Ensimmäisen maailman ongelmia – vai onko?

Verrattuna maailman oikeasti isoihin murheisiin omat rakentamisen ongelmat ovat tietysti kovin pieniä. Toisaalta niiden korjaaminen ei vaadi perustavanlaatuisia muutoksia mihinkään elämää suurempaan. Usein vähän lisää huolellisuutta ja oikea asenne riittää.

Viime projektin yhteydessä pystyimme varauksetta suosittelemaan Kontiota. Tälläkin kertaa voimme suositella. Varauksin. Saattaa tietysti olla myös niin, että tässä matkan varrella on oppinut olemaan tarkempi erilaisten yksityiskohtien suhteen. Edelliskertaa enemmän säätöä tässä nykyisessä projektissa on joka tapauksessa ollut.

Suunnitteluun liittyviä haasteita

  • Hirsimateriaali ja -profiili

Pyysimme Kontiota toimittamaan meille tämän uuden rakennuksen samanlaisesta hirrestä kuin viisi vuotta sitten tehty huvilamme. Näin ainakin ohjeistimme myyjää. Erona on, että tällä kertaa materiaaliksi valikoitui mänty kuusen sijaan ja hirren profiilikin on erilainen. Meille asia selvisi siinä vaiheessa, kun hirret oli asennettu. Yksi selitys saattaa olla, että tämä uusi rakennus on toteutettu painumattomalla hirrellä kun viimeksi oli perinteisempi painuva rakenne. Päätimme joka tapauksessa hyväksyä toimituksen. Ulkopuolinen ei välttämättä eroa edes huomaa. Varsinkaan, kun rakennukset ovat väriltään tummia (mustanruskeita). Emmekä tämän takia ole unia menettäneet, mutta ei asia toisaalta mielestä poiskaan katoa.

  • Virhe ikkunamerkinnöissä

Kaksi erikokoista ikkunaa oli merkitty piirustuksiin samalla tunnisteella. Onni onnettomuudessa oli, että hirsiseinän aukot oli työstetty oikeiden mittojen mukaan. Ongelmaksi tulivat pielipellit. Alihankkija oli tehnyt peltilistat tunnisteiden mukaan, joten yhteen ikkunaan tuli väärät pellit. Tämä korjattiin nopeasti ja uudet pellit tulivat työmaalle parissa viikossa.

  • Sähköreiät

Yksi suunnitteluun liittyvä aikataulutettu ja tilaajan vastuulla oleva asia on lähettää mittakuva sähkövetoja varten porattavista hirsisienien rei’istä. Näin teimme ja edelleenkin Kontion asiakasportaalista löytyy tämä meidän tekemä piirustus. Todellisuudessa reiät on kuitenkin porattu eri paikkoihin, kun mihin ne halusimme. Määrä täsmää, sijainti ei. Tähän varmaankin löytyy joku tekninen syy, mutta asiakkaalle ei asiasta ole kerrottu. Onneksi meillä on pilariperustus, joten reikien paikkoja voi osin tarkistaa alapuolelta. Kun tiedustelin asiasta, vastaus oli, että reikien paikat pitää katsoa hirsikuvasta, eikä varsinaisesta sähköreikäkuvasta. Hirsikuvassa mitat täsmäävät todellisuuden kanssa. Enimmäkseen. Satunnaiselle sähköasentajalle voi tuottaa yllätyksen, että hirsikuvissa hirren paksuudeksi on merkitty 92mm, kun meillä 135 millinen hirsi. Tuo 43mm:n ero on riittävä, että etenkin ulkoseiniin tehtävät poraukset menevät reiästä varmasti ohi. Pitää vain toivoa, että jatkossakin kohteessa on sähköasentaja, joka aina tarkistaa asiat paikan päällä eikä vain luota piirustuksiin.

Sähköreikien paikat selviävät hirsikuvista. Seinän todellinen paksuus pitää kuitenkin ottaa huomioon.

  • Hirsikehän ankkurointi perustuksiin

Kontion tekemissä suunnitelmissa ohjeistettiin laittamaan perustusvaluihin lattaraudat, joihin hirret ankkuroidaan. Kyseessä on lisävarmistus sille, että esim. tuuli ei kehikkoa pääse liikuttamaan. Suunnitelmien mukaista lattarautaa ei joka rautakaupasta edes löydy ja siellä, missä sitä myydään, ei muutaman metrin pätkää ole saatavilla. Tavaraa jäi siis seuraaviinkin projekteihin.

Yllätys olikin sitten suuri, kun asentajaporukan nokkamies ensi töikseen ilmoitti lakonisesti, että ”poikki, poikki, poikki”. Näiden valuun upetettujen rautojen sijaan asentajat kiinnittivät alimman hirsikerran perustuksiin betoniruuveilla. Kuulemma nopeampi tapa hoitaa homma.

Ensimmäinen työvaihe kohteessa oli siis katkoa kulmahiomakoneella kaikki minun huolellisesti pätkimät, taivuttamat ja valuun asemoimat lattaraudat. Eikä tässä vielä kaikki. Turha ylimääräinen työvaihe toi mukanaan vahinkoriskin. Innokas rälläköijä oli jo jatkamassa katkomisurakkaansa rakennuksen keskellä oleviin kierretankoihin, joiden varaan myöhemmin asennettiin vesikattoa kannattavat pilairt. Katkominen onneksi vihellettiin poikki ja pilarit (toivottavasti) ovat tukevalla pohjalla – en voinut olla ihan vieressä tekemisiä vahtimassa.

Lattaraudat vasemmalla olevissa pilareissa.

Asennukseen ja tarvikkeisiin liittyviä ongelmia

  • Puutavaran laatu

Enimmäkseen Kontion toimittaman puutavaran laatu on tälläkin kertaa ollut hyvä, vaikkakin ero edelliskertaan verrattuna on selkeä. Sekä hinta- että saatavuustilanne varmasti aiheuttavat paineita. Toivottavaa olisi, että asentajat viimeistään tarkistaisivat tavaran laadun.

Oksan kohdalta haljennut kulmalista on onneksi (tarkoituksella?) asennettu talon taaimmaiseen kulmaan, jossa se vähiten näkyy. Rakennusta maalatessa ei mikään nurkka jää piiloon.
  • Raakapontit väärinpäin

Meillä on tässäkin rakennuksessa huopakatto. Tyypillisesti huovan alla on yhtenäinen laudoitus, raakapontti. Ko. laudan erikoisuus on, että sillä saadaan toiselle puolelle täysin tasainen pinta ja toinen puoli on höylätty ja siinä on siistit viisteet. Viisteet jäävät näkyviin räystäiden alle tai mahdollisesti avoterassin kohdalla.

Raakapontti oli nyt asennettu alkuun väärinpäin: sileä puoli alaspäin eli höylätty viistepuoli ylöspäin. Jossain vaiheessa joku oli ilmeisesti huomannut virheen ja kesken kaiken oli laudat alettu asentaa oikein. Itse huomasin tämän ulkomaalauksen yhteydessä. Metsän puoleiset räystäänaluset olivat erilaiset kuin muut. Maalasin kuitenkin kaikki räystäät loppuun asti. Illalla tein reklamaation asiasta.

Poistuimme kohteesta pariksi päiväksi ja yllätys oli suuri, kun takaisin tullessa pihalle oli levitelty enemmän tai vähemmän rikki revittyjä ja maalattuja raakaponttilautoja. Takaräystäällä hohtivat uudet laudat. Urakoitsija oli pikaisesti käynyt poistamassa väärin asennetut ponttilaudat ja korvannut ne uusilla. Ok sinänsä, että asiat hoituvat nopeasti, mutta hyvän tavan mukaista olisi informoida asiakasta, mikäli tullaan kohteeseen ja myös siitä, mitä aiotaan tehdä.

Väärinpäin olevat raakapontit oikealla, tämä tasainen sahapinta pitäisi olla yläpuolella. Pieni nyanssi on myös katkaisematta jäänyt räystään päätylauta.
  • Kolhittu ikkunan pielilista

Toinen peltilistoihin liittyvä ongelma on ison ikkunan vasemman reunan kolhut. Se, ovatko kolhut tulleet kuljetuksen aikana vaiko vasta asennuksen yhteydessä, on epäselvää. Joka tapauksessa ikkunoiden valmistaja lupasi hoitaa asian kuntoon. Tätä kirjoitettaessa (28.11.) ja kahden muistutuksen jälkeen asia on edelleen hoitamatta. (Edit: Lista vaihdettu uuteen 2.12.2022)

Kolhiintunut ikkunan kehys, jonka korjausta on odotettu jo kolme kuukautta.
  • Naulaimen huolimaton käyttö sekä ylä- että alapohjassa.

Suurin osa liitoksista tehdään työmaalla impulsssinaulaimella. Kätevä ja nopea tapa naulaukseen. Sarjatyönä tehtäessä mahdolliset virheet, kuten palkkien sivuista läpi tulevat naulat, helposti kertautuvat. Jos palkit ja liitokset jäävät piiloon, niin ei tästä enimmäkseen ole haittaa. Siis jos ja enimmäkseen. Etenkin yläpohjan villoituksen yhteydessä palkeista vinossa sojottavat terävät naulat tuovat turhaa lisähaastetta muutenkin hankalaan työhön. Samoin räystäskoteloihin tulee paitsi esteettinen haitta myös ylimääräistä vaikeuskerrointa, kun maalatessa sivellin tarttuu nauloihin kiinni ja lisäksi aikaansaa valumia.

Naulaimen käyttö ei aina ole helppoa.
  • Sormenjäljet hirsissä

Vaalea puupinta on herkkä tahroille ja aiheuttaa harmia etenkin, jos hirsien pintakäsittely on läpikuultava vaalea kuten meillä. Epäilemättä tässäkin suhteessa on erilaisia käytäntöjä, mutta kokemusta on nyt näistä kahdesta Kontion rakennuksesta. Edellisellä kerralla ei asentajilta sormenjälkiä seiniin jäänyt, nyt niitä oli paljon. Onneksi lähtivät hiomalla suht hyvin pois.

Sormenjälkiä hirsissä.
  • Työmaasahaaukset

Hirret tulevat tehtaalta mahdollisimman valmiiksi työstettyinä. Valitettavasti jää kuitenkin joitain sahauksia. jotka tehdään vasta asennusvaiheessa. Tehtaan ja työmaan jäljessä on selvä ero. Täysin samaan jälkeen ei työmaalla varmaan koskaan päästä, mutta sahankäyttäjä pystynee kyllä vaikuttamaan lopputulokseen.

Följareille ilmeisesti ajetaan asennusurat työmaalla. Tässä saha on lipsahtanut vähän sivuun. Me tulemme todennäköisesti vuoraamaan nämä palkit kipsilevyllä, mutta sen varaan ei asentaja voi laskea.
  • Följareiden kiinnitys

Hirsirakentamisen välttämätön riesa ovat följarit. Niitä tarvitaan, jotta korkea hirsiseinä ei nyrjähtäisi. Paras tietysti olisi, jos ko. palkit voisi piilottaa esim. väliseinien sisään. Joskus niitä joutuu jättämään näkyviin ja silloin asennuksen huolellisuus korostuu. Voisi kuvitella, että kiinnitysruuvit pystyisi samalla vaivalla laittamaan siististi kuin enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti. Jos följärit taasen jäävät piiloon ja ovat esim. osa välisseinärunkoa, olisi suotavaa, että olisivat suorassa. Vinoon asentaminen tuottaa ongelmia eli lisätyötä, jos seinälevyjä on tarkoitus ruuvata följareihin. Näin on tilanne tässä meidän tapauksessamme.

Kuvassa lattialaudan pääty on sahattu 90 asteen kulmaan. Vinossa olevasta följarista tulee jatkossa ongelmia. Joko esteettisiä tai käytännöllisiä jos/kun palkki on osana väliseinärunkoa.
Seinissä on följareitten kohdalla tällaisia ruuvinreikiä. Arvaukseni on, että ovat seurausta sahaukseen tarvittavien ohjainlautojen kiinnityksestä. Reiät toki ovat pieniä, mutta olisiko kuitenkin joku muu tapa hoitaa homma ilman, että kosketaan näkyviin jäävään hirsipintaan.

Loppukaneetit

Rakentamisessa ylipäätään ja hirsirakentamisessa erityisesti on paljon käsityötä. Jokainen rakennelma on yksilö ja olosuhteet vaihtelevat. Yksittäisen rakentajan osaaminen, keskittyminen, ammatillinen kunnianhimo jne. vaikuttavat lopputulokseen. Työnjohtaja – rakennuttajasta puhumattakaan – ei voi jokaista tekijöiden kädenliikettä olla vahtimassa. Asenne on tässäkin oleellista. Sen lisäksi että pyritään pääsemään omasta osuudesta eroon mahdollisimman nopeasti ja helposti, pitäisi miettiä, mitä vaikutusta milläkin suorituksella on työmaan seuraaviin vaiheisiin ja varsinkin lopputulokseen.

Jotta ei menisi liian negatiiviseksi, loppuun vielä tunnustusta hyvistä suorituksista. Kontion tehtaan palvelu on tälläkin kertaa ollut koko projektin ajan asiallista. Tavarat tulivat ajoissa kohteeseen, asennus sujui jopa etuajassa ja talo on tukeva sekä suorassa. Suurin osa puutteista on myös korjattu nopeasti ja asiallisesti heti, kun niistä on reklamoitu. Osa asioista on toki sellaisia, että niitä ei voi tai ei ole järkevää lähteä jälkeenpäin muuttamaan tai korjaamaan. Näillä varauksilla voimme siis edelleen suositella Kontiota.

Pienistä murheista huolimatta rakennus seisoo tehtaan asennuksen jäljiltä tukevasti paikallaan.

Runko, vesikatto, ikkunat ja ovi

Edellisessä kirjoituksessa kerrottiin, miten talousrakennuksemme sai perustukset. Nyt pääsemme näyttävämpään vaiheeseen – hirsipaketin pystytykseen.

Täsmälleen sovitun mukaisesti eli maanantaina 8.8.22 saapuivat Kontion asentajat kohteeseen. Kaikki kunnia ja kiitos myös hyvin toimineesta logistiikasta valmistajalle. Kaikki tavarat olivat saapuneet ajoissa – ei liian aikaisin mutta ei myöhässäkään.

Asennukseen oli varattu kaksi viikkoa, mutta koska ilmat suosivat ja porukalla oli seuraavat urakat painamassa päälle, koko homma hoitui kolmessa päivässä. Tämänkertaista suoritusta oli mielenkiintoista verrata edelliskertaan viisi vuotta sitten. Silloin kahdelta mieheltä kului yli tuplaten isomman rakennelman kasaamiseen kolme viikkoa.

Tällä kertaa viisi miestä tarvitsi siis kolme päivää. Rehellisyyden nimissä pitää kyllä todeta, että edellisellä kerralla oli asentajista riippumattomia viiveitä. Samoin kolmeen viikkoon Suomessa lähes väistämättä sisältyy epäsuotuisia sääoloja. Oli miten oli, kiire näkyy myös lopputuloksessa. Ei mitään dramaattista, mutta pientä huomautettavaa siellä täällä. Voi toki olla, että aikakin kultaa muistot, koska viime kerralla ei vastaavia pikkuongelmia ilmennyt lainkaan. Silloin pystyin varauksetta suosittelemaan kokonaispalvelua – nytkin voin silti hyvin suositella.

Kuten ylläolevasta varmaankin jo ilmenee, hirsipaketin kasaaminen säältä suojaan -asentoon sujui aikamoisella rutiinilla. Tee-se-itse -periaatteella asia varmaan myös hoituisi, mutta tällaiselta harrasterakentajalta aikaa kuluisi viikkoja, ehkä jopa kuukausia. Ja kyllähän tässä nikkarointipaineita pääsee vielä tämän jälkeenkin aivan riittävästä purkamaan. 🙂

Alla kuvia ja joitain huomioita kolmen päivän asennusrutistuksesta.

Kun Kontion kuorma oli purettu, piha oli taas täynnä paketteja.
Kello seitsemän maanantaiaamuna asentajat tulivat kolmella autolla. Hauska yksityiskohta oli, että asennusfirma oli paikallinen – Tenholasta.
Helppoa kun sen osaa. Painavia hirsiä ei kukaan mielellään siirtele turhaan. Kaikki ovat tyytyväisiä, kun menevät kerralla oikein ja paikoilleen. Tässä(kin) ilmiselvästi kokemus auttaa.
Ensimmäisen päivän iltana rakennus oli jo saanut muotonsa. Isohko ja toistaiseksi vielä vaalea rakennelma muuttaa pihan näkymiä melkoisesti. Arkkitehti/pääsuunnitelijamme arvioi sekä visioidensa toteutumista että työn jälkeä. Molemmat olivat ilmeisen ok.
Sisällä oli tässä vaiheessa varsin avaraa.
Toisen päivän jälkeen draamaa sai hakea lähinnä valaistuksen avulla. Vaihteeksi kuva takaseinästä. Projekti toki eteni koko ajan. Räystäät ja katto olivat päivän teema.
Yksi rakennelman kuningasajatuksista on näkymä päätyhuoneen isosta ikkunasta merelle ilta-aurinkoon.
Kolmannen päivän jälkeen näytti tältä. Päivän urakkaan kuuluivat ulko-oven, ikkunoiden ja lattiapalkkien asennukset. Kontion asennusporukka on työnsä tehnyt ja poistunut. Tullakseen seuraavalla viikolla takaisin korjaamaan parit pienet puutteet ja virheet. Tällä kertaa huopakaton asennuksen hoiti oma urakoitsijansa pari viikkoa myöhemmin. Siihen asti talon katolla oli pressut suojana.

Tästä eteenpäin vastuu projektin etenemisestä on meillä itsellämme. Ensimmäinen ja kiireellinen operaatio olisi ulkoseinien pintakäsittely. Siihen paneudumme seuraavassa jaksossa.

Paholainen asuu yksityiskohdissa

Otsikon kliseen lisäksi rakennushommissa pätee usein toinenkin ns. yleisesti hyväksytty totuus: 20/80 -sääntö. Isot linjat valmistuvat nopeasti, mutta usein lopputuloksen kannalta ratkaisevat viimeistelytyöt vievät runsaasti aikaa ja energiaa. Sarjassamme yksityiskohtien loppuunviennin merkitys on nyt vuorossa huvilan ulkopuoliset vuorilaudat.


Ensimmäisenä syksynä huvilan vuorilautadetaljit olivat ajan puutteen ja töiden priorisointien johdosta pahasti hakusessa. Karmiraot piti kuitenkin saada vedenpitäviksi ennen talven tuloa. Rankkasateella oli olohuoneen isojen ikkunoiden alareunasta jo valunut vettä sisään. Niinpä tein pikaisen ”väliaikaisratkaisun” ja vedin suojaksi vihreän Sitko-Flex -teipin.

Aluksi käytin karmirakojen tukkimiseen alareunassa näkyvän Sitko-Flexin lisäksi oranssia rakennusteippiä. Sen elinikä karuissa oloissa oli laskettavissa max viikoissa. Aika pian jouduin poistamaan oranssit teipit ja siinä vaiheessa vedin tyytyväisenä tilalle vihreät teipit. Ja nehän sitten pysyivätkin paikoillaan. Valitettavasti.

Sitko-Flexistä sen verran, että se ihan oikeasti on nimensä mukaista ainetta. Vaikka on muuten pätevää tavaraa, matkan varrella opin, että sitä ei pidä laittaa mihinkään sellaiseen paikkaan, josta sitä ehkä joskus joutuu poistamaan. Räiskyvä neon-vihreä väri ei juuri mitään kohdetta korista, joten näkyviin jäävät teipin osat mielellään poistaisi. Teipin liima kuitenkin jämähtää kiinni alustaansa paremmin kuin hyvin ja lisäksi itse teippi on ohuilla lasikuitu(?)langoilla vahvistettua supersitkeää ainetta. Poistaminen on tuskaista työtä, jonka lopputuloskin on vähän niin ja näin.

Villat karmiraoissa ovat sittemmin pysyneet hyvin kuivina, mutta ulkonäöllisesti teipit ovat olleet suoraan sanottuna hirveät. Kuten aika usein käy, niin nytkin välikaisuudesta uhkasi tulla, jos ei aivan täysin, niin Miika Nousiaista siteeraten sellainen semi-pysyvä ratkaisu. Kaksi vuotta olemme saaneet ”nauttia” iloisen värikkäistä ikkunanpielistä. Kaikkeen sitä sopeutuu, vaikka ei kyllä totu.

Nyt viimein otimme itseämme niskasta kiinni ja aloitimme tämän stressaavan ja aikaa vievän vuorilautaprojektin myös merenpuolen isojen ikkunoiden osalta. Stressaavan kahdestakin syystä. Ensinnä lopputuloksen tulee olla teknisesti toimiva (pitää vesi pois rakenteista) ja toisekseen olla myös visuaalisesti miellyttävä.

Ulkopuoliset vuorilaudat ovat huomattavasti työläämmät kuin sisäpuolen vastaavat listat. Ikkunat asenentaan siten, että sisällä karmien pinta on seinätasossa. Siellä riittää yhdet helposti asennettavat laudat. Seinät ovat kuitenkin paksummat kuin ikkunakarmit, joten ulkopuolella vuorilautojen lisäksi pitää asentaa täytteeksi myös pieli- eli smyygilaudat. Kuvassa Mari maalaa smyygejä toiseen kertaan. Ensimmäinen kerros vedettiin jo ennen asennusta. Maalaus olisi tietysti helpompaa tehdä kokonaan ennen lautojen asennusta. Meillä oli kuitenkin niin kova hinku saada valmiin näköistä jälkeä, että tämän suhteen teimme kompromissin. Pienenä etuna tässä työjärjestyksessä on se, että ei tarvitse maalata yhtään ylimääräistä rimanpätkää. Niille, jotka ihmettelevät puuttuvia terassin kaiteita kerrottakoon, että olemme jo aika lähellä päätöstä siitä millaiset niistä tulee. Pysykää kuulolla, niin saatte kyllä varmasti tietää asiasta lisää!
Mikä tämän kuvan juju sitten on? Tällaiseltahan talon tulisikin näyttää? Kyseessä on kuitenkin eräänlainen sisäpiirin juttu. Vuoden ajan asennuksen jälkeen tien puolen seinän vuorilautojen yhdet reunat olivat sahauksen jäljiltä ilman pintakäsittelyä. Näiden kapeiden viirujen maalaus tummanruskeaksi teki uskomattoman suuren muutoksen (parannuksen) visuaaliseen vaikutelmaan. Pienet yksityiskohdat ovat tärkeitä.

Painuvasta hirrestä tehdyn rakennuksen vuorilautojen kanssa joutuu miettimään, miten eri rakenneosien liitokset tulisi tehdä. Valmistajalta tulleet tarveaineet ja niitä varten laaditut detaljisuunnitelmat eivät meille sopineet. Kontion tätä varten toimittama lautamateriaali oli pahasti eriparia verrattuna seinien moderniin hirsiprofiiliin ja linjakkaaseen citynurkkaratkaisuun. Emme halunneet asentaa koristeelliseen profiiliin höylättyjä lautoja muuten suoralinjaiseen rakennukseen. Vuorilautojen toteutustapa piti miettiä ihan itse. Koska hankalia asioita helposti siirtää eteenpäin, vuorilaudat ovat jääneet odottamaan.

Ollakseni ihan rehellinen, ikkunoiden yläreunojen kanssa tuli vähän oikaistua. Ulkonäön takia on joskus pakko tinkiä muista asioista. Oikeaoppinen rakenne olisi ollut niin monimutkainen lautaa-laudan-päälle -ratkaisu, että siihen emme halunneet mennä. Kovalla sateella saattaa nyt vettä tihkua vuorilaudan taakse. Siellä on villojen suojana kuitenkin tyvek -tuulensuojakangas. Muoviton rakenne on toivottavasti muutenkin riittävän hengittävä.

Projekti jatkuu seuraavana viikonloppuna, mikäli säät vain ovat ennusteiden mukaisesti suotuisat. Lisää kuvia on tiedossa, kunhan kaikki vuorilaudat ovat paikoillaan.

Rima korkealla

Huvilan hirsirungon mukana meille myytiin myös tarvikkeet sisäkattoihin. Jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä, että tasainen ja vaalea levykatto on kyllä aivan tyylikäs, mutta myös lievästi tylsä. Isot ikkunapinnat yhdessä sileän katon kanssa suurehkossa avoimessa tilassa eivät myöskään ole akustisesti kovin hyvä vaihtoehto. Päätimme tehdä olohuone/ruokailutila/keittiö -alueille rimakaton.
Jatka lukemista ”Rima korkealla”

Tuhansien eurojen keittiö ja viiden sentin virhe

Keittiön asennus edellyttää paneutumista asiaan, nikkarointia käsityökaluilla, luovuutta yhdistettynä insinööriajatteluun ja lisäksi jonkun verran salapoliisin vikaa. Tai sitten teet asian helpoksi ja ostat kalusteet asennuksen kera. Päätimme tällä kertaa kaikesta huolimatta asentaa kaapit ja koneet ihan itse.
Jatka lukemista ”Tuhansien eurojen keittiö ja viiden sentin virhe”