Loppukesästä viime vuonna (2024) pidetyn rantasaunan lopputarkastuksessa puutelistalle jäivät tarassin kaiteet. Kaideprojekti sittemmin viivästyi, kun päätimme lisätä toisen kulkuväylän eli toiset portaat saunalle.
Ensivaiheessa kulku saunalle tapahtui kuvan oikeasta reunasta. Vasemmanpuoleiselle alueelle saunan ikkunan eteen pohdimme alkuun paljua, mutta siirsimme ko. projektin myöhempään ajankohtaan. Kulkuväylä siihen kuitenkin osoittautui tarpeelliseksi.
Parin lumisen talven jälkeen, vuoden 2025 talvi oli vuorostaan varsin leuto ja vähäluminen. Kylmässä ja kosteassa nikkarointi ei tietenkään koskaan ole miellyttävää, mutta routimaton maa ja plussakelit mahdollistivat ulkoilmatyöskentelyn myös helmikuussa.
Lisäterassin ja portaiden runko alkaa hahmottua.Portaiden reisipuut ja askelmien kolmiopalat
Kun kulkuväylä saunan edessä ja portaat olivat valmiina pystyimme viimein tilaamaan kaiteet. Olemme olleet tyytyväisiä huvilan terassien mustiin teräspinnakaiteisiin, joten oli luontevaa ottaa samanlaiset myös tänne rantaan. Toimittajaksi valikoitui tällä kertaa Artiikki Oy Tuusulasta. Vaikka toimittaja vaihtui, ovat kaiteet aika hyvin samannäköiset.
Huvilan kaiteisiin laitoimme käsijohteet lehtikuusesta. Saunan kaiteisiin emme tätä halunneet. Pelkkä maalattu teräs on helppohoitoisempi ja ehkä jopa tyylikkäämpikin ratkaisu.
Koko komeus valmiina. Jokinlainen rimoitus tai vastaava olisi tarpeen, jotta terassin tukirakenteet jäisivät piiloon.Väliterassin takaosa.Olemme vankkumattomia teräspinnakaiteiden faneja. Polttomaalattu teräs on käytännössä huoltovapaa ja näkymä kaiteiden läpi merelle on kaikisssa olosuhteissa avoin.
Kaideasennuksen jälkeen rantasauna ja sen myötä koko huvilakompleksimme on nyt virallisesti valmis. Jatkossa voimme siis vain lekotella ja nauttia aurinkoisista päivistä valmiissa ympäristössä. 🙂
Rungon pystyttämisen (ks. edellinen artikkeli) jälkeen seuraava kriittinen vaihe oli rakennelman saaminen sateelta suojaan. Pienehkön hirsirakennelmamme kaikki muut työt oli periaatteessa mahdollista tehdä yksin tai max kahdestaan, mutta ikkunoiden ja oven asennus vaati lisävoimia. Niinpä yhtenä alkukesän viikonloppuna järjestimme talkoot tätä varten.
Hirsirunko valmiina katon ja ikkunoiden asennusta varten:
Telineitä varten oli hankittuna pari sataa metriä kakkosnelosta. Niistä ja aiemmista projekteista ylijääneistä laudoista saimme nikkaroitua ihan kelvolliset tellingit työtasoineen.
Ikkunoita hukassa
Ennen asennusta tarvitaan tietysti myös asennettavat tavarat. Ikkunoiden kanssa oli pieniä toimituksellisia haasteita. Rahtikirjoissa oli listattuna kaksi kollia ikkunoita. Kaukokiito toimitti vain yhden. Kuljettaja teki tarvittavat merkinnät rahtikirjoihin ja lupasi selvittää, missä puuttuva paketti olisi. Tässä vaiheessa oli onneksi kolmisen viikkoa aikaa asennukseen, joten asia ei ollut ns. kriittisellä polulla.
Rahtikirjassa oli kaksi kollia ikkunoita, mutta kuormassa oli vain tämä yksi tiiviisti muovitettu paketti.
Viikko vierähti eikä Kaukokiidolta kuulunut mitään. Vuorossa oli yhteydenotto asiakaspalveluun. Ystävällinen aspan henkilö lupasi selvittää asiaa ja palata pikimmiten. Taas vierähti viikko ja kun mitään ei kuulunut, piti uudestaan soittaa as.palveluun. Jälleen palvelu oli asiallista, mutta lopputulos sama. Kaukokiidolla ei ollut mitään hajua, missä kateissa oleva kolli voisi olla. Kehottivat ottamaan yhteyttä tavaroiden toimittajaan eli Salvokseen ja selvittää heidän kanssaan, mitä tehdä. Tässä vaiheessa alkoi jo pinna kiristyä. Annoin selkeästi ymmärtää, että en kokenut millään lailla velvollisuudekseni jatkuvasti soitella ja selvitellä matkalla hävitettyjen pakettien kohtaloa.
Koska aika alkoi olla kortilla, niin ei auttanut muu kuin ottaa Salvokseen yhteyttä ja kysyä, mistä saataisiin puuttuvat ikkunat työmaalle. Löytyiväthän tavarat lopulta. Vastoin kaikkia toimitusdokumentteja ikkunat olivat kaikki yhdessä kollissa. Selitys oli kuulemma se, että Salvoksen alihankkija lähettää kiinteät ja avattavat ikkunat erillisinä paketteina. Tästä johtui rahtikirjoihin merkityt kaksi kollia. Koska meille tuli sauna omana toimituksena jo viime vuoden lopulla, oli Salvoksen tehtaalla purettu ikkunapaketit ja otettu saunan ikkunat pois. Loput ikkunat oli sinänsä näppärästi pakattu yhteen kolliin. Tässä yhteydessä oli vain unohdettu päivittää toimitusdokumentit.
Lopputulos oli siis hyvä, mutta ylimääräistä työtä tuli tehtyä. Kaukokiidon asiakaspalvelu sai myös kuunnella turhaa asiakkaan kiukuttelua. Siitä pahoittelut, mikäli joku asiaan osallistunut tämän sattuu lukemaan. 🙂
Ikkunoiden asennus
Iso ikkuna ja lasiovi ovat sen verran painavia, että niiden asennukseen ilman nosturia tarvittiin joukko raavaita miehiä. Ylimääräistä haastetta toi jälleen kerran vino ja epätasainen kalliopinta. Talopakettivalmistajien vaatimuksena on tasattu sorapinta kahden metrin mitalta rakennettavan talon ympärillä. Vaatimus on varsin ymmärrettävä, jos ja kun aika on rahaa. Talkoilla tehtävissä harrasteprojekteissa ei onneksi tarvitse ajankäyttöä viimeiseen asti optimoida.
Asennusprosessia harjoiteltiin päädyn kapeamman (=kevyemmän) ikkunan kanssa. Ikkunan alareunan alle asetettiin ensin pienet puupalat, joilla ikkuna asettuu vaateriin. Seinän sisäpintaan ruuvattiin vanerilaput, joita vasten ikkuna nostetaan. Lappujen ansiosta ikkuna ei pääse kaatumaan taloon sisälle ja samalla karmin sisäpinta asettuu seinän kanssa samaan tasoon.
Ikkunat nostettiin kuormaliinojen avulla käsivoimin paikoilleen. Karmeissa esiporattuina oleviin paikkoihin laitettiin kiinnitysruuvit. Ruuvien kohdalle karmin ja seinässä olevan karapuun väliin tuli kiilat, joilla ikkuna kohdistettiin sivusuunnassa oikealle paikalleen. Ruuvit sitten kireälle ja ikkuna oli tukevasti paikoillaan. Periaatteessa yksinkertaista, mutta painavien elementtien liikuttelu ja hienosäätö vaatii sekä voimaa että tarkkuutta.
Katto
Ikkunoiden jälkeen apuvoimat allokoitiin kattohommin. Kattomuotona meillä on loiva, neljän asteen pulpetti. Valinta on tietysti makuasia, mutta yksi etu hirsirungon yhteydessä tästä seuraa. Pulpettikattoisen rakennuksen päädyt ovat kattotuoleihin saakka täyttä hirttä. Tämä päti sekä meille aiemmin tulleissa Kontion rakenteissa kuin myös nyt Salvoksen osalta. Vaikka päätykolmioissa käytettävät hirsipaneelit ovat periaatteessa mitoiltaan yhteensopivia, niin pientä eroavuutta ulkonäössä aina on. Joissain ratkaisuissa on jopa selkeästi näkyvä raja eri rakenteiden välissä. Lisäksi tuntuu hyvältä, että koko seinä on samaa tavaraa alhaalta ylös asti.
Kattoristikot eli – tuolit lepäävät hirsiseinien päällä. Kaikki näkyviin jäävät räystään osat pyrittiin maalaamaan ulkoseinävärillä maanpinnalla jo ennen asennusta. Maalaamisen voi toki tehdä myös jälkeenpäinkin. Ahtaiden räystäskoteloiden maalaus ylöspäin kurkottelemalla enemmän tai vähemmän kumarassa asennossa on työvaihe, jonka mielellään korvaa miellyttävämmillä tavoilla.
Kattoristikoita on yhdeksän kappaletta. Reunimmaiset ruuvattiin suoraan kiinni hirsirungon sisäpintaan. Muut kiinnitettiin kulmaraudoilla. Koolausväliksi määräytyi toimitukseen kuuluneiden Finnfoam -eristeiden mukaisesti 67cm. Mitathan eivät koskaan mene tasan, joten tarvittava säätö on tehty keskimmäisillä ristikoilla (niiden väli on n. 50 cm). Näihin väleihin tulevissa eristeissä oli siis enemmän leikkelytyötä.
Isohko osaurakka oli huopakaton alle tarvittavan aluslaudoituksen (ns. raakapontti) naulaus kattoristikoiden päälle. Talkooporukkamme hoiti homman sujuvasti. Alhaalla oli kaksi henkilöä katkomasssa ja nostelemassa lautoja ylös katolle. Ylhäällä oli niin ikään kaksi henkeä mittaamassa ja naulaamassa lautoja paikoilleen.
Valmis raakaponttilaudoitus.
Nyt oli pahin jo ohi. Pressu kattolaudoituksen päälle ja mahdollinen sade ei enää pääsisi kastelemaan rakenteita.
Tästä jatkettiin taas ilman apuvoimia. Seuraavina vuorossa olivat viimeiset isot ulkopuoliset työt: huopakate sekä seinien maalaus. Näiden jälkeen jatkoimme sisätöillä (eristeet, sisäkatto, lattia, sähköt, maalaukset, listat jne.) – palataan asiaan taas uusien postausten merkeissä.
Rantasaunakompleksimme ensimmäinen osa saapui viime vuoden joulukuussa kuorma-auton lavalla tehtaalla valmiiksi koottuna pakettina. Vajaat kaksi tuntia ja sauna oli käyttövalmis. Kompleksin toinen osio eli saunatupa toimitettiin nyt huhtikuun lopussa rakennussarjana. Tämän osalta olisi hyvä suoritus, jos edes kahdessa kuukaudessa saisimme valmista aikaiseksi. Kolmas vaihe tulee olemaan rakennelmien väliin ja ympärille myöhemmin tulevat terassit.
Aloitetaan tuvan osalta pohjalta eli perustuksista. Rantasaunan rakennuspaikka on haastava. Sauna on tasatulla sorapedillä ja tupa tulee kuoppaiselle ja jyrkälle kalliorinteelle. Väliin jäävä terassi toivottavasti vähän tasoittaa mahdollisia sorapatjan painumisia.
Kalliopohja on varsin aaltoileva. Väliaikaisportaita pitkin pääsee väliterassille, jossa on toistaiseksi pressulla suojattu vaneripohja. Pudotusta on sen verran, että kaiteet ovat tarpeen. Vaikka väliaikaiset ovatkin, Mari tuunasi niistä vähän tyylikkäämmät.
Tuvan perustukset muurattiin pilariharkoilla. Toteutus oli sama kuin aiemmin vierasmajassamme. Kallioon porattiin ensin reiät tartunnoille: 8 millin harjateräkset ja 12 mm:n ankkuriruuvit. Seuraavaksi valettiin anturat ja niiden päälle muuratiin harkot. Harkot joko tasattiin rälläkällä oikeaan korkoon tai niiden päälle tehtiin lisävalu samalla kun harkkojen raudoitetut reiät valettiin täyteen betonia.
Kevät 2024 on ollut erikoinen. Talviset olosuhteet jatkuivat huhtikuun lopulle ja sitten yhtäkkiä olikin jo täysi kesä. Perustusten muuraukset ja valut teimme noin viiden asteen lämpötilassa, joka dokumenttien mukaan pitäisi olla ok. Betonin kovettuminen vain oli todella hidasta. Onneksi oltiin riittävän ajoissa liikkeellä.
Rakennussarja rannassa
Tuvan toimitusajaksi oli edellisenä syksynä sovittu vappuviikko. Salvos olisi halunnut toimittaa tavarat jo kaksi viikkoa etuajassa. Tämä olisi ollut meille turhan aikaista ja sovimme ajankohdaksi huhtikuun viimeisen viikon. Tavarat tulivat sovittuna päivänä, tällä kertaa Kaukokiidon kuljettamana. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin Kaukokiidon alihankkijan tuomana. Kaukokiidon lähimmässä terminaalissa, kun ei kuulemma ollut nosturiautoa saatavilla. Oikein mukava kuski joka tapauksessa.
Koko setti mahtui tarkkaan aseteltuna yhteen kuormaan. Ajotiellä alas rantaan on pari tiukkaa mutkaa, muttta niin vain tämäkin auto perille pääsi. Onneksi näin, sillä kuormalla oli painoa useampi tonni. Kuski oli paikasta innoissaan. Ei ollut tätä ennen autollaan päässyt ajamaan kuormaa aivan vesirajan asti.Tavarat ripoteltuna mahdollisimman optimaalisesti lähelle rakennuspaikkaa. Isossa paketissa edessä ovat rakennuksen hirret. Vasemmalla muu tarvittava puutavara. Lisäksi kuormassa olivat ikkunat, ovi, eristeet, kattohuovat jne.
Kehikon kasaus
Asennusohjeiden mukaisesti aloimme koota hirsikehikkoa. Ainahan ensikertalaisella menee aikaa erilaisten yksityiskohtien miettimiseen eikä virheiltäkään voitu välttyä. Salvoksen ihan kelvollisten ohjeiden mukaisesti saimme kehikon joka tapauksessa kasaan.
Perustuspilarit olivat oikeilla paikoilla. Pientä toleranssia niissä sallitaan. mutta ei paljoa. Ensimäisen hirsivarvin olisi muutenkin syytä olla tarkkaan paikoillaan. Mahdollisia virheitä vaakasuoruudessa tai ristimitoissa olisi vaikea, ellei jopa mahdotonta myöhemmin korjata.
Ohjeissa oli joitakin epätarkkuuksia ja epäloogisuuksia. Suurimpana ihmettelyn aiheena olivat ikkuna- ja oviaukkojen reunoihin tulevat vinoruuvit. Ohjeiden mukaan asennettuina ne tukkivat sekä sähkö- että kierretankoreikiä. Huomasimme asian, kun olimme jo noin kymmenennessä hirsikerrassa. Parin valmistajan asiakaspalveluun soitetun konsultaatiokierroksen jälkeen päädyimme ratkaisuun, jossa jo kiinni ruuvatut ruuvit irrotettiin ja laitettiin uudestaan kiinni, mutta tällä kertaa sivummalle hirteen ja pystympään.
Suunnittelija oli hirsikuviin jopa piirtänyt, miten vinoruuvit osuvat hirsiin porattuihin reikiin. Alla olevassa kuvassa punainen nuoli osoittaa näitä onglemakohtia. Ohuet punaiset vinoviivat merkkaavat ruuveja ja pystysuorat mustat viivat ovat sähkö- ja kierratankoreikiä. Asennettaessa olisi vain pitänyt tajuta, että meidän 110-millisellä hirrellä ja aivan nurkkiin sijoitetuilla aukotuksilla ei ruuveja voi laittaa hirren keskelle, vaan aivan reunaan ja mielellään vielä huomattavasti pystympään kuin ohjeiden 45asetta.
Kun nyt alettiin ruuveista puhua, niin jatketaan vähän lisää. Ruuveilla varmistetaan hirsien asettuminen tiukasti paikoilleen. Nämä lienevät hirsikehikoita työkseen asentaville tuttuja juttuja, mutta tällainen amatööri harvemmin saa tämänkokoisia ruuveja ruuvailla:
Kuvan ylemmät ruuvit (8X200 milliset) tulivat ikkunapieliin ja hirsikehikon nurkkiin. Pidempiä 8×240-millisiä ruuvattiin muutama joka hirteen pystysuoraan. Ruuvauskärkenä oli harrastelijalle vähän epätyypillinen TX40. Mittakaavaa tuomassa on kuvassa keskellä tavallinen 5×90 -millinen ruuvi. Voisi kuvitella, että kehikko pysyy näillä eväin kasassa.Vanha ruuvinvääntimeni oli lujilla ruuvien kanssa. Hyvin kone kesti, vaikka välillä vähän valittikin.
Kehikko valmistuu
Rakennuksen hirret ovat 110 paksuja ja 270 korkeita. Hyvä puoli tämän korkuisissa hirsissä on, että valmista syntyy vauhdilla. Joka varvilla saadaan teholliset 26 senttiä lisää korkeutta. Kaikkiaan hirsikertoja tuli korkeammalle seinälle 13 kappaletta.
Yllä mainitut hirsimitat yhdistettynä talon ulkomittoihin saivat aikaan sen, että pisimmät hirret olivat juuri ja juuri käsin siirrettävissä ja nostettavissa paikoilleen. Toki salilla viihtyneet ja kokeneet raksaajat mitä todennäköisimmin helposti hoitaisivat myös paksummat ja/tai pidemmät palikat paikoilleen. Meidän käytettävissä olevan henkilöstön osalta toimittiin kuitenkin äärirajoilla.
Hirret olivat tehtaalla valmiiksi työstettyjä ja numeroituja. Piirustuksia seuraten kasaaminen oli suoraviivaista. Myös työstölaatu oli oikein hyvä ellei jopa erinomainen. Kulmaliitokset loksahtivat tarkkaan paikoilleen, kunhan vähän nuijalla avitti.
Pystystahtimme vaadittavine tuumailuineen, yritä ja erehdy -vaiheineen sekä telinetöineen oli pari-kolme hirsikertaa päivässä. Kehikko oli pystysssä kahdessa viikonlopussa. Seuraava stressin aihe olikin sitten sadesuojaus. Liekö huolellisten muovitusten ansiota, koska tämän vuoden toukokuussa ei kohteessamme ole satanut käytännössä lainkaan.
Hirsikerrat kaikki asennettuina. Näin pitkälle pääsimme Joonaksen kanssa kahdestaan ja Marin auttaessa aina, kun muilta kiireiltään ehti.
Seuraavat työvaiheet vaativatkin jo apuvoimia – paino erityisesti sanan jälkimmäisellä osalla. Näistä lisää seuraavassa jaksossa, jossa paneudumme mm. kattorakenteisiin, kadonneiden ikkunoiden arvoitukseen sekä lopulta ikkunoiden ja oven asennukseen.
Helppoa rakentamista – tällaista lisää! Toki paikan päällä rakentamisessa on puolensa, mutta valmistoimitus etenkin vuodenlopun pimeässä ja pakkasessa on erittäin hyvä vaihtoehto.
Kaksi tuntia siitä, kun kuljetus saapui kohteeseen oli saunamme asennettuna. Muuten olisi ollut kylpyvalmiinakin, mutta kiuaskivet (12 laatikkoa a 20kg, yhteensä siis 240 kg) piti itse laittaa paikoilleen. Kuljettaja vain naurahti, kun kysyimme, että eikö kivien asennus sisältynytkään toimitukseen. 🙂 Lauteetkin olisimme voineet ottaa asennettuina, mutta Salvoksen valikoimista ei löytynyt meidän makuumme sopivaa ratkaisua.
Tähän toimitukseen sisältyi rantasaunan ensimmäinen puolikas: löylyhuone ja sen yhteydessä oleva pukuhuone. Toisen puolikkaan eli saunatuvan toimitus on ajoitettu toukokuulle. Näiden Salvokselta tilattujen rakennusten lisäksi kompleksiin tulee erinäisiä terasseja. NIiden lopullinen muoto on vielä vähän hakusessa. Isot linjat ovat selvät, mutta yksityiskohdat päätetään vasta sitten, kun näemme, miten rakennelma asettuu paikoilleen.
Lauteet sekä pukuhuoneen sisustus ovat tätä kirjoitettaessa viimeistelyvaiheessa. Niihin palataan tuonnempana. Alla olevien kuvien teksteissä on selostusta siitä, miten rakennus saapui kohteeseen ja miltä sauna näytti siinä vaiheessa, kun oli valmiina ensilöylyihin.
Joulukuun alussa vuonna 2023 oli jo pakkaskelit jopa täällä Länsi-Uudenmaan rannikkolla. Onneksi lunta ei ollut kuin nimeksi. Toimitus tuli tasan ajallaan ja ainakin tähän asti Salvos on muutenkin hoitanut lupaamansa asiat mallikkaasti. Tällaisten valmismökien toimittamiseen liittyy joitain rajoituksia mm. rakennusten mittojen osalta. Hyvin he kuitenkin jumppasivat meidän toiveiden ja vaatimusten kanssa, jotta sopivat kompromissit saatiin aikaiseksi. Joissain asioissa, kuten esim. lauteiden osalta, emme löytäneet Salvoksen valikoimista meille sopivaa ratkaisua joten jätimme ne pois tilauksesta. Toivottavasti myös saunatuvan toimitus sujuu yhtä mallikkaasti. En toisaalta näe syitä miksei – kyseessähän on yksinkertaisempi asia eli pelkkä materiaalitoimitus. Tässä vaiheessa ainakin voimme lämpimästi suositella Salvosta tällaisiin projekteihin!Ajoväylä alas rantaan tekee kaksi tiukkaa 90 asteen mutkaa. Tavalliset kuorma-autot ovat niistä selvinneet ilman erikoisempaa kikkailua, mutta tämä korkea ja leveä kuljetus vaati parin oksantyngän poistoa mutkassa olevasta männystä.
Illan jännittävin hetki – riittääkö nosturin ulottuvuus vai joudummeko kaatamaan puita, jotta auto pääsee lähemmäksi. Kovin monta senttiä ei ilmeisesti jäänyt pelivaraa, mutta hienosti Salvoksen kuljettaja homman hoiti.Sauna maastoutuu rinteeseen mainiosti. Näin ylhäältä katsoen vasemmalle eli siihen, missä nyt ovat nuo väliaikaisportaat, tulee saunatupa.Sauna perustustolppien päällä rannan suunnasta nähtynä. Tässä vaiheessa, kun ei vielä ole tupaa vieressä, rakennus on vähän yksinäisen näköinen. Käyttövalmiina se on tästä huolimatta.Sarjassamme asioita, jotka huomaa vasta sitten kun ne eivät toimi. Vanhan saunamme viemärit olivat jatkuva riesan aihe. Kesällä muuten vain tukossa ja talvipakkasilla lisäksi jäässä. Tämän uuden kanssa on vahva tunne, että viemäröinti toimii paremmin. Pesuvedet johdetaan maahan kaivettuun saunapalloon, josta ne sorapatjan läpi suodattuvat edelleen ympäröivään maastoon.Kiuas on mallia Harvia Legend hormiin integroidulla vesisäiliöllä. Kiuaskivien pesu ja latominen oli aika urakka. Reilu pakkanen toi asiaan vielä lisähaastetta. Tästä selvittiin ja kuvassa palavat ensimmäiset tulet. Ikkunan kahvaan solmittu musta johto on vedenlämmittimen letku. Kuumavesihana kiinnitetään lauteiden alle. Lauteiden asennus on tässä vaiheessa vielä pahasti kesken eli hana ei ole vielä paikoilaan. Kiuasta ei ole kuitenkaan hyvä lämmittää vesisäiliö tyhjänä. Letkun pää on siksi tuettu riittävän korkealle, jotta vedet saadaan pysymään säiliössä, kunnes hana on löytänyt paikkansa.Aikamoiset savut ja höyryt kiukaasta sekä kivistä ensimäisillä kerroilla lähtikin. Kaksi kertaa tehtiin tämä ”kuivaharjoitus” ja kolmannella kertaa olivat isoimmat käryt jo hälvenneet ja pääsimme kokeilemaan myös löylyjä. Tätä olemme seitsemän vuotta odottaneet – rantasauna, josta on näkymät merelle. Edessä oleva iso ikkuna on länteen ja päädyn ikkunasta näkee myös keskikesän auringonlaskut. Seinät ja katto on tehtaalla valmiiksi käsitelty Supi saunavahalla. Sävy on Salvoksen spesiaali, sekoitus Karhu ja Mesi -sävyjä. Lauteet ovat vaaleaa haapaa. Tarkoituksena on niiden osalta pärjätä pelkällä parafiinikäsittelyllä.
Lauteiden ja pukuhuoneen viimeistelyt ovat siis vielä vähän kesken. Näistä aiheista on tarkoitus kertoa lisää ihan lähiaikoina. Myöhemmin keväällä on jälleen luvassa sellaista oikeaa raksaaamista, kun aloitamme saunatuvan pystyttämisen. Mukavaa talven jatkoa!
Verrattuna maailman oikeasti isoihin murheisiin omat rakentamisen ongelmat ovat tietysti kovin pieniä. Toisaalta niiden korjaaminen ei vaadi perustavanlaatuisia muutoksia mihinkään elämää suurempaan. Usein vähän lisää huolellisuutta ja oikea asenne riittää.
Viime projektin yhteydessä pystyimme varauksetta suosittelemaan Kontiota. Tälläkin kertaa voimme suositella. Varauksin. Saattaa tietysti olla myös niin, että tässä matkan varrella on oppinut olemaan tarkempi erilaisten yksityiskohtien suhteen. Edelliskertaa enemmän säätöä tässä nykyisessä projektissa on joka tapauksessa ollut.
Suunnitteluun liittyviä haasteita
Hirsimateriaali ja -profiili
Pyysimme Kontiota toimittamaan meille tämän uuden rakennuksen samanlaisesta hirrestä kuin viisi vuotta sitten tehty huvilamme. Näin ainakin ohjeistimme myyjää. Erona on, että tällä kertaa materiaaliksi valikoitui mänty kuusen sijaan ja hirren profiilikin on erilainen. Meille asia selvisi siinä vaiheessa, kun hirret oli asennettu. Yksi selitys saattaa olla, että tämä uusi rakennus on toteutettu painumattomalla hirrellä kun viimeksi oli perinteisempi painuva rakenne. Päätimme joka tapauksessa hyväksyä toimituksen. Ulkopuolinen ei välttämättä eroa edes huomaa. Varsinkaan, kun rakennukset ovat väriltään tummia (mustanruskeita). Emmekä tämän takia ole unia menettäneet, mutta ei asia toisaalta mielestä poiskaan katoa.
Virhe ikkunamerkinnöissä
Kaksi erikokoista ikkunaa oli merkitty piirustuksiin samalla tunnisteella. Onni onnettomuudessa oli, että hirsiseinän aukot oli työstetty oikeiden mittojen mukaan. Ongelmaksi tulivat pielipellit. Alihankkija oli tehnyt peltilistat tunnisteiden mukaan, joten yhteen ikkunaan tuli väärät pellit. Tämä korjattiin nopeasti ja uudet pellit tulivat työmaalle parissa viikossa.
Sähköreiät
Yksi suunnitteluun liittyvä aikataulutettu ja tilaajan vastuulla oleva asia on lähettää mittakuva sähkövetoja varten porattavista hirsisienien rei’istä. Näin teimme ja edelleenkin Kontion asiakasportaalista löytyy tämä meidän tekemä piirustus. Todellisuudessa reiät on kuitenkin porattu eri paikkoihin, kun mihin ne halusimme. Määrä täsmää, sijainti ei. Tähän varmaankin löytyy joku tekninen syy, mutta asiakkaalle ei asiasta ole kerrottu. Onneksi meillä on pilariperustus, joten reikien paikkoja voi osin tarkistaa alapuolelta. Kun tiedustelin asiasta, vastaus oli, että reikien paikat pitää katsoa hirsikuvasta, eikä varsinaisesta sähköreikäkuvasta. Hirsikuvassa mitat täsmäävät todellisuuden kanssa. Enimmäkseen. Satunnaiselle sähköasentajalle voi tuottaa yllätyksen, että hirsikuvissa hirren paksuudeksi on merkitty 92mm, kun meillä 135 millinen hirsi. Tuo 43mm:n ero on riittävä, että etenkin ulkoseiniin tehtävät poraukset menevät reiästä varmasti ohi. Pitää vain toivoa, että jatkossakin kohteessa on sähköasentaja, joka aina tarkistaa asiat paikan päällä eikä vain luota piirustuksiin.
Sähköreikien paikat selviävät hirsikuvista. Seinän todellinen paksuus pitää kuitenkin ottaa huomioon.
Hirsikehän ankkurointi perustuksiin
Kontion tekemissä suunnitelmissa ohjeistettiin laittamaan perustusvaluihin lattaraudat, joihin hirret ankkuroidaan. Kyseessä on lisävarmistus sille, että esim. tuuli ei kehikkoa pääse liikuttamaan. Suunnitelmien mukaista lattarautaa ei joka rautakaupasta edes löydy ja siellä, missä sitä myydään, ei muutaman metrin pätkää ole saatavilla. Tavaraa jäi siis seuraaviinkin projekteihin.
Yllätys olikin sitten suuri, kun asentajaporukan nokkamies ensi töikseen ilmoitti lakonisesti, että ”poikki, poikki, poikki”. Näiden valuun upetettujen rautojen sijaan asentajat kiinnittivät alimman hirsikerran perustuksiin betoniruuveilla. Kuulemma nopeampi tapa hoitaa homma.
Ensimmäinen työvaihe kohteessa oli siis katkoa kulmahiomakoneella kaikki minun huolellisesti pätkimät, taivuttamat ja valuun asemoimat lattaraudat. Eikä tässä vielä kaikki. Turha ylimääräinen työvaihe toi mukanaan vahinkoriskin. Innokas rälläköijä oli jo jatkamassa katkomisurakkaansa rakennuksen keskellä oleviin kierretankoihin, joiden varaan myöhemmin asennettiin vesikattoa kannattavat pilairt. Katkominen onneksi vihellettiin poikki ja pilarit (toivottavasti) ovat tukevalla pohjalla – en voinut olla ihan vieressä tekemisiä vahtimassa.
Lattaraudat vasemmalla olevissa pilareissa.
Asennukseen ja tarvikkeisiin liittyviä ongelmia
Puutavaran laatu
Enimmäkseen Kontion toimittaman puutavaran laatu on tälläkin kertaa ollut hyvä, vaikkakin ero edelliskertaan verrattuna on selkeä. Sekä hinta- että saatavuustilanne varmasti aiheuttavat paineita. Toivottavaa olisi, että asentajat viimeistään tarkistaisivat tavaran laadun.
Oksan kohdalta haljennut kulmalista on onneksi (tarkoituksella?) asennettu talon taaimmaiseen kulmaan, jossa se vähiten näkyy. Rakennusta maalatessa ei mikään nurkka jää piiloon.
Raakapontit väärinpäin
Meillä on tässäkin rakennuksessa huopakatto. Tyypillisesti huovan alla on yhtenäinen laudoitus, raakapontti. Ko. laudan erikoisuus on, että sillä saadaan toiselle puolelle täysin tasainen pinta ja toinen puoli on höylätty ja siinä on siistit viisteet. Viisteet jäävät näkyviin räystäiden alle tai mahdollisesti avoterassin kohdalla.
Raakapontti oli nyt asennettu alkuun väärinpäin: sileä puoli alaspäin eli höylätty viistepuoli ylöspäin. Jossain vaiheessa joku oli ilmeisesti huomannut virheen ja kesken kaiken oli laudat alettu asentaa oikein. Itse huomasin tämän ulkomaalauksen yhteydessä. Metsän puoleiset räystäänaluset olivat erilaiset kuin muut. Maalasin kuitenkin kaikki räystäät loppuun asti. Illalla tein reklamaation asiasta.
Poistuimme kohteesta pariksi päiväksi ja yllätys oli suuri, kun takaisin tullessa pihalle oli levitelty enemmän tai vähemmän rikki revittyjä ja maalattuja raakaponttilautoja. Takaräystäällä hohtivat uudet laudat. Urakoitsija oli pikaisesti käynyt poistamassa väärin asennetut ponttilaudat ja korvannut ne uusilla. Ok sinänsä, että asiat hoituvat nopeasti, mutta hyvän tavan mukaista olisi informoida asiakasta, mikäli tullaan kohteeseen ja myös siitä, mitä aiotaan tehdä.
Väärinpäin olevat raakapontit oikealla, tämä tasainen sahapinta pitäisi olla yläpuolella. Pieni nyanssi on myös katkaisematta jäänyt räystään päätylauta.
Kolhittu ikkunan pielilista
Toinen peltilistoihin liittyvä ongelma on ison ikkunan vasemman reunan kolhut. Se, ovatko kolhut tulleet kuljetuksen aikana vaiko vasta asennuksen yhteydessä, on epäselvää. Joka tapauksessa ikkunoiden valmistaja lupasi hoitaa asian kuntoon. Tätä kirjoitettaessa (28.11.) ja kahden muistutuksen jälkeen asia on edelleen hoitamatta. (Edit: Lista vaihdettu uuteen 2.12.2022)
Kolhiintunut ikkunan kehys, jonka korjausta on odotettu jo kolme kuukautta.
Naulaimen huolimaton käyttö sekä ylä- että alapohjassa.
Suurin osa liitoksista tehdään työmaalla impulsssinaulaimella. Kätevä ja nopea tapa naulaukseen. Sarjatyönä tehtäessä mahdolliset virheet, kuten palkkien sivuista läpi tulevat naulat, helposti kertautuvat. Jos palkit ja liitokset jäävät piiloon, niin ei tästä enimmäkseen ole haittaa. Siis jos ja enimmäkseen. Etenkin yläpohjan villoituksen yhteydessä palkeista vinossa sojottavat terävät naulat tuovat turhaa lisähaastetta muutenkin hankalaan työhön. Samoin räystäskoteloihin tulee paitsi esteettinen haitta myös ylimääräistä vaikeuskerrointa, kun maalatessa sivellin tarttuu nauloihin kiinni ja lisäksi aikaansaa valumia.
Naulaimen käyttö ei aina ole helppoa.
Sormenjäljet hirsissä
Vaalea puupinta on herkkä tahroille ja aiheuttaa harmia etenkin, jos hirsien pintakäsittely on läpikuultava vaalea kuten meillä. Epäilemättä tässäkin suhteessa on erilaisia käytäntöjä, mutta kokemusta on nyt näistä kahdesta Kontion rakennuksesta. Edellisellä kerralla ei asentajilta sormenjälkiä seiniin jäänyt, nyt niitä oli paljon. Onneksi lähtivät hiomalla suht hyvin pois.
Sormenjälkiä hirsissä.
Työmaasahaaukset
Hirret tulevat tehtaalta mahdollisimman valmiiksi työstettyinä. Valitettavasti jää kuitenkin joitain sahauksia. jotka tehdään vasta asennusvaiheessa. Tehtaan ja työmaan jäljessä on selvä ero. Täysin samaan jälkeen ei työmaalla varmaan koskaan päästä, mutta sahankäyttäjä pystynee kyllä vaikuttamaan lopputulokseen.
Följareille ilmeisesti ajetaan asennusurat työmaalla. Tässä saha on lipsahtanut vähän sivuun. Me tulemme todennäköisesti vuoraamaan nämä palkit kipsilevyllä, mutta sen varaan ei asentaja voi laskea.
Följareiden kiinnitys
Hirsirakentamisen välttämätön riesa ovat följarit. Niitä tarvitaan, jotta korkea hirsiseinä ei nyrjähtäisi. Paras tietysti olisi, jos ko. palkit voisi piilottaa esim. väliseinien sisään. Joskus niitä joutuu jättämään näkyviin ja silloin asennuksen huolellisuus korostuu. Voisi kuvitella, että kiinnitysruuvit pystyisi samalla vaivalla laittamaan siististi kuin enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti. Jos följärit taasen jäävät piiloon ja ovat esim. osa välisseinärunkoa, olisi suotavaa, että olisivat suorassa. Vinoon asentaminen tuottaa ongelmia eli lisätyötä, jos seinälevyjä on tarkoitus ruuvata följareihin. Näin on tilanne tässä meidän tapauksessamme.
Kuvassa lattialaudan pääty on sahattu 90 asteen kulmaan. Vinossa olevasta följarista tulee jatkossa ongelmia. Joko esteettisiä tai käytännöllisiä jos/kun palkki on osana väliseinärunkoa.Seinissä on följareitten kohdalla tällaisia ruuvinreikiä. Arvaukseni on, että ovat seurausta sahaukseen tarvittavien ohjainlautojen kiinnityksestä. Reiät toki ovat pieniä, mutta olisiko kuitenkin joku muu tapa hoitaa homma ilman, että kosketaan näkyviin jäävään hirsipintaan.
Loppukaneetit
Rakentamisessa ylipäätään ja hirsirakentamisessa erityisesti on paljon käsityötä. Jokainen rakennelma on yksilö ja olosuhteet vaihtelevat. Yksittäisen rakentajan osaaminen, keskittyminen, ammatillinen kunnianhimo jne. vaikuttavat lopputulokseen. Työnjohtaja – rakennuttajasta puhumattakaan – ei voi jokaista tekijöiden kädenliikettä olla vahtimassa. Asenne on tässäkin oleellista. Sen lisäksi että pyritään pääsemään omasta osuudesta eroon mahdollisimman nopeasti ja helposti, pitäisi miettiä, mitä vaikutusta milläkin suorituksella on työmaan seuraaviin vaiheisiin ja varsinkin lopputulokseen.
Jotta ei menisi liian negatiiviseksi, loppuun vielä tunnustusta hyvistä suorituksista. Kontion tehtaan palvelu on tälläkin kertaa ollut koko projektin ajan asiallista. Tavarat tulivat ajoissa kohteeseen, asennus sujui jopa etuajassa ja talo on tukeva sekä suorassa. Suurin osa puutteista on myös korjattu nopeasti ja asiallisesti heti, kun niistä on reklamoitu. Osa asioista on toki sellaisia, että niitä ei voi tai ei ole järkevää lähteä jälkeenpäin muuttamaan tai korjaamaan. Näillä varauksilla voimme siis edelleen suositella Kontiota.
Pienistä murheista huolimatta rakennus seisoo tehtaan asennuksen jäljiltä tukevasti paikallaan.
Päätös vierasmaja/talousrakennuksen lattioista oli tehty jo projektin alkuvaiheissa: halusimme lautalattian. Helppo ratkaisu olisi ollut ostaa vakiotavaraa eli 95×28 millistä ponttilautaa. Halusimme kuitenkin jotain vähän erikoisempaa. Googlaamalla löytyi tavanomaista tukevampi 215×33 -tuote Eurasta Tammiston Puusta. Tarkan budjetin ihmisinä (?) kiinnosti myös, että ko. tavaraa oli saatavana kakkoslaatuisena. Sen hinta oli suunnilleen samaa luokkaa kuin priiman 95×28:n.
Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, kävimme paikan päällä Euran Hinnerjoella katsomassa tuotetta. Saman tien tilasimme tavaran toimitettuna kohteeseemme. Jossain vaiheessa mietimme, josko itse kuljettaisimme laudat peräkärryllä. Onneksi järki voitti ja tavara ilmestyi pihaan muutamassa päivässä ilman isompia fyysisiä ponnisteluja. Toki nippujen sisään kanto oli artistin vastuulla. Joonaksen kanssa selvittiin urakasta suht kivuttomasti.
Lattialaudat asennusta odottamassa. Yhdessä nipussa oli kaksi lautaa, pintapuolet vastakkain. Vasta niput avaamalla näki, miltä laudat oikeasti näyttivät. Jännitystä siis riitti h-hetkeen saakka.
Aloitimme asennuksen pari viikkoa toimituksen jälkeen. Muutamaan kertaan varmistetun mittauksen ja laskennan perusteella tulimme päätelmään, että lautarivejä tarvittaisiin muutamaa milliä vaille täysi leveys. Järkevintä oli siis tehdä ensimmäinen rivi puolikkaaksi halkaistuista laudoista. Positiivinen seurannaisvaikutus, jota emme alussa edes ymmärtäneet, ilmeni päästyämme puoliväliin. Talon keskellä olevien pilarien kohdista selvisimme yksinkertaisilla loveuksilla. Toisaalta halkaisun seurauksena puolikkaat laudat vääntyivät pahasti mutkalle. Ensimmäisen rivin asentaminen on kriittistä, jotta loput laudat saataisiin paikoilleen ilman rakoja ja kohtuutonta voiman käyttöä. Kun aloituksen sai tehtyä suoraan, oli loppujen lautojen asentaminen yllättävän helppoa. Etukäteen pelkäsin, että laudat kenties olisivat kieroja ja että paksun tavaran kampeaminen suoraksi olisi vaikeaa ja/tai voimaa vaativaa. Vastoin pahimpia pelkoja pontit asettuivat pienellä naputtelulla hienosti paikoilleen.
Raksahommissa apumiehet ovat aina tarpeen.
Omat vaikeutensa tämän kakkoslaadun kanssa oli. Jokaisessa laudassa oli jotain näkyvää vikaa. Lautojen lajittelu siten, että vikapaikat jäisivät hukkapaloihin tai piiloon kalusteiden, väliseinien tms. alle, oli oma haasteensa. Myyjä oli jo varoittanut, että tavaraa pitää varata tästä syystä 10-15% yli tavanomaisen työvaran. Jokainen lauta tuli lopulta joltain osiltaan käyttöön ja siitä huolimatta rumia oksanreikiä jäi runsaasti kitattaviksi.
Oksankolot olivat enimmäkseen sen kokoisia, että tavallisella peruskitillä paikkailu veisi aikaa. Jos nyt ollenkaan olisi edes onnistunut. Piti etsiä muitakin ratkaisuja. En ollut käyttänyt Plastic Paddingia moneen vuoteen. Nyt tuotetta näköjään myydään myös ns. kemiallisena puuna. Etuna aineessa on, että se ei kovettuessaan kutistu. Isojenkin kolojen täyttö olisi siis mahdollista. Periaatteessa toimi ihan hyvin, mutta aika tahmeaa tavara on. Tasaista jälkeä ei saanut millään eli hiottavaa jäi paljon. Toinen hankaluus ilmeni maalauksen yhteydessä. Siitä lisää vähän myöhemmin,
Pienemmät kolot täytin Tikkurilan Spakkeli puuktitillä. Sen työstö oli huomattavasti mukavampaa, mutta aine ei sovellu isoihin täyttöihin.
Eri kokoisia ja muotoisia koloja oli runsaasti kitattavaksi ja hiottavaksi. Tästäkin syystä valitsimme peittävän maalin. Kittien väri oli sen verran lähellä männyn omaa sävyä, että kuultava maalikin olisi saattanut toimia.Täyteaineet.
Maalaus tehtiin Uulan Puulattiamaalilla kolmeen kertaan. Ensimmäinen kerta vedettiin ohennetulla maalilla ja seuraavat perustavaralla. Kuivuminen oli tosi hidasta. Maalauskertojen välissä oli pakko odottaa ainakin kaksi vuorokautta ja sekin oli siinä rajoilla. Asiaan varmaan vaikutti myös alhainen, n. 10 asteen lämpötila. Toisaalta tilassa oli koko ajan (lämpö)puhallin ilmaa kierrättämässä. Kuivuminen oli erityisen hidasta kittausten kohdalla. Niitä sai varoa, vaikka muuten lattia oli jo kävelynkestävä.
Viimeisen eli kolmannen maalauskerran jälkeen odotimme kolme vuorokautta ja sitten oli jo kiire päästä jatkamaan muita sisähommia. Levitimme lattialle remonttisuojapaperin emmekä ole sen koommin nähneet, miltä lattia näyttää. Toivottavasti myös kitatut kohdat olivat riittävän kuivia, jotta paperi ei ole tarttunut kiinni!
Lattian väriksi valitsimme Uulan omasta kartasta sävyn Aavikko. Lopputulos oli kuitenkin jotain ihan muuta. Väri on sinänsä ihan ok, mutta ei ollenkaan sitä, mitä oli tarkoitus. Pitkän viestittelyn jälkeenkään ei selvinnyt, mikä sävytyksessä oli mennyt vikaan. Myyjän kanssa päästiin sopuun siten, että korvasivat meille sävytyksen hinnan.Valmis lattia. Näkymä on vielä avara.
Lattian maalauksen jälkeen alkoi väliseinien rakentaminen ja sen jälkeen oli mahdollista alkaa vetää sähköjä. Näistä lisää seuraavissa jaksoissa.
Edellisessä kirjoituksessa kerrottiin, miten talousrakennuksemme sai perustukset. Nyt pääsemme näyttävämpään vaiheeseen – hirsipaketin pystytykseen.
Täsmälleen sovitun mukaisesti eli maanantaina 8.8.22 saapuivat Kontion asentajat kohteeseen. Kaikki kunnia ja kiitos myös hyvin toimineesta logistiikasta valmistajalle. Kaikki tavarat olivat saapuneet ajoissa – ei liian aikaisin mutta ei myöhässäkään.
Asennukseen oli varattu kaksi viikkoa, mutta koska ilmat suosivat ja porukalla oli seuraavat urakat painamassa päälle, koko homma hoitui kolmessa päivässä. Tämänkertaista suoritusta oli mielenkiintoista verrata edelliskertaan viisi vuotta sitten. Silloin kahdelta mieheltä kului yli tuplaten isomman rakennelman kasaamiseen kolme viikkoa.
Tällä kertaa viisi miestä tarvitsi siis kolme päivää. Rehellisyyden nimissä pitää kyllä todeta, että edellisellä kerralla oli asentajista riippumattomia viiveitä. Samoin kolmeen viikkoon Suomessa lähes väistämättä sisältyy epäsuotuisia sääoloja. Oli miten oli, kiire näkyy myös lopputuloksessa. Ei mitään dramaattista, mutta pientä huomautettavaa siellä täällä. Voi toki olla, että aikakin kultaa muistot, koska viime kerralla ei vastaavia pikkuongelmia ilmennyt lainkaan. Silloin pystyin varauksetta suosittelemaan kokonaispalvelua – nytkin voin silti hyvin suositella.
Kuten ylläolevasta varmaankin jo ilmenee, hirsipaketin kasaaminen säältä suojaan -asentoon sujui aikamoisella rutiinilla. Tee-se-itse -periaatteella asia varmaan myös hoituisi, mutta tällaiselta harrasterakentajalta aikaa kuluisi viikkoja, ehkä jopa kuukausia. Ja kyllähän tässä nikkarointipaineita pääsee vielä tämän jälkeenkin aivan riittävästä purkamaan. 🙂
Alla kuvia ja joitain huomioita kolmen päivän asennusrutistuksesta.
Kun Kontion kuorma oli purettu, piha oli taas täynnä paketteja.Kello seitsemän maanantaiaamuna asentajat tulivat kolmella autolla. Hauska yksityiskohta oli, että asennusfirma oli paikallinen – Tenholasta.Helppoa kun sen osaa. Painavia hirsiä ei kukaan mielellään siirtele turhaan. Kaikki ovat tyytyväisiä, kun menevät kerralla oikein ja paikoilleen. Tässä(kin) ilmiselvästi kokemus auttaa.Ensimmäisen päivän iltana rakennus oli jo saanut muotonsa. Isohko ja toistaiseksi vielä vaalea rakennelma muuttaa pihan näkymiä melkoisesti. Arkkitehti/pääsuunnitelijamme arvioi sekä visioidensa toteutumista että työn jälkeä. Molemmat olivat ilmeisen ok.Sisällä oli tässä vaiheessa varsin avaraa.Toisen päivän jälkeen draamaa sai hakea lähinnä valaistuksen avulla. Vaihteeksi kuva takaseinästä. Projekti toki eteni koko ajan. Räystäät ja katto olivat päivän teema.Yksi rakennelman kuningasajatuksista on näkymä päätyhuoneen isosta ikkunasta merelle ilta-aurinkoon.Kolmannen päivän jälkeen näytti tältä. Päivän urakkaan kuuluivat ulko-oven, ikkunoiden ja lattiapalkkien asennukset. Kontion asennusporukka on työnsä tehnyt ja poistunut. Tullakseen seuraavalla viikolla takaisin korjaamaan parit pienet puutteet ja virheet. Tällä kertaa huopakaton asennuksen hoiti oma urakoitsijansa pari viikkoa myöhemmin. Siihen asti talon katolla oli pressut suojana.
Tästä eteenpäin vastuu projektin etenemisestä on meillä itsellämme. Ensimmäinen ja kiireellinen operaatio olisi ulkoseinien pintakäsittely. Siihen paneudumme seuraavassa jaksossa.
Otsikon kliseen lisäksi rakennushommissa pätee usein toinenkin ns. yleisesti hyväksytty totuus: 20/80 -sääntö. Isot linjat valmistuvat nopeasti, mutta usein lopputuloksen kannalta ratkaisevat viimeistelytyöt vievät runsaasti aikaa ja energiaa. Sarjassamme yksityiskohtien loppuunviennin merkitys on nyt vuorossa huvilan ulkopuoliset vuorilaudat.
Ensimmäisenä syksynä huvilan vuorilautadetaljit olivat ajan puutteen ja töiden priorisointien johdosta pahasti hakusessa. Karmiraot piti kuitenkin saada vedenpitäviksi ennen talven tuloa. Rankkasateella oli olohuoneen isojen ikkunoiden alareunasta jo valunut vettä sisään. Niinpä tein pikaisen ”väliaikaisratkaisun” ja vedin suojaksi vihreän Sitko-Flex -teipin.
Aluksi käytin karmirakojen tukkimiseen alareunassa näkyvän Sitko-Flexin lisäksi oranssia rakennusteippiä. Sen elinikä karuissa oloissa oli laskettavissa max viikoissa. Aika pian jouduin poistamaan oranssit teipit ja siinä vaiheessa vedin tyytyväisenä tilalle vihreät teipit. Ja nehän sitten pysyivätkin paikoillaan. Valitettavasti.
Sitko-Flexistä sen verran, että se ihan oikeasti on nimensä mukaista ainetta. Vaikka on muuten pätevää tavaraa, matkan varrella opin, että sitä ei pidä laittaa mihinkään sellaiseen paikkaan, josta sitä ehkä joskus joutuu poistamaan. Räiskyvä neon-vihreä väri ei juuri mitään kohdetta korista, joten näkyviin jäävät teipin osat mielellään poistaisi. Teipin liima kuitenkin jämähtää kiinni alustaansa paremmin kuin hyvin ja lisäksi itse teippi on ohuilla lasikuitu(?)langoilla vahvistettua supersitkeää ainetta. Poistaminen on tuskaista työtä, jonka lopputuloskin on vähän niin ja näin.
Villat karmiraoissa ovat sittemmin pysyneet hyvin kuivina, mutta ulkonäöllisesti teipit ovat olleet suoraan sanottuna hirveät. Kuten aika usein käy, niin nytkin välikaisuudesta uhkasi tulla, jos ei aivan täysin, niin Miika Nousiaista siteeraten sellainen semi-pysyvä ratkaisu. Kaksi vuotta olemme saaneet ”nauttia” iloisen värikkäistä ikkunanpielistä. Kaikkeen sitä sopeutuu, vaikka ei kyllä totu.
Nyt viimein otimme itseämme niskasta kiinni ja aloitimme tämän stressaavan ja aikaa vievän vuorilautaprojektin myös merenpuolen isojen ikkunoiden osalta. Stressaavan kahdestakin syystä. Ensinnä lopputuloksen tulee olla teknisesti toimiva (pitää vesi pois rakenteista) ja toisekseen olla myös visuaalisesti miellyttävä.
Ulkopuoliset vuorilaudat ovat huomattavasti työläämmät kuin sisäpuolen vastaavat listat. Ikkunat asenentaan siten, että sisällä karmien pinta on seinätasossa. Siellä riittää yhdet helposti asennettavat laudat. Seinät ovat kuitenkin paksummat kuin ikkunakarmit, joten ulkopuolella vuorilautojen lisäksi pitää asentaa täytteeksi myös pieli- eli smyygilaudat. Kuvassa Mari maalaa smyygejä toiseen kertaan. Ensimmäinen kerros vedettiin jo ennen asennusta. Maalaus olisi tietysti helpompaa tehdä kokonaan ennen lautojen asennusta. Meillä oli kuitenkin niin kova hinku saada valmiin näköistä jälkeä, että tämän suhteen teimme kompromissin. Pienenä etuna tässä työjärjestyksessä on se, että ei tarvitse maalata yhtään ylimääräistä rimanpätkää. Niille, jotka ihmettelevät puuttuvia terassin kaiteita kerrottakoon, että olemme jo aika lähellä päätöstä siitä millaiset niistä tulee. Pysykää kuulolla, niin saatte kyllä varmasti tietää asiasta lisää!Mikä tämän kuvan juju sitten on? Tällaiseltahan talon tulisikin näyttää? Kyseessä on kuitenkin eräänlainen sisäpiirin juttu. Vuoden ajan asennuksen jälkeen tien puolen seinän vuorilautojen yhdet reunat olivat sahauksen jäljiltä ilman pintakäsittelyä. Näiden kapeiden viirujen maalaus tummanruskeaksi teki uskomattoman suuren muutoksen (parannuksen) visuaaliseen vaikutelmaan. Pienet yksityiskohdat ovat tärkeitä.
Painuvasta hirrestä tehdyn rakennuksen vuorilautojen kanssa joutuu miettimään, miten eri rakenneosien liitokset tulisi tehdä. Valmistajalta tulleet tarveaineet ja niitä varten laaditut detaljisuunnitelmat eivät meille sopineet. Kontion tätä varten toimittama lautamateriaali oli pahasti eriparia verrattuna seinien moderniin hirsiprofiiliin ja linjakkaaseen citynurkkaratkaisuun. Emme halunneet asentaa koristeelliseen profiiliin höylättyjä lautoja muuten suoralinjaiseen rakennukseen. Vuorilautojen toteutustapa piti miettiä ihan itse. Koska hankalia asioita helposti siirtää eteenpäin, vuorilaudat ovat jääneet odottamaan.
Ollakseni ihan rehellinen, ikkunoiden yläreunojen kanssa tuli vähän oikaistua. Ulkonäön takia on joskus pakko tinkiä muista asioista. Oikeaoppinen rakenne olisi ollut niin monimutkainen lautaa-laudan-päälle -ratkaisu, että siihen emme halunneet mennä. Kovalla sateella saattaa nyt vettä tihkua vuorilaudan taakse. Siellä on villojen suojana kuitenkin tyvek -tuulensuojakangas. Muoviton rakenne on toivottavasti muutenkin riittävän hengittävä.
Projekti jatkuu seuraavana viikonloppuna, mikäli säät vain ovat ennusteiden mukaisesti suotuisat. Lisää kuvia on tiedossa, kunhan kaikki vuorilaudat ovat paikoillaan.
Itsenäisyyspäivän superpitkä ja supersateinen viikonloppu tuli käytettyä työmaalla tehokkaasti. Onneksi olemme tukevasti sisätyövaiheessa. Enimmäkseen aika kului lattioilla kontaten parketteja sekä laattoja asennettaessa. Mikä ja miten tiukalle menikään? Jatka lukemista ”Tiukoille meni mutta valmista tuli”→
Lautaa, laminaattia, vinyyliä vaiko parkettia oleskelutilojen lattioihin? Vaihtoehtojahan riittää. Pitkän harkinnan jälkeen teimme päätöksen. Materiaali oli alusta lähtien selviö, oikea malli ja väri oli hakusessa pitkään. Jatka lukemista ”Lankutusta”→
Moderni hirsihuvila merenrannalle. Kokemuksia ja tapahtumia projektin varrelta. 