirsipakettitoimittajan eli Kontion ohjeiden mukaisesti rakennelmalle tehtiin perustukset pilariharkoista. Muuten suoraviivaista puuhaa paitsi, että rakennuspaikka on joka suuntaan kumpuilevaa kalliota. Tästä lisää alempana.

Uuden rakentaminen alkoi taas vanhan purkamisella

Ennen kuin pääsimme uuden rakentamiseen, piti rakennuspaikalta poistaa vanha liiterirakennelma. Aikansa jo eläneen ja ilmeisesti matkan varrella eri tavoin muokatun vajan purkaminen oli suht helppo operaatio. Urakka oli erityisen helppo siitäkin syytä, että saimme Joonakselta ja Jannen perheeltä sekä heidän kavereiltaan talkooapua. Koko juttu sujui yhden viikonlopun aikana. Sama porukka teki meille bonuksena myös rungon uutta halkokatosta varten vähän sivummalle.

purku aluillaan
Vanha vaja oli sekin varsinainen monitoimirakennus. Siinä oli varastotilan lisäksi huussi, verkojen kuivatuspaikka ja halkokatos
purku loppuvaiheessa
Lauta kerrallaan vaja siirtyi jätekasaan. Puutavara oli erittäin piikikästä – entisaikoina käytettiin nauloja kaikessa rakentamisessa. Tavara oli lisäksi ilmeisen kierrätettyä, maalattu eri maaleilla ja osin jopa lahoa. Ei voinut käyttää polttopuuna.

Purkujätteen osalta ensimmäinen ajatus oli tilata paikalle siirtolava. Asiaa hetken mietittyäni, päädyin kuitenkin viemään laudat ja muut jätteet Rosk’n Rollin paikalliselle jäteasemalle omalla Muuli-kärryllä. Saimme kaiken mahtumaan kolmeen kuormaan. Toisin kuin Helsingin sorttiasemilla, suurin osa lajitellusta jätteestä on yksityisasiakkaille ko. paikassa jopa maksutonta. Itse asema ainakin Tammisaaressa on lisäksi todella siisti ja hyvin organisoitu – hyvää palvelua!

Anturat

Kun uuden rakennelman sijaintipaikka oli tyhjä ja siivottu, pääsimme perustusten kimppuun. Pilariharkkojen suora pystyttäminen muhkuraiselle kalliolle muutaman millin tarkkuudella olisi ainakin amatöörille liian vaikea tehtävä. Eikä se ammattilaisillekaan aina ole helppoa, kuten itse huvilan perustusten kanssa kävi. Silloin teetimme perustukset urakoitsijalla, joka saikin ne valmiiksi määräajassa. Kontion asentajat puolestaan jo vakavissaan harkitsivat, että voiko hirsirunkoa ylipäätään niille tolpille pystyttää. No, siihen talo kuitenkin tuli ja hyvin on pystyssä pysynyt. Kohta näemme ja kuulemme, mitä Kontion asennusporukka tällä kertaa perustuksista sanoo.

Jotta pilarit olisi helpompi asemoida tarkasti, valoimme niille n. 30x30cm anturat. Kallio itsessään on varmasti riittävän tukeva eli sen takia ei anturoita tarvittu. Tasainen betonipinta suunnilleen oikealla kohdalla helpotti pilariharkkojen asemointia huomattavasti.

Jokainen pilari ankkuroitiin kallioon kahdella 8mm:n harjateräksellä sekä varmuuden vuoksi lisäksi vielä 10mm:n kiila-ankkurilla.

valumuotti
Anturoita varten nikkaroin vanerista ja laudoista valumuotit. Koko systeemi ankuroitiin kallioon.
anturamuotit valmiina valua varten
Kahden pilarin kohdalla kallio oli pahasti rikkonainen (kuvassa edessä ja takana vasemmalla). Anturavaluja piti miettiä vähän tarkemmin.

Pilarit

Kun anturat olivat kovettuneet muutaman päivän ajan, päästiin stressaavimpaan vaiheeseen eli itse harkkojen muuraukseen. Ensimmäisessä vaiheessa muurattiin kulmapilarit kohdilleen siten, että kaikki kuusi kriittistä mittaa (sivujen pituudet ja ristimitat) olivat oikein. Sen jälkeen olikin suoraviivaisempaa – kirjaimellisesti – pystyttää loput pilarit linjalankojen avulla oikeille paikoilleen.

Pilarien korkeuksien kanssa teimme siten, että jos täydet harkot jäivät 0-10cm alle tavoitekoron, niin pilari jäi vajaaksi. Jos ylitys oli puolestaan sen max. 10 cm, niin pilareista tuli vähän ylikorkeita. Ylitys korjattiin kulmahiomakoneella ja timanttilaikalla. Alitus puolestaan tolpan päähän tehdyllä lisävalulla. Lisävaluja tarvittiin myös rakennuksen keskelle tulevien poikittaispalkkien tukemiseen.

Korot oli helppo merkitä pilareihin ristiviivalaserilla. Merkkaukset oli tosin tehtävä iltaisin yhdentoista jälkeen, kun heinäkuun aurinko oli painunut riittävän alas. Olisihan niitä auringossakin toimivia laitteita, mutta en katsonut tarpeelliseksi sellaisia tähän projektiin hommata.

Anturavaluihin sekä harkkojen täyttämiseen käytettiin S30-kuivabetonia, joka sekoitettiin paikan päällä betonimyllyllä. Lisävalut tehtiin pääsääntöisesti S100:lla, mutta osin myös ylijääneellä S30:llä. Harkot muurattiin anturoihin ja toisiinsa kiinni ML -muurauslaastilla. Lopuksi harkkojen pinnat siistittiin Weber 137 oikaisulaastilla. Ajatuksena on vielä maalata tai muuten käsitellä pilarit ruskeiksi. Vahvin kandidaatti tähän on Patio kivikuullote, jota olemme käyttäneet huvialla muihin betonirakenteisiin. Ehkä palaamme tähän, kunhan olemme tehneet päätöksen ja toivottavasti myös toteuttaneetkin sen.

valmiit pilarit
Valmis pilaristo.

Seuraava vaihe on hirsipaketin pystytys. Sen seurauksena näkymät muuttuvatkin sitten huomattavasti radikaalimmin, mutta samalla tulee myös nopeasti ja paljon valmista.

Uudet piharakennukset

Vuoden 2021 projekteja olivat takapihan varasto/verstas sekä kasvihuone. Ensimmäinen tehtiin kokonaan ns. pitkästä tavarasta. Jälkimmäinen tilattiin valmiina rakennussarjana. Näistä voit halutessasi lukea lisää alkaen tästä postauksesta.

Nyt jatkamme uusien projektien merkeissä. Kuluneen talven aikana haimme luvat kahdelle uudelle rakennelmalle: rantasaunalle ja ylemmäs pihaan tulevalle talousrakennukselle. Tavoite on myöhemmin saada talousrakennuksen käyttötarkoitus muutettua vierasmajaksi. Tässä vaiheessa kaupungin rakennusjärjestyksen vaatimusten mukaisesti menemme kuitenkin tuolla talousrakennuksella.

Haimme siis luvat kahdelle rakennelmalle, mutta etenemme vaiheittain. Ensin keskitymme talousrakennukseen ja kun se on valmis (ainakin riittävässä määrin) jatkamme rantasaunan osalta. Resurssimme eivät riitä molempien yhtäaikaiseen toteutukseen, joten vaiheistus on tarpeen. Meillä on rannassa periaatteessa ihan toimiva sauna, joten sen kanssa ei ole niin kiire. Toisin on lisätilan kanssa varsinaisen asumisyksikön yhteydessä.

Lupakuvat

Arkkitehtimme eli Janne piirsi uudet rakennukset tyylillisesti yhteneväisiksi varsinaisen huvilan kanssa. Talousrakennus myös toteutetaan samanlaisena hirsirakennuksena – tosin vähän ohuemmasta tavarasta tehtynä. Hirsipaketin tilasimme lopulta samasta paikasta kuin itse huvilankin eli Kontiolta. Paketin toimitus ja asennus on elokuun alussa.

Rantasauna sen sijaan tullaan näillä näkymin toteuttamaan lautarunkoisena ja lautaverhoiltuna. Yksityiskohdat ovat vielä mietinnässä, mutta yksi vähän erikoisempi ratkaisu on jo päätetty. Rakennelmaan tulee viherkatto. Tärkein syy tälle on, että saunan katto on huvilan isojen ikkunoiden näkymässä varsin iso elementti. Viherkatto toivon mukaan maastouttaa katon ja rakennelman. Ainakin siitä tulee parempi kuin nykyisen saunarakennuksen ruostunut peltikatto!

Alla julkisivu- ja pohjakuvat molemmista rakennelmista. Seuraavassa jaksossa pääsemmekin sitten itse asiaan eli rakennuspaikan raivaamiseen sekä perustusten tekoon.

1. Talousrakennus

Yllä olevassa kuvassa talousrakennuksen pohja sekä julkisivut. Rakennelman pinta-ala on n. 40 neliötä. Päädyn isosta ikkunasta aukeaa näkymä merelle länteen. Takaseinä pienine yläikkunoineen on naapurin suuntaan. Oven eteen on suunnitteilla terassi – kuvan portaat ovat vain mallina.

2. Rantasauna

Rantasaunan ideana on erilliset osiot itse saunalle ja saunatuvalle. Väliin jää katettu terassi. Sen mitoituksia jouduttiin kaupungin vaatimuksesta pariin kertaan iteroimaan. Rakennusmääräykset sallivat katettuja terasseja, mikäli seinien sulkema osuus on alle 50 prosentin. Muussa tapauksessa terassi lasketaan mukaan rakennusoikeuteen. Rantasaunalle sallitaan max. 30 neliötä, joten ei ole tarkoituksenmukaista käyttää näitä vähiä neliöitä terasseihin. Saunan yksityiskohtia (sienämateriaalit, ikkunoiden koot yms.) tultaneen vielä hienosäätämään.

Monitoimirakennus – osa 4: Valmis!

Varasto/huussi -rakennelma on nyt valmis. Vaikka määritelmä sanalle ”valmis”voi joskus olla joustava, itse rakennuksen osalta on vaikea keksiä, mitä siitä vielä puuttuisi. Tänään (7.11) asensin jopa tulpat ovenkarmien kiinnitysruuveja peittämään. Tämä vain tiedotuksena siltä varalta, että tarkkasilmäiset huomaavat kuvissa ko. puutoksen.:)

Toki erilaista hienosäätöä voi tehdä loputtomiin. Tästä esimerkkinä Biolanin kompostoivan käymälän tuuletusputken läpiviennin viimeistely huussin sisäkatossa. Ajatus oli tehdä kattoon samantapainen hamppuköysikaulus, kuin on lattianrajassa käymäläpömpelin ympärillä. Bauhausissa oli köysiä kahta eri kokoa. Paksumpi olisi ollut liian jäykkää 75-millisen viemäriputken ympärille kierrettäväksi. Niinpä ostimme puolisen metriä ohuempaa. Se oli sitten liian ohutta eikä täysin peittänyt reikäsahalla paneeliin tehtyä aukkoa. Aika pieniksi ovat nämä jäljelle jääneet työt onneksi siis käyneet.

Toki takapihalla riittää vielä puuhasteltavaa. Isoin juttu on terassi kasvihuoneen ja varaston väliin sekä siihen integroitavat portaat sekä varastoon että huussiin. Suunnitelmissa on myös säleikköseinäke, joka piilottaisi rakennelman päädyssä olevat tavarat. Nähtäväksi jää, miten ja varsikin milloin näitä aletaan toteuttaa. Ensi kesäksi on nimittäin jo sitouduttu vähän isompiin projekteihin. Näistä uusista asioista lisää, kunhan suunnitelmat tarkentuvat.

Ja sitten itse asiaan. Tällainen tämä meidän monitoimirakennuksemme nyt on:

Rakennelma syksyisessä iltavalaistuksessa.
Huussin sisäänkäynti. Ovena on Kaskipuun perusmökinovi, jonka sisäpintaan asensimme sormipaanelin. Vinoneliöiden sahaus oli amtööripuusepälle haasteellista puuhaa, Harjoitus kuulemma tekee mestarin, mutta tällä kertaa ei oikein voinut kokeilla eri menetelmiä. Jos joskus tulee uudelleen vastaava tarve, niin seuraavaan yritykseen olisi kyllä parannusideoita.

Näkymä kaikkein pyhimpään. Mari tuunasi sisustuksen merihenkiseksi. Biolanin käymälä on peruja vanhasta ulkorakennuksesta. Siirron yhteydessä sai uuden maalin pintaansa. Seinässä ja katossa samaa paneelia kuin ovessa.

Tunnelmapaloja yksityiskohdista:

Huussin ikkuna on hienoa käsityötä.

Sisäänkäynti varasto/työhuoneeseen. Porras on vielä toistaiseksi mallia kuormalava.
Marraskuun aurinko valaisee pehmeästi. Työpöytä, seinän ritilikkö sekä vasemman reunan hylly ovat Ikeasta. Kulmittainen jatkopöytä omaa designia.
Monitoimipiha ja -rakennukset meren suunnalta. Terassi näiden rakennelmien väliin on siis suunnitteilla ensi kesäksi. Tai sitten seuraavaksi.

Kasveja huoneesta

Kokemuksemme kotitarveviljelystä oli ennen tätä projektia rajoittunut pienimuotoisiin parvekeruukkuihin sekä parina vuonna perinteisellä kasvimaalla kasvatettuihin perunoihin. Keväällä hommasimme huvilalle kasvihuoneen. Mitä, miksi ja miten -kysymyksiin löytyy vastauksia tästä projektin alkuvaiheista kertovasta artikkelista.

Varmuuden vuoksi sekä myös kokeilunhalusta laitoimme alkukeväästä paljon ja kaikenlaisia siemeniä itämään kasvatusruukkuihin. Vastoin odotuksia lähes kaikki lähtivätkin hienosti alkuun. Toukokuussa siirsimme hyvässä kasvussa olevat taimet istutuslaatikoihin kasvihuoneeseen.

Keskikesän vehreyttä. Hoitomuotoina on ollut lannoitus n. kerran viikossa, kasvustojen karsinta tarpeen mukaan sekä tietysti kastelu, kastelu ja kastelu.

Pelkona alussa oli, että siirto stressaisi kasveja tai että yöpakkaset viimeistään aiheuttaisivat tuhoja. Kauhuskenaariot eivät toteutuneet ja lopputuloksena meillä oli sitten ylitäydet kasvilaatikot. Luonto tietysti hoitaa tällaiset ongelmat omalla tavallaaan – isot ja vahvat vähitellen peittivät alleen lyhytkasvuisemmat ja heikommat lajikkeet.

Ensimmäisen kauden kokemuksia eri lajikkeista

Parhaiten onnistuivat kasvihuonekurkut. Niitä söimme kahden kuukauden ajan kesä/heinäkuussa. Basilikat kukoistivat alkukesästä, mutta sittemmin kasvoivat ylisuuriksi ja vähitellen kuihtuivat pois. Herneet lähtivät niin ikään hyvin kasvuun ja jonkin verran saimme palkoja syötäväksi. Samassa laatikossa kun olivat niin heikompina kasveina vähitellen kuitenkin peittyivät tuuhean tomaattiviidakon alle. Tomaatit alkoivat kypsyä vasta elokuussa, mutta sitten niitä tulikin enemmän kuin tarpeeksi.

Kesäkurpitsoista opimme, että, niille oikeampi paikka on avoimen taivaan alla. Zucchinit vaativat aktiivista pölytystä (joko käsin tai hyönteisten avulla) ja toisaalta kasvavat nopeasti holtittoman suuriksi. Ensimmäiset hedelmätkin yllättivät meidät täysin, kun olivat hienosti piilossa isojen lehtien alla. Sittemmin opimme tutkailemaan kasvustoja tarkemmin ja poimimaan hedelmät jo sopivan kokoisina.

Tätä kirjoitettaessa chilit ovat vielä vihreinä palkoina – katsotaan ehtivätkö valmistua ennen yöpakkasten alkua. Amppelimansikka on roikkunut katossa ja siitä on tullut marjoja naposteltavaksi tasaiseen tahtiin. Kesäkukista daaliat kasvoivat ruukuissa erinomaisesti ja sittemmin saivat siirron ulkotiloihin.

Saavikaupalla vettä

Alkukesän helteisiin ajoittunut vahvimman kasvun aika vaati jatkuvaa ja runsasta kastelua. Onneksi meillä oli kohteessa lähes jatkuvasti miehitys päällä. Pisimmät kastelutauot jäivät parin, kolmen päivän mittaisiksi. Tähän ei voi jatkossa luottaa, joten hankintalistalla on kastelujärjestelmä, jolla kasvihuone pärjäisi ainakin viikon omillaan.

Kausi loppuu, työt jatkuvat

Syksyn viimeiset työt liittyvät seuraavan kauden valmisteluihin. Kasvustot pitää siirtää kompostiin ja multalaatikot muutenkin valmistella uusia istutuksia varten. Ensimmäisen kauden oppien perusteella kasvilavojen määrä ja sijainti menee uusharkintaan. Samoin kuin muutkin sisällä olevat tavarat ja tarvikkeet. Kokonaan oma projektinsa on varastorakennelman ja kasvihuoneen väliin ja ympärille suunnitteilla oleva terassialue. Tähän palattaneen uuden kauden myötä ensi keväänä.

Loppuun muutama tunnelmakuva kuluneelta kesäkaudelta:

Kesäkuun alussa kaikki oli vielä pientä ja suhteellisen helposti hallittavissa olevaa.

Tästä se alkoi. Muutamaa viikkoa myöhemmin laatikkoissa ei tila enää riittänyt. Vähemmän voi siis todellakin joskus olla enemmän.
Kesäkurpitsalla on näyttävät kukat, joista itsessäänkin voisi tehdä koristeeellista syötävää.
Vihannekset eivät muodoiltaan ole aina olleet ihan ykköluokkaa. mutta makuhan on se tärkein asia.
Alkuun vähän epälytti voiko näin simppeli kattoluukkujen avauslaite toimia. Epäilykset olivat turhia. Avaaja hoitaa hommansa luotettavasti ja mikä parasta aivan itsekseen. Luukut myös aukeavat oikein kunnolla. Ehdottoman suositeltava varuste!
Kasvihuone syyskuisen auringolaskun aikaan. Kausi alkaa olla lopuillaan. Muutama tomaatti ja kesäkurpitsa vielä odottaa poimimista, mutta sitten on aika valmistella paikat talvea – ja mikä hienointa – uutta kautta varten!

Monitoimirakennus – osa 3: eristeitä, ovia, sähköjä sekä taistelua räystäiden herruudesta

Kesäloma on ohi ja rakennelmamme lähestulkoon valmis. Rakentamisalan korkeasuhdanne on paitsi nostanut hintoja myös pidentänyt toimitusaikoja. Tavaraa on kyllä saanut tällaiseen pieneen kohteeseen kohtalaisen hyvin, mutta jotkut toimitusajat ovat venyneet. Mittatilausikkunamme tulevat vasta aivan elokuun lopussa. Toivottavasti.

Ikkunoita odotellessa on ollut hyvin aikaa viimeistellä rakennelman muita osia. Tällä kertaa myös sähkäri on pysynyt rytmissä muun rakentamisen kanssa – ei ole tullut samanlaisia viivästyksiä kuin päärakennuksen kanssa joskus oli tilanne.

Kirjoitussarjan edellisissä jaksoissa saimme valmiiksi perustukset, rungon, vesikaton ja ulkoseinät. Nyt jatkamme projektia eristeiden, sisäseinien, ovien ja sähkötöiden osalta.

Eristyksissä

Rakennelmaa ei varsinaisesti ole tarkoitus pitää jatkuvasti lämpimänä. Satunnaisesti saattaa tulla tarve lämpimälle (ainakin plusasteiselle) työtilalle. Tätä varten lattiaan, seiniin ja kattoon asennettiin kevyet eristeet. Lattiassa on 70 millin XPS-levyt, katossa 70 mm:n uretaani ja seinissä 50 milliset finnfoamit. Näitä mittoja ei tosin tullut orjallisesti noudatettua. Aina kun dellisestä vaiheesta jäi tavaraa yli, se käytettiin ensin loppuun ja vasta sitten haettiin rautakaupasta lisää. Mainittuihin mittoihin kuitenkin joka paikassa minimissään pyrimme.

Tilan, ajan ja vaivan säästämiseksi seinien rungot ovat varsin simppelit. Ylimääräisiä ristikoolauksia ei ole tehty. Seinien tuuletusraot hoituvat sillä, että eristeet on kiinnitetty uretaanivaahdolla tolppien puoliväliin. Ulkopaneelien taakse jää parin sentin rako ja sisäpuolelle vastaavasti tilaa sähköputkille. Tällaisessa kevyessä rakennelmassa toivottavasti toimii riittävän hyvin.

Katossa on palkkien alla poikkisuunnassa 25 milliset laudat. Näiden avulla saatiin kattopaneeleille tiiviimpi koolaus 40 sentin jaolla sekä mahdollisuus vetää sähköputkia vapaasti tarpeen mukaan myös ristiin palkkien ali.

Eristelevyjen leikkaus ja kiinnitys olivat aikaa vievää puuhaa. Leikellyt levyt piti vaahdottamista varten ensin kiinnittää oikeille kohdilleen – tätä varten ovat kuvassa näkyvät palikat.

XPS- ja alumiiniverhoillut uretaanilevyt ovat siinä mielessä käteviä, ettei tarvita tuulensuojia eikä höyrynsulkuja. Ohuillakin levyillä saa tehtyä suht hyvän eristyksen. Toisaalta levyjen leikkely ja kiinnittäminen koolinkien väleihin vie aikaa. Lisäksi rakojen täyttö uretaanivaahdolla on sotkuista puuhaa. Omat riesansa siis joka jutussa. 🙂

Sähköt

Maanrakennusurakoitsija piilotti suojaputken sähkönsyötölle siinä vaiheessa, kun keväällä tasasi pohjat murskeella. Sisälle rakennukseen tulee pienehkö alakeskus, josta sitten lähtee johdot valoille, katkaisijoille ja pistorasioille. Varsinaisia sähköpiirustuksia ei ole tarvittu, mutta piirsin kyllä suunnitelman käsin ruutupaperille. Tämän mukaan vedin itse sähköputket ja sähkäri hoiti siitä eteeenpäin piuhat sekä kalusteiden asennukset. Pienenä lisäbonuksena saimme tässä samalla sähköt myös kasvihuoneelle.

Kaikki putket vievät keskukselle. Ja johdot myös.

Seinät umpeen

Eristeiden ja sähköputkien asennuksen jälkeen vuorossa oli periaatteessa mukava työvaihe, seinien levytys. Mukava siitä syystä, että tila näyttää huomattavasti valmiimmalta, kun seinät ovat ummessa. Mutta vain periaatteessa mukava, koska kipsilevyjen asentamiseen liittyy aina myös tasoitetyöt. Muuten ihan kivaa puuhaa paitsi, että on raskasta, äärimmäisen tylsää, hitaasti etenevää, tarkkuutta vaativaa ja siitä huolimatta lopputulos ei aina ole ihan toivottua tasoa. No, tämä on osa omatoimirakentamisen autuutta eli homma pitää vain hoitaa. Ja tällä kertaahan kyseessä on “vain” varastorakennus.

Levytettyä seinää ja tasoitustyö aluillaan

Ulko-ovet

Rakennelmassa on kaksi ovea: toinen varastossa ja toinen huussissa. Vaikka tavaraa tuntuu ensisilmäyksellä olevan runsaasti tarjolla, juuri haluttujen mittojen ja laatujen kanssa saattaa törmätä ongelmiin. Näin kävi mm. ovien kanssa.

Käytettävissä olevat neliöt ovat erittäin rajalliset ja niinpä mitoitusten kanssa on pitänyt olla tarkkana. Huussista on tehty mahdollisimman pienikokoinen, jotta vastavuoroisesti varaston ala saatiin maksimoitua. Mitoitus rajoitti käymälän oven leveyden 80 senttiin. Tällä leveydellä löytyy kyllä ovia, mutta ne ovat tyypillisesti matalia, jopa 180 senttisiä. Halusimme ehdottomasti normaalikorkuiset ovet, joten päädyimme huussin osalta 8×21 -kokoiseen oveen. Varaston puolelle tuleva 9×21 on yleinen mitta ja sen kanssa ei ilmennyt saatavuusongelmia. Onneksi Kaskipuun valikoimista löytyi 8×21 koon ovia, jotka olivat vielä hinnaltaankin siedettäviä. Hintaan tosin vaikutti oven verhoilu, joka selvisi meille siinä vaiheessa, kun avasimme paketin. Sisäpuolella on paneelin sijaan varsin tyly vaneri. Tämän kompensoimiseksi saimme lomamatkalla tuttavien kesämökiltä kuningasajatuksen. Jos ajatuksen toteutus vain onnistuu, siitä lisää tämän kirjoitussarjan viimeisessä osassa.

Molemmat ovet tulivat tehtaalta puuvalmiina – ne oli siis käsiteltävä jollain sopivalla pinnoitteella. Tähän valikoitui valkoinen Osmo Color Suojaava kuultoöljy. Kyseinen öljy jättää nimensä mukaisesti puun kuvioinin näkyviin, mutta pinnan pitäisi silti olla suojassa säätä ja muita rasituksia vastaan. Samaa ainetta käytimme sitten muissakin paikoissa puuvalmiille tavaralle.

Ulko-ovi suojaöljyllä käsiteltynä. Ikkunan paikalla sääsuojana vielä kennolevy.

Pörriäiset kiusana

Katetut, ilmavat rakennelmat, jotka ovat suurimman osan aikaa käyttämättöminä, ovat ilmeisen houkuttelevia pesäpaikkoja erilaisille hyöteisille. Rakennelman sisälle ilmestyneen ampiaisyhdyskunnan alun poistin heti, kun se katon kulmaan ilmestyi. Sen osalta ampiaiset uskoivat kerrasta, että ei ole heille sopiva paikka rakentaa pesää. Toisin kävi ulos räystään alle tehdyn pesän kanssa.

Tässä vaiheessa vielä pienikokoinen pesä ulkona räystään alla.

Pörriäisistä on ollut sen verran paljon puhetta ja koska ulkohommissa oli juuri sillä hetkellä vähän taukoa, saivat ampiaiset jonkun aikaa rauhassa rakentaa pesäänsä. Tämä oli virhe. Jos ampiaispesän aikoo hävittää helposti, se on näköjään tehtävä heti alkuunsa. Vähän aikaa yritimme rauhallista rinnakkaiseloa, mutta kolmannen kerran jälkeen, kun olin saanut pistoja niskaan, käteen ja jalkoihin, oli pakko tehdä asialle jotain.

Ensiksi kokeilin samaa kevyttä lähestymistä, joka toimi hyvin sisällä olleen pesän kanssa: pitkällä laudalla pesä alas räystään alta ja lujaa karkuun. Viikon verran leikimme tätä leikkiä ja joka kerta sinnikkäät ampparit olivat seuraavana aamuna tehneeet uuden pesän alun samaan paikkaan. Vaikka pahalta tuntuikin, en keksinyt enää muuta vaihtoehtoa, kuin hakea Raid-pullo ja suihkuttaa pesää sillä. Tämä toimi ainakin sen suhteen, että ampiaiset katosivat.

Sinnikkäät pesänrakentajat. Vaikka kuinka tarkkaan kaapi pesänrippeetkin pois, aina seuraavana aamuna kävi samassa paikassa kova kuhina ja uusi rakennelma oli tekeillä.

Kunnianhimo kasvaa projektin edetessä

Alkuperäinen tavoite oli saada aikaan perusmuotoinen kylmä varastotila puutarha- yms. tarvikkeille sekä suht asiallinen huussi nykyisen hirvityksen tilalle. Matkan varrella on yksityiskohta kerrallaan tullut mieleen, josko kuitenkin samalla vaivalla (ja pienellä kulujen lisäyksellä) saataisiin aikaiseksi vähän tyylikkäämpääkin jälkeä. Materiaalien ja yksityiskohtien kanssa on päästy jopa niin pitkälle, että eräänkin sukulaisen mielestä meille olisi tulossa luksushuussi. Onko näkemykselle todellisuuspohjaa, selviää sarjan seuraavassa ja näillä näkymin viimeisessä osassa. Tässä kuitenkin vähän ennakkofiilistelyä siitä, mitä tuleman pitää:

Tähän tulee ikkuna.
Päärakennuksen terassin rimoituksesta jäi tavaraa yli ja niistä saatiin rimaseinä myös tähän rakennelmaan. Kuvassa näkyvä alakaton panelointi tuli ikäänkuin”kaupan päälle”. Yhdessä tavarantoimituksessa oli mukana väärää tuotetta ja kauppa hyvitti ne. Niin pientä määrää ei kuitenkaan tarvinnut palauttaa.

Monitoimirakennus – osa 2: Ulkoseinät ja katto

Rakennelman rakentaminen jatkuu. Edellisessä osassa saimme perustukset paikoilleen ja rungon pystyyn. Nyt jatkamme seinien ja katon parissa. Vahinkojakin näissä hommissa aina sattuu. Siitä, mitä tapahtui ja miten asiasta selvittiin, on juttua artikkelin lopussa.

Katto

Kattomateriaalina on musta rullahuopa: Kerabit Titan liimasaumakate. Huovan alla on 23 millinen raakaponttilaudoitus. Kun näitä hommia ei tee työkseen, niin aina jotkin yksityiskohdat valkenevat vasta jälkeenpäin. Yksi tällainen on raakapontin lähes nollahävikki. Laudat ovat päätypontattuja ja niitä voi vapaasti jatkaa. Jatkoksen ei tarvitse osua kattotuolin kohdalle, kunhan vierekkäiset jatkokset eivät ole samassa välissä. Enhän tätä tietenkään tajunnut/muistanut ja joitain euroja tuli maksettua ylimääräistä, kun arvioin tarvittavan määrän yläkanttiin. Tai toisella tapaa sanottuna: saunapuiksi saatiin taas hyvälaatuista höylättyä lautaa.

Raakapontit ovat ruuveilla kiinni kattotuoleissa. Naulain olisi ehkä ollut näppärämpi tapa lautojen kiinnitykseen, mutta tähän hätään ei ollut kompressoria käytettävissä.

Sen jälkeen, kun kaikki laudat olivat paikoillaan, päästiin huovan levitykseen. Rullissa on valmiina liimat pitkillä sivuilla. Jatkoksissa ja räystäillä pitää käyttää bitumiliimaa. Liimamassa ei ole sitä kaikkein miellyttävintä ainetta käsitellä ja melko varmasti sitä tarttuu myös ylimääräisiin paikkoihin kuten käsiin ja housuihin. Ei kannata ihan parhaimmissa vermeissä katolla heilua.

Huovan levittämisestä opin, että ensimmäiseksi olisi kannattanut mitata ja merkitä rivit aluslautoihin. Päässälaskulla arvioin rivit vähän väärin ja lopputulemana jouduimme kaventamaan viimeisen rivin. Vähän eri tavalla rivejä limittämällä olisimme saaneet huovat ns. heittämällä paikoilleen. Kyllähän homma näinkin saatiin tehtyä, mutta turha työ on aina turhaa. Ja kun kerrankin olisivat mitat olleet ihan sattumalta optimaaliset!

Valmista kattopintaa ottamaan vastaan seuraavien (toivottavasti) ainakin kahdenkymmenen vuoden sateet.

Seinät

Seinien pystytolpat ovat 48×98 lankkua. Ulkovuoraukseksi päätettiin lopulta hienosahattu 20×145 UTV-paneeli. Ulkoväri on sama nordic black and brown, kuin päärakennuksessa. Ko. sävy löytyy Sadolinin värikartasta, mutta jostain syystä ei kaupoissa yleisimmin olevista Tikkurilan koneista. Tämä rajoittaa vaihtoehtoja. Bauhaus myy Sadolinin tuotteita, joista valinta osui Pinotex Classiciin. Toinen vaihtoehto olisi ollut Teknoksen Woodex Aqua, jota käytimme päärakennuksen terassin rimoituksiin. Jotenkin liuotinohenteinen kylläste tuntuu tiukemmalta tavaralta, vaikkakaan kokemusta asiasta ei ole.

Vedimme seinäpaneeleihin yhden kerroksen Pinotexia ennen kiinnittämistä. Äärimmäisen puuduttavaa puuhaa, mutta etuna on, että väriä tuli myös ponttien piiloon jääviin pintoihin. Laudat väkisinkin elävät, joten paljas puu tulisi jossain vaiheessa kapeina vaaleina juovina näkyviin.

Ulkovuoraus paikoillaan sekä räystäspellit ja kattohuopa asennettuina.

Ylimmät seinäpaneelit räystäiden alla aiheuttivat päänvaivaa. Itse en asiaa osannut ajatella, kuin vasta siinä vaiheessa, kun oli jo myöhäistä. Runkotolpat, joihin paneelit suoraan kiinnittyvät, päättyvät kattotuolien alle. Kattotuolien välit piti saada myös paneloitua, mutta siellä ei ollut mitään, mihin lautoja kiinnittää. Valmiin katon alle kattotuolien väleihin paneelin pätkien leikkely ja kiinnittäminen oli aika kikkailua. Jos olisin älynnyt tehdä kiinnikkeet siinä vaiheessa, kun katto oli vielä auki, olisi säästynyt sekä aikaa että hermoja. Ensi kerralla sitten.

Kehuja Ryobin huolto- ja varaosapalveluista

Räystään alle tarvittavia kiinnityspalikoita sahatessani sattui lisäksi vahinko ja rikoin jiirisahani. Huolimattoman käsittelyn seurauksena saha haukkasi kiinni työstettävään puupalikkaan ja rysäytti sen voimalla vasten alumiinista sahaustukea. Seurauksena oli, että alumiininen ohjain vääntyi mutkalle. Ei paljoa, mutta pari-kolme milliä aiheutti sen, että sahan käyttö ei enää ollut mahdollista.

Pelastus löytyi Ryobin sivuilta, josta bongasin huoltoliikkeen Helsingin Malmilla: Alppilan Sähkö Oy. Keskiviikkoaamuna soitin ja koneen tyyppinumeron perusteella löytyi oikea varaosakoodi. Eihän sellaista tietysti suoraan hyllystä löytynyt, mutta käsittämättömän nopeasti osa toimitettiin. Kahden päivän kuluttua eli samana perjantaina sain tekstarin, että osa olisi noudettavissa. Hintakin oli varsin kohtuullinen, 21 euroa. Kehuissa piilee aina se vaara, että palvelutasoja lasketaan ja/tai hinnat nousevat. Silläkin uhalla täytyy todeta, että palvelu ylitti kaikki odotukseni.

Vanha saha, uusi ohjain ja taas pelittää!

Next steps

Tulevissa jaksoissa paneudumme mm. tällaisiin aiheisiin: eristeiden asentaminen, ikkunat, ovet ja sähkötyöt. Jossain vaiheessa päästään sitten jo sisäpuolen pintoihinkin käsiksi. Näissä merkeissä, kesän jatkoja!