Monitoimirakennus – osa 2: Ulkoseinät ja katto

Rakennelman rakentaminen jatkuu. Edellisessä osassa saimme perustukset paikoilleen ja rungon pystyyn. Nyt jatkamme seinien ja katon parissa. Vahinkojakin näissä hommissa aina sattuu. Siitä, mitä tapahtui ja miten asiasta selvittiin, on juttua artikkelin lopussa.

Katto

Kattomateriaalina on musta rullahuopa: Kerabit Titan liimasaumakate. Huovan alla on 23 millinen raakaponttilaudoitus. Kun näitä hommia ei tee työkseen, niin aina jotkin yksityiskohdat valkenevat vasta jälkeenpäin. Yksi tällainen on raakapontin lähes nollahävikki. Laudat ovat päätypontattuja ja niitä voi vapaasti jatkaa. Jatkoksen ei tarvitse osua kattotuolin kohdalle, kunhan vierekkäiset jatkokset eivät ole samassa välissä. Enhän tätä tietenkään tajunnut/muistanut ja joitain euroja tuli maksettua ylimääräistä, kun arvioin tarvittavan määrän yläkanttiin. Tai toisella tapaa sanottuna: saunapuiksi saatiin taas hyvälaatuista höylättyä lautaa.

Raakapontit ovat ruuveilla kiinni kattotuoleissa. Naulain olisi ehkä ollut näppärämpi tapa lautojen kiinnitykseen, mutta tähän hätään ei ollut kompressoria käytettävissä.

Sen jälkeen, kun kaikki laudat olivat paikoillaan, päästiin huovan levitykseen. Rullissa on valmiina liimat pitkillä sivuilla. Jatkoksissa ja räystäillä pitää käyttää bitumiliimaa. Liimamassa ei ole sitä kaikkein miellyttävintä ainetta käsitellä ja melko varmasti sitä tarttuu myös ylimääräisiin paikkoihin kuten käsiin ja housuihin. Ei kannata ihan parhaimmissa vermeissä katolla heilua.

Huovan levittämisestä opin, että ensimmäiseksi olisi kannattanut mitata ja merkitä rivit aluslautoihin. Päässälaskulla arvioin rivit vähän väärin ja lopputulemana jouduimme kaventamaan viimeisen rivin. Vähän eri tavalla rivejä limittämällä olisimme saaneet huovat ns. heittämällä paikoilleen. Kyllähän homma näinkin saatiin tehtyä, mutta turha työ on aina turhaa. Ja kun kerrankin olisivat mitat olleet ihan sattumalta optimaaliset!

Valmista kattopintaa ottamaan vastaan seuraavien (toivottavasti) ainakin kahdenkymmenen vuoden sateet.

Seinät

Seinien pystytolpat ovat 48×98 lankkua. Ulkovuoraukseksi päätettiin lopulta hienosahattu 20×145 UTV-paneeli. Ulkoväri on sama nordic black and brown, kuin päärakennuksessa. Ko. sävy löytyy Sadolinin värikartasta, mutta jostain syystä ei kaupoissa yleisimmin olevista Tikkurilan koneista. Tämä rajoittaa vaihtoehtoja. Bauhaus myy Sadolinin tuotteita, joista valinta osui Pinotex Classiciin. Toinen vaihtoehto olisi ollut Teknoksen Woodex Aqua, jota käytimme päärakennuksen terassin rimoituksiin. Jotenkin liuotinohenteinen kylläste tuntuu tiukemmalta tavaralta, vaikkakaan kokemusta asiasta ei ole.

Vedimme seinäpaneeleihin yhden kerroksen Pinotexia ennen kiinnittämistä. Äärimmäisen puuduttavaa puuhaa, mutta etuna on, että väriä tuli myös ponttien piiloon jääviin pintoihin. Laudat väkisinkin elävät, joten paljas puu tulisi jossain vaiheessa kapeina vaaleina juovina näkyviin.

Ulkovuoraus paikoillaan sekä räystäspellit ja kattohuopa asennettuina.

Ylimmät seinäpaneelit räystäiden alla aiheuttivat päänvaivaa. Itse en asiaa osannut ajatella, kuin vasta siinä vaiheessa, kun oli jo myöhäistä. Runkotolpat, joihin paneelit suoraan kiinnittyvät, päättyvät kattotuolien alle. Kattotuolien välit piti saada myös paneloitua, mutta siellä ei ollut mitään, mihin lautoja kiinnittää. Valmiin katon alle kattotuolien väleihin paneelin pätkien leikkely ja kiinnittäminen oli aika kikkailua. Jos olisin älynnyt tehdä kiinnikkeet siinä vaiheessa, kun katto oli vielä auki, olisi säästynyt sekä aikaa että hermoja. Ensi kerralla sitten.

Kehuja Ryobin huolto- ja varaosapalveluista

Räystään alle tarvittavia kiinnityspalikoita sahatessani sattui lisäksi vahinko ja rikoin jiirisahani. Huolimattoman käsittelyn seurauksena saha haukkasi kiinni työstettävään puupalikkaan ja rysäytti sen voimalla vasten alumiinista sahaustukea. Seurauksena oli, että alumiininen ohjain vääntyi mutkalle. Ei paljoa, mutta pari-kolme milliä aiheutti sen, että sahan käyttö ei enää ollut mahdollista.

Pelastus löytyi Ryobin sivuilta, josta bongasin huoltoliikkeen Helsingin Malmilla: Alppilan Sähkö Oy. Keskiviikkoaamuna soitin ja koneen tyyppinumeron perusteella löytyi oikea varaosakoodi. Eihän sellaista tietysti suoraan hyllystä löytynyt, mutta käsittämättömän nopeasti osa toimitettiin. Kahden päivän kuluttua eli samana perjantaina sain tekstarin, että osa olisi noudettavissa. Hintakin oli varsin kohtuullinen, 21 euroa. Kehuissa piilee aina se vaara, että palvelutasoja lasketaan ja/tai hinnat nousevat. Silläkin uhalla täytyy todeta, että palvelu ylitti kaikki odotukseni.

Vanha saha, uusi ohjain ja taas pelittää!

Next steps

Tulevissa jaksoissa paneudumme mm. tällaisiin aiheisiin: eristeiden asentaminen, ikkunat, ovet ja sähkötyöt. Jossain vaiheessa päästään sitten jo sisäpuolen pintoihinkin käsiksi. Näissä merkeissä, kesän jatkoja!

Huone kasveille

Hetken hengähdystauon jälkeen rakentelu jatkuu. Kuten telkkarin remonttiohjelmissakin annetaan ymmärtää, niin vapaa-ajan asunnolla tulee olla tiloja ja paikkoja erilaisille toiminnoille. Jotkut näistä meillä nyt työn alla olevista toiminnoista ovat pakollisia (tavaroiden ja työkalujen varastointi), osa vapaaehtoisia (kasvihuone) ja osa siltä väliltä (työhuone sekä ulkohuussi kohteessa, jossa on jo vesivessa). Näitä kaikkia tarpeita tyydyttämään on takapihalle muotoutumassa huoltopiha.

Valipala

Huvilan rakentaminen oli iso urakka. Seuraavat merkittävät ja haastavammat projektit liittyvät rantasaunan uusimiseen ja uuden vierasmajan pystyttämiseen. Näihin haasteisiin voimia, suunnitelmia ja rahoitusta koottaessa päätimme ylläpitää sopivaa virettä ja kehittää huvilan takana olevaa joutomaa-aluetta. Alueen reunassa on jo ajotie rantaan ja nyt sinne on tulossa kasvihuone sekä työhuone-varasto-huussi -monitoimirakennus.

Luurangot takapihalla. Taustalla kohoaa edellä mainitun monitoimitilan runko. Edessä kasvihuoneen alumiinikehikko melko pitkälle valmiina.

Aloitetaan kasvihuoneesta. Seuraavassa postauksessa käsittelemme sitä toista osaa eli vaja-huussi -rakennelmaa.

Kuten blogia seuranneet ovat varmaankin jo ymmärtäneet, tonttimme on käytännössä pelkkää kalliota. Männyt löytävät paikkoja, missä kasvaa, mutta hyötykasveille sopivaa alustaa ei juurikaan ole. Ja vaikka olisikin, niin peuroilta suojautuminen vaatisi järeitä toimenpiteitä. Kasvihuone taklaa nämä molemmat haasteet ja lisäksi tulee mahdollisuus kasvattaa tomaatteja yms. vähän vaativampia lajikkeita. Näin ainakin teoriassa – katsotaan sitten syksymmällä miten onnistumme. 🙂

Myyjän markkinat

Näinä korona-aikoina ei ostaminen ole aina helppoa. Suosittujen kausituotteiden kanssa saa olla tarkkana, jotta ylipäätään saa haluamaansa tavaraa. Ja vielä tarkempana, jos haluaa hyödyntää satunnaisia tarjouseriä. Olosuhteet huomioon ottaen onnistuimme näissä asioissa mielestämme kohtalaisen hyvin.

Toiveitamme olivat pinta-ala n. 6m2, runko mustaa alumiinia, seinät lasia, katto kennolevyä. Ja tietysti toimitus ennen kauden alkua. Ainoa, jossa jouduimme muuttamaan pläniä, oli kasvihuoneen koko. Vaatimukset täyttävät pienemmät noin kuuden neliön tuotteet myytiin loppuun sillä välin, kun tyhmyyttämme pähkäilimme asiaa pari päivää. Päädyimme sitten isompaan eli kahdeksan neliöiseen ratkaisuun. Ei tilasta sinänsä haittaa ole. Takapihamme on vain vähän ahdas, mutta kyllä tämäkin sinne lopulta mukavasti asettui.

Sormi- ja aivojumppaa

Ostamamme kasvihuoneen valmistaja on nimeltään Metalcraft. Nettikauppojen arvostelut olivat ihan positiivisia. Näillä eväin rohkenimme ostaa tuotteen. Kasvihuone tuli ajallaan kohteeseen kolmessa paketissa. Kahdessa oli alumiinirunkoon tarvittavat osat ja kolmannessa lasit sekä kennolevyt.

Nettiarvosteluissa varoitettiin, että kasaamiseen pitää varata kahdelta hengeltä ainakin viikonloppu. Se todellakin on tarpeen ja lisäksi tulee tapauksesta riippuen enemmän tai vähemmän työtä pohjien kanssa.

Yksittäisiä alumiiniprofiileja on pakkauksissa kymmenittäin ja kiinnnitysmuttereita sekä -ruuveja satoja. Periaatteessa ohjeet ovat sellaiset, että niillä mekin saimme kopin kasattua; yritä ja erehdy sekä kasaa ja pura -menetelmiä soveltaen. Toisella kertaa homma voisi jopa sujuakin, mutta eihän näitä kovin monta elämässä yleensä tule kasattua.

Vaikka Ikeaa usein parjataan näiden rakennussarjojen yhteydessä, niin aika monet valmistajat voisivat kyllä ottaa heiltä oppia. Tärkeä vinkki, jonka Metalcraftin noviisikasaajille voinen antaa, on seuraava. Ota käteen suurennuslasi ja varmista, että jokainen pienikin vihje jostain tarvittavasta toimenpiteestä tulee ajallaan ja oikein otettua huomioon.

Kasvihuoneen varusteiksi olemme toistaiseksi hankkineet kaksi kasvatuslaatikkoa eli lavakaulusta sekä istutuspöydän. Lattia on soraa, jonka päällä on kulkuväylänä mustia 30×30 betonilaattoja. Välttämättömistä varusteista puuttuvat vielä automaattiset kattoikkunoiden avaajat. Toistaiseksi niille ei olisi ollut edes käyttöä – päinvastoin, lämmittimistä olisi ollut enemmän iloa. Aurinkoisia ja lämpimiä kelejä kelejä siis odotellaan!

Jos hyötypuutarhan hoito osoittautuu liian haastavaksi, voi kasvihuonetta hyödyntää esim. suojaisena kahvittelupaikkana ilta-auringon valossa ja lämmössä.
Taimet alkavat kasvaa yli kasvatusruukkujen ja -telineen kapasiteetin. Toivottavasti pärjäävät vielä muutaman päivän, kunnes ulkolämpötila on – jos ei ihan vielä täysin suosiollinen – ainakin siedettävä eli öisinkin selvästi nollan yläpuolella.
Ensimmäiset siemenet on suht pikaisesti lämpenevien ilmojen toivossa jo kylvetty Biltemasta hankittuihin lavakauluksiin. Esikasvatetut taimet tekevät näille seuraa lähipäivinä. Laatikot lepäävät suoraan murskeen päällä ja ne on vuorattu suodatinkankaalla, sivuseinät on lisäksi suojattu muovilla. Näillä mennään tämä ensimmäinen eli harjoittelukausi.

Asioita internetissä

Talvi yllätti taas mökkeilijän. Aikaisempien oikeiden talvien kokemuksien perusteella olemme toki jo jossain määrin osanneet varautua pakkasiin. Tästä huolimatta pientä stressiä on aina siitä, miten paikat pysyvät sulina, kun lämpötilat laskevat äärilukemiin.

Tammikuun alkupuolen lumimyräköiden ajan olimme kaupungissa. Nyt kun tulimme viikonlopuksi kohteeseen, odotimme ”mielenkiinnolla”, missä kunnossa sekä itse huvila että piha-alue olisivat. Näitä ja joitain muitakin stressinaiheuttajia vastaan voi nykyään taistella tekniikan avulla.

Vapaa-ajankotiautomaatiota

Vaivihkaa ovat erilaisten laitteiden etäohjaukset hiipineet kännykkääni. Siellä on jo kymmenkunta appia, joilla voi vahtia ja ohjata erilaisia asioita. Näitä ovat mm. robotti-imuri, televisio, pistorasiat, valot, lämpötila, kosteus, ilmanpaine, videovalvonta yms. Unohtamatta tietenkään kaupunkiasuntomme pihalla kesäaikaan rauhallisesti mutta tehokkaasti työskentelevää Kakea, robottiruohonleikkuriamme.

Isoveli valvoo

Videovalvonnan merkitys mahdollisten hämärämiesten puuhien ehkäisyssä on jossain määrin kyseenalainen. Toki toimiva järjestelmä auttaa jälkiselvittelyissä ja eiköhän kamerat toimi jonkinlaisena pelottimenakin.

Primääritarkoitus kameralla on tarkkailla ja tallentaaa erilaisia pihalla liikkujia sekä tuoda mielenrauhaa siitä, että asiat ovat kunnossa ja paikoillaan.

Kameroista saa myös oheisiloa. Kuten lumitöiden ennakointi. Ei työn määrä kameran ansiosta mihinkään vähene. Asiaan voi kuitenkin etukäteen valmistautua ja psyykata itsensä sopivaan moodiin, kun etänä voi katsoa lumen määrän kohteessa.

Toinen odotettu lisäominausuus on eläinten liikkeiden seuraaminen. Integroidun liiketunnistimen ansiosta kamera havaitsee ainakin peuran kokoiset pihassa liikkujat. Aika pian lähtömme jälkeen ne ilmestyivätkin tsekkaamaan, josko jotain syötävää olisi ilmaantunut. Saisikohan tekniikan avulla hoidettua myös elukoiden karkottamisen?

Lämmityksen optimointia

Ehkä tärkein ja eniten käyttämämme huvilan kotiautomaatiojärjestelmä on ollut ilmalämpöpumpun ohjaus. Mitsubishin pumpussa on vakiona wifi-yhteys. Kännykkäapin kautta pumppua voi ohjata sekä paikan päällä että etäältä. Laitteen kaukosäädintä ei juuri ole edes tarvittu. Appi on jopa lokalisoitu suomeksi. Tai ainakin sinnepäin. Vähän mielikuvitusta käyttäen toiminnot onneksi tajuaa.

Näissä uusissa lämpöpumpuissa on mahdollista säätää ylläpitolämpöä alaspäin aina kymmeneen asteeseen asti. Kovilla pakkasilla laitteen tehot hyytyvät ja koska lattialämmityksiä emme ole halunneet turhaan päällä pitää, on epäilyksenä, että etenkin kaappien alla ja seinän vieressä vesiputket saattaisivat jäätyä. Tähänkin haasteeseen helposti ja edullisesti saatavilla oleva IoT-tekniikka tarjoaa ratkaisuja. Tästä lisää seuraavassa kappaleessa.

Bluetooth-anturit

Janne oli bongannut ja hankkinut kotiinsa suomalaiset Ruuvitagit (www.ruuvi.com). Hänen innoittamanaan ostin kolmen setin näitä pieniä, valkoisia, kiekkomaisia mokkuloita eli tageja. Mokkulan sisällä on antureita eri fysikaalisia ilmiöitä mittaamaan: lämpötila, ilmanpaine, kosteus, liike. Lisäksi sisällä on Bluetooth lähetin ja patteri, jonka voimin laite toimii parisen vuotta putkeen.


Osa tagien viehätyksestä on niiden tyylikkään simppeli ulkonäkö. Mokkulat ovat IP67 -suojattuja eli kestävät esim. sadetta kohtalaisen hyvin. Upotus veteen (tai märkään hankeen kuten tässä) vaatii lisäsuojausta.

Patterin asennuksen jälkeen tagin elämäntehtävä on taukoamatta puskea antureiden tilatietoja Bluetoothin kautta ulkomaailmaan. Tässä vaiheessa ei ole eikä edes tarvita mitään sen kummempia suojauksia. Mikä tahansa Bluetooth-yhteensopiva vastaanotin voi lukea tiedot.

Kantama näillä laitteilla on avoimessa maastossa satojakin metrejä. Seinät vaimentavat signaalia, mutta lyhyellä kokemuksella yksi väliseinä ei ainakaan ole merkittävänä esteenä.

Homman juju on siinä, mitä tällä katkeamattomalla tietovirralla sitten itse kukin tekee. Valmistajan sivuilta voi ladata kännykkään tyylikkäät ja toimivat apit datan lukuun, esittämiseen ja talletukseen. Alkuun riittää se, että pystyy seuraamaan vaikkapa eri huoneiden lämpötiloja. Alkuinnostuksen jälkeen todennäköisesti tarvitsee jotain hyödyllisempää.

Tagien toimintalämpötila-alueeksi luvataan -20 … +70 astetta, joten sellaisen voi laittaa vaikkapa pakastimeen sisään ja asettaa ohjelman hälyttämään, jos lämpötila pääsee nousemaan. . Toinen käytännöllinen, joskaan ei ainakaan yhtään tärkeämpi käyttökohde voisi olla kylpytynnyrin veden lämpötilan seuraaminen etänä kännykän näytöltä…

Keksin kuitenkin käyttötapauksen, jossa tageista saa oikeasti iloa irti. Laitoin yhden mokkulan keittiön pesuallaskaapin lattialle. Samassa paikassa on jo perinteinen vuotoilmaisin. Takaseinällä risteilevät vesijohdot altaaseen ja astianpesukoneeseen. Gateway -softan avulla voin nyt lukea anturitietoja netin kautta mistä tahansa.

Se, että saa reaaliajassa tietää, mikäli kaapin lämpötila menee pakkasen puolelle, ei varsinaisesti rauhoita. Pikemminkin päinvastoin. Tästä syystä laitoin toisena IoT -sovelluksena allaskaapin avatun oven eteen lämpöpuhaltimen, joka puolestaan on kiinni etäohjattavassa pistorasiassa (Clas Ohlssonin valikoimista)

Nyt voin siis jäätymisen uhatessa etänä kytkeä puhaltimen päälle ja nostaa kaapin lämpötilaa.Toki parin kympin pakkasvahti tekisi nämä temput ihan yksinään ja todennäköisesti jopa varmemminkin. Mutta onhan se hienoa, kun insinöörit ovat keksineet tällaista tekniikkaa!

Robotit tulivat kotiin ja huvilalle

Meidän kaupunkiasunnon nurmikkoa hoitaa siis ansiokkaasti Landroid-merkkinen robottileikkuri. Vaikka pihamme on erittäinkin pieni, kimmoke hankinnalle tuli itse asiassa huvilamme lähellä sijaitsevan kartanon jättimäiseltä nurmikkoalueelta. Aina kesäisin ohi ajaessamme pihalla mönkii vastaavanalainen leikkuri (toki vähän järeämpi laite kuin meillä). Ruoho on siellä aina timmissä kunnossa. Ensimmäinen kesä Kaken kanssa on nyt takana ja olemme todella tyytyväisiä laitteeseen. Pihamme sopii robotille hyvin ja vaikka olemme satunnaisesti poissa pitkiäkin aikoja, pysyy nurmikko siistinä koko ajan.

Seuraava robottihankinta olikin sitten huvilalle. Tähän innoittajana olivat puolestaan kaupunkinaapurimme. Heillä siivousapuna on ollut robotti-imuri. Mari hommasi sellaisen meille huvilalle.

Sisäsiisti robottimme pörrää lattiat puhtaiksi omalla, ilmeisen sumealla logiikalla. Lopputulos on joka tapauksessa yllättävänkin hyvä.

Tässä iRobot -laitteessa on niin ikään wifi-yhteys, joten sitäkin voi ohjata etäältä. Samoin kuin robottiruohonleikkuri, myös tämä laite kiltisti ilmoittaa kännykkään, kun työ on suoritettu tai mikäli tulee ongelmia vastaan. Olemme yleensä pois lähtiessämme jättäneet imurin pyörimään lattioille. Kerran laite oli jäänyt jumiin ja eihän sille sadan kilometrin päästä oikein mitään voinut tehdä. Mutta rehellisesti kuitenkin ilmoitti asiasta ja seuraavalla kerralla osasimme järjestellä tavarat paremmin imurin ja imuroinnin kestäviksi.

Kuukausimaksuallergia

Asioiden internet siis tunkee itseään vauhdilla eri kohteisiin. Jokaisella systeemillä on valitettavasti omat käyttöliittymänsä ja yhteyskäytäntönsä. Aina pitää alusta alkaen asennella ohjelmat sekä opetella itse kunkin kommervenkit. Jatkossa tilanne toivottavasti kehittyy parempaan suuntaan.

Toinen ei-niin-kannatettava trendi on siirtyminen koko ajan kuukausimaksullisuuden suuntaan. Netin suoratoistopalvelut ovat raivanneet tälle tietä ja mm. nämä kotiautomaaatiosysteemit tulevat vauhdilla perässä. Toki kyse on myös siitä, mikä on palvelun arvo sen kuluttajalle – hyvästä ja tarpeellisesta kannattaa tietysti maksaa kohtuullinen hinta.

Nostalgiaa ja valaistumisia

Teimme kaupat huvilakiinteistöstämme kolmisen vuotta sitten. Alkaa jo olla nostalgiset fiilikset, kun niitä aikoja muistelee. Suurimpaan osaan menneestä voi suhtautua positiivisella kaiholla. Joistain jutuista voi kuitenkin olla tyytyväinen, että ovat jo historiaa.


Syksy saapui ja sen myötä ajankohtaan kuuluvat askareet. Eka kerta on aina jännin. Tähän kategoriaan kuuluivat sekä veneen että laiturin nosto. Tähän asti ystävälliset naapurimme ovat hoitaneet veneen syyshuollon ja laituriahan ei meillä aikaisemmin edes ollut. Pienimuotoisten talkoiden merkeissä molemmat operaatiot sujuivat tällä kertaa meiltä itseltämmekin onnellisesti. Sekä vene että laituri ovat nyt kuivalla maalla.

Vinssin ja apumiesten avulla laituri nousi rantakalliolle talvehtimaan.

Pressutalli joka on nyt muisto vain

Yhtenä kauden viimeisimmistä ulko-operaatioista oli pressukatoksen tyhjennys ja purku. Vähitellen rakennusajan järjestelyt poistuvat pihapiiristä. Pressutalli taisi olla järjestyksessä toinen isompi asia, jonka reilut kaksi vuotta sitten kiinteistölle hommasimme. Se ihka ensimmäinen oli kylpytynnyri eli palju.

Tallia ei varsinaisesti tule ikävä. Ei vaikka kätevä tarvikesuoja se olikin. Ainakin ensimmäisen vuoden ajan. Toisena talvena alkoi katokseen ilmestyä reikiä. Viimeaikoina piti kaikki sisällä olleet tavarat suojata muoveilla tai laittaa vedenpitäviin säilytyslaatikoihin. Lisäksi myrskyt olivat repineet päätypressut rikki ja tuuli pääsi estoitta puhaltamaan sadevettä ja roskia sisään. Ei siis kovin käytännöllistä.

Käyttökelpoisille tavaroille on nyt etsitty paremmat säilytyspaikat ja tarpeettomat on siirretty loppusijoitukseen Sortti-asemalle.

Ulkovaloja

Pimeys huvilalla tarkoittaa todellakin pimeyttä. Vastarannalla saattaa näkyä muutama valopiste sen mukaan kuka milloinkin on paikalla. Ainoa valosaaste, jonka joskus voi havaita on Hangon sataman valot eteläisessä horisontissa. Ja nekin vain sopivissa olosuhteissa. Jos on pilvistä ja varsinkin jos lisäksi vielä sataa tihuuttaa, ei pihalla näe ilman taskulamppua käytännössä yhtään mitään. Vastapainona ovat sitten kirkkaat yöt, jolloin kuu valaisee maisemaa. Ja jos kuu on piilossa, tähdet sekä linnunrata loistavat upeina.

Nyt on kaikki toisin. Sähkärimme sai viimein asennettua meille valot sekä pihatien tolppiin että seinävalaisimiin rakennuksen kolmelle sivulle. Toki meillä on ollut ulkovaloja sekä vierasmökissä että rantasaunalla. Niiden kantama on kuitenkin ollut rajallinen ja käyttö vaatii, että menee ko. kohteisiin valoja sytyttämään. Uudet valot toimivat huvilasta sisältä tavanomaisilla katkaisijoilla. Ihmeellistä.

Alla pari myöhäisillan näkymää. Pimeä tulee nykyään niin aikaisin, että viikonloppuisin ainoastaan lauantaina voi yrittää ottaa iltakuvia. Ja jos käy kuten viime lauantaina, että kaiken puuhastelun lomassa missaa hämärän tulon, niin pimeä yllättää valokuvaajan. Ehkä kuvista saa vähän mielikuvaa, miltä upouudet ulkovalomme oikein näyttävät.

Tapahtumia ja tunnelmia joulunalusajalta

Luonto on asettunut pitkälti lepotilaan. Värien skaala vaihtelee lähinnä harmaan ja ruskean välillä. Postauksen lopussa pari fiilistelykuvaa lähitienoon näkymistä talven tunnelmavalossa. Työmaalla viimeiset päivät ennen joulua ja vuoden loppua ovat olleet yllättävänkin kiireisiä. Valmistakin on syntynyt.
Jatka lukemista ”Tapahtumia ja tunnelmia joulunalusajalta”

Yksinkertainen huvila, kaksinkertainen viemäröinti

Kookkaiden säiliöiden ja niihin vievien putkien piilottaminen ahtaisiin tiloihin isoilla koneilla ei ole kovin helppoa. Eikä varsinkaan kaunista. Tämän pakollisen työn lisäksi keksittiin vielä lisäjuonnekin. Siitä sitä vasta tulikin ylimääräistä huolta ja murhetta.

Jatka lukemista ”Yksinkertainen huvila, kaksinkertainen viemäröinti”