Etenkin omatoimisissa rakennushommissa ”valmis” on suhteellinen asia. Viranomaiskielellä selkeä määritelmä lienee hyväksytty lopputarkastus. Käytännössä useimmat rakennelmat otetaan kuitenkin käyttöön jo ennen ko. katselmusta. Moni asia – kuten esimerkiksi ne kuuluisat viimeiset puuttuvat listat – jäävät joskus jopa vuosikausiksi odottamaan. Puhumattakaan sisustuksesta, joka ei välttämättä koskaan edes olekaan lopullisessa kuosissaan.
Tämän uuden vierasmajamme osalta valmiusaste ennen käyttöönottoa on selkeästi korkeampi kuin meidän raksaprojekteissa yleensä on ollut tilanne. Tätä on edesauttanut kohteen rajallinen koko sekä tietysti se, että kyseessä ovat aputilat varsinaisen huvilan pihapiirissä.
Tekemättömistä töistä merkittävin on talon etupuolelle tuleva terassi. Palataan siihen myöhemmin ja keskitytään nyt rakennelman sisäpuolisiin juttuihin alla olevien kuvien myötä.
Julkisivu. Terassi ja portaat siis vielä suunniteluasteella.Ovesta sisään astuttaessa tullaan rakennuksen keskellä olevaan oleskelu-/keittiötilaan. Kaappistojen osalta päädyimme jälleen Ikean tuotteisiin. Vasemmalla olevassa korkeassa kaapissa on aamiaiskeittiö ja oikealla on jääkaappi. Vesijohtoa emme taloon vetäneet. Keskustilan toinen puoli. Kuten näkyy sisustus on vielä vaiheessa. Nyt keväällä meillä oli vähän haasteita kuljetuskapasiteetin kanssa – ruokapöydän tuolit ovat kyllä olemassa, mutta toistaiseksi vielä kaupungissa. Vasemmalla oviaukon takana on vuodesohvalla varustettu telkkarihuone. Oikealla on liukuovellinen huone, jossa on kerrossängyt.Takalla saa rakennuksen nopeasti lämpimäksi. Kuten edellisestä kuvasta näkyy, lisänä on myös ilmalämpöpumppu.Päämakuuhuoneen varsinainen juju on isosta ikkunasta aukeava merimaisema. Kuvassa näkyvällä maalaustelineellä on kytkös paitsi arkkitehtimme kouluaikoihin myös rakennuslupaan. Lupia haettaessa meillä oli haasteita rakennusmääräysten kanssa. Kiinteistölle ei saanut rakentaa toista majoituskäyttöön tarkoitettua rakennusta. Niinpä muutimme lupapiirustuksiin tilojen käyttötarkoitukset. Tästä isoikkunaisesta huoneesta tehtiin tuttavien ideoimana ateljee. Sittemmin olemme tehneet järjestelyjä, joilla saamme rakennuksesta virallisestikin asuintilaa.Näkymä päämakkarista keittiö/oleskelutilan läpi telkkarihuoneeseen. Ulko-ovi on vasemmalla ison ikkunan vieressä saappaiden kohdalla.Makuualkoviin rakensimme kiinteät kerrossängyt. Seiniin kiinnitetty kantava runko on toteutettu Bauhausista ostetusta liimapuulevystä. Yläsängyn tikapuut ovat vielä suunnitteluasteella – vasemman reunan väliaikainen tukipuu tulee poistumaan.Oleskelu-/TV-tla.
Torstaina 8.10. pidettiin rakennuksen lopputarkastus. Kaikki oleelliset asiat olivat kohdillaan eikä pöytäkirjaan merkitty puutteita. Vaikka elämä huvilalla ei tästä varsinaisesti muutu, tuntuu tosi hyvältä, kun saa jonkun (merkittävän) asian vietyä maaliin. Juhlan paikka siis!
Tässä pari tuoretta kuvaa ”vastavalmistuneesta” kohteesta:
Huvila sellaisena kuin se lopputarkastuksessa hyväksyttiin Terassi rima- ja teräskaiteilla varustettuna.Rekennuksella on oiva paikka rinteessä kallion päällä. Mukavasti suojassa, mutta näkymät merenlahdelle ovat silti mainiot. Sekä tämä että rantasaunan paikka olivat edellisten omistajien aikoinaan valitsemia. Sinänsä sääli, että alkuperäiset rakennukset eivät olleet eri syistä enää käyttökelpoisia.
Kuten tämän artikkelin otsikkokin vinkkaa, saaga kuitenkin jatkuu. Jokainen loppu on jonkin uuden alku. Nyt tietysti alkaa vaihe, jossa nautimme aikaansaannoksista. Mutta ei siinä vielä kaikki. Seuraavat projektit ovat jo suunnittelupöydällä. Niistä vähän ennakkoa alempana.
Aikamoinen matka tämä neljän vuoden rupeama on ollut. Aloitimme vuonna 2016 aivan nollasta. Tonttikaupat teimme silloin syyskuussa ja tilukset saimme haltuumme vuoden vaihteessa.
Alun hektinen tekeminen (suunnitelmat, kilpailutukset, rakennuslupa, rungon pystytys) vaihtui ajan mittaan rauhallisemmaksi puurtamiseksi. Urakoitsijoita on ollut matkan varrella muutamia. Etenkin sähkäri ja putkari ovat saaneet seurata projektiamme lähietäisyydeltä lähes koko matkan ajan. Heille ja kaikille muillekin kiitos hyvästä yhteistyöstä!
Usein esitetty ja sinänsä hyvä kysymys tässä vaiheessa on, että mitä tekisimme toisin, jos aloittaisimme uudestaaan. Yhtä asiaa olen yleensä korostanut. Projektin vaiheiden painotukset olisivat voineet olla toisin.
Suunnitteluun olisi ollut hyvä käyttää enemmän aikaa. Sen ansiosta/avulla projektiin kokonaisuudessaan käytetty aika olisi todennäköisesti ollut lyhyempi. Detaljeja on myös jouduttu tekemään ”learning by doing” -menetelmällä. Tarkemmalla suunnittelulla paitsi tekeminen olisi ollut nopeampaa, varsinkin lopputulos mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös parempi.
Toisaalta, kuten lähinaapurimme asian osuvasti omasta kokemuksestaan totesi, parasta aikaa mökillä olossa on ollut rakentaminen. Hyvin sanottu ja voin samaistua siihen, vaikka emme mitään pitkää rakennusaikaa varsinaisesti tavoitelleet.
Isojen linjojen osalta kaikki on siis kunnossa. Pieniä asioita on joitain, jotka kenties tekisimme toisin. Ajan kuluessa myös tarpeet, toiveet ja tarjolla olevat tuotteetkin muuttuvat sekä kehittyvät. Vaikka kuinka hyvin suunnittelisi, tulevaisuuden tarpeita ja mahdollisuuksia ei voi aina ennakoida. Toistaiseksi olemme lopputulokseen oikein tyytyväisiä ja uskomme, että perusratkaisut palvelevat pitkälle tulevaisuuteen.
Mitä jatkossa?
Huvilan siirryttyä nyt ylläpitovaiheeseen katseet ovat kohdistuneet muihin kiinteistön osiin ja etenkin saunarakennukseen rannassa. Tämä myös ihan konkreettisesti. Vanha rantasauna ja etenkin sen katto on merkittävä osa huvilan ikkunoista avautuvaa näkymää. Nykykunnossaan ja -muodossaan se ei varsinaisesti hivele silmää. Valitettavasti rakennus ei toiminnoiltaankaan vastaa sitä, mitä rantasaunalta toivomme.
Näkymä huvilan olohuoneen sohvalta merelle. Rantasaunan katto vähintään vaatisi kunnostusta. Todennäköisempi vaihtoehto on, että uusimme koko rakennuksen.Alkuperäinen rantasauna on julkisivultaan ihan söpö. Saunakin on sinänsä käyttökelpoinen. Näihin positiiviset ominaisuudet valitettavasti rajoittuvat. Pohjaratkaisu, huonejako, ikkunoiden ja ovien sijoittelu, rakenteet, materiaalit jne. ovat aitoa 50/60-lukua. Siihen aikaan ajatusmaailma oli ilmeisen erilaista nykypäivään verrattuna.
Saunan lisäksi suunnitelmissa on uudistaa myös muita kiinteistöön kuuluvia piharakennuksia. Mitä ja milloin – aika näyttää.
Myös tämä blogi siirtyy huvilan osalta ylläpitomoodiin. Joitain päivityksiä tullee, kun viimeistelemme jäljellä olevia pieniä puutteita. Uusien juttujen osalta palaamme asiaan ajallaan.
Huvilan keittiö alkaa olla esittelykunnossa. Vaikka itse sanonkin, niin siitä tuli oikein tyylikäs, epäilemättä myös trendikäs, mutta ennen kaikkea käytännöllinen.
Siitä onkin jo vierähtänyt aika tovi, kun viimeksi kirjoitin keittiöstämme. Viikko sitten sähköurakoitsijamme kytki välitilan valot sekä pistorasiat. Johdot kulkevat osin ikkunan karmien sisällä, joten listoitukset ovat joutuneet odottamaan. Nyt saatiin nekin paikoilleen ja keittiön ilme alkaa olla koko lailla viimeistelty. Alla kuvia lopputulemasta.
Aivan kaikkea ei onnistuttu tiloihin mahduttamaan, mm. haave aamiaiskaapista jäi toteutumatta. Lopputulokseen ollaan kuitenkin oikein tyytyväisiä. Hyvä näin koska tämä ”mökkikeittiömme” on kaupunkiasuntomme vastaavaa isompi, monipuolisempi, paremmin varusteltu ja näin ollen tietysti myös kalliimpi. Logiikka taustalla on – kuten meidät tuntevat hyvin tietävät – että vakiasuntoamme olemme vaihtaneet tasaisen epätasaiseen tahtiin, mutta tämä huvila on tehty pysyväksi. 🙂
Maaliin keittiön osalta siis päästiin. Jos projektin aikaisemmat, joiltain osin jopa värikkäätkin vaiheet kiinnostavat, niin näistä vanhoista artikkeleista löytyy lisäselostuksia:
Sarjan kolmannessa eli viimeisessä osassa saamme laiturin paikoilleen ja käyttöön. Kuten aika usein näissä hommissa käy, niin nytkin yhden projektin valmistuminen johtaa uusiin haastesiin.
Valitsemamme Rentukka- laituri toimitetaan rakennussarjana. Yksittäiset rakenneosat ovat kooltaan ja painoltaan yhdelle hengelle vähän isoja liikutella, mutta kahden ihmisen käsiteltävissä ilman kovin isoja fyysisiä ponnisteluja. Kokoamisohjeetkin ovat siedettävän selkeät. Eivät luonnollisestikaan aivan Ikea-tasoa, mutta kyllä selostusten avulla systeemin sai hyvin kasattua..
Toinen juttu olikin sitten valmiin laiturin siirtäminen. Kuivalla maalla liikuttelu onnistuu pyörivien ponttoonien ansioista käsivoimin lyhyitä matkoja. Ainakin alamäkeen. Massaa on kuitenkin sen verran, että ylimääräisiä metrejä mielellään välttää. Näin varsinkin jos maasto on epätasainen ja/tai kovin kalteva.
Vedessähän laite kelluu ja periaatteessa liikkuu keveästi. Sehän on laituri, jonka on tarkoitus kannatella paitsi itsensä, myös päällä olevat ihmiset sekä muun kuorman.
Rantakiinnityksen osalta eteen tuli haasteenpoikanen. Laiturin käyntisillan rannan puoleiseen päähän ostin ainoastaan siirtoa helpottavat kumipyörät. Toinen vaihtoehto olisi ollut ylimääräinen ponttooni. Eri syistä johtuen en tähän lisäponttooniratkaisuun kuitenkaan lähtenyt.
Käyntisilta ei toisesta päästään siis kellu. Ihanneolosuhteissa eli tilavalla, tasaisella ja kovapohjaisella hiekkarannalla liikuttelu pyörien päällä voisi jopa kohtuullisesti onnistuakin. Meille ei valitettavasti tällaista luksusta oltu tarjottu. Jouduimme turvautumaan pariin kikkaan.
Kikka ykkönen oli, että vastoin ohjeistuksia uitimme laiturin paikoilleen kahdessa osassa. Ensin käyntisilta ja sen jälkeen loppuosa yhtenä kokonaisuutena.
Toinen kikka oli käyttää apuna tyhjiä muovikanistereita. Käyntisillan ponttoonittoman pään saimme pysymään pinnalla kahdella tyhjällä 25 litran kanisterilla. Ne juuri ja juuri riittivät tähän.
Uitimme käyntisillan rantakiinnityksen kohdalle ja nostimme köysien avulla laiturin kuivanmaan puoleisen pään ylös kiinnitysakseliin. Kuulostaa helpolta, mutta käytännössä oli aivan siinä rajoilla, että homma onnistui tällaisilta, jos ei nyt ihan vielä vanhuksilta, mutta ei kuitenkaan enää aivan vetreimmässä nuoruuden kunnossa olevilta henkilöiltä.
Käyntisilta saatiin kuin saatiinkin nostettua ja lukittua kiinnikkeisiinsä. Laiturin päätyosan uittaminen siihen jatkoksi olikin jo helppo juttu. Liitoksen saranatapit menivät pienestä aallokosta huolimatta suht mukavasti paikoilleen. Eivätkä mutterit tai pultit redes pudonneet mereenkään.
Saagalla on nyt onnellinen loppu. Laituri on valmiina palvelemaan kesän rientoja.
Laituri paikallaan.
Pollari veneen kiinnittämistä varten.
Kansituoli kannella.
Ja mitä ovat sitten ne alussa mainitut jatkoprojektit? Ensimmäisenä on vuorossa poiju venettä varten. Tähän palaamme ihan lähiaikoina. Toinen, vähän isompi urakka on rakentaa kivenlohkareista ja murskeesta tehdyn kannaksen päälle kestopuiset kulkuväylät uudelle laiturille. Näihin tunnelmiin!
Moderni hirsihuvila merenrannalle. Kokemuksia ja tapahtumia projektin varrelta. 