Tag huopa

Huopaa ja eristeitä

JuhaniK Kommentoi

Saunatuvan katteeksi talotehdas oli valinnut Icopalin hitsattavan kaksikerrosbitumin. Aiempien projektien myötä oli kertynyt kokemusta liimasaumaisten yksikerroshuopien asentamisesta. Mutta nyt siis piti selvitä kahdesta kerroksesta, jotka lisäksi hitsattiin kaasuliekillä kiinni sekä kattoon että toisiinsa.

pellit asennetuina
Huovan alla katon reunoilla on pellitys, joka ohjaa veden pois räystäslaudoista.
Talkooporukkamme vielä viimeisinä töinään nosti huovat ylös katolle. Se oli ystävällisesti tehty, koska yksi rulla painaa yli 40 kiloa. Raidallinen tavara on aluskermiä ja täysin musta on edellisen päälle hitasattava pintakermi.

Kesä 2024 on ollut ilmojen osalta enimmäkseen rakentamista suosiva. Poikkeuksena tämä kaasupolttimella huovan asennuksen opettelu rutikuivalla katolla. Pieni kosteus ja alemmat lämpötilat eivät olisi olleet pahasta. Onneksi lähipiirissä oli tulitöiden asiantuntijoita, joten vahinkoriskit saatiin minimoitua.

Valmistajan sivuilta löytyy selkeät ohjevideot. Alle tuli raidallinen alushuopa ja sen päälle kokonaan alapuolelta bitumilla kyllästetty ulompi kerros. Isoin haaste työssä oli kuumentaa huopa juuri sopivasti. Liian kylmänä ei huopa tartu alustaan ja liian kuumana koko huopa muuttuu mössöksi ja varsinkin päällimmäiseen kerrokseen tulee rumia jälkiä. Onneksi kyse on kuitenkin katosta – nuohooja lienee niitä ainoita ulkopuolisia, joilla on mahdollisuus arvostella lopputulosta. Heilläkin (toivottavasti) on fokus muissa asioissa.

Niin vain saimme katon ”huovutettua”. Tässä kuvassa myös ennakkoa tulevasta eli seinät ovat saanet värinsä. Aiheesta lisää tulevissa kirjoituksisssa.

Vaikka lopputuloksesta ei kaikin osin visuaalisesti aivan virheetön tullutkaan, niin eiköhän se tärkein eli vedenpitävyys joka tapauksessa toteudu. Jatkon osalta visiona on saada tuvalle viherkatto, mutta se on sitten jo ihan oma projektinsa. Pelkällä huovalla mennään nyt alkuun.

Periaatteet romukoppaan. Ainakin osittain.

Näin ne hyvät periaatteet saavat antaa periksi. Muovien käyttö puurakenteiden yhteydessä tuntui alkuun vaikealta hyväksyä. Nyttemmin käytännöllisyys on alkanut olla merkittävämpi tekijä. Esimerkkinä tässä kohteessa ovat ylä- ja alapohjan eristeet.

Vielä edellisessä projektissa eli vierasmajassa käytimme ekovillaa ja höyrynsulkupaperia sekä lattiassa että katossa. Saunan osalta Salvos oli nyt päättänyt meidän puolestamme, että eristeet ovat Finnfoamia. Pienemmillä kerrospaksuuksilla ja vähemmällä asennusähkimisellä saadaan vähintään yhtä hyvä eristys ja varma ilmansulku.

Salvoksen peruspakettiin kuuluu 100 mm:n Finnfoamit. Kymmenen senttiä tuntui sen verran vähältä, että tilasimme kattoon varmuuden vuoksi ylimääräiset 50 milliä. Jostain syystä pakettiimme oli laitettu samat lisäeristeet myös lattiaan. Kokonaisuuden kannalta olisi ollut parempi laittaa lattian lisäeristeetkin mieluummin yläpohjaan, koska alakautta ei lämpö niin helposti karkaa. Rakenteet oli kuitenkin mitoitettu siten, että viime hetken muutokset olisivat olleet liian hankalat. Eikä niistä paksuista lattiaeristeistä varsinaisesti haittaakaan ole.

Tässä kuvassa ovat kaikki katon eristeet paikoillaan. Kevään talkooporukkammme teki yläpohjan sen verran vauhdikkaasti, etten ehtinyt välissä edes kuvia ottamaan. Rakenne on kuitenkin sellainen, että kattotuolien välissä on 100 mm finnfoamia ja sen alla kuvassa näkyvät 50 mm levyt. Alempi kerros on ristissä ylempään nähden ja pysyy paikoillaan kuvan 50×50 rimoilla. Rimoihin kiinnitetään aikanaan myös kattopaneelit. Finnfoamien väliset raot tiivistettiin uretaanivaahdolla.

Alapohjan rakenne on peilikuva. Alla vasemanpuoleisessa kuvassa on meneillään lattianiskojen välissä olevien 100-millisten asennus ja oikealla ollaan jo loppusuoralla päälimmäisenä olevien 50 millisten kanssa.

Verkottumista

Puuta koputtaen voi todeta, että toistaiseksi olemme selvinneet ilman hiirien tai muiden vastaavien pesiytymistä asuintiloihin. Vanhassa, heti alkuun puretussa mökissä nämä eläimet olivat riesana. Saunatuvan osalta päätimme pelata varman päälle ja asensimme alapohjaan suojaverkon. Sama olisi pitänyt tehdä jo aiempiinkin rakennelmiin, mutta erinäisistä syistä johtuen ei verkkoja ole laitettu. Jos huonosti käy, niin jälkiasennus on toki pilariperustuksilla varustettuin taloihin ainakin periaatteessa mahdollista. Talojen alla välitilassa ryömiminen ja verkon nitominen ylöspäin on urakka, jonka kyllä lykkää niin pitkälle, kunnes on pakko.

Suojaverkko toivottavasti pitää kutsumattomat pienvieraat loitolla.

Seuraavassa jaksossa pureudumme ulko- ja sisämaalaukseen. Käymme läpi, mitä valintoja teimme, miten onnistuimme ja miten eri tuotteet vertautuvat toisiinsa. Siihen asti, mukavaa loppukesää!

Monitoimirakennus – osa 2: Ulkoseinät ja katto

JuhaniK Kommentoi

Rakennelman rakentaminen jatkuu. Edellisessä osassa saimme perustukset paikoilleen ja rungon pystyyn. Nyt jatkamme seinien ja katon parissa. Vahinkojakin näissä hommissa aina sattuu. Siitä, mitä tapahtui ja miten asiasta selvittiin, on juttua artikkelin lopussa.

Katto

Kattomateriaalina on musta rullahuopa: Kerabit Titan liimasaumakate. Huovan alla on 23 millinen raakaponttilaudoitus. Kun näitä hommia ei tee työkseen, niin aina jotkin yksityiskohdat valkenevat vasta jälkeenpäin. Yksi tällainen on raakapontin lähes nollahävikki. Laudat ovat päätypontattuja ja niitä voi vapaasti jatkaa. Jatkoksen ei tarvitse osua kattotuolin kohdalle, kunhan vierekkäiset jatkokset eivät ole samassa välissä. Enhän tätä tietenkään tajunnut/muistanut ja joitain euroja tuli maksettua ylimääräistä, kun arvioin tarvittavan määrän yläkanttiin. Tai toisella tapaa sanottuna: saunapuiksi saatiin taas hyvälaatuista höylättyä lautaa.

Raakapontit ovat ruuveilla kiinni kattotuoleissa. Naulain olisi ehkä ollut näppärämpi tapa lautojen kiinnitykseen, mutta tähän hätään ei ollut kompressoria käytettävissä.

Sen jälkeen, kun kaikki laudat olivat paikoillaan, päästiin huovan levitykseen. Rullissa on valmiina liimat pitkillä sivuilla. Jatkoksissa ja räystäillä pitää käyttää bitumiliimaa. Liimamassa ei ole sitä kaikkein miellyttävintä ainetta käsitellä ja melko varmasti sitä tarttuu myös ylimääräisiin paikkoihin kuten käsiin ja housuihin. Ei kannata ihan parhaimmissa vermeissä katolla heilua.

Huovan levittämisestä opin, että ensimmäiseksi olisi kannattanut mitata ja merkitä rivit aluslautoihin. Päässälaskulla arvioin rivit vähän väärin ja lopputulemana jouduimme kaventamaan viimeisen rivin. Vähän eri tavalla rivejä limittämällä olisimme saaneet huovat ns. heittämällä paikoilleen. Kyllähän homma näinkin saatiin tehtyä, mutta turha työ on aina turhaa. Ja kun kerrankin olisivat mitat olleet ihan sattumalta optimaaliset!

Valmista kattopintaa ottamaan vastaan seuraavien (toivottavasti) ainakin kahdenkymmenen vuoden sateet.

Seinät

Seinien pystytolpat ovat 48×98 lankkua. Ulkovuoraukseksi päätettiin lopulta hienosahattu 20×145 UTV-paneeli. Ulkoväri on sama nordic black and brown, kuin päärakennuksessa. Ko. sävy löytyy Sadolinin värikartasta, mutta jostain syystä ei kaupoissa yleisimmin olevista Tikkurilan koneista. Tämä rajoittaa vaihtoehtoja. Bauhaus myy Sadolinin tuotteita, joista valinta osui Pinotex Classiciin. Toinen vaihtoehto olisi ollut Teknoksen Woodex Aqua, jota käytimme päärakennuksen terassin rimoituksiin. Jotenkin liuotinohenteinen kylläste tuntuu tiukemmalta tavaralta, vaikkakaan kokemusta asiasta ei ole.

Vedimme seinäpaneeleihin yhden kerroksen Pinotexia ennen kiinnittämistä. Äärimmäisen puuduttavaa puuhaa, mutta etuna on, että väriä tuli myös ponttien piiloon jääviin pintoihin. Laudat väkisinkin elävät, joten paljas puu tulisi jossain vaiheessa kapeina vaaleina juovina näkyviin.

Ulkovuoraus paikoillaan sekä räystäspellit ja kattohuopa asennettuina.

Ylimmät seinäpaneelit räystäiden alla aiheuttivat päänvaivaa. Itse en asiaa osannut ajatella, kuin vasta siinä vaiheessa, kun oli jo myöhäistä. Runkotolpat, joihin paneelit suoraan kiinnittyvät, päättyvät kattotuolien alle. Kattotuolien välit piti saada myös paneloitua, mutta siellä ei ollut mitään, mihin lautoja kiinnittää. Valmiin katon alle kattotuolien väleihin paneelin pätkien leikkely ja kiinnittäminen oli aika kikkailua. Jos olisin älynnyt tehdä kiinnikkeet siinä vaiheessa, kun katto oli vielä auki, olisi säästynyt sekä aikaa että hermoja. Ensi kerralla sitten.

Kehuja Ryobin huolto- ja varaosapalveluista

Räystään alle tarvittavia kiinnityspalikoita sahatessani sattui lisäksi vahinko ja rikoin jiirisahani. Huolimattoman käsittelyn seurauksena saha haukkasi kiinni työstettävään puupalikkaan ja rysäytti sen voimalla vasten alumiinista sahaustukea. Seurauksena oli, että alumiininen ohjain vääntyi mutkalle. Ei paljoa, mutta pari-kolme milliä aiheutti sen, että sahan käyttö ei enää ollut mahdollista.

Pelastus löytyi Ryobin sivuilta, josta bongasin huoltoliikkeen Helsingin Malmilla: Alppilan Sähkö Oy. Keskiviikkoaamuna soitin ja koneen tyyppinumeron perusteella löytyi oikea varaosakoodi. Eihän sellaista tietysti suoraan hyllystä löytynyt, mutta käsittämättömän nopeasti osa toimitettiin. Kahden päivän kuluttua eli samana perjantaina sain tekstarin, että osa olisi noudettavissa. Hintakin oli varsin kohtuullinen, 21 euroa. Kehuissa piilee aina se vaara, että palvelutasoja lasketaan ja/tai hinnat nousevat. Silläkin uhalla täytyy todeta, että palvelu ylitti kaikki odotukseni.

Vanha saha, uusi ohjain ja taas pelittää!

Next steps

Tulevissa jaksoissa paneudumme mm. tällaisiin aiheisiin: eristeiden asentaminen, ikkunat, ovet ja sähkötyöt. Jossain vaiheessa päästään sitten jo sisäpuolen pintoihinkin käsiksi. Näissä merkeissä, kesän jatkoja!