Helppoa rakentamista – tällaista lisää! Toki paikan päällä rakentamisessa on puolensa, mutta valmistoimitus etenkin vuodenlopun pimeässä ja pakkasessa on erittäin hyvä vaihtoehto.
Kaksi tuntia siitä, kun kuljetus saapui kohteeseen oli saunamme asennettuna. Muuten olisi ollut kylpyvalmiinakin, mutta kiuaskivet (12 laatikkoa a 20kg, yhteensä siis 240 kg) piti itse laittaa paikoilleen. Kuljettaja vain naurahti, kun kysyimme, että eikö kivien asennus sisältynytkään toimitukseen. 🙂 Lauteetkin olisimme voineet ottaa asennettuina, mutta Salvoksen valikoimista ei löytynyt meidän makuumme sopivaa ratkaisua.
Tähän toimitukseen sisältyi rantasaunan ensimmäinen puolikas: löylyhuone ja sen yhteydessä oleva pukuhuone. Toisen puolikkaan eli saunatuvan toimitus on ajoitettu toukokuulle. Näiden Salvokselta tilattujen rakennusten lisäksi kompleksiin tulee erinäisiä terasseja. NIiden lopullinen muoto on vielä vähän hakusessa. Isot linjat ovat selvät, mutta yksityiskohdat päätetään vasta sitten, kun näemme, miten rakennelma asettuu paikoilleen.
Lauteet sekä pukuhuoneen sisustus ovat tätä kirjoitettaessa viimeistelyvaiheessa. Niihin palataan tuonnempana. Alla olevien kuvien teksteissä on selostusta siitä, miten rakennus saapui kohteeseen ja miltä sauna näytti siinä vaiheessa, kun oli valmiina ensilöylyihin.
Joulukuun alussa vuonna 2023 oli jo pakkaskelit jopa täällä Länsi-Uudenmaan rannikkolla. Onneksi lunta ei ollut kuin nimeksi. Toimitus tuli tasan ajallaan ja ainakin tähän asti Salvos on muutenkin hoitanut lupaamansa asiat mallikkaasti. Tällaisten valmismökien toimittamiseen liittyy joitain rajoituksia mm. rakennusten mittojen osalta. Hyvin he kuitenkin jumppasivat meidän toiveiden ja vaatimusten kanssa, jotta sopivat kompromissit saatiin aikaiseksi. Joissain asioissa, kuten esim. lauteiden osalta, emme löytäneet Salvoksen valikoimista meille sopivaa ratkaisua joten jätimme ne pois tilauksesta. Toivottavasti myös saunatuvan toimitus sujuu yhtä mallikkaasti. En toisaalta näe syitä miksei – kyseessähän on yksinkertaisempi asia eli pelkkä materiaalitoimitus. Tässä vaiheessa ainakin voimme lämpimästi suositella Salvosta tällaisiin projekteihin!Ajoväylä alas rantaan tekee kaksi tiukkaa 90 asteen mutkaa. Tavalliset kuorma-autot ovat niistä selvinneet ilman erikoisempaa kikkailua, mutta tämä korkea ja leveä kuljetus vaati parin oksantyngän poistoa mutkassa olevasta männystä.
Illan jännittävin hetki – riittääkö nosturin ulottuvuus vai joudummeko kaatamaan puita, jotta auto pääsee lähemmäksi. Kovin monta senttiä ei ilmeisesti jäänyt pelivaraa, mutta hienosti Salvoksen kuljettaja homman hoiti.Sauna maastoutuu rinteeseen mainiosti. Näin ylhäältä katsoen vasemmalle eli siihen, missä nyt ovat nuo väliaikaisportaat, tulee saunatupa.Sauna perustustolppien päällä rannan suunnasta nähtynä. Tässä vaiheessa, kun ei vielä ole tupaa vieressä, rakennus on vähän yksinäisen näköinen. Käyttövalmiina se on tästä huolimatta.Sarjassamme asioita, jotka huomaa vasta sitten kun ne eivät toimi. Vanhan saunamme viemärit olivat jatkuva riesan aihe. Kesällä muuten vain tukossa ja talvipakkasilla lisäksi jäässä. Tämän uuden kanssa on vahva tunne, että viemäröinti toimii paremmin. Pesuvedet johdetaan maahan kaivettuun saunapalloon, josta ne sorapatjan läpi suodattuvat edelleen ympäröivään maastoon.Kiuas on mallia Harvia Legend hormiin integroidulla vesisäiliöllä. Kiuaskivien pesu ja latominen oli aika urakka. Reilu pakkanen toi asiaan vielä lisähaastetta. Tästä selvittiin ja kuvassa palavat ensimmäiset tulet. Ikkunan kahvaan solmittu musta johto on vedenlämmittimen letku. Kuumavesihana kiinnitetään lauteiden alle. Lauteiden asennus on tässä vaiheessa vielä pahasti kesken eli hana ei ole vielä paikoilaan. Kiuasta ei ole kuitenkaan hyvä lämmittää vesisäiliö tyhjänä. Letkun pää on siksi tuettu riittävän korkealle, jotta vedet saadaan pysymään säiliössä, kunnes hana on löytänyt paikkansa.Aikamoiset savut ja höyryt kiukaasta sekä kivistä ensimäisillä kerroilla lähtikin. Kaksi kertaa tehtiin tämä ”kuivaharjoitus” ja kolmannella kertaa olivat isoimmat käryt jo hälvenneet ja pääsimme kokeilemaan myös löylyjä. Tätä olemme seitsemän vuotta odottaneet – rantasauna, josta on näkymät merelle. Edessä oleva iso ikkuna on länteen ja päädyn ikkunasta näkee myös keskikesän auringonlaskut. Seinät ja katto on tehtaalla valmiiksi käsitelty Supi saunavahalla. Sävy on Salvoksen spesiaali, sekoitus Karhu ja Mesi -sävyjä. Lauteet ovat vaaleaa haapaa. Tarkoituksena on niiden osalta pärjätä pelkällä parafiinikäsittelyllä.
Lauteiden ja pukuhuoneen viimeistelyt ovat siis vielä vähän kesken. Näistä aiheista on tarkoitus kertoa lisää ihan lähiaikoina. Myöhemmin keväällä on jälleen luvassa sellaista oikeaa raksaaamista, kun aloitamme saunatuvan pystyttämisen. Mukavaa talven jatkoa!
Elämme jännittäviä aikoja – myös saunatyömaallamme. Lokakuun puolivälissä aloimme pienen paineen alla työstää uusien rantarakennelmien perustuksia. Betonivalut ja muuraukset olisi suotavaa tehdä yli +5 asteen lämpötilassa. Kylmien kelien todennäköisyys kasvaa marraskuun myötä merkittävästi. Onhan niitä ratkaisuja, joilla valut yms. voi tehdä kylmemmässäkin, mutta työskentely ulkona kylmässä, pimeässä ja märässä on tarpeeksi haastavaa jo ilman ylimääräisiä vaikeuskertoimia. Onneksi saimme kriittisimmät asiat hoidettua – jos ei nyt ihan hyvän – niin ainakin kohtuullisen sään aikaan.
Jännitysmomenttina on tätä kirjoitettaessa vielä saunarakennelman ensimmäisen osan toimituspäivä. Tilausvahvistuksen mukaisen toimituksen pitäisi olla itsenäisyyspäivän tienoilla. Odotamme Salvokselta tarkkaa päivämäärää.
Perustukset eivät yleensä ole kovinkaan näyttäviä osia rakennuksissa. Usein jopa päin vastoin. Ne ovat kuitenkin välttämättömiä ja siinä mielessä erityisen haastavia, että niiden muokkaaminen tai korjaaminen jälkeenpäin on vaikeaa. Kohta nähdään, miten asiassa onnistuimme.
Saunan perustusten kanssa oli sekä tekemistä helpottavia että vaikeuttavia asioita. Hankalaksi asian teki kallion yllättävän suuret korkeuserot. Vastaavasti helpotus oli korkeuserojen tasaamisella aikaansaatu tasainen pohja perustuspilareille.
Kun vanha sauna oli purettu ymmärsimme hyvin, miksi se oli rakennettu juuri siihen paikkaan ja niillä mitoilla kuin oli. Se oli suunniteltu sentilleen optimaalisesti kallion muotojen mukaan siten, että perustustöitä oli mahdollisimman vähän ja materiaalien käyttö myöhemminkin optimoitua. Uuden rakennelman kanssa lähdimme liikkeelle päinvastaisesti – ensin suunnittelimme haluamamme rakennuksen ja vasta sitten aloimme sovitella sitä maastoon.
Maanrakennustöiden yhteydessä selvisi, että rannan tasaiselta näyttäneessä kohdassa olikin kalliossa yli metrin syvyinen kuoppa. Pehmeä maa kaivettiin pois ja tilalle tuotiin mursketta. Lopulta pohjan korkoeroksi tuli n. 1,2 metriä. Korkeimmista pilareista tuli siis lähes puolitoistametrisiä. Pilareiden pystyttämistä on tiedossa vielä jatkossakin, sillä rakennuksen eteen tulee terassi. Ainakin päälle päin näyttää siltä, että rinne painuu etuterassin kohdalla edelleen alaspäin vähintään samaan tahtiin kuin tähänkin asti. Murehditaan siitä kuitenkin vasta myöhemmin – nyt keskitymme saunan pystyttämiseen.
Projektiamme seuranneet jo tietävätkin, että rantarakennelmamme koostuu kolmesta osasta: saunasta, tuvasta sekä niiden väliin tulevasta terassista. Alla olevassa kuvassa näkyvät laatikot ovat saunan perustusten anturoita varten. Tupa tulee kuvan etualan kalliokohouman päälle. Tässä vaiheessa päätimme vielä siirtää koko systeemiä reilun metrin takana näkyvää tieluiskaa kohti. Tärkeimpänä syynä oli, että saimme paremman ja avoimemman näkymän ylhäältä huvilalta merelle. Lisäbonuksena perustusten korkoerot myös vähän pienenivät.
Tasaiselle sorapedille perustusten teko on suoraviivaista. Anturat tartuntateräksineen voi valaa ensin suunnilleen oikeille paikoilleen. Kun valut ovat kovettuneet ja muotit poistettu, muurataan harkot tarkasti oikeille paikoilleen. Yläpinnat tasataan haluttuun korkoon joko katkaisemalla liian korkeat pilarit rälläkällä tai tekemällä lisävalut alimittaisten pilareiden päälle. Pilareiden keskellä olevaan reikään laitetaan raudoitukset ja reiät täytetään betonilla (S100). Tällaisessa pienessä kohteessa betoni valmistuu kohtuullisella vaivalla myllyllä pyörittämällä. Valmistajan mukaan yhteen harkkoon menee n. 5,5 kg betonia. Säkissä on 25 kg eli yhdestä säkistä pitäisi tulla tavaraa reiluun neljään harkkoon. Aika hyvin tämä pitikin paikkansa eli tarvittavien säkkien määrän voi laskea etukäteen. Toki työvaraa pitää aina olla vähän lisänä.
Kuvassa alla on vasemmalla saunan pilarit ja oikealla kallion päällä olevat tolpat ovat tulevaa tupaa varten. Väliin jää terassi, jonka reunimmaiset 48×148 tukipuut kiinnityvät harkkopilareihin. Terassin keskelle tulee yksi poikkipalkki kestopuutolppien varaan. Tolpat tulevat kuvassa näkyviin pilarikenkiin.
Sauna tulee kohteeseen siis ensin ja se asennetaan näiden metristen tolppien päälle. Haluamme sen myös käyttöön niin pian kuin kuin mahdollista, joten käynti sinne pitää jotenkin järjestää. Tätä varten teimme väliterassille rungon (kuvassa alla) ja sen päälle tulee valiaikaiseksi kulkutasoksi 12 millin vanerit. Kansilaudat asennetaan vasta, kun näemme, miten ja mihin rakennusten hirsiseinät tarkkaan ottaen perustusten päälle asemoituvat.
Ja koska terassi on reilusti irti maasta, tarvitaan portaat sinne kipuamista helpottamaan. Ylijääneistä kestopuupätkistä syntyi suht helposti reisilankut ja kolmiopalat askelmille:
Portaat paikoillaan – työlistalle jäi käsijohde:
Rakennuspaikka odottaa nyt varsinaisen saunan asennusta. Jos kaikki sujuu suunnitellusti, niin joulukuun alussa pitäisi olla jo huomattavasti valmiimman näköistä. Tavoitteena on siis jouluksi uuteen saunaan!
Hirsihuvilan seuraava ja näillä näkymin viimeinen isompi rakennusprojekti on uusi rantasauna. Toki tämänkin jälkeen nikkaroitavaa riittää. Haaveissa on lisäterasseja, portaita kulkuväylille, kesäkeittiö, autokatos/varasto – ainakin nämä tulevat nyt heti mieleen. 🙂 Ennen uusia juttuja olisi tietty hyvä saada nyt aloitetut projektit kunnialla maaliin.
Vanha sauna
Vanha rantasauna oli kiinteistömme viimeinen ns. alkuperäinen rakennelma. Sijainti lähellä rantaa kalliokohouman päällä oli oikein hyvä, mutta valitettavasti emme keksineet, miten siitä saisi muokattua meille oikeasti sopivan.
Vanha sauna tyhjennettynä juuri ennen purkutuomion täytäntöönpanoa:
Huonejaoltaan rakennus oli suunnilleen päinvastainen, kuin mitä nykyään rantasaunalta odotetaan (mm. ikkunat olivat pienet, terassi väärään suuntaan, merelle ei ollut näkymää jne.). Ehkä pohjaratkaisuun ja ulkonäköön liittyvistä haasteista olisi vielä jotenkin voinut päästä yli, mutta lopullinen niitti oli rakennuksen kunto. Rinteen puoleisella sivulla ei ollut käytännössä lainkaan sokkelia. Vuorilaudat olivat kiinni maassa ja sitä myötä lahonneet. Vesikatto olisi vaatinut uusimista ja kuten purkamisen yhteydessä nähtiin, talon eristeet olivat ajan tyyliin minimalistisesti sahanpurua, epämääräistä pahvia yms. materiaalia.
Ehdimme käyttää vanhaa saunaa jo aika monta vuotta ja varsinkin laude-/kiuasremontin jälkeen se oli ihan ok pelkkänä saunana. Toiveemme oli kuitenkin saada kaikki rakennusjärjestyksen sallima tila käyttöön. Niinpä päädyimme uudisrakennukseen, jossa olisi saunan lisäksi myös saunatupa.
Suunnitelma uudesta
Raaseporissa, kuten varmaan monessa muussakin kunnassa, on sallittua rakentaa rantaan 30 neliön sauna. Rakennuksessa tulee varsinaisen saunan olla vähintään ⅓ pinta-alasta ja loppu voi olla saunatupaa. Lisäksi saunan yhteyteen voi tietyin rajoituksin rakentaa avoterasseja.
Meillä oli monta vuotta aikaa miettiä, mitä halusimme. Jo aika varhaisesta vaiheesta lähtien oli selvää, että uudeksi saunaksi tulisi kaksiosainen rakennelma.Toisessa päässä on sauna ja toisessa tupa. Väliin jää terassi. Katetun terassin osalta on vaatimuksena, että seinäalasta yli 50% pitää olla avointa, muuten terassi lasketaan rakennusoikeuteen. Tämä vaatimus ratkaistiin siten, että sauna on syvyydeltään vähän pienempi kuin tupa.
Alla julkisivu- ja pohjapiirustukset sekä arkkitehdin visio siitä, miltä lopputulos voisi näyttää:
Edellisen osaprojektin eli vierasmajan ajoitus oli huonoin mahdollinen. Tilasimme sen rakennusalan suhdannehuipun aikaan. Hinnat sekä toimitusajat olivat tapissa. Nyt ainakin toimitusajat ovat lyhentyneet huomattavasti ja ehkä hinnatkin ovat vähän tasaantuneet.
Harkitsimme pitkään saunarakennuksen tekoa lautarakenteisena ns. pitkästä tavarasta. Se olisi antanut joustavuutta sekä tilaratkaisuihin että eri materiaaleihin. Kustannuksetkin olisivat olleet hirsirakenteeseen verrattuna alhaisemmat. Hankaluutena tässä olisi ollut pitkähkö rakennusaika. Uusi sauna tulee vanhan paikalle, joka puolestaan tarkoittaa, että rakennusajan olemme ilman saunaa. Tähän ongelmaan löysimme ratkaisun asuntomessuilta Loviisasta.
Loviisan messuilla oli esillä myös jonkin verran vapaa-ajan asuntoja. Erityisesti ihastuimme Salvoksen tuotteeseen. Heidän konseptinaan on toimittaa pieniä hirsirakennelmia täysin valmiina kohteeseen. Rakennukset kootaan tehtaalla sisätiloissa, toimitetaan kuorma–autolla perille ja nostetaan nosturilla perustusten päälle. Saunomaan pääsee periaatteessa välittömästi. Muutaman neuvottelu- ja suunnittelupalaverin jälkeen allekirjoitimme tilaussopimukset.
Rakennelman saunaosuus toimitetaan aikataulun mukaan joulukuun alussa valmiina pakettina. Rakennelman toisessa päässä oleva saunatupa tulee kohteeseen osina ja tilaaja eli me vastaamme pystytyksestä. Tässä tuli vastaan Salvoksen rajoitteet. Haluamillamme mitoilla he eivät pysty toimittamaan tehtaalla valmiiksi tehtyä rakennusta. Vaihtoehdoksi jäi osatoimitus. Saunatuvan osalta meillä ei toisaalta ole kiire. Sen toimitus on ajoitettu keväälle, jolloin rakentaminen on talvea huomattavasti mukavampaa.
Salvoksen vähän kankeahko toimintamalli rajoittaa jonkin verran tilaratkaisuja. He myös pyrkivät kaikessa pysyttäytymään valikoimassaan olevissa vakio komponenteissa. Joissain detaljeissa jouduimme myöntymään kompromisseihin, mutta uskoisin, että ulkopuoliset eivät välttämättä niitä huomaa. Yhteistyö Salvoksen kanssa on toiminut ainakin tähän mennessä jouhevasti ja heillä on riittänyt positiivista asennetta meidän erikoisvaatimuksia kohtaan.
Varsinaiset työt alkoivat vanhan saunan purkamisella
Vanha saunan purku sujui vauhdilla. Tilasimme purkutyön, jätteiden poiskuljetuksen sekä tarvittavat täytöt ja murskepinnan tasauksen/tiivistämisen paikalliselta maanrakennusurkoitsijalta. Koko hommaan meni kolmisen päivää.
Alla olevaa kuvaa klikkaamalla käynnistyy video, jolla näkyy, miten talosta katoaa etuseinä.
Vanhassa saunassa ei ollut paljoa sellaista tavaraa, jota olisi pystynyt uusiokäyttämään. Jotain kuitenkin pelastimme: reilut 200 kappaletta tiiliä. Näistä on tarkoitus tehdä lattia kasvihuoneeseen. Tiilet kuten iso osa puutavarasta oli jo valmiiksi kierrätettyä. Perimätiedon mukaan näihin tontilla olleisiin rakennuksiin olisi käytetty Tammisaaren vanhasta elokuvateatterista ja sairaalasta purettuja tarvikkeita. Tiilet saavat siis kolmannen elämänsä kasvihuoneessamme.
Samat tietolähteemme osasivat kertoa, että saunan rakentaja oli ollut töissä paikallisessa Alkossa. Yläpohjassa eristeenä olleet pahvilaatikot viittasivat samaan suuntaan:
Kalliopohjan muodot haasteena
Uuden rakennelman alta jouduimme kaatamaan pari pienempää puuta ja yhden ison männyn. Paljastui, että mänty kasvoi paikassa jossa kalliossa on syvä kuoppa. Korkoeroa kalliopohjassa on kaksi metriä. Mursketäytöllä saimme rajoitettua eroksi n. 1,2m. Käytännössä korkeimmat pilarit tulevat olemaan n. 1,5 -metrisiä. Alla olevassa kuvassa on rakennuspaikka putsattuna ja tasattuna. Saunan perustuspilareiden anturamuotit on asemoitu suunnilleen oikeille paikoilleen.
Syksyn parhaat lämpimät päivät matkailimme eteläisessä Euroopassa ja työmaa seisoi monta viikkoa. Nyt lokakuun loppupuolella pääsemme jatkamaan hommia – vuorossa on perustusten teko. Jännitysmomentteina ovat syksyn lämpötilat ja sateet. Kaiken järjen mukaan pitäisi olla aikaa vielä n. kuukauden ajan tehdä valuja plusasteisissa keleissä. Deadline on joulukuun puolivälissä, jolloin on tilausvahvistuksen mukainen saunan toimitus. Palataan asiaan viimeistään siinä vaiheessa.
Kesä -23 Hirsihuvilalla on ollut terassivoittoista. Tämä tarkoittaa sekä oleilua ulkosalla että terassien tekoa. Alkukesän näkyvimmät aikaansaannokset ovat vierasmajan etuterassi ja siihen integroidut portaat majan ulko-ovelle. Kuvia ja selostuksia muista kesäpuuhasteluista tämän artikkelin loppupuolella.
Tasaiset ja siistit ulkotilat ovat aina tarpeen, mutta silti yllätyimme positiivisesti, miten käytännöllinen tilasta tuli. Vaikka itse sanonkin, niin terassista tuli myös tyylikäs ja muuhun kiinteistön rakennuskantaan hyvin sopiva. Nyt loppuu omakehu ja siirrytään itse asiaan – tällainen siitä tuli:
Ehkä suurin yllätys itselleni oli se, että ilmansuunnista huolimatta terassille on ollut paljon käyttöä. Näin etenkin hellepäivinä. Aurinko alkaa paistaa tälle pohjoisen puoleiselle terassille vasta neljän aikaan iltapäivällä. Tiluksillamme on muita paikkoja, joissa voi nauttia auringosta, mutta tällainen kuumien päivien suojaisa tila on ollut ilmiselvä puute. Lisäbonuksena terasille paistaa hienosti ilta-aurinko, joten siellä voi nauttia myös illan viimeisistä lämpösäteistä.
Muutama making of -kuva eli miten terassimme rakentui:
1. Muhkurainen kallio tuottaa omat haasteensa rakentamiselle. Kääntöpuolena on sitten varmasti tukeva alusta. Terassin rakentaminen lähti liikkeelle korkojen päättämisestä ja sen jälkeen reunimmaisesta, talon pilarijalkoihin kiinnitetystä palkista. 2. Loput runkopalkit kiinnitettiin kalliopohjaan ankkuroituihin tolppiin.3. Terassin kokoa ja korkoa sääteli rakennuksen edustalla oleva kalliotasanne. Ajatus oli saada sujuva kulkuyhteys suoraan kallion päältä terassille ja edelleen vierasmajan ovelle. 4. Valmis terassi. Portaat ovat siis tason päällä omana irrallisena yksikkönään. Kansilauta on sileää, ruskeaa 28×145 -kestopuuta. Runko on vihreää 48×148 -kestopuuta.Kuten tarkkaavaisimmat jo ehkä huomasivat, pitkään hankintalistalla ollut lipputanko asennettiin sekin nyt viimein tässä yhteydessä. Yhdeksän metrin mittaista tankoa ei omalla kuljetusvälineistöllä saa kulkemaan, mutta samalla kun tuli vähän isompi erä lautaa ostettavaksi, otettiin kaikki rautakaupan kuljetuksella. Puutavaran hinnat ovat alkaneet jo vähän tasaantua, mutta kuljetuksen hinta oli todella suolainen. Jatkossa tulee varmasti entistä tarkemmin arvioitua, mitä ja milloin on varaa ottaa pihaan kuljetettuna.
Oma oppimiskokemuksensa oli lipputangon jalustan kiinnitys kallioon. Reikien poraaminen kiveen alkaa jo sujua rutiinilla, mutta uusi tuttavuus oli ankkurointimassa, jolla kierretangot pysyvät rei’issä kiinni. Kyllähän käyttöohjeissa asiasta sanotaan. mutta silti oli yllättävää, miten lähes veden lailla juokseva aine muuttuu alle minuutissa ja aivan yhtäkkiä kivikovaksi massaksi. Enemmän tuurilla kuin taidolla saimme kierretangot sellaisiin asentoihin, että jalusta juuri ja juuri meni paikoilleen. Nämä murheet unohtuivat nopeasti, kun lippu nostettiin salkoon tuulessa hulmuamaan.
Muita alkukesän tapahtumia:
Toiveenamme on kaislaton ranta. Aika hyvin tuota tavoitetta kohti on edetty, mutta se vaatii jatkuvaa työtä ja taistelua. Kaislojen niittoon on toki saatavilla konepalveluitakin, mutta toistaiseksi ollaan hoidettu homma käsipelillä. Itse asiassa se on oikein mukavaa hellepäivän ajanvietettä, kun asian siltä kantilta vain ottaa. Näkyvä lopputulos myös motivoi. On rantakaislikosta iloakin – kalat viihtyvät niiden suojassa. Heinäkuun alussa ahvenet liikkuvat hyvin. Ensimmäisen kerran saalis oli katiska tupaten täynnä isompaa ja pienempää kalaa. Suurimman osan palautimme mereen vapauteen ja kasvamaan. Talteen otimme asiallisen kokoiset ahvenet – reilut kaksi kiloa, joista tuli 600g fileitä voissa paistettaviksi. Kunhan näiltä nikkarointikiireiltä liikenee vähän enemmän aikaa, niin lähiluomukalan osuus päivittäisissä ruokailuissa tullee kasvamaan.Kasvihuoneen kolmas kausi on edennyt jo yli puolivälin. Tässäkin asiassa pätee sääntö vähemmän on enemmän. Pienempi määrä taimia tuottaa paremmin satoa. Huoltaminen kuten kastelu, lannoitus, ylimääräisen kasvuston poisto jne. on helpompaa, kun istutusaltaat eivät ole tupaten täynnä tavaraa. Perinteisten ja hyviksi havaittujen kurkkujen, tomaattien ja chilien lisäksi kasvihuoneessa on tänä vuonna ollut vuonna daalioita ruukuissa (sittemmin siirretty ulos) sekä uutuutena kasvatusallas yrteille. Kaupan valmiit yrttipensaat saavat mukavasti lisää käyttöaikaa, kun ne istuttaa multaan. Niitä on myös helppo korvata tarpeen tullen uusilla. Etenkin mökkioloissa, kun lähimmät kaupat ovat suht kaukana, on mukava tietää, että perusyrtit ovat koko ajan saatavilla ja vieläpä tuoreina. Taustalla näkyy muuten seuraavan terassiprojektin kohde: verstaan ja kasvihuoneen välinen tila. Katsotaan josko aikaa ja etenkin inspiraatiota riittää toteutukseen vielä tämän kauden aikana.Vuosi sitten alkukesästä istutimme takapihan verstas/varasto/huussi -rakennuksen seinustalle kaksi Zilga-lajikkeen viiniköynnöstä. Köynnökset lähtivät hyvin kasvuun, mutta talven kuluessa suurin osa uusista kasvustoista kuihtui ja kuoli pois. Alkukesästä tilanne näytti jo vähän huolestuttavalta, mutta nyttemmin tilanne on korjaantunut. Vasemmanpuoleinen kuva on kesäkuulta ja oikealla tilanne kuukautta myöhemmin heinäkuussa. Kasvu on todella voimakasta.Rypäleterttuja sekä uusia oksia ja lehtiä on tullut runsaasti. Tällä hetkellä jännitämme ehtivätkö rypäleet valmistua ajoissa. Köynnökset ovat aurinkoisella eteläseinustalla, joten olosuhteiden pitäisi olla suunnilleen niin hyvät kuin Suomessa vain on mahdollista. Iso haaste näidenkin kasvien osalta on kallioinen tonttimme. Viiniköynnökset kasvavat lavakauluksista tehdyissä altaissa, joissa on rajallinen tila juuristolle ja kastelun kanssa saa olla tarkkana. Toinen seutumme kasvivitsaus eli peurat ja kauriit ovat ainakin toistaiseksi jättäneet viiniköynnökset rauhaan. Toivotaan, että ovat liian eksoottista tavaraa näille täkäläisille metsäneläimille.
Tässä näitä alkukesän tapahtumia, mutta vielähän on kesää jäljellä. Terassirakentamisen ohessa olemme mm. viimeistelleet vierasmajan sisustusta. Palataan tähän ja mahdollisiin muihin tapahtumiin taas seuraavalla kertaa. Mukavaa kesän jatkoa!
Etenkin omatoimisissa rakennushommissa ”valmis” on suhteellinen asia. Viranomaiskielellä selkeä määritelmä lienee hyväksytty lopputarkastus. Käytännössä useimmat rakennelmat otetaan kuitenkin käyttöön jo ennen ko. katselmusta. Moni asia – kuten esimerkiksi ne kuuluisat viimeiset puuttuvat listat – jäävät joskus jopa vuosikausiksi odottamaan. Puhumattakaan sisustuksesta, joka ei välttämättä koskaan edes olekaan lopullisessa kuosissaan.
Tämän uuden vierasmajamme osalta valmiusaste ennen käyttöönottoa on selkeästi korkeampi kuin meidän raksaprojekteissa yleensä on ollut tilanne. Tätä on edesauttanut kohteen rajallinen koko sekä tietysti se, että kyseessä ovat aputilat varsinaisen huvilan pihapiirissä.
Tekemättömistä töistä merkittävin on talon etupuolelle tuleva terassi. Palataan siihen myöhemmin ja keskitytään nyt rakennelman sisäpuolisiin juttuihin alla olevien kuvien myötä.
Julkisivu. Terassi ja portaat siis vielä suunniteluasteella.Ovesta sisään astuttaessa tullaan rakennuksen keskellä olevaan oleskelu-/keittiötilaan. Kaappistojen osalta päädyimme jälleen Ikean tuotteisiin. Vasemmalla olevassa korkeassa kaapissa on aamiaiskeittiö ja oikealla on jääkaappi. Vesijohtoa emme taloon vetäneet. Keskustilan toinen puoli. Kuten näkyy sisustus on vielä vaiheessa. Nyt keväällä meillä oli vähän haasteita kuljetuskapasiteetin kanssa – ruokapöydän tuolit ovat kyllä olemassa, mutta toistaiseksi vielä kaupungissa. Vasemmalla oviaukon takana on vuodesohvalla varustettu telkkarihuone. Oikealla on liukuovellinen huone, jossa on kerrossängyt.Takalla saa rakennuksen nopeasti lämpimäksi. Kuten edellisestä kuvasta näkyy, lisänä on myös ilmalämpöpumppu.Päämakuuhuoneen varsinainen juju on isosta ikkunasta aukeava merimaisema. Kuvassa näkyvällä maalaustelineellä on kytkös paitsi arkkitehtimme kouluaikoihin myös rakennuslupaan. Lupia haettaessa meillä oli haasteita rakennusmääräysten kanssa. Kiinteistölle ei saanut rakentaa toista majoituskäyttöön tarkoitettua rakennusta. Niinpä muutimme lupapiirustuksiin tilojen käyttötarkoitukset. Tästä isoikkunaisesta huoneesta tehtiin tuttavien ideoimana ateljee. Sittemmin olemme tehneet järjestelyjä, joilla saamme rakennuksesta virallisestikin asuintilaa.Näkymä päämakkarista keittiö/oleskelutilan läpi telkkarihuoneeseen. Ulko-ovi on vasemmalla ison ikkunan vieressä saappaiden kohdalla.Makuualkoviin rakensimme kiinteät kerrossängyt. Seiniin kiinnitetty kantava runko on toteutettu Bauhausista ostetusta liimapuulevystä. Yläsängyn tikapuut ovat vielä suunnitteluasteella – vasemman reunan väliaikainen tukipuu tulee poistumaan.Oleskelu-/TV-tla.
Noin yhdeksän kuukauden odotusajan jälkeen alkaa valmista syntyä. Väliseinät ovat paikoillaan ja kaapistot on asennettu. Sähkötyöt ovat valmistuneet ja katot paneloitu. Tällä kertaa olemme pyhästi vannoneet, että ns. sisäänmuutto tehdään vasta, kun viimeinenkin listanpätkä on paikoillaan. Toistaiseksi ainakin olemme tässä haastavassa tavoitteessa myös pysyneet.
Tässä sisätöiden etenemisestä sarja kuvia selityksineen:
Ennen väliseinien rakentamista tila oli varsin avara.Oleskelutilan ja makuuhuoneen väliseen seinään tulee minikeittiö. Molemmin puolin on kulkuaukot ilman ovia. Väliseinä levytettynä odottamassa keittiökaappeja. Tässä vaiheessa rullasimme lattian suojapaperit sivuun aina kun tila oli tyhjillään. Lattiamaali kuivui tosi hitaasti etenkin paklausten kohdilta ja riskinä ilmiselvästi oli, että paperi tarttuisi kiinni. Joulun ja uudenvuoden ajan pidimme projektissa kolmisen viikkoa taukoa ja sittemmin paperit ovat saaneet olla lattialla jatkuvasti. Tätä kirjoitettaessa (maaliskuun puolivälissä) emme vieläkään ole nähneet miltä lattia näyttää nyt, kun alkaa olla jo suht valmistakin. Jännitystä siis riittää. Sama seinä kuin yllä, mutta makuutilan puolelta katsottuna. Tasoitustyöt ovat hyvässä vauhdissa.Sähkötyöt määrittivät marssijärjestystä. Kaapistojen rungot piti asentaa mahdollisimman pikaisesti, jotta sähkäri pystyi työskentelemään järkevästi. Kaappien valmistaja selvinnee asiaan vihkiytyneille pelkästä kuvasta. Muillekin tiedoksi: Ikea. Tällä kertaa mietimme pitkään ja perusteellisesti eri vaihtoehtoja. Vaikka Ikean järjestelmä on suhteellisen kankea, näppärät keittiömyyjät saivat toteutettua kaikki ne erikoisuudet, joita halusimme. Pari käytännön hankaluutta kuitenkin jäi jäljelle. Ensinnä tämän pienehkön kokonaisuuden toimitus tapahtui n. kymmenessä erässä. Osa komponenteista tuli kohteeseen joko postin tai jonkun muun kuriirin kyydillä eri kerroilla, osa tavaroista tuli kaupunkiosoitteeseemme ja joitain osia haimme Ikean myymälöistä. Kaikki palikat tulivat lopulta kyllä perille. Toinen hankaluus liittyi kaapistojen kasaamiseen. Edelliskertojen perusteella oli toki tiedossa, että ruuvirumbaa riitti. Vähän pääsi yllättämään se, että ohjeet on tehty puhdasta perussettiä varten. Meillä on erikoisuuksia kuten ylimääräisiä peitelevyjä ja esim. integroitu jääkaappi. Näiden kanssa oli oma jumppansa. Oma lukunsa ovat kaapistoihin asennetut ledivalot. Ne olisi ollut hyvä asentaa jo siinä vaiheessa, kun kappeja kasattiin. Kyllähän ne jälkeenpäinkin paikoilleen saatiin, mutta homma olisi ollut helpompaa aikaisemmin ja lopputulos siistimpi. Se, millaiset kaapistoista tuli, selviää myöhemmissä kirjoituksissa. Pysykää linjoilla. 🙂Katon panelointiin saimme apuvoimia. Reikien teko spottivaloille ja kattorasioille on aikaa vievä ja tarkkuutta vaativa operaatio. Paneeli on Cent Dyyni -merkkistä valkolakattua mäntyä. Paneelin profiili näkyy selkeämmin seuraavassa kuvassa.Onnekas sattuma oli, että paneelia oli saatavilla mitassa 420cm. Sisäkaton leveys on 416cm. Hukkaa tuli siis todella vähän eli prosentin verran. Lisäksi kaikki laudat ovat katossa täysmittaisina ilman yhtäkään jatkosta! Tavaran laatukin oli hyvä eli kaikki laudat olivat käyttökelpoisia. Käytännössä pitää kuitenkin aina tilata vähän yli tarpeen, joten meillä oli mahdollisuus valita hyvistä laudoista jopa ne parhaat. Ylijääneelle tavaralle emme vielä ole keksineet käyttöä. Takassa kyllä palaisivat iloisesti, kuten kuvassa näkyvillä pienillä hukkapaloilla tuli jo testattua.Oleskelutilan katto paneloituna ja spotit asennettuina.Rakennelman kiinteät lämmityslaitteet ovat edellisessä kuvassa näkyvä ilmalämpöpumppu ja tämä takka. ILP on merkiltään Mitsubishi eli saman valmistajan tuote, joka on palvelllut jo viisi vuotta päärakennuksessa. Merkkiuskollisuuden etuna on laitteiden etäohjaus saman sovelluksen kautta. Takka on Contura -merkkinen ja ensimmäisten kokeilujen perusteella varsin tehokas. Toki tällaiset kamiinatyyppiset ratkaisut lämmittävät vain niin kauan kuin tuli palaa. Toisaalta pieneen, enemmän tai vähemmän tilapäiskäyttöön tarkoitettuun rakennukseen ei isoa ja raskasta varaavaa uunia välttämättä edes kaipaa.Rakennuksen ainoa sisäovi on oleskelutilan ja makuualkovin välissä. Malliksi tähän valikoitui Swedoorin seinän sisään menevä liukuovi. Ko. ovi vaatii kuvassa näkyvän valmistajan oman rungon. Liukuovi on kätevä käyttää, mutta suunnitteluvaiheessa on hyvä ottaa huomioon ovimallin asettamat rajoitukset esim. pistorasioille. Ovirunko on myös sen verran heppoista lautaa (rimaa) että siihen ei juuri muuta voi kiinnittää kuin kipsilevyn ja senkin lyhyillä ruuveilla. Tämä aiheutti meille hiukan päänvaivaa, kun mietimme kuvan alkoviin tulevien kerrossänkyjen rakenteita. Tästäkin lisää myöhemmin.Loppuun ulkokuva työmaasta maaliskuun illassa. Jatkoprojekteina ovat luontevasti portaat ja terassi oven eteen. Tavoite on päästä aloittamaan niitä, kunhan lumet ovat sulaneet ja ulkolämpötilat taas selvästi plussalla.
Seuraavassa jaksossa on luvassa valmiita tiloja ja pintoja. Siihen asti, mukavaa kevättä!
Sähkärimme on hirsirakennusspesialisti. Tekee mielellään juuri tämäntyyppisiä kohteita kuin nämä meidän rakennelmamme. Ymmärrän tämän hyvin – sen verran kiehtova materiaali massiivipuu on.
Hirsirakennuksen sähköissä etukäteissuunnittelu on tärkeää. Seiniin porataan tarvittavat sähköreiät tehtaalla eikä niitä voi enää jälkeenpäin lisätä. Toki jos väliseinät ovat runkorakenteisia, niihin voi kätkeä sähkövetoja rakennusvaiheessakin. Kaikkia johtoja ei kuitenkaan voi väliseinissäkään vetää. Jos hirressä ei ole reikää porattuna haluttuun paikkaan, joudutaan pahimmassa tapauksessa turvautumaan pintavetoihin. Sitähän ei kukaan etenkään uuteen rakennukseen halua.
Kaikkia pistorasia yms. tarpeita on vaikea etukäteen hahmottaa. Senpä takia kannattaa teettää ylimääräisiä reikiä riittävästi. Ne kun eivät maksa mitään – koneet tekevät reiät automaattisesti. Tähänkin rakennelmaan porautimme reikiä joka nurkan molemmin puolin, ikkunoiden viereen sekä erilaisiin muihin kohtiin joihin ehkä joskus saattaisi olla mahdollista, että kenties tulisi tarve pistorasialle, katkaisijalle, valolle tai jollekin muulle laitteelle.
Sähkösuunnitelma
Tähän pieneen projektiin emme palkanneet varsinaista sähkösuunnittelijaa. Peruspohjakuvaan merkitsimme paikat, joihin halusimme pistorasiat, valokatkaisijat sekä muut tarvittavat sähkökalusteet. Sähkömiehen kanssa sitten kävimme läpi nämä tarpeemme. Hän antoi oman palautteensa, jonka perusteella hienosäädimme suunnitelmaa. Lopuksi sähkäri viimeisteli suunnitelman johdotuksilla, tarvittavilla jakorasioilla yms. sekä määritteli sähkökeskuksen sulakkeineen. Valmis dokumentti ei välttämättä ole tyylikkäin mahdollinen, mutta tähän tarkoitukseen varsin riittävä.
”Sähkösuunnitelma”
Poraus eli sahaus
Sähköreiät siis kulkevat hirsien sisällä pystysuorassa. Pistorasioita yms. varten seiniin pitää tehdä sopiviin paikkoihin reiät, joista johdot vedetään ja joihin upotetaan rasiat sähkökalusteita varten. Rasiareikien poraaminen (vai pitäisikö puhua sahaamisesta) on etenkin tällaisille amatöörille jännittävää puuhaa. Ehjän hirsiseinän rikkominen stressaa alkuun. Entä jos tehtaalla porattu hirren sisällä oleva reikä ei olekaan kohdillaan? Tai jos piirustuksissa onkin virhe ja reikä onkin vaikka muutaman sentin sivussa? Puhumattakaan siitä, etä omat mittaukset ovat menneet vikaan. Meidän tapauksessa stressiä ja virheen mahdollisuutta pienensi se, että talo seisoo pilareiden päällä. Alimman hirren alapuolelta pystyi tarkistamaan reikien paikat. Lisävarmistukset ovat kyllä aina paikallaan.
Kun oikea paikka on päätetty, rasianreikien poraaminen on suoraviivaista puuhaa:
Näillä eväin homma onnistuu. Kriittisin vaihe on alkureiän lyönti piikillä ja vasaralla. Erityisesti ensimmäisen kanssa jännittää, että osuuko edes sinnepäin.Seuraavaksi reikäsaha porakoneeseen ja menoksi.Reikäsahalla saa kerrallaan poratua vain sen minkä terän ”kuppi” antaa myöten. Reiän tekeminen on porauksen ja talttauksen vuorottelua. Tällaiseen suht ohueen (135mm) hirteen reikä tuli kahdella varvilla.Reikien teon yhteydessä tuli esiin, että rakennuksen hirret ovat todellakin painumatonta tavaraa. Keskimmäinen hirsilaminaatti on pystysuorassa ja se vaati myös talttaussunnaan kääntämistä 90 astetta.Löytyihän se hirteen tehtaalla porattu reikä. Ja juuri sieltä mistä pitikin!Vähän imurointia ja rasia on valmis johdotuksia varten. Yksi käytännön detalji on, että itse rasiat ovat hirsiseinässä erilaisia kuin runkorakenteisissa seinissä.Sähkötyöt jatkuvat tästä eteenpäin perinteisemmin eli johdotukset sekä kalusteet asennetaan väliseiniin ja kattoihin. Sen jälkeen päästään seinien levytyksiin ja katon panelointiin. Niistä lisää seuraavassa jaksossa.
Verrattuna maailman oikeasti isoihin murheisiin omat rakentamisen ongelmat ovat tietysti kovin pieniä. Toisaalta niiden korjaaminen ei vaadi perustavanlaatuisia muutoksia mihinkään elämää suurempaan. Usein vähän lisää huolellisuutta ja oikea asenne riittää.
Viime projektin yhteydessä pystyimme varauksetta suosittelemaan Kontiota. Tälläkin kertaa voimme suositella. Varauksin. Saattaa tietysti olla myös niin, että tässä matkan varrella on oppinut olemaan tarkempi erilaisten yksityiskohtien suhteen. Edelliskertaa enemmän säätöä tässä nykyisessä projektissa on joka tapauksessa ollut.
Suunnitteluun liittyviä haasteita
Hirsimateriaali ja -profiili
Pyysimme Kontiota toimittamaan meille tämän uuden rakennuksen samanlaisesta hirrestä kuin viisi vuotta sitten tehty huvilamme. Näin ainakin ohjeistimme myyjää. Erona on, että tällä kertaa materiaaliksi valikoitui mänty kuusen sijaan ja hirren profiilikin on erilainen. Meille asia selvisi siinä vaiheessa, kun hirret oli asennettu. Yksi selitys saattaa olla, että tämä uusi rakennus on toteutettu painumattomalla hirrellä kun viimeksi oli perinteisempi painuva rakenne. Päätimme joka tapauksessa hyväksyä toimituksen. Ulkopuolinen ei välttämättä eroa edes huomaa. Varsinkaan, kun rakennukset ovat väriltään tummia (mustanruskeita). Emmekä tämän takia ole unia menettäneet, mutta ei asia toisaalta mielestä poiskaan katoa.
Virhe ikkunamerkinnöissä
Kaksi erikokoista ikkunaa oli merkitty piirustuksiin samalla tunnisteella. Onni onnettomuudessa oli, että hirsiseinän aukot oli työstetty oikeiden mittojen mukaan. Ongelmaksi tulivat pielipellit. Alihankkija oli tehnyt peltilistat tunnisteiden mukaan, joten yhteen ikkunaan tuli väärät pellit. Tämä korjattiin nopeasti ja uudet pellit tulivat työmaalle parissa viikossa.
Sähköreiät
Yksi suunnitteluun liittyvä aikataulutettu ja tilaajan vastuulla oleva asia on lähettää mittakuva sähkövetoja varten porattavista hirsisienien rei’istä. Näin teimme ja edelleenkin Kontion asiakasportaalista löytyy tämä meidän tekemä piirustus. Todellisuudessa reiät on kuitenkin porattu eri paikkoihin, kun mihin ne halusimme. Määrä täsmää, sijainti ei. Tähän varmaankin löytyy joku tekninen syy, mutta asiakkaalle ei asiasta ole kerrottu. Onneksi meillä on pilariperustus, joten reikien paikkoja voi osin tarkistaa alapuolelta. Kun tiedustelin asiasta, vastaus oli, että reikien paikat pitää katsoa hirsikuvasta, eikä varsinaisesta sähköreikäkuvasta. Hirsikuvassa mitat täsmäävät todellisuuden kanssa. Enimmäkseen. Satunnaiselle sähköasentajalle voi tuottaa yllätyksen, että hirsikuvissa hirren paksuudeksi on merkitty 92mm, kun meillä 135 millinen hirsi. Tuo 43mm:n ero on riittävä, että etenkin ulkoseiniin tehtävät poraukset menevät reiästä varmasti ohi. Pitää vain toivoa, että jatkossakin kohteessa on sähköasentaja, joka aina tarkistaa asiat paikan päällä eikä vain luota piirustuksiin.
Sähköreikien paikat selviävät hirsikuvista. Seinän todellinen paksuus pitää kuitenkin ottaa huomioon.
Hirsikehän ankkurointi perustuksiin
Kontion tekemissä suunnitelmissa ohjeistettiin laittamaan perustusvaluihin lattaraudat, joihin hirret ankkuroidaan. Kyseessä on lisävarmistus sille, että esim. tuuli ei kehikkoa pääse liikuttamaan. Suunnitelmien mukaista lattarautaa ei joka rautakaupasta edes löydy ja siellä, missä sitä myydään, ei muutaman metrin pätkää ole saatavilla. Tavaraa jäi siis seuraaviinkin projekteihin.
Yllätys olikin sitten suuri, kun asentajaporukan nokkamies ensi töikseen ilmoitti lakonisesti, että ”poikki, poikki, poikki”. Näiden valuun upetettujen rautojen sijaan asentajat kiinnittivät alimman hirsikerran perustuksiin betoniruuveilla. Kuulemma nopeampi tapa hoitaa homma.
Ensimmäinen työvaihe kohteessa oli siis katkoa kulmahiomakoneella kaikki minun huolellisesti pätkimät, taivuttamat ja valuun asemoimat lattaraudat. Eikä tässä vielä kaikki. Turha ylimääräinen työvaihe toi mukanaan vahinkoriskin. Innokas rälläköijä oli jo jatkamassa katkomisurakkaansa rakennuksen keskellä oleviin kierretankoihin, joiden varaan myöhemmin asennettiin vesikattoa kannattavat pilairt. Katkominen onneksi vihellettiin poikki ja pilarit (toivottavasti) ovat tukevalla pohjalla – en voinut olla ihan vieressä tekemisiä vahtimassa.
Lattaraudat vasemmalla olevissa pilareissa.
Asennukseen ja tarvikkeisiin liittyviä ongelmia
Puutavaran laatu
Enimmäkseen Kontion toimittaman puutavaran laatu on tälläkin kertaa ollut hyvä, vaikkakin ero edelliskertaan verrattuna on selkeä. Sekä hinta- että saatavuustilanne varmasti aiheuttavat paineita. Toivottavaa olisi, että asentajat viimeistään tarkistaisivat tavaran laadun.
Oksan kohdalta haljennut kulmalista on onneksi (tarkoituksella?) asennettu talon taaimmaiseen kulmaan, jossa se vähiten näkyy. Rakennusta maalatessa ei mikään nurkka jää piiloon.
Raakapontit väärinpäin
Meillä on tässäkin rakennuksessa huopakatto. Tyypillisesti huovan alla on yhtenäinen laudoitus, raakapontti. Ko. laudan erikoisuus on, että sillä saadaan toiselle puolelle täysin tasainen pinta ja toinen puoli on höylätty ja siinä on siistit viisteet. Viisteet jäävät näkyviin räystäiden alle tai mahdollisesti avoterassin kohdalla.
Raakapontti oli nyt asennettu alkuun väärinpäin: sileä puoli alaspäin eli höylätty viistepuoli ylöspäin. Jossain vaiheessa joku oli ilmeisesti huomannut virheen ja kesken kaiken oli laudat alettu asentaa oikein. Itse huomasin tämän ulkomaalauksen yhteydessä. Metsän puoleiset räystäänaluset olivat erilaiset kuin muut. Maalasin kuitenkin kaikki räystäät loppuun asti. Illalla tein reklamaation asiasta.
Poistuimme kohteesta pariksi päiväksi ja yllätys oli suuri, kun takaisin tullessa pihalle oli levitelty enemmän tai vähemmän rikki revittyjä ja maalattuja raakaponttilautoja. Takaräystäällä hohtivat uudet laudat. Urakoitsija oli pikaisesti käynyt poistamassa väärin asennetut ponttilaudat ja korvannut ne uusilla. Ok sinänsä, että asiat hoituvat nopeasti, mutta hyvän tavan mukaista olisi informoida asiakasta, mikäli tullaan kohteeseen ja myös siitä, mitä aiotaan tehdä.
Väärinpäin olevat raakapontit oikealla, tämä tasainen sahapinta pitäisi olla yläpuolella. Pieni nyanssi on myös katkaisematta jäänyt räystään päätylauta.
Kolhittu ikkunan pielilista
Toinen peltilistoihin liittyvä ongelma on ison ikkunan vasemman reunan kolhut. Se, ovatko kolhut tulleet kuljetuksen aikana vaiko vasta asennuksen yhteydessä, on epäselvää. Joka tapauksessa ikkunoiden valmistaja lupasi hoitaa asian kuntoon. Tätä kirjoitettaessa (28.11.) ja kahden muistutuksen jälkeen asia on edelleen hoitamatta. (Edit: Lista vaihdettu uuteen 2.12.2022)
Kolhiintunut ikkunan kehys, jonka korjausta on odotettu jo kolme kuukautta.
Naulaimen huolimaton käyttö sekä ylä- että alapohjassa.
Suurin osa liitoksista tehdään työmaalla impulsssinaulaimella. Kätevä ja nopea tapa naulaukseen. Sarjatyönä tehtäessä mahdolliset virheet, kuten palkkien sivuista läpi tulevat naulat, helposti kertautuvat. Jos palkit ja liitokset jäävät piiloon, niin ei tästä enimmäkseen ole haittaa. Siis jos ja enimmäkseen. Etenkin yläpohjan villoituksen yhteydessä palkeista vinossa sojottavat terävät naulat tuovat turhaa lisähaastetta muutenkin hankalaan työhön. Samoin räystäskoteloihin tulee paitsi esteettinen haitta myös ylimääräistä vaikeuskerrointa, kun maalatessa sivellin tarttuu nauloihin kiinni ja lisäksi aikaansaa valumia.
Naulaimen käyttö ei aina ole helppoa.
Sormenjäljet hirsissä
Vaalea puupinta on herkkä tahroille ja aiheuttaa harmia etenkin, jos hirsien pintakäsittely on läpikuultava vaalea kuten meillä. Epäilemättä tässäkin suhteessa on erilaisia käytäntöjä, mutta kokemusta on nyt näistä kahdesta Kontion rakennuksesta. Edellisellä kerralla ei asentajilta sormenjälkiä seiniin jäänyt, nyt niitä oli paljon. Onneksi lähtivät hiomalla suht hyvin pois.
Sormenjälkiä hirsissä.
Työmaasahaaukset
Hirret tulevat tehtaalta mahdollisimman valmiiksi työstettyinä. Valitettavasti jää kuitenkin joitain sahauksia. jotka tehdään vasta asennusvaiheessa. Tehtaan ja työmaan jäljessä on selvä ero. Täysin samaan jälkeen ei työmaalla varmaan koskaan päästä, mutta sahankäyttäjä pystynee kyllä vaikuttamaan lopputulokseen.
Följareille ilmeisesti ajetaan asennusurat työmaalla. Tässä saha on lipsahtanut vähän sivuun. Me tulemme todennäköisesti vuoraamaan nämä palkit kipsilevyllä, mutta sen varaan ei asentaja voi laskea.
Följareiden kiinnitys
Hirsirakentamisen välttämätön riesa ovat följarit. Niitä tarvitaan, jotta korkea hirsiseinä ei nyrjähtäisi. Paras tietysti olisi, jos ko. palkit voisi piilottaa esim. väliseinien sisään. Joskus niitä joutuu jättämään näkyviin ja silloin asennuksen huolellisuus korostuu. Voisi kuvitella, että kiinnitysruuvit pystyisi samalla vaivalla laittamaan siististi kuin enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti. Jos följärit taasen jäävät piiloon ja ovat esim. osa välisseinärunkoa, olisi suotavaa, että olisivat suorassa. Vinoon asentaminen tuottaa ongelmia eli lisätyötä, jos seinälevyjä on tarkoitus ruuvata följareihin. Näin on tilanne tässä meidän tapauksessamme.
Kuvassa lattialaudan pääty on sahattu 90 asteen kulmaan. Vinossa olevasta följarista tulee jatkossa ongelmia. Joko esteettisiä tai käytännöllisiä jos/kun palkki on osana väliseinärunkoa.Seinissä on följareitten kohdalla tällaisia ruuvinreikiä. Arvaukseni on, että ovat seurausta sahaukseen tarvittavien ohjainlautojen kiinnityksestä. Reiät toki ovat pieniä, mutta olisiko kuitenkin joku muu tapa hoitaa homma ilman, että kosketaan näkyviin jäävään hirsipintaan.
Loppukaneetit
Rakentamisessa ylipäätään ja hirsirakentamisessa erityisesti on paljon käsityötä. Jokainen rakennelma on yksilö ja olosuhteet vaihtelevat. Yksittäisen rakentajan osaaminen, keskittyminen, ammatillinen kunnianhimo jne. vaikuttavat lopputulokseen. Työnjohtaja – rakennuttajasta puhumattakaan – ei voi jokaista tekijöiden kädenliikettä olla vahtimassa. Asenne on tässäkin oleellista. Sen lisäksi että pyritään pääsemään omasta osuudesta eroon mahdollisimman nopeasti ja helposti, pitäisi miettiä, mitä vaikutusta milläkin suorituksella on työmaan seuraaviin vaiheisiin ja varsinkin lopputulokseen.
Jotta ei menisi liian negatiiviseksi, loppuun vielä tunnustusta hyvistä suorituksista. Kontion tehtaan palvelu on tälläkin kertaa ollut koko projektin ajan asiallista. Tavarat tulivat ajoissa kohteeseen, asennus sujui jopa etuajassa ja talo on tukeva sekä suorassa. Suurin osa puutteista on myös korjattu nopeasti ja asiallisesti heti, kun niistä on reklamoitu. Osa asioista on toki sellaisia, että niitä ei voi tai ei ole järkevää lähteä jälkeenpäin muuttamaan tai korjaamaan. Näillä varauksilla voimme siis edelleen suositella Kontiota.
Pienistä murheista huolimatta rakennus seisoo tehtaan asennuksen jäljiltä tukevasti paikallaan.
Blogikirjoitusten positiivinen sivuvaikutus on projektin etenemisen konkretisoituminen. Yhden päivän tai edes viikon aikana ei välttämättä kovin paljon näkyvää ehdi tapahtua. Taaksepäin katsoessa ja kuvamateriaalia selatessa kuitenkin tajuaa, että onhan sitä sitten edellisen postauksen taas kaikennäköistä tapahtunut.
Lähestyvää talvea ajatellen tärkeä juttu on, että vierasmajarakennelmamme on nyt lämmönpitävä. Ikkunoiden ja ovien karmiraot on täytetty uretaanilla. Ylä- ja alapohjassa on eristeenä ekovillaa. Eristyshommien jälkeen sisäseinätkin saivat pintakäsittelynsä ja lankkulattia on asennettuna. Tässä syys-lokakuun tapahtumia:
Lähtötilanne lattian levyvillan asennuksille. Alimpana kerroksena on uretaanilla kiinnitetty/tiivistetty tuulensuojalevy. Sen päälle tulee 190mm ekovillaa. Sitten ilmansulkupaperi ja päällimmäiseksi lattialaudat. Läpiviennit ovat aina haasteellisia. Kuvassa näkyvien sähkövetojen lisäksi väliseinän kohdalle tulee vielä ilmalämpöpumpun putkitukset. Takan korvausilmallekin piti järjestää oma läpivientinsä vähän toisaalle. Rakennelmaan ei tule eikä mene vettä. Putkitöitä ei siis ole, ellei vesikouruja ja rännejä sellaisiksi lasketa.
Alapohjan villoitus oli vielä suhteellisen helppoa ja suoraviivaista. Villalevyt olivat 575 leveitä ja juoksut oli asennettu 60:n jaolla (keskeltä keskelle). Vakiomittoja siis. Asennus oli nopeaa, koska levyjä ei tarvinnut leikellä kuin max yhteen suuntaan. Useimmat menivät jopa heittämällä paikalleen. Kuvassa takaseinän lähellä näkyvä yksittäinen poikkipuu on takkaa varten. Meillä on tilattuna ns. kevyttakka, joka ei välttämättä tarvitsisi lisätukea. Siitä huolimatta lattian kantavuus on varmistettu tällä kallioon tuetulla lisäpalkilla. Se oli helppo toteuttaa, kun lattia oli vielä auki. Kyseiseen ”laatikkoon” tulee lisäksi putki palamisilmaa varten.
Lattian jälkeen villoitus jatkui huomattavasti haastavamman osan merkeissä. Yläpohjan villalevyt piti tunkea kuvassa vaaleana näkyvän tuulensuojakankaan ja alapuolella olevan ruskean ilmansulkupaperin väliin. Ko. operaatio olisi tietysti paljon helpompi tehdä yläkautta, mutta silloin oltaisiin sään armoilla. Nyt Kontion asentajat saivat tehdä vesikaton nopeasti valmiiksi ja eristeiden asentaminen jäi tilaajan tehtäväksi (lue: ongelmaksi eli tuskaksi). Seuraavaan projektiin on vakavassa harkinnassa jälleen puhallusvillan käyttö yläpohjaan – sen verran viheliäistä puuhaa tämä levyvillan asennus kattoon on.
Villat ovat viimein myös yläpohjassa. Ilmansulkupaperin reunat on käännetty seinälle, teipattu kaksipuoleisella teipillä sekä varmuuden vuoksi päälle on vielä naulattu kapea lista. Yläpohjan ilmavuodot ovat oman kokemuksen mukaan pahin vedon tunteen aiheuttaja sekä lämmön hukkaaja. Tavoitteena on mahdollisimman tiivis rakenne. Kuvassa näkyvät myös katon alaslaskua varten asennetut palkistot. Tällä kertaa emme halunneet vinoa sisäkattoa. Palkkeihin ruuvataan poikittain 45×42 rimat, joihin puolestaan kattopaneelit kiinnitetään. Sähkärin toiveesta ko. rimat asennetaan vasta, kun hän on saanut tehtyä kaikki tarvittavat yläpohjan operaationsa. Syksykin on tässä vaiheessa jo edennyt siihen vaiheeseen, että työmaalla tarvitaan valaistusta. Ja aika pian tämän jälkeen myös lämmitystä.
Sisäseinät käsittelimme vanhalla tutulla Rubio Monocoat -öljyllä. Sävynä on läpikuultava valkoinen. Edellisestä kerrasta poiketen jätimme toimitukseen kuuluneen kovetteen käyttämättä. Valmistajan edustajan mukaan se on tarkoitettu etenkin lattioita varten. Seinät eivät luonnollisestikaan altistu samanlaiselle kulutukselle. Rubion tuotteiden maahantuontijärjestelyt muuttuivat syksyn aikana. Valmistaja otti haltuunsa vähittäismyynnin myös Suomessa ja meitä tähän asti erinomaisesti palvellut Olli Pyykönen ei enää vastaa näistä asioista. Pahoittelut vähän sekavasta kuvasta, mutta joskus pitää keskittyä muuhunkin kuin pelkkään kuvaamiseen. Varsinkin kun monta asiaa tapahtuu yhtaikaa. Seinien pintakäsittely on tässä edennyt jo viimeiseen osioon. Oikealla olevan ison ikkunan ympärystä on vielä tekemättä, muut seinät ovat jo saaneet lopullisen sävynsä. Väliaikaisina kulkusiltoina eristeiden päällä käytimme Kontion toimituksesta ylijäänyttä sekalaista lautatavaraa. Niilläkin pärjättiin ja jopa ilman vahinkoa, että joku olisi astunut villoista läpi. Samaan aikaan seinien öljyämisen kanssa hankimme lattialaudat. Tai oikeastaan lankut. Eurassa sijaitsevasta Tammiston Puusta löysimme 215×33 -mittaista tavaraa, jonka kakkoslaadun hinta oli kohtuullinen. Koska meillä oli muutakin asiaa ko. suuntaan, kävimme paikan päällä kysymässä tuotteesta tarkemmin. Emme saaneet ihan selvää kuvaa siitä, mitä ”kakkoslaatu” käytännössä tarkoittaa. Myyjän kommentti oli, että ”kyllä siitä lattiaa on aina saatu tehtyä”. Näillä eväin ja kun palvelu oli oikein ystävällistä, uskalsimme tilata tavaran. Toimitus tuli ajallaan ja lankkuniput ovat kuvassa oikealla. Siihen, mitä tämä ei-ihan-priima käytännössä oli, palaamme seuraavissa jaksoissa.
Valmista seinäpintaa. Päämökin eli itse huvilan hirsien materiaalina on kuusi. Tähän uuteen rakennukseen Kontio toimitti meistä riippumattomista syistä mäntyä. Väriltään ja ulkonäöltään puulajit ovat erilaisia, mutta hirsien höyläys on jälleen oikein laadukasta. Kuten olen varmaankin jo useasti maininnut, Rubio Monocoat ei ole sieltä helpoimmasta päästä työstää. Lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen!
Loppukevennyksenä vielä yksi kuva ulkoa.
Rakennelma alkaa olla ulkopuolelta valmis. Portaat/terassi sekä oven päälle mahdollisesti tuleva katos ovat vielä suunnitteluasteella. Kontion toimitukseen kuuluivat ikkunalistat sekä ulko- että sisäpuolelle. Edellisellä kerralla molemmat olivat puuta, mutta tällä kertaa ulkopuoliset listat ovat metallia. Tällaiseen moderniin rakennelmaan ne sopivat hyvin. Jos rakennuksen tyyli olisi perinteisempi, tilanne saattaisi olla toinen. Maalatut peltilistat lienevät myös kestävämmät ja koska tulivat työmaalle valmiiksi mittoihin leikattuina, oli asentaminen todella helppoa ja nopeaa. Pienenä mielenkiintoisena yksityiskohtana ovat ikkunoiden päällä olevat rimat. Niiden tehtävä on paitsi ohjata seinää pitkin mahdollisesti valuva vesi pois karmiraosta myös kohentaa ulkonäköä. Aika uskomatonta, miten paljon tuollaiset kapeat rimat ryhdistävät rakennelmaa.
Päätös vierasmaja/talousrakennuksen lattioista oli tehty jo projektin alkuvaiheissa: halusimme lautalattian. Helppo ratkaisu olisi ollut ostaa vakiotavaraa eli 95×28 millistä ponttilautaa. Halusimme kuitenkin jotain vähän erikoisempaa. Googlaamalla löytyi tavanomaista tukevampi 215×33 -tuote Eurasta Tammiston Puusta. Tarkan budjetin ihmisinä (?) kiinnosti myös, että ko. tavaraa oli saatavana kakkoslaatuisena. Sen hinta oli suunnilleen samaa luokkaa kuin priiman 95×28:n.
Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, kävimme paikan päällä Euran Hinnerjoella katsomassa tuotetta. Saman tien tilasimme tavaran toimitettuna kohteeseemme. Jossain vaiheessa mietimme, josko itse kuljettaisimme laudat peräkärryllä. Onneksi järki voitti ja tavara ilmestyi pihaan muutamassa päivässä ilman isompia fyysisiä ponnisteluja. Toki nippujen sisään kanto oli artistin vastuulla. Joonaksen kanssa selvittiin urakasta suht kivuttomasti.
Lattialaudat asennusta odottamassa. Yhdessä nipussa oli kaksi lautaa, pintapuolet vastakkain. Vasta niput avaamalla näki, miltä laudat oikeasti näyttivät. Jännitystä siis riitti h-hetkeen saakka.
Aloitimme asennuksen pari viikkoa toimituksen jälkeen. Muutamaan kertaan varmistetun mittauksen ja laskennan perusteella tulimme päätelmään, että lautarivejä tarvittaisiin muutamaa milliä vaille täysi leveys. Järkevintä oli siis tehdä ensimmäinen rivi puolikkaaksi halkaistuista laudoista. Positiivinen seurannaisvaikutus, jota emme alussa edes ymmärtäneet, ilmeni päästyämme puoliväliin. Talon keskellä olevien pilarien kohdista selvisimme yksinkertaisilla loveuksilla. Toisaalta halkaisun seurauksena puolikkaat laudat vääntyivät pahasti mutkalle. Ensimmäisen rivin asentaminen on kriittistä, jotta loput laudat saataisiin paikoilleen ilman rakoja ja kohtuutonta voiman käyttöä. Kun aloituksen sai tehtyä suoraan, oli loppujen lautojen asentaminen yllättävän helppoa. Etukäteen pelkäsin, että laudat kenties olisivat kieroja ja että paksun tavaran kampeaminen suoraksi olisi vaikeaa ja/tai voimaa vaativaa. Vastoin pahimpia pelkoja pontit asettuivat pienellä naputtelulla hienosti paikoilleen.
Raksahommissa apumiehet ovat aina tarpeen.
Omat vaikeutensa tämän kakkoslaadun kanssa oli. Jokaisessa laudassa oli jotain näkyvää vikaa. Lautojen lajittelu siten, että vikapaikat jäisivät hukkapaloihin tai piiloon kalusteiden, väliseinien tms. alle, oli oma haasteensa. Myyjä oli jo varoittanut, että tavaraa pitää varata tästä syystä 10-15% yli tavanomaisen työvaran. Jokainen lauta tuli lopulta joltain osiltaan käyttöön ja siitä huolimatta rumia oksanreikiä jäi runsaasti kitattaviksi.
Oksankolot olivat enimmäkseen sen kokoisia, että tavallisella peruskitillä paikkailu veisi aikaa. Jos nyt ollenkaan olisi edes onnistunut. Piti etsiä muitakin ratkaisuja. En ollut käyttänyt Plastic Paddingia moneen vuoteen. Nyt tuotetta näköjään myydään myös ns. kemiallisena puuna. Etuna aineessa on, että se ei kovettuessaan kutistu. Isojenkin kolojen täyttö olisi siis mahdollista. Periaatteessa toimi ihan hyvin, mutta aika tahmeaa tavara on. Tasaista jälkeä ei saanut millään eli hiottavaa jäi paljon. Toinen hankaluus ilmeni maalauksen yhteydessä. Siitä lisää vähän myöhemmin,
Pienemmät kolot täytin Tikkurilan Spakkeli puuktitillä. Sen työstö oli huomattavasti mukavampaa, mutta aine ei sovellu isoihin täyttöihin.
Eri kokoisia ja muotoisia koloja oli runsaasti kitattavaksi ja hiottavaksi. Tästäkin syystä valitsimme peittävän maalin. Kittien väri oli sen verran lähellä männyn omaa sävyä, että kuultava maalikin olisi saattanut toimia.Täyteaineet.
Maalaus tehtiin Uulan Puulattiamaalilla kolmeen kertaan. Ensimmäinen kerta vedettiin ohennetulla maalilla ja seuraavat perustavaralla. Kuivuminen oli tosi hidasta. Maalauskertojen välissä oli pakko odottaa ainakin kaksi vuorokautta ja sekin oli siinä rajoilla. Asiaan varmaan vaikutti myös alhainen, n. 10 asteen lämpötila. Toisaalta tilassa oli koko ajan (lämpö)puhallin ilmaa kierrättämässä. Kuivuminen oli erityisen hidasta kittausten kohdalla. Niitä sai varoa, vaikka muuten lattia oli jo kävelynkestävä.
Viimeisen eli kolmannen maalauskerran jälkeen odotimme kolme vuorokautta ja sitten oli jo kiire päästä jatkamaan muita sisähommia. Levitimme lattialle remonttisuojapaperin emmekä ole sen koommin nähneet, miltä lattia näyttää. Toivottavasti myös kitatut kohdat olivat riittävän kuivia, jotta paperi ei ole tarttunut kiinni!
Lattian väriksi valitsimme Uulan omasta kartasta sävyn Aavikko. Lopputulos oli kuitenkin jotain ihan muuta. Väri on sinänsä ihan ok, mutta ei ollenkaan sitä, mitä oli tarkoitus. Pitkän viestittelyn jälkeenkään ei selvinnyt, mikä sävytyksessä oli mennyt vikaan. Myyjän kanssa päästiin sopuun siten, että korvasivat meille sävytyksen hinnan.Valmis lattia. Näkymä on vielä avara.
Lattian maalauksen jälkeen alkoi väliseinien rakentaminen ja sen jälkeen oli mahdollista alkaa vetää sähköjä. Näistä lisää seuraavissa jaksoissa.
Moderni hirsihuvila merenrannalle. Kokemuksia ja tapahtumia projektin varrelta. 