Sota on vielä kesken, mutta yksi iso strateginen taistelu on menestyksellä hoidettu päätökseen. Tätä voisi kutsua myös työvoitoksi. Kirjaimellisesti.

Sotaa ei yleensä käydä ilman haavoittumisia. Jopa yksi kaatuminenkin tapahtui taistelun tuoksinnassa. Menin nurin jäisellä kalliolla ja kaksi viikkoa oli kylkiluut kipeinä. Kylkivamman lisäksi on ollut pienempiä harmeja kuten tikkuja sormissa, yksi mustunut varpaan kynsi ja tietysti muuten vain kipeytyneet lihakset. Sen isompia tappioita ei onneksi ole tullut.

Kahden viime kuukauden aikana rutiinit ovat olleet vakiot. Viikolla rautakaupasta ruuveja ynnä muita tarvikkeita, perjantaina kohteeseen, kaksi päivää konttausta lattioilla ja sunnuntaina takaisin kaupunkiin. Mutta nyt meillä on tukevat lattiat lämmityksineen päivineen siististi asennettuina.

Viimeiset ruuvaukset jäivät sunnuntaina sen verran myöhään, ettei ehditty enää kuohuvaa korkata. Hoidetaan se sitten ensi kerralla. 🙂

Yhdistettyä laatu- ja hyötyaikaa

Pihalla olleet kipsilevypinot tuli syksyllä onneksi suojattua riittävän hyvin. Levyt ovat säilyneet ainakin tähän asti priimoina. Tehtaan muovituksen päälle Kontiotuote oli laittanut omat suojamuovinsa ja kaiken ylle vedin heti tavaratoimituksen jälkeen varmuuden vuoksi vielä kevytpressut. Sadevesi tai lumi ei ole päässyt tekemään tuhojaan. Ainakaan siis niissä paketeissa, jotka tähän mennessä on avattu.

Yksi paketti 13-millistä EK-levyä odottaa vielä avaamattomana pihassa. Osa sisäseinistä on levyttämättä. Kyseinen pino jäi pihan mylläyksen yhteydessä pieneen kuoppaan ja lumien sulamisvedet nousivat sillä kohtaa paketin alareunaan saakka. Jos huonosti kävi niin levyt ainakin pinon alaosassa ovat kastuneet. Asia selviää vasta vähän myöhemmin, kunhan jatkamme väliseinien levyttämistä.

Viikonloppuna meillä oli tähän liittyen hetken verran myös vaari/pojanpoika -laatuaikaa. Yritimme nimittäin pelastaa sen mitä tämän vaarassa olevan levypinon osalta pystyi. Kaivoimme ajotien poikki kuravesille ojia. Juokseva vesi on kiehtovaa ja hypnoottista katseltavaa. Lisäksi ojien kaivelu mukavasti yhdistää sukupolvia 56 vuoden ikäeron yli.

Arvio lattioihin käytetystä työajasta

Helmikuun puolivälissä aloitimme sähkärin kanssa lämmityskaapeleitten asennukset. Nyt huhtikuun 15. päivä saatiin viimeinenkin lattialevy ruuvattua paikoilleen. Koko lattiaprojektiin on kahden hengen voimin työpäiviä yhteenlaskettuna kulunut yli kahden viikon verran. Jos tekijöinä olisi riuskoja nuoria ammattilaisia, ajan voisi varmaan puolittaa.

Jos siis kiinnostaa tehdä tai teettää urakalla tällaista n. 80 neliön kipsilevylattiaa sähköisellä lattialämmityksellä, kannattanee varautua kahden hengen voimin noin viikon, puolentoista työmäärään.

Lämmin, valoisa ja kuiva on aina mukavampaa kuin kylmä, pimeä ja märkä

Viikonloppu oli aivan upea myös kelien puolesta. Pitkän ja kylmän talven jälkeen oli hienoa avata ulkoruokailukausi. Kiinteistömme nimi on Solhälla, vapaasti suomennettuna aurinkokallio. Paikka todellakin oli nyt nimensä veroinen. Paitsi lauantain lounasruokailut myös illallinen syötiin pihalla. Näin ne olosuhteet nopeasti vaihtelevat.

Siivousta ja muita huoltohommia

Näitä kauniita kevätpäiviä ei vain malta kokonaan viettää sisätiloissa. Ei vaikka olisi niinkin mielenkiintoista askarreltavaa kuin lattiakipsilevyjen ruuvausta…

Mari ja Joonas pikkuapurimme kanssa saivat hoidettua yhden jo pitkään työlistalla olleen projektin. Purkivat porukalla takapihalla olleen vanhan kasvihuoneen raadon. Kasvihuoneen ”ikkunat” olivat muovista tehtyjä ja jo aikansa eläneet. Runko oli puuta, mutta niin pahasti lahonnutta, että Mari ei kuulemma sellaista ollut edes ennen nähnyt. Uutta vastaavaa ollaan mietitty, mutta toistaiseksi ei olla asiassa sen pidemmälle päästy.

Muita viikonlopun ulkoilma-aktiviteetteja olivat kesärenkaiden vaihto ja talvikiekkojen pesu, talven mittaan työmaalta yli jääneiden lautojen sahausta saunapuiksi sekä pihan yleistä siivousta. Oikein mukavaa taas vapaasti liikkua pihakallioilla, kun ei tarvitse orjallisesti kulkea pitkin aurattuja polkuja ja jatkuvasti pelätä liukkaita jäätiköitä saappaiden alla.

Luonto herää

Mielenkiinnolla tässä odotamme miten kasvit yleensä ja etupihan rhodot erityisesti ovat selvinneet rakennuskoneiden runnomisista ja siihen päälle tulleesta ensin märästä ja sittemmin kylmästä talvesta. Saunan vierustalla sinivuokot ainakin jo kukkivat. Muuttolintujakin näkyy päivä päivältä enemmän.

Luontorintamalla tämän kevään erikoisuutena ainakin meille ovat olleet valtavat, useamman kymmenen yksilön peuralaumat. Keskellä päivää eläimet ovat metsissä piilossa, mutta auringon laskiessa tulevat pelloille ruokailemaan ja ohikulkijoiden ihailtaviksi. Enimmäkseen pysyvät rauhallisina sivussa, mutta aina joskus hyppivät tien yli vauhdilla. Tarkkana saa autoa ajaessa koko ajan olla.