Vietimme mökkikauden päättäjäisiä lyhtyjen ja avotulen loisteessa. Kesän yltiöaurinkoiset ja -lämpimät kelit ovat takanapäin, mutta on syksyn lähestymisessä positiivisiakin puolia. Projektin viimeistelytöiden osalta on myös edistystä näköpiirissä.

Voisi sanoa, että ihmeiden aika ei ole ohi. Keittiön kaapistot ovat vihdoin valmiit. Sokkelit pitää vielä asentaa, mutta se on pientä verrattuna koko kevään ja kesän kestäneeseen niemekkeen laatikostojen kanssa sähläämiseen.

Ei silti, kyllä Keittiömaailma on meitä auliisti auttanut ja toimittanut uutta laatikkoa, kiskoa, kiinnikettä, etulevyä jne. sitä mukaa, kun edellinen toimitus on vääräksi havaittu ja asiasta on reklamoitu. Jokainen erillistoimitus tehtaalta on vienyt 3-4 viikkoa ja siihen päälle vielä viiveet tiedonkulussa, lähetysten noutamiseen käytetty aika ja muuta vastaavaa. Näihin ne kuukaudet ovat palaneet. Pääasia kuitenkin on, että nyt kaapistot ovat sekä toiminnallisesti että ulkonäöllisesti käyttökelpoiset.

Juhannuskokko elokuun lopulla

Viimeiset keittiösäädöt tehtiin lauantaina aamulla. Iltapävästä eteeenpäin saimmekin sitten keskittyä tulien virittelyyn venetsialaisten merkeissä. Isoimmassa roolissa oli jo keväällä kasattu juhannuskokko. Koska kesä oli sellainen kuin oli, ei kokon polttoa voitu aiemmin edes ajatella. Viime aikoina on kuitenkin satanut sen verran, että avotulenteko tällä kertaa onnistui.

Tosin ennen kuin pääsimme kokkoa sytyttämään, se piti ensin siirtää lähemmäs vesirajaa. Keväällä, kun teimme sen ensimmäisen version juhannusta varten, ei puissa ollut vielä lehtiä. Kokko tuli aivan liian lähelle rannan puita. Jos sen olisi siinä sytyttänyt, lähipuiden oksat ja lehdet olisivat varmasti kärähtäneet. Joonaksen kanssa siirsimme kokon niin lähelle rantaviivaa kuin sen suinkin sai. Lisäksi kannoimme kekoon vielä lisää jätepuuta sekä risuja ja oksia ympäri pihaa.

Ihan näyttävä kokko siitä lopulta tulikin:

Jätkänkynttilä höylätystä lamellihirrestä

Viime kesän hirsiasennuksista jäi yli muutama hirrenpätkä sekä yksi silloin heti alkuun kokonaan vaihdettu pitkä hirsi. Hienoa, paksua tavaraa, jota ei halua pois heittää eikä myöskään ihan ensimmäisenä saunan pesään laittaa. Vuoden verran ovat odottaneet uusiokäyttöä. Taisi olla Janne, joka sai idean, että hirrestä voisi tehdä jätkänkynttilöitä.

Koska Illat ovat alkaneet pimetä ja oli vielä venetsialaisviikonloppukin, hetki oli oiva kokeiluversiolle. Moottorisahalla vedin poikittaissahaukset hirsipölkkyyn ja sitten vain sytykkeet uriin.

Liekö lamellihirsi tosi tiukkaa kamaa vai olivatko minun kevyellä sähkösahalla aikaansaamat urat liian kapeat, mutta kynttilä ei ihan yhdellä sytyttämisellä käynnistynyt. Apuun tarvittiin puhallusta palkeilla eli vanha kunnon Stiga -uimapatjapumppu kehiin ja lopulta soihtu toimi oikein hyvin.

Seinien tasoittelua

Väliseinien levytykset ovat tällä hetkellä puolivalmiiita. Sähkötyöt ovat sen verran kesken, että seinistä on voitu levyttää vain toiset puolet. Asennettuja kipsilevyjä on muun puuhastelun lomassa alettu tasoitella. Homma on sen verran vastenmielistä, että koko ajan yrittää aktiivisesti keksiä jotain muuta muka tärkeämpää tekemistä. Kliimaksina tässä suhteessa on makuuhuoneiden levykattojen tasoitus. En ole edes uskaltanut asiaa ajatella. Vakavassa harkinnassa on työn teettäminen ammattilaisilla. Jos sellaisia vain jostain löytäisi.

Ulko-oven vaihto

Viime viikonloppuna tehtiin kolmistaan – minä, Mari ja Joonas – sellainen uroteko, että jälkeenpäin oikein hirvittää. Asensimme huvilan terassin puolelle uuden ulko-oven.

Tähän asti (työmaa)oven virkaa on toimittanut vanhasta mökistä aikoinaan talteen otettu ulko-ovi. Kontiotuotteen asennuspakettiin kuului kahden ulko-oven asennus. Toinen asennus tästä kiintiöstä käytettiin viime syksynä väliaikaisoven asennukseen. Lopullisen oven asennus jäi siis muiden eli meidän tehtäväksi.

Valkoinen vanha ovi irrotettiin ensin alta pois ja siirrettiin talteen kierrätystä varten. Putsattuun karmiaukkoon päästiin sitten asentamaan uutta ovea. Kunhan se saatiin ensin siirrettyä pihan pressutallista terasille. Ovi – samoin kuin pääovi – ovat molemmat täyslasisia ja painavat todella paljon. Jotenkin saimme oven karmeineen nostettua ensin terasille ja lopulta myös oikealle paikalleen.

Oven valmistajalla, Piklaksella, on muuten varsin kelvollinen opastusvideo asennusta helpottamaan. Siinä miehet tietysti pyörittelevät ovia ja karmeja näppärästi joka suuntaan. Meidän asennusprosessista tehty video olisi edustanut jotain aivan toista genreä.

Pienetkin teot auttavat

Ympäristöyöstävällisyys tuntuu hyvältä. Vasta-asennetun ulko-oven karmirakojen tilkintään käytin pellavarivettä. Paitsi että rive lienee ekologisempaa, myös sen leikkaaminen ja asennus on huomattavasti toisena vaihtoehtona ollutta lasivillaa mukavampaa. Taas olemme ottaneet pienen askeleen kohti parempaa maailmaa. Ja kohti huvilan valmistumista siinä samalla.