Taas saatiin kone käyntiin. Talven taituttua kevääksi tapahtui muutama asia, joiden ansiosta huvilaprojektimme etenee jälleen.
Tavallaan ymmärrän ihmisiä, jotka mökkeilevät ainoastaan kesäaikaan. Talvessa on omat juttunsa, mutta onhan se vain niin, että valo ja lämpö tekevät elämästä huomattavasti miellyttävämpää. Varsinkin jos on tarve jatkuvasti liikkua sisä- ja ulkotilojen välillä. Näinhän mökillä muutenkin tehdään ja etenkin kun lisänä vielä nikkaroidaan paikkoja kuntoon.
Kevään keskeisiä huvilan rakentamista edistäneitä tapahtumia ovat olleet tämän kelien paranemisen lisäksi kaupunkikiireiden hellittäminen ja – yllätys, yllätys – sähkötöiden pieni nytkähdys eteenpäin.
Kaupungissa saavutettiin merkittävä etappi, kun Maununnevan talomme valmistuivat. Muutto on niin ikään takanapäin ja nyttemmin myös ulkomaalarit ovat jo lopettamassa urakkaansa. Pihatöihin tarvitsemme vielä tekijät ja sen jälkeen voimme pitää lopullisen lopputarkastuksen (osoittainenhan pidettiin ennen muuttoluvan myöntämistä).
Aika lailla vauhdikkaammin saimme nämä pakettitalot valmiiksi kuin mitä huvilan laita on ollut. Taloprojekti alkoi maatöillä viime vuoden heinäkuussa, muuttamaan pääsimme maaliskuussa ja nyt on enää pihojen viimeistely jäljellä. Onneksi näin, yksi Iisakin kirkko on tarpeeksi. 🙂
Vaikka meneekin blogin varsinaisesta aiheesta sivuun, tältä uusi talomme näyttää vastamaalattuna:
Uusi talomme. Tontin toinen talo on tämän takana. Väriltään se on vielä vaaleamman punainen, lähes valkoinen.
Nyt siis pystymme keskittymään paremmin tähän kirkko- ei kun siis huvilaprojektiin.
Kuten niin useasti olen jo tuskaillut, töiden eteneminen on ollut taas riippuvainen sähkömiehen aikatauluista. Joku voisi tietysti aiheellisesti kysyä, että miksemme ole rekrytoineet uutta urakoitsijaa. Tähän on parikin selitystä. Ensinnä se vanha tosiasia, että jälkeenpäin on aina niin paljon helpompaa olla viisas. Toisekseen sähkärimme Henrik tekee todella huolellista työtä ja tarkkaan miettii, miten yksityiskohdat pitää toteuttaa. Ja ehkä tärkeimpänä, hän on oikein luotettava ja muutenkin mukava mies. Nythän olemme sähköjenkin osalta loppusuoralla eikä enää kannata alkaa uusia tekijöitä rekrytoida.
Eteinen
Pääsiäisenä Jannen ja Liisan suosiollisella avustuksella saimme eteisen katon valmiiksi. Sen jälkeen kasasimme ja asensimme myös viimeisen erän Ikean komeroita. Ei varsinaisesti tullut haikea olo. Helpotusta sen sijaan tunsimme sitäkin enemmän.
Eteiseen olimme alunperin suunnitelleet ihan perusmallista levykattoa. Jossain vaiheessa tuli ajatus, että riittäisivätkö olohuoneen katosta ylijääneet rimat myös pienehköön eteisen kattoon. Ja riittiväthän ne.
Paitsi että arvostin suuresti nuorisomme panosta katon teossa, arvostan nyt enemmän myös sitä porukkaa, joka teki meille ison olohuone/ruokahuone/keittiö -tilan katon. Kapeiden rimojen kiinnittäminen ylöspäin vinoon kattoon siten, että välit pysyvät vakioina ja että sähkörasioille yms. saadaan siistit reiät, on hieno suoritus!
Reiät sähkörasioille vaativat tarkkaa miettimistä ja huolellista työtä
Huvilan eteinen seinät levytettyinä ja kattorimat paikoillaan ennen kaappien asennusta. Tuuma-koira katselee kaihoisasti pihan tapahtumia.
Kaapit paikoillaan. Vaikka kaapit ovat mittatarkkoja, aina jostain syystä joku paikka on sen verran vino, että millintarkkaan asennukseen ei ainakaan amatöörin osaamisella päästä. Kriittinen juttu oli edellisessä kuvassa näkyvä sähköpääkeskus. Kaappien väliseinä ei mielellään saisi olla keskuksen päällä. Asiaa oli kyllä yritetty suunnitella ja mittailla tarkkaan. Jouduimme kuitenkin ottamaan kaapiston oikealta puolelta seinästä kipsilevyn pois, jotta homma toimisi. Tiukoille meni, mutta onnistui.
Tapetointia
Huhtikuun alussa tapetoimme merenpuoleisessa makkarissa yhden seinän. Sen kanssa oli hyvä harjoitella ja verestää tapetoinnin perusteita. Seinä on alaltaan pieni ja yläosassa olevan pystyrimoituksen takia myös suhteellisen matala. Toisessa seinässä ja etenkin toisessa makkarissa on sitten enemmän haastetta. Seinät ovat korkeat ja lisäksi vino sisäkatto tuo tapettien leikkuuseen ja kuvioiden kohdistamiseen omat lisähaasteensa. Palataan asiaan edellyttäen, että lopputulos kestää julkisen esittelyn.
Tapetointi on mukavaa puuhaa. Valmista pintaa syntyy vauhdilla.
Siistiä seinää.
Tapettirullan etiketti itselle muistoksi ja lukijoille tiedoksi.
Viimeisiä viedään
Nyt kun eteinen on valmis ja makkareiden seinät kohta maalattu/tapetoitu, on pintojen osalta enää wc-kylppäri jäljellä. Näyttää siltä, että projekti lähenee kuin läheneekin, jos ei nyt ihan loppuaan, niin jonkinlaista merkittävää välietappiaan kuitenkin. Kunhan vain ne sähkötyöt saadaan tehtyä!
Moderni hirsihuvila merenrannalle. Kokemuksia ja tapahtumia projektin varrelta. 