Pari päivää sähkärin läsnäoloa ja isoin tulppa aukesi. Rantasaunassa ilmeni ikävä ylläri. Kuivan kesän sienisatoa on kerätty. Huvilan väki kaupungilla. Näistä ja vähän muistakin aineksista on koostunut hirsihuvilan syyskuu.

Suuri edistysaskel viime viikolla oli, että sähkömiehemme pääsi viimein jatkamaan töitään. Projekti etenee taas hyvällä sykkeellä. ”Vyörytys” alkoi makuuhuoneista. Väliseinien sähkövedot ovat nyt kaikki tehtyinä ja sen ansiosta pääsimme levyttämään loputkin seinät. Kertauksena, että seiniin olemme asentaneet ensin 12-millisen vanerin ja siihen päälle EK-kipsilevyn. Tästä rakenteesta löytyy selostusta aiemmista kirjoituksista, mm. täältä.

Valitettavasti parin päivän aherruksen jälkeen sähkärimme Henrik jäi sairaslomalle. Jatkon aikataulut ovat jälleen auki. Meillä tosin riittää puuhasteltavaa seinien kanssa muutamaksi viikonlopuksi eli ei tässä varsinaisesti mitään työpulaa vähään aikaan podeta. Pimeneviin iltoihin olisi vain mukava saada asiallisia ja helppokäyttöisiä valaisimia. 

Merenpuoleinen makkari on nyt levytetty lattiasta kattoon.

Toisen makkarin puolella on villoitus ja sen myötä myös levytys vielä kesken. Kuvassa on tulevan vaatekaapin paikka. Ko. tila toimi talven ajan työmaakeittiönä. Jääkaappi ja pieni pöytätaso ovat tästä muistoina. Nyttemmin nekin on jo purettu/siirretty pois. Seinäkoolinkien lomassa vasemmalla näkyy niitä alussa mainittuja, kauan odotettuja sähkövetoja. 

Päiväretki sivistyksen pariin

Huvilalta on n. 20 kilometrin (ja 20 minuutin) ajomatka Tammisaaren keskustaan. Siellä ovat paitsi Raaseporin kaupungin yhden aluekeskuksen kattavat palvelut myös meidän lähimmät ruokakaupat.

Pyrimme tietysti välttämään lyhyinä viikonloppuina turhaa edestakaisin ajoa, mutta nyt oli pakottava tarve käydä hakemassa erilaisia tarvikkeita rautakaupasta. Asiointi paikallisessa K-Raudassa on aivan toisenlaista kuin pääkaupunkiseudun hehtaariliikkeissä. Rakennustarvikemyyjät tuntevat meidät nimeltä, osaavat tuotteensa ja heillä on aikaa auttaa heti, jos on jotain kysyttävää. Olipa taas oikein positiivinen kokemus.

Rautakaupassa käynnin jälkeen suuntasimme lounaalle. Vanha tuttu rantaravintola Knipan oli lauantaina viimeistä päivää auki tänä kesänä. Päätimme asian kunniaksi lounastaa vielä kerran tässä laiturin nokkaan veden päälle rakennetussa kauniissa rakennuksessa. Knipanin miljöö sekä isoista lasi-ikkunoista avautuvat merimaisemat antavat hyvän lisän ehkä vähän perusmuotoiseen buffet-pöytään.

Paikka paikan päälle

Kottikärryn renkaat tuntuvat olevan vakiomurhe. Ennemmin tai viimeistään vähän myöhemmin ne alkavat vuotaa. Alkuun riittää yleensä pumppaus kerran viikonlopussa, mutta vähitellen tilanne huononee ja lopulta ilmaa pitää lisätä renkaaseen jatkuvasti. Siinä vaiheessa kärsivällisyys sitten loppuu ja asialle on tehtävä jotain.

Tällä kertaa otin renkaan irti ja punnersin sisäkumin pois vanteelta. Pieni hämmästys oli, että sisäkumi olikin jo valmiiksi kertaalleen paikattu. Siihen paikan reunaanhan se uusikin ilmavuoto sitten oli tullut. Uutena ostetuissa kottikärryissä oli siis vanha sisärengas. Ehkä pitää olla tyytyväinen, että (melkein) käyttökelpoista tavaraa pannaan kiertoon eikä heitetä pois…

Sienestystä lähimetsässä

Toissa viikonloppuna kauniina lauantaiaamuna lähdimme Mariannan kanssa sieniä etsimään. Naapureilta olimme jo aiemmin udelleet vinkkejä hyvistä sienipaikoista. Heidän kokemuksensa on ollut, että ei muuta kuin aivan siihen mökkitien toiselle puolelle ja sieniä alkaa löytyä.

Tätä syksyä on kuvattu erinomaiseksi tattisyksyksi. Niitä emme tosin löytäneet kuin pari hassua yli-ikäistä yksilöä, mutta vahveroita sitäkin enemmän.

Herkkutatteja emme löytäneet, mutta nämäkin kelpasivat hyvin!

Yksittäinen sienikastike tuskin maailmaa pelasta, mutta mukava fiilis tällaisesta itse poimituista luomuaineksista tehdystä ruuasta tulee. Sitä paitsi kantarellit ja suppikset maistuvat erinomaisilta.

Sienien maku on mielipide, jota jakaa ihmisiä. Sain todeta asian, kun työkavereille seuraavalla viikolla hehkutin menestyksekästä metsäretkeämme. Työpaikkamme henkilöstö on minua keskimäärin yli 30 vuotta nuorempaa. Liekö tällä merkitystä mielipiteisiin?

Näistä nuorista työkavereista olisi muutakin kerrottavaa. On ollut todella mielenkiintoista päästä mukaan start-up -yritykseen. Fiksua porukkaa kaikkiaan. Joskus voisi ehkä palata niihinkin tunnelmiin, mutta keskitytään nyt näihin mökkijuttuihin.

Savusauna

Kottikärryjen ohella toinen ikuisuusriesa – onneksi ei ihan yhtä usein esiintyvä – on saunan kiuas.

Ongelmat alkavat yleensä vähitellen. Saunaan tulee lämmityksen yhteydessä mieto ja suorastaan miellyttävä savuaromi. Alkuun sitä toivoo, että kyse on vain matalapaineen aiheuttaman huonon vedon seurauksena luukun raosta tulevasta savusta. Jossain vaiheessa tämänkin osalta pitää myöntää, että kyse on jostain muustakin. Siinä vaiheessa saattavat saunan seinät ja katto olla jo mustuneita. Rakennus on aivan itsekseen muuttunut savusaunaksi, kirjaimellisesti. 

Alla olevassa kuvassa näkyy ongelmien aiheuttaja. Kivitilan pohja oli syöpynyt puhki. Vanha ja uusvanha kiuas ovat sattumoisin saman valmistajan tuotteita. Matkan varrella valmistajan logo on jo ehtinyt vaihtua.

Kiukaan kivitilan pohja

Hämärässä saunassa ei ollut edes tajunnut, kuinka heikossa hapessa tämä kamiina oikeasti olikin. Tiettyä tyyliä tällaisessa patinassa kuitenkin on, mutta siitä huolimatta mukava saada uudet laitteet paikoilleen.

Uusi vanha kiuas on samaa merkkiä kuin edellinenkin. Valmistajan logo on muuttunut matkan varrella. Laite on peräisin meidän vanhan talon pihasaunasta. Mari tuunasi uuden veroiseksi.

Uusi kiuas on siis vanha laite. Peräisin meidän Vannetien jo puretun pihamökin saunasta. Padan ostin ihkauutena nettirautakaupasta kotiinkuljetuksella.

Saunan uuden set-upin seurauksena hormiliitokset menivät uusiksi. Kiukaan hormi on sama kuin ennenkin, mutta savuputkelle piti tehdä uusi reikä. Koska aikaisemmin saunassa ei ollut erillistä pataa lainkaan, sille piti piikata liitosreikä kokonaan uuteen hormiin. Valjastimme tähän käyttöön yhden ilmanvaihtohormeista. Sen muut aukot tietysti pantiin kiinni, jotta savut eivät leviäisi taloon sisälle.

Kiukaan vaihdon yhteydessä hormiliitokset menevät usein uusiksi. Tällä kertaa tuplasti, koska asensimme saunaan myös padan. Tarvittiin kaksi uutta reikää ja vanhan kiukaan aukko täytyi muurata umpeen. Kuvassa kaikki reiät vielä aukinaisina.

Piikkaaminen ja nokisten hormien kanssa puljaaminen on sotkuista työtä. Lisäksi jouduimme valamaan padalle uudet pohjat, jotta saimme sen samalle tasolle kuin kiuas. Kaiken tämän seurauksena saunan kiviseinät sekä lattia piti maalata uudestaan.

Tässä kävi siis samalla tavalla kuin remonteissa aika usein. Yksi pieneksi kuviteltu operaatio venyykin useamman viikonlopun kestäväksi puuhasteluksi. Ja koska sauna on meidän ainoa peseytymispaikka – huvilan kylppäri ei ole vielä vähään aikaan käytettävissä – olosuhteet ovat olleet vähän turhan askeettiset. Kohta kuitenkin päästään nauttimaan entistä ehommasta ja mukavammasta rantasaunasta!

Alkaa olla valmista. Hormiputki ja kiuaskivet vielä paikoilleen niin sauna on taas käytettävissä.