Blogikirjoitusten positiivinen sivuvaikutus on projektin etenemisen konkretisoituminen. Yhden päivän tai edes viikon aikana ei välttämättä kovin paljon näkyvää ehdi tapahtua. Taaksepäin katsoessa ja kuvamateriaalia selatessa kuitenkin tajuaa, että onhan sitä sitten edellisen postauksen taas kaikennäköistä tapahtunut.
Lähestyvää talvea ajatellen tärkeä juttu on, että vierasmajarakennelmamme on nyt lämmönpitävä. Ikkunoiden ja ovien karmiraot on täytetty uretaanilla. Ylä- ja alapohjassa on eristeenä ekovillaa. Eristyshommien jälkeen sisäseinätkin saivat pintakäsittelynsä ja lankkulattia on asennettuna. Tässä syys-lokakuun tapahtumia:
Lähtötilanne lattian levyvillan asennuksille. Alimpana kerroksena on uretaanilla kiinnitetty/tiivistetty tuulensuojalevy. Sen päälle tulee 190mm ekovillaa. Sitten ilmansulkupaperi ja päällimmäiseksi lattialaudat. Läpiviennit ovat aina haasteellisia. Kuvassa näkyvien sähkövetojen lisäksi väliseinän kohdalle tulee vielä ilmalämpöpumpun putkitukset. Takan korvausilmallekin piti järjestää oma läpivientinsä vähän toisaalle. Rakennelmaan ei tule eikä mene vettä. Putkitöitä ei siis ole, ellei vesikouruja ja rännejä sellaisiksi lasketa.
Alapohjan villoitus oli vielä suhteellisen helppoa ja suoraviivaista. Villalevyt olivat 575 leveitä ja juoksut oli asennettu 60:n jaolla (keskeltä keskelle). Vakiomittoja siis. Asennus oli nopeaa, koska levyjä ei tarvinnut leikellä kuin max yhteen suuntaan. Useimmat menivät jopa heittämällä paikalleen. Kuvassa takaseinän lähellä näkyvä yksittäinen poikkipuu on takkaa varten. Meillä on tilattuna ns. kevyttakka, joka ei välttämättä tarvitsisi lisätukea. Siitä huolimatta lattian kantavuus on varmistettu tällä kallioon tuetulla lisäpalkilla. Se oli helppo toteuttaa, kun lattia oli vielä auki. Kyseiseen ”laatikkoon” tulee lisäksi putki palamisilmaa varten.
Lattian jälkeen villoitus jatkui huomattavasti haastavamman osan merkeissä. Yläpohjan villalevyt piti tunkea kuvassa vaaleana näkyvän tuulensuojakankaan ja alapuolella olevan ruskean ilmansulkupaperin väliin. Ko. operaatio olisi tietysti paljon helpompi tehdä yläkautta, mutta silloin oltaisiin sään armoilla. Nyt Kontion asentajat saivat tehdä vesikaton nopeasti valmiiksi ja eristeiden asentaminen jäi tilaajan tehtäväksi (lue: ongelmaksi eli tuskaksi). Seuraavaan projektiin on vakavassa harkinnassa jälleen puhallusvillan käyttö yläpohjaan – sen verran viheliäistä puuhaa tämä levyvillan asennus kattoon on.
Villat ovat viimein myös yläpohjassa. Ilmansulkupaperin reunat on käännetty seinälle, teipattu kaksipuoleisella teipillä sekä varmuuden vuoksi päälle on vielä naulattu kapea lista. Yläpohjan ilmavuodot ovat oman kokemuksen mukaan pahin vedon tunteen aiheuttaja sekä lämmön hukkaaja. Tavoitteena on mahdollisimman tiivis rakenne. Kuvassa näkyvät myös katon alaslaskua varten asennetut palkistot. Tällä kertaa emme halunneet vinoa sisäkattoa. Palkkeihin ruuvataan poikittain 45×42 rimat, joihin puolestaan kattopaneelit kiinnitetään. Sähkärin toiveesta ko. rimat asennetaan vasta, kun hän on saanut tehtyä kaikki tarvittavat yläpohjan operaationsa. Syksykin on tässä vaiheessa jo edennyt siihen vaiheeseen, että työmaalla tarvitaan valaistusta. Ja aika pian tämän jälkeen myös lämmitystä.
Sisäseinät käsittelimme vanhalla tutulla Rubio Monocoat -öljyllä. Sävynä on läpikuultava valkoinen. Edellisestä kerrasta poiketen jätimme toimitukseen kuuluneen kovetteen käyttämättä. Valmistajan edustajan mukaan se on tarkoitettu etenkin lattioita varten. Seinät eivät luonnollisestikaan altistu samanlaiselle kulutukselle. Rubion tuotteiden maahantuontijärjestelyt muuttuivat syksyn aikana. Valmistaja otti haltuunsa vähittäismyynnin myös Suomessa ja meitä tähän asti erinomaisesti palvellut Olli Pyykönen ei enää vastaa näistä asioista. Pahoittelut vähän sekavasta kuvasta, mutta joskus pitää keskittyä muuhunkin kuin pelkkään kuvaamiseen. Varsinkin kun monta asiaa tapahtuu yhtaikaa. Seinien pintakäsittely on tässä edennyt jo viimeiseen osioon. Oikealla olevan ison ikkunan ympärystä on vielä tekemättä, muut seinät ovat jo saaneet lopullisen sävynsä. Väliaikaisina kulkusiltoina eristeiden päällä käytimme Kontion toimituksesta ylijäänyttä sekalaista lautatavaraa. Niilläkin pärjättiin ja jopa ilman vahinkoa, että joku olisi astunut villoista läpi. Samaan aikaan seinien öljyämisen kanssa hankimme lattialaudat. Tai oikeastaan lankut. Eurassa sijaitsevasta Tammiston Puusta löysimme 215×33 -mittaista tavaraa, jonka kakkoslaadun hinta oli kohtuullinen. Koska meillä oli muutakin asiaa ko. suuntaan, kävimme paikan päällä kysymässä tuotteesta tarkemmin. Emme saaneet ihan selvää kuvaa siitä, mitä ”kakkoslaatu” käytännössä tarkoittaa. Myyjän kommentti oli, että ”kyllä siitä lattiaa on aina saatu tehtyä”. Näillä eväin ja kun palvelu oli oikein ystävällistä, uskalsimme tilata tavaran. Toimitus tuli ajallaan ja lankkuniput ovat kuvassa oikealla. Siihen, mitä tämä ei-ihan-priima käytännössä oli, palaamme seuraavissa jaksoissa.
Valmista seinäpintaa. Päämökin eli itse huvilan hirsien materiaalina on kuusi. Tähän uuteen rakennukseen Kontio toimitti meistä riippumattomista syistä mäntyä. Väriltään ja ulkonäöltään puulajit ovat erilaisia, mutta hirsien höyläys on jälleen oikein laadukasta. Kuten olen varmaankin jo useasti maininnut, Rubio Monocoat ei ole sieltä helpoimmasta päästä työstää. Lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen!
Loppukevennyksenä vielä yksi kuva ulkoa.
Rakennelma alkaa olla ulkopuolelta valmis. Portaat/terassi sekä oven päälle mahdollisesti tuleva katos ovat vielä suunnitteluasteella. Kontion toimitukseen kuuluivat ikkunalistat sekä ulko- että sisäpuolelle. Edellisellä kerralla molemmat olivat puuta, mutta tällä kertaa ulkopuoliset listat ovat metallia. Tällaiseen moderniin rakennelmaan ne sopivat hyvin. Jos rakennuksen tyyli olisi perinteisempi, tilanne saattaisi olla toinen. Maalatut peltilistat lienevät myös kestävämmät ja koska tulivat työmaalle valmiiksi mittoihin leikattuina, oli asentaminen todella helppoa ja nopeaa. Pienenä mielenkiintoisena yksityiskohtana ovat ikkunoiden päällä olevat rimat. Niiden tehtävä on paitsi ohjata seinää pitkin mahdollisesti valuva vesi pois karmiraosta myös kohentaa ulkonäköä. Aika uskomatonta, miten paljon tuollaiset kapeat rimat ryhdistävät rakennelmaa.
Elämme kriittisiä vaiheita – huvilan kylppärissä on melkein valmista. Kova hinku olisi ottaa tila käyttöön. Mitä niistä pienistä puutteista, kyllähän ne sitten joskus ehtii fiksata…
Viikonloppuna saatiin kylpyhuoneen sotkuisimmat työvaiheet valmiiksi. Näistä aiemmista tapahtumista löytyy tarinaa täältä. Kaikki seinä- ja lattialaatat ovat nyt kiinnitettyinä ja saumattuina. Pikaisesti katsoen alkaa näyttää jo valmiilta. Ihan motivaatiomielessä laitan tähän esille pari väliaikakuvaa. Tällaiselta kylppärissä nyt näyttää.
Kesken kaiken päätetyt muutokset tarkoittavat yleensä lisätyötä. Ja sehän ei toteuttajavastuussa olevaa varsinaisesti ilahduta. Keskellä näkyvä seinäke oli juuri tällainen lisäjuttu. Toisessa vaakakupissa ovat sitten muutoksen taustasyyt. Tässä tapauksessa saimme tukevan seinän suihkun ja pesukoneen väliin. Ihan yllärinä tuli myös lisäbonus. Seinäke aiheutti sen, että laatoitettavaa pintaa tuli lisää. Ja eihän alunperin varatut laatat tietenkään enää riittäneet. Piti siis päättää tilataanko samaa tavaraa lisää vai olisko joku muu ratkaisu parempi. Kuten näkyy, päädyimme jälkimmäiseen. Idean saimme kaupunkiasunnostamme, jossa pesuhuone on osittain kaakeloitu aaltokuvioisilla laatoilla. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Laattapinnan vaihtelu tuo mukavan lisän pesuhuoneen ilmeeseen.Laattahommia on tullut tehtyä ennenkin eli peruskuviot olivat jo jossain määrin tutut. Tällaisia ulkokulmiin tulevia metallilistoja en ole ennen asentanut. Yllättävän helposti ne asettuivat paikoilleen. Lopputulokselle antavat viimeistellyn ilmeen.
Muutama “pikkujuttu” vielä ja sitten päästään nauttimaan sisävessasta ja suihkusta. Puutelistalla ovat silikonit kulmiin, paneelit kattoon, kalusteiden asennus ja sitten vielä sähkäri ja putkari paikalle. Eiköhän sitä reilun kahden vuoden odottelun jälkeen malta vielä hetken odottaakin. Palataan asiaan lisäkuvien ja -selostusten kanssa, kunhan kokonaisuus on kasassa!
Seinälaattojen asentaminen on jännää puuhaa. Periaatteessa yksinkertaista, jos vain valmistelut on hoidettu kunnolla: seinät ovat suorassa ja hyvin tasoitetut, tarvikkeet ovat valmiiksi kannettuina väljiin ja valoisiin sisätiloihin, ei ole läpivientejä (vesi- ja sähköjohdot), laasti on oikeassa suhteessa hyvin sekoitettua, laattoja ei tarvitse ylenmäärin pilkkoa ja jos vielä aikaakin olisi runsaasti käytettävissä niin mikäs siinä. Ihan liian monta jos-elementtiä. Nämä toteutuvat käytännössä ainoastaan opetusvideoisssa. Reaalimaailmassa asiat ovat keskimäärin päinvastoin.
Harjoitus tekee tietysti mestarin. Stressi tulee siitä, että amatööri harjoittelee asiaa muutaman kerran elämänsä aikana ja yleensä vielä enemmän tai vähemmän näkyviin jäävissä paikoissa. Ei siis missään hyvin valaistussa studiossa, johon voi helposti pystyttää uuden väliseinän uutta yritystä varten. Seinät ja lattiat eivät kuitenkaan valmistu, ellei jossain vaiheessa ryhdy tositoimiin.
Pohjatöiden merkitys
Rakentaminen on enimmäkseen suora- ja neliskulmaista puuhastelua. Jos näistä poiketaan – joko vahingossa tai tarkoituksella – seuraa ongelmia. Siinä vaiheessa, kun rakentaa seinien runkoja ei välttämättä tule ajatelleeksi laatoitustöitä. Olisi kyllä syytä ajatella. Kova, kuivapuristettu laatta ei anna yhtään anteeksi ja työstäminenkin vaatii vähän rankempia otteita ja järeämpiä työkaluja kuin normaalilla perussahalla tai -poralla onnistuu.
Huvilan kylppärin aloitusseinän osalta pohjat ovat olleet siedettävällä mallilla. Toteutukseen jälkeenpäin lisätyn, Kahi-tiilistä muuratun väliseinän kanssa tuli vähän hutiloitua. Nähtäväksi jää, miten laatat taipuvat niihin muotoihin.
Yksityiskohdat ovat tärkeitä
Väliseinään Mari designasi integroidun syvennyksen shamppoopulloille. Askarreltavaa siis tiedossa. Samaiseen syvennykseen on tarkoitus asentaa pienet ledivalot paitsi valaisemaan saippuiota myös pikantiksi yksityiskohdaksi. Sähkärin kanssa en ole vielä asiasta ehtinyt puhua. Tähän asti Henrik on pienen periaatteellisen nikottelun jälkeen kyllä muutokset toteuttanut. EIköhän tästäkin siis selvitä.
Turkoosi seinä
Laatoitus ei varsinaisesti ole rakettitiedettä, mutta aika monelle kuitenkin ilmeisen outo asia. Itse kun on näitä remppahommia vuosien mittaan jonkun verran tehnyt, ei aina jaksa muistaa, että eri työvaiheet eivät välttämättä ole ihmisille itsestäänselvyyksiä. Tyytyväisenä kerran esittelin työpaikan lounaspöydässsä kuvia viikonlopun ainkaansaaannoksista. Kuvat olivat kylppäristä, jossa seiniin oli juuri levitetty turkoosinväriset vedeneristeet. Nuoremmat kolleegat vähän vaivaantuneina kommentoivat, että ihan kiva värisävy seinissä, mutta eikö ole vähän räikeä?
Tähän asti tapahtunutta
En tässä ala sen enempää kertaamaan laatoitustyön vaiheita, mutta alla muutama kuva siitä, mitä on toistaiseksi saatu aikaan. Jos asia kiinnostaa tarkemmin, niin google ja youtube ovat ystäviä tälläkin alalla. Tässä kiinnostuneille esimerkki strömsötyylisestä opasvideosta, josssa yllä listatut sujuvan laaatoitustyön reunaehdot ovat enimmäkseen kohdallaan.
Palataan asiaan, kun projekti tästä taas etenee.
Suihkunurkkauksen väliseinän muuraus alkuvaiheissaan.Väliseinä ja sinä oleva kolo saippua- ym pulloille. Vedeneristykset lähes valmiit.Tästä ei enää ole paluuta. Laattajako on nyt tämä ja seinien mahdolliset vinoudet ja epätasaisuudet pitää vain yrittää piilottaa ja peittää. Kuvassa näkyvät laatat ovat samoja kuin meillä on keittiön ja etesien lattiassakin. Mitä muuta ja mihin paikkoihin ilmestyy, selviää myöhemmistä artikkeleista.Välietappi on nyt saavutettu. Ensimmäisen seinän laatat (alinta riviä vaille) ovat paikoillaan.
Olohuoneen ja ruokailutilan välinen tilanjakaja eli takka on nyt valmis ja periaatteessa käyttökunnossa. On niin hieno, ettei kuitenkaan vielä uskalla ottaa käyttöön. 🙂
Tulisija on tärkeä elementti etenkin vapaa-ajan asunnossa. Meillä oli tietyt reunaehdot, joiden mukaan asiaa suunniteltiin. Takka on nyt tilauksessa ja valmistelut etenevät muutenkin. Jatka lukemista ”Takkaa pukkaa”→
Kalenterin mukaan talvi lähestyy vääjäämättä. Sateinen kesäkin vaihtui jo sateiseksi syksyksi. Viikon verran tässä välissä oli sentään poutaista ja saimme ulkomaalauksia tehtyä myös hyvän sään aikaan. Ennen pakkasia muutama osaprojekti on vielä ns. kriittisellä polulla. Tärkeimpänä on saada talo lämmönpitäväksi.
Moderni hirsihuvila merenrannalle. Kokemuksia ja tapahtumia projektin varrelta. 