Noin yhdeksän kuukauden odotusajan jälkeen alkaa valmista syntyä. Väliseinät ovat paikoillaan ja kaapistot on asennettu. Sähkötyöt ovat valmistuneet ja katot paneloitu. Tällä kertaa olemme pyhästi vannoneet, että ns. sisäänmuutto tehdään vasta, kun viimeinenkin listanpätkä on paikoillaan. Toistaiseksi ainakin olemme tässä haastavassa tavoitteessa myös pysyneet.
Tässä sisätöiden etenemisestä sarja kuvia selityksineen:
Ennen väliseinien rakentamista tila oli varsin avara.Oleskelutilan ja makuuhuoneen väliseen seinään tulee minikeittiö. Molemmin puolin on kulkuaukot ilman ovia. Väliseinä levytettynä odottamassa keittiökaappeja. Tässä vaiheessa rullasimme lattian suojapaperit sivuun aina kun tila oli tyhjillään. Lattiamaali kuivui tosi hitaasti etenkin paklausten kohdilta ja riskinä ilmiselvästi oli, että paperi tarttuisi kiinni. Joulun ja uudenvuoden ajan pidimme projektissa kolmisen viikkoa taukoa ja sittemmin paperit ovat saaneet olla lattialla jatkuvasti. Tätä kirjoitettaessa (maaliskuun puolivälissä) emme vieläkään ole nähneet miltä lattia näyttää nyt, kun alkaa olla jo suht valmistakin. Jännitystä siis riittää. Sama seinä kuin yllä, mutta makuutilan puolelta katsottuna. Tasoitustyöt ovat hyvässä vauhdissa.Sähkötyöt määrittivät marssijärjestystä. Kaapistojen rungot piti asentaa mahdollisimman pikaisesti, jotta sähkäri pystyi työskentelemään järkevästi. Kaappien valmistaja selvinnee asiaan vihkiytyneille pelkästä kuvasta. Muillekin tiedoksi: Ikea. Tällä kertaa mietimme pitkään ja perusteellisesti eri vaihtoehtoja. Vaikka Ikean järjestelmä on suhteellisen kankea, näppärät keittiömyyjät saivat toteutettua kaikki ne erikoisuudet, joita halusimme. Pari käytännön hankaluutta kuitenkin jäi jäljelle. Ensinnä tämän pienehkön kokonaisuuden toimitus tapahtui n. kymmenessä erässä. Osa komponenteista tuli kohteeseen joko postin tai jonkun muun kuriirin kyydillä eri kerroilla, osa tavaroista tuli kaupunkiosoitteeseemme ja joitain osia haimme Ikean myymälöistä. Kaikki palikat tulivat lopulta kyllä perille. Toinen hankaluus liittyi kaapistojen kasaamiseen. Edelliskertojen perusteella oli toki tiedossa, että ruuvirumbaa riitti. Vähän pääsi yllättämään se, että ohjeet on tehty puhdasta perussettiä varten. Meillä on erikoisuuksia kuten ylimääräisiä peitelevyjä ja esim. integroitu jääkaappi. Näiden kanssa oli oma jumppansa. Oma lukunsa ovat kaapistoihin asennetut ledivalot. Ne olisi ollut hyvä asentaa jo siinä vaiheessa, kun kappeja kasattiin. Kyllähän ne jälkeenpäinkin paikoilleen saatiin, mutta homma olisi ollut helpompaa aikaisemmin ja lopputulos siistimpi. Se, millaiset kaapistoista tuli, selviää myöhemmissä kirjoituksissa. Pysykää linjoilla. 🙂Katon panelointiin saimme apuvoimia. Reikien teko spottivaloille ja kattorasioille on aikaa vievä ja tarkkuutta vaativa operaatio. Paneeli on Cent Dyyni -merkkistä valkolakattua mäntyä. Paneelin profiili näkyy selkeämmin seuraavassa kuvassa.Onnekas sattuma oli, että paneelia oli saatavilla mitassa 420cm. Sisäkaton leveys on 416cm. Hukkaa tuli siis todella vähän eli prosentin verran. Lisäksi kaikki laudat ovat katossa täysmittaisina ilman yhtäkään jatkosta! Tavaran laatukin oli hyvä eli kaikki laudat olivat käyttökelpoisia. Käytännössä pitää kuitenkin aina tilata vähän yli tarpeen, joten meillä oli mahdollisuus valita hyvistä laudoista jopa ne parhaat. Ylijääneelle tavaralle emme vielä ole keksineet käyttöä. Takassa kyllä palaisivat iloisesti, kuten kuvassa näkyvillä pienillä hukkapaloilla tuli jo testattua.Oleskelutilan katto paneloituna ja spotit asennettuina.Rakennelman kiinteät lämmityslaitteet ovat edellisessä kuvassa näkyvä ilmalämpöpumppu ja tämä takka. ILP on merkiltään Mitsubishi eli saman valmistajan tuote, joka on palvelllut jo viisi vuotta päärakennuksessa. Merkkiuskollisuuden etuna on laitteiden etäohjaus saman sovelluksen kautta. Takka on Contura -merkkinen ja ensimmäisten kokeilujen perusteella varsin tehokas. Toki tällaiset kamiinatyyppiset ratkaisut lämmittävät vain niin kauan kuin tuli palaa. Toisaalta pieneen, enemmän tai vähemmän tilapäiskäyttöön tarkoitettuun rakennukseen ei isoa ja raskasta varaavaa uunia välttämättä edes kaipaa.Rakennuksen ainoa sisäovi on oleskelutilan ja makuualkovin välissä. Malliksi tähän valikoitui Swedoorin seinän sisään menevä liukuovi. Ko. ovi vaatii kuvassa näkyvän valmistajan oman rungon. Liukuovi on kätevä käyttää, mutta suunnitteluvaiheessa on hyvä ottaa huomioon ovimallin asettamat rajoitukset esim. pistorasioille. Ovirunko on myös sen verran heppoista lautaa (rimaa) että siihen ei juuri muuta voi kiinnittää kuin kipsilevyn ja senkin lyhyillä ruuveilla. Tämä aiheutti meille hiukan päänvaivaa, kun mietimme kuvan alkoviin tulevien kerrossänkyjen rakenteita. Tästäkin lisää myöhemmin.Loppuun ulkokuva työmaasta maaliskuun illassa. Jatkoprojekteina ovat luontevasti portaat ja terassi oven eteen. Tavoite on päästä aloittamaan niitä, kunhan lumet ovat sulaneet ja ulkolämpötilat taas selvästi plussalla.
Seuraavassa jaksossa on luvassa valmiita tiloja ja pintoja. Siihen asti, mukavaa kevättä!
Varasto/huussi -rakennelma on nyt valmis. Vaikka määritelmä sanalle ”valmis”voi joskus olla joustava, itse rakennuksen osalta on vaikea keksiä, mitä siitä vielä puuttuisi. Tänään (7.11) asensin jopa tulpat ovenkarmien kiinnitysruuveja peittämään. Tämä vain tiedotuksena siltä varalta, että tarkkasilmäiset huomaavat kuvissa ko. puutoksen.:)
Toki erilaista hienosäätöä voi tehdä loputtomiin. Tästä esimerkkinä Biolanin kompostoivan käymälän tuuletusputken läpiviennin viimeistely huussin sisäkatossa. Ajatus oli tehdä kattoon samantapainen hamppuköysikaulus, kuin on lattianrajassa käymäläpömpelin ympärillä. Bauhausissa oli köysiä kahta eri kokoa. Paksumpi olisi ollut liian jäykkää 75-millisen viemäriputken ympärille kierrettäväksi. Niinpä ostimme puolisen metriä ohuempaa. Se oli sitten liian ohutta eikä täysin peittänyt reikäsahalla paneeliin tehtyä aukkoa. Aika pieniksi ovat nämä jäljelle jääneet työt onneksi siis käyneet.
Toki takapihalla riittää vielä puuhasteltavaa. Isoin juttu on terassi kasvihuoneen ja varaston väliin sekä siihen integroitavat portaat sekä varastoon että huussiin. Suunnitelmissa on myös säleikköseinäke, joka piilottaisi rakennelman päädyssä olevat tavarat. Nähtäväksi jää, miten ja varsikin milloin näitä aletaan toteuttaa. Ensi kesäksi on nimittäin jo sitouduttu vähän isompiin projekteihin. Näistä uusista asioista lisää, kunhan suunnitelmat tarkentuvat.
Ja sitten itse asiaan. Tällainen tämä meidän monitoimirakennuksemme nyt on:
Rakennelma syksyisessä iltavalaistuksessa.Huussin sisäänkäynti. Ovena on Kaskipuun perusmökinovi, jonka sisäpintaan asensimme sormipaanelin. Vinoneliöiden sahaus oli amtööripuusepälle haasteellista puuhaa, Harjoitus kuulemma tekee mestarin, mutta tällä kertaa ei oikein voinut kokeilla eri menetelmiä. Jos joskus tulee uudelleen vastaava tarve, niin seuraavaan yritykseen olisi kyllä parannusideoita. Näkymä kaikkein pyhimpään. Mari tuunasi sisustuksen merihenkiseksi. Biolanin käymälä on peruja vanhasta ulkorakennuksesta. Siirron yhteydessä sai uuden maalin pintaansa. Seinässä ja katossa samaa paneelia kuin ovessa.
Tunnelmapaloja yksityiskohdista:
Huussin ikkuna on hienoa käsityötä.Sisäänkäynti varasto/työhuoneeseen. Porras on vielä toistaiseksi mallia kuormalava.Marraskuun aurinko valaisee pehmeästi. Työpöytä, seinän ritilikkö sekä vasemman reunan hylly ovat Ikeasta. Kulmittainen jatkopöytä omaa designia.Monitoimipiha ja -rakennukset meren suunnalta. Terassi näiden rakennelmien väliin on siis suunnitteilla ensi kesäksi. Tai sitten seuraavaksi.
Talvi yllätti taas mökkeilijän. Aikaisempien oikeiden talvien kokemuksien perusteella olemme toki jo jossain määrin osanneet varautua pakkasiin. Tästä huolimatta pientä stressiä on aina siitä, miten paikat pysyvät sulina, kun lämpötilat laskevat äärilukemiin.
Tammikuun alkupuolen lumimyräköiden ajan olimme kaupungissa. Nyt kun tulimme viikonlopuksi kohteeseen, odotimme ”mielenkiinnolla”, missä kunnossa sekä itse huvila että piha-alue olisivat. Näitä ja joitain muitakin stressinaiheuttajia vastaan voi nykyään taistella tekniikan avulla.
Vapaa-ajankotiautomaatiota
Vaivihkaa ovat erilaisten laitteiden etäohjaukset hiipineet kännykkääni. Siellä on jo kymmenkunta appia, joilla voi vahtia ja ohjata erilaisia asioita. Näitä ovat mm. robotti-imuri, televisio, pistorasiat, valot, lämpötila, kosteus, ilmanpaine, videovalvonta yms. Unohtamatta tietenkään kaupunkiasuntomme pihalla kesäaikaan rauhallisesti mutta tehokkaasti työskentelevää Kakea, robottiruohonleikkuriamme.
Isoveli valvoo
Videovalvonnan merkitys mahdollisten hämärämiesten puuhien ehkäisyssä on jossain määrin kyseenalainen. Toki toimiva järjestelmä auttaa jälkiselvittelyissä ja eiköhän kamerat toimi jonkinlaisena pelottimenakin.
Primääritarkoitus kameralla on tarkkailla ja tallentaaa erilaisia pihalla liikkujia sekä tuoda mielenrauhaa siitä, että asiat ovat kunnossa ja paikoillaan.
Kameroista saa myös oheisiloa. Kuten lumitöiden ennakointi. Ei työn määrä kameran ansiosta mihinkään vähene. Asiaan voi kuitenkin etukäteen valmistautua ja psyykata itsensä sopivaan moodiin, kun etänä voi katsoa lumen määrän kohteessa.
Toinen odotettu lisäominausuus on eläinten liikkeiden seuraaminen. Integroidun liiketunnistimen ansiosta kamera havaitsee ainakin peuran kokoiset pihassa liikkujat. Aika pian lähtömme jälkeen ne ilmestyivätkin tsekkaamaan, josko jotain syötävää olisi ilmaantunut. Saisikohan tekniikan avulla hoidettua myös elukoiden karkottamisen?
Lämmityksen optimointia
Ehkä tärkein ja eniten käyttämämme huvilan kotiautomaatiojärjestelmä on ollut ilmalämpöpumpun ohjaus. Mitsubishin pumpussa on vakiona wifi-yhteys. Kännykkäapin kautta pumppua voi ohjata sekä paikan päällä että etäältä. Laitteen kaukosäädintä ei juuri ole edes tarvittu. Appi on jopa lokalisoitu suomeksi. Tai ainakin sinnepäin. Vähän mielikuvitusta käyttäen toiminnot onneksi tajuaa.
Näissä uusissa lämpöpumpuissa on mahdollista säätää ylläpitolämpöä alaspäin aina kymmeneen asteeseen asti. Kovilla pakkasilla laitteen tehot hyytyvät ja koska lattialämmityksiä emme ole halunneet turhaan päällä pitää, on epäilyksenä, että etenkin kaappien alla ja seinän vieressä vesiputket saattaisivat jäätyä. Tähänkin haasteeseen helposti ja edullisesti saatavilla oleva IoT-tekniikka tarjoaa ratkaisuja. Tästä lisää seuraavassa kappaleessa.
Bluetooth-anturit
Janne oli bongannut ja hankkinut kotiinsa suomalaiset Ruuvitagit (www.ruuvi.com). Hänen innoittamanaan ostin kolmen setin näitä pieniä, valkoisia, kiekkomaisia mokkuloita eli tageja. Mokkulan sisällä on antureita eri fysikaalisia ilmiöitä mittaamaan: lämpötila, ilmanpaine, kosteus, liike. Lisäksi sisällä on Bluetooth lähetin ja patteri, jonka voimin laite toimii parisen vuotta putkeen.
Osa tagien viehätyksestä on niiden tyylikkään simppeli ulkonäkö. Mokkulat ovat IP67 -suojattuja eli kestävät esim. sadetta kohtalaisen hyvin. Upotus veteen (tai märkään hankeen kuten tässä) vaatii lisäsuojausta.
Patterin asennuksen jälkeen tagin elämäntehtävä on taukoamatta puskea antureiden tilatietoja Bluetoothin kautta ulkomaailmaan. Tässä vaiheessa ei ole eikä edes tarvita mitään sen kummempia suojauksia. Mikä tahansa Bluetooth-yhteensopiva vastaanotin voi lukea tiedot.
Kantama näillä laitteilla on avoimessa maastossa satojakin metrejä. Seinät vaimentavat signaalia, mutta lyhyellä kokemuksella yksi väliseinä ei ainakaan ole merkittävänä esteenä.
Homman juju on siinä, mitä tällä katkeamattomalla tietovirralla sitten itse kukin tekee. Valmistajan sivuilta voi ladata kännykkään tyylikkäät ja toimivat apit datan lukuun, esittämiseen ja talletukseen. Alkuun riittää se, että pystyy seuraamaan vaikkapa eri huoneiden lämpötiloja. Alkuinnostuksen jälkeen todennäköisesti tarvitsee jotain hyödyllisempää.
Tagien toimintalämpötila-alueeksi luvataan -20 … +70 astetta, joten sellaisen voi laittaa vaikkapa pakastimeen sisään ja asettaa ohjelman hälyttämään, jos lämpötila pääsee nousemaan. . Toinen käytännöllinen, joskaan ei ainakaan yhtään tärkeämpi käyttökohde voisi olla kylpytynnyrin veden lämpötilan seuraaminen etänä kännykän näytöltä…
Keksin kuitenkin käyttötapauksen, jossa tageista saa oikeasti iloa irti. Laitoin yhden mokkulan keittiön pesuallaskaapin lattialle. Samassa paikassa on jo perinteinen vuotoilmaisin. Takaseinällä risteilevät vesijohdot altaaseen ja astianpesukoneeseen. Gateway -softan avulla voin nyt lukea anturitietoja netin kautta mistä tahansa.
Se, että saa reaaliajassa tietää, mikäli kaapin lämpötila menee pakkasen puolelle, ei varsinaisesti rauhoita. Pikemminkin päinvastoin. Tästä syystä laitoin toisena IoT -sovelluksena allaskaapin avatun oven eteen lämpöpuhaltimen, joka puolestaan on kiinni etäohjattavassa pistorasiassa (Clas Ohlssonin valikoimista)
Nyt voin siis jäätymisen uhatessa etänä kytkeä puhaltimen päälle ja nostaa kaapin lämpötilaa.Toki parin kympin pakkasvahti tekisi nämä temput ihan yksinään ja todennäköisesti jopa varmemminkin. Mutta onhan se hienoa, kun insinöörit ovat keksineet tällaista tekniikkaa!
Robotit tulivat kotiin ja huvilalle
Meidän kaupunkiasunnon nurmikkoa hoitaa siis ansiokkaasti Landroid-merkkinen robottileikkuri. Vaikka pihamme on erittäinkin pieni, kimmoke hankinnalle tuli itse asiassa huvilamme lähellä sijaitsevan kartanon jättimäiseltä nurmikkoalueelta. Aina kesäisin ohi ajaessamme pihalla mönkii vastaavanalainen leikkuri (toki vähän järeämpi laite kuin meillä). Ruoho on siellä aina timmissä kunnossa. Ensimmäinen kesä Kaken kanssa on nyt takana ja olemme todella tyytyväisiä laitteeseen. Pihamme sopii robotille hyvin ja vaikka olemme satunnaisesti poissa pitkiäkin aikoja, pysyy nurmikko siistinä koko ajan.
Seuraava robottihankinta olikin sitten huvilalle. Tähän innoittajana olivat puolestaan kaupunkinaapurimme. Heillä siivousapuna on ollut robotti-imuri. Mari hommasi sellaisen meille huvilalle.
Sisäsiisti robottimme pörrää lattiat puhtaiksi omalla, ilmeisen sumealla logiikalla. Lopputulos on joka tapauksessa yllättävänkin hyvä.
Tässä iRobot -laitteessa on niin ikään wifi-yhteys, joten sitäkin voi ohjata etäältä. Samoin kuin robottiruohonleikkuri, myös tämä laite kiltisti ilmoittaa kännykkään, kun työ on suoritettu tai mikäli tulee ongelmia vastaan. Olemme yleensä pois lähtiessämme jättäneet imurin pyörimään lattioille. Kerran laite oli jäänyt jumiin ja eihän sille sadan kilometrin päästä oikein mitään voinut tehdä. Mutta rehellisesti kuitenkin ilmoitti asiasta ja seuraavalla kerralla osasimme järjestellä tavarat paremmin imurin ja imuroinnin kestäviksi.
Kuukausimaksuallergia
Asioiden internet siis tunkee itseään vauhdilla eri kohteisiin. Jokaisella systeemillä on valitettavasti omat käyttöliittymänsä ja yhteyskäytäntönsä. Aina pitää alusta alkaen asennella ohjelmat sekä opetella itse kunkin kommervenkit. Jatkossa tilanne toivottavasti kehittyy parempaan suuntaan.
Toinen ei-niin-kannatettava trendi on siirtyminen koko ajan kuukausimaksullisuuden suuntaan. Netin suoratoistopalvelut ovat raivanneet tälle tietä ja mm. nämä kotiautomaaatiosysteemit tulevat vauhdilla perässä. Toki kyse on myös siitä, mikä on palvelun arvo sen kuluttajalle – hyvästä ja tarpeellisesta kannattaa tietysti maksaa kohtuullinen hinta.
Teimme kaupat huvilakiinteistöstämme kolmisen vuotta sitten. Alkaa jo olla nostalgiset fiilikset, kun niitä aikoja muistelee. Suurimpaan osaan menneestä voi suhtautua positiivisella kaiholla. Joistain jutuista voi kuitenkin olla tyytyväinen, että ovat jo historiaa.
Syksy saapui ja sen myötä ajankohtaan kuuluvat askareet. Eka kerta on aina jännin. Tähän kategoriaan kuuluivat sekä veneen että laiturin nosto. Tähän asti ystävälliset naapurimme ovat hoitaneet veneen syyshuollon ja laituriahan ei meillä aikaisemmin edes ollut. Pienimuotoisten talkoiden merkeissä molemmat operaatiot sujuivat tällä kertaa meiltä itseltämmekin onnellisesti. Sekä vene että laituri ovat nyt kuivalla maalla.
Vinssin ja apumiesten avulla laituri nousi rantakalliolle talvehtimaan.
Pressutalli joka on nyt muisto vain
Yhtenä kauden viimeisimmistä ulko-operaatioista oli pressukatoksen tyhjennys ja purku. Vähitellen rakennusajan järjestelyt poistuvat pihapiiristä. Pressutalli taisi olla järjestyksessä toinen isompi asia, jonka reilut kaksi vuotta sitten kiinteistölle hommasimme. Se ihka ensimmäinen oli kylpytynnyri eli palju.
Tallia ei varsinaisesti tule ikävä. Ei vaikka kätevä tarvikesuoja se olikin. Ainakin ensimmäisen vuoden ajan. Toisena talvena alkoi katokseen ilmestyä reikiä. Viimeaikoina piti kaikki sisällä olleet tavarat suojata muoveilla tai laittaa vedenpitäviin säilytyslaatikoihin. Lisäksi myrskyt olivat repineet päätypressut rikki ja tuuli pääsi estoitta puhaltamaan sadevettä ja roskia sisään. Ei siis kovin käytännöllistä.
Ensimmäisessä kuvassa katoksen raato juuri ennen purkua. Toisessa kuvassa sinänsä vielä hyväkuntoinen teräsrunko (tätä voisi yrittää kaupata eli lahjoittaa tori.fi:ssä). Ja oikealla tyhjä tila. Toivottavasti kanervikko vielä tuosta elpyy.
Käyttökelpoisille tavaroille on nyt etsitty paremmat säilytyspaikat ja tarpeettomat on siirretty loppusijoitukseen Sortti-asemalle.
Ulkovaloja
Pimeys huvilalla tarkoittaa todellakin pimeyttä. Vastarannalla saattaa näkyä muutama valopiste sen mukaan kuka milloinkin on paikalla. Ainoa valosaaste, jonka joskus voi havaita on Hangon sataman valot eteläisessä horisontissa. Ja nekin vain sopivissa olosuhteissa. Jos on pilvistä ja varsinkin jos lisäksi vielä sataa tihuuttaa, ei pihalla näe ilman taskulamppua käytännössä yhtään mitään. Vastapainona ovat sitten kirkkaat yöt, jolloin kuu valaisee maisemaa. Ja jos kuu on piilossa, tähdet sekä linnunrata loistavat upeina.
Nyt on kaikki toisin. Sähkärimme sai viimein asennettua meille valot sekä pihatien tolppiin että seinävalaisimiin rakennuksen kolmelle sivulle. Toki meillä on ollut ulkovaloja sekä vierasmökissä että rantasaunalla. Niiden kantama on kuitenkin ollut rajallinen ja käyttö vaatii, että menee ko. kohteisiin valoja sytyttämään. Uudet valot toimivat huvilasta sisältä tavanomaisilla katkaisijoilla. Ihmeellistä.
Alla pari myöhäisillan näkymää. Pimeä tulee nykyään niin aikaisin, että viikonloppuisin ainoastaan lauantaina voi yrittää ottaa iltakuvia. Ja jos käy kuten viime lauantaina, että kaiken puuhastelun lomassa missaa hämärän tulon, niin pimeä yllättää valokuvaajan. Ehkä kuvista saa vähän mielikuvaa, miltä upouudet ulkovalomme oikein näyttävät.
Moderni hirsihuvila merenrannalle. Kokemuksia ja tapahtumia projektin varrelta. 