Saammeko esitellä, upouusi kylpyhuoneemme!

Kumpi on tärkeämpi – matka vaiko päämäärä? Tätä on tullut projektin aikana jo useammankin kerran pohdittua. Joulukuussa alkaneen kylppärirupeaman juuri päätyttyä vastaus on selviö: valmiit pesutilat ovat mahtava juttu!

Nyt meillä on vapaus valita. Voimme viettää askeettista, perinteistä mökkielämää ulkohuussin ja puulämmitteisen vesipadan merkeissä tai sitten nauttia käytännön elämää helpottavista mukavuuksista aivan kuten kaupungissakin.

Heti ylläolevan kirjoitettuani tuli mieleen ensivisiittimme mökkinaapureiden luokse. Meidän kohteemme oli siinä vaiheessa vielä tukevasti lähtökuopissa. Heidän projektinsa muutama vuosi aikaisemmin oli ollut remontoida kiinteistöllä sijainnut vanha rakennus. Muistan hyvin, kuinka nostalgisesti esittelivät kuvia remontin vaiheista. Rouva sen puki myös sanoiksi: mukavinta mökkiaikaa on ehdottomasti ollut rakentamisvaihe.

Vähän tuota samaa olen ollut aistivinani tässä meidän kohta kolme vuotta kestäneessä urakassamme. Hienoa saada jotain valmiiksi, mutta samalla joutuu luopumaan siitä kutkuttavasta odotuksen tunteesta nähdä suunnitelmien vähittäinen muuttuminen todellisuudeksi. Lieneekö tässä yksi perussyy, miksi olemme näitä rakennusprojekteja tehneet muutaman vuoden välein?

Aika todellakin kultaa muistot. Jo tässä vaiheessa pitää ponnistella, jotta tämän kylpyhuoneenkin kaikkien (pohja)työvaiheiden haastavat osuudet muistuisivat mieleen. Puhumattakaan huvilan muista, aikaisemmista rakennusvaiheista. Aikoinaan stressiä aiheuttaneet ongelmat unohtuvat merkillisesti ja parhaat muistot liittyvät siihen ohi kiitäneeseen jaksoon, jossa suunnitelmat ovat muuntuneet todellisuudeksi.

Mutta sitten itse asiaan – uusi kylpyhuoneemme näyttää nyt tältä:

Kylpyhuone ovelta katsottuna. Peili ja allaskaappi ovat Bauhausista.
WC-istuin on Villeroy-Bochin. Kivitasot Ylämaan graniitin mittojen mukaan valmistamia. Katossa on Starkista hankittua valkoiseksi kuultomaalattua haapapaneelia.
Suihku ja sekoittaja ovat Tapwellin tuotantoa. Kattosuihkun asentamisessa oli pieniä ongelmia, mutta valmistajan asiakaspalvelu hoiti asian nopeasti kuntoon. Suihkuseinä/-ovi on Hietakarin mallistosta.

Tarkkasilmäiset jo ehkä huomasivatkin, että muutama yksityiskohta vielä uupuu. Pyyhe- ja saippuatelineet muun muassa. Samoin suihkukopin vasemmassa seinässä on kuvissa näkymätön detalji. Tarvikkeet on jo hankittuna ja kunhan asennukset on tehty, nin palataan asiaan lisäkuvien kanssa.

Kylpyhuoneyllätykset ja muuta tapahtunutta

Pääsiäisviikolla jatkui traditiomme olla viikot huvilalla ja viikonloput puolestaan kaupungissa. Siirtymät päivätöiden ja vapaa-ajan välillä ovat näissä oloissa varsin sujuvia. Siitä huolimatta valmista tulee hitaahkosti. Tällä siis tarkoitan tätä vapaa-ajan projektiamme. 🙂 Kaiken lisäksi kylpyhuoneen viimeistelyssä tuli pari pientä mutkaa matkaan.

Suorat seinät olisivat kova juttu

Bauhausista ostettu Hietakarin ovellinen suihkuseinä oli millilleen mitoitettu sopimaan sille varattuun kohtaan. Valitettavasti seinämuurari ja -laatoittaja olivat tehneet sen verran epätarkkaa työtä, että alareunastaan ovielementti ei mahtunutkaan paikoilleen. Tekijä eli syyllinen löytyi peiliin katsomalla, joten ei auttanut muu kuin keksiä luovia ratkaisuja.

Lasi/alumiinirakenne ei jousta, joten ainoaksi käytännön ratkaisuksi tuli osittainen oven tiivisteistä luopuminen. Hieno magneettinen tiivistyslista jouduttiin poistamaan. Oven sulkeminen ja avaaminen ei nyt ole ihan niin jouhevaa kuin sen piti olla. Pääasia että toimii ja että saatiin myös siisti lopputulos.

Lyhyt kiinnityspinni

Toinen pientä päänvaivaa aiheuttanut asia kylppärissä oli Tapwellin kattosuihkun asennus. Ruotsissa näyttäisi olevan erilainen tapa kiinnittää sekoittajat seinässä oleviin putkiliitoksiin. Toki putkarimme sai hanan nätisti (ja toimivasti) kiinni täkäläisilläkin systeemeillä.

Ongelma tuli siitä, että sekoittaja on muutaman sentin kauempana seinäpinnasta, kuin mitä valmistaja on Ruotsin markkinoille ajatellut. Tämäkään ei olisi mikään iso juttu muuten, mutta kun mukana tulleen kattosuihkun seinäkiinnike oli liian lyhyt.

Asia ratkesi lopulta, kun soitin valmistajan Suomen toimistolle. Siellä heti tunnistivat ongelman – olin toinen samaa asiaa lähes samaan aikaan kysynyt. Schenkerin kautta saimme tarvittavan pidemmän kiinnityspinnin jo seuraavaksi päiväksi. Hyvää palvelua siis lopulta.

Valmistajan ilmeisesti ruotsalaisten stadardien mukaan asennettuna sekoittaja tulee lähes seinään kiinni. Meidän paikallisten tapojen mukaan kiinnitettynä mötikkä on muutaman sentin irti seinäpinnasta. Kattosuihkua ei enää saanutkaan kiinnitettyä seinään paketissa mukana tulleilla osilla.

Lisää kuvia tiedossa ja nähtävillä

Tiedän, että lukijoiden joukossa on innokkaita kuvien katsojia. Koittakaa kestää. Kohta saamme kylppärin siihen kuntoon, että voimme esitellä, miltä Mariannan tarkkaan suunnittelemat tilat näyttävät valmiina. Jos/kun muutkin huvilanäkymät kiinnostavat, niin blogin etusivulla on tätä kirjoitettaessa esillä keväisiä iltanäkymiä.

Kaikennäköistä muutakin on kevään aikana tapahtunut. Tässä parit esimerkit:

Parsaa, pekonia ja liesituuletin

Ihan jo huvilan suunnittelun alkuvaiheissa päätimme, että emme halua lieden päälle näkyvyyttä ja tunnelmaa haittaavaa liesikupua. Ratkaisumme oli hankkia liesi, jossa on sisäänrakennettu tuuletin. Tai imurihan se oikeastaan on. Liesitasojen välissä olevien suuttimien kautta höyryt ja käryt imetään tason alla oleviin suodattimiin ja sieltä puhdistettuna edelleen sokkelitilaan ja lattianrajasta ritilöiden läpi takaisin huonetilaan.

Ensimmäinen ajatus oli, että noinkohan vain toimii. Käytäntö on osoittanut, että ratkaisu on varsin pätevä. Suurimmalla teholla laite pitää jonkin verran ääntä, mutta niinhän taitavat liesituulettimet muutenkin tehdä. Käytännössä jo vajaateholla imuri toimii riittävän hyvin ja silloin desibelit ovat siedettävällä tasolla. Tässä videomuotoinen havaintoesitys miten paistohöyryt tyylikkäästi katoavat tuulettimen nieluun:

Sahapukki

Pihassa on ollut vielä yksi pressupino rakennusaikaisia lautoja. Pitkää tavaraa on aina silloin tällöin tarvinnut erilaisiin projekteihin, mutta nyt tuli hetki hankkiutua kasasta eroon. Sitä varten piti ensin tehdä ns. kuormastasyöntioperaatio.

Etsin pinosta sopivimmat ja siisteimmät laudat ja rakensin niistä uuden sahapukin. Edellisiltä omistajilta periytynyt pukki oli jo enemmän kuin aikansa elänyt. Eikä se muutenkaan täyttänyt tehtäväänsä. Ilmeisesti tarvikkeita oli takavuosina niukalti ja lisäksi ihmiset lyhyempiä. Vanha sahapukki oli mitoitukseltaan lähinnä hobiteille sopiva. Tällaiselta uusi uljas sahaamisen apuvälineemme näyttää:

TM:n pätevillä ohjeilla oli helppo kasata tukeva ja kaytänöllinen pukki. Sittemmin kuvassa takana vasemmalla näkyvä pressupino on tämän apuvälineen ansiosta saanut kyytiä ja piha on taas asteen verran siistimpi.

Valvojat paikalla

Nyt kun näihin nikkarointihommiin päästiin, niin jatketaan vielä rannan osalta.

Terassimme sekä laiturin kiinnitykset selvisivät talvesta hyvin. Jäitähän ei ollut nimeksikään, joten ne eivät ole olleet riesana. Talvella ennätyksiin noussut vedenpinta sen sijaan oli vähällä aiheuttaa isompaakin harmia. Läheltä piti, mutta selvittiin onneksi vähillä vaurioilla. Pienellä siivouksella ja reunojen vahvistuksilla ranta ja rantaterassi ovat valmiina ensimmäiseen varsinaiseen kesäkauteensa. Työn valmistumista hoputtamaan tulivat meidän vanhat tutut rantavahtimme:

Tuttu joutsenpariskunta keskittyi toisiinsa niin tiiviisti, että puuhastelu laituri-terassilla ei aiheuttanut minkäänlaista reagointia. Asiaan varmasti vaikutti sekin, että ovat jo aiempina vuosina tottuneet ihmisten outoihin tekemisiin heidän reviirillään:
Emo ja poikaset nauttivat vuosi sitten heinäkuussa auringosta rantakalliolla, vaikka aivan vieressä sahattiin ja ruuvattiin terassia kasaan.

Talven viimeiset puraisut

Maaliskuun puoliväli voisi olla täyttä talviaikaa. Pieniä yrityksiä siihen suuntaan aika ajoin vielä ilmaantuu. Tähän vuodenaikaan kuuluu myös se hyvä tunne, että vaikka kuinka talvi vielä yrittäisi saada otetta, yritykset on tuomittu epäonnistumaan. Aurinko, lämpö ja valo voittavat vääjäämättä alaa. Niinpä voi hyvillä mielin nauttia lumen ja jään parhaista ominaisuuksista. Tässä muutama tunnelmapala viime viikonvaihteesta.

Perjantai-iltana, kun saavuimme kohteeseen, oli muutama aste lämmintä ja varvikko tukevasti vihreänä. Aamulla herätessämme koko maisema oli tasaisen valkoinen. Yöllä oli tullut senttimetri lunta. Kiehtovan lisän panoraamaan toi vapaana lainehtiva meri. Yhdistelmä on harvinainen. Vielä kun yhtälöön lisää kirkkaan maaliskuun aamuauringon valon, tunnelma oli suunnilleen parasta, mitä tähän aikaan vuodesta voi toivoa. Vaikka onkin klisee, niin pakko se on todeta. Sohvalla voisi istua ja tuijottaa maisemaa loputtomiin.
Laiturin rakenteet varsinkin alemmilta osiltaan ovat olleet säiden armoilla. Ennätyskorkea vesi oli ilmeisen lähellä aiheuttaa rantaterassille isommankin vahingon. Selvisimme kuitenkin vähillä harmeilla. Ainoastaan pieni irtonainen liitospala kahden laiturinosan välitä lähti aaltojen mukana merelle ja ajautui lopulta naapurin rannalle. Sieltä saimme sen palautuksena. Kevättä ja uuden rantakauden alkua odotellen.
Vanhat tuttavamme eivät jätä mitään sattuman varaan. Vaikka talvi ei edes ole vielä kokonaan hellittänyt, joutsenet ovat saapuneet reviirilleen. Pian selviää saammeko jälleen seurata uuden poikasparven ilmestymistä vanhempien seuraan.

Meidän käyttökelpoinen naapurilta opittu nyrkkisääntö on, että jos merenlahdella näkyy vaahtopäitä, on keli liian kova vesille lähtöön. Veneemme ehkä vielä pärjäisikin, jos olisi osaava kippari, mutta kyyti ei olisi enää siedettävää. Aaltojen lisäksi pohjoisen puolelta puhaltava tuuli lisää epämukavuuskerrointa sen verran, että vene pysyisi poijuun köytettynä. Alla olevalla videolla – sama kuin etusivulla – on aurinkoisen vaahtopäisiä fiiliksiä maaliskuun puiolivälistä vankasti rannalta kuvattuna.

Sneak Peek

Kylppärin kalusteiden hankinta osoittautui yllättävän vaikeaksi projektiksi. Helppoa olisi ollut varata aika yhdestä liikkeestä ja valita heidän valikoimastaan parhaiten sopivat tuotteet. Mutta sehän ei meille käynyt.

Kylpyhuoneessa haluttiin yhdistää muiden tilojen parhaita ratkaisuja. Käytännössä tämä tarkoitti vierailuja sekä useissa nettikaupoissa että myös perinteisissä liikkeissä. Ja koska tavarat tulevat monesta paikasta, koko vastuu mitoituksista ja yhteensopivuudesta on itsellä. Artisti vastaa.

Ikeasta haimme parit irto-ovet kylpyhuoneessa olevaa tekniikkakomeroa varten. Koska eteinen ja kylppäri ovat vierekkäin, halusimme kaappeihin samanlaiset ovet. Siitä tulikin varsinainen jännitysnäytelmä.

Kuinka ollakaan puolitoista vuotta sitten eteiseen hankkimamme ovimalli oli jo poistunut valikoimasta. Espoon Ikeasta löytyi jotain osia. Vantaalla ko. sarjan tuotteet oli kaikki jo siirretty löytöosastolle. Fyndissä olevia tuotteita ei enää ole varastosaldoilla eli tarkkaa tietoa saatavuuksista ei saanut kuin menemällä paikan päälle.

Siinä sitten sukkuloimme edestakakisin ja keräsimme palikoita sieltä täältä. Kaiken huipuksi muistimme osan mitoista väärin ja saimme tehdä ylimääräisen palautuskierroksen sekä pyytää Jannelta apua löytönurkan pikaiseen uudelleen penkomiseen. Onneksi Ikealla palautusprosessit ovat äärimmäisen asiakasystävällisiä. Lisäksi antoivat meille pyynnöstä ylimääräisiä ruuveja kaappien toisiinsa kiinnittämistä varten. Olisivatpa kaikki yritykset yhtä joustavia ja palveluhaluisia!

No joka tapauksessa kalusteet, hanat, kivitasot jne, on nyt kaikki tilattu. Viimeisen toimituksen aikataulu määrittelee valmistumisen, joka näillä näkymin siirtyy jonnekin huhtikuulle. Jos jotain hyvää asiassa haluaa löytää, niin nyt talven mittaan on saanut rauhassa tehdä näitä sisähommia. Listat, silikonit yms. ovat nyt paikoillaan ja kaikki alkaa olla valmista kalusteasennusta varten.

Tässä pieni maistiainen siitä, mitä tuleman pitää. Nyt itsestäänselvyys, mutta sattuneesta syystä kaksi vuotta tekemättömänä roikkunut pieni juttu oli ikkunan vuorilaudat. Tämä oli vihoviimeinen ikkuna – nyt kaikki ovat valmiina. Katon paneeli on Starkin valikoimasta valkoisella kuulotteella käsiteltyä haapaa. Pieni yksityiskohta, josta itse olen oikein tyytyväinen, on kuvan alareunan lattialaatoituksen ylösnosto seinälle ja sen päällä oleva kapea rima. Talovalmistajan detaljipiirustusta vähän soveltaen yksityiskohdasta tuli huomattavasti ohjeistusta sirompi. Lopputulos tosin jää lähes kokonaan piiloon, kun eteen tulevat sekä pesuallaskaappi että wc-istuin.

Kylpyhuone etenee

Elämme kriittisiä vaiheita – huvilan kylppärissä on melkein valmista. Kova hinku olisi ottaa tila käyttöön. Mitä niistä pienistä puutteista, kyllähän ne sitten joskus ehtii fiksata…

Viikonloppuna saatiin kylpyhuoneen sotkuisimmat työvaiheet valmiiksi. Näistä aiemmista tapahtumista löytyy tarinaa täältä. Kaikki seinä- ja lattialaatat ovat nyt kiinnitettyinä ja saumattuina. Pikaisesti katsoen alkaa näyttää jo valmiilta. Ihan motivaatiomielessä laitan tähän esille pari väliaikakuvaa. Tällaiselta kylppärissä nyt näyttää.

Kesken kaiken päätetyt muutokset tarkoittavat yleensä lisätyötä. Ja sehän ei toteuttajavastuussa olevaa varsinaisesti ilahduta. Keskellä näkyvä seinäke oli juuri tällainen lisäjuttu. Toisessa vaakakupissa ovat sitten muutoksen taustasyyt. Tässä tapauksessa saimme tukevan seinän suihkun ja pesukoneen väliin. Ihan yllärinä tuli myös lisäbonus. Seinäke aiheutti sen, että laatoitettavaa pintaa tuli lisää. Ja eihän alunperin varatut laatat tietenkään enää riittäneet. Piti siis päättää tilataanko samaa tavaraa lisää vai olisko joku muu ratkaisu parempi. Kuten näkyy, päädyimme jälkimmäiseen. Idean saimme kaupunkiasunnostamme, jossa pesuhuone on osittain kaakeloitu aaltokuvioisilla laatoilla. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Laattapinnan vaihtelu tuo mukavan lisän pesuhuoneen ilmeeseen.
kulmalista, alumiini
Laattahommia on tullut tehtyä ennenkin eli peruskuviot olivat jo jossain määrin tutut. Tällaisia ulkokulmiin tulevia metallilistoja en ole ennen asentanut. Yllättävän helposti ne asettuivat paikoilleen. Lopputulokselle antavat viimeistellyn ilmeen.

Muutama “pikkujuttu” vielä ja sitten päästään nauttimaan sisävessasta ja suihkusta. Puutelistalla ovat silikonit kulmiin, paneelit kattoon, kalusteiden asennus ja sitten vielä sähkäri ja putkari paikalle. Eiköhän sitä reilun kahden vuoden odottelun jälkeen malta vielä hetken odottaakin. Palataan asiaan lisäkuvien ja -selostusten kanssa, kunhan kokonaisuus on kasassa!

Huvilan mitat ja kustannukset

Tällä hetkellä työn alla oleva kylpyhuone/wc:n laatoitus etenee, mutta hitaahkosti. Sen osalta seuraavat päivitykset tulevat vasta joskus helmikuussa (toivottavasti!). Pesutilojen jälkeen ei meillä oikeastaan olekaan muita puutteita kuin terassin kaiteet ja rimoitukset. Lopputarkastus alkaa jo uhkaavasti lähestyä! 🙂

Yleisön pyynnöstä

Tähän väliin ajattelin kertoa vähän lisää asiasta, joka tuntuu lukijoita kiinnostavan ja mietityttävän. Kyseessä ovat rakentamiskustannukset ja siihen liittyen myös huvilarakennuksemme mitat. Näitä molempia kysytään säännöllisen epäsäännöllisesti. Toki saatte tämän selostuksen jälkeenkin kysellä lisää. Aihe on sen verran monimutkainen, että tyhjentäviä selostuksia ei mitenkään pysty tuottamaan.

Lähtökohdat

Aloittaessamme vajaat kolme vuotta sitten tätä projektia, olimme autuaan tietämättömiä hirsirakentamisen ihmeellisyyksistä. Erilaisia muita rakennus- ja peruskorjausprojekteja olimme jo läpivieneet, mutta hirsi runkomateriaalina oli uutta ja outoa. Ajatuksissa pyöri kaikenlaisia kysymyksiä, etenkin sellaisten asioiden ympärillä, kuten mistä kannattaa maksaa ja kuinka paljon.

Alusta saakka oli selvää, että tulisimme tekemään/teettämään erillisurakoina kaiken muun paitsi rungon pystytyksen. Halusimme, että talotehdas ottaa kokonaisvastuun rungon ja vesikaton asennuksesta. Tähän liittyen ongelmaksi tuli kaksi asiaa. Ensinnä mihin pitäisi vetää raja tehtaan osuuden ja oman projektinjohdon väliin. Toiseksi miten saada eri valmistajien tarjoukset yhteismitallisiksi. Päädyimme lopulta pyytämään tarjouksia ns. säältä suojaan -toimituksesta ja asennuksesta.

Säältä suojaan ei ole mikään tarkkaan speksattu asia – vastuu tarjousten sisällön ymmärtämisestä on tilaajalla. Talotehtaiden kilpailutuksesta kirjoitin blogin alkuaikoina jo yhden artikkelin. Siinä kerroin omista kokemuksistamme sekä miten Excel auttoi vertailujen tekemisessä.

Tässä toisessa aiemmassa artikkelissa erittelin tarkemmin, mitä eri osa-alueiden kustannukset ovat olleet.

Mittoja

Tuossa kilpailutusartikkelissa ei ollut talon mittoja ja monet ovatkin oman hankkeensa vertailuja silmällä pitäen kysyneet niitä. Tässä tärkeimmät eli pohja-, leikkaus- ja julkisivukuvat mittoineen sekä pinta-alat ja tilavuudet.

Huvilan pohjapiirustus. Keittiön kaapistot ja wc/kylpyhuoneen kalustus toteutettiin lopulta vähän erilailla, kuin mitä näihin lupakuviin piirrettiin. Myös pääoven portaisiin integroitiin kävelytaso terassille. Ulkomittoihin tai väliseinien paikkoihin emme koskeneet enää jälkeenpäin..
Julkisvut, leikkaus sekä neliöt ja kuutiot.

Pystyykö kustannuksia laskemaan etukäteen?

Eri syistä johtuen talonrakennuksessa on niin monta liikkuvaa osaa, että eurolleen tarkan budjetin teko on todella vaikeaa. Ellei jopa mahdotonta. Jos joku ongelman pystyy ratkaisemaan, niin kannattaa patentoida menetelmä ja tehdä asialla liiketoimintaa. Asiakkaita varmasti riittää.

Käytännössä omatoimirakentaja/amatöörirakennuttaja joutuu välttämättä sietämään kustannusten osalta epävarmuutta. Tähän johtavat mm. seuraavanlaiset tekijät:

  • Talot ovat aina yksilöitä, talotehtaiden kuvastot ovat vain ideapankkeja. Jokainen talo kannattaa eli pitää suunnitella ja muokata tontin sekä ympäristön mukaan
  • Vaikka kuinka suunnittelisi asiat tarkkaan etukäteen, matkan varrella tulee väkisinkin muutoksia. Itse kutsun tätä liikkuvan maalin ongelmaksi. Miten osut kymppiin, jos maalitaulu arvaamattomasti muuttaa kokoa, muotoa, värejä, sijaintia jne.?
  • Perustukset ovat aina tapauskohtaisia. Etenkin jos joutuu tekemään louhintoja tai paalutuksia, tarkat kustannukset selviävät vasta sitten kun työt on tehty.
  • Osaurakoiden hinnat vaihtelevat kilpailutilanteeen mukaan. Toki voi pyytää etukäteen sitovat hinnat ja aikataulut, mutta tämä tarkoittaa väkisinkin yläkanttiin laskettuja hintoja. Kuinka paljon tästä mukavuudesta haluaa maksaa on jokaisen itse päätettävä asia.
  • Pienrakentajan vitsaus on, että urakan teettää ehkä vain kerran elämässään. Urakoitsijat tietävät tämän varsin hyvin. Yksittäisen kesämökin rakentajan murheet eivät paljon paina, jos urakoitsija saa vuosisopimuksen tai vastaaavan isolta rakennusfirmalta ja se vaatii kaiken kapasiteetin käytön siellä.
  • Jos yksi urakoitsija ei tee työtään ajallaan (vaikkapa vain sairaustapauksen vuoksi), saattaa käydä, että seuraava ei pääsekään aloittamaan omaa osuuttaan sovitusti. Tämän toisen urakoitsijan seuraava käytettävissä oleva aikasloti saattaa olla vasta puolen vuoden kuluttua. Siinä voi sitten miettiä, että pistääkö työmaan seisomaan vaiko etsiä kiireellä korvaava urakoitsija (= maksaa enemmän, koska työt pitää aloittaa heti).

Asia tuli varmaankin selväksi. Mukavuudesta, varmuudesta ja aikatauluissa pysymisestä joutuu välttämättä maksamaan. Tai toisin sanoen, jos on rajallinen budjetti, niin hyvällä stressinsietokyvyllä pystyy alentamaan kustannuksia. Näistä syistä johtuen on myös varsin todennäköistä, että mitä isomman kokonaisuuden tilaa yhdestä paikasta sitä enemmän joutuu toimittajalle maksamaan “ylimääräistä”.

Kaksi omasta mielestäni keskeistä asiaa

Pari käytännön neuvoa, jos et ole aikaisemmin toiminut rakennushankeeseen ryhtyvänä (=virallinen termi rakennuttajasta eli henkilöstä, joka loppupeleissä vastaa ihan kaikesta):

  • Palkkaa kokenut vastaava mestari, jolla on a/ mahdollisuus paneutua projektiisi ja b/ jolla on verkostossaan riittävästi luotettavia urakoitsijoita.
  • Käytä runsaasti aikaa suunnitteluun. Ja mielellään vielä vähän lisääkin. Jos mahdollista, älä muuta suunnitelmia lennossa sitten, kun itse rakentaminen on jo aloitettu.

Kohteemme toteutuneet kustannukset

Tuotteissa ja tarvikkeissa riittää valinnanvaraa. Luonnonlaki tuntuu olevan, että juuri se tavara, jota me olemme halunneet, onkin yllättäen ko. tuoteryhmän hintahaitarin yläpäässä. Mikään yksittäinen hankinta ei satojen tuhansien eurojen projektissa tietenkään hetkauta loppusummaa juurikaan suuntaan tai toiseen. Mutta jos/kun säännömukaisesti pitää jotain linjaa, niin lopputulemassa onkin jo iso haarukka. Alla arvioita meidän huvilamme osalta.

Jos perustaso on 100, niin meillä on käytännössä lähes joka suhteessa aina valittu ns. parempaa tavaraa. Arvioni vertailuluvuksi on 120. Tämä on arvioini meidän valinnoistamme – ylärajaa tässä suhteessa ei tietenkään ole.

Jos ottaa kaiken aina halvimman mukaan, niin silloin puolestaan pääsee halvemmalla. Parhaimmillaan (huonoimmillaan 🙂 ) ehkä jopa tasoon 80.

Meidän kokonaiskulut ilman tonttia ovat olleet 250t€ . Tuolla 80/100/120 -säännöllä hintahaarukaksi eri laatutasoilla tulee 167 t€ / 208t€ / 250t€.

Itse kun tein niin hyvä tuli!

Tämä voi joskus jopa pitää paikkansa. Jokainen arvioikoon itse omat taitonsa ja kykynsä. Yksi varma asia tähän liittyy. Itse tekeminen on hidasta. Mitä enemmän aiot itse nikkaroida, sitä enemmän aikaa pitää projektille varata.

Meillä oman työn osuus on ollut suhteellisen korkea. Yllämainitusta summasta ehkä 15%, max 20%. Oman työn ansiosta “säästö” on siis ollut ehkä 35t€.

Oikeutettu kysymys on, että onko tuo n. kolmenkympin säästö kaiken käytetyn ajan ja vaivan arvoinen? Tässä projektin vaiheessa voin omalta osaltani vain todeta, että onhan se hieno tunne, kun tasan tarkkaan tietää mitä pintojen alla on ja että on konkreettisesti saanut olla kaikkien listojen, levyjen, ruuvien jne. kanssa tekemisissä! 🙂

Palataan taas asiaan, kun huvilalla on tapahtunut jotain uutta raportoitavaa!

Laattahommia

Seinälaattojen asentaminen on jännää puuhaa. Periaatteessa yksinkertaista, jos vain valmistelut on hoidettu kunnolla: seinät ovat suorassa ja hyvin tasoitetut, tarvikkeet ovat valmiiksi kannettuina väljiin ja valoisiin sisätiloihin, ei ole läpivientejä (vesi- ja sähköjohdot), laasti on oikeassa suhteessa hyvin sekoitettua, laattoja ei tarvitse ylenmäärin pilkkoa ja jos vielä aikaakin olisi runsaasti käytettävissä niin mikäs siinä. Ihan liian monta jos-elementtiä. Nämä toteutuvat käytännössä ainoastaan opetusvideoisssa. Reaalimaailmassa asiat ovat keskimäärin päinvastoin.

Harjoitus tekee tietysti mestarin. Stressi tulee siitä, että amatööri harjoittelee asiaa muutaman kerran elämänsä aikana ja yleensä vielä enemmän tai vähemmän näkyviin jäävissä paikoissa. Ei siis missään hyvin valaistussa studiossa, johon voi helposti pystyttää uuden väliseinän uutta yritystä varten. Seinät ja lattiat eivät kuitenkaan valmistu, ellei jossain vaiheessa ryhdy tositoimiin.

Pohjatöiden merkitys

Rakentaminen on enimmäkseen suora- ja neliskulmaista puuhastelua. Jos näistä poiketaan – joko vahingossa tai tarkoituksella – seuraa ongelmia. Siinä vaiheessa, kun rakentaa seinien runkoja ei välttämättä tule ajatelleeksi laatoitustöitä. Olisi kyllä syytä ajatella. Kova, kuivapuristettu laatta ei anna yhtään anteeksi ja työstäminenkin vaatii vähän rankempia otteita ja järeämpiä työkaluja kuin normaalilla perussahalla tai -poralla onnistuu.

Huvilan kylppärin aloitusseinän osalta pohjat ovat olleet siedettävällä mallilla. Toteutukseen jälkeenpäin lisätyn, Kahi-tiilistä muuratun väliseinän kanssa tuli vähän hutiloitua. Nähtäväksi jää, miten laatat taipuvat niihin muotoihin.

Yksityiskohdat ovat tärkeitä

Väliseinään Mari designasi integroidun syvennyksen shamppoopulloille. Askarreltavaa siis tiedossa. Samaiseen syvennykseen on tarkoitus asentaa pienet ledivalot paitsi valaisemaan saippuiota myös pikantiksi yksityiskohdaksi. Sähkärin kanssa en ole vielä asiasta ehtinyt puhua. Tähän asti Henrik on pienen periaatteellisen nikottelun jälkeen kyllä muutokset toteuttanut. EIköhän tästäkin siis selvitä.

Turkoosi seinä

Laatoitus ei varsinaisesti ole rakettitiedettä, mutta aika monelle kuitenkin ilmeisen outo asia. Itse kun on näitä remppahommia vuosien mittaan jonkun verran tehnyt, ei aina jaksa muistaa, että eri työvaiheet eivät välttämättä ole ihmisille itsestäänselvyyksiä. Tyytyväisenä kerran esittelin työpaikan lounaspöydässsä kuvia viikonlopun ainkaansaaannoksista. Kuvat olivat kylppäristä, jossa seiniin oli juuri levitetty turkoosinväriset vedeneristeet. Nuoremmat kolleegat vähän vaivaantuneina kommentoivat, että ihan kiva värisävy seinissä, mutta eikö ole vähän räikeä?

Tähän asti tapahtunutta

En tässä ala sen enempää kertaamaan laatoitustyön vaiheita, mutta alla muutama kuva siitä, mitä on toistaiseksi saatu aikaan. Jos asia kiinnostaa tarkemmin, niin google ja youtube ovat ystäviä tälläkin alalla. Tässä kiinnostuneille esimerkki strömsötyylisestä opasvideosta, josssa yllä listatut sujuvan laaatoitustyön reunaehdot ovat enimmäkseen kohdallaan.

Palataan asiaan, kun projekti tästä taas etenee.

Suihkunurkkauksen väliseinän muuraus alkuvaiheissaan.
Väliseinä ja sinä oleva kolo saippua- ym pulloille. Vedeneristykset lähes valmiit.
Tästä ei enää ole paluuta. Laattajako on nyt tämä ja seinien mahdolliset vinoudet ja epätasaisuudet pitää vain yrittää piilottaa ja peittää. Kuvassa näkyvät laatat ovat samoja kuin meillä on keittiön ja etesien lattiassakin. Mitä muuta ja mihin paikkoihin ilmestyy, selviää myöhemmistä artikkeleista.
Välietappi on nyt saavutettu. Ensimmäisen seinän laatat (alinta riviä vaille) ovat paikoillaan.

Nostalgiaa ja valaistumisia

Teimme kaupat huvilakiinteistöstämme kolmisen vuotta sitten. Alkaa jo olla nostalgiset fiilikset, kun niitä aikoja muistelee. Suurimpaan osaan menneestä voi suhtautua positiivisella kaiholla. Joistain jutuista voi kuitenkin olla tyytyväinen, että ovat jo historiaa.


Syksy saapui ja sen myötä ajankohtaan kuuluvat askareet. Eka kerta on aina jännin. Tähän kategoriaan kuuluivat sekä veneen että laiturin nosto. Tähän asti ystävälliset naapurimme ovat hoitaneet veneen syyshuollon ja laituriahan ei meillä aikaisemmin edes ollut. Pienimuotoisten talkoiden merkeissä molemmat operaatiot sujuivat tällä kertaa meiltä itseltämmekin onnellisesti. Sekä vene että laituri ovat nyt kuivalla maalla.

Vinssin ja apumiesten avulla laituri nousi rantakalliolle talvehtimaan.

Pressutalli joka on nyt muisto vain

Yhtenä kauden viimeisimmistä ulko-operaatioista oli pressukatoksen tyhjennys ja purku. Vähitellen rakennusajan järjestelyt poistuvat pihapiiristä. Pressutalli taisi olla järjestyksessä toinen isompi asia, jonka reilut kaksi vuotta sitten kiinteistölle hommasimme. Se ihka ensimmäinen oli kylpytynnyri eli palju.

Tallia ei varsinaisesti tule ikävä. Ei vaikka kätevä tarvikesuoja se olikin. Ainakin ensimmäisen vuoden ajan. Toisena talvena alkoi katokseen ilmestyä reikiä. Viimeaikoina piti kaikki sisällä olleet tavarat suojata muoveilla tai laittaa vedenpitäviin säilytyslaatikoihin. Lisäksi myrskyt olivat repineet päätypressut rikki ja tuuli pääsi estoitta puhaltamaan sadevettä ja roskia sisään. Ei siis kovin käytännöllistä.

Käyttökelpoisille tavaroille on nyt etsitty paremmat säilytyspaikat ja tarpeettomat on siirretty loppusijoitukseen Sortti-asemalle.

Ulkovaloja

Pimeys huvilalla tarkoittaa todellakin pimeyttä. Vastarannalla saattaa näkyä muutama valopiste sen mukaan kuka milloinkin on paikalla. Ainoa valosaaste, jonka joskus voi havaita on Hangon sataman valot eteläisessä horisontissa. Ja nekin vain sopivissa olosuhteissa. Jos on pilvistä ja varsinkin jos lisäksi vielä sataa tihuuttaa, ei pihalla näe ilman taskulamppua käytännössä yhtään mitään. Vastapainona ovat sitten kirkkaat yöt, jolloin kuu valaisee maisemaa. Ja jos kuu on piilossa, tähdet sekä linnunrata loistavat upeina.

Nyt on kaikki toisin. Sähkärimme sai viimein asennettua meille valot sekä pihatien tolppiin että seinävalaisimiin rakennuksen kolmelle sivulle. Toki meillä on ollut ulkovaloja sekä vierasmökissä että rantasaunalla. Niiden kantama on kuitenkin ollut rajallinen ja käyttö vaatii, että menee ko. kohteisiin valoja sytyttämään. Uudet valot toimivat huvilasta sisältä tavanomaisilla katkaisijoilla. Ihmeellistä.

Alla pari myöhäisillan näkymää. Pimeä tulee nykyään niin aikaisin, että viikonloppuisin ainoastaan lauantaina voi yrittää ottaa iltakuvia. Ja jos käy kuten viime lauantaina, että kaiken puuhastelun lomassa missaa hämärän tulon, niin pimeä yllättää valokuvaajan. Ehkä kuvista saa vähän mielikuvaa, miltä upouudet ulkovalomme oikein näyttävät.

Valoa kansalle, ruokaa vieraille

Yksi toistuva valitusaihe projektimme varrella on ollut sähkötöiden hidas eteneminen. Ei tässä vieläkään millään valonnopeudella edetä, mutta huvilan sisäpuolen sähköt ovat nyt kohtuullisen hyvällä mallilla. Joka puolestaan mahdollistaa erilaisia uusia viimeistelytöitä.


Edellinen artikkeli päättyi laastaroituun sormeen. Vammat liittyivät ko. viikonlopun viimeiseen askareeseen, joka oli olohuoneen kattovalaisimien asennus.

Meillä oli vanhoja peruja kaksi Secton kattovalaisinta. Niitä varten piirrettiin jo sähkösuunnitelmiin omat kattorasiansa. Nyttemmin sähkäri sai asennettua itse rasiatkin. Näin pitkälle kaikki meni alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Mari onnistui kesällä hankkimaan samaan sarjaan kuuluvia valaisimia vielä toiset kaksi lisää. Niille ei tietenkään suoraan löytynyt kiinnityskohtia. Ei kattokoukkuja eikä sähköjä. Pienet metallikoukut oli helppo ruuvata rimakattoon, kunhan ensi rakensimme telineet, joilla pääsi neljään metriin töitä tekemään. Bauhausista huvilaprojektin alkuvaiheissa ostettu alumiiniteline on ollut ihan hyvä ratkaisu näihin tarpeisiin.

Sähköt kahdelle lisälampulle vedettiin lähimmästä kattorasiasta. Johtoja varten piti kovertaa muovisiin suojakupuihin kolot. Siinä yhteydessä puukko sen verran lipsahti, että vasemman käden etusormesta lähti siivut nahkaa pois. Onneksi ei sen vakavampaa, olisi tietysti voinut käydä huonomminkin.

Pienet haavat unohtuivat nopeasti, kun viimein pääsimme ihailemaan Mariannan suunnittelemaa valaisininstallaatiota:

Installaation innoittajana om toiminut mm. Serlachius museot Mäntässä. Siellä samaisista valaisimista on muodostettu vähän kookkaampiakin tilateoksia. Hieno tunnelman luoja tämä meidänkin viiden valaisimen yhdistelmä. Viides lamppu on Marin tori.fi:stä bongaama saman sarjan seinävalaisin.

Ruokapöytä

Ja nyt kun vauhtiin päästiin, jatketaan sisustusteemalla.

Kesän lomamatkalla Viron Tarttoon poikkesimme Tallinnassa paikallisessa puutavaraliikkeessä. Ko. liike oli sellaisessa paikassa ja sen näköinen varastorakennus, että sinne satunnainen turisti ei todellakaan vahingossa eksy. Mari oli kuitenkin selvittänyt etukäteen kohteen ja sen saamat hyvät arvostelut. Ja hyvinhän siellä palvelivatkin, kunhan ensin päästiin yli pienestä kielimuurista.

Pöytä koostuu kahdesta neljä senttiä paksusta ja 2,5 metriä pitkästä tammilankusta. Lankkujen väliin jätimme n. 5 mm kapean raon. Jalat ovat mustat metallikehikot, jotka kiinnitettiin ruuveilla pöytälankkujen alapintaan.

Kaikkiaan oikein tyylikäs, mutta samalla myös käytännöllinen pöytä. Ympärille mahtuu 10 henkeä tilavasti ja muutama lisääkin jos vähän tiivistää.

Myyjä toimitti pöydän lankut perille saakka ja kuljettaja jopa kantoi tavarat sisään asti. Koko tilaus-toimitus-maksu -prosessi sujui todella hyvin ja nopeasti.

Tämä tällä erää näistä sisustusasioista. Seuraavaksi jatkamme mitä todennäköisimmin taas rakennusjutuilla. Josko viimeinkin pääsisimme kylpyhuone/wc:n kimppuun! 🙂

Venetsialaiset smyygilaudat

Venetsialaiset näyttävät todellakin merkitsevän mökkikauden loppumista. Huvilalla on kesän jälkeen taas hyvin rauhallista.


Toki ilmatkin vaihtuivat viikossa aurinkoisesta kesästä sateiseen syksyyn. Valoja vastarannalla näkyy kyllä aina, mutta muuten on hyvin hiljaista. Paitsi iltahämärissä pelloilla ja tienpientareilla.

Menomatkalla viime perjantaina näimme Prästkullaan vievän tien varrella kahdessa paikassa ennätykselliset kuusi hirveä. Näiden lisäksi oli tavanomaisempia peuroja sekä laumoina että yksittäisinä tien yli loikkijoina. Hienoa katsottavaa mutta autolla ajaessa nostaa adrenaliinitasoja joskus vähän liikaakin.

Elokuun viimeistä lauantaita kutsutaan yleisesti nimellä venetsialaiset. Naapurimme valistivat meitä, että eteläisellä rannikkoseudulla samasta asiasta käytetään nimeä forneldarnasnatt eli muinaistulien yö. Tämän tärkeän tiedon saimme siinä yhteydessä, kun naapurin Kim ystävällisesti tarjosi apuaan erääseen kiperään käytännön ongelmaan. Aiheesta lisää tekstissä alempana.

Meripelastustehtävä rannassa

Viime viikonloppu oli sateinen, mutta poikkeuksellisen tyyni. Yleensä sateisiin liittyvät voimakkaat, puuskittaiset tuulet. Niinpä oli vähän outo tunnelma, kun kohteeseen saavuttuamme tein rutiinitsekkausta rannassa. Eikä pelkästään säätilan osalta, vaan muutenkin tuntui siltä, että kaikki ei ollut ihan niin kuin piti.

Poiju kellui tyvenessä meressä yksinään ja omissa oloissaan. Vene oli irronnut ja ajautunut tukevasti rantakaislikkoon laiturin kupeeseen. Ilmeisesti kuluneella viikolla oli jossain vaiheessa tuullut vähän enemmänkin. Uutisissa sitten kerrottiinkin Paraisilla edellisenä päivänä koetusta trombista. Liekö jotain samantapaista esiintynyt meidänkin rannoillamme.

Näyttäisi siltä, että selvisimme säikähdyksellä. Vene oli kiinni matalassa vedessä tasaisella hiekka/savi -pohjalla. Aivan lähellä olisi ollut tarjolla isoja ja teräviä kivenlohkareita. Vesilinjan yläpuolella olevat veneen osat näyttivät olevan vahingoittumattomia. Ainakaan selkeitä reikiä ei kyljissä näyttäisi olevan. Vesilinjan alle näkee vasta kun lähiaikoina nostamme veneen talviteloille. Vene kelluu normaalin oloisesti eikä pilssiin ole tullut vettä normaalia tihkumista enempää.

Venejupakan opetus: köysillä on rajallinen ikänsä. Uusiminen kannattaa tehdä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Painumamuttereiden säätö

Yksi hirsitalojen ominaisuus on seinien painuminen ja siihen liittyvä painumattomien rakenteiden säätöruuvien/-muttereiden säätö. Ko. muttereita meillä on eri tolppien päällä sekä terassin pilareiden alapäissä yhteensä kymmenkunta kappaletta. Ulkoseinien mutterit jäävät piiloon vuorilautojen taakse, joten on tietysti järkevää tehdä säädöt ennen näiden rakenneosien asentamista.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ylipäätään säädimme ko. ruuveja. Seinät olivat kuluneen kahden vuoden aikana painuneet n. sentin verran. Todennäköistä on, että hirret ovat nyt asettuneet lopullisiin mittoihinsa, mutta asiaa pitää toki vuosien mittaan vielä seurata.

Mutterit ovat kooltaan 43 -millisiä. Tämä mitta aiheutti ongelmia. Kaupoista (ja naapurin työkaluvarastostakin) löytyi kyllä 41 ja 46 -millisiä avaimia, mutta ei juuri tätä Kontiotuotteen meille asentamien muttereiden mittaa. Säätöä varten ostin sitten ison jakoavaimen. Onnistuihan vääntäminen silläkin, mutta isojen ja tiukkojen muttereiden kanssa jakarin käytöllä on aina omat haasteensa, Onneksi naapurin isäntä tuli olutpalkalla mukaan auttamaan. Ilman häntä olisi pahin eli keittiön kohdalla oleva mutteri jäänyt kyllä säätämättä. Kiitokset jälleen kerran naapuriavusta. Sekä tietysti myös opastuksesta paikallisen kulttuurin salohin kuten yllä tuli jo kerrottua!

Vuorilaudat viimein paikoilleen.

Muttereiden säätöoperaation jälkeen oli vuorossa viimeisten vuorilautojen kiinnitys. Aiheen taustoista ja niihin liittyvistä traumoista kerroinkin jo edellisessä artikkelissa.

Merenpuoleinen julkisivu on nyt näiltä osin vihdoin valmis. Tältä näyttää huvilan julkisivu lopullisessa kuosissaan:

Vuorilautojen maalaukseen löysimme kohtuullisen hyvin seinien väriä vastaavan ”normaalin” tuotteen ja värin: Pinotex Classic ja Sadolinin värikartasta sävy Nordic Black and Brown. Jälki ei ole aivan yhtä hienostunutta kuin seinissä olevassa Rubio Monocoatissa, mutta pieninä pintoina ihan ok. Oleellista tässä oli, että Pinotexia on huomattavasti helpompi työstää kuin seiniin vedeltyä belgialaista pellavasiemenöljyä. Näin siitäkin huolimatta, että yhtä tumman lopputuloksen aikaansaaminen vaati kyllästeen sivelyä vähintään kolmeen kertaan.

Rapatessa roiskuu. Ja lipsuu.

Näissä hommissa ei vahingoilta voi välttyä. Onneksi isompia vammoja ei ole tullut vastaan. Ei fyysisiä eikä ainakaan vielä edes henkisiäkään. Jotain pientä aina kuitenkin sattuu. Se, missä yhteydessä alla näkyvät vammat syntyivät ja oliko vaivan arvoista, selviää ensi jaksossa. Siihen asti: mukavaa syksyn alkua!

Huvilan ensiapuvälinevalikoimista löytyi iloisia Minion -laastareita akuuttiin tarpeeseen.