Ikkuna- ja kattotalkoot

Rungon pystyttämisen (ks. edellinen artikkeli) jälkeen seuraava kriittinen vaihe oli rakennelman saaminen sateelta suojaan. Pienehkön hirsirakennelmamme kaikki muut työt oli periaatteessa mahdollista tehdä yksin tai max kahdestaan, mutta ikkunoiden ja oven asennus vaati lisävoimia. Niinpä yhtenä alkukesän viikonloppuna järjestimme talkoot tätä varten.

Hirsirunko valmiina katon ja ikkunoiden asennusta varten:

Telineitä varten oli hankittuna pari sataa metriä kakkosnelosta. Niistä ja aiemmista projekteista ylijääneistä laudoista saimme nikkaroitua ihan kelvolliset tellingit työtasoineen.

Ikkunoita hukassa

Ennen asennusta tarvitaan tietysti myös asennettavat tavarat. Ikkunoiden kanssa oli pieniä toimituksellisia haasteita. Rahtikirjoissa oli listattuna kaksi kollia ikkunoita. Kaukokiito toimitti vain yhden. Kuljettaja teki tarvittavat merkinnät rahtikirjoihin ja lupasi selvittää, missä puuttuva paketti olisi. Tässä vaiheessa oli onneksi kolmisen viikkoa aikaa asennukseen, joten asia ei ollut ns. kriittisellä polulla.

Ikkunapaketti
Rahtikirjassa oli kaksi kollia ikkunoita, mutta kuormassa oli vain tämä yksi tiiviisti muovitettu paketti.

Viikko vierähti eikä Kaukokiidolta kuulunut mitään. Vuorossa oli yhteydenotto asiakaspalveluun. Ystävällinen aspan henkilö lupasi selvittää asiaa ja palata pikimmiten. Taas vierähti viikko ja kun mitään ei kuulunut, piti uudestaan soittaa as.palveluun. Jälleen palvelu oli asiallista, mutta lopputulos sama. Kaukokiidolla ei ollut mitään hajua, missä kateissa oleva kolli voisi olla. Kehottivat ottamaan yhteyttä tavaroiden toimittajaan eli Salvokseen ja selvittää heidän kanssaan, mitä tehdä. Tässä vaiheessa alkoi jo pinna kiristyä. Annoin selkeästi ymmärtää, että en kokenut millään lailla velvollisuudekseni jatkuvasti soitella ja selvitellä matkalla hävitettyjen pakettien kohtaloa.

Koska aika alkoi olla kortilla, niin ei auttanut muu kuin ottaa Salvokseen yhteyttä ja kysyä, mistä saataisiin puuttuvat ikkunat työmaalle. Löytyiväthän tavarat lopulta. Vastoin kaikkia toimitusdokumentteja ikkunat olivat kaikki yhdessä kollissa. Selitys oli kuulemma se, että Salvoksen alihankkija lähettää kiinteät ja avattavat ikkunat erillisinä paketteina. Tästä johtui rahtikirjoihin merkityt kaksi kollia. Koska meille tuli sauna omana toimituksena jo viime vuoden lopulla, oli Salvoksen tehtaalla purettu ikkunapaketit ja otettu saunan ikkunat pois. Loput ikkunat oli sinänsä näppärästi pakattu yhteen kolliin. Tässä yhteydessä oli vain unohdettu päivittää toimitusdokumentit.

Lopputulos oli siis hyvä, mutta ylimääräistä työtä tuli tehtyä. Kaukokiidon asiakaspalvelu sai myös kuunnella turhaa asiakkaan kiukuttelua. Siitä pahoittelut, mikäli joku asiaan osallistunut tämän sattuu lukemaan. 🙂

Ikkunoiden asennus

Iso ikkuna ja lasiovi ovat sen verran painavia, että niiden asennukseen ilman nosturia
tarvittiin joukko raavaita miehiä. Ylimääräistä haastetta toi jälleen kerran vino ja epätasainen kalliopinta. Talopakettivalmistajien vaatimuksena on tasattu sorapinta kahden metrin mitalta rakennettavan talon ympärillä. Vaatimus on varsin ymmärrettävä, jos ja kun aika on rahaa. Talkoilla tehtävissä harrasteprojekteissa ei onneksi tarvitse ajankäyttöä viimeiseen asti optimoida.

Asennusprosessia harjoiteltiin päädyn kapeamman (=kevyemmän) ikkunan kanssa. Ikkunan alareunan alle asetettiin ensin pienet puupalat, joilla ikkuna asettuu vaateriin. Seinän sisäpintaan ruuvattiin vanerilaput, joita vasten ikkuna nostetaan. Lappujen ansiosta ikkuna ei pääse kaatumaan taloon sisälle ja samalla karmin sisäpinta asettuu seinän kanssa samaan tasoon.

Ikkunat nostettiin kuormaliinojen avulla käsivoimin paikoilleen. Karmeissa esiporattuina oleviin paikkoihin laitettiin kiinnitysruuvit. Ruuvien kohdalle karmin ja seinässä olevan karapuun väliin tuli kiilat, joilla ikkuna kohdistettiin sivusuunnassa oikealle paikalleen. Ruuvit sitten kireälle ja ikkuna oli tukevasti paikoillaan. Periaatteessa yksinkertaista, mutta painavien elementtien liikuttelu ja hienosäätö vaatii sekä voimaa että tarkkuutta.

Katto

Ikkunoiden jälkeen apuvoimat allokoitiin kattohommin. Kattomuotona meillä on loiva, neljän asteen pulpetti. Valinta on tietysti makuasia, mutta yksi etu hirsirungon yhteydessä tästä seuraa. Pulpettikattoisen rakennuksen päädyt ovat kattotuoleihin saakka täyttä hirttä. Tämä päti sekä meille aiemmin tulleissa Kontion rakenteissa kuin myös nyt Salvoksen osalta. Vaikka päätykolmioissa käytettävät hirsipaneelit ovat periaatteessa mitoiltaan yhteensopivia, niin pientä eroavuutta ulkonäössä aina on. Joissain ratkaisuissa on jopa selkeästi näkyvä raja eri rakenteiden välissä. Lisäksi tuntuu hyvältä, että koko seinä on samaa tavaraa alhaalta ylös asti.

Kattoristikot eli – tuolit lepäävät hirsiseinien päällä. Kaikki näkyviin jäävät räystään osat pyrittiin maalaamaan ulkoseinävärillä maanpinnalla jo ennen asennusta. Maalaamisen voi toki tehdä myös jälkeenpäinkin. Ahtaiden räystäskoteloiden maalaus ylöspäin kurkottelemalla enemmän tai vähemmän kumarassa asennossa on työvaihe, jonka mielellään korvaa miellyttävämmillä tavoilla.

Kattoristikoita on yhdeksän kappaletta. Reunimmaiset ruuvattiin suoraan kiinni hirsirungon sisäpintaan. Muut kiinnitettiin kulmaraudoilla. Koolausväliksi määräytyi toimitukseen kuuluneiden Finnfoam -eristeiden mukaisesti 67cm. Mitathan eivät koskaan mene tasan, joten tarvittava säätö on tehty keskimmäisillä ristikoilla (niiden väli on n. 50 cm). Näihin väleihin tulevissa eristeissä oli siis enemmän leikkelytyötä.

Isohko osaurakka oli huopakaton alle tarvittavan aluslaudoituksen (ns. raakapontti) naulaus kattoristikoiden päälle. Talkooporukkamme hoiti homman sujuvasti. Alhaalla oli kaksi henkilöä katkomasssa ja nostelemassa lautoja ylös katolle. Ylhäällä oli niin ikään kaksi henkeä mittaamassa ja naulaamassa lautoja paikoilleen.

Raakapontit asennettuna
Valmis raakaponttilaudoitus.

Nyt oli pahin jo ohi. Pressu kattolaudoituksen päälle ja mahdollinen sade ei enää pääsisi kastelemaan rakenteita.

Tästä jatkettiin taas ilman apuvoimia. Seuraavina vuorossa olivat viimeiset isot ulkopuoliset työt: huopakate sekä seinien maalaus. Näiden jälkeen jatkoimme sisätöillä (eristeet, sisäkatto, lattia, sähköt, maalaukset, listat jne.) – palataan asiaan taas uusien postausten merkeissä.

Hirsiä kehiin

Rantasaunakompleksimme ensimmäinen osa saapui viime vuoden joulukuussa kuorma-auton lavalla tehtaalla valmiiksi koottuna pakettina. Vajaat kaksi tuntia ja sauna oli käyttövalmis. Kompleksin toinen osio eli saunatupa toimitettiin nyt huhtikuun lopussa rakennussarjana. Tämän osalta olisi hyvä suoritus, jos edes kahdessa kuukaudessa saisimme valmista aikaiseksi. Kolmas vaihe tulee olemaan rakennelmien väliin ja ympärille myöhemmin tulevat terassit.

Aloitetaan tuvan osalta pohjalta eli perustuksista. Rantasaunan rakennuspaikka on haastava. Sauna on tasatulla sorapedillä ja tupa tulee kuoppaiselle ja jyrkälle kalliorinteelle. Väliin jäävä terassi toivottavasti vähän tasoittaa mahdollisia sorapatjan painumisia.

Saunatuvan perustukset
Kalliopohja on varsin aaltoileva. Väliaikaisportaita pitkin pääsee väliterassille, jossa on toistaiseksi pressulla suojattu vaneripohja. Pudotusta on sen verran, että kaiteet ovat tarpeen. Vaikka väliaikaiset ovatkin, Mari tuunasi niistä vähän tyylikkäämmät.

Tuvan perustukset muurattiin pilariharkoilla. Toteutus oli sama kuin aiemmin vierasmajassamme. Kallioon porattiin ensin reiät tartunnoille: 8 millin harjateräkset ja 12 mm:n ankkuriruuvit. Seuraavaksi valettiin anturat ja niiden päälle muuratiin harkot. Harkot joko tasattiin rälläkällä oikeaan korkoon tai niiden päälle tehtiin lisävalu samalla kun harkkojen raudoitetut reiät valettiin täyteen betonia.

Kevät 2024 on ollut erikoinen. Talviset olosuhteet jatkuivat huhtikuun lopulle ja sitten yhtäkkiä olikin jo täysi kesä. Perustusten muuraukset ja valut teimme noin viiden asteen lämpötilassa, joka dokumenttien mukaan pitäisi olla ok. Betonin kovettuminen vain oli todella hidasta. Onneksi oltiin riittävän ajoissa liikkeellä.

Rakennussarja rannassa

Tuvan toimitusajaksi oli edellisenä syksynä sovittu vappuviikko. Salvos olisi halunnut toimittaa tavarat jo kaksi viikkoa etuajassa. Tämä olisi ollut meille turhan aikaista ja sovimme ajankohdaksi huhtikuun viimeisen viikon. Tavarat tulivat sovittuna päivänä, tällä kertaa Kaukokiidon kuljettamana. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin Kaukokiidon alihankkijan tuomana. Kaukokiidon lähimmässä terminaalissa, kun ei kuulemma ollut nosturiautoa saatavilla. Oikein mukava kuski joka tapauksessa.

Koko setti mahtui tarkkaan aseteltuna yhteen kuormaan. Ajotiellä alas rantaan on pari tiukkaa mutkaa, muttta niin vain tämäkin auto perille pääsi. Onneksi näin, sillä kuormalla oli painoa useampi tonni. Kuski oli paikasta innoissaan. Ei ollut tätä ennen autollaan päässyt ajamaan kuormaa aivan vesirajan asti.
Tavarat ripoteltuna mahdollisimman optimaalisesti lähelle rakennuspaikkaa. Isossa paketissa edessä ovat rakennuksen hirret. Vasemmalla muu tarvittava puutavara. Lisäksi kuormassa olivat ikkunat, ovi, eristeet, kattohuovat jne.

Kehikon kasaus

Asennusohjeiden mukaisesti aloimme koota hirsikehikkoa. Ainahan ensikertalaisella menee aikaa erilaisten yksityiskohtien miettimiseen eikä virheiltäkään voitu välttyä. Salvoksen ihan kelvollisten ohjeiden mukaisesti saimme kehikon joka tapauksessa kasaan.

Perustuspilarit olivat oikeilla paikoilla. Pientä toleranssia niissä sallitaan. mutta ei paljoa. Ensimäisen hirsivarvin olisi muutenkin syytä olla tarkkaan paikoillaan. Mahdollisia virheitä vaakasuoruudessa tai ristimitoissa olisi vaikea, ellei jopa mahdotonta myöhemmin korjata.

Ohjeissa oli joitakin epätarkkuuksia ja epäloogisuuksia. Suurimpana ihmettelyn aiheena olivat ikkuna- ja oviaukkojen reunoihin tulevat vinoruuvit. Ohjeiden mukaan asennettuina ne tukkivat sekä sähkö- että kierretankoreikiä. Huomasimme asian, kun olimme jo noin kymmenennessä hirsikerrassa. Parin valmistajan asiakaspalveluun soitetun konsultaatiokierroksen jälkeen päädyimme ratkaisuun, jossa jo kiinni ruuvatut ruuvit irrotettiin ja laitettiin uudestaan kiinni, mutta tällä kertaa sivummalle hirteen ja pystympään.

Suunnittelija oli hirsikuviin jopa piirtänyt, miten vinoruuvit osuvat hirsiin porattuihin reikiin. Alla olevassa kuvassa punainen nuoli osoittaa näitä onglemakohtia. Ohuet punaiset vinoviivat merkkaavat ruuveja ja pystysuorat mustat viivat ovat sähkö- ja kierratankoreikiä. Asennettaessa olisi vain pitänyt tajuta, että meidän 110-millisellä hirrellä ja aivan nurkkiin sijoitetuilla aukotuksilla ei ruuveja voi laittaa hirren keskelle, vaan aivan reunaan ja mielellään vielä huomattavasti pystympään kuin ohjeiden 45asetta.

Kun nyt alettiin ruuveista puhua, niin jatketaan vähän lisää. Ruuveilla varmistetaan hirsien asettuminen tiukasti paikoilleen. Nämä lienevät hirsikehikoita työkseen asentaville tuttuja juttuja, mutta tällainen amatööri harvemmin saa tämänkokoisia ruuveja ruuvailla:

ruuvit
Kuvan ylemmät ruuvit (8X200 milliset) tulivat ikkunapieliin ja hirsikehikon nurkkiin. Pidempiä 8×240-millisiä ruuvattiin muutama joka hirteen pystysuoraan. Ruuvauskärkenä oli harrastelijalle vähän epätyypillinen TX40. Mittakaavaa tuomassa on kuvassa keskellä tavallinen 5×90 -millinen ruuvi. Voisi kuvitella, että kehikko pysyy näillä eväin kasassa.

Vanha ruuvinvääntimeni oli lujilla ruuvien kanssa. Hyvin kone kesti, vaikka välillä vähän valittikin.

Kehikko valmistuu

Rakennuksen hirret ovat 110 paksuja ja 270 korkeita. Hyvä puoli tämän korkuisissa hirsissä on, että valmista syntyy vauhdilla. Joka varvilla saadaan teholliset 26 senttiä lisää korkeutta. Kaikkiaan hirsikertoja tuli korkeammalle seinälle 13 kappaletta.

Yllä mainitut hirsimitat yhdistettynä talon ulkomittoihin saivat aikaan sen, että pisimmät hirret olivat juuri ja juuri käsin siirrettävissä ja nostettavissa paikoilleen. Toki salilla viihtyneet ja kokeneet raksaajat mitä todennäköisimmin helposti hoitaisivat myös paksummat ja/tai pidemmät palikat paikoilleen. Meidän käytettävissä olevan henkilöstön osalta toimittiin kuitenkin äärirajoilla.

Hirret olivat tehtaalla valmiiksi työstettyjä ja numeroituja. Piirustuksia seuraten kasaaminen oli suoraviivaista. Myös työstölaatu oli oikein hyvä ellei jopa erinomainen. Kulmaliitokset loksahtivat tarkkaan paikoilleen, kunhan vähän nuijalla avitti.

Pystystahtimme vaadittavine tuumailuineen, yritä ja erehdy -vaiheineen sekä telinetöineen oli pari-kolme hirsikertaa päivässä. Kehikko oli pystysssä kahdessa viikonlopussa. Seuraava stressin aihe olikin sitten sadesuojaus. Liekö huolellisten muovitusten ansiota, koska tämän vuoden toukokuussa ei kohteessamme ole satanut käytännössä lainkaan.

Hirsikerrat kaikki asennettuina. Näin pitkälle pääsimme Joonaksen kanssa kahdestaan ja Marin auttaessa aina, kun muilta kiireiltään ehti.

Seuraavat työvaiheet vaativatkin jo apuvoimia – paino erityisesti sanan jälkimmäisellä osalla. Näistä lisää seuraavassa jaksossa, jossa paneudumme mm. kattorakenteisiin, kadonneiden ikkunoiden arvoitukseen sekä lopulta ikkunoiden ja oven asennukseen.

Rimarumbaa

Rimat olivat viimeksi aiheena kaksi vuotta sitten. Silloin kohteena oli olohuoe/ruokailutilan katto. Tällä kertaa työn alla on huvilan terassi. Edellisessä jaksossa esitellyn teräskaiteen jatkoksi tulee kapeahkoista rimoista tehty kaide ja seinäke.

Haaste 1: Materiaali ja mitoitus

Rimojen detaljit ovat olleet mietinnässä aivan projektin alkumetreiltä saakka. Nyt loppusuoralla oli jo pakko tehdä päätöksiä.

Puutavaraliikkeiden myyjien ja muiden alan ihmisten kanssa asiasta puhuttaessa (tai netissä surffatessa) keskimäärin aina ja ainoa tarjottu vaihtoehto on kestopuinen vinorima. Joko 45×45/32 tai 42×42/28 mitoituksella. Eikä tässä mitään pahaa, mutta meidän tahtotila oli toisenlainen.

Ensinnäkään riman ei tarvitse olla kestopuuta – tila on katettu. Sateella alimmat rimat varmaankin kastuvat, mutta ilmava rakenne huolehtii tuuletuksesta ja puunsuoja pitänee pinnat kunnossa.

Toinen asia on rimojen muoto ja mitta. Pitkällisen mietinnän ja mallikappaleilla tehtyjen testailujen jälkeen päädyimme seuraavaan. Rimoitukset tehdään suorakulmaisesta, höylätystä, reunoiltaan kevyesti viistetystä 45×33 tavarasta. Rimat kiinnitetään 17 mm:n välein. Tällä mitoituksella on helppo laskea menekki. Yksi varvi vie 5cm, metriin menee 20 rimaa jne.

Vino pino rimoja. Syyskuun alku on ollut sateinen. Näin kauniisti sanottuna. Tarvikkeiden suojaus on ollut paitsi tärkeää myös jatkuvaa.

Pieni hidaste oli tavaran hankkiminen juuri näillä mitoilla. Onneksi paikallinen K-Rauta hoiti asian jälleen sutjakkaasti ja saimme erikoistilauksena tasan sitä mitä halusimme ja vielä lisäksi täsmälleen optimipituisena (3,9m) toimituksena.

Haaste 2: Toteutus

Jokainen, joka on joskus vastaavanlaisia rimoituksia tehnyt, ymmärtänee sanomattakin, miksi tämä ei ole niitä kaikkein mielenkiintoisimpia rakentamisen osaprojekteja. Muille voi asiaa vähän avata.

Kyseessä ei ole erityisen raskas operaatio, mutta sitäkin tylsempi. Jos näitä tekisi enemmän, niin eri vaiheita voisi varmaan järkeistää. Amatöörinä joutuu aina ensin harjoittelemaan. Aikaa kuluu myös erilaiseen miettimiseen ja tuplavarmistuksiin, ettei tule tehtyä peruuttamattomia virheitä. Sahattuja rimoja ei oikein saa pidennettyä. Työtahtikaan ei aina ole ihan päätähuimaava.

Varsinkin näin projektin loppusuoralla ei millään malttaisi pusata erilaisten ei-suoraan-valmista-tuottavien -osioiden kanssa. Mutta onhan se niin, että mitä paremmin jonkun jutun valmistelee, niin lopputulos syntyy todennäköisesti nopeammin ja ehkä jopa laadultaan parempana.

Tällä kertaa meitä potkaisi onni – saimme yllättävää apua perhepiirin toisesta rakennus/remontointiprojektista. Jannen ja Liisan omakotitalon yläkertaan asennetaan parhaillaan n. 800 metriä uutta kattopaneelia. Ko. paneelit on maalattu pihassa ja niitä varten Janne nikkaroi mainiot telineet maalattujen lautojen kuivatukseen. Tämä maalausurakka valmistui juuri sopivasti siten, että saimme siirrettyä telineet valmiina meidän huvilakohteeseemme. Kolmaskin käyttö näille hyvin palvelleille rakennelmille on myös valmiiksi mietittynä: rantasaunan lämmitys.

Telineet on tehty kattoprojektista ylijääneestä puutavarasta. Nyt jo toista kertaa tässä telinevirassakin. Harvinaisen tehokkaasti kierrätettyä ylijäämätavaraa.

Meidän rimojen kokonaispituus on kohtuullisempi, n. 400 metriä. Maalauksen vaikeuskerrointa nostaa se, että käsittelyn joutuu tekemään kaikille neljälle sivulle. Ja päädyillekin vielä lisäksi. Rimoja saa siis siirrellä ja käännellä edestakaisin.

Värisävynä on luontevasti se sama, jota on huvilan muissakin ulkopuolisissa puurakenteissa: Nordic Black and Brown. Sen verran olemme viime aikoina oikaisseet, että hirsiseinien pellavaöljypohjaisesta aineesta olemme siirtyneet aika paljon helpommin työstettävään vesiohenteiseen Pinotexiin. Sävy on tässä jälkimmäisessäkin oikein hyvä, mutta pinta läheltä katsottuna ei ihan yhtä hienostunut. Pidemmän aikavälin kestävyydestä ei vielä voi sanoa mitään, mutta siinäkin lienee eroa. Onko ero merkittävä, onkin jo sitten toinen juttu. Aika näyttää.

Maalaus meneillään. Vaikka tekstissä puhutaan Pinotexista, tässä vaiheessa oli käytössä Teknoksen vastaava tuote. Tietyllä tavalla yllättävää on, että yleisimmin liikkeissä käytössä olevista Tikkurilan maalikoneista ei juuri tätä, alunperin Sadolinin sävyä löydy lainkaan.

Haaste 3: Lopputulos

Kaikkien valmistelujen sekä monien työvaiheiden (sahaus, hiominen, maalaus kahteen kertaan, asennus) on palkitsevaa nähdä lopputulos. Tätä kirjoitettaessa vasta parikymmentä alimmaista rimaa on ruuvattuna paikoileen. Vielä ei kokonaisuutta voi siis arvioida, mutta esimakua tulevasta kylläkin jo saa. Palataan asiaan, kunhan loputkin urakasta on saatu valmiiksi.

Valmista rimaseinää, ainakin melkein. Pinta on vielä liian vaalea – vaatii vähintään yhden käsittelykerran lisää. Irtonaisina olevien rimojen maalaaminen on sen verran puuduttavaa puuhaa, että viimeinen (toivottavasti) kerros vedetään vasta asennuksen jälkeen.

Vaihtelu virkistää, sanotaan.

Vaihtelua huvilaelämään – seinien tasoittamisesta on nyt siirrytty kattojen tasoittamiseen. Luonto on läsnä lähempänä ja kauempana, päivin öin. Pienin askelin kuljemme kohti maalia.  Jatka lukemista ”Vaihtelu virkistää, sanotaan.”

Hirsien pintakäsittely, osa 2

Ulkoseinistä tulee hyvät. Tai oikeammin sanottuna aivan loistavat. Osa viehätyksestä on varmaankin seurausta aiheeseen liittyvien vaikeuksien selättämisestä. Oli niin tai näin, lopputulos kyllä painii omassa sarjassaan. Toivottavasti kuvista saa jonkinlaisen käsityksen siitä, miksi ollaan tästä jutusta näin innoissaan.
Jatka lukemista ”Hirsien pintakäsittely, osa 2”

Hirsien pintakäsittely, osa 1

Eipä juuri ehditty hirsiä vedellä, kun viime viikonloppuna alettiin vedellä hirsiin pintakäsittelyä. 🙂 Kuten aika monessa asiassa, niin myös maalausurakoissa suurin osa työstä ja ajasta menee erilaisiin valmistelu- ja oheistoimiin. Tällä kertaa harjoitus oli tässä suhteessa jopa poikkeuksellinen.
Jatka lukemista ”Hirsien pintakäsittely, osa 1”