Hirsien pintakäsittely, osa 1

Eipä juuri ehditty hirsiä vedellä, kun viime viikonloppuna alettiin vedellä hirsiin pintakäsittelyä. 🙂 Kuten aika monessa asiassa, niin myös maalausurakoissa suurin osa työstä ja ajasta menee erilaisiin valmistelu- ja oheistoimiin. Tällä kertaa harjoitus oli tässä suhteessa jopa poikkeuksellinen.

Ennen maalaamista pitää olla sitä varten pystytetyt toimivat telineet. Asennusporukka, joka pystytti huvilan rungon ja asensi vesikaton, halusi itse tehdä telineet pitkästä tavarasta. Asian positiivinen puoli on että vajaasärmäinen pattinki on suht edullista. Mutta erityisesti lämmittää se, että telinevuokrat ovat nyt tasan nolla.

Pojat telineillä

Asennusporukka värkkäsi itse telineet pitkästä tavarasta. Tulihan niistä tukevat ja vähän vielä parantelivat rakenteita, kun vastaava mestari oli antanut oman ”palautteensa”.

Kaikestahan joutuu tietenkin tavalla tai toisella maksamaan. Negatiivisella puolella on pari juttua. Telinetyöt eivät urakkaa varsinaisesti edistä, joten ne tehdään minimipanostuksella. Tämän seurauksena virolaisten kasaamat tellingit olivat varsin minimalistiset. Vastaava mestari haukkoi henkeään kun näki viritelmän. Hyvä ettei saanut sydänkohtausta.

Toinen juttu on, että telineiden rakentamisessa ei ollut mietitty rakenteellisia asioita. Jokainen liitos on tehty sillä periaatteella, että se kestäisi vaikka kerrostalon rakentamisen. Pitkiä, jopa viisitoistasenttisiä ruuveja oli vedetty vähintään kolme jokaiseen kohtaan, missä puutavara kohtasi toisen. Ammattilaisilla on myös tähän tarkoitukseen sopivat työkalut – ruuvit oli vedetty n. sentin syvyyteen kakkosnelosiin. Mun muuten hyvä Makitan ruuvinväänin oli kuitenkin kovilla, kun purin liitoksia. Purkuhommiin jouduin, koska telineet oli tehty katto- ja räystästöitä varten. Seinän maalausta varten kulkutasoja piti laskea metrin alemmas.

Näistäkin haasteista selvittiin. Viron poikien taidonnäytteen korjailujen lisäksi kasattiin Joonaksen kanssa telineet myös talon päätyyn. Niistä tuli pihalta katsottuna jopa siistimmät, mutta käytäntö oli vähän toisenlainen. Sanavalmis miniämme Liisa antoikin heti rakentavaa (!) palautetta. Liisalla on toki pohjaa kommenteilleen. Usean vuoden kokemus rakennusten maalamisesta alan urakoitsijan palveluksessa. Meidän telineet eivät kuulemma olleet ihan huteroimmat, joilla oli joutunut töitä tekemään. Top-5:een selkeästi päästiin.

Talon pääty, telineet ja Liisa

Muuten nämä meidän Joonaksen kanssa rakentamat telineet talon päädyssä olivat oikein pätevät, mutta työtasojen jänneväli on turhan pitkä. Kakkosneloset joustavat mukavasti.

Talon ympärillä on kahdella sivulla terassit, joiden runkojen teko kuului Kontiolta tilattuun asennuspakettiin. Terassilautoja emme kuitenkaan heiltä halunneet ostaa. Runkopalkkien päälle on nyt viritelty kuormalavoja, joiden päälle puolestaan hommasin Bauhausista alumiinitelineen. Sillä ylettyy juuri ja juuri talon räystäälle asti. Lisänä meillä on vielä erilaisia tikkaita. Nähtäväksi jää pärjätäänkö näillä vai pitääkö rakentaa kiinteitä työtasoja myös terassien puolelle.

Alumiinitelineet ja - tikkaat

Talon kahdella terassisivulla yritetään pärjätä alumiinitelineellä ja -tikailla.

Sitten kun mestat olivat valmiit, pääsimme aloittamaan varsinaiset pintakäsittelytoimet. Olisi helpompaa puhua maalaamisesta, mutta sen sanan käyttäminen vähän tökkii. Vedämme nimittäin talon pintoihin sekä ulkona että sisällä pellavansiemeniin pohjautuvan öljyn. Toisaalta talon öljyäminen kuulostaa siltä, että hirret käsiteltäisiin jollain Motonetista ostetulla 10W40 -tavaralla. Joka tapauksessa tavoitteena on saada hirsien pintoihin hyvännäköinen, kestävä ja halutun värinen suojaus.

Tuote, jota käytämme on nimeltään Rubio Monocoat. Törmäsimme aineeseen eräässä mallikohteessa, johon tutustuimme eri vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia kartoittaessamme. Ihastuimme lopputulokseen kovasti ja päätimme heti, että sillä mennään. Tuote toki löytyy googlaamalla, mutta sen ostaminen on lievästi sanoen hankalahkoa. Sama muuten pätee sen työstämiseenkin, josta lisää tässä kirjoituksessa vähän myöhemmin.

Rubio Monocoat

Pohjuste, joka vedetään pestylle hirsipinnalle. Valkoisilla vaahtomuovin paloilla tasoitetaan siveltimen jäljet. Lopputulemasta on esimerkkikuva vähän alempana tässä tarinassa.

Yritin siis ensin netistä löytää ostopaikkaa tai edes yhteystietoja, miten lähteä liikkeelle. Lähetin sähköpostikyselyn myös tuotteen valmistajalle Belgiaan. Ei vastausta. Amazonin eri versioissa olisi joitain ko. firman tuotteita saatavilla. Me halutaan kuitenkin aivan tietty tuote ja tietyllä sävyllä. Sellaisen ostamiseen eivät verkkokaupat antaneet eväitä.

Lopulta pääsin jäljille, kun onnistuin saamaan aineen vanhan maahantuojan toimarin puhelimella kiinni. Hän kertoi, että olivat hyvässä yhteisymmärryksessä sopineet ex-tuotepäällikönsä kanssa edustuksen siirrosta tämän kaverin uuden yrityksen hoidettavaksi. Firman nimi on Chipsandbricks ja sitä vetää Olli Pyykönen. Lähetän tarkemmat yhteystiedot vaikka mailitse, jos niille on tarvetta.

Syynä tähän maahantuontijärjestelyyn oli kuulemma se, että Rubio Monocoat vaatii “normaali” tuotteisiin verrattuna varsin erilaisen työprosessin. Työstämisen kanssa pitää lisäksi olla tarkkana. Jos jostain vaiheesta luistaa tai tekee työn huolimattomasti, niin lopputuloksesta ei tule kunnollista. Pahimmassa tapauksessa homma menee kokonaan pilalle. Tuote vaatii siis hyvän käyttökoulutuksen ja tarkan työnjohdon. Ja näitähän Olli meille kiitettävästi tarjosi. Harvoin olen rakennus- ja remonttihommissa saanut yhtä perusteellista ja henkilökohtaista opastusta!

Olli labrassaan

Olli Pyykönen myy ja tukee erilaisia korkealaatuisia rakennus- ja sisustustuotteita. Kuvassa Olli on ”laboratoriossaan” värimalleja tekemässä.

Kaiken tämän alustuksen ja valmistelun jälkeen pääsimme vihdoin tositoimiin. Pintakäsittelyaineen nimessä on sana “monocoat”. Siitä äkkinäinen voisi päätellä, että urakasta selviäisi yhdellä käsittelyllä. Näin periaatteessa onkin, mutta prosessi ei ole ihan niin yksinkertainen. Käytännössä seinät pitää käydä läpi vähintään viiteen kertaan, mieluummin kuuteen. Olen suht varma, että Olli mielellään kertoo asiasta lisää. Ja toki minäkin voin valaista yksityiskohtia siltä pohjalta, mitä olemme itse tehneet ja kokeneet. Tässä lyhyt kuvaus prosessista:

  1. Seinien pesu valmistajan suosittelemalla pesuaineella
  2. Huuhtelu
  3. Pohjusteen eli primerin levitys siveltimellä
  4. Pohjusteen tasaus vaahtomuovisella “padilla”
  5. Varsinaisen öljyn levitys siveltimellä
  6. Ylimääräisen öljyn poispyyhintä puuvillakankaalla

Me oikaisimme alkua siten, että jätimme pesuaineen pois. Harjasimme (eli käytännössä Janne harjasi) seinät pelkällä vedellä. Tämän vaiheen tarkoituksena on paitsi putsata hirren pinta, myös parantaa pohjusteen ja myöhemmin pintaöljyn imeytyvyyttä.

Seinien pesu

Halusimme varmistaa öljyn kiinnittymisen puuhun ja sitä varten pesimme koko talon ulkosinät vedellä harjaamalla.

Sitten kun seinät olivat pesun jälkeen kuivahtaneet, aloitimme seuraavana päivänä pohjusteen levityksen. Aine on varsin riittoisaa eli litralla vedettiin kevyesti puoli seinää. Vaativampi ja tärkeä vaihe oli pohjusteen tasaus levityksen jälkeen. Aineen piti antaa hetken kuivahtaa ja sen jälkeen se hierottiin kovahkolla vaahtomuovipalasella tasaiseksi. Pienellä harjoittelulla tekniikan oppi helposti. Työstämisessä sai kuitenkin olla tarkkana. Esim. tauot piti ajoittaa aina täysien hirren pituuksien kohdalle, ettei keskelle jäisi liiasta kuivumisesta johtuvia rajoja.

Pohjusteella käsitelty hirsiseinä

Pohjusteessa on tietty värisävy, mutta se ei ole vielä sama kuin pintaöljyssä. Kuvassa kaksi alinta hirsikertaa on siveltimen jäljiltä. Kaksi ylintä on lisäksi padilla tasaiseksi hierottu. Ero on selkeä. Tämä vaihe on lopputuloksen tasaisuuden kannalta kriittinen.

Tänä kesänä jo tavaksi tulleet oikukkaat säät aiheuttivat meille taas sunnuntai-iltana ylimääräistä dramatiikkaa. Ei aiheesta tällä kertaa kuitenkaan sen enempää. Toteanpahan vain, että sateen yllättäessä kannattaa paitsi lopettaa työskentely näillä aineilla, mutta lisäksi huolellisesti suojata vastakäsitellyt pinnat mahdollisilta veden roiskeilta.

Kaksi seinää on käsitelty pohjusteella. Kaksi muuta odottaa vielä vuoroaan. Kun ne ovat primerin osalta valmiit, niin kaikkiin seiniin vedetään lopuksi varsinainen pintaöljy.

Pelkkä pohjustekin näyttää jo oikein hyvältä. Värisävy ei tosin vielä ole se oikea. Odotukset lopullisen ulkonäön suhteen ovat korkealla. Palataan asiaan pintakäsittelytarinan osassa kaksi.

 

 

 

2 thoughts on “Hirsien pintakäsittely, osa 1

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s