Noin yhdeksän kuukauden odotusajan jälkeen alkaa valmista syntyä. Väliseinät ovat paikoillaan ja kaapistot on asennettu. Sähkötyöt ovat valmistuneet ja katot paneloitu. Tällä kertaa olemme pyhästi vannoneet, että ns. sisäänmuutto tehdään vasta, kun viimeinenkin listanpätkä on paikoillaan. Toistaiseksi ainakin olemme tässä haastavassa tavoitteessa myös pysyneet.
Tässä sisätöiden etenemisestä sarja kuvia selityksineen:
Ennen väliseinien rakentamista tila oli varsin avara.Oleskelutilan ja makuuhuoneen väliseen seinään tulee minikeittiö. Molemmin puolin on kulkuaukot ilman ovia. Väliseinä levytettynä odottamassa keittiökaappeja. Tässä vaiheessa rullasimme lattian suojapaperit sivuun aina kun tila oli tyhjillään. Lattiamaali kuivui tosi hitaasti etenkin paklausten kohdilta ja riskinä ilmiselvästi oli, että paperi tarttuisi kiinni. Joulun ja uudenvuoden ajan pidimme projektissa kolmisen viikkoa taukoa ja sittemmin paperit ovat saaneet olla lattialla jatkuvasti. Tätä kirjoitettaessa (maaliskuun puolivälissä) emme vieläkään ole nähneet miltä lattia näyttää nyt, kun alkaa olla jo suht valmistakin. Jännitystä siis riittää. Sama seinä kuin yllä, mutta makuutilan puolelta katsottuna. Tasoitustyöt ovat hyvässä vauhdissa.Sähkötyöt määrittivät marssijärjestystä. Kaapistojen rungot piti asentaa mahdollisimman pikaisesti, jotta sähkäri pystyi työskentelemään järkevästi. Kaappien valmistaja selvinnee asiaan vihkiytyneille pelkästä kuvasta. Muillekin tiedoksi: Ikea. Tällä kertaa mietimme pitkään ja perusteellisesti eri vaihtoehtoja. Vaikka Ikean järjestelmä on suhteellisen kankea, näppärät keittiömyyjät saivat toteutettua kaikki ne erikoisuudet, joita halusimme. Pari käytännön hankaluutta kuitenkin jäi jäljelle. Ensinnä tämän pienehkön kokonaisuuden toimitus tapahtui n. kymmenessä erässä. Osa komponenteista tuli kohteeseen joko postin tai jonkun muun kuriirin kyydillä eri kerroilla, osa tavaroista tuli kaupunkiosoitteeseemme ja joitain osia haimme Ikean myymälöistä. Kaikki palikat tulivat lopulta kyllä perille. Toinen hankaluus liittyi kaapistojen kasaamiseen. Edelliskertojen perusteella oli toki tiedossa, että ruuvirumbaa riitti. Vähän pääsi yllättämään se, että ohjeet on tehty puhdasta perussettiä varten. Meillä on erikoisuuksia kuten ylimääräisiä peitelevyjä ja esim. integroitu jääkaappi. Näiden kanssa oli oma jumppansa. Oma lukunsa ovat kaapistoihin asennetut ledivalot. Ne olisi ollut hyvä asentaa jo siinä vaiheessa, kun kappeja kasattiin. Kyllähän ne jälkeenpäinkin paikoilleen saatiin, mutta homma olisi ollut helpompaa aikaisemmin ja lopputulos siistimpi. Se, millaiset kaapistoista tuli, selviää myöhemmissä kirjoituksissa. Pysykää linjoilla. 🙂Katon panelointiin saimme apuvoimia. Reikien teko spottivaloille ja kattorasioille on aikaa vievä ja tarkkuutta vaativa operaatio. Paneeli on Cent Dyyni -merkkistä valkolakattua mäntyä. Paneelin profiili näkyy selkeämmin seuraavassa kuvassa.Onnekas sattuma oli, että paneelia oli saatavilla mitassa 420cm. Sisäkaton leveys on 416cm. Hukkaa tuli siis todella vähän eli prosentin verran. Lisäksi kaikki laudat ovat katossa täysmittaisina ilman yhtäkään jatkosta! Tavaran laatukin oli hyvä eli kaikki laudat olivat käyttökelpoisia. Käytännössä pitää kuitenkin aina tilata vähän yli tarpeen, joten meillä oli mahdollisuus valita hyvistä laudoista jopa ne parhaat. Ylijääneelle tavaralle emme vielä ole keksineet käyttöä. Takassa kyllä palaisivat iloisesti, kuten kuvassa näkyvillä pienillä hukkapaloilla tuli jo testattua.Oleskelutilan katto paneloituna ja spotit asennettuina.Rakennelman kiinteät lämmityslaitteet ovat edellisessä kuvassa näkyvä ilmalämpöpumppu ja tämä takka. ILP on merkiltään Mitsubishi eli saman valmistajan tuote, joka on palvelllut jo viisi vuotta päärakennuksessa. Merkkiuskollisuuden etuna on laitteiden etäohjaus saman sovelluksen kautta. Takka on Contura -merkkinen ja ensimmäisten kokeilujen perusteella varsin tehokas. Toki tällaiset kamiinatyyppiset ratkaisut lämmittävät vain niin kauan kuin tuli palaa. Toisaalta pieneen, enemmän tai vähemmän tilapäiskäyttöön tarkoitettuun rakennukseen ei isoa ja raskasta varaavaa uunia välttämättä edes kaipaa.Rakennuksen ainoa sisäovi on oleskelutilan ja makuualkovin välissä. Malliksi tähän valikoitui Swedoorin seinän sisään menevä liukuovi. Ko. ovi vaatii kuvassa näkyvän valmistajan oman rungon. Liukuovi on kätevä käyttää, mutta suunnitteluvaiheessa on hyvä ottaa huomioon ovimallin asettamat rajoitukset esim. pistorasioille. Ovirunko on myös sen verran heppoista lautaa (rimaa) että siihen ei juuri muuta voi kiinnittää kuin kipsilevyn ja senkin lyhyillä ruuveilla. Tämä aiheutti meille hiukan päänvaivaa, kun mietimme kuvan alkoviin tulevien kerrossänkyjen rakenteita. Tästäkin lisää myöhemmin.Loppuun ulkokuva työmaasta maaliskuun illassa. Jatkoprojekteina ovat luontevasti portaat ja terassi oven eteen. Tavoite on päästä aloittamaan niitä, kunhan lumet ovat sulaneet ja ulkolämpötilat taas selvästi plussalla.
Seuraavassa jaksossa on luvassa valmiita tiloja ja pintoja. Siihen asti, mukavaa kevättä!
Blogikirjoitusten positiivinen sivuvaikutus on projektin etenemisen konkretisoituminen. Yhden päivän tai edes viikon aikana ei välttämättä kovin paljon näkyvää ehdi tapahtua. Taaksepäin katsoessa ja kuvamateriaalia selatessa kuitenkin tajuaa, että onhan sitä sitten edellisen postauksen taas kaikennäköistä tapahtunut.
Lähestyvää talvea ajatellen tärkeä juttu on, että vierasmajarakennelmamme on nyt lämmönpitävä. Ikkunoiden ja ovien karmiraot on täytetty uretaanilla. Ylä- ja alapohjassa on eristeenä ekovillaa. Eristyshommien jälkeen sisäseinätkin saivat pintakäsittelynsä ja lankkulattia on asennettuna. Tässä syys-lokakuun tapahtumia:
Lähtötilanne lattian levyvillan asennuksille. Alimpana kerroksena on uretaanilla kiinnitetty/tiivistetty tuulensuojalevy. Sen päälle tulee 190mm ekovillaa. Sitten ilmansulkupaperi ja päällimmäiseksi lattialaudat. Läpiviennit ovat aina haasteellisia. Kuvassa näkyvien sähkövetojen lisäksi väliseinän kohdalle tulee vielä ilmalämpöpumpun putkitukset. Takan korvausilmallekin piti järjestää oma läpivientinsä vähän toisaalle. Rakennelmaan ei tule eikä mene vettä. Putkitöitä ei siis ole, ellei vesikouruja ja rännejä sellaisiksi lasketa.
Alapohjan villoitus oli vielä suhteellisen helppoa ja suoraviivaista. Villalevyt olivat 575 leveitä ja juoksut oli asennettu 60:n jaolla (keskeltä keskelle). Vakiomittoja siis. Asennus oli nopeaa, koska levyjä ei tarvinnut leikellä kuin max yhteen suuntaan. Useimmat menivät jopa heittämällä paikalleen. Kuvassa takaseinän lähellä näkyvä yksittäinen poikkipuu on takkaa varten. Meillä on tilattuna ns. kevyttakka, joka ei välttämättä tarvitsisi lisätukea. Siitä huolimatta lattian kantavuus on varmistettu tällä kallioon tuetulla lisäpalkilla. Se oli helppo toteuttaa, kun lattia oli vielä auki. Kyseiseen ”laatikkoon” tulee lisäksi putki palamisilmaa varten.
Lattian jälkeen villoitus jatkui huomattavasti haastavamman osan merkeissä. Yläpohjan villalevyt piti tunkea kuvassa vaaleana näkyvän tuulensuojakankaan ja alapuolella olevan ruskean ilmansulkupaperin väliin. Ko. operaatio olisi tietysti paljon helpompi tehdä yläkautta, mutta silloin oltaisiin sään armoilla. Nyt Kontion asentajat saivat tehdä vesikaton nopeasti valmiiksi ja eristeiden asentaminen jäi tilaajan tehtäväksi (lue: ongelmaksi eli tuskaksi). Seuraavaan projektiin on vakavassa harkinnassa jälleen puhallusvillan käyttö yläpohjaan – sen verran viheliäistä puuhaa tämä levyvillan asennus kattoon on.
Villat ovat viimein myös yläpohjassa. Ilmansulkupaperin reunat on käännetty seinälle, teipattu kaksipuoleisella teipillä sekä varmuuden vuoksi päälle on vielä naulattu kapea lista. Yläpohjan ilmavuodot ovat oman kokemuksen mukaan pahin vedon tunteen aiheuttaja sekä lämmön hukkaaja. Tavoitteena on mahdollisimman tiivis rakenne. Kuvassa näkyvät myös katon alaslaskua varten asennetut palkistot. Tällä kertaa emme halunneet vinoa sisäkattoa. Palkkeihin ruuvataan poikittain 45×42 rimat, joihin puolestaan kattopaneelit kiinnitetään. Sähkärin toiveesta ko. rimat asennetaan vasta, kun hän on saanut tehtyä kaikki tarvittavat yläpohjan operaationsa. Syksykin on tässä vaiheessa jo edennyt siihen vaiheeseen, että työmaalla tarvitaan valaistusta. Ja aika pian tämän jälkeen myös lämmitystä.
Sisäseinät käsittelimme vanhalla tutulla Rubio Monocoat -öljyllä. Sävynä on läpikuultava valkoinen. Edellisestä kerrasta poiketen jätimme toimitukseen kuuluneen kovetteen käyttämättä. Valmistajan edustajan mukaan se on tarkoitettu etenkin lattioita varten. Seinät eivät luonnollisestikaan altistu samanlaiselle kulutukselle. Rubion tuotteiden maahantuontijärjestelyt muuttuivat syksyn aikana. Valmistaja otti haltuunsa vähittäismyynnin myös Suomessa ja meitä tähän asti erinomaisesti palvellut Olli Pyykönen ei enää vastaa näistä asioista. Pahoittelut vähän sekavasta kuvasta, mutta joskus pitää keskittyä muuhunkin kuin pelkkään kuvaamiseen. Varsinkin kun monta asiaa tapahtuu yhtaikaa. Seinien pintakäsittely on tässä edennyt jo viimeiseen osioon. Oikealla olevan ison ikkunan ympärystä on vielä tekemättä, muut seinät ovat jo saaneet lopullisen sävynsä. Väliaikaisina kulkusiltoina eristeiden päällä käytimme Kontion toimituksesta ylijäänyttä sekalaista lautatavaraa. Niilläkin pärjättiin ja jopa ilman vahinkoa, että joku olisi astunut villoista läpi. Samaan aikaan seinien öljyämisen kanssa hankimme lattialaudat. Tai oikeastaan lankut. Eurassa sijaitsevasta Tammiston Puusta löysimme 215×33 -mittaista tavaraa, jonka kakkoslaadun hinta oli kohtuullinen. Koska meillä oli muutakin asiaa ko. suuntaan, kävimme paikan päällä kysymässä tuotteesta tarkemmin. Emme saaneet ihan selvää kuvaa siitä, mitä ”kakkoslaatu” käytännössä tarkoittaa. Myyjän kommentti oli, että ”kyllä siitä lattiaa on aina saatu tehtyä”. Näillä eväin ja kun palvelu oli oikein ystävällistä, uskalsimme tilata tavaran. Toimitus tuli ajallaan ja lankkuniput ovat kuvassa oikealla. Siihen, mitä tämä ei-ihan-priima käytännössä oli, palaamme seuraavissa jaksoissa.
Valmista seinäpintaa. Päämökin eli itse huvilan hirsien materiaalina on kuusi. Tähän uuteen rakennukseen Kontio toimitti meistä riippumattomista syistä mäntyä. Väriltään ja ulkonäöltään puulajit ovat erilaisia, mutta hirsien höyläys on jälleen oikein laadukasta. Kuten olen varmaankin jo useasti maininnut, Rubio Monocoat ei ole sieltä helpoimmasta päästä työstää. Lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen!
Loppukevennyksenä vielä yksi kuva ulkoa.
Rakennelma alkaa olla ulkopuolelta valmis. Portaat/terassi sekä oven päälle mahdollisesti tuleva katos ovat vielä suunnitteluasteella. Kontion toimitukseen kuuluivat ikkunalistat sekä ulko- että sisäpuolelle. Edellisellä kerralla molemmat olivat puuta, mutta tällä kertaa ulkopuoliset listat ovat metallia. Tällaiseen moderniin rakennelmaan ne sopivat hyvin. Jos rakennuksen tyyli olisi perinteisempi, tilanne saattaisi olla toinen. Maalatut peltilistat lienevät myös kestävämmät ja koska tulivat työmaalle valmiiksi mittoihin leikattuina, oli asentaminen todella helppoa ja nopeaa. Pienenä mielenkiintoisena yksityiskohtana ovat ikkunoiden päällä olevat rimat. Niiden tehtävä on paitsi ohjata seinää pitkin mahdollisesti valuva vesi pois karmiraosta myös kohentaa ulkonäköä. Aika uskomatonta, miten paljon tuollaiset kapeat rimat ryhdistävät rakennelmaa.
Päätös vierasmaja/talousrakennuksen lattioista oli tehty jo projektin alkuvaiheissa: halusimme lautalattian. Helppo ratkaisu olisi ollut ostaa vakiotavaraa eli 95×28 millistä ponttilautaa. Halusimme kuitenkin jotain vähän erikoisempaa. Googlaamalla löytyi tavanomaista tukevampi 215×33 -tuote Eurasta Tammiston Puusta. Tarkan budjetin ihmisinä (?) kiinnosti myös, että ko. tavaraa oli saatavana kakkoslaatuisena. Sen hinta oli suunnilleen samaa luokkaa kuin priiman 95×28:n.
Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, kävimme paikan päällä Euran Hinnerjoella katsomassa tuotetta. Saman tien tilasimme tavaran toimitettuna kohteeseemme. Jossain vaiheessa mietimme, josko itse kuljettaisimme laudat peräkärryllä. Onneksi järki voitti ja tavara ilmestyi pihaan muutamassa päivässä ilman isompia fyysisiä ponnisteluja. Toki nippujen sisään kanto oli artistin vastuulla. Joonaksen kanssa selvittiin urakasta suht kivuttomasti.
Lattialaudat asennusta odottamassa. Yhdessä nipussa oli kaksi lautaa, pintapuolet vastakkain. Vasta niput avaamalla näki, miltä laudat oikeasti näyttivät. Jännitystä siis riitti h-hetkeen saakka.
Aloitimme asennuksen pari viikkoa toimituksen jälkeen. Muutamaan kertaan varmistetun mittauksen ja laskennan perusteella tulimme päätelmään, että lautarivejä tarvittaisiin muutamaa milliä vaille täysi leveys. Järkevintä oli siis tehdä ensimmäinen rivi puolikkaaksi halkaistuista laudoista. Positiivinen seurannaisvaikutus, jota emme alussa edes ymmärtäneet, ilmeni päästyämme puoliväliin. Talon keskellä olevien pilarien kohdista selvisimme yksinkertaisilla loveuksilla. Toisaalta halkaisun seurauksena puolikkaat laudat vääntyivät pahasti mutkalle. Ensimmäisen rivin asentaminen on kriittistä, jotta loput laudat saataisiin paikoilleen ilman rakoja ja kohtuutonta voiman käyttöä. Kun aloituksen sai tehtyä suoraan, oli loppujen lautojen asentaminen yllättävän helppoa. Etukäteen pelkäsin, että laudat kenties olisivat kieroja ja että paksun tavaran kampeaminen suoraksi olisi vaikeaa ja/tai voimaa vaativaa. Vastoin pahimpia pelkoja pontit asettuivat pienellä naputtelulla hienosti paikoilleen.
Raksahommissa apumiehet ovat aina tarpeen.
Omat vaikeutensa tämän kakkoslaadun kanssa oli. Jokaisessa laudassa oli jotain näkyvää vikaa. Lautojen lajittelu siten, että vikapaikat jäisivät hukkapaloihin tai piiloon kalusteiden, väliseinien tms. alle, oli oma haasteensa. Myyjä oli jo varoittanut, että tavaraa pitää varata tästä syystä 10-15% yli tavanomaisen työvaran. Jokainen lauta tuli lopulta joltain osiltaan käyttöön ja siitä huolimatta rumia oksanreikiä jäi runsaasti kitattaviksi.
Oksankolot olivat enimmäkseen sen kokoisia, että tavallisella peruskitillä paikkailu veisi aikaa. Jos nyt ollenkaan olisi edes onnistunut. Piti etsiä muitakin ratkaisuja. En ollut käyttänyt Plastic Paddingia moneen vuoteen. Nyt tuotetta näköjään myydään myös ns. kemiallisena puuna. Etuna aineessa on, että se ei kovettuessaan kutistu. Isojenkin kolojen täyttö olisi siis mahdollista. Periaatteessa toimi ihan hyvin, mutta aika tahmeaa tavara on. Tasaista jälkeä ei saanut millään eli hiottavaa jäi paljon. Toinen hankaluus ilmeni maalauksen yhteydessä. Siitä lisää vähän myöhemmin,
Pienemmät kolot täytin Tikkurilan Spakkeli puuktitillä. Sen työstö oli huomattavasti mukavampaa, mutta aine ei sovellu isoihin täyttöihin.
Eri kokoisia ja muotoisia koloja oli runsaasti kitattavaksi ja hiottavaksi. Tästäkin syystä valitsimme peittävän maalin. Kittien väri oli sen verran lähellä männyn omaa sävyä, että kuultava maalikin olisi saattanut toimia.Täyteaineet.
Maalaus tehtiin Uulan Puulattiamaalilla kolmeen kertaan. Ensimmäinen kerta vedettiin ohennetulla maalilla ja seuraavat perustavaralla. Kuivuminen oli tosi hidasta. Maalauskertojen välissä oli pakko odottaa ainakin kaksi vuorokautta ja sekin oli siinä rajoilla. Asiaan varmaan vaikutti myös alhainen, n. 10 asteen lämpötila. Toisaalta tilassa oli koko ajan (lämpö)puhallin ilmaa kierrättämässä. Kuivuminen oli erityisen hidasta kittausten kohdalla. Niitä sai varoa, vaikka muuten lattia oli jo kävelynkestävä.
Viimeisen eli kolmannen maalauskerran jälkeen odotimme kolme vuorokautta ja sitten oli jo kiire päästä jatkamaan muita sisähommia. Levitimme lattialle remonttisuojapaperin emmekä ole sen koommin nähneet, miltä lattia näyttää. Toivottavasti myös kitatut kohdat olivat riittävän kuivia, jotta paperi ei ole tarttunut kiinni!
Lattian väriksi valitsimme Uulan omasta kartasta sävyn Aavikko. Lopputulos oli kuitenkin jotain ihan muuta. Väri on sinänsä ihan ok, mutta ei ollenkaan sitä, mitä oli tarkoitus. Pitkän viestittelyn jälkeenkään ei selvinnyt, mikä sävytyksessä oli mennyt vikaan. Myyjän kanssa päästiin sopuun siten, että korvasivat meille sävytyksen hinnan.Valmis lattia. Näkymä on vielä avara.
Lattian maalauksen jälkeen alkoi väliseinien rakentaminen ja sen jälkeen oli mahdollista alkaa vetää sähköjä. Näistä lisää seuraavissa jaksoissa.
Elämme kriittisiä vaiheita – huvilan kylppärissä on melkein valmista. Kova hinku olisi ottaa tila käyttöön. Mitä niistä pienistä puutteista, kyllähän ne sitten joskus ehtii fiksata…
Viikonloppuna saatiin kylpyhuoneen sotkuisimmat työvaiheet valmiiksi. Näistä aiemmista tapahtumista löytyy tarinaa täältä. Kaikki seinä- ja lattialaatat ovat nyt kiinnitettyinä ja saumattuina. Pikaisesti katsoen alkaa näyttää jo valmiilta. Ihan motivaatiomielessä laitan tähän esille pari väliaikakuvaa. Tällaiselta kylppärissä nyt näyttää.
Kesken kaiken päätetyt muutokset tarkoittavat yleensä lisätyötä. Ja sehän ei toteuttajavastuussa olevaa varsinaisesti ilahduta. Keskellä näkyvä seinäke oli juuri tällainen lisäjuttu. Toisessa vaakakupissa ovat sitten muutoksen taustasyyt. Tässä tapauksessa saimme tukevan seinän suihkun ja pesukoneen väliin. Ihan yllärinä tuli myös lisäbonus. Seinäke aiheutti sen, että laatoitettavaa pintaa tuli lisää. Ja eihän alunperin varatut laatat tietenkään enää riittäneet. Piti siis päättää tilataanko samaa tavaraa lisää vai olisko joku muu ratkaisu parempi. Kuten näkyy, päädyimme jälkimmäiseen. Idean saimme kaupunkiasunnostamme, jossa pesuhuone on osittain kaakeloitu aaltokuvioisilla laatoilla. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Laattapinnan vaihtelu tuo mukavan lisän pesuhuoneen ilmeeseen.Laattahommia on tullut tehtyä ennenkin eli peruskuviot olivat jo jossain määrin tutut. Tällaisia ulkokulmiin tulevia metallilistoja en ole ennen asentanut. Yllättävän helposti ne asettuivat paikoilleen. Lopputulokselle antavat viimeistellyn ilmeen.
Muutama “pikkujuttu” vielä ja sitten päästään nauttimaan sisävessasta ja suihkusta. Puutelistalla ovat silikonit kulmiin, paneelit kattoon, kalusteiden asennus ja sitten vielä sähkäri ja putkari paikalle. Eiköhän sitä reilun kahden vuoden odottelun jälkeen malta vielä hetken odottaakin. Palataan asiaan lisäkuvien ja -selostusten kanssa, kunhan kokonaisuus on kasassa!
Itsenäisyyspäivän superpitkä ja supersateinen viikonloppu tuli käytettyä työmaalla tehokkaasti. Onneksi olemme tukevasti sisätyövaiheessa. Enimmäkseen aika kului lattioilla kontaten parketteja sekä laattoja asennettaessa. Mikä ja miten tiukalle menikään? Jatka lukemista ”Tiukoille meni mutta valmista tuli”→
Sota on vielä kesken, mutta yksi iso strateginen taistelu on menestyksellä hoidettu päätökseen. Tätä voisi kutsua myös työvoitoksi. Kirjaimellisesti. Jatka lukemista ”Tehtävä suoritettu”→
Neljän päivän vapaa on jo sellainen, että se tuntuu. Ainakin kipeytyneinä lihaksina, kun rehkittiin työmaalla koko pyhien aika. Tämän hetken keskeisiä juttuja ovat lattialämmitykset sekä väliseinät. Jatka lukemista ”Kipsinen pääsiäinen”→
Hitaasti mutta varmasti alkavat sisätilat muotoutua. Samalla kun rakennetaan lattioita ja väliseiniä, sähkömiehemme Henrik on vetänyt putkia ja johtoja talon sisällä, seinissä, lattiassa ja ulkona talon alla. Isänpäivää edeltävänä lauantaina oltiin porukalla nikkaroimassa seiniä ja lattioita. Projekti on viikossa edistynyt oikein mukavasti. Jatka lukemista ”Sisähommia ja sähkötöitä”→
Tammisaarelaisen Ekovilla -yrittäjän auto tuli kohteeseemme sovitusti aamusella. Ennen kuin kaverit pääsivät tositoimiin, tuli pieni mutka matkaan. Varoitin kuskia kyllä asiasta, mutta se ei näköjään auttanut. Jatka lukemista ”Villan villoitus puhallusvillalla”→
Moderni hirsihuvila merenrannalle. Kokemuksia ja tapahtumia projektin varrelta. 