Kalenterin mukaan talvi lähestyy vääjäämättä. Sateinen kesäkin vaihtui jo sateiseksi syksyksi. Viikon verran tässä välissä oli sentään poutaista ja saimme ulkomaalauksia tehtyä myös hyvän sään aikaan. Ennen pakkasia muutama osaprojekti on vielä ns. kriittisellä polulla. Tärkeimpänä on saada talo lämmönpitäväksi.

 

Työmaalla on tapahtunut viime aikoina kiitettävästi. Dokumentointi vain on ajanpuutteen (eli pakollisen priorisoinnin johdosta) jäänyt vähän vähemmälle. Yritän tässä korjata tilannetta.

Vesikourut tositarpeeseen

Viime viikonloppuna asensimme Mariannan kanssa vesikouruja räystään reunalle. Kourut ovat perintöä vanhasta mökistä. Siihen oli vastikään asennettu uudet rännit, jotka mökkiä purettaessa olin ottanut talteen. Väriltään ja mitoiltaan ne sopivat hyvin myös tähän uuteen taloon. Rahallisesti tällä ei ollut kovin suurta merkitystä, mutta tuntuu aina hyvältä saada tavara poisheittämisen sijaan uusiokäyttöön.

Illan ja kouruasennuksen edetessä alkoi asiaan tietyllä tapaa kuuluva ja tälle syksylle niin tyypillinen kaatosade. Päätettiin kuitenkin jatkaa operaatiota, kun oltiin kerran vauhtiin päästy.

Jos ja kun sataa rankasti, laakea pulpettikatto kerää kohtuullisen paljon vettä. Kourut tietysti asennetaan sille räystäälle, jolle vesi valuu ja työkin näin ollen pitää tehdä siinä alla. Vesi siis valuu (putoaa) suoraan asentajan päälle. Lisäksi asennus tapahtuu käytännössä käsiä ylöspäin kurkottaen. Vesi menikin suoraan sadetakin hihansuista sisään ja siitä edelleen aina kenkiin asti. Hetken kuluttua sain kirjaimellisesti kaataa vesiä työkengistä pois. Eihän tällainen “pieni kesäsade” vaarallista ole, mutta voinette arvata, että tunnelmat pimeässä ja märässä syysillassa eivät ihan huipussaan olleet.

Kourut ovat kuitenkin nyt paikoillaan, vaikka pientä jälkisäätöä pitää vielä tehdä. Ja eipähän tarvitse kourujen kaatoja enää erikseen tarkistaa. Veden virtauksen näki läheltä ja selvästi.

Säältäkö suojaan?

Ja kun näillä säähän liittyvillä asioilla aloitettiin, niin jatketaan samalla teemalla. Hirsipaketin asennuslaajuus oli “säältä suojaan”. Käytännössä tämä tarkoitti, että taloon tehtiin vesikatto ja seinät sekä ikkunat asennettiin. Tässä yhteydessä sana sää tarkoittaa maksimissaan maltillista vesisadetta tyynellä ilmalla. Ikkunoiden ja ovien ympäriltä puuttuvat eristeet ja vuorilaudat. Tuuli ja sade yhdessä saavat vedet valumaan karmien raoista sisään. Säähän liittyy jotenkin myös lämpötila. Hirsipaketin asennuksen jälkeen tuuli puhaltaa lähes esteettä läpi talon. Lämmönpitävyyteen on vielä matkaa. Eristevillojen toimitus sinänsä kuului ostettuun pakettiin, mutta se tilataan alihankkijalta erikseen. Tästä lisää myöhemmissä kirjoituksissa.

Sähkäri ja putkari paikalle

Villoja ei kannata puhaltaa paikoilleen ennen kuin tietyt sähkö- ja putkityöt on tehty. Näitä töitä ovat erilaiset läpiviennit ylä- ja alapohjaan, tarvittavat putkivedot alapohjaan sekä hirsiseinien yläosaan tulevat poraukset sähköjohtoja varten.

Keväällä olin jo sopinut urakoista paikallisten yrittäjien kanssa. Heti Kontion asentajien poistuttua työmaalta soitin sekä sähkö- että putkimiehelle ja kysyin aikatauluja. Molemmat kaverit aloittivat samoilla sanoilla. “Nyt on yllättäen kädet niin täynnä töitä, ettei millään pääse vähään aikaan tähän sun kohteeseen.” Molemmat myös ehdottivat uuden urakoitsijan rekrytontia. No sehän ei meidän kannaltamme todellakaan olisi ollut mikään vaihtoehto. Niinpä jatkoin asian vääntämistä ja nyt onneksi näyttää siltä, että ainakin kriittiset työt saadaan tehtyä tässä lokakuun aikana. Iso kiitos joustavuudesta molemmille!

 

Karmeet raot karmeissa

Jotta talo saataisiin lämmönpitäväksi, ikkunoiden ja karmien välit pitää eristää ja sitten peittää höyryn- sekä ilmansuluilla. Jos vielä ehtisi asentaa ikkunoiden vesipellit ja vuorilaudatkin, niin ulkoapäin talo alkaisi olla suunnilleen valmiin oloinen.

Tällaisen perinteisen, ei-painumattoman hirsirakenteen yhteydessä pitää joka kohdassa varautua siihen, että aikojen saatossa hirret laskeutuvat eli painuvat alaspäin. Artikkelin ensimmäisessä kuvassa näkyivät pilareitten yläpäihin tätä varten asennetut säätöruuvit. Jokaisen liitoksen osalta on tarkkaan miettittävä pitääkö siitä tehdä liikkuva (liukuva, säädettävä) vai voiko vetää kiinteästi kiinni. Arviot tulevasta painumasta pyörivät muutamassa sentissä. Käytännössä lienee kyse 2-3 sentistä, joista suurin osa ensimmäisen vuoden aikana. Tämähän ei sinänsä ole ongelma, vaan ainoastaan hirsirakentamisen ominaisuus.

Tähän liittyvänä ihmettelyn aiheena meillä ovat olleet ylimitoitetut painumavarat ikkunoiden ja ovien yläpuolella sekä karapuiden asennus sivuilla. Asialla ei olisi suurta merkitystä, jos hyväksyy leveät vuorilaudat. Meidän tavoittelemaan moderniin lookiin sopisi paljon paremmin kapeat listat. Teknisesti tällaiset sirommat ratkaisut olisivat myös mahdollisia. Hirsipakettia tilattaessa ei osattu tarpeeksi kiinnittää asiaan huomiota. Pelko hintakilpailustako vai mikä lienee syynä, että siistimpiä ratkaisuja ei oletusarvoisesti edes tarjota?

 

Antaa talven tulla.

Ennen villojen puhaltamista pitää lisäksi varmistaa, että takan hormin läpivienti katon läpi on kunnossa. Sisätimpurit valmistelivat asiaa tekemällä kattopalkkien väliin sopivan kotelon, jota ei vielä tässä vaiheessa villoiteta. Takan suunnittelusta, tilauksesta ja toimituksesta tulee myös lisätarinaa omassa postauksessaan.

Jos ja kun nämä työt saadaan tehtyä, ollaan siinä mielessä voiton puolella, että taloa voi alkaa lämmittää. Se on oikein miellyttävä asia varsinkin kun ne pakkaset ennemmin kuin myöhemmin saapuvat tänne eteläänkin.