Yksi kestoaiheista alan keskustelupalstoilla on hirsiseinien pintakäsittely. Meillä niin kuin varmaan aika monella muullakin on haaveena kaunis, läpikuultava, tasainen, hengittävä ja ekologinen pinta. Miten lopulta onnistuimme näiden suhteen?
Ulkoseinistä saamiemme hyvien kokemusten johdosta vedimme myös seinien sisäpintoihin samaa tuotetta – Rubio Monocoatia.
Erilaisia vahoja, öljyjä, maaleja, lakkoja jne. on olemassa vaikka kuinka paljon. Tämä tuote taitaa olla Suomessa vain pienen piirin tiedossa ja käytössä. Jos kiinnostus herää, niin ota yhteys Olli Pyyköseen. Yhteystiedot ja muuta infoa löytyy täältä: http://www.chipsandbricks.com
Käyttämämme pohjuste on sävyltään “Nordic White”. Pintaöljy on väritön perustuote, johon on sekoitettu mukaan 5% valkoista pigmenttia. Lopputulema on läpikuultava, hieman lämpimään vivahtava valkoinen..
Tuote on siis sama kuin ulkoseiniin sivelty, mutta hieman erilainen kuitenkin. Same, same but different! Käsittelyvaiheet ja -tekniikka olivat tälläkin kertaa yhtä lisäpiirrettä lukuunottamatta samat kuin aiemmin syksyllä ulkona:
- hirsien
pesu (vedellä, mutta suositus olisi käyttää myös pesuainetta) - kuivuminen yön yli
- pohjusteen levitys siveltimellä
- tasoitus sienellä
- kuivuminen seuraavaan päivään
- öljyn levitys siveltimellä
- ylimääräisen öljyn poisto sekä tasoitus puuvillarätillä
- lopputuloksen ihailu
En tässä ala nyt uudestaan läpikäydä prosessin yksityiskohtia, mutta jos vakavissasi aiot käyttää tätä tuotetta, niin suosittelen paneutumaan asiaan kohtuullisen tarkasti. Meidän kokemuksista on kerrottu näissä kahdessa aiemmassa artikkelissa:
Ulkoseinien pintakäsittely, osa yksi ja osa kaksi.
Erona ulkopintojen käsittelyyn verrattuna oli, että tämä sisäseinäöljy oli kaksikomponenttinen. Jokaista maalaussessiota varten pitää sekoittaa tarvittava määrä itse öljyä sekä kovetinta. Tässä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta vähän lisähaastetta se kuitenkin tuo.
Sekoitettu tavara pysyy käyttökelpoisena purkin kyljen ohjeen mukaan 4-6 tuntia. Ensimmäiseen settiin sekoitin puoli annosta eli puoli litraa öljyä ja 0,15 litraa kovetinta. Tämä olikin sopiva määrä, jonka sai käytettyä loppuun juurikin tuossa maagisessa neljän tunnin aikaikkunassa. Käytännössä neljän tunnin jälkeen aineen levitys siveltimellä meni jo työlääksi. Näin ainakin meidän talvisessa huvilarakennuksessa, jossa sisälämpötila oli alkuun viiden asteen paikkeilla. Ehkä normaalissa huoneenlämmössä tilanne olisi ollut toinen.
Käsiteltäviä neliöitä oli sisällä huomattavasti vähemmän kuin ulkona eli työhön kului selvästi vähemmän aikaa. Sisälle ei tarvinnut myöskään rakennella telineitä irtopuutavarasta. Siirrettävät alumiinitellingit toimivat oikein hyvin. Ja mikä mahtavinta, talossa sisällä ei ole lainkaan räystäänalusia!
Kaikesta huolimatta seinien moninkertainen läpikäynti alkoi käydä työstä. Jopa puuduttavasta sellaisesta. Nyt urakka on kuitenkin valmis ja voimme tyytyväisinä ihailla lopputulosta. Ihailu on tällä hetkellä jopa helppoa, koska seinät ovat hienosti kaikkialta ja joka suunnasta näkyvillä. Suurin osa väliseinistä ja kaikki kaapit ovat nimittäin vielä asentamatta. 🙂
Ensinnä pintaan sivellään pohjuste – yksi hirsi kerrallaan. Periaatteessa helppoa, koska maalatun ja maalattoman ero on kokolailla selvä. Stressaavaksi asian tekee pohjusteen kuivumisriski. Aine pitää tasoittaa vaahtomuovisienellä ennen kuivumista.
Ulkoseinien jälkeen odotukset sisällä olivat korkealla. Hyvin Rubio Monocoat odotuksiin vastasikin. Työlään prosessin antaa anteeksi, kun näkee upean lopputuloksen. Olemme tyytyväisiä etenkin kahteen asiaan. Ensinnäkin puun oma pintakuviointi tulee hienosti esiin öljyn läpi. Toiseksi huolellisesti tehdyn työn jäljiltä pinta on täydellisen tasainen – minkäänlaisia siveltimen jälkiä tai muita epätasaisuuksia ei ole näkyvissä.
Miten pinta ja värit muuttuvat ajan saatossa jää tietysti nähtäväksi. Onneksi kyseessä ei ole aivan uusi tuote, joten eiköhän homma ole hallussa.
Ulko- ja sisäseinät ovat näiltä osin saaneet lopullisen muotonsa ja värinsä. Tämä on itse asiassa yksi syy, miksi olen ihastunut hirsirakentamiseen. Valmista pintaa syntyy vähillä työvaiheilla. Muitakin mukavia piirteitä ko. rakennusmateriaalissa on. Tämä huvila on meidän ensimmäinen hirsikohde, jota olemme rakentaneet tai jossa olemme edes asuneet. Aikaisemmin olen vähän ihmetellyt, miten jotkut ovat “hurahtaneet” hirsirakentamiseen. Enää en asiaa kummastele. Aiheeseen voisi ehkä palata ihan oman postauksenkin puitteissa.
Tähän loppuun näytiksi muutama kuva valmiista seinistä. Nämä ovat tietysti taas vain kuvia, todellisuushan on kuviakin ihmeellisempää…
Keittiön ikkunaseinä pohjusteella käsiteltynä.
Öljyn levitys olikin jo hankalampaa. Väriero pohjusteeseen oli tosi pieni. Sopivasta kulmasta sen havaitsi, kuten tässä. Kaksi ylintä hirttä oikealla on saanut öljyn pintaansa.
Makuuhuoneen valmista seinäpintaa talviauringon hämyisessä valossa.
On se vaan hieno. Sekä tarkkaan työstetty suomalainen kuusi että belgialainen pellavasiemenöljy sen pinnassa.
Moderni hirsihuvila merenrannalle. Kokemuksia ja tapahtumia projektin varrelta. 