Rantasaunamme lopputarkastus oli elo/syyskuun vaihteessa. Muuten kaikki oli kunnossa, mutta terassin kaiteet eivät läpäisseet tarkastusta. Tämä ei tullut yllätyksenä, koska terassit eivät ole lopullisessa kuosissaan ja sitä myötä kaiteitakaan ei tarkastukseen mennessä voitu asentaa. Toistaiseksi mennään väliaikaisratkaisuilla ja kunhan lopulliset terassit ja kaiteet saadaan paikoilleen, riittää valokuvien lähettäminen rakennusvalvontaan.
Täässä kuvia rantasaunasta valmiina:
Saunakompleksimme julkisivu merelle. Kuten näkyy, pientä viimeistelyä vielä tarvitaan paitsi kaiteiden myös terassin katteen ja lisäportaiden osalta.Rantasauna ylärinteen puolelta (päämökin suunnalta) vähän aiemmin kesällä.Sisänäkymä, kun viimeinenkin lista oli paikallaan. Kuva vastakkaisesta suunnasta. Vasemmalla ovesta näkyy väliterassi ja ovi saunaan.Saunatuvan sisustus alkaa muotoutua.
Loppuun vielä 360 asteen video saunatuvan sisätiloista:
Yhteenveto
Kokonaisuutena projekti sujui ilman suurempia kupruja. Salvos toimittajana hoiti osuutensa lupaustensa mukaisesti ja asiakaspalvelu vastasi nopeasti sekä asiallisesti niihin muutamiin kysymyksiin, joita matkan varrella heräsi.
Salvoksen tuotteen hinta/laatu -suhde on tämän projektin perusteella hyvä. Erinomaiseen pääsy vaatisi tarvikkeiden laatutason nostoa. Tämä on tietysti subjektiivinen näkemys, johon varmaan löytyy eriäviä mielipiteitä. Asiaa pohtivien kannattaa käydä katsomassa ja tutkimassa Salvoksen esittelyrakennuksia. Ne vastaavat ainakin meidän kokemuksemme mukaan hyvin myös toimitukseen tulevaa tavaraa.
Eri syistä johtuen valitsimme saunalle ja saunatuvalle erilaiset toimituskokonaisuudet. Sauna tuli kohteeseen täysin valmiina, käytännössä kylpyvalmiina pakettina. Saunatupa puolestaan toimitettiin rakennussarjana. Molempien osalta tilaajan vastuulla oli perustusten teko. Yleisenä kommenttina voisi sanoa, että lopputuloksessa ei ole eroa. Asennusajassa on eroa tietysti enemmänkin. Saunan pystyttäminen vei minimaaliset kaksi tuntia, saunatupaan käytimme neljä kuukautta.
Rakennussarjan etuna kuitenkin on, että pintamateriaalien, värien yms. yksityiskohtien miettimiseen on enemmän aikaa. Esimerkiksi sähkökalusteiden tarpeet pystyy huomattavasti paremmin havainnoimaan, kun seinät ovat pystyssä.
Jos lukija pohtii kumpaan vaihtoehtoon (rakennussarja vs. valmistoimitus) päätyy, niin kannattaa miettiä, miksi ostaisi rakennusarjan. Valmistoimitus maksaa tietysti asennuksen verran enemmän, mutta siinä säästyy paitsi paljon aikaa, myös monilta rakentamisen aikaisilta riskeiltä ja hankaluuksilta.
Meillä on nyt kokemusta sekä Kontion että Salvoksen hirsirakennuksista. Mielenkiintoinen ero näiden kahden yrityksen välillä on, että siinä missä Kontio pyrki myymään mahdollisimman paljon, Salvoksen pyrkimys oli myydä mahdollisimman vakiomuotoista tuotetta. Muutokset ja lisäykset vakioratkaisuihin olivat enemmän tai vähemmän vaikeita ja joskus jopa mahdottomia. Epäilemättä on kuluttujan etu, että markkinoilta löytyy erilaisia tuotteita eri tilanteisiin ja tarpeisiin.
Rantasaunamme osalta on vielä siis jäljellä terassien viimeistely ja sitten onkin aika jatkaa seuraavien projektien merkeissä. Palataan asiaan, kunhan uutta uutisoitavaa ilmenee!
Huopakaton ja ikkunoiden asennuksen jälkeen saunatupa oli teknisesti ottaen vedeltä suojattu. Pintojen kestävyyden ja varsinkin esteettisyyden kannalta oleellinen työvaihe oli vielä jäljellä: maalaus.
Päärakennuksen ja vierasmajan hirsiseinät käsittelimme aikoinaan sekä ulkoa että sisältä tuotteella nimeltä Rubio Monocoat. Kokemuksiamme tästä tuotteesta löytyy esim. näistä aiemmista kirjoituksista:
Tällä kertaa päätimme kuitenkin ottaa riskin ja turvautua Suomessa yleisemmin saatavilla oleviin tuotteisiin. Tässä postauksessa käymme läpi valitut tuotteet ja miten niiden kanssa onnistuimme.
1. Ulkoseinät
Ulkoseinien osalta olennaiset päätökset tehtiin jo tilausvaiheessa edellisenä syksynä. Salvos helpotti valintoja. Heillä oli rajatut vaihtoehdot, joista valita. Tuvan ulkoseiniin tuli Tikkurilan Valtti Plus Color -kuullote, sävynä Piki (TVT 5089). Kyseessä on myös sama tuote ja värisävy, jolla Salvos oli jo tehtaalla käsitellyt saunan seinät.
Tuvan rakentamisen alkuvaiheissa keväällä maalasimme räystäslautoja samalla tavaralla, kuin seiniä myöhemmin kesällä.
Lopputulokseen vaikuttaa tietysti moni asia, mm. valittu tuote, pintojen laatu, säätila ja tietysti myös maalari itse. Yritän tässä keskittyä vain tuohon ensimmäiseen niissä puitteissa, joissa tällainen ei-ammattilainen asiat on kokenut ja ymmärtänyt.
Valtti Plus Color on vesiliukoisena miellyttävä tuote. Seinät käsiteltiin kahteen kertaan. Yllättävää oli, että kuullotteen kuivuminen oli todella hidasta. Vielä senkin jälkeen, kun pinta oli periaatteessa kosketuskuiva, siitä irtosi mustaa väriä. Näin etenkin paikoissa, joissa kuullotetta oli jäänyt paksumpi kerros. Pinta pysyi myös kiiltävänä varsin pitkään, mutta muuttui kyllä himmeäksi ajan myötä. Tämä lienee yhteydessä edellä mainittuun värin tarttumiseen.
Seinät ovat saaneet väripintansa.
Lopputulos on periaatteessa ok. Pinnan tasaisuus ei saunatuvan osalta ole samaa luokkaa kuin Salvoksen tehtaalla työstetyssä saunarakennuksessa. Arvaukseni on, että siellä pintakäsittelyt tehdään koneellisesti tai ainakin ruiskuttamalla. Siveltimellä emme me ainakaan päässeet samaan tasaisuuteen. Tuvan värisävystä tuli saunaan verrattuna niin ikään hieman erilainen. Onneksi sävyero on pieni, hivenen ruskeaan taittava. Tuvan seinät ovat itse asiassa jopa paremmin kohteemme muihin rakennelmiin sopivia.
Yhteenvetona voi sanoa, että ulkoseinien osalta Rubio Monocoatilla saatu lopputulos on käyttämistämme tuotteista selkeästi paras. Valitettavasti mitään ei saa ilmaiseksi. Rubion tuotteet maksavat enemmän, niiden työstäminen on huomattavasti monimutkaisempaa ja koko prosessi vaatii suurempaa tarkkuutta, kuin ns. valtavirran tuotteiden kanssa tilanne on.
2. Sisäseinät ja -listat
Saunatuvan sisäseinien osalta päätimme niin ikään kokeilla meille uutta tuotetta: Teknoksen Helo Solana Wax -hirsivahaa (sävy TM T3072). Tämä oli virhe. Meidän taidoilla ja Salvoksen hirsien höyläpinnoilla lopputulos on juuri ja juuri siedettävä. Isoin ongelma on värin epätasaisuus.
Kokeilimme erilaisia uusintakäsittelyjä välihionnan kanssa ja ilman, mutta lopputulemana oli aina sama epätasaisuus. Käsittelimme Solana Waxilla myös ovi- ja ikkunalistat. Yllättävää kyllä niin ainakin tällaisissa pienissä pinnoissa lopputulos oli huomattavasti parempi, väri oli tasainen ja sävy selkeästi voimakkaampi.
Sisäseinien osalta kokemuksemme oli jälleen se sama: tuli ikävä Rubio Monocoatin jälkeä.
3. Sisäkatto
Saunatuvan sisäkaton paneelit kuuluivat puuvalmiina Salvoksen toimitukseen. Ne olisi pitänyt ymmärtää tilausvaiheessa raksia pois toimituksesta. Sekä paneelien profiili että laatu eivät olleet lainkaan sitä, mitä toivoimme. Koska paneelit olivat jo pihassa ja maksettuina, päätimme kuitenkin ottaa riskin ja maalata sekä asentaa ne paikoilleen.
Paneelien laatu näkyi toki jo heti nippuja avatessa. Lisähaasteita tuli, kun aloimme etsiä kattoon sopivaa maalia. Jostain syystä kukaan ei suoraan osannut sanoa, mikä tuote olisi tähän tarkoitukseen sopiva. Pitkähkön miettimisen jälkeen päädyimme Teknoksen Paneeliseinämaaliin. Tämä silkinhimmeäksi mainostettu maali kahteen kertaan siveltynä Salvoksen mökkilaadun paneleihin tuotti kelvottoman lopputuloksen. Jokainen paneelien epätasaisuus, oksa ja virhe korostuivat himmeässä maalipinnassa.
Asensimme paneelit ja heti näkyi, että jotain oli asialle pakko tehdä. Maalasimme paneelit vielä kertaalleen Teknoksen Futura Aqua 20 puolihimmeällä kalustemaalilla, sävy NCS-S0502-Y. Ei lopputuloksesta vieläkään aivan moitteeton tullut, mutta siedettävä kuitenkin.
Ensimmäinen epäonnistunut valinta.
Ensimmäisen yrityksen paikkasimme kelvolliseksi tällä toisella tuoteella.
4. Lattia
Saunatuvan lattialaudat ostimme paikallisesta K-Raudasta. Laudat ovat 28×145 millistä mäntyä ja tulivat kohteeseemme puuvalmiina. Taas oli päätettävä, millä aineella laudat käsittelisimme.
Tavaran saatavuus, hinta ja laatu ovat ilmiselvästi kehittyneet kuluttajalle epäsuotuisiin suuntiin. Toki saimme näistäkin tarvikkeista kohtuullisen hyvän lattian, mutta hukkaa tuli arvioitua enemmän ja aikaa piti käyttää miettimiseen enemmän kuin täysin priiman tavaran kanssa olisi ollut tilanne. Kuvan lautojen paraatipuolen ruhjeiden lisäksi haasteena oli useiden lautojen pahasti haljenneet päädyt. Reklamoimme asian K-Raudalle. He lupasivat lähettää palautteen valmistajalle ja lisäksi antoivat meille pienen hyvityksen aiheutuneesta vaivasta.
Edellisessä rakennelmassamme käytimme lattiaan Uulan pellavaöljymaalia. Tällä kertaa halusimme aineen, joka olisi helpompi työstää ja jolla saisimme kuultavan lopputuloksen. Valitsimme Osmo Colorin Öljyvahan (sävy 3041 Valkotammi). Jonkinlaiseksi yllätykseksi osoittautui, että valinta osui aivan nappiin. Seinien ja katon hankaluuksien jälkeen odotus oli, että eiköhän lattiankin osalta jotain ongelmia tulisi. Näin ei kuitenkaan käynyt. Osmo Color on riittoisaa, levittäminen sujuvaa ja lopputulos oikein mallikas. Tätä ainakin voimme lämpimästi suositella.
Sisätilat valmiina viimeistä listaa ja sähköasennuksia myöten.
Uuden rantasaunan pystytys alkaa olla nyt loppusilausta vaille valmis. Ensi jaksossa päästäänkin jo esittelemään rantasaunaa lopputarkastuskunnossa sekä vetämään yhteen projektin kokemukset.
Rungon pystyttämisen (ks. edellinen artikkeli) jälkeen seuraava kriittinen vaihe oli rakennelman saaminen sateelta suojaan. Pienehkön hirsirakennelmamme kaikki muut työt oli periaatteessa mahdollista tehdä yksin tai max kahdestaan, mutta ikkunoiden ja oven asennus vaati lisävoimia. Niinpä yhtenä alkukesän viikonloppuna järjestimme talkoot tätä varten.
Hirsirunko valmiina katon ja ikkunoiden asennusta varten:
Telineitä varten oli hankittuna pari sataa metriä kakkosnelosta. Niistä ja aiemmista projekteista ylijääneistä laudoista saimme nikkaroitua ihan kelvolliset tellingit työtasoineen.
Ikkunoita hukassa
Ennen asennusta tarvitaan tietysti myös asennettavat tavarat. Ikkunoiden kanssa oli pieniä toimituksellisia haasteita. Rahtikirjoissa oli listattuna kaksi kollia ikkunoita. Kaukokiito toimitti vain yhden. Kuljettaja teki tarvittavat merkinnät rahtikirjoihin ja lupasi selvittää, missä puuttuva paketti olisi. Tässä vaiheessa oli onneksi kolmisen viikkoa aikaa asennukseen, joten asia ei ollut ns. kriittisellä polulla.
Rahtikirjassa oli kaksi kollia ikkunoita, mutta kuormassa oli vain tämä yksi tiiviisti muovitettu paketti.
Viikko vierähti eikä Kaukokiidolta kuulunut mitään. Vuorossa oli yhteydenotto asiakaspalveluun. Ystävällinen aspan henkilö lupasi selvittää asiaa ja palata pikimmiten. Taas vierähti viikko ja kun mitään ei kuulunut, piti uudestaan soittaa as.palveluun. Jälleen palvelu oli asiallista, mutta lopputulos sama. Kaukokiidolla ei ollut mitään hajua, missä kateissa oleva kolli voisi olla. Kehottivat ottamaan yhteyttä tavaroiden toimittajaan eli Salvokseen ja selvittää heidän kanssaan, mitä tehdä. Tässä vaiheessa alkoi jo pinna kiristyä. Annoin selkeästi ymmärtää, että en kokenut millään lailla velvollisuudekseni jatkuvasti soitella ja selvitellä matkalla hävitettyjen pakettien kohtaloa.
Koska aika alkoi olla kortilla, niin ei auttanut muu kuin ottaa Salvokseen yhteyttä ja kysyä, mistä saataisiin puuttuvat ikkunat työmaalle. Löytyiväthän tavarat lopulta. Vastoin kaikkia toimitusdokumentteja ikkunat olivat kaikki yhdessä kollissa. Selitys oli kuulemma se, että Salvoksen alihankkija lähettää kiinteät ja avattavat ikkunat erillisinä paketteina. Tästä johtui rahtikirjoihin merkityt kaksi kollia. Koska meille tuli sauna omana toimituksena jo viime vuoden lopulla, oli Salvoksen tehtaalla purettu ikkunapaketit ja otettu saunan ikkunat pois. Loput ikkunat oli sinänsä näppärästi pakattu yhteen kolliin. Tässä yhteydessä oli vain unohdettu päivittää toimitusdokumentit.
Lopputulos oli siis hyvä, mutta ylimääräistä työtä tuli tehtyä. Kaukokiidon asiakaspalvelu sai myös kuunnella turhaa asiakkaan kiukuttelua. Siitä pahoittelut, mikäli joku asiaan osallistunut tämän sattuu lukemaan. 🙂
Ikkunoiden asennus
Iso ikkuna ja lasiovi ovat sen verran painavia, että niiden asennukseen ilman nosturia tarvittiin joukko raavaita miehiä. Ylimääräistä haastetta toi jälleen kerran vino ja epätasainen kalliopinta. Talopakettivalmistajien vaatimuksena on tasattu sorapinta kahden metrin mitalta rakennettavan talon ympärillä. Vaatimus on varsin ymmärrettävä, jos ja kun aika on rahaa. Talkoilla tehtävissä harrasteprojekteissa ei onneksi tarvitse ajankäyttöä viimeiseen asti optimoida.
Asennusprosessia harjoiteltiin päädyn kapeamman (=kevyemmän) ikkunan kanssa. Ikkunan alareunan alle asetettiin ensin pienet puupalat, joilla ikkuna asettuu vaateriin. Seinän sisäpintaan ruuvattiin vanerilaput, joita vasten ikkuna nostetaan. Lappujen ansiosta ikkuna ei pääse kaatumaan taloon sisälle ja samalla karmin sisäpinta asettuu seinän kanssa samaan tasoon.
Ikkunat nostettiin kuormaliinojen avulla käsivoimin paikoilleen. Karmeissa esiporattuina oleviin paikkoihin laitettiin kiinnitysruuvit. Ruuvien kohdalle karmin ja seinässä olevan karapuun väliin tuli kiilat, joilla ikkuna kohdistettiin sivusuunnassa oikealle paikalleen. Ruuvit sitten kireälle ja ikkuna oli tukevasti paikoillaan. Periaatteessa yksinkertaista, mutta painavien elementtien liikuttelu ja hienosäätö vaatii sekä voimaa että tarkkuutta.
Katto
Ikkunoiden jälkeen apuvoimat allokoitiin kattohommin. Kattomuotona meillä on loiva, neljän asteen pulpetti. Valinta on tietysti makuasia, mutta yksi etu hirsirungon yhteydessä tästä seuraa. Pulpettikattoisen rakennuksen päädyt ovat kattotuoleihin saakka täyttä hirttä. Tämä päti sekä meille aiemmin tulleissa Kontion rakenteissa kuin myös nyt Salvoksen osalta. Vaikka päätykolmioissa käytettävät hirsipaneelit ovat periaatteessa mitoiltaan yhteensopivia, niin pientä eroavuutta ulkonäössä aina on. Joissain ratkaisuissa on jopa selkeästi näkyvä raja eri rakenteiden välissä. Lisäksi tuntuu hyvältä, että koko seinä on samaa tavaraa alhaalta ylös asti.
Kattoristikot eli – tuolit lepäävät hirsiseinien päällä. Kaikki näkyviin jäävät räystään osat pyrittiin maalaamaan ulkoseinävärillä maanpinnalla jo ennen asennusta. Maalaamisen voi toki tehdä myös jälkeenpäinkin. Ahtaiden räystäskoteloiden maalaus ylöspäin kurkottelemalla enemmän tai vähemmän kumarassa asennossa on työvaihe, jonka mielellään korvaa miellyttävämmillä tavoilla.
Kattoristikoita on yhdeksän kappaletta. Reunimmaiset ruuvattiin suoraan kiinni hirsirungon sisäpintaan. Muut kiinnitettiin kulmaraudoilla. Koolausväliksi määräytyi toimitukseen kuuluneiden Finnfoam -eristeiden mukaisesti 67cm. Mitathan eivät koskaan mene tasan, joten tarvittava säätö on tehty keskimmäisillä ristikoilla (niiden väli on n. 50 cm). Näihin väleihin tulevissa eristeissä oli siis enemmän leikkelytyötä.
Isohko osaurakka oli huopakaton alle tarvittavan aluslaudoituksen (ns. raakapontti) naulaus kattoristikoiden päälle. Talkooporukkamme hoiti homman sujuvasti. Alhaalla oli kaksi henkilöä katkomasssa ja nostelemassa lautoja ylös katolle. Ylhäällä oli niin ikään kaksi henkeä mittaamassa ja naulaamassa lautoja paikoilleen.
Valmis raakaponttilaudoitus.
Nyt oli pahin jo ohi. Pressu kattolaudoituksen päälle ja mahdollinen sade ei enää pääsisi kastelemaan rakenteita.
Tästä jatkettiin taas ilman apuvoimia. Seuraavina vuorossa olivat viimeiset isot ulkopuoliset työt: huopakate sekä seinien maalaus. Näiden jälkeen jatkoimme sisätöillä (eristeet, sisäkatto, lattia, sähköt, maalaukset, listat jne.) – palataan asiaan taas uusien postausten merkeissä.
Rantasaunakompleksimme ensimmäinen osa saapui viime vuoden joulukuussa kuorma-auton lavalla tehtaalla valmiiksi koottuna pakettina. Vajaat kaksi tuntia ja sauna oli käyttövalmis. Kompleksin toinen osio eli saunatupa toimitettiin nyt huhtikuun lopussa rakennussarjana. Tämän osalta olisi hyvä suoritus, jos edes kahdessa kuukaudessa saisimme valmista aikaiseksi. Kolmas vaihe tulee olemaan rakennelmien väliin ja ympärille myöhemmin tulevat terassit.
Aloitetaan tuvan osalta pohjalta eli perustuksista. Rantasaunan rakennuspaikka on haastava. Sauna on tasatulla sorapedillä ja tupa tulee kuoppaiselle ja jyrkälle kalliorinteelle. Väliin jäävä terassi toivottavasti vähän tasoittaa mahdollisia sorapatjan painumisia.
Kalliopohja on varsin aaltoileva. Väliaikaisportaita pitkin pääsee väliterassille, jossa on toistaiseksi pressulla suojattu vaneripohja. Pudotusta on sen verran, että kaiteet ovat tarpeen. Vaikka väliaikaiset ovatkin, Mari tuunasi niistä vähän tyylikkäämmät.
Tuvan perustukset muurattiin pilariharkoilla. Toteutus oli sama kuin aiemmin vierasmajassamme. Kallioon porattiin ensin reiät tartunnoille: 8 millin harjateräkset ja 12 mm:n ankkuriruuvit. Seuraavaksi valettiin anturat ja niiden päälle muuratiin harkot. Harkot joko tasattiin rälläkällä oikeaan korkoon tai niiden päälle tehtiin lisävalu samalla kun harkkojen raudoitetut reiät valettiin täyteen betonia.
Kevät 2024 on ollut erikoinen. Talviset olosuhteet jatkuivat huhtikuun lopulle ja sitten yhtäkkiä olikin jo täysi kesä. Perustusten muuraukset ja valut teimme noin viiden asteen lämpötilassa, joka dokumenttien mukaan pitäisi olla ok. Betonin kovettuminen vain oli todella hidasta. Onneksi oltiin riittävän ajoissa liikkeellä.
Rakennussarja rannassa
Tuvan toimitusajaksi oli edellisenä syksynä sovittu vappuviikko. Salvos olisi halunnut toimittaa tavarat jo kaksi viikkoa etuajassa. Tämä olisi ollut meille turhan aikaista ja sovimme ajankohdaksi huhtikuun viimeisen viikon. Tavarat tulivat sovittuna päivänä, tällä kertaa Kaukokiidon kuljettamana. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin Kaukokiidon alihankkijan tuomana. Kaukokiidon lähimmässä terminaalissa, kun ei kuulemma ollut nosturiautoa saatavilla. Oikein mukava kuski joka tapauksessa.
Koko setti mahtui tarkkaan aseteltuna yhteen kuormaan. Ajotiellä alas rantaan on pari tiukkaa mutkaa, muttta niin vain tämäkin auto perille pääsi. Onneksi näin, sillä kuormalla oli painoa useampi tonni. Kuski oli paikasta innoissaan. Ei ollut tätä ennen autollaan päässyt ajamaan kuormaa aivan vesirajan asti.Tavarat ripoteltuna mahdollisimman optimaalisesti lähelle rakennuspaikkaa. Isossa paketissa edessä ovat rakennuksen hirret. Vasemmalla muu tarvittava puutavara. Lisäksi kuormassa olivat ikkunat, ovi, eristeet, kattohuovat jne.
Kehikon kasaus
Asennusohjeiden mukaisesti aloimme koota hirsikehikkoa. Ainahan ensikertalaisella menee aikaa erilaisten yksityiskohtien miettimiseen eikä virheiltäkään voitu välttyä. Salvoksen ihan kelvollisten ohjeiden mukaisesti saimme kehikon joka tapauksessa kasaan.
Perustuspilarit olivat oikeilla paikoilla. Pientä toleranssia niissä sallitaan. mutta ei paljoa. Ensimäisen hirsivarvin olisi muutenkin syytä olla tarkkaan paikoillaan. Mahdollisia virheitä vaakasuoruudessa tai ristimitoissa olisi vaikea, ellei jopa mahdotonta myöhemmin korjata.
Ohjeissa oli joitakin epätarkkuuksia ja epäloogisuuksia. Suurimpana ihmettelyn aiheena olivat ikkuna- ja oviaukkojen reunoihin tulevat vinoruuvit. Ohjeiden mukaan asennettuina ne tukkivat sekä sähkö- että kierretankoreikiä. Huomasimme asian, kun olimme jo noin kymmenennessä hirsikerrassa. Parin valmistajan asiakaspalveluun soitetun konsultaatiokierroksen jälkeen päädyimme ratkaisuun, jossa jo kiinni ruuvatut ruuvit irrotettiin ja laitettiin uudestaan kiinni, mutta tällä kertaa sivummalle hirteen ja pystympään.
Suunnittelija oli hirsikuviin jopa piirtänyt, miten vinoruuvit osuvat hirsiin porattuihin reikiin. Alla olevassa kuvassa punainen nuoli osoittaa näitä onglemakohtia. Ohuet punaiset vinoviivat merkkaavat ruuveja ja pystysuorat mustat viivat ovat sähkö- ja kierratankoreikiä. Asennettaessa olisi vain pitänyt tajuta, että meidän 110-millisellä hirrellä ja aivan nurkkiin sijoitetuilla aukotuksilla ei ruuveja voi laittaa hirren keskelle, vaan aivan reunaan ja mielellään vielä huomattavasti pystympään kuin ohjeiden 45asetta.
Kun nyt alettiin ruuveista puhua, niin jatketaan vähän lisää. Ruuveilla varmistetaan hirsien asettuminen tiukasti paikoilleen. Nämä lienevät hirsikehikoita työkseen asentaville tuttuja juttuja, mutta tällainen amatööri harvemmin saa tämänkokoisia ruuveja ruuvailla:
Kuvan ylemmät ruuvit (8X200 milliset) tulivat ikkunapieliin ja hirsikehikon nurkkiin. Pidempiä 8×240-millisiä ruuvattiin muutama joka hirteen pystysuoraan. Ruuvauskärkenä oli harrastelijalle vähän epätyypillinen TX40. Mittakaavaa tuomassa on kuvassa keskellä tavallinen 5×90 -millinen ruuvi. Voisi kuvitella, että kehikko pysyy näillä eväin kasassa.Vanha ruuvinvääntimeni oli lujilla ruuvien kanssa. Hyvin kone kesti, vaikka välillä vähän valittikin.
Kehikko valmistuu
Rakennuksen hirret ovat 110 paksuja ja 270 korkeita. Hyvä puoli tämän korkuisissa hirsissä on, että valmista syntyy vauhdilla. Joka varvilla saadaan teholliset 26 senttiä lisää korkeutta. Kaikkiaan hirsikertoja tuli korkeammalle seinälle 13 kappaletta.
Yllä mainitut hirsimitat yhdistettynä talon ulkomittoihin saivat aikaan sen, että pisimmät hirret olivat juuri ja juuri käsin siirrettävissä ja nostettavissa paikoilleen. Toki salilla viihtyneet ja kokeneet raksaajat mitä todennäköisimmin helposti hoitaisivat myös paksummat ja/tai pidemmät palikat paikoilleen. Meidän käytettävissä olevan henkilöstön osalta toimittiin kuitenkin äärirajoilla.
Hirret olivat tehtaalla valmiiksi työstettyjä ja numeroituja. Piirustuksia seuraten kasaaminen oli suoraviivaista. Myös työstölaatu oli oikein hyvä ellei jopa erinomainen. Kulmaliitokset loksahtivat tarkkaan paikoilleen, kunhan vähän nuijalla avitti.
Pystystahtimme vaadittavine tuumailuineen, yritä ja erehdy -vaiheineen sekä telinetöineen oli pari-kolme hirsikertaa päivässä. Kehikko oli pystysssä kahdessa viikonlopussa. Seuraava stressin aihe olikin sitten sadesuojaus. Liekö huolellisten muovitusten ansiota, koska tämän vuoden toukokuussa ei kohteessamme ole satanut käytännössä lainkaan.
Hirsikerrat kaikki asennettuina. Näin pitkälle pääsimme Joonaksen kanssa kahdestaan ja Marin auttaessa aina, kun muilta kiireiltään ehti.
Seuraavat työvaiheet vaativatkin jo apuvoimia – paino erityisesti sanan jälkimmäisellä osalla. Näistä lisää seuraavassa jaksossa, jossa paneudumme mm. kattorakenteisiin, kadonneiden ikkunoiden arvoitukseen sekä lopulta ikkunoiden ja oven asennukseen.
Helppoa rakentamista – tällaista lisää! Toki paikan päällä rakentamisessa on puolensa, mutta valmistoimitus etenkin vuodenlopun pimeässä ja pakkasessa on erittäin hyvä vaihtoehto.
Kaksi tuntia siitä, kun kuljetus saapui kohteeseen oli saunamme asennettuna. Muuten olisi ollut kylpyvalmiinakin, mutta kiuaskivet (12 laatikkoa a 20kg, yhteensä siis 240 kg) piti itse laittaa paikoilleen. Kuljettaja vain naurahti, kun kysyimme, että eikö kivien asennus sisältynytkään toimitukseen. 🙂 Lauteetkin olisimme voineet ottaa asennettuina, mutta Salvoksen valikoimista ei löytynyt meidän makuumme sopivaa ratkaisua.
Tähän toimitukseen sisältyi rantasaunan ensimmäinen puolikas: löylyhuone ja sen yhteydessä oleva pukuhuone. Toisen puolikkaan eli saunatuvan toimitus on ajoitettu toukokuulle. Näiden Salvokselta tilattujen rakennusten lisäksi kompleksiin tulee erinäisiä terasseja. NIiden lopullinen muoto on vielä vähän hakusessa. Isot linjat ovat selvät, mutta yksityiskohdat päätetään vasta sitten, kun näemme, miten rakennelma asettuu paikoilleen.
Lauteet sekä pukuhuoneen sisustus ovat tätä kirjoitettaessa viimeistelyvaiheessa. Niihin palataan tuonnempana. Alla olevien kuvien teksteissä on selostusta siitä, miten rakennus saapui kohteeseen ja miltä sauna näytti siinä vaiheessa, kun oli valmiina ensilöylyihin.
Joulukuun alussa vuonna 2023 oli jo pakkaskelit jopa täällä Länsi-Uudenmaan rannikkolla. Onneksi lunta ei ollut kuin nimeksi. Toimitus tuli tasan ajallaan ja ainakin tähän asti Salvos on muutenkin hoitanut lupaamansa asiat mallikkaasti. Tällaisten valmismökien toimittamiseen liittyy joitain rajoituksia mm. rakennusten mittojen osalta. Hyvin he kuitenkin jumppasivat meidän toiveiden ja vaatimusten kanssa, jotta sopivat kompromissit saatiin aikaiseksi. Joissain asioissa, kuten esim. lauteiden osalta, emme löytäneet Salvoksen valikoimista meille sopivaa ratkaisua joten jätimme ne pois tilauksesta. Toivottavasti myös saunatuvan toimitus sujuu yhtä mallikkaasti. En toisaalta näe syitä miksei – kyseessähän on yksinkertaisempi asia eli pelkkä materiaalitoimitus. Tässä vaiheessa ainakin voimme lämpimästi suositella Salvosta tällaisiin projekteihin!Ajoväylä alas rantaan tekee kaksi tiukkaa 90 asteen mutkaa. Tavalliset kuorma-autot ovat niistä selvinneet ilman erikoisempaa kikkailua, mutta tämä korkea ja leveä kuljetus vaati parin oksantyngän poistoa mutkassa olevasta männystä.
Illan jännittävin hetki – riittääkö nosturin ulottuvuus vai joudummeko kaatamaan puita, jotta auto pääsee lähemmäksi. Kovin monta senttiä ei ilmeisesti jäänyt pelivaraa, mutta hienosti Salvoksen kuljettaja homman hoiti.Sauna maastoutuu rinteeseen mainiosti. Näin ylhäältä katsoen vasemmalle eli siihen, missä nyt ovat nuo väliaikaisportaat, tulee saunatupa.Sauna perustustolppien päällä rannan suunnasta nähtynä. Tässä vaiheessa, kun ei vielä ole tupaa vieressä, rakennus on vähän yksinäisen näköinen. Käyttövalmiina se on tästä huolimatta.Sarjassamme asioita, jotka huomaa vasta sitten kun ne eivät toimi. Vanhan saunamme viemärit olivat jatkuva riesan aihe. Kesällä muuten vain tukossa ja talvipakkasilla lisäksi jäässä. Tämän uuden kanssa on vahva tunne, että viemäröinti toimii paremmin. Pesuvedet johdetaan maahan kaivettuun saunapalloon, josta ne sorapatjan läpi suodattuvat edelleen ympäröivään maastoon.Kiuas on mallia Harvia Legend hormiin integroidulla vesisäiliöllä. Kiuaskivien pesu ja latominen oli aika urakka. Reilu pakkanen toi asiaan vielä lisähaastetta. Tästä selvittiin ja kuvassa palavat ensimmäiset tulet. Ikkunan kahvaan solmittu musta johto on vedenlämmittimen letku. Kuumavesihana kiinnitetään lauteiden alle. Lauteiden asennus on tässä vaiheessa vielä pahasti kesken eli hana ei ole vielä paikoilaan. Kiuasta ei ole kuitenkaan hyvä lämmittää vesisäiliö tyhjänä. Letkun pää on siksi tuettu riittävän korkealle, jotta vedet saadaan pysymään säiliössä, kunnes hana on löytänyt paikkansa.Aikamoiset savut ja höyryt kiukaasta sekä kivistä ensimäisillä kerroilla lähtikin. Kaksi kertaa tehtiin tämä ”kuivaharjoitus” ja kolmannella kertaa olivat isoimmat käryt jo hälvenneet ja pääsimme kokeilemaan myös löylyjä. Tätä olemme seitsemän vuotta odottaneet – rantasauna, josta on näkymät merelle. Edessä oleva iso ikkuna on länteen ja päädyn ikkunasta näkee myös keskikesän auringonlaskut. Seinät ja katto on tehtaalla valmiiksi käsitelty Supi saunavahalla. Sävy on Salvoksen spesiaali, sekoitus Karhu ja Mesi -sävyjä. Lauteet ovat vaaleaa haapaa. Tarkoituksena on niiden osalta pärjätä pelkällä parafiinikäsittelyllä.
Lauteiden ja pukuhuoneen viimeistelyt ovat siis vielä vähän kesken. Näistä aiheista on tarkoitus kertoa lisää ihan lähiaikoina. Myöhemmin keväällä on jälleen luvassa sellaista oikeaa raksaaamista, kun aloitamme saunatuvan pystyttämisen. Mukavaa talven jatkoa!
Etenkin omatoimisissa rakennushommissa ”valmis” on suhteellinen asia. Viranomaiskielellä selkeä määritelmä lienee hyväksytty lopputarkastus. Käytännössä useimmat rakennelmat otetaan kuitenkin käyttöön jo ennen ko. katselmusta. Moni asia – kuten esimerkiksi ne kuuluisat viimeiset puuttuvat listat – jäävät joskus jopa vuosikausiksi odottamaan. Puhumattakaan sisustuksesta, joka ei välttämättä koskaan edes olekaan lopullisessa kuosissaan.
Tämän uuden vierasmajamme osalta valmiusaste ennen käyttöönottoa on selkeästi korkeampi kuin meidän raksaprojekteissa yleensä on ollut tilanne. Tätä on edesauttanut kohteen rajallinen koko sekä tietysti se, että kyseessä ovat aputilat varsinaisen huvilan pihapiirissä.
Tekemättömistä töistä merkittävin on talon etupuolelle tuleva terassi. Palataan siihen myöhemmin ja keskitytään nyt rakennelman sisäpuolisiin juttuihin alla olevien kuvien myötä.
Julkisivu. Terassi ja portaat siis vielä suunniteluasteella.Ovesta sisään astuttaessa tullaan rakennuksen keskellä olevaan oleskelu-/keittiötilaan. Kaappistojen osalta päädyimme jälleen Ikean tuotteisiin. Vasemmalla olevassa korkeassa kaapissa on aamiaiskeittiö ja oikealla on jääkaappi. Vesijohtoa emme taloon vetäneet. Keskustilan toinen puoli. Kuten näkyy sisustus on vielä vaiheessa. Nyt keväällä meillä oli vähän haasteita kuljetuskapasiteetin kanssa – ruokapöydän tuolit ovat kyllä olemassa, mutta toistaiseksi vielä kaupungissa. Vasemmalla oviaukon takana on vuodesohvalla varustettu telkkarihuone. Oikealla on liukuovellinen huone, jossa on kerrossängyt.Takalla saa rakennuksen nopeasti lämpimäksi. Kuten edellisestä kuvasta näkyy, lisänä on myös ilmalämpöpumppu.Päämakuuhuoneen varsinainen juju on isosta ikkunasta aukeava merimaisema. Kuvassa näkyvällä maalaustelineellä on kytkös paitsi arkkitehtimme kouluaikoihin myös rakennuslupaan. Lupia haettaessa meillä oli haasteita rakennusmääräysten kanssa. Kiinteistölle ei saanut rakentaa toista majoituskäyttöön tarkoitettua rakennusta. Niinpä muutimme lupapiirustuksiin tilojen käyttötarkoitukset. Tästä isoikkunaisesta huoneesta tehtiin tuttavien ideoimana ateljee. Sittemmin olemme tehneet järjestelyjä, joilla saamme rakennuksesta virallisestikin asuintilaa.Näkymä päämakkarista keittiö/oleskelutilan läpi telkkarihuoneeseen. Ulko-ovi on vasemmalla ison ikkunan vieressä saappaiden kohdalla.Makuualkoviin rakensimme kiinteät kerrossängyt. Seiniin kiinnitetty kantava runko on toteutettu Bauhausista ostetusta liimapuulevystä. Yläsängyn tikapuut ovat vielä suunnitteluasteella – vasemman reunan väliaikainen tukipuu tulee poistumaan.Oleskelu-/TV-tla.
Sähkärimme on hirsirakennusspesialisti. Tekee mielellään juuri tämäntyyppisiä kohteita kuin nämä meidän rakennelmamme. Ymmärrän tämän hyvin – sen verran kiehtova materiaali massiivipuu on.
Hirsirakennuksen sähköissä etukäteissuunnittelu on tärkeää. Seiniin porataan tarvittavat sähköreiät tehtaalla eikä niitä voi enää jälkeenpäin lisätä. Toki jos väliseinät ovat runkorakenteisia, niihin voi kätkeä sähkövetoja rakennusvaiheessakin. Kaikkia johtoja ei kuitenkaan voi väliseinissäkään vetää. Jos hirressä ei ole reikää porattuna haluttuun paikkaan, joudutaan pahimmassa tapauksessa turvautumaan pintavetoihin. Sitähän ei kukaan etenkään uuteen rakennukseen halua.
Kaikkia pistorasia yms. tarpeita on vaikea etukäteen hahmottaa. Senpä takia kannattaa teettää ylimääräisiä reikiä riittävästi. Ne kun eivät maksa mitään – koneet tekevät reiät automaattisesti. Tähänkin rakennelmaan porautimme reikiä joka nurkan molemmin puolin, ikkunoiden viereen sekä erilaisiin muihin kohtiin joihin ehkä joskus saattaisi olla mahdollista, että kenties tulisi tarve pistorasialle, katkaisijalle, valolle tai jollekin muulle laitteelle.
Sähkösuunnitelma
Tähän pieneen projektiin emme palkanneet varsinaista sähkösuunnittelijaa. Peruspohjakuvaan merkitsimme paikat, joihin halusimme pistorasiat, valokatkaisijat sekä muut tarvittavat sähkökalusteet. Sähkömiehen kanssa sitten kävimme läpi nämä tarpeemme. Hän antoi oman palautteensa, jonka perusteella hienosäädimme suunnitelmaa. Lopuksi sähkäri viimeisteli suunnitelman johdotuksilla, tarvittavilla jakorasioilla yms. sekä määritteli sähkökeskuksen sulakkeineen. Valmis dokumentti ei välttämättä ole tyylikkäin mahdollinen, mutta tähän tarkoitukseen varsin riittävä.
”Sähkösuunnitelma”
Poraus eli sahaus
Sähköreiät siis kulkevat hirsien sisällä pystysuorassa. Pistorasioita yms. varten seiniin pitää tehdä sopiviin paikkoihin reiät, joista johdot vedetään ja joihin upotetaan rasiat sähkökalusteita varten. Rasiareikien poraaminen (vai pitäisikö puhua sahaamisesta) on etenkin tällaisille amatöörille jännittävää puuhaa. Ehjän hirsiseinän rikkominen stressaa alkuun. Entä jos tehtaalla porattu hirren sisällä oleva reikä ei olekaan kohdillaan? Tai jos piirustuksissa onkin virhe ja reikä onkin vaikka muutaman sentin sivussa? Puhumattakaan siitä, etä omat mittaukset ovat menneet vikaan. Meidän tapauksessa stressiä ja virheen mahdollisuutta pienensi se, että talo seisoo pilareiden päällä. Alimman hirren alapuolelta pystyi tarkistamaan reikien paikat. Lisävarmistukset ovat kyllä aina paikallaan.
Kun oikea paikka on päätetty, rasianreikien poraaminen on suoraviivaista puuhaa:
Näillä eväin homma onnistuu. Kriittisin vaihe on alkureiän lyönti piikillä ja vasaralla. Erityisesti ensimmäisen kanssa jännittää, että osuuko edes sinnepäin.Seuraavaksi reikäsaha porakoneeseen ja menoksi.Reikäsahalla saa kerrallaan poratua vain sen minkä terän ”kuppi” antaa myöten. Reiän tekeminen on porauksen ja talttauksen vuorottelua. Tällaiseen suht ohueen (135mm) hirteen reikä tuli kahdella varvilla.Reikien teon yhteydessä tuli esiin, että rakennuksen hirret ovat todellakin painumatonta tavaraa. Keskimmäinen hirsilaminaatti on pystysuorassa ja se vaati myös talttaussunnaan kääntämistä 90 astetta.Löytyihän se hirteen tehtaalla porattu reikä. Ja juuri sieltä mistä pitikin!Vähän imurointia ja rasia on valmis johdotuksia varten. Yksi käytännön detalji on, että itse rasiat ovat hirsiseinässä erilaisia kuin runkorakenteisissa seinissä.Sähkötyöt jatkuvat tästä eteenpäin perinteisemmin eli johdotukset sekä kalusteet asennetaan väliseiniin ja kattoihin. Sen jälkeen päästään seinien levytyksiin ja katon panelointiin. Niistä lisää seuraavassa jaksossa.
Päätös oli helppo. Uuden talousrakennuksen ulkoseiniin valitsimme saman värisävyn ja saman tuotteen kuin huvilaan viisi vuotta sitten. Vaikka pyrkimys on tietysti suosia kotimaisia valmistajia, hirsisienien suojauksen osalta pysyttäydyimme tuontitavarassa: Rubio Monocoat ja sen sävy 8551. Vastaavasta sävystä jotkut muut valmistajat käyttävät nimitystä Nordic Black and Brown. Tämä kuvaakin väriä erittäin hyvin. Rakennukset piiloutuvat ympäröivään metsämaisemaan täydellisesti – näin ranta-alueella tällainen maastoon uppoava tyyli tuntuu oikealta.
Valmistajan suosittelemiin työmenetelmiin on kuluneiden vuosien aikana tullut yksi muutos. Aikaisemmin työ suositeltiin aloitettavaksi pintojen pesulla. Nyttemmin on havaittu, että aineiden imeytyvyyden ja sitä myötä pinnan kestävyyden kannalta on suositeltavaa hioa pinta ennen pohjusteen levitystä. Näin myös teimme. Hionta tehtiin akkukäyttöisellä epäkeskolla. Paperin karkeus oli 120. Hiontapölyn poistimme pehmeällä harjalla. Tästä eteenpäin prosessi oli sama kuin viime kerralla.
Työvälineissä on tapahtunut vuosien mittaan ilahduttavaa kehittymistä. Sekä pohjusteen että pintaöljyn levityksessä käytettävien ”padien” käsittelyä helpottaa huomattavasti kuvan sininen muovikahva.
Hirsirungon pystytti siis tälläkin kertaa Kontion asennusporukka. Pystytys tapahtui vauhdilla urakoitsijan sanelemaan tahtiin eikä rakennuttajalla ole mahdollisuutta päästä asioihin vaikuttamaan. Omatoimirakentaja voisi helpottaa elämäänsä lomittamalla eri työvaiheita sopivissa kohdin – esimerkkinä ulkomaalauksen viheliäisin osuus eli räystäskoteloiden maalaus. Tälläkin kertaa niiden pintakäsittely jouduttiin tekemään alhaalta päin sen jälkeen kun katto oli jo asennettu. Helpompaa ja nopeampaa olisi tehdä työ ennen kattoon tulevan raakapontin asennusta. Ja vielä parempi olisi jos myös raakapontin alapuolen maalaisi räystäiden osalta ennen asennusta. Työ olisi huomattavasti helpompaa suorittaa maanpinnalla pukkien päällä. Tästäkin joka tapauksessa selvittiin ja nyt rakennelman ulkoseinät ovat valmiina ottamaan vastaan tulevien vuosien tuulet, sateet ja auringot!
Oli suuri helpotus saada pintakäsittelyt tehtyä ns. hyvän sään aikaan. Edellisen kerran paniikinomaisilta hetkiltä vältyttiin onneksi kokonaan. Tähän vaikutti osaltaan kohteen suhteellinen pienuus, mutta myös kokemuksen perusteella saatu opetus, että ulkoseinien maalaus kannattaa priorisoida korkealle heti rungon pystytyksen jälkeen.
Alla muutamia kuvia pintakäsittelyn etenemisestä. Seuraavassa jaksossa jatkamme rakennuksen tiivistämisellä sateita vastaan sekä eristeiden asennuksilla.
Seinien pintakäsittely alkoi telineiden pystyttämisellä. Hirsipaketin asentajilla oli omat telineensä, jotka urakkansa päätyttyä tietysti veivät mennessään seuraavalle työmaalle. Kuormalavoista sekä muusta ylijäämätavarasta saimme koottua toimivat tellingit. Tarvikkeet riittivät kerrallaan yhteen päätyyn sekä pitkälle sivulle. Aloitimme maalausurakan rakennuksen takapäädystä. Ja urakka jatkui etupuolen pitkältä sivulta.MaisematyöpaikkaTakaseinäkin on jo saanut värinsä. Katon suojana oli tässä vaiheessa vielä pressut – bitumihuovan asentajat tulivat pian tämän jälkeen..Tältä koko komeus näytti, kun seinät olivat valmiit ja myös kattohuopa on asennettuna.
Edellisessä kirjoituksessa kerrottiin, miten talousrakennuksemme sai perustukset. Nyt pääsemme näyttävämpään vaiheeseen – hirsipaketin pystytykseen.
Täsmälleen sovitun mukaisesti eli maanantaina 8.8.22 saapuivat Kontion asentajat kohteeseen. Kaikki kunnia ja kiitos myös hyvin toimineesta logistiikasta valmistajalle. Kaikki tavarat olivat saapuneet ajoissa – ei liian aikaisin mutta ei myöhässäkään.
Asennukseen oli varattu kaksi viikkoa, mutta koska ilmat suosivat ja porukalla oli seuraavat urakat painamassa päälle, koko homma hoitui kolmessa päivässä. Tämänkertaista suoritusta oli mielenkiintoista verrata edelliskertaan viisi vuotta sitten. Silloin kahdelta mieheltä kului yli tuplaten isomman rakennelman kasaamiseen kolme viikkoa.
Tällä kertaa viisi miestä tarvitsi siis kolme päivää. Rehellisyyden nimissä pitää kyllä todeta, että edellisellä kerralla oli asentajista riippumattomia viiveitä. Samoin kolmeen viikkoon Suomessa lähes väistämättä sisältyy epäsuotuisia sääoloja. Oli miten oli, kiire näkyy myös lopputuloksessa. Ei mitään dramaattista, mutta pientä huomautettavaa siellä täällä. Voi toki olla, että aikakin kultaa muistot, koska viime kerralla ei vastaavia pikkuongelmia ilmennyt lainkaan. Silloin pystyin varauksetta suosittelemaan kokonaispalvelua – nytkin voin silti hyvin suositella.
Kuten ylläolevasta varmaankin jo ilmenee, hirsipaketin kasaaminen säältä suojaan -asentoon sujui aikamoisella rutiinilla. Tee-se-itse -periaatteella asia varmaan myös hoituisi, mutta tällaiselta harrasterakentajalta aikaa kuluisi viikkoja, ehkä jopa kuukausia. Ja kyllähän tässä nikkarointipaineita pääsee vielä tämän jälkeenkin aivan riittävästä purkamaan. 🙂
Alla kuvia ja joitain huomioita kolmen päivän asennusrutistuksesta.
Kun Kontion kuorma oli purettu, piha oli taas täynnä paketteja.Kello seitsemän maanantaiaamuna asentajat tulivat kolmella autolla. Hauska yksityiskohta oli, että asennusfirma oli paikallinen – Tenholasta.Helppoa kun sen osaa. Painavia hirsiä ei kukaan mielellään siirtele turhaan. Kaikki ovat tyytyväisiä, kun menevät kerralla oikein ja paikoilleen. Tässä(kin) ilmiselvästi kokemus auttaa.Ensimmäisen päivän iltana rakennus oli jo saanut muotonsa. Isohko ja toistaiseksi vielä vaalea rakennelma muuttaa pihan näkymiä melkoisesti. Arkkitehti/pääsuunnitelijamme arvioi sekä visioidensa toteutumista että työn jälkeä. Molemmat olivat ilmeisen ok.Sisällä oli tässä vaiheessa varsin avaraa.Toisen päivän jälkeen draamaa sai hakea lähinnä valaistuksen avulla. Vaihteeksi kuva takaseinästä. Projekti toki eteni koko ajan. Räystäät ja katto olivat päivän teema.Yksi rakennelman kuningasajatuksista on näkymä päätyhuoneen isosta ikkunasta merelle ilta-aurinkoon.Kolmannen päivän jälkeen näytti tältä. Päivän urakkaan kuuluivat ulko-oven, ikkunoiden ja lattiapalkkien asennukset. Kontion asennusporukka on työnsä tehnyt ja poistunut. Tullakseen seuraavalla viikolla takaisin korjaamaan parit pienet puutteet ja virheet. Tällä kertaa huopakaton asennuksen hoiti oma urakoitsijansa pari viikkoa myöhemmin. Siihen asti talon katolla oli pressut suojana.
Tästä eteenpäin vastuu projektin etenemisestä on meillä itsellämme. Ensimmäinen ja kiireellinen operaatio olisi ulkoseinien pintakäsittely. Siihen paneudumme seuraavassa jaksossa.
Huvilan keittiö alkaa olla esittelykunnossa. Vaikka itse sanonkin, niin siitä tuli oikein tyylikäs, epäilemättä myös trendikäs, mutta ennen kaikkea käytännöllinen.
Siitä onkin jo vierähtänyt aika tovi, kun viimeksi kirjoitin keittiöstämme. Viikko sitten sähköurakoitsijamme kytki välitilan valot sekä pistorasiat. Johdot kulkevat osin ikkunan karmien sisällä, joten listoitukset ovat joutuneet odottamaan. Nyt saatiin nekin paikoilleen ja keittiön ilme alkaa olla koko lailla viimeistelty. Alla kuvia lopputulemasta.
Aivan kaikkea ei onnistuttu tiloihin mahduttamaan, mm. haave aamiaiskaapista jäi toteutumatta. Lopputulokseen ollaan kuitenkin oikein tyytyväisiä. Hyvä näin koska tämä ”mökkikeittiömme” on kaupunkiasuntomme vastaavaa isompi, monipuolisempi, paremmin varusteltu ja näin ollen tietysti myös kalliimpi. Logiikka taustalla on – kuten meidät tuntevat hyvin tietävät – että vakiasuntoamme olemme vaihtaneet tasaisen epätasaiseen tahtiin, mutta tämä huvila on tehty pysyväksi. 🙂
Maaliin keittiön osalta siis päästiin. Jos projektin aikaisemmat, joiltain osin jopa värikkäätkin vaiheet kiinnostavat, niin näistä vanhoista artikkeleista löytyy lisäselostuksia:
Moderni hirsihuvila merenrannalle. Kokemuksia ja tapahtumia projektin varrelta. 