Perustukset harkkopilareista

Hirsipakettitoimittajan eli Kontion ohjeiden mukaisesti rakennelmalle tehtiin perustukset pilariharkoista. Muuten suoraviivaista puuhaa paitsi, että rakennuspaikka on joka suuntaan kumpuilevaa kalliota. Tästä lisää alempana.

Uuden rakentaminen alkoi taas vanhan purkamisella

Ennen kuin pääsimme uuden rakentamiseen, piti rakennuspaikalta poistaa vanha liiterirakennelma. Aikansa jo eläneen ja ilmeisesti matkan varrella eri tavoin muokatun vajan purkaminen oli suht helppo operaatio. Urakka oli erityisen helppo siitäkin syytä, että saimme Joonakselta ja Jannen perheeltä sekä heidän kavereiltaan talkooapua. Koko juttu sujui yhden viikonlopun aikana. Sama porukka teki meille bonuksena myös rungon uutta halkokatosta varten vähän sivummalle.

purku aluillaan
Vanha vaja oli sekin varsinainen monitoimirakennus. Siinä oli varastotilan lisäksi huussi, verkojen kuivatuspaikka ja halkokatos
purku loppuvaiheessa
Lauta kerrallaan vaja siirtyi jätekasaan. Puutavara oli erittäin piikikästä – entisaikoina käytettiin nauloja kaikessa rakentamisessa. Tavara oli lisäksi ilmeisen kierrätettyä, maalattu eri maaleilla ja osin jopa lahoa. Ei voinut käyttää polttopuuna.

Purkujätteen osalta ensimmäinen ajatus oli tilata paikalle siirtolava. Asiaa hetken mietittyäni, päädyin kuitenkin viemään laudat ja muut jätteet Rosk’n Rollin paikalliselle jäteasemalle omalla Muuli-kärryllä. Saimme kaiken mahtumaan kolmeen kuormaan. Toisin kuin Helsingin sorttiasemilla, suurin osa lajitellusta jätteestä on yksityisasiakkaille ko. paikassa jopa maksutonta. Itse asema ainakin Tammisaaressa on lisäksi todella siisti ja hyvin organisoitu – hyvää palvelua!

Anturat

Kun uuden rakennelman sijaintipaikka oli tyhjä ja siivottu, pääsimme perustusten kimppuun. Pilariharkkojen suora pystyttäminen muhkuraiselle kalliolle muutaman millin tarkkuudella olisi ainakin amatöörille liian vaikea tehtävä. Eikä se ammattilaisillekaan aina ole helppoa, kuten itse huvilan perustusten kanssa kävi. Silloin teetimme perustukset urakoitsijalla, joka saikin ne valmiiksi määräajassa. Kontion asentajat puolestaan jo vakavissaan harkitsivat, että voiko hirsirunkoa ylipäätään niille tolpille pystyttää. No, siihen talo kuitenkin tuli ja hyvin on pystyssä pysynyt. Kohta näemme ja kuulemme, mitä Kontion asennusporukka tällä kertaa perustuksista sanoo.

Jotta pilarit olisi helpompi asemoida tarkasti, valoimme niille n. 30x30cm anturat. Kallio itsessään on varmasti riittävän tukeva eli sen takia ei anturoita tarvittu. Tasainen betonipinta suunnilleen oikealla kohdalla helpotti pilariharkkojen asemointia huomattavasti.

Jokainen pilari ankkuroitiin kallioon kahdella 8mm:n harjateräksellä sekä varmuuden vuoksi lisäksi vielä 10mm:n kiila-ankkurilla.

valumuotti
Anturoita varten nikkaroin vanerista ja laudoista valumuotit. Koko systeemi ankuroitiin kallioon.
anturamuotit valmiina valua varten
Kahden pilarin kohdalla kallio oli pahasti rikkonainen (kuvassa edessä ja takana vasemmalla). Anturavaluja piti miettiä vähän tarkemmin.

Pilarit

Kun anturat olivat kovettuneet muutaman päivän ajan, päästiin stressaavimpaan vaiheeseen eli itse harkkojen muuraukseen. Ensimmäisessä vaiheessa muurattiin kulmapilarit kohdilleen siten, että kaikki kuusi kriittistä mittaa (sivujen pituudet ja ristimitat) olivat oikein. Sen jälkeen olikin suoraviivaisempaa – kirjaimellisesti – pystyttää loput pilarit linjalankojen avulla oikeille paikoilleen.

Pilarien korkeuksien kanssa teimme siten, että jos täydet harkot jäivät 0-10cm alle tavoitekoron, niin pilari jäi vajaaksi. Jos ylitys oli puolestaan sen max. 10 cm, niin pilareista tuli vähän ylikorkeita. Ylitys korjattiin kulmahiomakoneella ja timanttilaikalla. Alitus puolestaan tolpan päähän tehdyllä lisävalulla. Lisävaluja tarvittiin myös rakennuksen keskelle tulevien poikittaispalkkien tukemiseen.

Korot oli helppo merkitä pilareihin ristiviivalaserilla. Merkkaukset oli tosin tehtävä iltaisin yhdentoista jälkeen, kun heinäkuun aurinko oli painunut riittävän alas. Olisihan niitä auringossakin toimivia laitteita, mutta en katsonut tarpeelliseksi sellaisia tähän projektiin hommata.

Anturavaluihin sekä harkkojen täyttämiseen käytettiin S30-kuivabetonia, joka sekoitettiin paikan päällä betonimyllyllä. Lisävalut tehtiin pääsääntöisesti S100:lla, mutta osin myös ylijääneellä S30:llä. Harkot muurattiin anturoihin ja toisiinsa kiinni ML -muurauslaastilla. Lopuksi harkkojen pinnat siistittiin Weber 137 oikaisulaastilla. Ajatuksena on vielä maalata tai muuten käsitellä pilarit ruskeiksi. Vahvin kandidaatti tähän on Patio kivikuullote, jota olemme käyttäneet huvialla muihin betonirakenteisiin. Ehkä palaamme tähän, kunhan olemme tehneet päätöksen ja toivottavasti myös toteuttaneetkin sen.

valmiit pilarit
Valmis pilaristo.

Seuraava vaihe on hirsipaketin pystytys. Sen seurauksena näkymät muuttuvatkin sitten huomattavasti radikaalimmin, mutta samalla tulee myös nopeasti ja paljon valmista.

Terassimaniaa

Kesäloman saldo: turvonnut polvi, rikki mennyt selkä, kipeytyneet lihakset. Toisessa vaakakupissa kulkuväyliä ja oleskelutilaa huvilan pihaan sekä rantaan.


Ostamaamme hirsipakettiin ja sen asennukseen kuuluivat huvilaan integroidun terassin runkorakenteet. Viime vuoden vappu vietettiin tämän rungon päälle kansilautoja ruuvaten.

Tämän kesän (ja etenkin kesäloman) teemana huvilalla on jälleen ollut terassien teko. Tavoitteena on ollut helpottaa liikkumista taloon/talosta sekä kulkua ja oleskelua varsin kallioisella tontillamme.

Mopon kanssa haasteita

Ensimmäinen kesän terassiprojekteista liittyi upouuteen laituriimme. Tämä projekti käynnistyi tietyllä tapaa väärin päin. Ensin asennettiin laituri (aiheesta löytyy tarinaa täältä) ja vasta sen jälkeen alettiin miettiä, miten sille oikein kuljettaisiinkaan.

Eikä asiaa tarvinnut pitkään edes pohtia. Kunnollinen kulkuväylä rannalta laiturille on käytännössä ehdoton edellytys, jotta laituria ylipäätään voi käyttää. Toki loikkiminen isojen muhkuraisten kivenlohkareiden päällä oli sekä hyvää jumppaa että mainiota tasapainoharjoittelua, mutta pakkohan sitä oli kehittää helpompi ja turvallisempi väylä.

Alkuun oli tarkoitus rakentaa suht suoraviivainen kulkusilta rantakalliolta laiturille. Neliviikkoisen loman alussa tuntui siltä, että aikaa (ja energiaa) on vaikka kuinka paljon. Niinpä ajatus lähti lentoon – joku voisi ehkä sanoa, että mopo alkoi keulia pahemman kerran. 🙂

Tästä alkoi varsinainen rantaterassin visiointi. Kuvan kulkusilta oli suhteellisen nopea- ja helppotekoinen. Merenpuoleisen pään sai kiinnitettyä laituria varten tehtyyn betonivaluun. Alla on isoja ja tukevia kivenlohkareita, joiden päällä kannattajapalkit lepäävät. Pinta-alakin oli vielä kohtuullinen – pituutta viitisen metriä ja leveys 1,2m. Kannattajat ovat mitoiltaan 48×148 lankkua ja terassilaudat 28×120 ruskea kestopuuta. Laudat on ruuvattu palkkeihin 55-millisillä rosteriruuveilla.

Taustana projektin saamalle käänteelle oli huvilan ulkotiloissa iilmennyt pieni puute. Rannassa ei ollut paikkaa, jossa voisi kunnolla nauttia auringosta tai vaikkapa päiväkahveista vilvoittavien merituulten ja laineiden liplatuksen lomassa. Puhumattakaan tunnelmallisista sundownereista illan koittaessa.

Maanrakennusurakoitsija kävi toukokuussa uudelleen muotoilemassa rantaviivaamme ja samassa yhteydessä jatkoi laiturin kiviosuutta muutamalla metrillä merelle päin. Isot kivenmurikat ovat tukeva pohja rakentaa kulkutasoja. Työn aikana tuli mieleen, että pintaan olisi ollut hyvä ajaa vielä pari kuormaa soraa tai vastaavaa. Hieman tasaisempi pohja olisi helpottanut runkolankkujen asentamista huomattavasti.

Käyntisilta alkoi laajeta projektin edetessä mantereen suuntaan. Eräs nimeltä mainitsematon sukulaismies jossain vaiheessa jo huolestuneena totesikin, että ”ette kai te nyt sentään koko Suomenlahtea aio kattaa?” 🙂

Reilun viikon aherruksen jälkeen lopputulos näyttää tältä:

Tasaista plaania on n. 30 neliötä. Sillä aikaa kun Juhani ja Joonas rakensivat terassia, Mari loihti vanhalle kuormalavalle uuden elämän liikuteltavana pöytätasona.

Jatkon osalta ideoita on vaikka kuinka paljon. Suunnitelmissa on integroida terassiin palju, asentaa kaiteet eikä valaistuskaan haitaksi olisi. Tämä rantaprojekti saa nyt kuitenkin levätä ainakin ensi kevääseen asti. Lievän taisteluväsymyksen ohella yksi keskeinen syy on kerätä kokemuksia terassin talvenkestävyydestä. Merenlahtemme on varsin suojaisa, mutta siitä huolimatta etenkin jäät ovat riskinä. Jos terassin talvehtiminen sujuu hyvin, niin tilannetta tarkastellaan uusiksi ensi kesänä.

Harjoittelusta tositoimiin

Rantaterassi oli oiva harjoituskohde. Sen valmistumisen myötä saimme rohkeutta käydä kriittisemmän kohteen kimppuun: portaat ja etuterassi talon sisääntulon puolelle.

Tähän asti taloon ja talosta on kuljettu kuormalavoista kyhyättyjä rakennusaikaisia väliaikaisportaita pitkin. Yksi tuttava ilahtuneena totesikin kuvan näistä portaista joskus nähtyään ”hei meilläkin oli mökillä saman valmistajan portaat”. Kuormalavat taipuvat moneen käyttöön, kuten aiemmin jo puhe olikin.

Kaikkeen sitä helposti tottuu – valitettavasti. Väliaikaiset portaat ehtivät olla käytössä lähes kaksi vuotta. Toimeen ryhtyminen ei välttämättä ole iso asia, mutta vaatii ryhdistäytymistä. Tässä edesauttoi yksien sukulaisvierailijioiden ihmettelyt asian suhteen. Pieni potkiminen ei välttämättä ole haitaksi.

Rungosta ja rakenteista

Terassin ja portaiden runkona on ristiinasennettua 48×148 kestopuuta. Talon puoleinen pääkannattaja oli helppo asentaa. Sen sai ruuvattua kiinni perustuspilareihin. Toinen puoli olikin sitten hankalampi johtuen kumpuilevasta kalliopinnasta. Lopputulos on yhdistelmä tolppia, kulmarautoja kiila-ankkureilla kallioon ruuvattuna sekä osin suoraan kiven päällä lepääviä palkkeja.

Lisähaasteen mudostivat ulko-oven edessä sijaitsevat viemäri- ja sähköputket. Sitä miksi ko. talotekniikka piti vetää juuri tästä kohtaa, on selostettu aiemmissa postauksissa.

Pääoven portaikko sijaitsee täsmälleen putkikanaalien päällä. Jos jotain hyvää asiasta haluaa löytää, niin nyt portaikko peittää rujot kallioleikkaukset sekä ei-niin-esteettiset putkisysteemit.

Näiden uusien rakenteiden pintalautana on samaa 145 mm leveää lehtikuusta kuin muukin talon ympärillä oleva terassi. Ero uuden laudan ja kohta jo kaksi kesää harmaantuneen välillä on melkoinen. Eiköhän tilanne tästä tasoitu ajan myötä. Ja ellei, niin tarjollahan on myös aineita, joilla ikääntymisprosessia voisi nopeuttaa.

Tähän loppuun muutamia kuvia sekä piiloon jääneistä rakenteista että lopputuloksesta.

Etuterassin ja portaiden runko alkaa hahmottua. Poikittaiset tuplapalkit päissä ovat syystä, että pitkittäiset kansilaudat halttiin päättää poikkisuuntaisiin lautoihin. Paitsi että tämä on visuaalisesti hauska yksityiskohta, mitoitusten kanssa oli tarkat paikat. Onnistuimme lopulta hyödyntämään kuusimetristen lehtikuusilautojen koko pituuden ilman jatkoksia ja hukkapaloja.
Näiden kesän terassiprojektien yhteydessä tuli ruuvattua kaikkiaan n. 2000 ruuvia. Suurin osa meni jopa kerralla oikein. Pari kertaa juoduttiin myös yritä ja erehdy -periaatteen mukaisesti irrottamaan ja uudelleen kiinnittämään joitan lautoja. Onneksi näitä ei ollut monta.
Jonkun verran piti miettiä, miten laudat portaiden kulmissa tulisi sijoittaa ja sen jälkeen vielä rakentaa sopiva sekä tukeva runko, johon laudat ruuvata. Näyttää ja tuntuu siltä, että asiassa lopulta jopa onnistuttiinkin.
Tällainen tästä terassi/porras -rakennelmasta tuli. Portaiden mitoitus on tehty varman päälle eli perinteistä ohjetta noudattaen: 2 x nousu + askelman etenemä = 620 mm. Laskusääntö toimii käytännössä erittäin hyvin. Portaita on helppo kävellä sekä ylös että alas.
Huvilan mantereen puoleinen julkisivu nyt, kun etuterassi on paikallaan.