Tag hirsiseinä

Reikäsaha laulaa

JuhaniK Kommentoi

Sähkärimme on hirsirakennusspesialisti. Tekee mielellään juuri tämäntyyppisiä kohteita kuin nämä meidän rakennelmamme. Ymmärrän tämän hyvin – sen verran kiehtova materiaali massiivipuu on.

Hirsirakennuksen sähköissä etukäteissuunnittelu on tärkeää. Seiniin porataan tarvittavat sähköreiät tehtaalla eikä niitä voi enää jälkeenpäin lisätä. Toki jos väliseinät ovat runkorakenteisia, niihin voi kätkeä sähkövetoja rakennusvaiheessakin. Kaikkia johtoja ei kuitenkaan voi väliseinissäkään vetää. Jos hirressä ei ole reikää porattuna haluttuun paikkaan, joudutaan pahimmassa tapauksessa turvautumaan pintavetoihin. Sitähän ei kukaan etenkään uuteen rakennukseen halua.

Kaikkia pistorasia yms. tarpeita on vaikea etukäteen hahmottaa. Senpä takia kannattaa teettää ylimääräisiä reikiä riittävästi. Ne kun eivät maksa mitään – koneet tekevät reiät automaattisesti. Tähänkin rakennelmaan porautimme reikiä joka nurkan molemmin puolin, ikkunoiden viereen sekä erilaisiin muihin kohtiin joihin ehkä joskus saattaisi olla mahdollista, että kenties tulisi tarve pistorasialle, katkaisijalle, valolle tai jollekin muulle laitteelle.

Sähkösuunnitelma

Tähän pieneen projektiin emme palkanneet varsinaista sähkösuunnittelijaa. Peruspohjakuvaan merkitsimme paikat, joihin halusimme pistorasiat, valokatkaisijat sekä muut tarvittavat sähkökalusteet. Sähkömiehen kanssa sitten kävimme läpi nämä tarpeemme. Hän antoi oman palautteensa, jonka perusteella hienosäädimme suunnitelmaa. Lopuksi sähkäri viimeisteli suunnitelman johdotuksilla, tarvittavilla jakorasioilla yms. sekä määritteli sähkökeskuksen sulakkeineen. Valmis dokumentti ei välttämättä ole tyylikkäin mahdollinen, mutta tähän tarkoitukseen varsin riittävä.

”Sähkösuunnitelma”

Poraus eli sahaus

Sähköreiät siis kulkevat hirsien sisällä pystysuorassa. Pistorasioita yms. varten seiniin pitää tehdä sopiviin paikkoihin reiät, joista johdot vedetään ja joihin upotetaan rasiat sähkökalusteita varten. Rasiareikien poraaminen (vai pitäisikö puhua sahaamisesta) on etenkin tällaisille amatöörille jännittävää puuhaa. Ehjän hirsiseinän rikkominen stressaa alkuun. Entä jos tehtaalla porattu hirren sisällä oleva reikä ei olekaan kohdillaan? Tai jos piirustuksissa onkin virhe ja reikä onkin vaikka muutaman sentin sivussa? Puhumattakaan siitä, etä omat mittaukset ovat menneet vikaan. Meidän tapauksessa stressiä ja virheen mahdollisuutta pienensi se, että talo seisoo pilareiden päällä. Alimman hirren alapuolelta pystyi tarkistamaan reikien paikat. Lisävarmistukset ovat kyllä aina paikallaan.

Kun oikea paikka on päätetty, rasianreikien poraaminen on suoraviivaista puuhaa:

Alkutilanne
Näillä eväin homma onnistuu. Kriittisin vaihe on alkureiän lyönti piikillä ja vasaralla. Erityisesti ensimmäisen kanssa jännittää, että osuuko edes sinnepäin.
Seuraavaksi reikäsaha porakoneeseen ja menoksi.
Reikäsahalla saa kerrallaan poratua vain sen minkä terän ”kuppi” antaa myöten. Reiän tekeminen on porauksen ja talttauksen vuorottelua. Tällaiseen suht ohueen (135mm) hirteen reikä tuli kahdella varvilla.
Reikien teon yhteydessä tuli esiin, että rakennuksen hirret ovat todellakin painumatonta tavaraa. Keskimmäinen hirsilaminaatti on pystysuorassa ja se vaati myös talttaussunnaan kääntämistä 90 astetta.
Löytyihän se hirteen tehtaalla porattu reikä. Ja juuri sieltä mistä pitikin!

Vähän imurointia ja rasia on valmis johdotuksia varten. Yksi käytännön detalji on, että itse rasiat ovat hirsiseinässä erilaisia kuin runkorakenteisissa seinissä.
Sähkötyöt jatkuvat tästä eteenpäin perinteisemmin eli johdotukset sekä kalusteet asennetaan väliseiniin ja kattoihin. Sen jälkeen päästään seinien levytyksiin ja katon panelointiin. Niistä lisää seuraavassa jaksossa.

Ulkoväri

JuhaniK Kommentoi

Päätös oli helppo. Uuden talousrakennuksen ulkoseiniin valitsimme saman värisävyn ja saman tuotteen kuin huvilaan viisi vuotta sitten. Vaikka pyrkimys on tietysti suosia kotimaisia valmistajia, hirsisienien suojauksen osalta pysyttäydyimme tuontitavarassa: Rubio Monocoat ja sen sävy 8551. Vastaavasta sävystä jotkut muut valmistajat käyttävät nimitystä Nordic Black and Brown. Tämä kuvaakin väriä erittäin hyvin. Rakennukset piiloutuvat ympäröivään metsämaisemaan täydellisesti – näin ranta-alueella tällainen maastoon uppoava tyyli tuntuu oikealta.

Tästä Rubio Monocoatista ja sen vaatimista työstötekniikoista löytyy tarkat kuvaukset aiemmista postauksista. Jos asia kiinnostaa, niin tästä artikkelista alkaen voi lukea lisää: https://hirsihuvila.blog/2017/09/13/hirsien-pintakasittely-osa-1/

Hirsien pintakäsittelyn teimme vanhalla tutulla tuotteella. Kuvassa pohjuste.

Valmistajan suosittelemiin työmenetelmiin on kuluneiden vuosien aikana tullut yksi muutos. Aikaisemmin työ suositeltiin aloitettavaksi pintojen pesulla. Nyttemmin on havaittu, että aineiden imeytyvyyden ja sitä myötä pinnan kestävyyden kannalta on suositeltavaa hioa pinta ennen pohjusteen levitystä. Näin myös teimme. Hionta tehtiin akkukäyttöisellä epäkeskolla. Paperin karkeus oli 120. Hiontapölyn poistimme pehmeällä harjalla. Tästä eteenpäin prosessi oli sama kuin viime kerralla.

Työvälineissä on tapahtunut vuosien mittaan ilahduttavaa kehittymistä. Sekä pohjusteen että pintaöljyn levityksessä käytettävien ”padien” käsittelyä helpottaa huomattavasti kuvan sininen muovikahva.

Hirsirungon pystytti siis tälläkin kertaa Kontion asennusporukka. Pystytys tapahtui vauhdilla urakoitsijan sanelemaan tahtiin eikä rakennuttajalla ole mahdollisuutta päästä asioihin vaikuttamaan. Omatoimirakentaja voisi helpottaa elämäänsä lomittamalla eri työvaiheita sopivissa kohdin – esimerkkinä ulkomaalauksen viheliäisin osuus eli räystäskoteloiden maalaus. Tälläkin kertaa niiden pintakäsittely jouduttiin tekemään alhaalta päin sen jälkeen kun katto oli jo asennettu. Helpompaa ja nopeampaa olisi tehdä työ ennen kattoon tulevan raakapontin asennusta. Ja vielä parempi olisi jos myös raakapontin alapuolen maalaisi räystäiden osalta ennen asennusta. Työ olisi huomattavasti helpompaa suorittaa maanpinnalla pukkien päällä. Tästäkin joka tapauksessa selvittiin ja nyt rakennelman ulkoseinät ovat valmiina ottamaan vastaan tulevien vuosien tuulet, sateet ja auringot!

Oli suuri helpotus saada pintakäsittelyt tehtyä ns. hyvän sään aikaan. Edellisen kerran paniikinomaisilta hetkiltä vältyttiin onneksi kokonaan. Tähän vaikutti osaltaan kohteen suhteellinen pienuus, mutta myös kokemuksen perusteella saatu opetus, että ulkoseinien maalaus kannattaa priorisoida korkealle heti rungon pystytyksen jälkeen.

Alla muutamia kuvia pintakäsittelyn etenemisestä. Seuraavassa jaksossa jatkamme rakennuksen tiivistämisellä sateita vastaan sekä eristeiden asennuksilla.

Seinien pintakäsittely alkoi telineiden pystyttämisellä. Hirsipaketin asentajilla oli omat telineensä, jotka urakkansa päätyttyä tietysti veivät mennessään seuraavalle työmaalle. Kuormalavoista sekä muusta ylijäämätavarasta saimme koottua toimivat tellingit. Tarvikkeet riittivät kerrallaan yhteen päätyyn sekä pitkälle sivulle.
Aloitimme maalausurakan rakennuksen takapäädystä.
Ja urakka jatkui etupuolen pitkältä sivulta.
Maisematyöpaikka
Takaseinäkin on jo saanut värinsä. Katon suojana oli tässä vaiheessa vielä pressut – bitumihuovan asentajat tulivat pian tämän jälkeen..
Tältä koko komeus näytti, kun seinät olivat valmiit ja myös kattohuopa on asennettuna.

Runko, vesikatto, ikkunat ja ovi

JuhaniK Kommentoi

Edellisessä kirjoituksessa kerrottiin, miten talousrakennuksemme sai perustukset. Nyt pääsemme näyttävämpään vaiheeseen – hirsipaketin pystytykseen.

Täsmälleen sovitun mukaisesti eli maanantaina 8.8.22 saapuivat Kontion asentajat kohteeseen. Kaikki kunnia ja kiitos myös hyvin toimineesta logistiikasta valmistajalle. Kaikki tavarat olivat saapuneet ajoissa – ei liian aikaisin mutta ei myöhässäkään.

Asennukseen oli varattu kaksi viikkoa, mutta koska ilmat suosivat ja porukalla oli seuraavat urakat painamassa päälle, koko homma hoitui kolmessa päivässä. Tämänkertaista suoritusta oli mielenkiintoista verrata edelliskertaan viisi vuotta sitten. Silloin kahdelta mieheltä kului yli tuplaten isomman rakennelman kasaamiseen kolme viikkoa.

Tällä kertaa viisi miestä tarvitsi siis kolme päivää. Rehellisyyden nimissä pitää kyllä todeta, että edellisellä kerralla oli asentajista riippumattomia viiveitä. Samoin kolmeen viikkoon Suomessa lähes väistämättä sisältyy epäsuotuisia sääoloja. Oli miten oli, kiire näkyy myös lopputuloksessa. Ei mitään dramaattista, mutta pientä huomautettavaa siellä täällä. Voi toki olla, että aikakin kultaa muistot, koska viime kerralla ei vastaavia pikkuongelmia ilmennyt lainkaan. Silloin pystyin varauksetta suosittelemaan kokonaispalvelua – nytkin voin silti hyvin suositella.

Kuten ylläolevasta varmaankin jo ilmenee, hirsipaketin kasaaminen säältä suojaan -asentoon sujui aikamoisella rutiinilla. Tee-se-itse -periaatteella asia varmaan myös hoituisi, mutta tällaiselta harrasterakentajalta aikaa kuluisi viikkoja, ehkä jopa kuukausia. Ja kyllähän tässä nikkarointipaineita pääsee vielä tämän jälkeenkin aivan riittävästä purkamaan. 🙂

Alla kuvia ja joitain huomioita kolmen päivän asennusrutistuksesta.

Kun Kontion kuorma oli purettu, piha oli taas täynnä paketteja.
Kello seitsemän maanantaiaamuna asentajat tulivat kolmella autolla. Hauska yksityiskohta oli, että asennusfirma oli paikallinen – Tenholasta.
Helppoa kun sen osaa. Painavia hirsiä ei kukaan mielellään siirtele turhaan. Kaikki ovat tyytyväisiä, kun menevät kerralla oikein ja paikoilleen. Tässä(kin) ilmiselvästi kokemus auttaa.
Ensimmäisen päivän iltana rakennus oli jo saanut muotonsa. Isohko ja toistaiseksi vielä vaalea rakennelma muuttaa pihan näkymiä melkoisesti. Arkkitehti/pääsuunnitelijamme arvioi sekä visioidensa toteutumista että työn jälkeä. Molemmat olivat ilmeisen ok.
Sisällä oli tässä vaiheessa varsin avaraa.
Toisen päivän jälkeen draamaa sai hakea lähinnä valaistuksen avulla. Vaihteeksi kuva takaseinästä. Projekti toki eteni koko ajan. Räystäät ja katto olivat päivän teema.
Yksi rakennelman kuningasajatuksista on näkymä päätyhuoneen isosta ikkunasta merelle ilta-aurinkoon.
Kolmannen päivän jälkeen näytti tältä. Päivän urakkaan kuuluivat ulko-oven, ikkunoiden ja lattiapalkkien asennukset. Kontion asennusporukka on työnsä tehnyt ja poistunut. Tullakseen seuraavalla viikolla takaisin korjaamaan parit pienet puutteet ja virheet. Tällä kertaa huopakaton asennuksen hoiti oma urakoitsijansa pari viikkoa myöhemmin. Siihen asti talon katolla oli pressut suojana.

Tästä eteenpäin vastuu projektin etenemisestä on meillä itsellämme. Ensimmäinen ja kiireellinen operaatio olisi ulkoseinien pintakäsittely. Siihen paneudumme seuraavassa jaksossa.

Saammeko esitellä, upouusi kylpyhuoneemme!

JuhaniK 2 kommenttia

Kumpi on tärkeämpi – matka vaiko päämäärä? Tätä on tullut projektin aikana jo useammankin kerran pohdittua. Joulukuussa alkaneen kylppärirupeaman juuri päätyttyä vastaus on selviö: valmiit pesutilat ovat mahtava juttu!

Nyt meillä on vapaus valita. Voimme viettää askeettista, perinteistä mökkielämää ulkohuussin ja puulämmitteisen vesipadan merkeissä tai sitten nauttia käytännön elämää helpottavista mukavuuksista aivan kuten kaupungissakin.

Heti ylläolevan kirjoitettuani tuli mieleen ensivisiittimme mökkinaapureiden luokse. Meidän kohteemme oli siinä vaiheessa vielä tukevasti lähtökuopissa. Heidän projektinsa muutama vuosi aikaisemmin oli ollut remontoida kiinteistöllä sijainnut vanha rakennus. Muistan hyvin, kuinka nostalgisesti esittelivät kuvia remontin vaiheista. Rouva sen puki myös sanoiksi: mukavinta mökkiaikaa on ehdottomasti ollut rakentamisvaihe.

Vähän tuota samaa olen ollut aistivinani tässä meidän kohta kolme vuotta kestäneessä urakassamme. Hienoa saada jotain valmiiksi, mutta samalla joutuu luopumaan siitä kutkuttavasta odotuksen tunteesta nähdä suunnitelmien vähittäinen muuttuminen todellisuudeksi. Lieneekö tässä yksi perussyy, miksi olemme näitä rakennusprojekteja tehneet muutaman vuoden välein?

Aika todellakin kultaa muistot. Jo tässä vaiheessa pitää ponnistella, jotta tämän kylpyhuoneenkin kaikkien (pohja)työvaiheiden haastavat osuudet muistuisivat mieleen. Puhumattakaan huvilan muista, aikaisemmista rakennusvaiheista. Aikoinaan stressiä aiheuttaneet ongelmat unohtuvat merkillisesti ja parhaat muistot liittyvät siihen ohi kiitäneeseen jaksoon, jossa suunnitelmat ovat muuntuneet todellisuudeksi.

Mutta sitten itse asiaan – uusi kylpyhuoneemme näyttää nyt tältä:

Kylpyhuone ovelta katsottuna. Peili ja allaskaappi ovat Bauhausista.
WC-istuin on Villeroy-Bochin. Kivitasot Ylämaan graniitin mittojen mukaan valmistamia. Katossa on Starkista hankittua valkoiseksi kuultomaalattua haapapaneelia.
Suihku ja sekoittaja ovat Tapwellin tuotantoa. Kattosuihkun asentamisessa oli pieniä ongelmia, mutta valmistajan asiakaspalvelu hoiti asian nopeasti kuntoon. Suihkuseinä/-ovi on Hietakarin mallistosta.

Tarkkasilmäiset jo ehkä huomasivatkin, että muutama yksityiskohta vielä uupuu. Pyyhe- ja saippuatelineet muun muassa. Samoin suihkukopin vasemmassa seinässä on kuvissa näkymätön detalji. Tarvikkeet on jo hankittuna ja kunhan asennukset on tehty, nin palataan asiaan lisäkuvien kanssa.

Sneak Peek

JuhaniK Kommentoi

Kylppärin kalusteiden hankinta osoittautui yllättävän vaikeaksi projektiksi. Helppoa olisi ollut varata aika yhdestä liikkeestä ja valita heidän valikoimastaan parhaiten sopivat tuotteet. Mutta sehän ei meille käynyt.

Kylpyhuoneessa haluttiin yhdistää muiden tilojen parhaita ratkaisuja. Käytännössä tämä tarkoitti vierailuja sekä useissa nettikaupoissa että myös perinteisissä liikkeissä. Ja koska tavarat tulevat monesta paikasta, koko vastuu mitoituksista ja yhteensopivuudesta on itsellä. Artisti vastaa.

Ikeasta haimme parit irto-ovet kylpyhuoneessa olevaa tekniikkakomeroa varten. Koska eteinen ja kylppäri ovat vierekkäin, halusimme kaappeihin samanlaiset ovet. Siitä tulikin varsinainen jännitysnäytelmä.

Kuinka ollakaan puolitoista vuotta sitten eteiseen hankkimamme ovimalli oli jo poistunut valikoimasta. Espoon Ikeasta löytyi jotain osia. Vantaalla ko. sarjan tuotteet oli kaikki jo siirretty löytöosastolle. Fyndissä olevia tuotteita ei enää ole varastosaldoilla eli tarkkaa tietoa saatavuuksista ei saanut kuin menemällä paikan päälle.

Siinä sitten sukkuloimme edestakakisin ja keräsimme palikoita sieltä täältä. Kaiken huipuksi muistimme osan mitoista väärin ja saimme tehdä ylimääräisen palautuskierroksen sekä pyytää Jannelta apua löytönurkan pikaiseen uudelleen penkomiseen. Onneksi Ikealla palautusprosessit ovat äärimmäisen asiakasystävällisiä. Lisäksi antoivat meille pyynnöstä ylimääräisiä ruuveja kaappien toisiinsa kiinnittämistä varten. Olisivatpa kaikki yritykset yhtä joustavia ja palveluhaluisia!

No joka tapauksessa kalusteet, hanat, kivitasot jne, on nyt kaikki tilattu. Viimeisen toimituksen aikataulu määrittelee valmistumisen, joka näillä näkymin siirtyy jonnekin huhtikuulle. Jos jotain hyvää asiassa haluaa löytää, niin nyt talven mittaan on saanut rauhassa tehdä näitä sisähommia. Listat, silikonit yms. ovat nyt paikoillaan ja kaikki alkaa olla valmista kalusteasennusta varten.

Tässä pieni maistiainen siitä, mitä tuleman pitää. Nyt itsestäänselvyys, mutta sattuneesta syystä kaksi vuotta tekemättömänä roikkunut pieni juttu oli ikkunan vuorilaudat. Tämä oli vihoviimeinen ikkuna – nyt kaikki ovat valmiina. Katon paneeli on Starkin valikoimasta valkoisella kuulotteella käsiteltyä haapaa. Pieni yksityiskohta, josta itse olen oikein tyytyväinen, on kuvan alareunan lattialaatoituksen ylösnosto seinälle ja sen päällä oleva kapea rima. Talovalmistajan detaljipiirustusta vähän soveltaen yksityiskohdasta tuli huomattavasti ohjeistusta sirompi. Lopputulos tosin jää lähes kokonaan piiloon, kun eteen tulevat sekä pesuallaskaappi että wc-istuin.

Keittiö valmiina

JuhaniK Kommentoi

Huvilan keittiö alkaa olla esittelykunnossa. Vaikka itse sanonkin, niin siitä tuli oikein tyylikäs, epäilemättä myös trendikäs, mutta ennen kaikkea käytännöllinen. 

Siitä onkin jo vierähtänyt aika tovi, kun viimeksi kirjoitin keittiöstämme. Viikko sitten sähköurakoitsijamme kytki välitilan valot sekä pistorasiat. Johdot kulkevat osin ikkunan karmien sisällä, joten listoitukset ovat joutuneet odottamaan. Nyt saatiin nekin paikoilleen ja keittiön ilme alkaa olla koko lailla viimeistelty. Alla kuvia lopputulemasta.

Aivan kaikkea ei onnistuttu tiloihin mahduttamaan, mm. haave aamiaiskaapista jäi toteutumatta. Lopputulokseen ollaan kuitenkin oikein tyytyväisiä. Hyvä näin koska tämä ”mökkikeittiömme” on kaupunkiasuntomme vastaavaa isompi, monipuolisempi, paremmin varusteltu ja näin ollen tietysti myös kalliimpi. Logiikka taustalla on – kuten meidät tuntevat hyvin tietävät – että vakiasuntoamme olemme vaihtaneet tasaisen epätasaiseen tahtiin, mutta tämä huvila on tehty pysyväksi. 🙂

Maaliin keittiön osalta siis päästiin. Jos projektin aikaisemmat, joiltain osin jopa värikkäätkin vaiheet kiinnostavat, niin näistä vanhoista artikkeleista löytyy lisäselostuksia:

https://hirsihuvila.blog/2017/11/17/keittion-varilla-ei-niin-valia-kunhan-se-on-harmaa-tai-musta/

https://hirsihuvila.blog/2018/03/02/keittiosta-kuului-helpotuksen-huokaus/

https://hirsihuvila.blog/2018/03/21/tuhansien-eurojen-keittiossa-ongelma-viidesta-sentista/