Sisätilat alkavat hahmottua

Noin yhdeksän kuukauden odotusajan jälkeen alkaa valmista syntyä. Väliseinät ovat paikoillaan ja kaapistot on asennettu. Sähkötyöt ovat valmistuneet ja katot paneloitu. Tällä kertaa olemme pyhästi vannoneet, että ns. sisäänmuutto tehdään vasta, kun viimeinenkin listanpätkä on paikoillaan. Toistaiseksi ainakin olemme tässä haastavassa tavoitteessa myös pysyneet.

Tässä sisätöiden etenemisestä sarja kuvia selityksineen:

Ennen väliseinien rakentamista tila oli varsin avara.
Oleskelutilan ja makuuhuoneen väliseen seinään tulee minikeittiö. Molemmin puolin on kulkuaukot ilman ovia.
Väliseinä levytettynä odottamassa keittiökaappeja. Tässä vaiheessa rullasimme lattian suojapaperit sivuun aina kun tila oli tyhjillään. Lattiamaali kuivui tosi hitaasti etenkin paklausten kohdilta ja riskinä ilmiselvästi oli, että paperi tarttuisi kiinni. Joulun ja uudenvuoden ajan pidimme projektissa kolmisen viikkoa taukoa ja sittemmin paperit ovat saaneet olla lattialla jatkuvasti. Tätä kirjoitettaessa (maaliskuun puolivälissä) emme vieläkään ole nähneet miltä lattia näyttää nyt, kun alkaa olla jo suht valmistakin. Jännitystä siis riittää.
Sama seinä kuin yllä, mutta makuutilan puolelta katsottuna. Tasoitustyöt ovat hyvässä vauhdissa.
Sähkötyöt määrittivät marssijärjestystä. Kaapistojen rungot piti asentaa mahdollisimman pikaisesti, jotta sähkäri pystyi työskentelemään järkevästi. Kaappien valmistaja selvinnee asiaan vihkiytyneille pelkästä kuvasta. Muillekin tiedoksi: Ikea. Tällä kertaa mietimme pitkään ja perusteellisesti eri vaihtoehtoja. Vaikka Ikean järjestelmä on suhteellisen kankea, näppärät keittiömyyjät saivat toteutettua kaikki ne erikoisuudet, joita halusimme. Pari käytännön hankaluutta kuitenkin jäi jäljelle. Ensinnä tämän pienehkön kokonaisuuden toimitus tapahtui n. kymmenessä erässä. Osa komponenteista tuli kohteeseen joko postin tai jonkun muun kuriirin kyydillä eri kerroilla, osa tavaroista tuli kaupunkiosoitteeseemme ja joitain osia haimme Ikean myymälöistä. Kaikki palikat tulivat lopulta kyllä perille. Toinen hankaluus liittyi kaapistojen kasaamiseen. Edelliskertojen perusteella oli toki tiedossa, että ruuvirumbaa riitti. Vähän pääsi yllättämään se, että ohjeet on tehty puhdasta perussettiä varten. Meillä on erikoisuuksia kuten ylimääräisiä peitelevyjä ja esim. integroitu jääkaappi. Näiden kanssa oli oma jumppansa. Oma lukunsa ovat kaapistoihin asennetut ledivalot. Ne olisi ollut hyvä asentaa jo siinä vaiheessa, kun kappeja kasattiin. Kyllähän ne jälkeenpäinkin paikoilleen saatiin, mutta homma olisi ollut helpompaa aikaisemmin ja lopputulos siistimpi. Se, millaiset kaapistoista tuli, selviää myöhemmissä kirjoituksissa. Pysykää linjoilla. 🙂
Katon panelointiin saimme apuvoimia. Reikien teko spottivaloille ja kattorasioille on aikaa vievä ja tarkkuutta vaativa operaatio. Paneeli on Cent Dyyni -merkkistä valkolakattua mäntyä. Paneelin profiili näkyy selkeämmin seuraavassa kuvassa.
Onnekas sattuma oli, että paneelia oli saatavilla mitassa 420cm. Sisäkaton leveys on 416cm. Hukkaa tuli siis todella vähän eli prosentin verran. Lisäksi kaikki laudat ovat katossa täysmittaisina ilman yhtäkään jatkosta! Tavaran laatukin oli hyvä eli kaikki laudat olivat käyttökelpoisia. Käytännössä pitää kuitenkin aina tilata vähän yli tarpeen, joten meillä oli mahdollisuus valita hyvistä laudoista jopa ne parhaat. Ylijääneelle tavaralle emme vielä ole keksineet käyttöä. Takassa kyllä palaisivat iloisesti, kuten kuvassa näkyvillä pienillä hukkapaloilla tuli jo testattua.
Oleskelutilan katto paneloituna ja spotit asennettuina.
Rakennelman kiinteät lämmityslaitteet ovat edellisessä kuvassa näkyvä ilmalämpöpumppu ja tämä takka. ILP on merkiltään Mitsubishi eli saman valmistajan tuote, joka on palvelllut jo viisi vuotta päärakennuksessa. Merkkiuskollisuuden etuna on laitteiden etäohjaus saman sovelluksen kautta. Takka on Contura -merkkinen ja ensimmäisten kokeilujen perusteella varsin tehokas. Toki tällaiset kamiinatyyppiset ratkaisut lämmittävät vain niin kauan kuin tuli palaa. Toisaalta pieneen, enemmän tai vähemmän tilapäiskäyttöön tarkoitettuun rakennukseen ei isoa ja raskasta varaavaa uunia välttämättä edes kaipaa.
Rakennuksen ainoa sisäovi on oleskelutilan ja makuualkovin välissä. Malliksi tähän valikoitui Swedoorin seinän sisään menevä liukuovi. Ko. ovi vaatii kuvassa näkyvän valmistajan oman rungon. Liukuovi on kätevä käyttää, mutta suunnitteluvaiheessa on hyvä ottaa huomioon ovimallin asettamat rajoitukset esim. pistorasioille. Ovirunko on myös sen verran heppoista lautaa (rimaa) että siihen ei juuri muuta voi kiinnittää kuin kipsilevyn ja senkin lyhyillä ruuveilla. Tämä aiheutti meille hiukan päänvaivaa, kun mietimme kuvan alkoviin tulevien kerrossänkyjen rakenteita. Tästäkin lisää myöhemmin.
Loppuun ulkokuva työmaasta maaliskuun illassa. Jatkoprojekteina ovat luontevasti portaat ja terassi oven eteen. Tavoite on päästä aloittamaan niitä, kunhan lumet ovat sulaneet ja ulkolämpötilat taas selvästi plussalla.

Seuraavassa jaksossa on luvassa valmiita tiloja ja pintoja. Siihen asti, mukavaa kevättä!

Öljyä ja eristeitä

Blogikirjoitusten positiivinen sivuvaikutus on projektin etenemisen konkretisoituminen. Yhden päivän tai edes viikon aikana ei välttämättä kovin paljon näkyvää ehdi tapahtua. Taaksepäin katsoessa ja kuvamateriaalia selatessa kuitenkin tajuaa, että onhan sitä sitten edellisen postauksen taas kaikennäköistä tapahtunut.

Lähestyvää talvea ajatellen tärkeä juttu on, että vierasmajarakennelmamme on nyt lämmönpitävä. Ikkunoiden ja ovien karmiraot on täytetty uretaanilla. Ylä- ja alapohjassa on eristeenä ekovillaa. Eristyshommien jälkeen sisäseinätkin saivat pintakäsittelynsä ja lankkulattia on asennettuna. Tässä syys-lokakuun tapahtumia:

Lähtötilanne lattian levyvillan asennuksille. Alimpana kerroksena on uretaanilla kiinnitetty/tiivistetty tuulensuojalevy. Sen päälle tulee 190mm ekovillaa. Sitten ilmansulkupaperi ja päällimmäiseksi lattialaudat. Läpiviennit ovat aina haasteellisia. Kuvassa näkyvien sähkövetojen lisäksi väliseinän kohdalle tulee vielä ilmalämpöpumpun putkitukset. Takan korvausilmallekin piti järjestää oma läpivientinsä vähän toisaalle. Rakennelmaan ei tule eikä mene vettä. Putkitöitä ei siis ole, ellei vesikouruja ja rännejä sellaisiksi lasketa.

Alapohjan villoitus oli vielä suhteellisen helppoa ja suoraviivaista. Villalevyt olivat 575 leveitä ja juoksut oli asennettu 60:n jaolla (keskeltä keskelle). Vakiomittoja siis. Asennus oli nopeaa, koska levyjä ei tarvinnut leikellä kuin max yhteen suuntaan. Useimmat menivät jopa heittämällä paikalleen. Kuvassa takaseinän lähellä näkyvä yksittäinen poikkipuu on takkaa varten. Meillä on tilattuna ns. kevyttakka, joka ei välttämättä tarvitsisi lisätukea. Siitä huolimatta lattian kantavuus on varmistettu tällä kallioon tuetulla lisäpalkilla. Se oli helppo toteuttaa, kun lattia oli vielä auki. Kyseiseen ”laatikkoon” tulee lisäksi putki palamisilmaa varten.

Lattian jälkeen villoitus jatkui huomattavasti haastavamman osan merkeissä. Yläpohjan villalevyt piti tunkea kuvassa vaaleana näkyvän tuulensuojakankaan ja alapuolella olevan ruskean ilmansulkupaperin väliin. Ko. operaatio olisi tietysti paljon helpompi tehdä yläkautta, mutta silloin oltaisiin sään armoilla. Nyt Kontion asentajat saivat tehdä vesikaton nopeasti valmiiksi ja eristeiden asentaminen jäi tilaajan tehtäväksi (lue: ongelmaksi eli tuskaksi). Seuraavaan projektiin on vakavassa harkinnassa jälleen puhallusvillan käyttö yläpohjaan – sen verran viheliäistä puuhaa tämä levyvillan asennus kattoon on.

Villat ovat viimein myös yläpohjassa. Ilmansulkupaperin reunat on käännetty seinälle, teipattu kaksipuoleisella teipillä sekä varmuuden vuoksi päälle on vielä naulattu kapea lista. Yläpohjan ilmavuodot ovat oman kokemuksen mukaan pahin vedon tunteen aiheuttaja sekä lämmön hukkaaja. Tavoitteena on mahdollisimman tiivis rakenne. Kuvassa näkyvät myös katon alaslaskua varten asennetut palkistot. Tällä kertaa emme halunneet vinoa sisäkattoa. Palkkeihin ruuvataan poikittain 45×42 rimat, joihin puolestaan kattopaneelit kiinnitetään. Sähkärin toiveesta ko. rimat asennetaan vasta, kun hän on saanut tehtyä kaikki tarvittavat yläpohjan operaationsa. Syksykin on tässä vaiheessa jo edennyt siihen vaiheeseen, että työmaalla tarvitaan valaistusta. Ja aika pian tämän jälkeen myös lämmitystä.

Sisäseinät käsittelimme vanhalla tutulla Rubio Monocoat -öljyllä. Sävynä on läpikuultava valkoinen. Edellisestä kerrasta poiketen jätimme toimitukseen kuuluneen kovetteen käyttämättä. Valmistajan edustajan mukaan se on tarkoitettu etenkin lattioita varten. Seinät eivät luonnollisestikaan altistu samanlaiselle kulutukselle. Rubion tuotteiden maahantuontijärjestelyt muuttuivat syksyn aikana. Valmistaja otti haltuunsa vähittäismyynnin myös Suomessa ja meitä tähän asti erinomaisesti palvellut Olli Pyykönen ei enää vastaa näistä asioista.
Pahoittelut vähän sekavasta kuvasta, mutta joskus pitää keskittyä muuhunkin kuin pelkkään kuvaamiseen. Varsinkin kun monta asiaa tapahtuu yhtaikaa. Seinien pintakäsittely on tässä edennyt jo viimeiseen osioon. Oikealla olevan ison ikkunan ympärystä on vielä tekemättä, muut seinät ovat jo saaneet lopullisen sävynsä. Väliaikaisina kulkusiltoina eristeiden päällä käytimme Kontion toimituksesta ylijäänyttä sekalaista lautatavaraa. Niilläkin pärjättiin ja jopa ilman vahinkoa, että joku olisi astunut villoista läpi. Samaan aikaan seinien öljyämisen kanssa hankimme lattialaudat. Tai oikeastaan lankut. Eurassa sijaitsevasta Tammiston Puusta löysimme 215×33 -mittaista tavaraa, jonka kakkoslaadun hinta oli kohtuullinen. Koska meillä oli muutakin asiaa ko. suuntaan, kävimme paikan päällä kysymässä tuotteesta tarkemmin. Emme saaneet ihan selvää kuvaa siitä, mitä ”kakkoslaatu” käytännössä tarkoittaa. Myyjän kommentti oli, että ”kyllä siitä lattiaa on aina saatu tehtyä”. Näillä eväin ja kun palvelu oli oikein ystävällistä, uskalsimme tilata tavaran. Toimitus tuli ajallaan ja lankkuniput ovat kuvassa oikealla. Siihen, mitä tämä ei-ihan-priima käytännössä oli, palaamme seuraavissa jaksoissa.

Valmista seinäpintaa. Päämökin eli itse huvilan hirsien materiaalina on kuusi. Tähän uuteen rakennukseen Kontio toimitti meistä riippumattomista syistä mäntyä. Väriltään ja ulkonäöltään puulajit ovat erilaisia, mutta hirsien höyläys on jälleen oikein laadukasta. Kuten olen varmaankin jo useasti maininnut, Rubio Monocoat ei ole sieltä helpoimmasta päästä työstää. Lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen!

Loppukevennyksenä vielä yksi kuva ulkoa.

Rakennelma alkaa olla ulkopuolelta valmis. Portaat/terassi sekä oven päälle mahdollisesti tuleva katos ovat vielä suunnitteluasteella. Kontion toimitukseen kuuluivat ikkunalistat sekä ulko- että sisäpuolelle. Edellisellä kerralla molemmat olivat puuta, mutta tällä kertaa ulkopuoliset listat ovat metallia. Tällaiseen moderniin rakennelmaan ne sopivat hyvin. Jos rakennuksen tyyli olisi perinteisempi, tilanne saattaisi olla toinen. Maalatut peltilistat lienevät myös kestävämmät ja koska tulivat työmaalle valmiiksi mittoihin leikattuina, oli asentaminen todella helppoa ja nopeaa. Pienenä mielenkiintoisena yksityiskohtana ovat ikkunoiden päällä olevat rimat. Niiden tehtävä on paitsi ohjata seinää pitkin mahdollisesti valuva vesi pois karmiraosta myös kohentaa ulkonäköä. Aika uskomatonta, miten paljon tuollaiset kapeat rimat ryhdistävät rakennelmaa.

Kokonaiskustannukset

Kesähuvilaa rakennettaessa suhtautuminen rahaan on ehkä vähän erilaista kuin muissa kiinteistö- tai asumisasioissa. Siitä huolimatta ainakin itseäni kiinnostaisi sekä tietää etukäteen paljonko rahaa tulee menemään että myös jälkeenpäin ymmärtää, miten arvauksissa onnistuttiin. Keräsin tähän artikkeliin tähänastisia kokemuksiamme kustannusarvioinnista ja toteutuneista kuluista.
Jatka lukemista ”Kokonaiskustannukset”

Kriittisen polun operaatioita

Kalenterin mukaan talvi lähestyy vääjäämättä. Sateinen kesäkin vaihtui jo sateiseksi syksyksi. Viikon verran tässä välissä oli sentään poutaista ja saimme ulkomaalauksia tehtyä myös hyvän sään aikaan. Ennen pakkasia muutama osaprojekti on vielä ns. kriittisellä polulla. Tärkeimpänä on saada talo lämmönpitäväksi.

Jatka lukemista ”Kriittisen polun operaatioita”