Huopaa ja eristeitä

Saunatuvan katteeksi talotehdas oli valinnut Icopalin hitsattavan kaksikerrosbitumin. Aiempien projektien myötä oli kertynyt kokemusta liimasaumaisten yksikerroshuopien asentamisesta. Mutta nyt siis piti selvitä kahdesta kerroksesta, jotka lisäksi hitsattiin kaasuliekillä kiinni sekä kattoon että toisiinsa.

pellit asennetuina
Huovan alla katon reunoilla on pellitys, joka ohjaa veden pois räystäslaudoista.
Talkooporukkamme vielä viimeisinä töinään nosti huovat ylös katolle. Se oli ystävällisesti tehty, koska yksi rulla painaa yli 40 kiloa. Raidallinen tavara on aluskermiä ja täysin musta on edellisen päälle hitasattava pintakermi.

Kesä 2024 on ollut ilmojen osalta enimmäkseen rakentamista suosiva. Poikkeuksena tämä kaasupolttimella huovan asennuksen opettelu rutikuivalla katolla. Pieni kosteus ja alemmat lämpötilat eivät olisi olleet pahasta. Onneksi lähipiirissä oli tulitöiden asiantuntijoita, joten vahinkoriskit saatiin minimoitua.

Valmistajan sivuilta löytyy selkeät ohjevideot. Alle tuli raidallinen alushuopa ja sen päälle kokonaan alapuolelta bitumilla kyllästetty ulompi kerros. Isoin haaste työssä oli kuumentaa huopa juuri sopivasti. Liian kylmänä ei huopa tartu alustaan ja liian kuumana koko huopa muuttuu mössöksi ja varsinkin päällimmäiseen kerrokseen tulee rumia jälkiä. Onneksi kyse on kuitenkin katosta – nuohooja lienee niitä ainoita ulkopuolisia, joilla on mahdollisuus arvostella lopputulosta. Heilläkin (toivottavasti) on fokus muissa asioissa.

Niin vain saimme katon ”huovutettua”. Tässä kuvassa myös ennakkoa tulevasta eli seinät ovat saanet värinsä. Aiheesta lisää tulevissa kirjoituksisssa.

Vaikka lopputuloksesta ei kaikin osin visuaalisesti aivan virheetön tullutkaan, niin eiköhän se tärkein eli vedenpitävyys joka tapauksessa toteudu. Jatkon osalta visiona on saada tuvalle viherkatto, mutta se on sitten jo ihan oma projektinsa. Pelkällä huovalla mennään nyt alkuun.

Periaatteet romukoppaan. Ainakin osittain.

Näin ne hyvät periaatteet saavat antaa periksi. Muovien käyttö puurakenteiden yhteydessä tuntui alkuun vaikealta hyväksyä. Nyttemmin käytännöllisyys on alkanut olla merkittävämpi tekijä. Esimerkkinä tässä kohteessa ovat ylä- ja alapohjan eristeet.

Vielä edellisessä projektissa eli vierasmajassa käytimme ekovillaa ja höyrynsulkupaperia sekä lattiassa että katossa. Saunan osalta Salvos oli nyt päättänyt meidän puolestamme, että eristeet ovat Finnfoamia. Pienemmillä kerrospaksuuksilla ja vähemmällä asennusähkimisellä saadaan vähintään yhtä hyvä eristys ja varma ilmansulku.

Salvoksen peruspakettiin kuuluu 100 mm:n Finnfoamit. Kymmenen senttiä tuntui sen verran vähältä, että tilasimme kattoon varmuuden vuoksi ylimääräiset 50 milliä. Jostain syystä pakettiimme oli laitettu samat lisäeristeet myös lattiaan. Kokonaisuuden kannalta olisi ollut parempi laittaa lattian lisäeristeetkin mieluummin yläpohjaan, koska alakautta ei lämpö niin helposti karkaa. Rakenteet oli kuitenkin mitoitettu siten, että viime hetken muutokset olisivat olleet liian hankalat. Eikä niistä paksuista lattiaeristeistä varsinaisesti haittaakaan ole.

Tässä kuvassa ovat kaikki katon eristeet paikoillaan. Kevään talkooporukkammme teki yläpohjan sen verran vauhdikkaasti, etten ehtinyt välissä edes kuvia ottamaan. Rakenne on kuitenkin sellainen, että kattotuolien välissä on 100 mm finnfoamia ja sen alla kuvassa näkyvät 50 mm levyt. Alempi kerros on ristissä ylempään nähden ja pysyy paikoillaan kuvan 50×50 rimoilla. Rimoihin kiinnitetään aikanaan myös kattopaneelit. Finnfoamien väliset raot tiivistettiin uretaanivaahdolla.

Alapohjan rakenne on peilikuva. Alla vasemanpuoleisessa kuvassa on meneillään lattianiskojen välissä olevien 100-millisten asennus ja oikealla ollaan jo loppusuoralla päälimmäisenä olevien 50 millisten kanssa.

Verkottumista

Puuta koputtaen voi todeta, että toistaiseksi olemme selvinneet ilman hiirien tai muiden vastaavien pesiytymistä asuintiloihin. Vanhassa, heti alkuun puretussa mökissä nämä eläimet olivat riesana. Saunatuvan osalta päätimme pelata varman päälle ja asensimme alapohjaan suojaverkon. Sama olisi pitänyt tehdä jo aiempiinkin rakennelmiin, mutta erinäisistä syistä johtuen ei verkkoja ole laitettu. Jos huonosti käy, niin jälkiasennus on toki pilariperustuksilla varustettuin taloihin ainakin periaatteessa mahdollista. Talojen alla välitilassa ryömiminen ja verkon nitominen ylöspäin on urakka, jonka kyllä lykkää niin pitkälle, kunnes on pakko.

Suojaverkko toivottavasti pitää kutsumattomat pienvieraat loitolla.

Seuraavassa jaksossa pureudumme ulko- ja sisämaalaukseen. Käymme läpi, mitä valintoja teimme, miten onnistuimme ja miten eri tuotteet vertautuvat toisiinsa. Siihen asti, mukavaa loppukesää!

Jätä kommentti