Tag ankkurointi

Hirsiä kehiin

JuhaniK Kommentoi

Rantasaunakompleksimme ensimmäinen osa saapui viime vuoden joulukuussa kuorma-auton lavalla tehtaalla valmiiksi koottuna pakettina. Vajaat kaksi tuntia ja sauna oli käyttövalmis. Kompleksin toinen osio eli saunatupa toimitettiin nyt huhtikuun lopussa rakennussarjana. Tämän osalta olisi hyvä suoritus, jos edes kahdessa kuukaudessa saisimme valmista aikaiseksi. Kolmas vaihe tulee olemaan rakennelmien väliin ja ympärille myöhemmin tulevat terassit.

Aloitetaan tuvan osalta pohjalta eli perustuksista. Rantasaunan rakennuspaikka on haastava. Sauna on tasatulla sorapedillä ja tupa tulee kuoppaiselle ja jyrkälle kalliorinteelle. Väliin jäävä terassi toivottavasti vähän tasoittaa mahdollisia sorapatjan painumisia.

Saunatuvan perustukset
Kalliopohja on varsin aaltoileva. Väliaikaisportaita pitkin pääsee väliterassille, jossa on toistaiseksi pressulla suojattu vaneripohja. Pudotusta on sen verran, että kaiteet ovat tarpeen. Vaikka väliaikaiset ovatkin, Mari tuunasi niistä vähän tyylikkäämmät.

Tuvan perustukset muurattiin pilariharkoilla. Toteutus oli sama kuin aiemmin vierasmajassamme. Kallioon porattiin ensin reiät tartunnoille: 8 millin harjateräkset ja 12 mm:n ankkuriruuvit. Seuraavaksi valettiin anturat ja niiden päälle muuratiin harkot. Harkot joko tasattiin rälläkällä oikeaan korkoon tai niiden päälle tehtiin lisävalu samalla kun harkkojen raudoitetut reiät valettiin täyteen betonia.

Kevät 2024 on ollut erikoinen. Talviset olosuhteet jatkuivat huhtikuun lopulle ja sitten yhtäkkiä olikin jo täysi kesä. Perustusten muuraukset ja valut teimme noin viiden asteen lämpötilassa, joka dokumenttien mukaan pitäisi olla ok. Betonin kovettuminen vain oli todella hidasta. Onneksi oltiin riittävän ajoissa liikkeellä.

Rakennussarja rannassa

Tuvan toimitusajaksi oli edellisenä syksynä sovittu vappuviikko. Salvos olisi halunnut toimittaa tavarat jo kaksi viikkoa etuajassa. Tämä olisi ollut meille turhan aikaista ja sovimme ajankohdaksi huhtikuun viimeisen viikon. Tavarat tulivat sovittuna päivänä, tällä kertaa Kaukokiidon kuljettamana. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin Kaukokiidon alihankkijan tuomana. Kaukokiidon lähimmässä terminaalissa, kun ei kuulemma ollut nosturiautoa saatavilla. Oikein mukava kuski joka tapauksessa.

Koko setti mahtui tarkkaan aseteltuna yhteen kuormaan. Ajotiellä alas rantaan on pari tiukkaa mutkaa, muttta niin vain tämäkin auto perille pääsi. Onneksi näin, sillä kuormalla oli painoa useampi tonni. Kuski oli paikasta innoissaan. Ei ollut tätä ennen autollaan päässyt ajamaan kuormaa aivan vesirajan asti.
Tavarat ripoteltuna mahdollisimman optimaalisesti lähelle rakennuspaikkaa. Isossa paketissa edessä ovat rakennuksen hirret. Vasemmalla muu tarvittava puutavara. Lisäksi kuormassa olivat ikkunat, ovi, eristeet, kattohuovat jne.

Kehikon kasaus

Asennusohjeiden mukaisesti aloimme koota hirsikehikkoa. Ainahan ensikertalaisella menee aikaa erilaisten yksityiskohtien miettimiseen eikä virheiltäkään voitu välttyä. Salvoksen ihan kelvollisten ohjeiden mukaisesti saimme kehikon joka tapauksessa kasaan.

Perustuspilarit olivat oikeilla paikoilla. Pientä toleranssia niissä sallitaan. mutta ei paljoa. Ensimäisen hirsivarvin olisi muutenkin syytä olla tarkkaan paikoillaan. Mahdollisia virheitä vaakasuoruudessa tai ristimitoissa olisi vaikea, ellei jopa mahdotonta myöhemmin korjata.

Ohjeissa oli joitakin epätarkkuuksia ja epäloogisuuksia. Suurimpana ihmettelyn aiheena olivat ikkuna- ja oviaukkojen reunoihin tulevat vinoruuvit. Ohjeiden mukaan asennettuina ne tukkivat sekä sähkö- että kierretankoreikiä. Huomasimme asian, kun olimme jo noin kymmenennessä hirsikerrassa. Parin valmistajan asiakaspalveluun soitetun konsultaatiokierroksen jälkeen päädyimme ratkaisuun, jossa jo kiinni ruuvatut ruuvit irrotettiin ja laitettiin uudestaan kiinni, mutta tällä kertaa sivummalle hirteen ja pystympään.

Suunnittelija oli hirsikuviin jopa piirtänyt, miten vinoruuvit osuvat hirsiin porattuihin reikiin. Alla olevassa kuvassa punainen nuoli osoittaa näitä onglemakohtia. Ohuet punaiset vinoviivat merkkaavat ruuveja ja pystysuorat mustat viivat ovat sähkö- ja kierratankoreikiä. Asennettaessa olisi vain pitänyt tajuta, että meidän 110-millisellä hirrellä ja aivan nurkkiin sijoitetuilla aukotuksilla ei ruuveja voi laittaa hirren keskelle, vaan aivan reunaan ja mielellään vielä huomattavasti pystympään kuin ohjeiden 45asetta.

Kun nyt alettiin ruuveista puhua, niin jatketaan vähän lisää. Ruuveilla varmistetaan hirsien asettuminen tiukasti paikoilleen. Nämä lienevät hirsikehikoita työkseen asentaville tuttuja juttuja, mutta tällainen amatööri harvemmin saa tämänkokoisia ruuveja ruuvailla:

ruuvit
Kuvan ylemmät ruuvit (8X200 milliset) tulivat ikkunapieliin ja hirsikehikon nurkkiin. Pidempiä 8×240-millisiä ruuvattiin muutama joka hirteen pystysuoraan. Ruuvauskärkenä oli harrastelijalle vähän epätyypillinen TX40. Mittakaavaa tuomassa on kuvassa keskellä tavallinen 5×90 -millinen ruuvi. Voisi kuvitella, että kehikko pysyy näillä eväin kasassa.

Vanha ruuvinvääntimeni oli lujilla ruuvien kanssa. Hyvin kone kesti, vaikka välillä vähän valittikin.

Kehikko valmistuu

Rakennuksen hirret ovat 110 paksuja ja 270 korkeita. Hyvä puoli tämän korkuisissa hirsissä on, että valmista syntyy vauhdilla. Joka varvilla saadaan teholliset 26 senttiä lisää korkeutta. Kaikkiaan hirsikertoja tuli korkeammalle seinälle 13 kappaletta.

Yllä mainitut hirsimitat yhdistettynä talon ulkomittoihin saivat aikaan sen, että pisimmät hirret olivat juuri ja juuri käsin siirrettävissä ja nostettavissa paikoilleen. Toki salilla viihtyneet ja kokeneet raksaajat mitä todennäköisimmin helposti hoitaisivat myös paksummat ja/tai pidemmät palikat paikoilleen. Meidän käytettävissä olevan henkilöstön osalta toimittiin kuitenkin äärirajoilla.

Hirret olivat tehtaalla valmiiksi työstettyjä ja numeroituja. Piirustuksia seuraten kasaaminen oli suoraviivaista. Myös työstölaatu oli oikein hyvä ellei jopa erinomainen. Kulmaliitokset loksahtivat tarkkaan paikoilleen, kunhan vähän nuijalla avitti.

Pystystahtimme vaadittavine tuumailuineen, yritä ja erehdy -vaiheineen sekä telinetöineen oli pari-kolme hirsikertaa päivässä. Kehikko oli pystysssä kahdessa viikonlopussa. Seuraava stressin aihe olikin sitten sadesuojaus. Liekö huolellisten muovitusten ansiota, koska tämän vuoden toukokuussa ei kohteessamme ole satanut käytännössä lainkaan.

Hirsikerrat kaikki asennettuina. Näin pitkälle pääsimme Joonaksen kanssa kahdestaan ja Marin auttaessa aina, kun muilta kiireiltään ehti.

Seuraavat työvaiheet vaativatkin jo apuvoimia – paino erityisesti sanan jälkimmäisellä osalla. Näistä lisää seuraavassa jaksossa, jossa paneudumme mm. kattorakenteisiin, kadonneiden ikkunoiden arvoitukseen sekä lopulta ikkunoiden ja oven asennukseen.

terassi ja lipputanko

Terassien kesä

JuhaniK Kommentoi

Kesä -23 Hirsihuvilalla on ollut terassivoittoista. Tämä tarkoittaa sekä oleilua ulkosalla että terassien tekoa. Alkukesän näkyvimmät aikaansaannokset ovat vierasmajan etuterassi ja siihen integroidut portaat majan ulko-ovelle. Kuvia ja selostuksia muista kesäpuuhasteluista tämän artikkelin loppupuolella.

Tasaiset ja siistit ulkotilat ovat aina tarpeen, mutta silti yllätyimme positiivisesti, miten käytännöllinen tilasta tuli. Vaikka itse sanonkin, niin terassista tuli myös tyylikäs ja muuhun kiinteistön rakennuskantaan hyvin sopiva. Nyt loppuu omakehu ja siirrytään itse asiaan – tällainen siitä tuli:

Ehkä suurin yllätys itselleni oli se, että ilmansuunnista huolimatta terassille on ollut paljon käyttöä. Näin etenkin hellepäivinä. Aurinko alkaa paistaa tälle pohjoisen puoleiselle terassille vasta neljän aikaan iltapäivällä. Tiluksillamme on muita paikkoja, joissa voi nauttia auringosta, mutta tällainen kuumien päivien suojaisa tila on ollut ilmiselvä puute. Lisäbonuksena terasille paistaa hienosti ilta-aurinko, joten siellä voi nauttia myös illan viimeisistä lämpösäteistä.

Muutama making of -kuva eli miten terassimme rakentui:

1. Muhkurainen kallio tuottaa omat haasteensa rakentamiselle. Kääntöpuolena on sitten varmasti tukeva alusta. Terassin rakentaminen lähti liikkeelle korkojen päättämisestä ja sen jälkeen reunimmaisesta, talon pilarijalkoihin kiinnitetystä palkista. 
2. Loput runkopalkit kiinnitettiin kalliopohjaan ankkuroituihin tolppiin.
3. Terassin kokoa ja korkoa sääteli rakennuksen edustalla oleva kalliotasanne. Ajatus oli saada sujuva kulkuyhteys suoraan kallion päältä terassille ja edelleen vierasmajan ovelle. 
4. Valmis terassi. Portaat ovat siis tason päällä omana irrallisena yksikkönään. Kansilauta on sileää, ruskeaa 28×145 -kestopuuta. Runko on vihreää 48×148 -kestopuuta.
Kuten tarkkaavaisimmat jo ehkä huomasivat, pitkään hankintalistalla ollut lipputanko asennettiin sekin nyt viimein tässä yhteydessä. Yhdeksän metrin mittaista tankoa ei omalla kuljetusvälineistöllä saa kulkemaan, mutta samalla kun tuli vähän isompi erä lautaa ostettavaksi, otettiin kaikki rautakaupan kuljetuksella. Puutavaran hinnat ovat alkaneet jo vähän tasaantua, mutta kuljetuksen hinta oli todella suolainen. Jatkossa tulee varmasti entistä tarkemmin arvioitua, mitä ja milloin on varaa ottaa pihaan kuljetettuna.

Oma oppimiskokemuksensa oli lipputangon jalustan kiinnitys kallioon. Reikien poraaminen kiveen alkaa jo sujua rutiinilla, mutta uusi tuttavuus oli ankkurointimassa, jolla kierretangot pysyvät rei’issä kiinni. Kyllähän käyttöohjeissa asiasta sanotaan. mutta silti oli yllättävää, miten lähes veden lailla juokseva aine muuttuu alle minuutissa ja aivan yhtäkkiä kivikovaksi massaksi. Enemmän tuurilla kuin taidolla saimme kierretangot sellaisiin asentoihin, että jalusta juuri ja juuri meni paikoilleen. Nämä murheet unohtuivat nopeasti, kun lippu nostettiin salkoon tuulessa hulmuamaan.

Muita alkukesän tapahtumia:

Toiveenamme on kaislaton ranta. Aika hyvin tuota tavoitetta kohti on edetty, mutta se vaatii jatkuvaa työtä ja taistelua. Kaislojen niittoon on toki saatavilla konepalveluitakin, mutta toistaiseksi ollaan hoidettu homma käsipelillä. Itse asiassa se on oikein mukavaa hellepäivän ajanvietettä, kun asian siltä kantilta vain ottaa. Näkyvä lopputulos myös motivoi. 
On rantakaislikosta iloakin – kalat viihtyvät niiden suojassa. Heinäkuun alussa ahvenet liikkuvat hyvin. Ensimmäisen kerran saalis oli katiska tupaten täynnä isompaa ja pienempää kalaa. Suurimman osan palautimme mereen vapauteen ja kasvamaan. Talteen otimme asiallisen kokoiset ahvenet – reilut kaksi kiloa, joista tuli 600g fileitä voissa paistettaviksi. Kunhan näiltä nikkarointikiireiltä liikenee vähän enemmän aikaa, niin lähiluomukalan osuus päivittäisissä ruokailuissa tullee kasvamaan.
Kasvihuoneen kolmas kausi on edennyt jo yli puolivälin. Tässäkin asiassa pätee sääntö vähemmän on enemmän. Pienempi määrä taimia tuottaa paremmin satoa. Huoltaminen kuten kastelu, lannoitus, ylimääräisen kasvuston poisto jne. on helpompaa, kun istutusaltaat eivät ole tupaten täynnä tavaraa. Perinteisten ja hyviksi havaittujen kurkkujen, tomaattien ja chilien lisäksi kasvihuoneessa on tänä vuonna ollut vuonna daalioita ruukuissa (sittemmin siirretty ulos) sekä uutuutena kasvatusallas yrteille.
Kaupan valmiit yrttipensaat saavat mukavasti lisää käyttöaikaa, kun ne istuttaa multaan. Niitä on myös helppo korvata tarpeen tullen uusilla. Etenkin mökkioloissa, kun lähimmät kaupat ovat suht kaukana, on mukava tietää, että perusyrtit ovat koko ajan saatavilla ja vieläpä tuoreina.  Taustalla näkyy muuten seuraavan terassiprojektin kohde: verstaan ja kasvihuoneen välinen tila. Katsotaan josko aikaa ja etenkin inspiraatiota riittää toteutukseen vielä tämän kauden aikana.
Vuosi sitten alkukesästä istutimme takapihan verstas/varasto/huussi -rakennuksen seinustalle kaksi Zilga-lajikkeen viiniköynnöstä. Köynnökset lähtivät hyvin kasvuun, mutta talven kuluessa suurin osa uusista kasvustoista kuihtui ja kuoli pois. Alkukesästä tilanne näytti jo vähän huolestuttavalta, mutta nyttemmin tilanne on korjaantunut. Vasemmanpuoleinen kuva on kesäkuulta ja oikealla tilanne kuukautta myöhemmin heinäkuussa. Kasvu on todella voimakasta.
Rypäleterttuja sekä uusia oksia ja lehtiä on tullut runsaasti. Tällä hetkellä jännitämme ehtivätkö rypäleet valmistua ajoissa. Köynnökset ovat aurinkoisella eteläseinustalla, joten olosuhteiden pitäisi olla suunnilleen niin hyvät kuin Suomessa vain on mahdollista. Iso haaste näidenkin kasvien osalta on kallioinen tonttimme. Viiniköynnökset kasvavat lavakauluksista tehdyissä altaissa, joissa on rajallinen tila juuristolle ja kastelun kanssa saa olla tarkkana. Toinen seutumme kasvivitsaus eli peurat ja kauriit ovat ainakin toistaiseksi jättäneet viiniköynnökset rauhaan. Toivotaan, että ovat liian eksoottista tavaraa näille täkäläisille metsäneläimille.

Tässä näitä alkukesän tapahtumia, mutta vielähän on kesää jäljellä. Terassirakentamisen ohessa olemme mm. viimeistelleet vierasmajan sisustusta. Palataan tähän ja mahdollisiin muihin tapahtumiin taas seuraavalla kertaa. Mukavaa kesän jatkoa!

perustuspilarit

Perustukset harkkopilareista

JuhaniK Kommentoi

Hirsipakettitoimittajan eli Kontion ohjeiden mukaisesti rakennelmalle tehtiin perustukset pilariharkoista. Muuten suoraviivaista puuhaa paitsi, että rakennuspaikka on joka suuntaan kumpuilevaa kalliota. Tästä lisää alempana.

Uuden rakentaminen alkoi taas vanhan purkamisella

Ennen kuin pääsimme uuden rakentamiseen, piti rakennuspaikalta poistaa vanha liiterirakennelma. Aikansa jo eläneen ja ilmeisesti matkan varrella eri tavoin muokatun vajan purkaminen oli suht helppo operaatio. Urakka oli erityisen helppo siitäkin syytä, että saimme Joonakselta ja Jannen perheeltä sekä heidän kavereiltaan talkooapua. Koko juttu sujui yhden viikonlopun aikana. Sama porukka teki meille bonuksena myös rungon uutta halkokatosta varten vähän sivummalle.

purku aluillaan
Vanha vaja oli sekin varsinainen monitoimirakennus. Siinä oli varastotilan lisäksi huussi, verkojen kuivatuspaikka ja halkokatos
purku loppuvaiheessa
Lauta kerrallaan vaja siirtyi jätekasaan. Puutavara oli erittäin piikikästä – entisaikoina käytettiin nauloja kaikessa rakentamisessa. Tavara oli lisäksi ilmeisen kierrätettyä, maalattu eri maaleilla ja osin jopa lahoa. Ei voinut käyttää polttopuuna.

Purkujätteen osalta ensimmäinen ajatus oli tilata paikalle siirtolava. Asiaa hetken mietittyäni, päädyin kuitenkin viemään laudat ja muut jätteet Rosk’n Rollin paikalliselle jäteasemalle omalla Muuli-kärryllä. Saimme kaiken mahtumaan kolmeen kuormaan. Toisin kuin Helsingin sorttiasemilla, suurin osa lajitellusta jätteestä on yksityisasiakkaille ko. paikassa jopa maksutonta. Itse asema ainakin Tammisaaressa on lisäksi todella siisti ja hyvin organisoitu – hyvää palvelua!

Anturat

Kun uuden rakennelman sijaintipaikka oli tyhjä ja siivottu, pääsimme perustusten kimppuun. Pilariharkkojen suora pystyttäminen muhkuraiselle kalliolle muutaman millin tarkkuudella olisi ainakin amatöörille liian vaikea tehtävä. Eikä se ammattilaisillekaan aina ole helppoa, kuten itse huvilan perustusten kanssa kävi. Silloin teetimme perustukset urakoitsijalla, joka saikin ne valmiiksi määräajassa. Kontion asentajat puolestaan jo vakavissaan harkitsivat, että voiko hirsirunkoa ylipäätään niille tolpille pystyttää. No, siihen talo kuitenkin tuli ja hyvin on pystyssä pysynyt. Kohta näemme ja kuulemme, mitä Kontion asennusporukka tällä kertaa perustuksista sanoo.

Jotta pilarit olisi helpompi asemoida tarkasti, valoimme niille n. 30x30cm anturat. Kallio itsessään on varmasti riittävän tukeva eli sen takia ei anturoita tarvittu. Tasainen betonipinta suunnilleen oikealla kohdalla helpotti pilariharkkojen asemointia huomattavasti.

Jokainen pilari ankkuroitiin kallioon kahdella 8mm:n harjateräksellä sekä varmuuden vuoksi lisäksi vielä 10mm:n kiila-ankkurilla.

valumuotti
Anturoita varten nikkaroin vanerista ja laudoista valumuotit. Koko systeemi ankuroitiin kallioon.
anturamuotit valmiina valua varten
Kahden pilarin kohdalla kallio oli pahasti rikkonainen (kuvassa edessä ja takana vasemmalla). Anturavaluja piti miettiä vähän tarkemmin.

Pilarit

Kun anturat olivat kovettuneet muutaman päivän ajan, päästiin stressaavimpaan vaiheeseen eli itse harkkojen muuraukseen. Ensimmäisessä vaiheessa muurattiin kulmapilarit kohdilleen siten, että kaikki kuusi kriittistä mittaa (sivujen pituudet ja ristimitat) olivat oikein. Sen jälkeen olikin suoraviivaisempaa – kirjaimellisesti – pystyttää loput pilarit linjalankojen avulla oikeille paikoilleen.

Pilarien korkeuksien kanssa teimme siten, että jos täydet harkot jäivät 0-10cm alle tavoitekoron, niin pilari jäi vajaaksi. Jos ylitys oli puolestaan sen max. 10 cm, niin pilareista tuli vähän ylikorkeita. Ylitys korjattiin kulmahiomakoneella ja timanttilaikalla. Alitus puolestaan tolpan päähän tehdyllä lisävalulla. Lisävaluja tarvittiin myös rakennuksen keskelle tulevien poikittaispalkkien tukemiseen.

Korot oli helppo merkitä pilareihin ristiviivalaserilla. Merkkaukset oli tosin tehtävä iltaisin yhdentoista jälkeen, kun heinäkuun aurinko oli painunut riittävän alas. Olisihan niitä auringossakin toimivia laitteita, mutta en katsonut tarpeelliseksi sellaisia tähän projektiin hommata.

Anturavaluihin sekä harkkojen täyttämiseen käytettiin S30-kuivabetonia, joka sekoitettiin paikan päällä betonimyllyllä. Lisävalut tehtiin pääsääntöisesti S100:lla, mutta osin myös ylijääneellä S30:llä. Harkot muurattiin anturoihin ja toisiinsa kiinni ML -muurauslaastilla. Lopuksi harkkojen pinnat siistittiin Weber 137 oikaisulaastilla. Ajatuksena on vielä maalata tai muuten käsitellä pilarit ruskeiksi. Vahvin kandidaatti tähän on Patio kivikuullote, jota olemme käyttäneet huvialla muihin betonirakenteisiin. Ehkä palaamme tähän, kunhan olemme tehneet päätöksen ja toivottavasti myös toteuttaneetkin sen.

valmiit pilarit
Valmis pilaristo.

Seuraava vaihe on hirsipaketin pystytys. Sen seurauksena näkymät muuttuvatkin sitten huomattavasti radikaalimmin, mutta samalla tulee myös nopeasti ja paljon valmista.

Laiturisaaga, osa 2: Jännitysnäytelmä

JuhaniK 2 kommenttia

Laituriprojektin suunnitteluvaihe oli ja meni – nyt siirryimme tekoihin. Vuorossa oli rantakiinnityksen teko betonivaluna. Betonin valaminen on paitsi miehekästä myös omalla tavallaan kiehtovaa puuhaa. Sellaista hard core -rakentamista!

Jatka lukemista ”Laiturisaaga, osa 2: Jännitysnäytelmä” →