Ranta ilman merelle vievää laituria on niinkuin pilvinen päivä

Aleksis Kivi ilmaisi asian hienosti. Tiettyjen asioiden puuttuminen tekee olosta ja elämästä vajavaista. Rantahuvilan osalta yksi näistä on laituri.

Kiinteistömme edellisillä omistajilla ei valitettavasti ollut käyttökelpoista laituria. Rannan läheisyydestä löytyi osin lahonnut puu/styroksi -viritelmä, joka lienee toimittanut ao. virkaa. Se sai lähteä kaatopaikalle vanhan mökin purkujätteiden mukana. Kaksi kesää sinniteltiin ilman laituria, mutta kolmatta ei enää haluttu kokea.

Jyrkästä rinteestä matalaan veteen

Haaste rantamme osalta on, että suht jyrkästä kalliorinteestä huolimatta itse merenlahti on varsin matala. Uimaan mennessä saa kävellä parikymmentä metriä ja siltikin vettä on vasta kaulaan asti. Kaislikkoiset rannat niin ikään kielivät matalasta vedestä.

viikatemies ja kaislat

Tarkoitus olisi saada laiturin pää mahdollisimman lähelle kaislikon ulkoreunaa. Siellä vettä alkaa jo olla hartioihin saakka. Kaivurilla kaavittiin kaislojen juurakoita niin pitkälle kuin kauha yletti. Jäljelle jäi kyllä vielä niitettävää runsaasti. Tämä kuva on vuoden 2018 kesäkuun loppupuolelta.

Yllä kerrotusta johtuen alueen muilla kiinteistöillä näkee laitureiden osalta pääosin kahta ratkaisua. Yksi on, että rantoja on ruopattu ja näin saatu riittävästi syvyyttä tuoda vene aivan rantaan. Toinen ja yleisempi ratkaisu on tehdä ensin kivestä, sorasta ja muusta maa-aineksesta kannas, jonka päästä lähtee sitten ponttoonilaituri. Jälkimmäiseen päädyimme itsekin.

Kivilaituri ja rantakalliot

Kivilaituri meren suunnalta. Ranta niin kuin koko edessä oleva merenlahti on rinteestä poiketen suhteellisen matala. Kiviainesta saimme runsaasti, kun jouduimme louhimaan kuopat jätevesisysteemeille ja etenkin, kun samassa yhteydessä teimme tien huvilan takaa alas rantaan. Tähän liittyi tiettyä dramatiikkaa, josta voit lukea lisää täältä

Maata merelle

Jätevesi- ja tieshown jäljiltä ranta jäi viimeistelemättä. Toukokuun alussa sain pieneksi yllätyksekseni puhuttua saman maanrakennusurakoitsijan uudestaan paikalle. Massoja uudelleen järjestelemällä saimme tulevan laiturin alkupään kiviosuutta jatkettua muutamalla metrillä. Samalla tehtiin alas rantaan vievälle tielle loiva jatke mereen saakka; siitä tulee paikka veneen nostolle ja laskulle. Tämän toimivuutta päästään kokeilemaan, kunhan laituri on ensin paikoillaan.

Aallonmurtaja

Laiturin alkupää on tontilta louhittua kiviainesta. Kivien päälle on tarkoitus rakentaa puinen kävelysilta, joka joskus myöhemmässä vaiheessa integroidaan saunan terassiin. Nämä ovat vielä vahvasti visiointivaiheessa.

Ostotapahtuma

Heti, kun kaivinkonetyöt valmistuivat, oli aika tilata itse laituri. Päätös valmistajasta ja mallista oli lopulta helppo. Molemmilla lähinaapureilla on samanlaiset laiturit ja kummatkin ovat olleet oikein tyytyväisiä valintaansa. Palataan tämän kyseisen laiturimallin etuihin myöhemmin. Tässä kuitenkin  asiasta kiinnostuneille suora linkki valmistajan sivuille: https://luoman.fi/laiturit/rentukka/

Ostajan roolissa on mielenkiintoista seurata, miten eri yritysten myyntiin liittyvät prosessit toimivat. Tällä kertaa oli alussa pientä kangertelua, mutta sen jälkeen homma lähti rullaamaan oikein mallikkaasti.

Soitin Luoman Oy:n sivuilta löytyneeseen numeroon ja myyjä vastasikin välittömästi. Kerroin tilanteemme ja pääsimme nopeasti yhteisymmärrykseen sopivasta kokoonpanosta. Jätin yhteystietoni ja minulle luvattiin, että Raaseporin alueen jälleenmyyjä ottaa yhteyttä tarjouksen merkeissä

Odotin vuorokauden ja vielä yhden yön yli. Mitään ei kuulunut. Olin selkeästi ilmoittanut, että asialla on kiire. Hyvä myyjä kyllä aina kuulee ja näkee jos ostaja on vahvasti ns. ostomoodissa. Jos silloin ei toimita, niin kaupat menevät helposti sivu suun. Hankaluus tällä kertaa oli, että Rentukka-laiturissa on ominaisuuksia, joita ei muilta ilmeisestikään löydy. Ostajana olin siis myyjän armolla – ainakin johonkin rajaan saakka,

Soitin uudestaan tehtaalle ja sieltä kohteliaan asiallisesti valittelivat tapahtunutta ja siirsivät keissini toiselle myyjälle. Eikä mennyt kuin parikymmentä minuuttia ja ko. jälleenmyyjä soitti.

Uusi myyjä olikin sitten toista maata. Asiantunteva, asiaani paneutuva ja aktiivisesti piti minua ajan tasalla projektin etenemisestä. Tavarat luvattiin toimittaa perille asti toiveideni mukaisesti kahden viikon kuluessa. Näin myös tapahtui, Kaukokiito toi lähetyksen kohteeseen jopa hieman etuajassa. Hyvää toimintaa!

Laituritoimitus pihassa

Kompakti pakkaus.  Ponttooneja on yhteensä kuusi – kolme niistä sekä kiinnitystarvikket yms. ovat näpärästi laiturielementtien sisällä.

Asennuksen valmistelua

Ensimmäinen operaatio oli purkaa yhdelle kuormalavalle kasatut tavarat ja siirtää ne alas rantaan. Rahtikirjan mukaan painoa oli reilut 700 kiloa. Vaikka siirto tapahtuikin mukavasti alamäkeen, olin kiitollinen siitä, että sain apua Jannelta ja kaveriltaan Antilta.

Tavarat rannassa

Laiturin osat rannassa veneenlaskurampin edessä odottamassa kokoamista.

 

Laiturimyyjän kanssa olimme miettineet, mikä olisi paras eli oikea ratkaisu rantakiinnityksen osalta. Päätös oli kiinteä kaksipistekiinnitys betonivaluun.

Seuraava päätöksen paikka oli, että miten ja mihin valu kannattaisi tehdä. Kaivinkoneurakoitsija oli rakentanut kannaksen todella isoista lohkareista. Niiden päällä ei vain ollut riittävän suoraa ja selkeää kohtaa, johon valumuotin voisi suoraan nikkaroida. Niinpä sitten poikien kanssa siirrettiin ja kangettiin pienempiä lohkareita uusiin paikkoihin tavoitteena tukeva ja riittävän tasainen alusta.

Keskivesi

Tämän suunnittelu- ja jumpparupeaman lopuksi pähkäiltiin vielä, mihin korkoon laiturin kiinnityspiste pitäisi laittaa. Kuluneen kahden ja puolen vuoden aikana, kun olemme kohteen omistaneet, on veden korkeus maksimissaan ollut +60cm (Hangon mittausasema). Kaikkien aikojen ennätys on toki enemmän eli reilun metrin. Korkeusennätykset tehdään kuitenkin tyypillisesti loppusyksystä ja silloin ei laituri enää ole vedessä. Emme katsoneet tarpeelliseksi varautua ihan kaikkeen.

Laiturin kiinnitysraudan koroksi päätettiin lopulta +65cm keskiveteen verrattuna. Tähän päädyimme toisaalta tuon edellä mainituin oman vedenkorkeusennätyksen ja toisaalta kivilaiturin yläpinnan koron takia.

Korkomerkki

Korkomerkinnät tulevalle laiturin kiinnitysraudalle.

Lisäpelivaraa korkeaa vettä ajatellen saamme vielä siitä, että laiturin kansi on kymmenisen senttiä kiinnitysakselia korkeammalla. Uskoisin, että tällä mitoituksella pärjätään. Merenpinnan korkeuden vaihteluita suurempi haaste lienee joka tapauksessa jäiden liike talvella. Kivenlohkareet lairturikiinnityksen alla ovat aika massiivisia, mutta niin on myös jäiden voima. Jännitettävää riittää siis kevääksi.

Miksi juuri Rentukka -laituri?

Alussa mainitsin, että valitussa laiturissa on joitain erityisominaisuuksia. Tärkeimpänä näistä ovat pyöreät ja pyörivät ponttoonit. Niiden ansiosta laiturin saa kiskottua syksyllä esim. vinssin avulla kuivalle maalle. Näin tekee toinen naapurimme. Toisen puolen naapurilla laiturin nostot ja laskut hoitaa lähistön maanviljelijä traktorillaan. Palataan näiltäkin osin asiaan, kunhan oma laiturimme on koottuna ja ensimmäinen vesillelasku on käsillä.

Seuraavassa jaksossa

Tähän asti projekti on edennyt ilman mainittavampia fyysisiä tai henkisiä ponnisteluja. Näitä molempia päästään harjoittamaan seuraavaksi. Luvassa on reikien porausta kiviin valun ankkurointia varten, valumuottien nikkarointia, raudoitusta, betonimyllyn pyöritystä sekä tietysti osina rannassa olevan laiturin kasaus yhdeksi kokonaisuudeksi. Näihin tunnelmiin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s