Loppukesästä viime vuonna (2024) pidetyn rantasaunan lopputarkastuksessa puutelistalle jäivät tarassin kaiteet. Kaideprojekti sittemmin viivästyi, kun päätimme lisätä toisen kulkuväylän eli toiset portaat saunalle.
Ensivaiheessa kulku saunalle tapahtui kuvan oikeasta reunasta. Vasemmanpuoleiselle alueelle saunan ikkunan eteen pohdimme alkuun paljua, mutta siirsimme ko. projektin myöhempään ajankohtaan. Kulkuväylä siihen kuitenkin osoittautui tarpeelliseksi.
Parin lumisen talven jälkeen, vuoden 2025 talvi oli vuorostaan varsin leuto ja vähäluminen. Kylmässä ja kosteassa nikkarointi ei tietenkään koskaan ole miellyttävää, mutta routimaton maa ja plussakelit mahdollistivat ulkoilmatyöskentelyn myös helmikuussa.
Lisäterassin ja portaiden runko alkaa hahmottua.Portaiden reisipuut ja askelmien kolmiopalat
Kun kulkuväylä saunan edessä ja portaat olivat valmiina pystyimme viimein tilaamaan kaiteet. Olemme olleet tyytyväisiä huvilan terassien mustiin teräspinnakaiteisiin, joten oli luontevaa ottaa samanlaiset myös tänne rantaan. Toimittajaksi valikoitui tällä kertaa Artiikki Oy Tuusulasta. Vaikka toimittaja vaihtui, ovat kaiteet aika hyvin samannäköiset.
Huvilan kaiteisiin laitoimme käsijohteet lehtikuusesta. Saunan kaiteisiin emme tätä halunneet. Pelkkä maalattu teräs on helppohoitoisempi ja ehkä jopa tyylikkäämpikin ratkaisu.
Koko komeus valmiina. Jokinlainen rimoitus tai vastaava olisi tarpeen, jotta terassin tukirakenteet jäisivät piiloon.Väliterassin takaosa.Olemme vankkumattomia teräspinnakaiteiden faneja. Polttomaalattu teräs on käytännössä huoltovapaa ja näkymä kaiteiden läpi merelle on kaikisssa olosuhteissa avoin.
Kaideasennuksen jälkeen rantasauna ja sen myötä koko huvilakompleksimme on nyt virallisesti valmis. Jatkossa voimme siis vain lekotella ja nauttia aurinkoisista päivistä valmiissa ympäristössä. 🙂
Rantasaunamme lopputarkastus oli elo/syyskuun vaihteessa. Muuten kaikki oli kunnossa, mutta terassin kaiteet eivät läpäisseet tarkastusta. Tämä ei tullut yllätyksenä, koska terassit eivät ole lopullisessa kuosissaan ja sitä myötä kaiteitakaan ei tarkastukseen mennessä voitu asentaa. Toistaiseksi mennään väliaikaisratkaisuilla ja kunhan lopulliset terassit ja kaiteet saadaan paikoilleen, riittää valokuvien lähettäminen rakennusvalvontaan.
Täässä kuvia rantasaunasta valmiina:
Saunakompleksimme julkisivu merelle. Kuten näkyy, pientä viimeistelyä vielä tarvitaan paitsi kaiteiden myös terassin katteen ja lisäportaiden osalta.Rantasauna ylärinteen puolelta (päämökin suunnalta) vähän aiemmin kesällä.Sisänäkymä, kun viimeinenkin lista oli paikallaan. Kuva vastakkaisesta suunnasta. Vasemmalla ovesta näkyy väliterassi ja ovi saunaan.Saunatuvan sisustus alkaa muotoutua.
Loppuun vielä 360 asteen video saunatuvan sisätiloista:
Yhteenveto
Kokonaisuutena projekti sujui ilman suurempia kupruja. Salvos toimittajana hoiti osuutensa lupaustensa mukaisesti ja asiakaspalvelu vastasi nopeasti sekä asiallisesti niihin muutamiin kysymyksiin, joita matkan varrella heräsi.
Salvoksen tuotteen hinta/laatu -suhde on tämän projektin perusteella hyvä. Erinomaiseen pääsy vaatisi tarvikkeiden laatutason nostoa. Tämä on tietysti subjektiivinen näkemys, johon varmaan löytyy eriäviä mielipiteitä. Asiaa pohtivien kannattaa käydä katsomassa ja tutkimassa Salvoksen esittelyrakennuksia. Ne vastaavat ainakin meidän kokemuksemme mukaan hyvin myös toimitukseen tulevaa tavaraa.
Eri syistä johtuen valitsimme saunalle ja saunatuvalle erilaiset toimituskokonaisuudet. Sauna tuli kohteeseen täysin valmiina, käytännössä kylpyvalmiina pakettina. Saunatupa puolestaan toimitettiin rakennussarjana. Molempien osalta tilaajan vastuulla oli perustusten teko. Yleisenä kommenttina voisi sanoa, että lopputuloksessa ei ole eroa. Asennusajassa on eroa tietysti enemmänkin. Saunan pystyttäminen vei minimaaliset kaksi tuntia, saunatupaan käytimme neljä kuukautta.
Rakennussarjan etuna kuitenkin on, että pintamateriaalien, värien yms. yksityiskohtien miettimiseen on enemmän aikaa. Esimerkiksi sähkökalusteiden tarpeet pystyy huomattavasti paremmin havainnoimaan, kun seinät ovat pystyssä.
Jos lukija pohtii kumpaan vaihtoehtoon (rakennussarja vs. valmistoimitus) päätyy, niin kannattaa miettiä, miksi ostaisi rakennusarjan. Valmistoimitus maksaa tietysti asennuksen verran enemmän, mutta siinä säästyy paitsi paljon aikaa, myös monilta rakentamisen aikaisilta riskeiltä ja hankaluuksilta.
Meillä on nyt kokemusta sekä Kontion että Salvoksen hirsirakennuksista. Mielenkiintoinen ero näiden kahden yrityksen välillä on, että siinä missä Kontio pyrki myymään mahdollisimman paljon, Salvoksen pyrkimys oli myydä mahdollisimman vakiomuotoista tuotetta. Muutokset ja lisäykset vakioratkaisuihin olivat enemmän tai vähemmän vaikeita ja joskus jopa mahdottomia. Epäilemättä on kuluttujan etu, että markkinoilta löytyy erilaisia tuotteita eri tilanteisiin ja tarpeisiin.
Rantasaunamme osalta on vielä siis jäljellä terassien viimeistely ja sitten onkin aika jatkaa seuraavien projektien merkeissä. Palataan asiaan, kunhan uutta uutisoitavaa ilmenee!
Huopakaton ja ikkunoiden asennuksen jälkeen saunatupa oli teknisesti ottaen vedeltä suojattu. Pintojen kestävyyden ja varsinkin esteettisyyden kannalta oleellinen työvaihe oli vielä jäljellä: maalaus.
Päärakennuksen ja vierasmajan hirsiseinät käsittelimme aikoinaan sekä ulkoa että sisältä tuotteella nimeltä Rubio Monocoat. Kokemuksiamme tästä tuotteesta löytyy esim. näistä aiemmista kirjoituksista:
Tällä kertaa päätimme kuitenkin ottaa riskin ja turvautua Suomessa yleisemmin saatavilla oleviin tuotteisiin. Tässä postauksessa käymme läpi valitut tuotteet ja miten niiden kanssa onnistuimme.
1. Ulkoseinät
Ulkoseinien osalta olennaiset päätökset tehtiin jo tilausvaiheessa edellisenä syksynä. Salvos helpotti valintoja. Heillä oli rajatut vaihtoehdot, joista valita. Tuvan ulkoseiniin tuli Tikkurilan Valtti Plus Color -kuullote, sävynä Piki (TVT 5089). Kyseessä on myös sama tuote ja värisävy, jolla Salvos oli jo tehtaalla käsitellyt saunan seinät.
Tuvan rakentamisen alkuvaiheissa keväällä maalasimme räystäslautoja samalla tavaralla, kuin seiniä myöhemmin kesällä.
Lopputulokseen vaikuttaa tietysti moni asia, mm. valittu tuote, pintojen laatu, säätila ja tietysti myös maalari itse. Yritän tässä keskittyä vain tuohon ensimmäiseen niissä puitteissa, joissa tällainen ei-ammattilainen asiat on kokenut ja ymmärtänyt.
Valtti Plus Color on vesiliukoisena miellyttävä tuote. Seinät käsiteltiin kahteen kertaan. Yllättävää oli, että kuullotteen kuivuminen oli todella hidasta. Vielä senkin jälkeen, kun pinta oli periaatteessa kosketuskuiva, siitä irtosi mustaa väriä. Näin etenkin paikoissa, joissa kuullotetta oli jäänyt paksumpi kerros. Pinta pysyi myös kiiltävänä varsin pitkään, mutta muuttui kyllä himmeäksi ajan myötä. Tämä lienee yhteydessä edellä mainittuun värin tarttumiseen.
Seinät ovat saaneet väripintansa.
Lopputulos on periaatteessa ok. Pinnan tasaisuus ei saunatuvan osalta ole samaa luokkaa kuin Salvoksen tehtaalla työstetyssä saunarakennuksessa. Arvaukseni on, että siellä pintakäsittelyt tehdään koneellisesti tai ainakin ruiskuttamalla. Siveltimellä emme me ainakaan päässeet samaan tasaisuuteen. Tuvan värisävystä tuli saunaan verrattuna niin ikään hieman erilainen. Onneksi sävyero on pieni, hivenen ruskeaan taittava. Tuvan seinät ovat itse asiassa jopa paremmin kohteemme muihin rakennelmiin sopivia.
Yhteenvetona voi sanoa, että ulkoseinien osalta Rubio Monocoatilla saatu lopputulos on käyttämistämme tuotteista selkeästi paras. Valitettavasti mitään ei saa ilmaiseksi. Rubion tuotteet maksavat enemmän, niiden työstäminen on huomattavasti monimutkaisempaa ja koko prosessi vaatii suurempaa tarkkuutta, kuin ns. valtavirran tuotteiden kanssa tilanne on.
2. Sisäseinät ja -listat
Saunatuvan sisäseinien osalta päätimme niin ikään kokeilla meille uutta tuotetta: Teknoksen Helo Solana Wax -hirsivahaa (sävy TM T3072). Tämä oli virhe. Meidän taidoilla ja Salvoksen hirsien höyläpinnoilla lopputulos on juuri ja juuri siedettävä. Isoin ongelma on värin epätasaisuus.
Kokeilimme erilaisia uusintakäsittelyjä välihionnan kanssa ja ilman, mutta lopputulemana oli aina sama epätasaisuus. Käsittelimme Solana Waxilla myös ovi- ja ikkunalistat. Yllättävää kyllä niin ainakin tällaisissa pienissä pinnoissa lopputulos oli huomattavasti parempi, väri oli tasainen ja sävy selkeästi voimakkaampi.
Sisäseinien osalta kokemuksemme oli jälleen se sama: tuli ikävä Rubio Monocoatin jälkeä.
3. Sisäkatto
Saunatuvan sisäkaton paneelit kuuluivat puuvalmiina Salvoksen toimitukseen. Ne olisi pitänyt ymmärtää tilausvaiheessa raksia pois toimituksesta. Sekä paneelien profiili että laatu eivät olleet lainkaan sitä, mitä toivoimme. Koska paneelit olivat jo pihassa ja maksettuina, päätimme kuitenkin ottaa riskin ja maalata sekä asentaa ne paikoilleen.
Paneelien laatu näkyi toki jo heti nippuja avatessa. Lisähaasteita tuli, kun aloimme etsiä kattoon sopivaa maalia. Jostain syystä kukaan ei suoraan osannut sanoa, mikä tuote olisi tähän tarkoitukseen sopiva. Pitkähkön miettimisen jälkeen päädyimme Teknoksen Paneeliseinämaaliin. Tämä silkinhimmeäksi mainostettu maali kahteen kertaan siveltynä Salvoksen mökkilaadun paneleihin tuotti kelvottoman lopputuloksen. Jokainen paneelien epätasaisuus, oksa ja virhe korostuivat himmeässä maalipinnassa.
Asensimme paneelit ja heti näkyi, että jotain oli asialle pakko tehdä. Maalasimme paneelit vielä kertaalleen Teknoksen Futura Aqua 20 puolihimmeällä kalustemaalilla, sävy NCS-S0502-Y. Ei lopputuloksesta vieläkään aivan moitteeton tullut, mutta siedettävä kuitenkin.
Ensimmäinen epäonnistunut valinta.
Ensimmäisen yrityksen paikkasimme kelvolliseksi tällä toisella tuoteella.
4. Lattia
Saunatuvan lattialaudat ostimme paikallisesta K-Raudasta. Laudat ovat 28×145 millistä mäntyä ja tulivat kohteeseemme puuvalmiina. Taas oli päätettävä, millä aineella laudat käsittelisimme.
Tavaran saatavuus, hinta ja laatu ovat ilmiselvästi kehittyneet kuluttajalle epäsuotuisiin suuntiin. Toki saimme näistäkin tarvikkeista kohtuullisen hyvän lattian, mutta hukkaa tuli arvioitua enemmän ja aikaa piti käyttää miettimiseen enemmän kuin täysin priiman tavaran kanssa olisi ollut tilanne. Kuvan lautojen paraatipuolen ruhjeiden lisäksi haasteena oli useiden lautojen pahasti haljenneet päädyt. Reklamoimme asian K-Raudalle. He lupasivat lähettää palautteen valmistajalle ja lisäksi antoivat meille pienen hyvityksen aiheutuneesta vaivasta.
Edellisessä rakennelmassamme käytimme lattiaan Uulan pellavaöljymaalia. Tällä kertaa halusimme aineen, joka olisi helpompi työstää ja jolla saisimme kuultavan lopputuloksen. Valitsimme Osmo Colorin Öljyvahan (sävy 3041 Valkotammi). Jonkinlaiseksi yllätykseksi osoittautui, että valinta osui aivan nappiin. Seinien ja katon hankaluuksien jälkeen odotus oli, että eiköhän lattiankin osalta jotain ongelmia tulisi. Näin ei kuitenkaan käynyt. Osmo Color on riittoisaa, levittäminen sujuvaa ja lopputulos oikein mallikas. Tätä ainakin voimme lämpimästi suositella.
Sisätilat valmiina viimeistä listaa ja sähköasennuksia myöten.
Uuden rantasaunan pystytys alkaa olla nyt loppusilausta vaille valmis. Ensi jaksossa päästäänkin jo esittelemään rantasaunaa lopputarkastuskunnossa sekä vetämään yhteen projektin kokemukset.
Saunatuvan katteeksi talotehdas oli valinnut Icopalin hitsattavan kaksikerrosbitumin. Aiempien projektien myötä oli kertynyt kokemusta liimasaumaisten yksikerroshuopien asentamisesta. Mutta nyt siis piti selvitä kahdesta kerroksesta, jotka lisäksi hitsattiin kaasuliekillä kiinni sekä kattoon että toisiinsa.
Huovan alla katon reunoilla on pellitys, joka ohjaa veden pois räystäslaudoista.Talkooporukkamme vielä viimeisinä töinään nosti huovat ylös katolle. Se oli ystävällisesti tehty, koska yksi rulla painaa yli 40 kiloa. Raidallinen tavara on aluskermiä ja täysin musta on edellisen päälle hitasattava pintakermi.
Kesä 2024 on ollut ilmojen osalta enimmäkseen rakentamista suosiva. Poikkeuksena tämä kaasupolttimella huovan asennuksen opettelu rutikuivalla katolla. Pieni kosteus ja alemmat lämpötilat eivät olisi olleet pahasta. Onneksi lähipiirissä oli tulitöiden asiantuntijoita, joten vahinkoriskit saatiin minimoitua.
Valmistajan sivuilta löytyy selkeät ohjevideot. Alle tuli raidallinen alushuopa ja sen päälle kokonaan alapuolelta bitumilla kyllästetty ulompi kerros. Isoin haaste työssä oli kuumentaa huopa juuri sopivasti. Liian kylmänä ei huopa tartu alustaan ja liian kuumana koko huopa muuttuu mössöksi ja varsinkin päällimmäiseen kerrokseen tulee rumia jälkiä. Onneksi kyse on kuitenkin katosta – nuohooja lienee niitä ainoita ulkopuolisia, joilla on mahdollisuus arvostella lopputulosta. Heilläkin (toivottavasti) on fokus muissa asioissa.
Niin vain saimme katon ”huovutettua”. Tässä kuvassa myös ennakkoa tulevasta eli seinät ovat saanet värinsä. Aiheesta lisää tulevissa kirjoituksisssa.
Vaikka lopputuloksesta ei kaikin osin visuaalisesti aivan virheetön tullutkaan, niin eiköhän se tärkein eli vedenpitävyys joka tapauksessa toteudu. Jatkon osalta visiona on saada tuvalle viherkatto, mutta se on sitten jo ihan oma projektinsa. Pelkällä huovalla mennään nyt alkuun.
Periaatteet romukoppaan. Ainakin osittain.
Näin ne hyvät periaatteet saavat antaa periksi. Muovien käyttö puurakenteiden yhteydessä tuntui alkuun vaikealta hyväksyä. Nyttemmin käytännöllisyys on alkanut olla merkittävämpi tekijä. Esimerkkinä tässä kohteessa ovat ylä- ja alapohjan eristeet.
Vielä edellisessä projektissa eli vierasmajassa käytimme ekovillaa ja höyrynsulkupaperia sekä lattiassa että katossa. Saunan osalta Salvos oli nyt päättänyt meidän puolestamme, että eristeet ovat Finnfoamia. Pienemmillä kerrospaksuuksilla ja vähemmällä asennusähkimisellä saadaan vähintään yhtä hyvä eristys ja varma ilmansulku.
Salvoksen peruspakettiin kuuluu 100 mm:n Finnfoamit. Kymmenen senttiä tuntui sen verran vähältä, että tilasimme kattoon varmuuden vuoksi ylimääräiset 50 milliä. Jostain syystä pakettiimme oli laitettu samat lisäeristeet myös lattiaan. Kokonaisuuden kannalta olisi ollut parempi laittaa lattian lisäeristeetkin mieluummin yläpohjaan, koska alakautta ei lämpö niin helposti karkaa. Rakenteet oli kuitenkin mitoitettu siten, että viime hetken muutokset olisivat olleet liian hankalat. Eikä niistä paksuista lattiaeristeistä varsinaisesti haittaakaan ole.
Tässä kuvassa ovat kaikki katon eristeet paikoillaan. Kevään talkooporukkammme teki yläpohjan sen verran vauhdikkaasti, etten ehtinyt välissä edes kuvia ottamaan. Rakenne on kuitenkin sellainen, että kattotuolien välissä on 100 mm finnfoamia ja sen alla kuvassa näkyvät 50 mm levyt. Alempi kerros on ristissä ylempään nähden ja pysyy paikoillaan kuvan 50×50 rimoilla. Rimoihin kiinnitetään aikanaan myös kattopaneelit. Finnfoamien väliset raot tiivistettiin uretaanivaahdolla.
Alapohjan rakenne on peilikuva. Alla vasemanpuoleisessa kuvassa on meneillään lattianiskojen välissä olevien 100-millisten asennus ja oikealla ollaan jo loppusuoralla päälimmäisenä olevien 50 millisten kanssa.
Verkottumista
Puuta koputtaen voi todeta, että toistaiseksi olemme selvinneet ilman hiirien tai muiden vastaavien pesiytymistä asuintiloihin. Vanhassa, heti alkuun puretussa mökissä nämä eläimet olivat riesana. Saunatuvan osalta päätimme pelata varman päälle ja asensimme alapohjaan suojaverkon. Sama olisi pitänyt tehdä jo aiempiinkin rakennelmiin, mutta erinäisistä syistä johtuen ei verkkoja ole laitettu. Jos huonosti käy, niin jälkiasennus on toki pilariperustuksilla varustettuin taloihin ainakin periaatteessa mahdollista. Talojen alla välitilassa ryömiminen ja verkon nitominen ylöspäin on urakka, jonka kyllä lykkää niin pitkälle, kunnes on pakko.
Suojaverkko toivottavasti pitää kutsumattomat pienvieraat loitolla.
Seuraavassa jaksossa pureudumme ulko- ja sisämaalaukseen. Käymme läpi, mitä valintoja teimme, miten onnistuimme ja miten eri tuotteet vertautuvat toisiinsa. Siihen asti, mukavaa loppukesää!
Rungon pystyttämisen (ks. edellinen artikkeli) jälkeen seuraava kriittinen vaihe oli rakennelman saaminen sateelta suojaan. Pienehkön hirsirakennelmamme kaikki muut työt oli periaatteessa mahdollista tehdä yksin tai max kahdestaan, mutta ikkunoiden ja oven asennus vaati lisävoimia. Niinpä yhtenä alkukesän viikonloppuna järjestimme talkoot tätä varten.
Hirsirunko valmiina katon ja ikkunoiden asennusta varten:
Telineitä varten oli hankittuna pari sataa metriä kakkosnelosta. Niistä ja aiemmista projekteista ylijääneistä laudoista saimme nikkaroitua ihan kelvolliset tellingit työtasoineen.
Ikkunoita hukassa
Ennen asennusta tarvitaan tietysti myös asennettavat tavarat. Ikkunoiden kanssa oli pieniä toimituksellisia haasteita. Rahtikirjoissa oli listattuna kaksi kollia ikkunoita. Kaukokiito toimitti vain yhden. Kuljettaja teki tarvittavat merkinnät rahtikirjoihin ja lupasi selvittää, missä puuttuva paketti olisi. Tässä vaiheessa oli onneksi kolmisen viikkoa aikaa asennukseen, joten asia ei ollut ns. kriittisellä polulla.
Rahtikirjassa oli kaksi kollia ikkunoita, mutta kuormassa oli vain tämä yksi tiiviisti muovitettu paketti.
Viikko vierähti eikä Kaukokiidolta kuulunut mitään. Vuorossa oli yhteydenotto asiakaspalveluun. Ystävällinen aspan henkilö lupasi selvittää asiaa ja palata pikimmiten. Taas vierähti viikko ja kun mitään ei kuulunut, piti uudestaan soittaa as.palveluun. Jälleen palvelu oli asiallista, mutta lopputulos sama. Kaukokiidolla ei ollut mitään hajua, missä kateissa oleva kolli voisi olla. Kehottivat ottamaan yhteyttä tavaroiden toimittajaan eli Salvokseen ja selvittää heidän kanssaan, mitä tehdä. Tässä vaiheessa alkoi jo pinna kiristyä. Annoin selkeästi ymmärtää, että en kokenut millään lailla velvollisuudekseni jatkuvasti soitella ja selvitellä matkalla hävitettyjen pakettien kohtaloa.
Koska aika alkoi olla kortilla, niin ei auttanut muu kuin ottaa Salvokseen yhteyttä ja kysyä, mistä saataisiin puuttuvat ikkunat työmaalle. Löytyiväthän tavarat lopulta. Vastoin kaikkia toimitusdokumentteja ikkunat olivat kaikki yhdessä kollissa. Selitys oli kuulemma se, että Salvoksen alihankkija lähettää kiinteät ja avattavat ikkunat erillisinä paketteina. Tästä johtui rahtikirjoihin merkityt kaksi kollia. Koska meille tuli sauna omana toimituksena jo viime vuoden lopulla, oli Salvoksen tehtaalla purettu ikkunapaketit ja otettu saunan ikkunat pois. Loput ikkunat oli sinänsä näppärästi pakattu yhteen kolliin. Tässä yhteydessä oli vain unohdettu päivittää toimitusdokumentit.
Lopputulos oli siis hyvä, mutta ylimääräistä työtä tuli tehtyä. Kaukokiidon asiakaspalvelu sai myös kuunnella turhaa asiakkaan kiukuttelua. Siitä pahoittelut, mikäli joku asiaan osallistunut tämän sattuu lukemaan. 🙂
Ikkunoiden asennus
Iso ikkuna ja lasiovi ovat sen verran painavia, että niiden asennukseen ilman nosturia tarvittiin joukko raavaita miehiä. Ylimääräistä haastetta toi jälleen kerran vino ja epätasainen kalliopinta. Talopakettivalmistajien vaatimuksena on tasattu sorapinta kahden metrin mitalta rakennettavan talon ympärillä. Vaatimus on varsin ymmärrettävä, jos ja kun aika on rahaa. Talkoilla tehtävissä harrasteprojekteissa ei onneksi tarvitse ajankäyttöä viimeiseen asti optimoida.
Asennusprosessia harjoiteltiin päädyn kapeamman (=kevyemmän) ikkunan kanssa. Ikkunan alareunan alle asetettiin ensin pienet puupalat, joilla ikkuna asettuu vaateriin. Seinän sisäpintaan ruuvattiin vanerilaput, joita vasten ikkuna nostetaan. Lappujen ansiosta ikkuna ei pääse kaatumaan taloon sisälle ja samalla karmin sisäpinta asettuu seinän kanssa samaan tasoon.
Ikkunat nostettiin kuormaliinojen avulla käsivoimin paikoilleen. Karmeissa esiporattuina oleviin paikkoihin laitettiin kiinnitysruuvit. Ruuvien kohdalle karmin ja seinässä olevan karapuun väliin tuli kiilat, joilla ikkuna kohdistettiin sivusuunnassa oikealle paikalleen. Ruuvit sitten kireälle ja ikkuna oli tukevasti paikoillaan. Periaatteessa yksinkertaista, mutta painavien elementtien liikuttelu ja hienosäätö vaatii sekä voimaa että tarkkuutta.
Katto
Ikkunoiden jälkeen apuvoimat allokoitiin kattohommin. Kattomuotona meillä on loiva, neljän asteen pulpetti. Valinta on tietysti makuasia, mutta yksi etu hirsirungon yhteydessä tästä seuraa. Pulpettikattoisen rakennuksen päädyt ovat kattotuoleihin saakka täyttä hirttä. Tämä päti sekä meille aiemmin tulleissa Kontion rakenteissa kuin myös nyt Salvoksen osalta. Vaikka päätykolmioissa käytettävät hirsipaneelit ovat periaatteessa mitoiltaan yhteensopivia, niin pientä eroavuutta ulkonäössä aina on. Joissain ratkaisuissa on jopa selkeästi näkyvä raja eri rakenteiden välissä. Lisäksi tuntuu hyvältä, että koko seinä on samaa tavaraa alhaalta ylös asti.
Kattoristikot eli – tuolit lepäävät hirsiseinien päällä. Kaikki näkyviin jäävät räystään osat pyrittiin maalaamaan ulkoseinävärillä maanpinnalla jo ennen asennusta. Maalaamisen voi toki tehdä myös jälkeenpäinkin. Ahtaiden räystäskoteloiden maalaus ylöspäin kurkottelemalla enemmän tai vähemmän kumarassa asennossa on työvaihe, jonka mielellään korvaa miellyttävämmillä tavoilla.
Kattoristikoita on yhdeksän kappaletta. Reunimmaiset ruuvattiin suoraan kiinni hirsirungon sisäpintaan. Muut kiinnitettiin kulmaraudoilla. Koolausväliksi määräytyi toimitukseen kuuluneiden Finnfoam -eristeiden mukaisesti 67cm. Mitathan eivät koskaan mene tasan, joten tarvittava säätö on tehty keskimmäisillä ristikoilla (niiden väli on n. 50 cm). Näihin väleihin tulevissa eristeissä oli siis enemmän leikkelytyötä.
Isohko osaurakka oli huopakaton alle tarvittavan aluslaudoituksen (ns. raakapontti) naulaus kattoristikoiden päälle. Talkooporukkamme hoiti homman sujuvasti. Alhaalla oli kaksi henkilöä katkomasssa ja nostelemassa lautoja ylös katolle. Ylhäällä oli niin ikään kaksi henkeä mittaamassa ja naulaamassa lautoja paikoilleen.
Valmis raakaponttilaudoitus.
Nyt oli pahin jo ohi. Pressu kattolaudoituksen päälle ja mahdollinen sade ei enää pääsisi kastelemaan rakenteita.
Tästä jatkettiin taas ilman apuvoimia. Seuraavina vuorossa olivat viimeiset isot ulkopuoliset työt: huopakate sekä seinien maalaus. Näiden jälkeen jatkoimme sisätöillä (eristeet, sisäkatto, lattia, sähköt, maalaukset, listat jne.) – palataan asiaan taas uusien postausten merkeissä.
Moderni hirsihuvila merenrannalle. Kokemuksia ja tapahtumia projektin varrelta. 