Lopusta alkuun

Huvilamme on virallisesti valmis.

Torstaina 8.10. pidettiin rakennuksen lopputarkastus. Kaikki oleelliset asiat olivat kohdillaan eikä pöytäkirjaan merkitty puutteita. Vaikka elämä huvilalla ei tästä varsinaisesti muutu, tuntuu tosi hyvältä, kun saa jonkun (merkittävän) asian vietyä maaliin. Juhlan paikka siis!

Tässä pari tuoretta kuvaa ”vastavalmistuneesta” kohteesta:

Huvila sellaisena kuin se lopputarkastuksessa hyväksyttiin
Terassi rima- ja teräskaiteilla varustettuna.
Rekennuksella on oiva paikka rinteessä kallion päällä. Mukavasti suojassa, mutta näkymät merenlahdelle ovat silti mainiot. Sekä tämä että rantasaunan paikka olivat edellisten omistajien aikoinaan valitsemia. Sinänsä sääli, että alkuperäiset rakennukset eivät olleet eri syistä enää käyttökelpoisia.

Kuten tämän artikkelin otsikkokin vinkkaa, saaga kuitenkin jatkuu. Jokainen loppu on jonkin uuden alku. Nyt tietysti alkaa vaihe, jossa nautimme aikaansaannoksista. Mutta ei siinä vielä kaikki. Seuraavat projektit ovat jo suunnittelupöydällä. Niistä vähän ennakkoa alempana.

Aikamoinen matka tämä neljän vuoden rupeama on ollut. Aloitimme vuonna 2016 aivan nollasta. Tonttikaupat teimme silloin syyskuussa ja tilukset saimme haltuumme vuoden vaihteessa.

Alun hektinen tekeminen (suunnitelmat, kilpailutukset, rakennuslupa, rungon pystytys) vaihtui ajan mittaan rauhallisemmaksi puurtamiseksi. Urakoitsijoita on ollut matkan varrella muutamia. Etenkin sähkäri ja putkari ovat saaneet seurata projektiamme lähietäisyydeltä lähes koko matkan ajan. Heille ja kaikille muillekin kiitos hyvästä yhteistyöstä!

Usein esitetty ja sinänsä hyvä kysymys tässä vaiheessa on, että mitä tekisimme toisin, jos aloittaisimme uudestaaan. Yhtä asiaa olen yleensä korostanut. Projektin vaiheiden painotukset olisivat voineet olla toisin.

Suunnitteluun olisi ollut hyvä käyttää enemmän aikaa. Sen ansiosta/avulla projektiin kokonaisuudessaan käytetty aika olisi todennäköisesti ollut lyhyempi. Detaljeja on myös jouduttu tekemään ”learning by doing” -menetelmällä. Tarkemmalla suunnittelulla paitsi tekeminen olisi ollut nopeampaa, varsinkin lopputulos mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös parempi.

Toisaalta, kuten lähinaapurimme asian osuvasti omasta kokemuksestaan totesi, parasta aikaa mökillä olossa on ollut rakentaminen. Hyvin sanottu ja voin samaistua siihen, vaikka emme mitään pitkää rakennusaikaa varsinaisesti tavoitelleet.

Isojen linjojen osalta kaikki on siis kunnossa. Pieniä asioita on joitain, jotka kenties tekisimme toisin. Ajan kuluessa myös tarpeet, toiveet ja tarjolla olevat tuotteetkin muuttuvat sekä kehittyvät. Vaikka kuinka hyvin suunnittelisi, tulevaisuuden tarpeita ja mahdollisuuksia ei voi aina ennakoida. Toistaiseksi olemme lopputulokseen oikein tyytyväisiä ja uskomme, että perusratkaisut palvelevat pitkälle tulevaisuuteen.

Mitä jatkossa?

Huvilan siirryttyä nyt ylläpitovaiheeseen katseet ovat kohdistuneet muihin kiinteistön osiin ja etenkin saunarakennukseen rannassa. Tämä myös ihan konkreettisesti. Vanha rantasauna ja etenkin sen katto on merkittävä osa huvilan ikkunoista avautuvaa näkymää. Nykykunnossaan ja -muodossaan se ei varsinaisesti hivele silmää. Valitettavasti rakennus ei toiminnoiltaankaan vastaa sitä, mitä rantasaunalta toivomme.

Näkymä huvilan olohuoneen sohvalta merelle. Rantasaunan katto vähintään vaatisi kunnostusta. Todennäköisempi vaihtoehto on, että uusimme koko rakennuksen.
Alkuperäinen rantasauna on julkisivultaan ihan söpö. Saunakin on sinänsä käyttökelpoinen. Näihin positiiviset ominaisuudet valitettavasti rajoittuvat. Pohjaratkaisu, huonejako, ikkunoiden ja ovien sijoittelu, rakenteet, materiaalit jne. ovat aitoa 50/60-lukua. Siihen aikaan ajatusmaailma oli ilmeisen erilaista nykypäivään verrattuna.

Saunan lisäksi suunnitelmissa on uudistaa myös muita kiinteistöön kuuluvia piharakennuksia. Mitä ja milloin – aika näyttää.

Myös tämä blogi siirtyy huvilan osalta ylläpitomoodiin. Joitain päivityksiä tullee, kun viimeistelemme jäljellä olevia pieniä puutteita. Uusien juttujen osalta palaamme asiaan ajallaan.

Kiitos seurasta tähän saakka! 🙂

Valoa kansalle, ruokaa vieraille

Yksi toistuva valitusaihe projektimme varrella on ollut sähkötöiden hidas eteneminen. Ei tässä vieläkään millään valonnopeudella edetä, mutta huvilan sisäpuolen sähköt ovat nyt kohtuullisen hyvällä mallilla. Joka puolestaan mahdollistaa erilaisia uusia viimeistelytöitä.


Edellinen artikkeli päättyi laastaroituun sormeen. Vammat liittyivät ko. viikonlopun viimeiseen askareeseen, joka oli olohuoneen kattovalaisimien asennus.

Meillä oli vanhoja peruja kaksi Secton kattovalaisinta. Niitä varten piirrettiin jo sähkösuunnitelmiin omat kattorasiansa. Nyttemmin sähkäri sai asennettua itse rasiatkin. Näin pitkälle kaikki meni alkuperäisen suunnitelman mukaisesti.

Mari onnistui kesällä hankkimaan samaan sarjaan kuuluvia valaisimia vielä toiset kaksi lisää. Niille ei tietenkään suoraan löytynyt kiinnityskohtia. Ei kattokoukkuja eikä sähköjä. Pienet metallikoukut oli helppo ruuvata rimakattoon, kunhan ensi rakensimme telineet, joilla pääsi neljään metriin töitä tekemään. Bauhausista huvilaprojektin alkuvaiheissa ostettu alumiiniteline on ollut ihan hyvä ratkaisu näihin tarpeisiin.

Sähköt kahdelle lisälampulle vedettiin lähimmästä kattorasiasta. Johtoja varten piti kovertaa muovisiin suojakupuihin kolot. Siinä yhteydessä puukko sen verran lipsahti, että vasemman käden etusormesta lähti siivut nahkaa pois. Onneksi ei sen vakavampaa, olisi tietysti voinut käydä huonomminkin.

Pienet haavat unohtuivat nopeasti, kun viimein pääsimme ihailemaan Mariannan suunnittelemaa valaisininstallaatiota:

Installaation innoittajana om toiminut mm. Serlachius museot Mäntässä. Siellä samaisista valaisimista on muodostettu vähän kookkaampiakin tilateoksia. Hieno tunnelman luoja tämä meidänkin viiden valaisimen yhdistelmä. Viides lamppu on Marin tori.fi:stä bongaama saman sarjan seinävalaisin.

Ruokapöytä

Ja nyt kun vauhtiin päästiin, jatketaan sisustusteemalla.

Kesän lomamatkalla Viron Tarttoon poikkesimme Tallinnassa paikallisessa puutavaraliikkeessä. Ko. liike oli sellaisessa paikassa ja sen näköinen varastorakennus, että sinne satunnainen turisti ei todellakaan vahingossa eksy. Mari oli kuitenkin selvittänyt etukäteen kohteen ja sen saamat hyvät arvostelut. Ja hyvinhän siellä palvelivatkin, kunhan ensin päästiin yli pienestä kielimuurista.

Pöytä koostuu kahdesta neljä senttiä paksusta ja 2,5 metriä pitkästä tammilankusta. Lankkujen väliin jätimme n. 5 mm kapean raon. Jalat ovat mustat metallikehikot, jotka kiinnitettiin ruuveilla pöytälankkujen alapintaan.

Kaikkiaan oikein tyylikäs, mutta samalla myös käytännöllinen pöytä. Ympärille mahtuu 10 henkeä tilavasti ja muutama lisääkin jos vähän tiivistää.

Myyjä toimitti pöydän lankut perille saakka ja kuljettaja jopa kantoi tavarat sisään asti. Koko tilaus-toimitus-maksu -prosessi sujui todella hyvin ja nopeasti.

Tämä tällä erää näistä sisustusasioista. Seuraavaksi jatkamme mitä todennäköisimmin taas rakennusjutuilla. Josko viimeinkin pääsisimme kylpyhuone/wc:n kimppuun! 🙂