Tag huopakate

Huopaa ja eristeitä

JuhaniK Kommentoi

Saunatuvan katteeksi talotehdas oli valinnut Icopalin hitsattavan kaksikerrosbitumin. Aiempien projektien myötä oli kertynyt kokemusta liimasaumaisten yksikerroshuopien asentamisesta. Mutta nyt siis piti selvitä kahdesta kerroksesta, jotka lisäksi hitsattiin kaasuliekillä kiinni sekä kattoon että toisiinsa.

pellit asennetuina
Huovan alla katon reunoilla on pellitys, joka ohjaa veden pois räystäslaudoista.
Talkooporukkamme vielä viimeisinä töinään nosti huovat ylös katolle. Se oli ystävällisesti tehty, koska yksi rulla painaa yli 40 kiloa. Raidallinen tavara on aluskermiä ja täysin musta on edellisen päälle hitasattava pintakermi.

Kesä 2024 on ollut ilmojen osalta enimmäkseen rakentamista suosiva. Poikkeuksena tämä kaasupolttimella huovan asennuksen opettelu rutikuivalla katolla. Pieni kosteus ja alemmat lämpötilat eivät olisi olleet pahasta. Onneksi lähipiirissä oli tulitöiden asiantuntijoita, joten vahinkoriskit saatiin minimoitua.

Valmistajan sivuilta löytyy selkeät ohjevideot. Alle tuli raidallinen alushuopa ja sen päälle kokonaan alapuolelta bitumilla kyllästetty ulompi kerros. Isoin haaste työssä oli kuumentaa huopa juuri sopivasti. Liian kylmänä ei huopa tartu alustaan ja liian kuumana koko huopa muuttuu mössöksi ja varsinkin päällimmäiseen kerrokseen tulee rumia jälkiä. Onneksi kyse on kuitenkin katosta – nuohooja lienee niitä ainoita ulkopuolisia, joilla on mahdollisuus arvostella lopputulosta. Heilläkin (toivottavasti) on fokus muissa asioissa.

Niin vain saimme katon ”huovutettua”. Tässä kuvassa myös ennakkoa tulevasta eli seinät ovat saanet värinsä. Aiheesta lisää tulevissa kirjoituksisssa.

Vaikka lopputuloksesta ei kaikin osin visuaalisesti aivan virheetön tullutkaan, niin eiköhän se tärkein eli vedenpitävyys joka tapauksessa toteudu. Jatkon osalta visiona on saada tuvalle viherkatto, mutta se on sitten jo ihan oma projektinsa. Pelkällä huovalla mennään nyt alkuun.

Periaatteet romukoppaan. Ainakin osittain.

Näin ne hyvät periaatteet saavat antaa periksi. Muovien käyttö puurakenteiden yhteydessä tuntui alkuun vaikealta hyväksyä. Nyttemmin käytännöllisyys on alkanut olla merkittävämpi tekijä. Esimerkkinä tässä kohteessa ovat ylä- ja alapohjan eristeet.

Vielä edellisessä projektissa eli vierasmajassa käytimme ekovillaa ja höyrynsulkupaperia sekä lattiassa että katossa. Saunan osalta Salvos oli nyt päättänyt meidän puolestamme, että eristeet ovat Finnfoamia. Pienemmillä kerrospaksuuksilla ja vähemmällä asennusähkimisellä saadaan vähintään yhtä hyvä eristys ja varma ilmansulku.

Salvoksen peruspakettiin kuuluu 100 mm:n Finnfoamit. Kymmenen senttiä tuntui sen verran vähältä, että tilasimme kattoon varmuuden vuoksi ylimääräiset 50 milliä. Jostain syystä pakettiimme oli laitettu samat lisäeristeet myös lattiaan. Kokonaisuuden kannalta olisi ollut parempi laittaa lattian lisäeristeetkin mieluummin yläpohjaan, koska alakautta ei lämpö niin helposti karkaa. Rakenteet oli kuitenkin mitoitettu siten, että viime hetken muutokset olisivat olleet liian hankalat. Eikä niistä paksuista lattiaeristeistä varsinaisesti haittaakaan ole.

Tässä kuvassa ovat kaikki katon eristeet paikoillaan. Kevään talkooporukkammme teki yläpohjan sen verran vauhdikkaasti, etten ehtinyt välissä edes kuvia ottamaan. Rakenne on kuitenkin sellainen, että kattotuolien välissä on 100 mm finnfoamia ja sen alla kuvassa näkyvät 50 mm levyt. Alempi kerros on ristissä ylempään nähden ja pysyy paikoillaan kuvan 50×50 rimoilla. Rimoihin kiinnitetään aikanaan myös kattopaneelit. Finnfoamien väliset raot tiivistettiin uretaanivaahdolla.

Alapohjan rakenne on peilikuva. Alla vasemanpuoleisessa kuvassa on meneillään lattianiskojen välissä olevien 100-millisten asennus ja oikealla ollaan jo loppusuoralla päälimmäisenä olevien 50 millisten kanssa.

Verkottumista

Puuta koputtaen voi todeta, että toistaiseksi olemme selvinneet ilman hiirien tai muiden vastaavien pesiytymistä asuintiloihin. Vanhassa, heti alkuun puretussa mökissä nämä eläimet olivat riesana. Saunatuvan osalta päätimme pelata varman päälle ja asensimme alapohjaan suojaverkon. Sama olisi pitänyt tehdä jo aiempiinkin rakennelmiin, mutta erinäisistä syistä johtuen ei verkkoja ole laitettu. Jos huonosti käy, niin jälkiasennus on toki pilariperustuksilla varustettuin taloihin ainakin periaatteessa mahdollista. Talojen alla välitilassa ryömiminen ja verkon nitominen ylöspäin on urakka, jonka kyllä lykkää niin pitkälle, kunnes on pakko.

Suojaverkko toivottavasti pitää kutsumattomat pienvieraat loitolla.

Seuraavassa jaksossa pureudumme ulko- ja sisämaalaukseen. Käymme läpi, mitä valintoja teimme, miten onnistuimme ja miten eri tuotteet vertautuvat toisiinsa. Siihen asti, mukavaa loppukesää!

Ikkuna- ja kattotalkoot

JuhaniK Yksi kommentti

Rungon pystyttämisen (ks. edellinen artikkeli) jälkeen seuraava kriittinen vaihe oli rakennelman saaminen sateelta suojaan. Pienehkön hirsirakennelmamme kaikki muut työt oli periaatteessa mahdollista tehdä yksin tai max kahdestaan, mutta ikkunoiden ja oven asennus vaati lisävoimia. Niinpä yhtenä alkukesän viikonloppuna järjestimme talkoot tätä varten.

Hirsirunko valmiina katon ja ikkunoiden asennusta varten:

Telineitä varten oli hankittuna pari sataa metriä kakkosnelosta. Niistä ja aiemmista projekteista ylijääneistä laudoista saimme nikkaroitua ihan kelvolliset tellingit työtasoineen.

Ikkunoita hukassa

Ennen asennusta tarvitaan tietysti myös asennettavat tavarat. Ikkunoiden kanssa oli pieniä toimituksellisia haasteita. Rahtikirjoissa oli listattuna kaksi kollia ikkunoita. Kaukokiito toimitti vain yhden. Kuljettaja teki tarvittavat merkinnät rahtikirjoihin ja lupasi selvittää, missä puuttuva paketti olisi. Tässä vaiheessa oli onneksi kolmisen viikkoa aikaa asennukseen, joten asia ei ollut ns. kriittisellä polulla.

Ikkunapaketti
Rahtikirjassa oli kaksi kollia ikkunoita, mutta kuormassa oli vain tämä yksi tiiviisti muovitettu paketti.

Viikko vierähti eikä Kaukokiidolta kuulunut mitään. Vuorossa oli yhteydenotto asiakaspalveluun. Ystävällinen aspan henkilö lupasi selvittää asiaa ja palata pikimmiten. Taas vierähti viikko ja kun mitään ei kuulunut, piti uudestaan soittaa as.palveluun. Jälleen palvelu oli asiallista, mutta lopputulos sama. Kaukokiidolla ei ollut mitään hajua, missä kateissa oleva kolli voisi olla. Kehottivat ottamaan yhteyttä tavaroiden toimittajaan eli Salvokseen ja selvittää heidän kanssaan, mitä tehdä. Tässä vaiheessa alkoi jo pinna kiristyä. Annoin selkeästi ymmärtää, että en kokenut millään lailla velvollisuudekseni jatkuvasti soitella ja selvitellä matkalla hävitettyjen pakettien kohtaloa.

Koska aika alkoi olla kortilla, niin ei auttanut muu kuin ottaa Salvokseen yhteyttä ja kysyä, mistä saataisiin puuttuvat ikkunat työmaalle. Löytyiväthän tavarat lopulta. Vastoin kaikkia toimitusdokumentteja ikkunat olivat kaikki yhdessä kollissa. Selitys oli kuulemma se, että Salvoksen alihankkija lähettää kiinteät ja avattavat ikkunat erillisinä paketteina. Tästä johtui rahtikirjoihin merkityt kaksi kollia. Koska meille tuli sauna omana toimituksena jo viime vuoden lopulla, oli Salvoksen tehtaalla purettu ikkunapaketit ja otettu saunan ikkunat pois. Loput ikkunat oli sinänsä näppärästi pakattu yhteen kolliin. Tässä yhteydessä oli vain unohdettu päivittää toimitusdokumentit.

Lopputulos oli siis hyvä, mutta ylimääräistä työtä tuli tehtyä. Kaukokiidon asiakaspalvelu sai myös kuunnella turhaa asiakkaan kiukuttelua. Siitä pahoittelut, mikäli joku asiaan osallistunut tämän sattuu lukemaan. 🙂

Ikkunoiden asennus

Iso ikkuna ja lasiovi ovat sen verran painavia, että niiden asennukseen ilman nosturia
tarvittiin joukko raavaita miehiä. Ylimääräistä haastetta toi jälleen kerran vino ja epätasainen kalliopinta. Talopakettivalmistajien vaatimuksena on tasattu sorapinta kahden metrin mitalta rakennettavan talon ympärillä. Vaatimus on varsin ymmärrettävä, jos ja kun aika on rahaa. Talkoilla tehtävissä harrasteprojekteissa ei onneksi tarvitse ajankäyttöä viimeiseen asti optimoida.

Asennusprosessia harjoiteltiin päädyn kapeamman (=kevyemmän) ikkunan kanssa. Ikkunan alareunan alle asetettiin ensin pienet puupalat, joilla ikkuna asettuu vaateriin. Seinän sisäpintaan ruuvattiin vanerilaput, joita vasten ikkuna nostetaan. Lappujen ansiosta ikkuna ei pääse kaatumaan taloon sisälle ja samalla karmin sisäpinta asettuu seinän kanssa samaan tasoon.

Ikkunat nostettiin kuormaliinojen avulla käsivoimin paikoilleen. Karmeissa esiporattuina oleviin paikkoihin laitettiin kiinnitysruuvit. Ruuvien kohdalle karmin ja seinässä olevan karapuun väliin tuli kiilat, joilla ikkuna kohdistettiin sivusuunnassa oikealle paikalleen. Ruuvit sitten kireälle ja ikkuna oli tukevasti paikoillaan. Periaatteessa yksinkertaista, mutta painavien elementtien liikuttelu ja hienosäätö vaatii sekä voimaa että tarkkuutta.

Katto

Ikkunoiden jälkeen apuvoimat allokoitiin kattohommin. Kattomuotona meillä on loiva, neljän asteen pulpetti. Valinta on tietysti makuasia, mutta yksi etu hirsirungon yhteydessä tästä seuraa. Pulpettikattoisen rakennuksen päädyt ovat kattotuoleihin saakka täyttä hirttä. Tämä päti sekä meille aiemmin tulleissa Kontion rakenteissa kuin myös nyt Salvoksen osalta. Vaikka päätykolmioissa käytettävät hirsipaneelit ovat periaatteessa mitoiltaan yhteensopivia, niin pientä eroavuutta ulkonäössä aina on. Joissain ratkaisuissa on jopa selkeästi näkyvä raja eri rakenteiden välissä. Lisäksi tuntuu hyvältä, että koko seinä on samaa tavaraa alhaalta ylös asti.

Kattoristikot eli – tuolit lepäävät hirsiseinien päällä. Kaikki näkyviin jäävät räystään osat pyrittiin maalaamaan ulkoseinävärillä maanpinnalla jo ennen asennusta. Maalaamisen voi toki tehdä myös jälkeenpäinkin. Ahtaiden räystäskoteloiden maalaus ylöspäin kurkottelemalla enemmän tai vähemmän kumarassa asennossa on työvaihe, jonka mielellään korvaa miellyttävämmillä tavoilla.

Kattoristikoita on yhdeksän kappaletta. Reunimmaiset ruuvattiin suoraan kiinni hirsirungon sisäpintaan. Muut kiinnitettiin kulmaraudoilla. Koolausväliksi määräytyi toimitukseen kuuluneiden Finnfoam -eristeiden mukaisesti 67cm. Mitathan eivät koskaan mene tasan, joten tarvittava säätö on tehty keskimmäisillä ristikoilla (niiden väli on n. 50 cm). Näihin väleihin tulevissa eristeissä oli siis enemmän leikkelytyötä.

Isohko osaurakka oli huopakaton alle tarvittavan aluslaudoituksen (ns. raakapontti) naulaus kattoristikoiden päälle. Talkooporukkamme hoiti homman sujuvasti. Alhaalla oli kaksi henkilöä katkomasssa ja nostelemassa lautoja ylös katolle. Ylhäällä oli niin ikään kaksi henkeä mittaamassa ja naulaamassa lautoja paikoilleen.

Raakapontit asennettuna
Valmis raakaponttilaudoitus.

Nyt oli pahin jo ohi. Pressu kattolaudoituksen päälle ja mahdollinen sade ei enää pääsisi kastelemaan rakenteita.

Tästä jatkettiin taas ilman apuvoimia. Seuraavina vuorossa olivat viimeiset isot ulkopuoliset työt: huopakate sekä seinien maalaus. Näiden jälkeen jatkoimme sisätöillä (eristeet, sisäkatto, lattia, sähköt, maalaukset, listat jne.) – palataan asiaan taas uusien postausten merkeissä.