Loppukesästä viime vuonna (2024) pidetyn rantasaunan lopputarkastuksessa puutelistalle jäivät tarassin kaiteet. Kaideprojekti sittemmin viivästyi, kun päätimme lisätä toisen kulkuväylän eli toiset portaat saunalle.
Ensivaiheessa kulku saunalle tapahtui kuvan oikeasta reunasta. Vasemmanpuoleiselle alueelle saunan ikkunan eteen pohdimme alkuun paljua, mutta siirsimme ko. projektin myöhempään ajankohtaan. Kulkuväylä siihen kuitenkin osoittautui tarpeelliseksi.
Parin lumisen talven jälkeen, vuoden 2025 talvi oli vuorostaan varsin leuto ja vähäluminen. Kylmässä ja kosteassa nikkarointi ei tietenkään koskaan ole miellyttävää, mutta routimaton maa ja plussakelit mahdollistivat ulkoilmatyöskentelyn myös helmikuussa.
Lisäterassin ja portaiden runko alkaa hahmottua.Portaiden reisipuut ja askelmien kolmiopalat
Kun kulkuväylä saunan edessä ja portaat olivat valmiina pystyimme viimein tilaamaan kaiteet. Olemme olleet tyytyväisiä huvilan terassien mustiin teräspinnakaiteisiin, joten oli luontevaa ottaa samanlaiset myös tänne rantaan. Toimittajaksi valikoitui tällä kertaa Artiikki Oy Tuusulasta. Vaikka toimittaja vaihtui, ovat kaiteet aika hyvin samannäköiset.
Huvilan kaiteisiin laitoimme käsijohteet lehtikuusesta. Saunan kaiteisiin emme tätä halunneet. Pelkkä maalattu teräs on helppohoitoisempi ja ehkä jopa tyylikkäämpikin ratkaisu.
Koko komeus valmiina. Jokinlainen rimoitus tai vastaava olisi tarpeen, jotta terassin tukirakenteet jäisivät piiloon.Väliterassin takaosa.Olemme vankkumattomia teräspinnakaiteiden faneja. Polttomaalattu teräs on käytännössä huoltovapaa ja näkymä kaiteiden läpi merelle on kaikisssa olosuhteissa avoin.
Kaideasennuksen jälkeen rantasauna ja sen myötä koko huvilakompleksimme on nyt virallisesti valmis. Jatkossa voimme siis vain lekotella ja nauttia aurinkoisista päivistä valmiissa ympäristössä. 🙂
Rantasaunakompleksimme ensimmäinen osa saapui viime vuoden joulukuussa kuorma-auton lavalla tehtaalla valmiiksi koottuna pakettina. Vajaat kaksi tuntia ja sauna oli käyttövalmis. Kompleksin toinen osio eli saunatupa toimitettiin nyt huhtikuun lopussa rakennussarjana. Tämän osalta olisi hyvä suoritus, jos edes kahdessa kuukaudessa saisimme valmista aikaiseksi. Kolmas vaihe tulee olemaan rakennelmien väliin ja ympärille myöhemmin tulevat terassit.
Aloitetaan tuvan osalta pohjalta eli perustuksista. Rantasaunan rakennuspaikka on haastava. Sauna on tasatulla sorapedillä ja tupa tulee kuoppaiselle ja jyrkälle kalliorinteelle. Väliin jäävä terassi toivottavasti vähän tasoittaa mahdollisia sorapatjan painumisia.
Kalliopohja on varsin aaltoileva. Väliaikaisportaita pitkin pääsee väliterassille, jossa on toistaiseksi pressulla suojattu vaneripohja. Pudotusta on sen verran, että kaiteet ovat tarpeen. Vaikka väliaikaiset ovatkin, Mari tuunasi niistä vähän tyylikkäämmät.
Tuvan perustukset muurattiin pilariharkoilla. Toteutus oli sama kuin aiemmin vierasmajassamme. Kallioon porattiin ensin reiät tartunnoille: 8 millin harjateräkset ja 12 mm:n ankkuriruuvit. Seuraavaksi valettiin anturat ja niiden päälle muuratiin harkot. Harkot joko tasattiin rälläkällä oikeaan korkoon tai niiden päälle tehtiin lisävalu samalla kun harkkojen raudoitetut reiät valettiin täyteen betonia.
Kevät 2024 on ollut erikoinen. Talviset olosuhteet jatkuivat huhtikuun lopulle ja sitten yhtäkkiä olikin jo täysi kesä. Perustusten muuraukset ja valut teimme noin viiden asteen lämpötilassa, joka dokumenttien mukaan pitäisi olla ok. Betonin kovettuminen vain oli todella hidasta. Onneksi oltiin riittävän ajoissa liikkeellä.
Rakennussarja rannassa
Tuvan toimitusajaksi oli edellisenä syksynä sovittu vappuviikko. Salvos olisi halunnut toimittaa tavarat jo kaksi viikkoa etuajassa. Tämä olisi ollut meille turhan aikaista ja sovimme ajankohdaksi huhtikuun viimeisen viikon. Tavarat tulivat sovittuna päivänä, tällä kertaa Kaukokiidon kuljettamana. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin Kaukokiidon alihankkijan tuomana. Kaukokiidon lähimmässä terminaalissa, kun ei kuulemma ollut nosturiautoa saatavilla. Oikein mukava kuski joka tapauksessa.
Koko setti mahtui tarkkaan aseteltuna yhteen kuormaan. Ajotiellä alas rantaan on pari tiukkaa mutkaa, muttta niin vain tämäkin auto perille pääsi. Onneksi näin, sillä kuormalla oli painoa useampi tonni. Kuski oli paikasta innoissaan. Ei ollut tätä ennen autollaan päässyt ajamaan kuormaa aivan vesirajan asti.Tavarat ripoteltuna mahdollisimman optimaalisesti lähelle rakennuspaikkaa. Isossa paketissa edessä ovat rakennuksen hirret. Vasemmalla muu tarvittava puutavara. Lisäksi kuormassa olivat ikkunat, ovi, eristeet, kattohuovat jne.
Kehikon kasaus
Asennusohjeiden mukaisesti aloimme koota hirsikehikkoa. Ainahan ensikertalaisella menee aikaa erilaisten yksityiskohtien miettimiseen eikä virheiltäkään voitu välttyä. Salvoksen ihan kelvollisten ohjeiden mukaisesti saimme kehikon joka tapauksessa kasaan.
Perustuspilarit olivat oikeilla paikoilla. Pientä toleranssia niissä sallitaan. mutta ei paljoa. Ensimäisen hirsivarvin olisi muutenkin syytä olla tarkkaan paikoillaan. Mahdollisia virheitä vaakasuoruudessa tai ristimitoissa olisi vaikea, ellei jopa mahdotonta myöhemmin korjata.
Ohjeissa oli joitakin epätarkkuuksia ja epäloogisuuksia. Suurimpana ihmettelyn aiheena olivat ikkuna- ja oviaukkojen reunoihin tulevat vinoruuvit. Ohjeiden mukaan asennettuina ne tukkivat sekä sähkö- että kierretankoreikiä. Huomasimme asian, kun olimme jo noin kymmenennessä hirsikerrassa. Parin valmistajan asiakaspalveluun soitetun konsultaatiokierroksen jälkeen päädyimme ratkaisuun, jossa jo kiinni ruuvatut ruuvit irrotettiin ja laitettiin uudestaan kiinni, mutta tällä kertaa sivummalle hirteen ja pystympään.
Suunnittelija oli hirsikuviin jopa piirtänyt, miten vinoruuvit osuvat hirsiin porattuihin reikiin. Alla olevassa kuvassa punainen nuoli osoittaa näitä onglemakohtia. Ohuet punaiset vinoviivat merkkaavat ruuveja ja pystysuorat mustat viivat ovat sähkö- ja kierratankoreikiä. Asennettaessa olisi vain pitänyt tajuta, että meidän 110-millisellä hirrellä ja aivan nurkkiin sijoitetuilla aukotuksilla ei ruuveja voi laittaa hirren keskelle, vaan aivan reunaan ja mielellään vielä huomattavasti pystympään kuin ohjeiden 45asetta.
Kun nyt alettiin ruuveista puhua, niin jatketaan vähän lisää. Ruuveilla varmistetaan hirsien asettuminen tiukasti paikoilleen. Nämä lienevät hirsikehikoita työkseen asentaville tuttuja juttuja, mutta tällainen amatööri harvemmin saa tämänkokoisia ruuveja ruuvailla:
Kuvan ylemmät ruuvit (8X200 milliset) tulivat ikkunapieliin ja hirsikehikon nurkkiin. Pidempiä 8×240-millisiä ruuvattiin muutama joka hirteen pystysuoraan. Ruuvauskärkenä oli harrastelijalle vähän epätyypillinen TX40. Mittakaavaa tuomassa on kuvassa keskellä tavallinen 5×90 -millinen ruuvi. Voisi kuvitella, että kehikko pysyy näillä eväin kasassa.Vanha ruuvinvääntimeni oli lujilla ruuvien kanssa. Hyvin kone kesti, vaikka välillä vähän valittikin.
Kehikko valmistuu
Rakennuksen hirret ovat 110 paksuja ja 270 korkeita. Hyvä puoli tämän korkuisissa hirsissä on, että valmista syntyy vauhdilla. Joka varvilla saadaan teholliset 26 senttiä lisää korkeutta. Kaikkiaan hirsikertoja tuli korkeammalle seinälle 13 kappaletta.
Yllä mainitut hirsimitat yhdistettynä talon ulkomittoihin saivat aikaan sen, että pisimmät hirret olivat juuri ja juuri käsin siirrettävissä ja nostettavissa paikoilleen. Toki salilla viihtyneet ja kokeneet raksaajat mitä todennäköisimmin helposti hoitaisivat myös paksummat ja/tai pidemmät palikat paikoilleen. Meidän käytettävissä olevan henkilöstön osalta toimittiin kuitenkin äärirajoilla.
Hirret olivat tehtaalla valmiiksi työstettyjä ja numeroituja. Piirustuksia seuraten kasaaminen oli suoraviivaista. Myös työstölaatu oli oikein hyvä ellei jopa erinomainen. Kulmaliitokset loksahtivat tarkkaan paikoilleen, kunhan vähän nuijalla avitti.
Pystystahtimme vaadittavine tuumailuineen, yritä ja erehdy -vaiheineen sekä telinetöineen oli pari-kolme hirsikertaa päivässä. Kehikko oli pystysssä kahdessa viikonlopussa. Seuraava stressin aihe olikin sitten sadesuojaus. Liekö huolellisten muovitusten ansiota, koska tämän vuoden toukokuussa ei kohteessamme ole satanut käytännössä lainkaan.
Hirsikerrat kaikki asennettuina. Näin pitkälle pääsimme Joonaksen kanssa kahdestaan ja Marin auttaessa aina, kun muilta kiireiltään ehti.
Seuraavat työvaiheet vaativatkin jo apuvoimia – paino erityisesti sanan jälkimmäisellä osalla. Näistä lisää seuraavassa jaksossa, jossa paneudumme mm. kattorakenteisiin, kadonneiden ikkunoiden arvoitukseen sekä lopulta ikkunoiden ja oven asennukseen.
Elämme jännittäviä aikoja – myös saunatyömaallamme. Lokakuun puolivälissä aloimme pienen paineen alla työstää uusien rantarakennelmien perustuksia. Betonivalut ja muuraukset olisi suotavaa tehdä yli +5 asteen lämpötilassa. Kylmien kelien todennäköisyys kasvaa marraskuun myötä merkittävästi. Onhan niitä ratkaisuja, joilla valut yms. voi tehdä kylmemmässäkin, mutta työskentely ulkona kylmässä, pimeässä ja märässä on tarpeeksi haastavaa jo ilman ylimääräisiä vaikeuskertoimia. Onneksi saimme kriittisimmät asiat hoidettua – jos ei nyt ihan hyvän – niin ainakin kohtuullisen sään aikaan.
Jännitysmomenttina on tätä kirjoitettaessa vielä saunarakennelman ensimmäisen osan toimituspäivä. Tilausvahvistuksen mukaisen toimituksen pitäisi olla itsenäisyyspäivän tienoilla. Odotamme Salvokselta tarkkaa päivämäärää.
Perustukset eivät yleensä ole kovinkaan näyttäviä osia rakennuksissa. Usein jopa päin vastoin. Ne ovat kuitenkin välttämättömiä ja siinä mielessä erityisen haastavia, että niiden muokkaaminen tai korjaaminen jälkeenpäin on vaikeaa. Kohta nähdään, miten asiassa onnistuimme.
Saunan perustusten kanssa oli sekä tekemistä helpottavia että vaikeuttavia asioita. Hankalaksi asian teki kallion yllättävän suuret korkeuserot. Vastaavasti helpotus oli korkeuserojen tasaamisella aikaansaatu tasainen pohja perustuspilareille.
Kun vanha sauna oli purettu ymmärsimme hyvin, miksi se oli rakennettu juuri siihen paikkaan ja niillä mitoilla kuin oli. Se oli suunniteltu sentilleen optimaalisesti kallion muotojen mukaan siten, että perustustöitä oli mahdollisimman vähän ja materiaalien käyttö myöhemminkin optimoitua. Uuden rakennelman kanssa lähdimme liikkeelle päinvastaisesti – ensin suunnittelimme haluamamme rakennuksen ja vasta sitten aloimme sovitella sitä maastoon.
Maanrakennustöiden yhteydessä selvisi, että rannan tasaiselta näyttäneessä kohdassa olikin kalliossa yli metrin syvyinen kuoppa. Pehmeä maa kaivettiin pois ja tilalle tuotiin mursketta. Lopulta pohjan korkoeroksi tuli n. 1,2 metriä. Korkeimmista pilareista tuli siis lähes puolitoistametrisiä. Pilareiden pystyttämistä on tiedossa vielä jatkossakin, sillä rakennuksen eteen tulee terassi. Ainakin päälle päin näyttää siltä, että rinne painuu etuterassin kohdalla edelleen alaspäin vähintään samaan tahtiin kuin tähänkin asti. Murehditaan siitä kuitenkin vasta myöhemmin – nyt keskitymme saunan pystyttämiseen.
Projektiamme seuranneet jo tietävätkin, että rantarakennelmamme koostuu kolmesta osasta: saunasta, tuvasta sekä niiden väliin tulevasta terassista. Alla olevassa kuvassa näkyvät laatikot ovat saunan perustusten anturoita varten. Tupa tulee kuvan etualan kalliokohouman päälle. Tässä vaiheessa päätimme vielä siirtää koko systeemiä reilun metrin takana näkyvää tieluiskaa kohti. Tärkeimpänä syynä oli, että saimme paremman ja avoimemman näkymän ylhäältä huvilalta merelle. Lisäbonuksena perustusten korkoerot myös vähän pienenivät.
Tasaiselle sorapedille perustusten teko on suoraviivaista. Anturat tartuntateräksineen voi valaa ensin suunnilleen oikeille paikoilleen. Kun valut ovat kovettuneet ja muotit poistettu, muurataan harkot tarkasti oikeille paikoilleen. Yläpinnat tasataan haluttuun korkoon joko katkaisemalla liian korkeat pilarit rälläkällä tai tekemällä lisävalut alimittaisten pilareiden päälle. Pilareiden keskellä olevaan reikään laitetaan raudoitukset ja reiät täytetään betonilla (S100). Tällaisessa pienessä kohteessa betoni valmistuu kohtuullisella vaivalla myllyllä pyörittämällä. Valmistajan mukaan yhteen harkkoon menee n. 5,5 kg betonia. Säkissä on 25 kg eli yhdestä säkistä pitäisi tulla tavaraa reiluun neljään harkkoon. Aika hyvin tämä pitikin paikkansa eli tarvittavien säkkien määrän voi laskea etukäteen. Toki työvaraa pitää aina olla vähän lisänä.
Kuvassa alla on vasemmalla saunan pilarit ja oikealla kallion päällä olevat tolpat ovat tulevaa tupaa varten. Väliin jää terassi, jonka reunimmaiset 48×148 tukipuut kiinnityvät harkkopilareihin. Terassin keskelle tulee yksi poikkipalkki kestopuutolppien varaan. Tolpat tulevat kuvassa näkyviin pilarikenkiin.
Sauna tulee kohteeseen siis ensin ja se asennetaan näiden metristen tolppien päälle. Haluamme sen myös käyttöön niin pian kuin kuin mahdollista, joten käynti sinne pitää jotenkin järjestää. Tätä varten teimme väliterassille rungon (kuvassa alla) ja sen päälle tulee valiaikaiseksi kulkutasoksi 12 millin vanerit. Kansilaudat asennetaan vasta, kun näemme, miten ja mihin rakennusten hirsiseinät tarkkaan ottaen perustusten päälle asemoituvat.
Ja koska terassi on reilusti irti maasta, tarvitaan portaat sinne kipuamista helpottamaan. Ylijääneistä kestopuupätkistä syntyi suht helposti reisilankut ja kolmiopalat askelmille:
Portaat paikoillaan – työlistalle jäi käsijohde:
Rakennuspaikka odottaa nyt varsinaisen saunan asennusta. Jos kaikki sujuu suunnitellusti, niin joulukuun alussa pitäisi olla jo huomattavasti valmiimman näköistä. Tavoitteena on siis jouluksi uuteen saunaan!
Hirsihuvilan seuraava ja näillä näkymin viimeinen isompi rakennusprojekti on uusi rantasauna. Toki tämänkin jälkeen nikkaroitavaa riittää. Haaveissa on lisäterasseja, portaita kulkuväylille, kesäkeittiö, autokatos/varasto – ainakin nämä tulevat nyt heti mieleen. 🙂 Ennen uusia juttuja olisi tietty hyvä saada nyt aloitetut projektit kunnialla maaliin.
Vanha sauna
Vanha rantasauna oli kiinteistömme viimeinen ns. alkuperäinen rakennelma. Sijainti lähellä rantaa kalliokohouman päällä oli oikein hyvä, mutta valitettavasti emme keksineet, miten siitä saisi muokattua meille oikeasti sopivan.
Vanha sauna tyhjennettynä juuri ennen purkutuomion täytäntöönpanoa:
Huonejaoltaan rakennus oli suunnilleen päinvastainen, kuin mitä nykyään rantasaunalta odotetaan (mm. ikkunat olivat pienet, terassi väärään suuntaan, merelle ei ollut näkymää jne.). Ehkä pohjaratkaisuun ja ulkonäköön liittyvistä haasteista olisi vielä jotenkin voinut päästä yli, mutta lopullinen niitti oli rakennuksen kunto. Rinteen puoleisella sivulla ei ollut käytännössä lainkaan sokkelia. Vuorilaudat olivat kiinni maassa ja sitä myötä lahonneet. Vesikatto olisi vaatinut uusimista ja kuten purkamisen yhteydessä nähtiin, talon eristeet olivat ajan tyyliin minimalistisesti sahanpurua, epämääräistä pahvia yms. materiaalia.
Ehdimme käyttää vanhaa saunaa jo aika monta vuotta ja varsinkin laude-/kiuasremontin jälkeen se oli ihan ok pelkkänä saunana. Toiveemme oli kuitenkin saada kaikki rakennusjärjestyksen sallima tila käyttöön. Niinpä päädyimme uudisrakennukseen, jossa olisi saunan lisäksi myös saunatupa.
Suunnitelma uudesta
Raaseporissa, kuten varmaan monessa muussakin kunnassa, on sallittua rakentaa rantaan 30 neliön sauna. Rakennuksessa tulee varsinaisen saunan olla vähintään ⅓ pinta-alasta ja loppu voi olla saunatupaa. Lisäksi saunan yhteyteen voi tietyin rajoituksin rakentaa avoterasseja.
Meillä oli monta vuotta aikaa miettiä, mitä halusimme. Jo aika varhaisesta vaiheesta lähtien oli selvää, että uudeksi saunaksi tulisi kaksiosainen rakennelma.Toisessa päässä on sauna ja toisessa tupa. Väliin jää terassi. Katetun terassin osalta on vaatimuksena, että seinäalasta yli 50% pitää olla avointa, muuten terassi lasketaan rakennusoikeuteen. Tämä vaatimus ratkaistiin siten, että sauna on syvyydeltään vähän pienempi kuin tupa.
Alla julkisivu- ja pohjapiirustukset sekä arkkitehdin visio siitä, miltä lopputulos voisi näyttää:
Edellisen osaprojektin eli vierasmajan ajoitus oli huonoin mahdollinen. Tilasimme sen rakennusalan suhdannehuipun aikaan. Hinnat sekä toimitusajat olivat tapissa. Nyt ainakin toimitusajat ovat lyhentyneet huomattavasti ja ehkä hinnatkin ovat vähän tasaantuneet.
Harkitsimme pitkään saunarakennuksen tekoa lautarakenteisena ns. pitkästä tavarasta. Se olisi antanut joustavuutta sekä tilaratkaisuihin että eri materiaaleihin. Kustannuksetkin olisivat olleet hirsirakenteeseen verrattuna alhaisemmat. Hankaluutena tässä olisi ollut pitkähkö rakennusaika. Uusi sauna tulee vanhan paikalle, joka puolestaan tarkoittaa, että rakennusajan olemme ilman saunaa. Tähän ongelmaan löysimme ratkaisun asuntomessuilta Loviisasta.
Loviisan messuilla oli esillä myös jonkin verran vapaa-ajan asuntoja. Erityisesti ihastuimme Salvoksen tuotteeseen. Heidän konseptinaan on toimittaa pieniä hirsirakennelmia täysin valmiina kohteeseen. Rakennukset kootaan tehtaalla sisätiloissa, toimitetaan kuorma–autolla perille ja nostetaan nosturilla perustusten päälle. Saunomaan pääsee periaatteessa välittömästi. Muutaman neuvottelu- ja suunnittelupalaverin jälkeen allekirjoitimme tilaussopimukset.
Rakennelman saunaosuus toimitetaan aikataulun mukaan joulukuun alussa valmiina pakettina. Rakennelman toisessa päässä oleva saunatupa tulee kohteeseen osina ja tilaaja eli me vastaamme pystytyksestä. Tässä tuli vastaan Salvoksen rajoitteet. Haluamillamme mitoilla he eivät pysty toimittamaan tehtaalla valmiiksi tehtyä rakennusta. Vaihtoehdoksi jäi osatoimitus. Saunatuvan osalta meillä ei toisaalta ole kiire. Sen toimitus on ajoitettu keväälle, jolloin rakentaminen on talvea huomattavasti mukavampaa.
Salvoksen vähän kankeahko toimintamalli rajoittaa jonkin verran tilaratkaisuja. He myös pyrkivät kaikessa pysyttäytymään valikoimassaan olevissa vakio komponenteissa. Joissain detaljeissa jouduimme myöntymään kompromisseihin, mutta uskoisin, että ulkopuoliset eivät välttämättä niitä huomaa. Yhteistyö Salvoksen kanssa on toiminut ainakin tähän mennessä jouhevasti ja heillä on riittänyt positiivista asennetta meidän erikoisvaatimuksia kohtaan.
Varsinaiset työt alkoivat vanhan saunan purkamisella
Vanha saunan purku sujui vauhdilla. Tilasimme purkutyön, jätteiden poiskuljetuksen sekä tarvittavat täytöt ja murskepinnan tasauksen/tiivistämisen paikalliselta maanrakennusurkoitsijalta. Koko hommaan meni kolmisen päivää.
Alla olevaa kuvaa klikkaamalla käynnistyy video, jolla näkyy, miten talosta katoaa etuseinä.
Vanhassa saunassa ei ollut paljoa sellaista tavaraa, jota olisi pystynyt uusiokäyttämään. Jotain kuitenkin pelastimme: reilut 200 kappaletta tiiliä. Näistä on tarkoitus tehdä lattia kasvihuoneeseen. Tiilet kuten iso osa puutavarasta oli jo valmiiksi kierrätettyä. Perimätiedon mukaan näihin tontilla olleisiin rakennuksiin olisi käytetty Tammisaaren vanhasta elokuvateatterista ja sairaalasta purettuja tarvikkeita. Tiilet saavat siis kolmannen elämänsä kasvihuoneessamme.
Samat tietolähteemme osasivat kertoa, että saunan rakentaja oli ollut töissä paikallisessa Alkossa. Yläpohjassa eristeenä olleet pahvilaatikot viittasivat samaan suuntaan:
Kalliopohjan muodot haasteena
Uuden rakennelman alta jouduimme kaatamaan pari pienempää puuta ja yhden ison männyn. Paljastui, että mänty kasvoi paikassa jossa kalliossa on syvä kuoppa. Korkoeroa kalliopohjassa on kaksi metriä. Mursketäytöllä saimme rajoitettua eroksi n. 1,2m. Käytännössä korkeimmat pilarit tulevat olemaan n. 1,5 -metrisiä. Alla olevassa kuvassa on rakennuspaikka putsattuna ja tasattuna. Saunan perustuspilareiden anturamuotit on asemoitu suunnilleen oikeille paikoilleen.
Syksyn parhaat lämpimät päivät matkailimme eteläisessä Euroopassa ja työmaa seisoi monta viikkoa. Nyt lokakuun loppupuolella pääsemme jatkamaan hommia – vuorossa on perustusten teko. Jännitysmomentteina ovat syksyn lämpötilat ja sateet. Kaiken järjen mukaan pitäisi olla aikaa vielä n. kuukauden ajan tehdä valuja plusasteisissa keleissä. Deadline on joulukuun puolivälissä, jolloin on tilausvahvistuksen mukainen saunan toimitus. Palataan asiaan viimeistään siinä vaiheessa.
Kesä -23 Hirsihuvilalla on ollut terassivoittoista. Tämä tarkoittaa sekä oleilua ulkosalla että terassien tekoa. Alkukesän näkyvimmät aikaansaannokset ovat vierasmajan etuterassi ja siihen integroidut portaat majan ulko-ovelle. Kuvia ja selostuksia muista kesäpuuhasteluista tämän artikkelin loppupuolella.
Tasaiset ja siistit ulkotilat ovat aina tarpeen, mutta silti yllätyimme positiivisesti, miten käytännöllinen tilasta tuli. Vaikka itse sanonkin, niin terassista tuli myös tyylikäs ja muuhun kiinteistön rakennuskantaan hyvin sopiva. Nyt loppuu omakehu ja siirrytään itse asiaan – tällainen siitä tuli:
Ehkä suurin yllätys itselleni oli se, että ilmansuunnista huolimatta terassille on ollut paljon käyttöä. Näin etenkin hellepäivinä. Aurinko alkaa paistaa tälle pohjoisen puoleiselle terassille vasta neljän aikaan iltapäivällä. Tiluksillamme on muita paikkoja, joissa voi nauttia auringosta, mutta tällainen kuumien päivien suojaisa tila on ollut ilmiselvä puute. Lisäbonuksena terasille paistaa hienosti ilta-aurinko, joten siellä voi nauttia myös illan viimeisistä lämpösäteistä.
Muutama making of -kuva eli miten terassimme rakentui:
1. Muhkurainen kallio tuottaa omat haasteensa rakentamiselle. Kääntöpuolena on sitten varmasti tukeva alusta. Terassin rakentaminen lähti liikkeelle korkojen päättämisestä ja sen jälkeen reunimmaisesta, talon pilarijalkoihin kiinnitetystä palkista. 2. Loput runkopalkit kiinnitettiin kalliopohjaan ankkuroituihin tolppiin.3. Terassin kokoa ja korkoa sääteli rakennuksen edustalla oleva kalliotasanne. Ajatus oli saada sujuva kulkuyhteys suoraan kallion päältä terassille ja edelleen vierasmajan ovelle. 4. Valmis terassi. Portaat ovat siis tason päällä omana irrallisena yksikkönään. Kansilauta on sileää, ruskeaa 28×145 -kestopuuta. Runko on vihreää 48×148 -kestopuuta.Kuten tarkkaavaisimmat jo ehkä huomasivat, pitkään hankintalistalla ollut lipputanko asennettiin sekin nyt viimein tässä yhteydessä. Yhdeksän metrin mittaista tankoa ei omalla kuljetusvälineistöllä saa kulkemaan, mutta samalla kun tuli vähän isompi erä lautaa ostettavaksi, otettiin kaikki rautakaupan kuljetuksella. Puutavaran hinnat ovat alkaneet jo vähän tasaantua, mutta kuljetuksen hinta oli todella suolainen. Jatkossa tulee varmasti entistä tarkemmin arvioitua, mitä ja milloin on varaa ottaa pihaan kuljetettuna.
Oma oppimiskokemuksensa oli lipputangon jalustan kiinnitys kallioon. Reikien poraaminen kiveen alkaa jo sujua rutiinilla, mutta uusi tuttavuus oli ankkurointimassa, jolla kierretangot pysyvät rei’issä kiinni. Kyllähän käyttöohjeissa asiasta sanotaan. mutta silti oli yllättävää, miten lähes veden lailla juokseva aine muuttuu alle minuutissa ja aivan yhtäkkiä kivikovaksi massaksi. Enemmän tuurilla kuin taidolla saimme kierretangot sellaisiin asentoihin, että jalusta juuri ja juuri meni paikoilleen. Nämä murheet unohtuivat nopeasti, kun lippu nostettiin salkoon tuulessa hulmuamaan.
Muita alkukesän tapahtumia:
Toiveenamme on kaislaton ranta. Aika hyvin tuota tavoitetta kohti on edetty, mutta se vaatii jatkuvaa työtä ja taistelua. Kaislojen niittoon on toki saatavilla konepalveluitakin, mutta toistaiseksi ollaan hoidettu homma käsipelillä. Itse asiassa se on oikein mukavaa hellepäivän ajanvietettä, kun asian siltä kantilta vain ottaa. Näkyvä lopputulos myös motivoi. On rantakaislikosta iloakin – kalat viihtyvät niiden suojassa. Heinäkuun alussa ahvenet liikkuvat hyvin. Ensimmäisen kerran saalis oli katiska tupaten täynnä isompaa ja pienempää kalaa. Suurimman osan palautimme mereen vapauteen ja kasvamaan. Talteen otimme asiallisen kokoiset ahvenet – reilut kaksi kiloa, joista tuli 600g fileitä voissa paistettaviksi. Kunhan näiltä nikkarointikiireiltä liikenee vähän enemmän aikaa, niin lähiluomukalan osuus päivittäisissä ruokailuissa tullee kasvamaan.Kasvihuoneen kolmas kausi on edennyt jo yli puolivälin. Tässäkin asiassa pätee sääntö vähemmän on enemmän. Pienempi määrä taimia tuottaa paremmin satoa. Huoltaminen kuten kastelu, lannoitus, ylimääräisen kasvuston poisto jne. on helpompaa, kun istutusaltaat eivät ole tupaten täynnä tavaraa. Perinteisten ja hyviksi havaittujen kurkkujen, tomaattien ja chilien lisäksi kasvihuoneessa on tänä vuonna ollut vuonna daalioita ruukuissa (sittemmin siirretty ulos) sekä uutuutena kasvatusallas yrteille. Kaupan valmiit yrttipensaat saavat mukavasti lisää käyttöaikaa, kun ne istuttaa multaan. Niitä on myös helppo korvata tarpeen tullen uusilla. Etenkin mökkioloissa, kun lähimmät kaupat ovat suht kaukana, on mukava tietää, että perusyrtit ovat koko ajan saatavilla ja vieläpä tuoreina. Taustalla näkyy muuten seuraavan terassiprojektin kohde: verstaan ja kasvihuoneen välinen tila. Katsotaan josko aikaa ja etenkin inspiraatiota riittää toteutukseen vielä tämän kauden aikana.Vuosi sitten alkukesästä istutimme takapihan verstas/varasto/huussi -rakennuksen seinustalle kaksi Zilga-lajikkeen viiniköynnöstä. Köynnökset lähtivät hyvin kasvuun, mutta talven kuluessa suurin osa uusista kasvustoista kuihtui ja kuoli pois. Alkukesästä tilanne näytti jo vähän huolestuttavalta, mutta nyttemmin tilanne on korjaantunut. Vasemmanpuoleinen kuva on kesäkuulta ja oikealla tilanne kuukautta myöhemmin heinäkuussa. Kasvu on todella voimakasta.Rypäleterttuja sekä uusia oksia ja lehtiä on tullut runsaasti. Tällä hetkellä jännitämme ehtivätkö rypäleet valmistua ajoissa. Köynnökset ovat aurinkoisella eteläseinustalla, joten olosuhteiden pitäisi olla suunnilleen niin hyvät kuin Suomessa vain on mahdollista. Iso haaste näidenkin kasvien osalta on kallioinen tonttimme. Viiniköynnökset kasvavat lavakauluksista tehdyissä altaissa, joissa on rajallinen tila juuristolle ja kastelun kanssa saa olla tarkkana. Toinen seutumme kasvivitsaus eli peurat ja kauriit ovat ainakin toistaiseksi jättäneet viiniköynnökset rauhaan. Toivotaan, että ovat liian eksoottista tavaraa näille täkäläisille metsäneläimille.
Tässä näitä alkukesän tapahtumia, mutta vielähän on kesää jäljellä. Terassirakentamisen ohessa olemme mm. viimeistelleet vierasmajan sisustusta. Palataan tähän ja mahdollisiin muihin tapahtumiin taas seuraavalla kertaa. Mukavaa kesän jatkoa!
Talvi yllätti taas mökkeilijän. Aikaisempien oikeiden talvien kokemuksien perusteella olemme toki jo jossain määrin osanneet varautua pakkasiin. Tästä huolimatta pientä stressiä on aina siitä, miten paikat pysyvät sulina, kun lämpötilat laskevat äärilukemiin.
Tammikuun alkupuolen lumimyräköiden ajan olimme kaupungissa. Nyt kun tulimme viikonlopuksi kohteeseen, odotimme ”mielenkiinnolla”, missä kunnossa sekä itse huvila että piha-alue olisivat. Näitä ja joitain muitakin stressinaiheuttajia vastaan voi nykyään taistella tekniikan avulla.
Vapaa-ajankotiautomaatiota
Vaivihkaa ovat erilaisten laitteiden etäohjaukset hiipineet kännykkääni. Siellä on jo kymmenkunta appia, joilla voi vahtia ja ohjata erilaisia asioita. Näitä ovat mm. robotti-imuri, televisio, pistorasiat, valot, lämpötila, kosteus, ilmanpaine, videovalvonta yms. Unohtamatta tietenkään kaupunkiasuntomme pihalla kesäaikaan rauhallisesti mutta tehokkaasti työskentelevää Kakea, robottiruohonleikkuriamme.
Isoveli valvoo
Videovalvonnan merkitys mahdollisten hämärämiesten puuhien ehkäisyssä on jossain määrin kyseenalainen. Toki toimiva järjestelmä auttaa jälkiselvittelyissä ja eiköhän kamerat toimi jonkinlaisena pelottimenakin.
Primääritarkoitus kameralla on tarkkailla ja tallentaaa erilaisia pihalla liikkujia sekä tuoda mielenrauhaa siitä, että asiat ovat kunnossa ja paikoillaan.
Kameroista saa myös oheisiloa. Kuten lumitöiden ennakointi. Ei työn määrä kameran ansiosta mihinkään vähene. Asiaan voi kuitenkin etukäteen valmistautua ja psyykata itsensä sopivaan moodiin, kun etänä voi katsoa lumen määrän kohteessa.
Toinen odotettu lisäominausuus on eläinten liikkeiden seuraaminen. Integroidun liiketunnistimen ansiosta kamera havaitsee ainakin peuran kokoiset pihassa liikkujat. Aika pian lähtömme jälkeen ne ilmestyivätkin tsekkaamaan, josko jotain syötävää olisi ilmaantunut. Saisikohan tekniikan avulla hoidettua myös elukoiden karkottamisen?
Lämmityksen optimointia
Ehkä tärkein ja eniten käyttämämme huvilan kotiautomaatiojärjestelmä on ollut ilmalämpöpumpun ohjaus. Mitsubishin pumpussa on vakiona wifi-yhteys. Kännykkäapin kautta pumppua voi ohjata sekä paikan päällä että etäältä. Laitteen kaukosäädintä ei juuri ole edes tarvittu. Appi on jopa lokalisoitu suomeksi. Tai ainakin sinnepäin. Vähän mielikuvitusta käyttäen toiminnot onneksi tajuaa.
Näissä uusissa lämpöpumpuissa on mahdollista säätää ylläpitolämpöä alaspäin aina kymmeneen asteeseen asti. Kovilla pakkasilla laitteen tehot hyytyvät ja koska lattialämmityksiä emme ole halunneet turhaan päällä pitää, on epäilyksenä, että etenkin kaappien alla ja seinän vieressä vesiputket saattaisivat jäätyä. Tähänkin haasteeseen helposti ja edullisesti saatavilla oleva IoT-tekniikka tarjoaa ratkaisuja. Tästä lisää seuraavassa kappaleessa.
Bluetooth-anturit
Janne oli bongannut ja hankkinut kotiinsa suomalaiset Ruuvitagit (www.ruuvi.com). Hänen innoittamanaan ostin kolmen setin näitä pieniä, valkoisia, kiekkomaisia mokkuloita eli tageja. Mokkulan sisällä on antureita eri fysikaalisia ilmiöitä mittaamaan: lämpötila, ilmanpaine, kosteus, liike. Lisäksi sisällä on Bluetooth lähetin ja patteri, jonka voimin laite toimii parisen vuotta putkeen.
Osa tagien viehätyksestä on niiden tyylikkään simppeli ulkonäkö. Mokkulat ovat IP67 -suojattuja eli kestävät esim. sadetta kohtalaisen hyvin. Upotus veteen (tai märkään hankeen kuten tässä) vaatii lisäsuojausta.
Patterin asennuksen jälkeen tagin elämäntehtävä on taukoamatta puskea antureiden tilatietoja Bluetoothin kautta ulkomaailmaan. Tässä vaiheessa ei ole eikä edes tarvita mitään sen kummempia suojauksia. Mikä tahansa Bluetooth-yhteensopiva vastaanotin voi lukea tiedot.
Kantama näillä laitteilla on avoimessa maastossa satojakin metrejä. Seinät vaimentavat signaalia, mutta lyhyellä kokemuksella yksi väliseinä ei ainakaan ole merkittävänä esteenä.
Homman juju on siinä, mitä tällä katkeamattomalla tietovirralla sitten itse kukin tekee. Valmistajan sivuilta voi ladata kännykkään tyylikkäät ja toimivat apit datan lukuun, esittämiseen ja talletukseen. Alkuun riittää se, että pystyy seuraamaan vaikkapa eri huoneiden lämpötiloja. Alkuinnostuksen jälkeen todennäköisesti tarvitsee jotain hyödyllisempää.
Tagien toimintalämpötila-alueeksi luvataan -20 … +70 astetta, joten sellaisen voi laittaa vaikkapa pakastimeen sisään ja asettaa ohjelman hälyttämään, jos lämpötila pääsee nousemaan. . Toinen käytännöllinen, joskaan ei ainakaan yhtään tärkeämpi käyttökohde voisi olla kylpytynnyrin veden lämpötilan seuraaminen etänä kännykän näytöltä…
Keksin kuitenkin käyttötapauksen, jossa tageista saa oikeasti iloa irti. Laitoin yhden mokkulan keittiön pesuallaskaapin lattialle. Samassa paikassa on jo perinteinen vuotoilmaisin. Takaseinällä risteilevät vesijohdot altaaseen ja astianpesukoneeseen. Gateway -softan avulla voin nyt lukea anturitietoja netin kautta mistä tahansa.
Se, että saa reaaliajassa tietää, mikäli kaapin lämpötila menee pakkasen puolelle, ei varsinaisesti rauhoita. Pikemminkin päinvastoin. Tästä syystä laitoin toisena IoT -sovelluksena allaskaapin avatun oven eteen lämpöpuhaltimen, joka puolestaan on kiinni etäohjattavassa pistorasiassa (Clas Ohlssonin valikoimista)
Nyt voin siis jäätymisen uhatessa etänä kytkeä puhaltimen päälle ja nostaa kaapin lämpötilaa.Toki parin kympin pakkasvahti tekisi nämä temput ihan yksinään ja todennäköisesti jopa varmemminkin. Mutta onhan se hienoa, kun insinöörit ovat keksineet tällaista tekniikkaa!
Robotit tulivat kotiin ja huvilalle
Meidän kaupunkiasunnon nurmikkoa hoitaa siis ansiokkaasti Landroid-merkkinen robottileikkuri. Vaikka pihamme on erittäinkin pieni, kimmoke hankinnalle tuli itse asiassa huvilamme lähellä sijaitsevan kartanon jättimäiseltä nurmikkoalueelta. Aina kesäisin ohi ajaessamme pihalla mönkii vastaavanalainen leikkuri (toki vähän järeämpi laite kuin meillä). Ruoho on siellä aina timmissä kunnossa. Ensimmäinen kesä Kaken kanssa on nyt takana ja olemme todella tyytyväisiä laitteeseen. Pihamme sopii robotille hyvin ja vaikka olemme satunnaisesti poissa pitkiäkin aikoja, pysyy nurmikko siistinä koko ajan.
Seuraava robottihankinta olikin sitten huvilalle. Tähän innoittajana olivat puolestaan kaupunkinaapurimme. Heillä siivousapuna on ollut robotti-imuri. Mari hommasi sellaisen meille huvilalle.
Sisäsiisti robottimme pörrää lattiat puhtaiksi omalla, ilmeisen sumealla logiikalla. Lopputulos on joka tapauksessa yllättävänkin hyvä.
Tässä iRobot -laitteessa on niin ikään wifi-yhteys, joten sitäkin voi ohjata etäältä. Samoin kuin robottiruohonleikkuri, myös tämä laite kiltisti ilmoittaa kännykkään, kun työ on suoritettu tai mikäli tulee ongelmia vastaan. Olemme yleensä pois lähtiessämme jättäneet imurin pyörimään lattioille. Kerran laite oli jäänyt jumiin ja eihän sille sadan kilometrin päästä oikein mitään voinut tehdä. Mutta rehellisesti kuitenkin ilmoitti asiasta ja seuraavalla kerralla osasimme järjestellä tavarat paremmin imurin ja imuroinnin kestäviksi.
Kuukausimaksuallergia
Asioiden internet siis tunkee itseään vauhdilla eri kohteisiin. Jokaisella systeemillä on valitettavasti omat käyttöliittymänsä ja yhteyskäytäntönsä. Aina pitää alusta alkaen asennella ohjelmat sekä opetella itse kunkin kommervenkit. Jatkossa tilanne toivottavasti kehittyy parempaan suuntaan.
Toinen ei-niin-kannatettava trendi on siirtyminen koko ajan kuukausimaksullisuuden suuntaan. Netin suoratoistopalvelut ovat raivanneet tälle tietä ja mm. nämä kotiautomaaatiosysteemit tulevat vauhdilla perässä. Toki kyse on myös siitä, mikä on palvelun arvo sen kuluttajalle – hyvästä ja tarpeellisesta kannattaa tietysti maksaa kohtuullinen hinta.
Rimat olivat viimeksi aiheena kaksi vuotta sitten. Silloin kohteena oli olohuoe/ruokailutilan katto. Tällä kertaa työn alla on huvilan terassi. Edellisessä jaksossa esitellyn teräskaiteen jatkoksi tulee kapeahkoista rimoista tehty kaide ja seinäke.
Haaste 1: Materiaali ja mitoitus
Rimojen detaljit ovat olleet mietinnässä aivan projektin alkumetreiltä saakka. Nyt loppusuoralla oli jo pakko tehdä päätöksiä.
Puutavaraliikkeiden myyjien ja muiden alan ihmisten kanssa asiasta puhuttaessa (tai netissä surffatessa) keskimäärin aina ja ainoa tarjottu vaihtoehto on kestopuinen vinorima. Joko 45×45/32 tai 42×42/28 mitoituksella. Eikä tässä mitään pahaa, mutta meidän tahtotila oli toisenlainen.
Ensinnäkään riman ei tarvitse olla kestopuuta – tila on katettu. Sateella alimmat rimat varmaankin kastuvat, mutta ilmava rakenne huolehtii tuuletuksesta ja puunsuoja pitänee pinnat kunnossa.
Toinen asia on rimojen muoto ja mitta. Pitkällisen mietinnän ja mallikappaleilla tehtyjen testailujen jälkeen päädyimme seuraavaan. Rimoitukset tehdään suorakulmaisesta, höylätystä, reunoiltaan kevyesti viistetystä 45×33 tavarasta. Rimat kiinnitetään 17 mm:n välein. Tällä mitoituksella on helppo laskea menekki. Yksi varvi vie 5cm, metriin menee 20 rimaa jne.
Vino pino rimoja. Syyskuun alku on ollut sateinen. Näin kauniisti sanottuna. Tarvikkeiden suojaus on ollut paitsi tärkeää myös jatkuvaa.
Pieni hidaste oli tavaran hankkiminen juuri näillä mitoilla. Onneksi paikallinen K-Rauta hoiti asian jälleen sutjakkaasti ja saimme erikoistilauksena tasan sitä mitä halusimme ja vielä lisäksi täsmälleen optimipituisena (3,9m) toimituksena.
Haaste 2: Toteutus
Jokainen, joka on joskus vastaavanlaisia rimoituksia tehnyt, ymmärtänee sanomattakin, miksi tämä ei ole niitä kaikkein mielenkiintoisimpia rakentamisen osaprojekteja. Muille voi asiaa vähän avata.
Kyseessä ei ole erityisen raskas operaatio, mutta sitäkin tylsempi. Jos näitä tekisi enemmän, niin eri vaiheita voisi varmaan järkeistää. Amatöörinä joutuu aina ensin harjoittelemaan. Aikaa kuluu myös erilaiseen miettimiseen ja tuplavarmistuksiin, ettei tule tehtyä peruuttamattomia virheitä. Sahattuja rimoja ei oikein saa pidennettyä. Työtahtikaan ei aina ole ihan päätähuimaava.
Varsinkin näin projektin loppusuoralla ei millään malttaisi pusata erilaisten ei-suoraan-valmista-tuottavien -osioiden kanssa. Mutta onhan se niin, että mitä paremmin jonkun jutun valmistelee, niin lopputulos syntyy todennäköisesti nopeammin ja ehkä jopa laadultaan parempana.
Tällä kertaa meitä potkaisi onni – saimme yllättävää apua perhepiirin toisesta rakennus/remontointiprojektista. Jannen ja Liisan omakotitalon yläkertaan asennetaan parhaillaan n. 800 metriä uutta kattopaneelia. Ko. paneelit on maalattu pihassa ja niitä varten Janne nikkaroi mainiot telineet maalattujen lautojen kuivatukseen. Tämä maalausurakka valmistui juuri sopivasti siten, että saimme siirrettyä telineet valmiina meidän huvilakohteeseemme. Kolmaskin käyttö näille hyvin palvelleille rakennelmille on myös valmiiksi mietittynä: rantasaunan lämmitys.
Telineet on tehty kattoprojektista ylijääneestä puutavarasta. Nyt jo toista kertaa tässä telinevirassakin. Harvinaisen tehokkaasti kierrätettyä ylijäämätavaraa.
Meidän rimojen kokonaispituus on kohtuullisempi, n. 400 metriä. Maalauksen vaikeuskerrointa nostaa se, että käsittelyn joutuu tekemään kaikille neljälle sivulle. Ja päädyillekin vielä lisäksi. Rimoja saa siis siirrellä ja käännellä edestakaisin.
Värisävynä on luontevasti se sama, jota on huvilan muissakin ulkopuolisissa puurakenteissa: Nordic Black and Brown. Sen verran olemme viime aikoina oikaisseet, että hirsiseinien pellavaöljypohjaisesta aineesta olemme siirtyneet aika paljon helpommin työstettävään vesiohenteiseen Pinotexiin. Sävy on tässä jälkimmäisessäkin oikein hyvä, mutta pinta läheltä katsottuna ei ihan yhtä hienostunut. Pidemmän aikavälin kestävyydestä ei vielä voi sanoa mitään, mutta siinäkin lienee eroa. Onko ero merkittävä, onkin jo sitten toinen juttu. Aika näyttää.
Maalaus meneillään. Vaikka tekstissä puhutaan Pinotexista, tässä vaiheessa oli käytössä Teknoksen vastaava tuote. Tietyllä tavalla yllättävää on, että yleisimmin liikkeissä käytössä olevista Tikkurilan maalikoneista ei juuri tätä, alunperin Sadolinin sävyä löydy lainkaan.
Haaste 3: Lopputulos
Kaikkien valmistelujen sekä monien työvaiheiden (sahaus, hiominen, maalaus kahteen kertaan, asennus) on palkitsevaa nähdä lopputulos. Tätä kirjoitettaessa vasta parikymmentä alimmaista rimaa on ruuvattuna paikoileen. Vielä ei kokonaisuutta voi siis arvioida, mutta esimakua tulevasta kylläkin jo saa. Palataan asiaan, kunhan loputkin urakasta on saatu valmiiksi.
Valmista rimaseinää, ainakin melkein. Pinta on vielä liian vaalea – vaatii vähintään yhden käsittelykerran lisää. Irtonaisina olevien rimojen maalaaminen on sen verran puuduttavaa puuhaa, että viimeinen (toivottavasti) kerros vedetään vasta asennuksen jälkeen.
Eipähän tarvitse enää tuskailla kuumuutta eikä huudattaa ilmastointia. Eikä pelätä terassilta putoamista. Jälkimmäinen on tietysti oikeasti hyvä juttu.
Kesään etenkin mökillä kuuluu ulkoilmaelämä. Tässä postauksessa kaiteiden lisäksi muitakin terassitapahtumia – sekä huvilalla että kylillä.
Pitkään pohditut ja odotetut terassin kaiteet ovat nyt paikoillaan!
Paikallinen metalliyrittäjä Tenholasta (Lundmet AB/Kjell Lundsten) teki juuri niin hyvää työtä kuin vinkin antanut maanviljelijänaapurimme oli kehunut. Työnjälki on oivallista ja kaide on tukevasti asennettu. Myös toimitus oli lähes ajallaan. Rakennushommissa siedettävä viikon myöhästyminen oli vielä ihan ok. Selitys oli maalaamon viiveet – ainahan syylliset löytyvät jostain muualta. 🙂 Tältä mustat teräskaiteemme nyt sitten näyttävät:
Kiinnityspultit hohtavat vielä teräksisinä. Asennuspäivänä oli sen verran tuulista, että Lundsten ei halunnut riskeerata ja alkaa sprayata muttereita ja pultin kantoja. Lupasin itse hoitaa työn paremmalla säällä.
Kaiteet täyttänevät jo tällaisenaan rakennusmääräysten asettamat turvallisuusvaatimukset. Suunnitelmana on vielä asentaa puinen käsijohde kaiteen yläpintaan. Sen mukaisesti pyydettiin aikoinaan myös tarjoukset ja niinpä yläpintaa ei ole viimeistelty samalla pieteetillä kuin kaiteen muut osat. Harmi sinänsä, nyt jälkeenpäin ajatellen ja katsoen kaide saattaisi olla jopa parempi ilman puuosia. Ehkä voimme kuitenkin elää asian kanssa ja jostain jollain tavalla jossain vaiheessa hommata tarvittavat käsijohteet.
Lisää turvavarusteita
Pakollisia varusteita vaikkakaan eivät varsinaisesti mitään koristeita ovat myös talotikkaat. Piirustuksissa tikkaat oli laitettu talon tien puoleiselle pitkälle sivulle pääoven viereen. Päätimme kuitenkin siirtää ne pohjoispäätyyn edes hieman pois silmistä.
Tikaat tilasin Sadex Oy:n verkkokaupasta ja noudin heidän toimipisteeltään Vantaalta. Asennus oli suht suoraviivaista ja lopputulos tuntuu ihan tukevalta. Lopullinen tuomio tullee siinä vaiheessa, kun nuohooja ensimmäisen kerran pääsee tikkaita käyttämään.
Härpäkkeitä rakennuksen päädyssä: talotikkaat, telkkariantenni ja ilmalämpöpumpun ulkoyksikkö
Perhetapahtuma
Kevään ja alkukesän luonnonihmeitä ovat emot poikasineen. Linnut, peurat, jänikset ja kaikki muutkin metsän sekä meren elävät pitävät tähän aikaan vuodesta hyvää huolta jälkikasvustaan. Tähän kuvioon sopii mukavasti ”iloinen perhetapahtuma” terassillamme. Pari vuotta sitten sain syntymäpäivälahjaksi jo pitkään haaveissa olleen Weber -kaasugrillin. Enkä ole pettynyt – loistava laite se on. Nyt sillekin ilmestyi pienokainen viereen: sähkösavustin Motonetista. 🙂
Näppärähän tällainen sähkökäyttöinen savustin on. Purut sisään, töpseli seinään ja menoksi, Yhden kerran on tullut kokeiltua ja sen perusteella tuntuu tehokkaalta peliltä. Ehkä jopa liiankin kanssa. Purut paloivat hienoksi tuhkaksi vauhdilla. Lohi toki kypsyi asiallisesti, mutta savuaromit jäivät miedoiksi. Seuraavalla kertaa pitää yrittää jollain tavalla vähän hidastaa prosessia.
Rannan terassilla käyttöä
Rantaterassin ja siihen integroidun laiturin alkuvaiheista on tullut kirjoitettua enemmänkin. Tänä kesänä olemme päässeet nauttimaan tekemisen lisäksi myös lopputuloksesta. Iltapäiväkahvit ja auringonlaskujen ihailu saunomisen yhteydessä ovat olleet mahtavia etenkin nyt, kun Mari hankki terdelle sohvaryhmän ym. asiaan kuuluvat varusteet.
Sohvan pitäisi olla säänkestävä. Mukava se ainakin on. Matala pöytä on Marin kuormalavasta tuunaama. Etualan korkeampi pöytä tuolineen tuli perintönä huvilan edelliseltä omistajalta. Terassin jatkeeksi vasemmalle puolelle olemme visioineet paikkaa paljulle.
Kolmen vuoden projekti – torilla tavataan!
Mökkinaapurimme ovat heti alusta lähtien ja moneen kertaan kehuneet paikallista lauantaiaamun must -juttua. Meni kolme vuotta ja kesää ennen kuin pääsimme asiaan perehtymään. Lauantaisin on aina joko ollut jotain muuta tärkeämpää tekemistä tai sitten on vain nukuttu liian pitkään. Naapureilta saatuihin ohjeistuksiin on nimittäin kuulunut, että torille pitää mennä heti yhdeksältä. Muuten ei saatavilla ole enää sitä ykkösjuttua eli savukalaa.
Viime lauantaina palikat viimein loksahtivat paikoilleen. Prästkullan kesätori on nyt nähty ja koettu. Näiden paikallisten kesätorien juju on toisaalta tuttujen tapaaminen ja toisaalta lähiseudun pienyrittäjien tukeminen. Omat piirimme kylällä ovat vielä rajalliset, mutta lähiruoka on aina hyvä valinta.
Kyltti ohjaa perille.Perinteistä torimyyntiä kylätalon pihamaalla.Kahvila ja sen takana kalakioski.
Kalakärryssä oli myynnissä lohta sekä savustettuna että fileoituna raakana. Vakuuttivat kalan olevan Bromarvin vesiltä ja epäilemättä näin olikin. Suurin lohi oli tällä kertaa ollut 26-kiloinen. Sellaisia saa kuulemma ainoastaan pitkällä rysällä, muilla välineillä ei kannata edes yrittää. Samaa on sanonut myös naapurimme, joka kalastaa verkoilla. Työkaverini Teemun kanssa olemme uistelemalla saaneet haukia. Ns. arvokalat ovat jääneet ammatilaisten saalistettavaksi.
Savukalan kylkiäiseksi ostimme viereiseltä myyjältä suoraan maasta nostettuja perunoita. Tuntuu hyvältä, kun saa kuulla suoraan tuottajalta, mistä ja miten kauppatavara on torille tullut. Eikä pelkästään tunnu, vaan myös maistuu!
Sähköurakka on valmistunut. Vähän vaikea sitä on uskoa, mutta kyllä se vain niin on. Viimeinenkin rasiankansi on ruuvattu kiinni, maadoitukset mitattu ja pöytäkirja laadittu. Yksi iso ja merkittävä virstanpylväs on saavutettu!
Sähköjen viivästyessä on ollut aikaa miettiä ja edistää muita jäljellä olleita rästihommia. Lopputarkastusta varten pitää vielä asentaa talotikkaat (ne on jo hankittu ja ovat valmiina kiinnitettäviksi), hommata takaneduslasi (malli eli reunahionta on päättämättä). Lisäksi meidän pitkään ja hartaasti pohtimamme terassin kaiteet ovat nyt askeleen verran lähempänä toteutusta.
Pinna kireällä
Lasia, puuta vai terästä? Pinnat pystyyn vaiko vaakaan? Vai olisko verkkokaide à la Oodi se paras ratkaisu?
Pitkään suosikkina olleen lasikaiteen hylkäsimme käytännön syistä. Ensinnäkin se vaatii jatkuvaa huoltoa eli pesua. Edellisen talomme terassin lasikaiteesta myös opittiin, että vähänkin kosteammilla ilmoilla lasi huurtuu usein. Blokkaa yllättävää kyllä varsin helposti näkymät. Pienisilmäinen teräsverkkokaide olisi ollut tyylikäs, mutta sellaiselle emme onnistuneet löytämään toimittajaa.
Matkan varrella olemme pyrkineet välttämään pinnallisia päätöksiä, mutta koska toisaalta tällainen rakennusprojekti ehdottomasti vaatii pitkää pinnaa, niin lopulta päätös oli tilata teräspinnakaiteet.
Tässä vaiheessa käytettävissä on ainoastaan kaiteen suunnittelukuva. Koska parempaakaan kuvamateriaalia ei siis ole, niin laitetaan se nyt kuitenkin tähän näytille. Tavoiteaikataulu asennukselle on kesäkuu eli eiköhän pikapuoliin saada esille kuvia kaiteesta paikoillaankin.
Kaide on väriltään musta, kehykset lattarautaa ja pinnat pyöreät n 10cm:n välein. Kiinnitys on terassin etureunasta ukopuolelta. Tavoitteena on mahdollisimman minimalistinen toteutus. Tällä kiinnityksellä talon suunnasta katsottuna kaiteen alareunan poikkirautaa jää piiloon.
Lähialueretkiä
Nyt kun pahimmat paineet eli kiireisimmät itse rakentamiseen liittyvät projektit alkavat vähän hellittää, on ollut aikaa muuhunkin kuin pelkkään nikkarointiin. Kerran ajelimme Hankoon rantoja ihailemaan ja mahdollista veneretkeä silmällä pitäen satamia katsastamaan. Toisena iltana kohteena oli Bromarv ja sieltä ajoimme edelleen Padvaan saakka. Kyseinen tie on motoristien suosima eikä syyttä. Autollakin ajettaessa maisemat ovat huikeat.
Bromarv on ollut vakiokohde kesäpäivän veneretkillemme. Nyt kun olimme autolla liikkeellä, hyödynsimme tilaisuuden ja katsoimme miten pitkälle tietä pitkin oikein pääsee. Ja pääsihän sitä pitkälle. Kunnes tie päättyi – suoraan mereen.
Tähän päättyy maailma. No ei nyt ihan, mutta yleinen tie kuitenkin. Vasemmalla salmen takana on Kemiön saari. Veneellä tästä vain pari minuuttia. Tietä pitkin matka kestäisi varmaan vähintään tunnin.
Merimörköjä metsästämässä
Työkaverini oli etätyövieraana pari päivää. Taka-ajatuksena hommassa oli, että Teemu on superinnokkaana kalamiehenä jo pitkään haaveillut 10-kiloisen merihauen pyydystämisestä. Kaksi iltaa kierrettiin paikallisia merenlahtia haukia etsimässä. Ei ihan sitä isoa saalista tullut, mutta jotain kuitenkin. Uskoisin, että tarina saa jossain vaiheessa vielä jatkoa.
Lähitienoon saaret, salmet ja rannat tuli kierrettyä varsin tarkkaan. Lisäbonuksena paikalliset vedet ovat nyt huomattavasti paremmin hallussa, kun paikat on koluttu hitaalla uisteluvauhdilla.Erään lahden pohjukassa oli iso parvi laulujoutsenia pellolla ruokailemassa. Vaikka liikuimme niin rauhallisesti kuin pystyimme, arkoina lintuina pelästyivät sen verran, että tekivät upean ohilennon veden yli
Oman rannan ihmeitä
Jos ja kun etsii luontoelämyksiä, ei aina tarvitse lähteä yhtään mihinkään. Omat ranta tarjoaa aina vain uusia elämyksiä.
Rantaterassimme on rakennettu isojen kivien päälle. Kivien raoissa on hyviä suojapaikkoja matelijoille. Rantakäärme viihtyy siellä ja samoin sisiliskot.
Kylmien kivien välistä on mukava tulla lämpimälle puupinnalle auringosta nauttimaan.
Maisemassa aina jaksaa ihmetytttää, miten se joka päivä voikin olla erilainen. Tässä jälleen yksi auringonlaskukuva. Pilvet olivat siten asettuneina, että taivaanrannassa oli itse asiassa tupla-auringonlasku.
Pääsiäisviikolla jatkui traditiomme olla viikot huvilalla ja viikonloput puolestaan kaupungissa. Siirtymät päivätöiden ja vapaa-ajan välillä ovat näissä oloissa varsin sujuvia. Siitä huolimatta valmista tulee hitaahkosti. Tällä siis tarkoitan tätä vapaa-ajan projektiamme. 🙂 Kaiken lisäksi kylpyhuoneen viimeistelyssä tuli pari pientä mutkaa matkaan.
Suorat seinät olisivat kova juttu
Bauhausista ostettu Hietakarin ovellinen suihkuseinä oli millilleen mitoitettu sopimaan sille varattuun kohtaan. Valitettavasti seinämuurari ja -laatoittaja olivat tehneet sen verran epätarkkaa työtä, että alareunastaan ovielementti ei mahtunutkaan paikoilleen. Tekijä eli syyllinen löytyi peiliin katsomalla, joten ei auttanut muu kuin keksiä luovia ratkaisuja.
Lasi/alumiinirakenne ei jousta, joten ainoaksi käytännön ratkaisuksi tuli osittainen oven tiivisteistä luopuminen. Hieno magneettinen tiivistyslista jouduttiin poistamaan. Oven sulkeminen ja avaaminen ei nyt ole ihan niin jouhevaa kuin sen piti olla. Pääasia että toimii ja että saatiin myös siisti lopputulos.
Lyhyt kiinnityspinni
Toinen pientä päänvaivaa aiheuttanut asia kylppärissä oli Tapwellin kattosuihkun asennus. Ruotsissa näyttäisi olevan erilainen tapa kiinnittää sekoittajat seinässä oleviin putkiliitoksiin. Toki putkarimme sai hanan nätisti (ja toimivasti) kiinni täkäläisilläkin systeemeillä.
Ongelma tuli siitä, että sekoittaja on muutaman sentin kauempana seinäpinnasta, kuin mitä valmistaja on Ruotsin markkinoille ajatellut. Tämäkään ei olisi mikään iso juttu muuten, mutta kun mukana tulleen kattosuihkun seinäkiinnike oli liian lyhyt.
Asia ratkesi lopulta, kun soitin valmistajan Suomen toimistolle. Siellä heti tunnistivat ongelman – olin toinen samaa asiaa lähes samaan aikaan kysynyt. Schenkerin kautta saimme tarvittavan pidemmän kiinnityspinnin jo seuraavaksi päiväksi. Hyvää palvelua siis lopulta.
Valmistajan ilmeisesti ruotsalaisten stadardien mukaan asennettuna sekoittaja tulee lähes seinään kiinni. Meidän paikallisten tapojen mukaan kiinnitettynä mötikkä on muutaman sentin irti seinäpinnasta. Kattosuihkua ei enää saanutkaan kiinnitettyä seinään paketissa mukana tulleilla osilla.
Lisää kuvia tiedossa ja nähtävillä
Tiedän, että lukijoiden joukossa on innokkaita kuvien katsojia. Koittakaa kestää. Kohta saamme kylppärin siihen kuntoon, että voimme esitellä, miltä Mariannan tarkkaan suunnittelemat tilat näyttävät valmiina. Jos/kun muutkin huvilanäkymät kiinnostavat, niin blogin etusivulla on tätä kirjoitettaessa esillä keväisiä iltanäkymiä.
Kaikennäköistä muutakin on kevään aikana tapahtunut. Tässä parit esimerkit:
Parsaa, pekonia ja liesituuletin
Ihan jo huvilan suunnittelun alkuvaiheissa päätimme, että emme halua lieden päälle näkyvyyttä ja tunnelmaa haittaavaa liesikupua. Ratkaisumme oli hankkia liesi, jossa on sisäänrakennettu tuuletin. Tai imurihan se oikeastaan on. Liesitasojen välissä olevien suuttimien kautta höyryt ja käryt imetään tason alla oleviin suodattimiin ja sieltä puhdistettuna edelleen sokkelitilaan ja lattianrajasta ritilöiden läpi takaisin huonetilaan.
Ensimmäinen ajatus oli, että noinkohan vain toimii. Käytäntö on osoittanut, että ratkaisu on varsin pätevä. Suurimmalla teholla laite pitää jonkin verran ääntä, mutta niinhän taitavat liesituulettimet muutenkin tehdä. Käytännössä jo vajaateholla imuri toimii riittävän hyvin ja silloin desibelit ovat siedettävällä tasolla. Tässä videomuotoinen havaintoesitys miten paistohöyryt tyylikkäästi katoavat tuulettimen nieluun:
Sahapukki
Pihassa on ollut vielä yksi pressupino rakennusaikaisia lautoja. Pitkää tavaraa on aina silloin tällöin tarvinnut erilaisiin projekteihin, mutta nyt tuli hetki hankkiutua kasasta eroon. Sitä varten piti ensin tehdä ns. kuormastasyöntioperaatio.
Etsin pinosta sopivimmat ja siisteimmät laudat ja rakensin niistä uuden sahapukin. Edellisiltä omistajilta periytynyt pukki oli jo enemmän kuin aikansa elänyt. Eikä se muutenkaan täyttänyt tehtäväänsä. Ilmeisesti tarvikkeita oli takavuosina niukalti ja lisäksi ihmiset lyhyempiä. Vanha sahapukki oli mitoitukseltaan lähinnä hobiteille sopiva. Tällaiselta uusi uljas sahaamisen apuvälineemme näyttää:
TM:n pätevillä ohjeilla oli helppo kasata tukeva ja kaytänöllinen pukki. Sittemmin kuvassa takana vasemmalla näkyvä pressupino on tämän apuvälineen ansiosta saanut kyytiä ja piha on taas asteen verran siistimpi.
Valvojat paikalla
Nyt kun näihin nikkarointihommiin päästiin, niin jatketaan vielä rannan osalta.
Terassimme sekä laiturin kiinnitykset selvisivät talvesta hyvin. Jäitähän ei ollut nimeksikään, joten ne eivät ole olleet riesana. Talvella ennätyksiin noussut vedenpinta sen sijaan oli vähällä aiheuttaa isompaakin harmia. Läheltä piti, mutta selvittiin onneksi vähillä vaurioilla. Pienellä siivouksella ja reunojen vahvistuksilla ranta ja rantaterassi ovat valmiina ensimmäiseen varsinaiseen kesäkauteensa. Työn valmistumista hoputtamaan tulivat meidän vanhat tutut rantavahtimme:
Tuttu joutsenpariskunta keskittyi toisiinsa niin tiiviisti, että puuhastelu laituri-terassilla ei aiheuttanut minkäänlaista reagointia. Asiaan varmasti vaikutti sekin, että ovat jo aiempina vuosina tottuneet ihmisten outoihin tekemisiin heidän reviirillään:Emo ja poikaset nauttivat vuosi sitten heinäkuussa auringosta rantakalliolla, vaikka aivan vieressä sahattiin ja ruuvattiin terassia kasaan.
Moderni hirsihuvila merenrannalle. Kokemuksia ja tapahtumia projektin varrelta. 