Ensimmäisen maailman ongelmia – vai onko?

Verrattuna maailman oikeasti isoihin murheisiin omat rakentamisen ongelmat ovat tietysti kovin pieniä. Toisaalta niiden korjaaminen ei vaadi perustavanlaatuisia muutoksia mihinkään elämää suurempaan. Usein vähän lisää huolellisuutta ja oikea asenne riittää.

Viime projektin yhteydessä pystyimme varauksetta suosittelemaan Kontiota. Tälläkin kertaa voimme suositella. Varauksin. Saattaa tietysti olla myös niin, että tässä matkan varrella on oppinut olemaan tarkempi erilaisten yksityiskohtien suhteen. Edelliskertaa enemmän säätöä tässä nykyisessä projektissa on joka tapauksessa ollut.

Suunnitteluun liittyviä haasteita

  • Hirsimateriaali ja -profiili

Pyysimme Kontiota toimittamaan meille tämän uuden rakennuksen samanlaisesta hirrestä kuin viisi vuotta sitten tehty huvilamme. Näin ainakin ohjeistimme myyjää. Erona on, että tällä kertaa materiaaliksi valikoitui mänty kuusen sijaan ja hirren profiilikin on erilainen. Meille asia selvisi siinä vaiheessa, kun hirret oli asennettu. Yksi selitys saattaa olla, että tämä uusi rakennus on toteutettu painumattomalla hirrellä kun viimeksi oli perinteisempi painuva rakenne. Päätimme joka tapauksessa hyväksyä toimituksen. Ulkopuolinen ei välttämättä eroa edes huomaa. Varsinkaan, kun rakennukset ovat väriltään tummia (mustanruskeita). Emmekä tämän takia ole unia menettäneet, mutta ei asia toisaalta mielestä poiskaan katoa.

  • Virhe ikkunamerkinnöissä

Kaksi erikokoista ikkunaa oli merkitty piirustuksiin samalla tunnisteella. Onni onnettomuudessa oli, että hirsiseinän aukot oli työstetty oikeiden mittojen mukaan. Ongelmaksi tulivat pielipellit. Alihankkija oli tehnyt peltilistat tunnisteiden mukaan, joten yhteen ikkunaan tuli väärät pellit. Tämä korjattiin nopeasti ja uudet pellit tulivat työmaalle parissa viikossa.

  • Sähköreiät

Yksi suunnitteluun liittyvä aikataulutettu ja tilaajan vastuulla oleva asia on lähettää mittakuva sähkövetoja varten porattavista hirsisienien rei’istä. Näin teimme ja edelleenkin Kontion asiakasportaalista löytyy tämä meidän tekemä piirustus. Todellisuudessa reiät on kuitenkin porattu eri paikkoihin, kun mihin ne halusimme. Määrä täsmää, sijainti ei. Tähän varmaankin löytyy joku tekninen syy, mutta asiakkaalle ei asiasta ole kerrottu. Onneksi meillä on pilariperustus, joten reikien paikkoja voi osin tarkistaa alapuolelta. Kun tiedustelin asiasta, vastaus oli, että reikien paikat pitää katsoa hirsikuvasta, eikä varsinaisesta sähköreikäkuvasta. Hirsikuvassa mitat täsmäävät todellisuuden kanssa. Enimmäkseen. Satunnaiselle sähköasentajalle voi tuottaa yllätyksen, että hirsikuvissa hirren paksuudeksi on merkitty 92mm, kun meillä 135 millinen hirsi. Tuo 43mm:n ero on riittävä, että etenkin ulkoseiniin tehtävät poraukset menevät reiästä varmasti ohi. Pitää vain toivoa, että jatkossakin kohteessa on sähköasentaja, joka aina tarkistaa asiat paikan päällä eikä vain luota piirustuksiin.

Sähköreikien paikat selviävät hirsikuvista. Seinän todellinen paksuus pitää kuitenkin ottaa huomioon.

  • Hirsikehän ankkurointi perustuksiin

Kontion tekemissä suunnitelmissa ohjeistettiin laittamaan perustusvaluihin lattaraudat, joihin hirret ankkuroidaan. Kyseessä on lisävarmistus sille, että esim. tuuli ei kehikkoa pääse liikuttamaan. Suunnitelmien mukaista lattarautaa ei joka rautakaupasta edes löydy ja siellä, missä sitä myydään, ei muutaman metrin pätkää ole saatavilla. Tavaraa jäi siis seuraaviinkin projekteihin.

Yllätys olikin sitten suuri, kun asentajaporukan nokkamies ensi töikseen ilmoitti lakonisesti, että ”poikki, poikki, poikki”. Näiden valuun upetettujen rautojen sijaan asentajat kiinnittivät alimman hirsikerran perustuksiin betoniruuveilla. Kuulemma nopeampi tapa hoitaa homma.

Ensimmäinen työvaihe kohteessa oli siis katkoa kulmahiomakoneella kaikki minun huolellisesti pätkimät, taivuttamat ja valuun asemoimat lattaraudat. Eikä tässä vielä kaikki. Turha ylimääräinen työvaihe toi mukanaan vahinkoriskin. Innokas rälläköijä oli jo jatkamassa katkomisurakkaansa rakennuksen keskellä oleviin kierretankoihin, joiden varaan myöhemmin asennettiin vesikattoa kannattavat pilairt. Katkominen onneksi vihellettiin poikki ja pilarit (toivottavasti) ovat tukevalla pohjalla – en voinut olla ihan vieressä tekemisiä vahtimassa.

Lattaraudat vasemmalla olevissa pilareissa.

Asennukseen ja tarvikkeisiin liittyviä ongelmia

  • Puutavaran laatu

Enimmäkseen Kontion toimittaman puutavaran laatu on tälläkin kertaa ollut hyvä, vaikkakin ero edelliskertaan verrattuna on selkeä. Sekä hinta- että saatavuustilanne varmasti aiheuttavat paineita. Toivottavaa olisi, että asentajat viimeistään tarkistaisivat tavaran laadun.

Oksan kohdalta haljennut kulmalista on onneksi (tarkoituksella?) asennettu talon taaimmaiseen kulmaan, jossa se vähiten näkyy. Rakennusta maalatessa ei mikään nurkka jää piiloon.
  • Raakapontit väärinpäin

Meillä on tässäkin rakennuksessa huopakatto. Tyypillisesti huovan alla on yhtenäinen laudoitus, raakapontti. Ko. laudan erikoisuus on, että sillä saadaan toiselle puolelle täysin tasainen pinta ja toinen puoli on höylätty ja siinä on siistit viisteet. Viisteet jäävät näkyviin räystäiden alle tai mahdollisesti avoterassin kohdalla.

Raakapontti oli nyt asennettu alkuun väärinpäin: sileä puoli alaspäin eli höylätty viistepuoli ylöspäin. Jossain vaiheessa joku oli ilmeisesti huomannut virheen ja kesken kaiken oli laudat alettu asentaa oikein. Itse huomasin tämän ulkomaalauksen yhteydessä. Metsän puoleiset räystäänaluset olivat erilaiset kuin muut. Maalasin kuitenkin kaikki räystäät loppuun asti. Illalla tein reklamaation asiasta.

Poistuimme kohteesta pariksi päiväksi ja yllätys oli suuri, kun takaisin tullessa pihalle oli levitelty enemmän tai vähemmän rikki revittyjä ja maalattuja raakaponttilautoja. Takaräystäällä hohtivat uudet laudat. Urakoitsija oli pikaisesti käynyt poistamassa väärin asennetut ponttilaudat ja korvannut ne uusilla. Ok sinänsä, että asiat hoituvat nopeasti, mutta hyvän tavan mukaista olisi informoida asiakasta, mikäli tullaan kohteeseen ja myös siitä, mitä aiotaan tehdä.

Väärinpäin olevat raakapontit oikealla, tämä tasainen sahapinta pitäisi olla yläpuolella. Pieni nyanssi on myös katkaisematta jäänyt räystään päätylauta.
  • Kolhittu ikkunan pielilista

Toinen peltilistoihin liittyvä ongelma on ison ikkunan vasemman reunan kolhut. Se, ovatko kolhut tulleet kuljetuksen aikana vaiko vasta asennuksen yhteydessä, on epäselvää. Joka tapauksessa ikkunoiden valmistaja lupasi hoitaa asian kuntoon. Tätä kirjoitettaessa (28.11.) ja kahden muistutuksen jälkeen asia on edelleen hoitamatta. (Edit: Lista vaihdettu uuteen 2.12.2022)

Kolhiintunut ikkunan kehys, jonka korjausta on odotettu jo kolme kuukautta.
  • Naulaimen huolimaton käyttö sekä ylä- että alapohjassa.

Suurin osa liitoksista tehdään työmaalla impulsssinaulaimella. Kätevä ja nopea tapa naulaukseen. Sarjatyönä tehtäessä mahdolliset virheet, kuten palkkien sivuista läpi tulevat naulat, helposti kertautuvat. Jos palkit ja liitokset jäävät piiloon, niin ei tästä enimmäkseen ole haittaa. Siis jos ja enimmäkseen. Etenkin yläpohjan villoituksen yhteydessä palkeista vinossa sojottavat terävät naulat tuovat turhaa lisähaastetta muutenkin hankalaan työhön. Samoin räystäskoteloihin tulee paitsi esteettinen haitta myös ylimääräistä vaikeuskerrointa, kun maalatessa sivellin tarttuu nauloihin kiinni ja lisäksi aikaansaa valumia.

Naulaimen käyttö ei aina ole helppoa.
  • Sormenjäljet hirsissä

Vaalea puupinta on herkkä tahroille ja aiheuttaa harmia etenkin, jos hirsien pintakäsittely on läpikuultava vaalea kuten meillä. Epäilemättä tässäkin suhteessa on erilaisia käytäntöjä, mutta kokemusta on nyt näistä kahdesta Kontion rakennuksesta. Edellisellä kerralla ei asentajilta sormenjälkiä seiniin jäänyt, nyt niitä oli paljon. Onneksi lähtivät hiomalla suht hyvin pois.

Sormenjälkiä hirsissä.
  • Työmaasahaaukset

Hirret tulevat tehtaalta mahdollisimman valmiiksi työstettyinä. Valitettavasti jää kuitenkin joitain sahauksia. jotka tehdään vasta asennusvaiheessa. Tehtaan ja työmaan jäljessä on selvä ero. Täysin samaan jälkeen ei työmaalla varmaan koskaan päästä, mutta sahankäyttäjä pystynee kyllä vaikuttamaan lopputulokseen.

Följareille ilmeisesti ajetaan asennusurat työmaalla. Tässä saha on lipsahtanut vähän sivuun. Me tulemme todennäköisesti vuoraamaan nämä palkit kipsilevyllä, mutta sen varaan ei asentaja voi laskea.
  • Följareiden kiinnitys

Hirsirakentamisen välttämätön riesa ovat följarit. Niitä tarvitaan, jotta korkea hirsiseinä ei nyrjähtäisi. Paras tietysti olisi, jos ko. palkit voisi piilottaa esim. väliseinien sisään. Joskus niitä joutuu jättämään näkyviin ja silloin asennuksen huolellisuus korostuu. Voisi kuvitella, että kiinnitysruuvit pystyisi samalla vaivalla laittamaan siististi kuin enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti. Jos följärit taasen jäävät piiloon ja ovat esim. osa välisseinärunkoa, olisi suotavaa, että olisivat suorassa. Vinoon asentaminen tuottaa ongelmia eli lisätyötä, jos seinälevyjä on tarkoitus ruuvata följareihin. Näin on tilanne tässä meidän tapauksessamme.

Kuvassa lattialaudan pääty on sahattu 90 asteen kulmaan. Vinossa olevasta följarista tulee jatkossa ongelmia. Joko esteettisiä tai käytännöllisiä jos/kun palkki on osana väliseinärunkoa.
Seinissä on följareitten kohdalla tällaisia ruuvinreikiä. Arvaukseni on, että ovat seurausta sahaukseen tarvittavien ohjainlautojen kiinnityksestä. Reiät toki ovat pieniä, mutta olisiko kuitenkin joku muu tapa hoitaa homma ilman, että kosketaan näkyviin jäävään hirsipintaan.

Loppukaneetit

Rakentamisessa ylipäätään ja hirsirakentamisessa erityisesti on paljon käsityötä. Jokainen rakennelma on yksilö ja olosuhteet vaihtelevat. Yksittäisen rakentajan osaaminen, keskittyminen, ammatillinen kunnianhimo jne. vaikuttavat lopputulokseen. Työnjohtaja – rakennuttajasta puhumattakaan – ei voi jokaista tekijöiden kädenliikettä olla vahtimassa. Asenne on tässäkin oleellista. Sen lisäksi että pyritään pääsemään omasta osuudesta eroon mahdollisimman nopeasti ja helposti, pitäisi miettiä, mitä vaikutusta milläkin suorituksella on työmaan seuraaviin vaiheisiin ja varsinkin lopputulokseen.

Jotta ei menisi liian negatiiviseksi, loppuun vielä tunnustusta hyvistä suorituksista. Kontion tehtaan palvelu on tälläkin kertaa ollut koko projektin ajan asiallista. Tavarat tulivat ajoissa kohteeseen, asennus sujui jopa etuajassa ja talo on tukeva sekä suorassa. Suurin osa puutteista on myös korjattu nopeasti ja asiallisesti heti, kun niistä on reklamoitu. Osa asioista on toki sellaisia, että niitä ei voi tai ei ole järkevää lähteä jälkeenpäin muuttamaan tai korjaamaan. Näillä varauksilla voimme siis edelleen suositella Kontiota.

Pienistä murheista huolimatta rakennus seisoo tehtaan asennuksen jäljiltä tukevasti paikallaan.

Monitoimirakennus – osa 2: Ulkoseinät ja katto

Rakennelman rakentaminen jatkuu. Edellisessä osassa saimme perustukset paikoilleen ja rungon pystyyn. Nyt jatkamme seinien ja katon parissa. Vahinkojakin näissä hommissa aina sattuu. Siitä, mitä tapahtui ja miten asiasta selvittiin, on juttua artikkelin lopussa.

Katto

Kattomateriaalina on musta rullahuopa: Kerabit Titan liimasaumakate. Huovan alla on 23 millinen raakaponttilaudoitus. Kun näitä hommia ei tee työkseen, niin aina jotkin yksityiskohdat valkenevat vasta jälkeenpäin. Yksi tällainen on raakapontin lähes nollahävikki. Laudat ovat päätypontattuja ja niitä voi vapaasti jatkaa. Jatkoksen ei tarvitse osua kattotuolin kohdalle, kunhan vierekkäiset jatkokset eivät ole samassa välissä. Enhän tätä tietenkään tajunnut/muistanut ja joitain euroja tuli maksettua ylimääräistä, kun arvioin tarvittavan määrän yläkanttiin. Tai toisella tapaa sanottuna: saunapuiksi saatiin taas hyvälaatuista höylättyä lautaa.

Raakapontit ovat ruuveilla kiinni kattotuoleissa. Naulain olisi ehkä ollut näppärämpi tapa lautojen kiinnitykseen, mutta tähän hätään ei ollut kompressoria käytettävissä.

Sen jälkeen, kun kaikki laudat olivat paikoillaan, päästiin huovan levitykseen. Rullissa on valmiina liimat pitkillä sivuilla. Jatkoksissa ja räystäillä pitää käyttää bitumiliimaa. Liimamassa ei ole sitä kaikkein miellyttävintä ainetta käsitellä ja melko varmasti sitä tarttuu myös ylimääräisiin paikkoihin kuten käsiin ja housuihin. Ei kannata ihan parhaimmissa vermeissä katolla heilua.

Huovan levittämisestä opin, että ensimmäiseksi olisi kannattanut mitata ja merkitä rivit aluslautoihin. Päässälaskulla arvioin rivit vähän väärin ja lopputulemana jouduimme kaventamaan viimeisen rivin. Vähän eri tavalla rivejä limittämällä olisimme saaneet huovat ns. heittämällä paikoilleen. Kyllähän homma näinkin saatiin tehtyä, mutta turha työ on aina turhaa. Ja kun kerrankin olisivat mitat olleet ihan sattumalta optimaaliset!

Valmista kattopintaa ottamaan vastaan seuraavien (toivottavasti) ainakin kahdenkymmenen vuoden sateet.

Seinät

Seinien pystytolpat ovat 48×98 lankkua. Ulkovuoraukseksi päätettiin lopulta hienosahattu 20×145 UTV-paneeli. Ulkoväri on sama nordic black and brown, kuin päärakennuksessa. Ko. sävy löytyy Sadolinin värikartasta, mutta jostain syystä ei kaupoissa yleisimmin olevista Tikkurilan koneista. Tämä rajoittaa vaihtoehtoja. Bauhaus myy Sadolinin tuotteita, joista valinta osui Pinotex Classiciin. Toinen vaihtoehto olisi ollut Teknoksen Woodex Aqua, jota käytimme päärakennuksen terassin rimoituksiin. Jotenkin liuotinohenteinen kylläste tuntuu tiukemmalta tavaralta, vaikkakaan kokemusta asiasta ei ole.

Vedimme seinäpaneeleihin yhden kerroksen Pinotexia ennen kiinnittämistä. Äärimmäisen puuduttavaa puuhaa, mutta etuna on, että väriä tuli myös ponttien piiloon jääviin pintoihin. Laudat väkisinkin elävät, joten paljas puu tulisi jossain vaiheessa kapeina vaaleina juovina näkyviin.

Ulkovuoraus paikoillaan sekä räystäspellit ja kattohuopa asennettuina.

Ylimmät seinäpaneelit räystäiden alla aiheuttivat päänvaivaa. Itse en asiaa osannut ajatella, kuin vasta siinä vaiheessa, kun oli jo myöhäistä. Runkotolpat, joihin paneelit suoraan kiinnittyvät, päättyvät kattotuolien alle. Kattotuolien välit piti saada myös paneloitua, mutta siellä ei ollut mitään, mihin lautoja kiinnittää. Valmiin katon alle kattotuolien väleihin paneelin pätkien leikkely ja kiinnittäminen oli aika kikkailua. Jos olisin älynnyt tehdä kiinnikkeet siinä vaiheessa, kun katto oli vielä auki, olisi säästynyt sekä aikaa että hermoja. Ensi kerralla sitten.

Kehuja Ryobin huolto- ja varaosapalveluista

Räystään alle tarvittavia kiinnityspalikoita sahatessani sattui lisäksi vahinko ja rikoin jiirisahani. Huolimattoman käsittelyn seurauksena saha haukkasi kiinni työstettävään puupalikkaan ja rysäytti sen voimalla vasten alumiinista sahaustukea. Seurauksena oli, että alumiininen ohjain vääntyi mutkalle. Ei paljoa, mutta pari-kolme milliä aiheutti sen, että sahan käyttö ei enää ollut mahdollista.

Pelastus löytyi Ryobin sivuilta, josta bongasin huoltoliikkeen Helsingin Malmilla: Alppilan Sähkö Oy. Keskiviikkoaamuna soitin ja koneen tyyppinumeron perusteella löytyi oikea varaosakoodi. Eihän sellaista tietysti suoraan hyllystä löytynyt, mutta käsittämättömän nopeasti osa toimitettiin. Kahden päivän kuluttua eli samana perjantaina sain tekstarin, että osa olisi noudettavissa. Hintakin oli varsin kohtuullinen, 21 euroa. Kehuissa piilee aina se vaara, että palvelutasoja lasketaan ja/tai hinnat nousevat. Silläkin uhalla täytyy todeta, että palvelu ylitti kaikki odotukseni.

Vanha saha, uusi ohjain ja taas pelittää!

Next steps

Tulevissa jaksoissa paneudumme mm. tällaisiin aiheisiin: eristeiden asentaminen, ikkunat, ovet ja sähkötyöt. Jossain vaiheessa päästään sitten jo sisäpuolen pintoihinkin käsiksi. Näissä merkeissä, kesän jatkoja!

Monitoimirakennus – osa 1: Perustukset ja runko

Huvilan takapiha oli tähän asti ollut varsin vähällä käytöllä. Mitä nyt joku komposti siellä oli puutarhajätteille, mutta muuten paikassa oli lähinnä satunnaista, epämääräistä kasvustoa kuten nokkosia sekä villivadelmia. Hienoa saada alue hyötykäyttöön ja siistittyä.

Tähän samaan kokonaisuuteen liittyvästä kavihuoneesta löytyy jo oma artikkelinsa: Huone kasveille. Nyt huoltopihalle mahdollistetaan muitakin toimintoja.

Rakkaalla lapsella on monta käyttötarkoitusta: työhuone, verstas, pihavaja, varasto, huussi. Ensimmäiset sukulaiset varasivat jo pelkkien huhupuheiden perusteella vajaa myös yöpymiskäyttöön. Varsinainen monitoimirakennus siis.

Alla julkisivu- ja pohjapiirustukset. Huomaathan, että kaikki ratkaisut ovat omiin kokemuksiin ja mieltymyksiin perustuvia. Mikään virallinen taho ei ole rakenteita tarkistanut tai esim. lujuuslaskelmia tehnyt. Käytä siis omaa harkintaa, jos otat näistä mallia. 🙂

Virallisemmin sanottuna kyseessä on rakennelma. Tällä termillä Lupapisteessä lupaa haetaan. Kun suunnitellun rakennelman pinta-ala on alle 15 neliötä, siinä ei ole hormia, etäisyys rannasta on yli 40 metriä, naapurin rajaan on vähintään 4 metriä, etäisyys muista rakennelmista vähintään 8 metriä ja jos ko. rakennelmia on kiinteistöllä alle rakennusjärjestyksessä säädetyn maksimilukumäärän, anomus käsitellään kevyemmällä ilmoitusmenettelyllä. Mainitut ehdot tulivat täytettyä. Parin iteraatiokierroksen jälkeen saimme sitten positiivisen päätöksen ja projekti lähti käyntiin.

Maatöitä

Tulevan vajan ja kasvihuoneen kohdalla on kalliossa notkelma, jossa nuo mainitut rikkakasvitkin kasvoivat. Siitä piti ensin poistaa pehmeä maa-aines ja sitten tuoda tilalle mursketta. Pehmeälle ainekselle löytyi hyvä läjityspaikka aivan vierestä. Tästä oli tuplahyöty. Ensinnäkin aikaa ja rahaa säästyi, kun maata ei tarvinnut kuljettaa pois. Lisäksi saimme uusiokäyttöön tontin vähäisiä multavarantoja.

Asia, jota aina ihmettelee, on miten isolta vaikuttavat maa-ainesmäärät häviävät pienellekin alueelle. Pohjan tasaamista varten urakoitsija ajoi paikalle kasettikuorman eli 40 tonnia mursketta. Se toki riitti, mutta yhtään ei jäänyt ylimääräistä. Eläteltiin toiveita, että muutama kottikärrykuorma olisi voitu hyödyntää muualla tontillamme, mutta ei sitten tällä kertaa onnistunut.

Kaivuutyöt teki sama paikallinen yrittäjä, joka on urakoinut kohteemme muutkin maatyöt. Asiat hoituvat kummasti helpommin, kun on tuttuja tekijöitä!

Perävaunukuormallinen mursketta riitti juuri ja juuri tasaamaan pohjat rakennelmille.
Tähän oli hyvä alkaa tehdä perustuksia.

Perustukset ja alapohja

Perustamisvaihtoehtoja on monia. Koska kyseessä on kevyt rakennelma, päädyimme yksinkertaiseen ratkaisuun. Tasatulle murskeelle laitoimme alimmaiseksi 400 x 400 betoniset pihalaatat ja niiden päälle pilariharkot. Kaivinkonekuski oli tehnyt hyvää työtä alustan kanssa. Se oli tiiviiksi tärytetty ja vaaterissa. Laattojen ja harkkojen asettelu oli suht sujuvaa. Rakennelman saattaminen linjaan päärakennuksen kanssa oli tietysti tarkkuutta vaativa operaatio.

Perhepiirimme arkkitehtia jälleen konsultoiden ja myös Googlelta neuvoa kysyen, alapohjan rakenteeksi tuli 48×148 kestopuiset palkistot 60:n jaolla. Jänneväli poikittain on sen verran pitkä (n. kolme metriä), että vahvistin palkistoja myöhemmin vielä muutamalla keskellä olevalla ylimääräisellä tuella. Pilariharkkojen reiät täytimme S100-betonilla, johon upotettiin alajuoksun tartunnoiksi 8 millin harjateräksen pätkät.

Betonilaatat, pilariharkot ja kestopuukehikko paikoillaan.
Perustusten ja alapohjan rakenne sivulta katsottuna. Pilariharkkojen päällä on kakkosneloset lappeellaan (välissä huopakaista) ja niiden päällä 48×148 lankut. Tällä ratkaisulla saadaan siisti kehys koko perustuksen ympäri. Poikittaispalkkien asentaminenkin hoituu helposti ja ilman kulmarautoja yms. vippaskonsteja.

Runko

Seinärunko on kakkosnelosista. Tolpat ovat periaatteessa 60:n jaolla nekin, mutta aukotukset ovia ja ikkunoita varten tietysti vähän sotkevat asiaa. Asensimme runkotolpat ennen lattiapalkkeja. Kehikon sisäpuolella liikkuminen oli huomattavasti helpompaa, kun esteitä poikittaissuunnassa oli alkuun mahdollisimman vähän

Tästä alkaa rakennelma nousta. Takaseinässä ei ole ikkunoita, joten runkotolpat ovat tasavälein.
Vaja hahmottuu – seinien ja katon tukirankenteet paikoillaan. Räystäiden designiin haettiin mallia päärakennuksesta. Päädyisssä oli jonkin verran nikkarointia, mutta räystäät ovat kyllä paitsi toimivat myös siistin näköiset tällä tavalla toteutettuna.

Rakennuksessa on pulpettikatto, kuten päärakennuksessakin. Kattokaltevuudeksi päätimme vähän loivemman eli n. neljä astetta. Kattotuolit ovat 48×148 palkkeja. Katteeksi tulee huopa, jonka alla on raakaponttilaudoitus. Tästä tarkemmin seuraavassa jaksossa, jossa lisäksi mukana ainakin seinien panelointia.

Ikkunaepisodi. Kun asenne on kohdallaan, niin hommat hoituu.

Joskus asiakkaan kuunteleminen voi mennä jopa överiksi. Näin kävi meidän tapauksessamme, kun halusimme olohuoneen lattiapinnan, ikkunakarmit ja terassilaudoituksen kaikki samaan linjaan ja tasoon. Kontiotuotteelle voi antaa asioiden hoitamisesta täydet pisteet. Itse asiassa jopa kahteen kertaan.

Jatka lukemista ”Ikkunaepisodi. Kun asenne on kohdallaan, niin hommat hoituu.”

Sisähommia ja sähkötöitä

Hitaasti mutta varmasti alkavat sisätilat muotoutua. Samalla kun rakennetaan lattioita ja väliseiniä, sähkömiehemme Henrik on vetänyt putkia ja johtoja talon sisällä, seinissä, lattiassa ja ulkona talon alla. Isänpäivää edeltävänä lauantaina oltiin porukalla nikkaroimassa seiniä ja lattioita. Projekti on viikossa edistynyt oikein mukavasti.
Jatka lukemista ”Sisähommia ja sähkötöitä”