Lattia

Päätös vierasmaja/talousrakennuksen lattioista oli tehty jo projektin alkuvaiheissa: halusimme lautalattian. Helppo ratkaisu olisi ollut ostaa vakiotavaraa eli 95×28 millistä ponttilautaa. Halusimme kuitenkin jotain vähän erikoisempaa. Googlaamalla löytyi tavanomaista tukevampi 215×33 -tuote Eurasta Tammiston Puusta. Tarkan budjetin ihmisinä (?) kiinnosti myös, että ko. tavaraa oli saatavana kakkoslaatuisena. Sen hinta oli suunnilleen samaa luokkaa kuin priiman 95×28:n.

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, kävimme paikan päällä Euran Hinnerjoella katsomassa tuotetta. Saman tien tilasimme tavaran toimitettuna kohteeseemme. Jossain vaiheessa mietimme, josko itse kuljettaisimme laudat peräkärryllä. Onneksi järki voitti ja tavara ilmestyi pihaan muutamassa päivässä ilman isompia fyysisiä ponnisteluja. Toki nippujen sisään kanto oli artistin vastuulla. Joonaksen kanssa selvittiin urakasta suht kivuttomasti.

Lattialaudat asennusta odottamassa. Yhdessä nipussa oli kaksi lautaa, pintapuolet vastakkain. Vasta niput avaamalla näki, miltä laudat oikeasti näyttivät. Jännitystä siis riitti h-hetkeen saakka.

Aloitimme asennuksen pari viikkoa toimituksen jälkeen. Muutamaan kertaan varmistetun mittauksen ja laskennan perusteella tulimme päätelmään, että lautarivejä tarvittaisiin muutamaa milliä vaille täysi leveys. Järkevintä oli siis tehdä ensimmäinen rivi puolikkaaksi halkaistuista laudoista. Positiivinen seurannaisvaikutus, jota emme alussa edes ymmärtäneet, ilmeni päästyämme puoliväliin. Talon keskellä olevien pilarien kohdista selvisimme yksinkertaisilla loveuksilla. Toisaalta halkaisun seurauksena puolikkaat laudat vääntyivät pahasti mutkalle. Ensimmäisen rivin asentaminen on kriittistä, jotta loput laudat saataisiin paikoilleen ilman rakoja ja kohtuutonta voiman käyttöä. Kun aloituksen sai tehtyä suoraan, oli loppujen lautojen asentaminen yllättävän helppoa. Etukäteen pelkäsin, että laudat kenties olisivat kieroja ja että paksun tavaran kampeaminen suoraksi olisi vaikeaa ja/tai voimaa vaativaa. Vastoin pahimpia pelkoja pontit asettuivat pienellä naputtelulla hienosti paikoilleen.

Raksahommissa apumiehet ovat aina tarpeen.

Omat vaikeutensa tämän kakkoslaadun kanssa oli. Jokaisessa laudassa oli jotain näkyvää vikaa. Lautojen lajittelu siten, että vikapaikat jäisivät hukkapaloihin tai piiloon kalusteiden, väliseinien tms. alle, oli oma haasteensa. Myyjä oli jo varoittanut, että tavaraa pitää varata tästä syystä 10-15% yli tavanomaisen työvaran. Jokainen lauta tuli lopulta joltain osiltaan käyttöön ja siitä huolimatta rumia oksanreikiä jäi runsaasti kitattaviksi.

Oksankolot olivat enimmäkseen sen kokoisia, että tavallisella peruskitillä paikkailu veisi aikaa. Jos nyt ollenkaan olisi edes onnistunut. Piti etsiä muitakin ratkaisuja. En ollut käyttänyt Plastic Paddingia moneen vuoteen. Nyt tuotetta näköjään myydään myös ns. kemiallisena puuna. Etuna aineessa on, että se ei kovettuessaan kutistu. Isojenkin kolojen täyttö olisi siis mahdollista. Periaatteessa toimi ihan hyvin, mutta aika tahmeaa tavara on. Tasaista jälkeä ei saanut millään eli hiottavaa jäi paljon. Toinen hankaluus ilmeni maalauksen yhteydessä. Siitä lisää vähän myöhemmin,

Pienemmät kolot täytin Tikkurilan Spakkeli puuktitillä. Sen työstö oli huomattavasti mukavampaa, mutta aine ei sovellu isoihin täyttöihin.

Eri kokoisia ja muotoisia koloja oli runsaasti kitattavaksi ja hiottavaksi. Tästäkin syystä valitsimme peittävän maalin. Kittien väri oli sen verran lähellä männyn omaa sävyä, että kuultava maalikin olisi saattanut toimia.
Täyteaineet.

Maalaus tehtiin Uulan Puulattiamaalilla kolmeen kertaan. Ensimmäinen kerta vedettiin ohennetulla maalilla ja seuraavat perustavaralla. Kuivuminen oli tosi hidasta. Maalauskertojen välissä oli pakko odottaa ainakin kaksi vuorokautta ja sekin oli siinä rajoilla. Asiaan varmaan vaikutti myös alhainen, n. 10 asteen lämpötila. Toisaalta tilassa oli koko ajan (lämpö)puhallin ilmaa kierrättämässä. Kuivuminen oli erityisen hidasta kittausten kohdalla. Niitä sai varoa, vaikka muuten lattia oli jo kävelynkestävä.

Viimeisen eli kolmannen maalauskerran jälkeen odotimme kolme vuorokautta ja sitten oli jo kiire päästä jatkamaan muita sisähommia. Levitimme lattialle remonttisuojapaperin emmekä ole sen koommin nähneet, miltä lattia näyttää. Toivottavasti myös kitatut kohdat olivat riittävän kuivia, jotta paperi ei ole tarttunut kiinni!

Lattian väriksi valitsimme Uulan omasta kartasta sävyn Aavikko. Lopputulos oli kuitenkin jotain ihan muuta. Väri on sinänsä ihan ok, mutta ei ollenkaan sitä, mitä oli tarkoitus. Pitkän viestittelyn jälkeenkään ei selvinnyt, mikä sävytyksessä oli mennyt vikaan. Myyjän kanssa päästiin sopuun siten, että korvasivat meille sävytyksen hinnan.
Valmis lattia. Näkymä on vielä avara.

Lattian maalauksen jälkeen alkoi väliseinien rakentaminen ja sen jälkeen oli mahdollista alkaa vetää sähköjä. Näistä lisää seuraavissa jaksoissa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s