Saimme veneen naapureiden ystävällisellä avustuksella vihdoin vesille. Veneretkien lisäksi pääsimme siis ottamaan kesäkuvia tiluksistamme myös mereltä päin.
Edellisen kerran näimme huvilan tästä perspektiivistä helmikuussa. Silloin liikuimme jalan, oli kylmä ja meri jäässä. Nyt lämpötila oli n. 50 astetta korkeampi.
Huvila mereltä helnäkuussa 2018.
Sama näkymä puolivuotta aiemmin eli helmikuisessa talviauringossa.
Samalla kun lähdimme merelle ottamaan kuvia huvilasta pyörähdimme vähän pqidemmälläkin maisemia ihailemassa. Näillä vesillä on yleensäkin ollut hyvin rauhallista seilata, mutta liekö kova tuuli aiheuttanut sen, että kanssaveneilijöitä oli helteisestä ilmasta huolimatta todella vähän liikkeellä.
Reitti kotirannastamme Bromarviin alkaa olla jo varsin tuttu. Sen pidemmälle ei vielä olla ehditty rantoja ja maisemia tutkimaan. Viime viikonloppuna oli kova itätuuli, joka avoimella selällä nostatti komeita vaahtopäitä. Saarten suojassa oli ihan hyvät kelit ajella.
Takaisin maallisiin asioihin. Seinien mustanruskea toimii mainiona suojavärinä. Rakennus maastoutuu hienosti ympäristöönsä. Tosin aivan rannassa oleva vanha saunakin punamultaisine seinineen ja valkoisine räystäineen on sekin hyvin piilossa.
Rantasaunaa ei rantalepikon ja isojen mäntyjen takaa juuri näy. Kellastuneet ruokokasat ovat rannasta niitettyä kaislaa. Juhannuksena piti polttaa siihen mennessä kerätyt kasat, mutta helteiset ja superkuivat kelit ja niistä seurauksena tullut metsäpalovaroitus esti kokonpolton. Katsotaan josko elokuun lopussa homma onnistuisi.
Saunasta puheen ollen – sielläkin on taas tapahtunut. Vaikka vanhassa on joskus vara parempi, niin aika usein vanhoja juttuja joutuu korvaamaan uusilla. Saunakamarin meren puolella olevan ikkunan ulommaiset pokat olivat niin pahasti lahonneet, että ikkunalasi oli irronnut eikä kehyksiä saanut enää korjattua. Poistin koko ulkoikkunan ikkunan viime syksynä ja asensin tilalle muovin väliaikaiseksi sadesuojaksi.
Sattumoisin meillä on toinenkin rakennusprojekti parhaillaan menossa Helsingissä. Ko. tontilta purettiin 50-luvulla rakennettu piharakennus. Mari keksi, että otetaan sieltä yksi ikkunoista talteen, jos se vaikka sopisi rantasaunaamme.
Tyyliltään ikkuna on jopa parempi kuin vanha ja mitoiltaankin lähes ok. Uusi vanha ikkuna on n. 20 senttiä matalampi kuin alkuperäinen, mutta se ei aiheuttanut ongelmia, pikemminkin päinvastoin. Leveyden kanssa tuli pieni haaste, kun uuden ikkunan karmit olivat noin sentin leveämmät kuin seinässä olevien tolppien väli.
Karmien kaventaminen ei tullut kyseeseen enkä halunnut lähteä seinätolppiakaan siirtelemään. Ratkaisu oli ottaa moottorisahalla pieni siivu toisesta tolpasta ja niin saatiin uudet karmit paikoilleen. Pientä viimeistelyä vielä tarvitaan, mutta nyt meillä on kuitenkin avattavat ikkunat myös saunakamarissa.
Uusi ikkuna on vähän matalampi kuin alkuperäinen. Lisäetuna vaihdosta saimme sen, että ikkunan alareuna nousi n. 20 senttiä. Nyt sisälle voi laittaa ikkunan eteen vaikkapa pöydän.
Saunan osalta meille tuli muitakin murheita. Pojat huomasivat viimeksi saunaa lämmittäessään, että kiuaskivien välistä tulee tietyissä olosuhteissa savua saunaan sisälle. Kivitilan pohja lienee ruostunut puhki. Mitä kaikkea tästä seuraa, selvinnee tulevissa kirjoituksissa. Sitä ennen, alla pari tunnelmapalaa upeista kesäilloista. Mahtavaa loppukesää!
Naapurin isännät menossa kalaan.
Toinen naapuri kajakilla auringonlaskua ihailemassa.
Peilityyni merenpinta on harvinainen näky. Hetki kuvan ottamisen jälkeen alkoi ukonilma.
Moderni hirsihuvila merenrannalle. Kokemuksia ja tapahtumia projektin varrelta. 