Rantasaunakompleksimme ensimmäinen osa saapui viime vuoden joulukuussa kuorma-auton lavalla tehtaalla valmiiksi koottuna pakettina. Vajaat kaksi tuntia ja sauna oli käyttövalmis. Kompleksin toinen osio eli saunatupa toimitettiin nyt huhtikuun lopussa rakennussarjana. Tämän osalta olisi hyvä suoritus, jos edes kahdessa kuukaudessa saisimme valmista aikaiseksi. Kolmas vaihe tulee olemaan rakennelmien väliin ja ympärille myöhemmin tulevat terassit.
Aloitetaan tuvan osalta pohjalta eli perustuksista. Rantasaunan rakennuspaikka on haastava. Sauna on tasatulla sorapedillä ja tupa tulee kuoppaiselle ja jyrkälle kalliorinteelle. Väliin jäävä terassi toivottavasti vähän tasoittaa mahdollisia sorapatjan painumisia.
Kalliopohja on varsin aaltoileva. Väliaikaisportaita pitkin pääsee väliterassille, jossa on toistaiseksi pressulla suojattu vaneripohja. Pudotusta on sen verran, että kaiteet ovat tarpeen. Vaikka väliaikaiset ovatkin, Mari tuunasi niistä vähän tyylikkäämmät.
Tuvan perustukset muurattiin pilariharkoilla. Toteutus oli sama kuin aiemmin vierasmajassamme. Kallioon porattiin ensin reiät tartunnoille: 8 millin harjateräkset ja 12 mm:n ankkuriruuvit. Seuraavaksi valettiin anturat ja niiden päälle muuratiin harkot. Harkot joko tasattiin rälläkällä oikeaan korkoon tai niiden päälle tehtiin lisävalu samalla kun harkkojen raudoitetut reiät valettiin täyteen betonia.
Kevät 2024 on ollut erikoinen. Talviset olosuhteet jatkuivat huhtikuun lopulle ja sitten yhtäkkiä olikin jo täysi kesä. Perustusten muuraukset ja valut teimme noin viiden asteen lämpötilassa, joka dokumenttien mukaan pitäisi olla ok. Betonin kovettuminen vain oli todella hidasta. Onneksi oltiin riittävän ajoissa liikkeellä.
Rakennussarja rannassa
Tuvan toimitusajaksi oli edellisenä syksynä sovittu vappuviikko. Salvos olisi halunnut toimittaa tavarat jo kaksi viikkoa etuajassa. Tämä olisi ollut meille turhan aikaista ja sovimme ajankohdaksi huhtikuun viimeisen viikon. Tavarat tulivat sovittuna päivänä, tällä kertaa Kaukokiidon kuljettamana. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin Kaukokiidon alihankkijan tuomana. Kaukokiidon lähimmässä terminaalissa, kun ei kuulemma ollut nosturiautoa saatavilla. Oikein mukava kuski joka tapauksessa.
Koko setti mahtui tarkkaan aseteltuna yhteen kuormaan. Ajotiellä alas rantaan on pari tiukkaa mutkaa, muttta niin vain tämäkin auto perille pääsi. Onneksi näin, sillä kuormalla oli painoa useampi tonni. Kuski oli paikasta innoissaan. Ei ollut tätä ennen autollaan päässyt ajamaan kuormaa aivan vesirajan asti.Tavarat ripoteltuna mahdollisimman optimaalisesti lähelle rakennuspaikkaa. Isossa paketissa edessä ovat rakennuksen hirret. Vasemmalla muu tarvittava puutavara. Lisäksi kuormassa olivat ikkunat, ovi, eristeet, kattohuovat jne.
Kehikon kasaus
Asennusohjeiden mukaisesti aloimme koota hirsikehikkoa. Ainahan ensikertalaisella menee aikaa erilaisten yksityiskohtien miettimiseen eikä virheiltäkään voitu välttyä. Salvoksen ihan kelvollisten ohjeiden mukaisesti saimme kehikon joka tapauksessa kasaan.
Perustuspilarit olivat oikeilla paikoilla. Pientä toleranssia niissä sallitaan. mutta ei paljoa. Ensimäisen hirsivarvin olisi muutenkin syytä olla tarkkaan paikoillaan. Mahdollisia virheitä vaakasuoruudessa tai ristimitoissa olisi vaikea, ellei jopa mahdotonta myöhemmin korjata.
Ohjeissa oli joitakin epätarkkuuksia ja epäloogisuuksia. Suurimpana ihmettelyn aiheena olivat ikkuna- ja oviaukkojen reunoihin tulevat vinoruuvit. Ohjeiden mukaan asennettuina ne tukkivat sekä sähkö- että kierretankoreikiä. Huomasimme asian, kun olimme jo noin kymmenennessä hirsikerrassa. Parin valmistajan asiakaspalveluun soitetun konsultaatiokierroksen jälkeen päädyimme ratkaisuun, jossa jo kiinni ruuvatut ruuvit irrotettiin ja laitettiin uudestaan kiinni, mutta tällä kertaa sivummalle hirteen ja pystympään.
Suunnittelija oli hirsikuviin jopa piirtänyt, miten vinoruuvit osuvat hirsiin porattuihin reikiin. Alla olevassa kuvassa punainen nuoli osoittaa näitä onglemakohtia. Ohuet punaiset vinoviivat merkkaavat ruuveja ja pystysuorat mustat viivat ovat sähkö- ja kierratankoreikiä. Asennettaessa olisi vain pitänyt tajuta, että meidän 110-millisellä hirrellä ja aivan nurkkiin sijoitetuilla aukotuksilla ei ruuveja voi laittaa hirren keskelle, vaan aivan reunaan ja mielellään vielä huomattavasti pystympään kuin ohjeiden 45asetta.
Kun nyt alettiin ruuveista puhua, niin jatketaan vähän lisää. Ruuveilla varmistetaan hirsien asettuminen tiukasti paikoilleen. Nämä lienevät hirsikehikoita työkseen asentaville tuttuja juttuja, mutta tällainen amatööri harvemmin saa tämänkokoisia ruuveja ruuvailla:
Kuvan ylemmät ruuvit (8X200 milliset) tulivat ikkunapieliin ja hirsikehikon nurkkiin. Pidempiä 8×240-millisiä ruuvattiin muutama joka hirteen pystysuoraan. Ruuvauskärkenä oli harrastelijalle vähän epätyypillinen TX40. Mittakaavaa tuomassa on kuvassa keskellä tavallinen 5×90 -millinen ruuvi. Voisi kuvitella, että kehikko pysyy näillä eväin kasassa.Vanha ruuvinvääntimeni oli lujilla ruuvien kanssa. Hyvin kone kesti, vaikka välillä vähän valittikin.
Kehikko valmistuu
Rakennuksen hirret ovat 110 paksuja ja 270 korkeita. Hyvä puoli tämän korkuisissa hirsissä on, että valmista syntyy vauhdilla. Joka varvilla saadaan teholliset 26 senttiä lisää korkeutta. Kaikkiaan hirsikertoja tuli korkeammalle seinälle 13 kappaletta.
Yllä mainitut hirsimitat yhdistettynä talon ulkomittoihin saivat aikaan sen, että pisimmät hirret olivat juuri ja juuri käsin siirrettävissä ja nostettavissa paikoilleen. Toki salilla viihtyneet ja kokeneet raksaajat mitä todennäköisimmin helposti hoitaisivat myös paksummat ja/tai pidemmät palikat paikoilleen. Meidän käytettävissä olevan henkilöstön osalta toimittiin kuitenkin äärirajoilla.
Hirret olivat tehtaalla valmiiksi työstettyjä ja numeroituja. Piirustuksia seuraten kasaaminen oli suoraviivaista. Myös työstölaatu oli oikein hyvä ellei jopa erinomainen. Kulmaliitokset loksahtivat tarkkaan paikoilleen, kunhan vähän nuijalla avitti.
Pystystahtimme vaadittavine tuumailuineen, yritä ja erehdy -vaiheineen sekä telinetöineen oli pari-kolme hirsikertaa päivässä. Kehikko oli pystysssä kahdessa viikonlopussa. Seuraava stressin aihe olikin sitten sadesuojaus. Liekö huolellisten muovitusten ansiota, koska tämän vuoden toukokuussa ei kohteessamme ole satanut käytännössä lainkaan.
Hirsikerrat kaikki asennettuina. Näin pitkälle pääsimme Joonaksen kanssa kahdestaan ja Marin auttaessa aina, kun muilta kiireiltään ehti.
Seuraavat työvaiheet vaativatkin jo apuvoimia – paino erityisesti sanan jälkimmäisellä osalla. Näistä lisää seuraavassa jaksossa, jossa paneudumme mm. kattorakenteisiin, kadonneiden ikkunoiden arvoitukseen sekä lopulta ikkunoiden ja oven asennukseen.
Elämme jännittäviä aikoja – myös saunatyömaallamme. Lokakuun puolivälissä aloimme pienen paineen alla työstää uusien rantarakennelmien perustuksia. Betonivalut ja muuraukset olisi suotavaa tehdä yli +5 asteen lämpötilassa. Kylmien kelien todennäköisyys kasvaa marraskuun myötä merkittävästi. Onhan niitä ratkaisuja, joilla valut yms. voi tehdä kylmemmässäkin, mutta työskentely ulkona kylmässä, pimeässä ja märässä on tarpeeksi haastavaa jo ilman ylimääräisiä vaikeuskertoimia. Onneksi saimme kriittisimmät asiat hoidettua – jos ei nyt ihan hyvän – niin ainakin kohtuullisen sään aikaan.
Jännitysmomenttina on tätä kirjoitettaessa vielä saunarakennelman ensimmäisen osan toimituspäivä. Tilausvahvistuksen mukaisen toimituksen pitäisi olla itsenäisyyspäivän tienoilla. Odotamme Salvokselta tarkkaa päivämäärää.
Perustukset eivät yleensä ole kovinkaan näyttäviä osia rakennuksissa. Usein jopa päin vastoin. Ne ovat kuitenkin välttämättömiä ja siinä mielessä erityisen haastavia, että niiden muokkaaminen tai korjaaminen jälkeenpäin on vaikeaa. Kohta nähdään, miten asiassa onnistuimme.
Saunan perustusten kanssa oli sekä tekemistä helpottavia että vaikeuttavia asioita. Hankalaksi asian teki kallion yllättävän suuret korkeuserot. Vastaavasti helpotus oli korkeuserojen tasaamisella aikaansaatu tasainen pohja perustuspilareille.
Kun vanha sauna oli purettu ymmärsimme hyvin, miksi se oli rakennettu juuri siihen paikkaan ja niillä mitoilla kuin oli. Se oli suunniteltu sentilleen optimaalisesti kallion muotojen mukaan siten, että perustustöitä oli mahdollisimman vähän ja materiaalien käyttö myöhemminkin optimoitua. Uuden rakennelman kanssa lähdimme liikkeelle päinvastaisesti – ensin suunnittelimme haluamamme rakennuksen ja vasta sitten aloimme sovitella sitä maastoon.
Maanrakennustöiden yhteydessä selvisi, että rannan tasaiselta näyttäneessä kohdassa olikin kalliossa yli metrin syvyinen kuoppa. Pehmeä maa kaivettiin pois ja tilalle tuotiin mursketta. Lopulta pohjan korkoeroksi tuli n. 1,2 metriä. Korkeimmista pilareista tuli siis lähes puolitoistametrisiä. Pilareiden pystyttämistä on tiedossa vielä jatkossakin, sillä rakennuksen eteen tulee terassi. Ainakin päälle päin näyttää siltä, että rinne painuu etuterassin kohdalla edelleen alaspäin vähintään samaan tahtiin kuin tähänkin asti. Murehditaan siitä kuitenkin vasta myöhemmin – nyt keskitymme saunan pystyttämiseen.
Projektiamme seuranneet jo tietävätkin, että rantarakennelmamme koostuu kolmesta osasta: saunasta, tuvasta sekä niiden väliin tulevasta terassista. Alla olevassa kuvassa näkyvät laatikot ovat saunan perustusten anturoita varten. Tupa tulee kuvan etualan kalliokohouman päälle. Tässä vaiheessa päätimme vielä siirtää koko systeemiä reilun metrin takana näkyvää tieluiskaa kohti. Tärkeimpänä syynä oli, että saimme paremman ja avoimemman näkymän ylhäältä huvilalta merelle. Lisäbonuksena perustusten korkoerot myös vähän pienenivät.
Tasaiselle sorapedille perustusten teko on suoraviivaista. Anturat tartuntateräksineen voi valaa ensin suunnilleen oikeille paikoilleen. Kun valut ovat kovettuneet ja muotit poistettu, muurataan harkot tarkasti oikeille paikoilleen. Yläpinnat tasataan haluttuun korkoon joko katkaisemalla liian korkeat pilarit rälläkällä tai tekemällä lisävalut alimittaisten pilareiden päälle. Pilareiden keskellä olevaan reikään laitetaan raudoitukset ja reiät täytetään betonilla (S100). Tällaisessa pienessä kohteessa betoni valmistuu kohtuullisella vaivalla myllyllä pyörittämällä. Valmistajan mukaan yhteen harkkoon menee n. 5,5 kg betonia. Säkissä on 25 kg eli yhdestä säkistä pitäisi tulla tavaraa reiluun neljään harkkoon. Aika hyvin tämä pitikin paikkansa eli tarvittavien säkkien määrän voi laskea etukäteen. Toki työvaraa pitää aina olla vähän lisänä.
Kuvassa alla on vasemmalla saunan pilarit ja oikealla kallion päällä olevat tolpat ovat tulevaa tupaa varten. Väliin jää terassi, jonka reunimmaiset 48×148 tukipuut kiinnityvät harkkopilareihin. Terassin keskelle tulee yksi poikkipalkki kestopuutolppien varaan. Tolpat tulevat kuvassa näkyviin pilarikenkiin.
Sauna tulee kohteeseen siis ensin ja se asennetaan näiden metristen tolppien päälle. Haluamme sen myös käyttöön niin pian kuin kuin mahdollista, joten käynti sinne pitää jotenkin järjestää. Tätä varten teimme väliterassille rungon (kuvassa alla) ja sen päälle tulee valiaikaiseksi kulkutasoksi 12 millin vanerit. Kansilaudat asennetaan vasta, kun näemme, miten ja mihin rakennusten hirsiseinät tarkkaan ottaen perustusten päälle asemoituvat.
Ja koska terassi on reilusti irti maasta, tarvitaan portaat sinne kipuamista helpottamaan. Ylijääneistä kestopuupätkistä syntyi suht helposti reisilankut ja kolmiopalat askelmille:
Portaat paikoillaan – työlistalle jäi käsijohde:
Rakennuspaikka odottaa nyt varsinaisen saunan asennusta. Jos kaikki sujuu suunnitellusti, niin joulukuun alussa pitäisi olla jo huomattavasti valmiimman näköistä. Tavoitteena on siis jouluksi uuteen saunaan!
Hirsihuvilan seuraava ja näillä näkymin viimeinen isompi rakennusprojekti on uusi rantasauna. Toki tämänkin jälkeen nikkaroitavaa riittää. Haaveissa on lisäterasseja, portaita kulkuväylille, kesäkeittiö, autokatos/varasto – ainakin nämä tulevat nyt heti mieleen. 🙂 Ennen uusia juttuja olisi tietty hyvä saada nyt aloitetut projektit kunnialla maaliin.
Vanha sauna
Vanha rantasauna oli kiinteistömme viimeinen ns. alkuperäinen rakennelma. Sijainti lähellä rantaa kalliokohouman päällä oli oikein hyvä, mutta valitettavasti emme keksineet, miten siitä saisi muokattua meille oikeasti sopivan.
Vanha sauna tyhjennettynä juuri ennen purkutuomion täytäntöönpanoa:
Huonejaoltaan rakennus oli suunnilleen päinvastainen, kuin mitä nykyään rantasaunalta odotetaan (mm. ikkunat olivat pienet, terassi väärään suuntaan, merelle ei ollut näkymää jne.). Ehkä pohjaratkaisuun ja ulkonäköön liittyvistä haasteista olisi vielä jotenkin voinut päästä yli, mutta lopullinen niitti oli rakennuksen kunto. Rinteen puoleisella sivulla ei ollut käytännössä lainkaan sokkelia. Vuorilaudat olivat kiinni maassa ja sitä myötä lahonneet. Vesikatto olisi vaatinut uusimista ja kuten purkamisen yhteydessä nähtiin, talon eristeet olivat ajan tyyliin minimalistisesti sahanpurua, epämääräistä pahvia yms. materiaalia.
Ehdimme käyttää vanhaa saunaa jo aika monta vuotta ja varsinkin laude-/kiuasremontin jälkeen se oli ihan ok pelkkänä saunana. Toiveemme oli kuitenkin saada kaikki rakennusjärjestyksen sallima tila käyttöön. Niinpä päädyimme uudisrakennukseen, jossa olisi saunan lisäksi myös saunatupa.
Suunnitelma uudesta
Raaseporissa, kuten varmaan monessa muussakin kunnassa, on sallittua rakentaa rantaan 30 neliön sauna. Rakennuksessa tulee varsinaisen saunan olla vähintään ⅓ pinta-alasta ja loppu voi olla saunatupaa. Lisäksi saunan yhteyteen voi tietyin rajoituksin rakentaa avoterasseja.
Meillä oli monta vuotta aikaa miettiä, mitä halusimme. Jo aika varhaisesta vaiheesta lähtien oli selvää, että uudeksi saunaksi tulisi kaksiosainen rakennelma.Toisessa päässä on sauna ja toisessa tupa. Väliin jää terassi. Katetun terassin osalta on vaatimuksena, että seinäalasta yli 50% pitää olla avointa, muuten terassi lasketaan rakennusoikeuteen. Tämä vaatimus ratkaistiin siten, että sauna on syvyydeltään vähän pienempi kuin tupa.
Alla julkisivu- ja pohjapiirustukset sekä arkkitehdin visio siitä, miltä lopputulos voisi näyttää:
Edellisen osaprojektin eli vierasmajan ajoitus oli huonoin mahdollinen. Tilasimme sen rakennusalan suhdannehuipun aikaan. Hinnat sekä toimitusajat olivat tapissa. Nyt ainakin toimitusajat ovat lyhentyneet huomattavasti ja ehkä hinnatkin ovat vähän tasaantuneet.
Harkitsimme pitkään saunarakennuksen tekoa lautarakenteisena ns. pitkästä tavarasta. Se olisi antanut joustavuutta sekä tilaratkaisuihin että eri materiaaleihin. Kustannuksetkin olisivat olleet hirsirakenteeseen verrattuna alhaisemmat. Hankaluutena tässä olisi ollut pitkähkö rakennusaika. Uusi sauna tulee vanhan paikalle, joka puolestaan tarkoittaa, että rakennusajan olemme ilman saunaa. Tähän ongelmaan löysimme ratkaisun asuntomessuilta Loviisasta.
Loviisan messuilla oli esillä myös jonkin verran vapaa-ajan asuntoja. Erityisesti ihastuimme Salvoksen tuotteeseen. Heidän konseptinaan on toimittaa pieniä hirsirakennelmia täysin valmiina kohteeseen. Rakennukset kootaan tehtaalla sisätiloissa, toimitetaan kuorma–autolla perille ja nostetaan nosturilla perustusten päälle. Saunomaan pääsee periaatteessa välittömästi. Muutaman neuvottelu- ja suunnittelupalaverin jälkeen allekirjoitimme tilaussopimukset.
Rakennelman saunaosuus toimitetaan aikataulun mukaan joulukuun alussa valmiina pakettina. Rakennelman toisessa päässä oleva saunatupa tulee kohteeseen osina ja tilaaja eli me vastaamme pystytyksestä. Tässä tuli vastaan Salvoksen rajoitteet. Haluamillamme mitoilla he eivät pysty toimittamaan tehtaalla valmiiksi tehtyä rakennusta. Vaihtoehdoksi jäi osatoimitus. Saunatuvan osalta meillä ei toisaalta ole kiire. Sen toimitus on ajoitettu keväälle, jolloin rakentaminen on talvea huomattavasti mukavampaa.
Salvoksen vähän kankeahko toimintamalli rajoittaa jonkin verran tilaratkaisuja. He myös pyrkivät kaikessa pysyttäytymään valikoimassaan olevissa vakio komponenteissa. Joissain detaljeissa jouduimme myöntymään kompromisseihin, mutta uskoisin, että ulkopuoliset eivät välttämättä niitä huomaa. Yhteistyö Salvoksen kanssa on toiminut ainakin tähän mennessä jouhevasti ja heillä on riittänyt positiivista asennetta meidän erikoisvaatimuksia kohtaan.
Varsinaiset työt alkoivat vanhan saunan purkamisella
Vanha saunan purku sujui vauhdilla. Tilasimme purkutyön, jätteiden poiskuljetuksen sekä tarvittavat täytöt ja murskepinnan tasauksen/tiivistämisen paikalliselta maanrakennusurkoitsijalta. Koko hommaan meni kolmisen päivää.
Alla olevaa kuvaa klikkaamalla käynnistyy video, jolla näkyy, miten talosta katoaa etuseinä.
Vanhassa saunassa ei ollut paljoa sellaista tavaraa, jota olisi pystynyt uusiokäyttämään. Jotain kuitenkin pelastimme: reilut 200 kappaletta tiiliä. Näistä on tarkoitus tehdä lattia kasvihuoneeseen. Tiilet kuten iso osa puutavarasta oli jo valmiiksi kierrätettyä. Perimätiedon mukaan näihin tontilla olleisiin rakennuksiin olisi käytetty Tammisaaren vanhasta elokuvateatterista ja sairaalasta purettuja tarvikkeita. Tiilet saavat siis kolmannen elämänsä kasvihuoneessamme.
Samat tietolähteemme osasivat kertoa, että saunan rakentaja oli ollut töissä paikallisessa Alkossa. Yläpohjassa eristeenä olleet pahvilaatikot viittasivat samaan suuntaan:
Kalliopohjan muodot haasteena
Uuden rakennelman alta jouduimme kaatamaan pari pienempää puuta ja yhden ison männyn. Paljastui, että mänty kasvoi paikassa jossa kalliossa on syvä kuoppa. Korkoeroa kalliopohjassa on kaksi metriä. Mursketäytöllä saimme rajoitettua eroksi n. 1,2m. Käytännössä korkeimmat pilarit tulevat olemaan n. 1,5 -metrisiä. Alla olevassa kuvassa on rakennuspaikka putsattuna ja tasattuna. Saunan perustuspilareiden anturamuotit on asemoitu suunnilleen oikeille paikoilleen.
Syksyn parhaat lämpimät päivät matkailimme eteläisessä Euroopassa ja työmaa seisoi monta viikkoa. Nyt lokakuun loppupuolella pääsemme jatkamaan hommia – vuorossa on perustusten teko. Jännitysmomentteina ovat syksyn lämpötilat ja sateet. Kaiken järjen mukaan pitäisi olla aikaa vielä n. kuukauden ajan tehdä valuja plusasteisissa keleissä. Deadline on joulukuun puolivälissä, jolloin on tilausvahvistuksen mukainen saunan toimitus. Palataan asiaan viimeistään siinä vaiheessa.
Verrattuna maailman oikeasti isoihin murheisiin omat rakentamisen ongelmat ovat tietysti kovin pieniä. Toisaalta niiden korjaaminen ei vaadi perustavanlaatuisia muutoksia mihinkään elämää suurempaan. Usein vähän lisää huolellisuutta ja oikea asenne riittää.
Viime projektin yhteydessä pystyimme varauksetta suosittelemaan Kontiota. Tälläkin kertaa voimme suositella. Varauksin. Saattaa tietysti olla myös niin, että tässä matkan varrella on oppinut olemaan tarkempi erilaisten yksityiskohtien suhteen. Edelliskertaa enemmän säätöä tässä nykyisessä projektissa on joka tapauksessa ollut.
Suunnitteluun liittyviä haasteita
Hirsimateriaali ja -profiili
Pyysimme Kontiota toimittamaan meille tämän uuden rakennuksen samanlaisesta hirrestä kuin viisi vuotta sitten tehty huvilamme. Näin ainakin ohjeistimme myyjää. Erona on, että tällä kertaa materiaaliksi valikoitui mänty kuusen sijaan ja hirren profiilikin on erilainen. Meille asia selvisi siinä vaiheessa, kun hirret oli asennettu. Yksi selitys saattaa olla, että tämä uusi rakennus on toteutettu painumattomalla hirrellä kun viimeksi oli perinteisempi painuva rakenne. Päätimme joka tapauksessa hyväksyä toimituksen. Ulkopuolinen ei välttämättä eroa edes huomaa. Varsinkaan, kun rakennukset ovat väriltään tummia (mustanruskeita). Emmekä tämän takia ole unia menettäneet, mutta ei asia toisaalta mielestä poiskaan katoa.
Virhe ikkunamerkinnöissä
Kaksi erikokoista ikkunaa oli merkitty piirustuksiin samalla tunnisteella. Onni onnettomuudessa oli, että hirsiseinän aukot oli työstetty oikeiden mittojen mukaan. Ongelmaksi tulivat pielipellit. Alihankkija oli tehnyt peltilistat tunnisteiden mukaan, joten yhteen ikkunaan tuli väärät pellit. Tämä korjattiin nopeasti ja uudet pellit tulivat työmaalle parissa viikossa.
Sähköreiät
Yksi suunnitteluun liittyvä aikataulutettu ja tilaajan vastuulla oleva asia on lähettää mittakuva sähkövetoja varten porattavista hirsisienien rei’istä. Näin teimme ja edelleenkin Kontion asiakasportaalista löytyy tämä meidän tekemä piirustus. Todellisuudessa reiät on kuitenkin porattu eri paikkoihin, kun mihin ne halusimme. Määrä täsmää, sijainti ei. Tähän varmaankin löytyy joku tekninen syy, mutta asiakkaalle ei asiasta ole kerrottu. Onneksi meillä on pilariperustus, joten reikien paikkoja voi osin tarkistaa alapuolelta. Kun tiedustelin asiasta, vastaus oli, että reikien paikat pitää katsoa hirsikuvasta, eikä varsinaisesta sähköreikäkuvasta. Hirsikuvassa mitat täsmäävät todellisuuden kanssa. Enimmäkseen. Satunnaiselle sähköasentajalle voi tuottaa yllätyksen, että hirsikuvissa hirren paksuudeksi on merkitty 92mm, kun meillä 135 millinen hirsi. Tuo 43mm:n ero on riittävä, että etenkin ulkoseiniin tehtävät poraukset menevät reiästä varmasti ohi. Pitää vain toivoa, että jatkossakin kohteessa on sähköasentaja, joka aina tarkistaa asiat paikan päällä eikä vain luota piirustuksiin.
Sähköreikien paikat selviävät hirsikuvista. Seinän todellinen paksuus pitää kuitenkin ottaa huomioon.
Hirsikehän ankkurointi perustuksiin
Kontion tekemissä suunnitelmissa ohjeistettiin laittamaan perustusvaluihin lattaraudat, joihin hirret ankkuroidaan. Kyseessä on lisävarmistus sille, että esim. tuuli ei kehikkoa pääse liikuttamaan. Suunnitelmien mukaista lattarautaa ei joka rautakaupasta edes löydy ja siellä, missä sitä myydään, ei muutaman metrin pätkää ole saatavilla. Tavaraa jäi siis seuraaviinkin projekteihin.
Yllätys olikin sitten suuri, kun asentajaporukan nokkamies ensi töikseen ilmoitti lakonisesti, että ”poikki, poikki, poikki”. Näiden valuun upetettujen rautojen sijaan asentajat kiinnittivät alimman hirsikerran perustuksiin betoniruuveilla. Kuulemma nopeampi tapa hoitaa homma.
Ensimmäinen työvaihe kohteessa oli siis katkoa kulmahiomakoneella kaikki minun huolellisesti pätkimät, taivuttamat ja valuun asemoimat lattaraudat. Eikä tässä vielä kaikki. Turha ylimääräinen työvaihe toi mukanaan vahinkoriskin. Innokas rälläköijä oli jo jatkamassa katkomisurakkaansa rakennuksen keskellä oleviin kierretankoihin, joiden varaan myöhemmin asennettiin vesikattoa kannattavat pilairt. Katkominen onneksi vihellettiin poikki ja pilarit (toivottavasti) ovat tukevalla pohjalla – en voinut olla ihan vieressä tekemisiä vahtimassa.
Lattaraudat vasemmalla olevissa pilareissa.
Asennukseen ja tarvikkeisiin liittyviä ongelmia
Puutavaran laatu
Enimmäkseen Kontion toimittaman puutavaran laatu on tälläkin kertaa ollut hyvä, vaikkakin ero edelliskertaan verrattuna on selkeä. Sekä hinta- että saatavuustilanne varmasti aiheuttavat paineita. Toivottavaa olisi, että asentajat viimeistään tarkistaisivat tavaran laadun.
Oksan kohdalta haljennut kulmalista on onneksi (tarkoituksella?) asennettu talon taaimmaiseen kulmaan, jossa se vähiten näkyy. Rakennusta maalatessa ei mikään nurkka jää piiloon.
Raakapontit väärinpäin
Meillä on tässäkin rakennuksessa huopakatto. Tyypillisesti huovan alla on yhtenäinen laudoitus, raakapontti. Ko. laudan erikoisuus on, että sillä saadaan toiselle puolelle täysin tasainen pinta ja toinen puoli on höylätty ja siinä on siistit viisteet. Viisteet jäävät näkyviin räystäiden alle tai mahdollisesti avoterassin kohdalla.
Raakapontti oli nyt asennettu alkuun väärinpäin: sileä puoli alaspäin eli höylätty viistepuoli ylöspäin. Jossain vaiheessa joku oli ilmeisesti huomannut virheen ja kesken kaiken oli laudat alettu asentaa oikein. Itse huomasin tämän ulkomaalauksen yhteydessä. Metsän puoleiset räystäänaluset olivat erilaiset kuin muut. Maalasin kuitenkin kaikki räystäät loppuun asti. Illalla tein reklamaation asiasta.
Poistuimme kohteesta pariksi päiväksi ja yllätys oli suuri, kun takaisin tullessa pihalle oli levitelty enemmän tai vähemmän rikki revittyjä ja maalattuja raakaponttilautoja. Takaräystäällä hohtivat uudet laudat. Urakoitsija oli pikaisesti käynyt poistamassa väärin asennetut ponttilaudat ja korvannut ne uusilla. Ok sinänsä, että asiat hoituvat nopeasti, mutta hyvän tavan mukaista olisi informoida asiakasta, mikäli tullaan kohteeseen ja myös siitä, mitä aiotaan tehdä.
Väärinpäin olevat raakapontit oikealla, tämä tasainen sahapinta pitäisi olla yläpuolella. Pieni nyanssi on myös katkaisematta jäänyt räystään päätylauta.
Kolhittu ikkunan pielilista
Toinen peltilistoihin liittyvä ongelma on ison ikkunan vasemman reunan kolhut. Se, ovatko kolhut tulleet kuljetuksen aikana vaiko vasta asennuksen yhteydessä, on epäselvää. Joka tapauksessa ikkunoiden valmistaja lupasi hoitaa asian kuntoon. Tätä kirjoitettaessa (28.11.) ja kahden muistutuksen jälkeen asia on edelleen hoitamatta. (Edit: Lista vaihdettu uuteen 2.12.2022)
Kolhiintunut ikkunan kehys, jonka korjausta on odotettu jo kolme kuukautta.
Naulaimen huolimaton käyttö sekä ylä- että alapohjassa.
Suurin osa liitoksista tehdään työmaalla impulsssinaulaimella. Kätevä ja nopea tapa naulaukseen. Sarjatyönä tehtäessä mahdolliset virheet, kuten palkkien sivuista läpi tulevat naulat, helposti kertautuvat. Jos palkit ja liitokset jäävät piiloon, niin ei tästä enimmäkseen ole haittaa. Siis jos ja enimmäkseen. Etenkin yläpohjan villoituksen yhteydessä palkeista vinossa sojottavat terävät naulat tuovat turhaa lisähaastetta muutenkin hankalaan työhön. Samoin räystäskoteloihin tulee paitsi esteettinen haitta myös ylimääräistä vaikeuskerrointa, kun maalatessa sivellin tarttuu nauloihin kiinni ja lisäksi aikaansaa valumia.
Naulaimen käyttö ei aina ole helppoa.
Sormenjäljet hirsissä
Vaalea puupinta on herkkä tahroille ja aiheuttaa harmia etenkin, jos hirsien pintakäsittely on läpikuultava vaalea kuten meillä. Epäilemättä tässäkin suhteessa on erilaisia käytäntöjä, mutta kokemusta on nyt näistä kahdesta Kontion rakennuksesta. Edellisellä kerralla ei asentajilta sormenjälkiä seiniin jäänyt, nyt niitä oli paljon. Onneksi lähtivät hiomalla suht hyvin pois.
Sormenjälkiä hirsissä.
Työmaasahaaukset
Hirret tulevat tehtaalta mahdollisimman valmiiksi työstettyinä. Valitettavasti jää kuitenkin joitain sahauksia. jotka tehdään vasta asennusvaiheessa. Tehtaan ja työmaan jäljessä on selvä ero. Täysin samaan jälkeen ei työmaalla varmaan koskaan päästä, mutta sahankäyttäjä pystynee kyllä vaikuttamaan lopputulokseen.
Följareille ilmeisesti ajetaan asennusurat työmaalla. Tässä saha on lipsahtanut vähän sivuun. Me tulemme todennäköisesti vuoraamaan nämä palkit kipsilevyllä, mutta sen varaan ei asentaja voi laskea.
Följareiden kiinnitys
Hirsirakentamisen välttämätön riesa ovat följarit. Niitä tarvitaan, jotta korkea hirsiseinä ei nyrjähtäisi. Paras tietysti olisi, jos ko. palkit voisi piilottaa esim. väliseinien sisään. Joskus niitä joutuu jättämään näkyviin ja silloin asennuksen huolellisuus korostuu. Voisi kuvitella, että kiinnitysruuvit pystyisi samalla vaivalla laittamaan siististi kuin enemmän tai vähemmän sattumanvaraisesti. Jos följärit taasen jäävät piiloon ja ovat esim. osa välisseinärunkoa, olisi suotavaa, että olisivat suorassa. Vinoon asentaminen tuottaa ongelmia eli lisätyötä, jos seinälevyjä on tarkoitus ruuvata följareihin. Näin on tilanne tässä meidän tapauksessamme.
Kuvassa lattialaudan pääty on sahattu 90 asteen kulmaan. Vinossa olevasta följarista tulee jatkossa ongelmia. Joko esteettisiä tai käytännöllisiä jos/kun palkki on osana väliseinärunkoa.Seinissä on följareitten kohdalla tällaisia ruuvinreikiä. Arvaukseni on, että ovat seurausta sahaukseen tarvittavien ohjainlautojen kiinnityksestä. Reiät toki ovat pieniä, mutta olisiko kuitenkin joku muu tapa hoitaa homma ilman, että kosketaan näkyviin jäävään hirsipintaan.
Loppukaneetit
Rakentamisessa ylipäätään ja hirsirakentamisessa erityisesti on paljon käsityötä. Jokainen rakennelma on yksilö ja olosuhteet vaihtelevat. Yksittäisen rakentajan osaaminen, keskittyminen, ammatillinen kunnianhimo jne. vaikuttavat lopputulokseen. Työnjohtaja – rakennuttajasta puhumattakaan – ei voi jokaista tekijöiden kädenliikettä olla vahtimassa. Asenne on tässäkin oleellista. Sen lisäksi että pyritään pääsemään omasta osuudesta eroon mahdollisimman nopeasti ja helposti, pitäisi miettiä, mitä vaikutusta milläkin suorituksella on työmaan seuraaviin vaiheisiin ja varsinkin lopputulokseen.
Jotta ei menisi liian negatiiviseksi, loppuun vielä tunnustusta hyvistä suorituksista. Kontion tehtaan palvelu on tälläkin kertaa ollut koko projektin ajan asiallista. Tavarat tulivat ajoissa kohteeseen, asennus sujui jopa etuajassa ja talo on tukeva sekä suorassa. Suurin osa puutteista on myös korjattu nopeasti ja asiallisesti heti, kun niistä on reklamoitu. Osa asioista on toki sellaisia, että niitä ei voi tai ei ole järkevää lähteä jälkeenpäin muuttamaan tai korjaamaan. Näillä varauksilla voimme siis edelleen suositella Kontiota.
Pienistä murheista huolimatta rakennus seisoo tehtaan asennuksen jäljiltä tukevasti paikallaan.
Hirsipakettitoimittajan eli Kontion ohjeiden mukaisesti rakennelmalle tehtiin perustukset pilariharkoista. Muuten suoraviivaista puuhaa paitsi, että rakennuspaikka on joka suuntaan kumpuilevaa kalliota. Tästä lisää alempana.
Uuden rakentaminen alkoi taas vanhan purkamisella
Ennen kuin pääsimme uuden rakentamiseen, piti rakennuspaikalta poistaa vanha liiterirakennelma. Aikansa jo eläneen ja ilmeisesti matkan varrella eri tavoin muokatun vajan purkaminen oli suht helppo operaatio. Urakka oli erityisen helppo siitäkin syytä, että saimme Joonakselta ja Jannen perheeltä sekä heidän kavereiltaan talkooapua. Koko juttu sujui yhden viikonlopun aikana. Sama porukka teki meille bonuksena myös rungon uutta halkokatosta varten vähän sivummalle.
Vanha vaja oli sekin varsinainen monitoimirakennus. Siinä oli varastotilan lisäksi huussi, verkojen kuivatuspaikka ja halkokatos Lauta kerrallaan vaja siirtyi jätekasaan. Puutavara oli erittäin piikikästä – entisaikoina käytettiin nauloja kaikessa rakentamisessa. Tavara oli lisäksi ilmeisen kierrätettyä, maalattu eri maaleilla ja osin jopa lahoa. Ei voinut käyttää polttopuuna.
Purkujätteen osalta ensimmäinen ajatus oli tilata paikalle siirtolava. Asiaa hetken mietittyäni, päädyin kuitenkin viemään laudat ja muut jätteet Rosk’n Rollin paikalliselle jäteasemalle omalla Muuli-kärryllä. Saimme kaiken mahtumaan kolmeen kuormaan. Toisin kuin Helsingin sorttiasemilla, suurin osa lajitellusta jätteestä on yksityisasiakkaille ko. paikassa jopa maksutonta. Itse asema ainakin Tammisaaressa on lisäksi todella siisti ja hyvin organisoitu – hyvää palvelua!
Anturat
Kun uuden rakennelman sijaintipaikka oli tyhjä ja siivottu, pääsimme perustusten kimppuun. Pilariharkkojen suora pystyttäminen muhkuraiselle kalliolle muutaman millin tarkkuudella olisi ainakin amatöörille liian vaikea tehtävä. Eikä se ammattilaisillekaan aina ole helppoa, kuten itse huvilan perustusten kanssa kävi. Silloin teetimme perustukset urakoitsijalla, joka saikin ne valmiiksi määräajassa. Kontion asentajat puolestaan jo vakavissaan harkitsivat, että voiko hirsirunkoa ylipäätään niille tolpille pystyttää. No, siihen talo kuitenkin tuli ja hyvin on pystyssä pysynyt. Kohta näemme ja kuulemme, mitä Kontion asennusporukka tällä kertaa perustuksista sanoo.
Jotta pilarit olisi helpompi asemoida tarkasti, valoimme niille n. 30x30cm anturat. Kallio itsessään on varmasti riittävän tukeva eli sen takia ei anturoita tarvittu. Tasainen betonipinta suunnilleen oikealla kohdalla helpotti pilariharkkojen asemointia huomattavasti.
Jokainen pilari ankkuroitiin kallioon kahdella 8mm:n harjateräksellä sekä varmuuden vuoksi lisäksi vielä 10mm:n kiila-ankkurilla.
Anturoita varten nikkaroin vanerista ja laudoista valumuotit. Koko systeemi ankuroitiin kallioon.Kahden pilarin kohdalla kallio oli pahasti rikkonainen (kuvassa edessä ja takana vasemmalla). Anturavaluja piti miettiä vähän tarkemmin.
Pilarit
Kun anturat olivat kovettuneet muutaman päivän ajan, päästiin stressaavimpaan vaiheeseen eli itse harkkojen muuraukseen. Ensimmäisessä vaiheessa muurattiin kulmapilarit kohdilleen siten, että kaikki kuusi kriittistä mittaa (sivujen pituudet ja ristimitat) olivat oikein. Sen jälkeen olikin suoraviivaisempaa – kirjaimellisesti – pystyttää loput pilarit linjalankojen avulla oikeille paikoilleen.
Pilarien korkeuksien kanssa teimme siten, että jos täydet harkot jäivät 0-10cm alle tavoitekoron, niin pilari jäi vajaaksi. Jos ylitys oli puolestaan sen max. 10 cm, niin pilareista tuli vähän ylikorkeita. Ylitys korjattiin kulmahiomakoneella ja timanttilaikalla. Alitus puolestaan tolpan päähän tehdyllä lisävalulla. Lisävaluja tarvittiin myös rakennuksen keskelle tulevien poikittaispalkkien tukemiseen.
Korot oli helppo merkitä pilareihin ristiviivalaserilla. Merkkaukset oli tosin tehtävä iltaisin yhdentoista jälkeen, kun heinäkuun aurinko oli painunut riittävän alas. Olisihan niitä auringossakin toimivia laitteita, mutta en katsonut tarpeelliseksi sellaisia tähän projektiin hommata.
Anturavaluihin sekä harkkojen täyttämiseen käytettiin S30-kuivabetonia, joka sekoitettiin paikan päällä betonimyllyllä. Lisävalut tehtiin pääsääntöisesti S100:lla, mutta osin myös ylijääneellä S30:llä. Harkot muurattiin anturoihin ja toisiinsa kiinni ML -muurauslaastilla. Lopuksi harkkojen pinnat siistittiin Weber 137 oikaisulaastilla. Ajatuksena on vielä maalata tai muuten käsitellä pilarit ruskeiksi. Vahvin kandidaatti tähän on Patio kivikuullote, jota olemme käyttäneet huvialla muihin betonirakenteisiin. Ehkä palaamme tähän, kunhan olemme tehneet päätöksen ja toivottavasti myös toteuttaneetkin sen.
Valmis pilaristo.
Seuraava vaihe on hirsipaketin pystytys. Sen seurauksena näkymät muuttuvatkin sitten huomattavasti radikaalimmin, mutta samalla tulee myös nopeasti ja paljon valmista.
Huvilan takapiha oli tähän asti ollut varsin vähällä käytöllä. Mitä nyt joku komposti siellä oli puutarhajätteille, mutta muuten paikassa oli lähinnä satunnaista, epämääräistä kasvustoa kuten nokkosia sekä villivadelmia. Hienoa saada alue hyötykäyttöön ja siistittyä.
Tähän samaan kokonaisuuteen liittyvästä kavihuoneesta löytyy jo oma artikkelinsa: Huone kasveille. Nyt huoltopihalle mahdollistetaan muitakin toimintoja.
Rakkaalla lapsella on monta käyttötarkoitusta: työhuone, verstas, pihavaja, varasto, huussi. Ensimmäiset sukulaiset varasivat jo pelkkien huhupuheiden perusteella vajaa myös yöpymiskäyttöön. Varsinainen monitoimirakennus siis.
Alla julkisivu- ja pohjapiirustukset. Huomaathan, että kaikki ratkaisut ovat omiin kokemuksiin ja mieltymyksiin perustuvia. Mikään virallinen taho ei ole rakenteita tarkistanut tai esim. lujuuslaskelmia tehnyt. Käytä siis omaa harkintaa, jos otat näistä mallia. 🙂
Virallisemmin sanottuna kyseessä on rakennelma. Tällä termillä Lupapisteessä lupaa haetaan. Kun suunnitellun rakennelman pinta-ala on alle 15 neliötä, siinä ei ole hormia, etäisyys rannasta on yli 40 metriä, naapurin rajaan on vähintään 4 metriä, etäisyys muista rakennelmista vähintään 8 metriä ja jos ko. rakennelmia on kiinteistöllä alle rakennusjärjestyksessä säädetyn maksimilukumäärän, anomus käsitellään kevyemmällä ilmoitusmenettelyllä. Mainitut ehdot tulivat täytettyä. Parin iteraatiokierroksen jälkeen saimme sitten positiivisen päätöksen ja projekti lähti käyntiin.
Maatöitä
Tulevan vajan ja kasvihuoneen kohdalla on kalliossa notkelma, jossa nuo mainitut rikkakasvitkin kasvoivat. Siitä piti ensin poistaa pehmeä maa-aines ja sitten tuoda tilalle mursketta. Pehmeälle ainekselle löytyi hyvä läjityspaikka aivan vierestä. Tästä oli tuplahyöty. Ensinnäkin aikaa ja rahaa säästyi, kun maata ei tarvinnut kuljettaa pois. Lisäksi saimme uusiokäyttöön tontin vähäisiä multavarantoja.
Asia, jota aina ihmettelee, on miten isolta vaikuttavat maa-ainesmäärät häviävät pienellekin alueelle. Pohjan tasaamista varten urakoitsija ajoi paikalle kasettikuorman eli 40 tonnia mursketta. Se toki riitti, mutta yhtään ei jäänyt ylimääräistä. Eläteltiin toiveita, että muutama kottikärrykuorma olisi voitu hyödyntää muualla tontillamme, mutta ei sitten tällä kertaa onnistunut.
Kaivuutyöt teki sama paikallinen yrittäjä, joka on urakoinut kohteemme muutkin maatyöt. Asiat hoituvat kummasti helpommin, kun on tuttuja tekijöitä!
Perävaunukuormallinen mursketta riitti juuri ja juuri tasaamaan pohjat rakennelmille.Tähän oli hyvä alkaa tehdä perustuksia.
Perustukset ja alapohja
Perustamisvaihtoehtoja on monia. Koska kyseessä on kevyt rakennelma, päädyimme yksinkertaiseen ratkaisuun. Tasatulle murskeelle laitoimme alimmaiseksi 400 x 400 betoniset pihalaatat ja niiden päälle pilariharkot. Kaivinkonekuski oli tehnyt hyvää työtä alustan kanssa. Se oli tiiviiksi tärytetty ja vaaterissa. Laattojen ja harkkojen asettelu oli suht sujuvaa. Rakennelman saattaminen linjaan päärakennuksen kanssa oli tietysti tarkkuutta vaativa operaatio.
Perhepiirimme arkkitehtia jälleen konsultoiden ja myös Googlelta neuvoa kysyen, alapohjan rakenteeksi tuli 48×148 kestopuiset palkistot 60:n jaolla. Jänneväli poikittain on sen verran pitkä (n. kolme metriä), että vahvistin palkistoja myöhemmin vielä muutamalla keskellä olevalla ylimääräisellä tuella. Pilariharkkojen reiät täytimme S100-betonilla, johon upotettiin alajuoksun tartunnoiksi 8 millin harjateräksen pätkät.
Betonilaatat, pilariharkot ja kestopuukehikko paikoillaan.Perustusten ja alapohjan rakenne sivulta katsottuna. Pilariharkkojen päällä on kakkosneloset lappeellaan (välissä huopakaista) ja niiden päällä 48×148 lankut. Tällä ratkaisulla saadaan siisti kehys koko perustuksen ympäri. Poikittaispalkkien asentaminenkin hoituu helposti ja ilman kulmarautoja yms. vippaskonsteja.
Runko
Seinärunko on kakkosnelosista. Tolpat ovat periaatteessa 60:n jaolla nekin, mutta aukotukset ovia ja ikkunoita varten tietysti vähän sotkevat asiaa. Asensimme runkotolpat ennen lattiapalkkeja. Kehikon sisäpuolella liikkuminen oli huomattavasti helpompaa, kun esteitä poikittaissuunnassa oli alkuun mahdollisimman vähän
Tästä alkaa rakennelma nousta. Takaseinässä ei ole ikkunoita, joten runkotolpat ovat tasavälein.Vaja hahmottuu – seinien ja katon tukirankenteet paikoillaan. Räystäiden designiin haettiin mallia päärakennuksesta. Päädyisssä oli jonkin verran nikkarointia, mutta räystäät ovat kyllä paitsi toimivat myös siistin näköiset tällä tavalla toteutettuna.
Rakennuksessa on pulpettikatto, kuten päärakennuksessakin. Kattokaltevuudeksi päätimme vähän loivemman eli n. neljä astetta. Kattotuolit ovat 48×148 palkkeja. Katteeksi tulee huopa, jonka alla on raakaponttilaudoitus. Tästä tarkemmin seuraavassa jaksossa, jossa lisäksi mukana ainakin seinien panelointia.
Laituriprojektin suunnitteluvaihe oli ja meni – nyt siirryimme tekoihin. Vuorossa oli rantakiinnityksen teko betonivaluna. Betonin valaminen on paitsi miehekästä myös omalla tavallaan kiehtovaa puuhaa. Sellaista hard core -rakentamista!
Kesähuvilaa rakennettaessa suhtautuminen rahaan on ehkä vähän erilaista kuin muissa kiinteistö- tai asumisasioissa. Siitä huolimatta ainakin itseäni kiinnostaisi sekä tietää etukäteen paljonko rahaa tulee menemään että myös jälkeenpäin ymmärtää, miten arvauksissa onnistuttiin. Keräsin tähän artikkeliin tähänastisia kokemuksiamme kustannusarvioinnista ja toteutuneista kuluista. Jatka lukemista ”Kokonaiskustannukset”→
Perustukset ovat valmiina asennusta varten. Kontion toimitus – ikkunoita ja ovia lukuunottamatta – tuli ajallaan viime viikon alussa. Pystytysporukka aloittaa työnsä tällä viikolla. Kohta siis pitäisi alkaa tapahtua. Tässä ohessa on ollut paljon kaikenlaista järjesteltävää, valmisteltavaa sekä siivottavaa. Niiden oheen on saatu mahtumaan vähän mökkielämästä nauttimistakin.
Loma on aina väillä tarpeen ja paikallaan. Sillä aikaa, kun kurvailimme autolla pitkin Baltiaa ja Keski-Eurooppaa, huvilaprojektimme eteni pykälän eteenpäin. Uudelle talolle saatiin perustukset.
Moderni hirsihuvila merenrannalle. Kokemuksia ja tapahtumia projektin varrelta. 