Huvilan mitat ja kustannukset

Tällä hetkellä työn alla oleva kylpyhuone/wc:n laatoitus etenee, mutta hitaahkosti. Sen osalta seuraavat päivitykset tulevat vasta joskus helmikuussa (toivottavasti!). Pesutilojen jälkeen ei meillä oikeastaan olekaan muita puutteita kuin terassin kaiteet ja rimoitukset. Lopputarkastus alkaa jo uhkaavasti lähestyä! 🙂

Yleisön pyynnöstä

Tähän väliin ajattelin kertoa vähän lisää asiasta, joka tuntuu lukijoita kiinnostavan ja mietityttävän. Kyseessä ovat rakentamiskustannukset ja siihen liittyen myös huvilarakennuksemme mitat. Näitä molempia kysytään säännöllisen epäsäännöllisesti. Toki saatte tämän selostuksen jälkeenkin kysellä lisää. Aihe on sen verran monimutkainen, että tyhjentäviä selostuksia ei mitenkään pysty tuottamaan.

Lähtökohdat

Aloittaessamme vajaat kolme vuotta sitten tätä projektia, olimme autuaan tietämättömiä hirsirakentamisen ihmeellisyyksistä. Erilaisia muita rakennus- ja peruskorjausprojekteja olimme jo läpivieneet, mutta hirsi runkomateriaalina oli uutta ja outoa. Ajatuksissa pyöri kaikenlaisia kysymyksiä, etenkin sellaisten asioiden ympärillä, kuten mistä kannattaa maksaa ja kuinka paljon.

Alusta saakka oli selvää, että tulisimme tekemään/teettämään erillisurakoina kaiken muun paitsi rungon pystytyksen. Halusimme, että talotehdas ottaa kokonaisvastuun rungon ja vesikaton asennuksesta. Tähän liittyen ongelmaksi tuli kaksi asiaa. Ensinnä mihin pitäisi vetää raja tehtaan osuuden ja oman projektinjohdon väliin. Toiseksi miten saada eri valmistajien tarjoukset yhteismitallisiksi. Päädyimme lopulta pyytämään tarjouksia ns. säältä suojaan -toimituksesta ja asennuksesta.

Säältä suojaan ei ole mikään tarkkaan speksattu asia – vastuu tarjousten sisällön ymmärtämisestä on tilaajalla. Talotehtaiden kilpailutuksesta kirjoitin blogin alkuaikoina jo yhden artikkelin. Siinä kerroin omista kokemuksistamme sekä miten Excel auttoi vertailujen tekemisessä.

Tässä toisessa aiemmassa artikkelissa erittelin tarkemmin, mitä eri osa-alueiden kustannukset ovat olleet.

Mittoja

Tuossa kilpailutusartikkelissa ei ollut talon mittoja ja monet ovatkin oman hankkeensa vertailuja silmällä pitäen kysyneet niitä. Tässä tärkeimmät eli pohja-, leikkaus- ja julkisivukuvat mittoineen sekä pinta-alat ja tilavuudet.

Huvilan pohjapiirustus. Keittiön kaapistot ja wc/kylpyhuoneen kalustus toteutettiin lopulta vähän erilailla, kuin mitä näihin lupakuviin piirrettiin. Myös pääoven portaisiin integroitiin kävelytaso terassille. Ulkomittoihin tai väliseinien paikkoihin emme koskeneet enää jälkeenpäin..
Julkisvut, leikkaus sekä neliöt ja kuutiot.

Pystyykö kustannuksia laskemaan etukäteen?

Eri syistä johtuen talonrakennuksessa on niin monta liikkuvaa osaa, että eurolleen tarkan budjetin teko on todella vaikeaa. Ellei jopa mahdotonta. Jos joku ongelman pystyy ratkaisemaan, niin kannattaa patentoida menetelmä ja tehdä asialla liiketoimintaa. Asiakkaita varmasti riittää.

Käytännössä omatoimirakentaja/amatöörirakennuttaja joutuu välttämättä sietämään kustannusten osalta epävarmuutta. Tähän johtavat mm. seuraavanlaiset tekijät:

  • Talot ovat aina yksilöitä, talotehtaiden kuvastot ovat vain ideapankkeja. Jokainen talo kannattaa eli pitää suunnitella ja muokata tontin sekä ympäristön mukaan
  • Vaikka kuinka suunnittelisi asiat tarkkaan etukäteen, matkan varrella tulee väkisinkin muutoksia. Itse kutsun tätä liikkuvan maalin ongelmaksi. Miten osut kymppiin, jos maalitaulu arvaamattomasti muuttaa kokoa, muotoa, värejä, sijaintia jne.?
  • Perustukset ovat aina tapauskohtaisia. Etenkin jos joutuu tekemään louhintoja tai paalutuksia, tarkat kustannukset selviävät vasta sitten kun työt on tehty.
  • Osaurakoiden hinnat vaihtelevat kilpailutilanteeen mukaan. Toki voi pyytää etukäteen sitovat hinnat ja aikataulut, mutta tämä tarkoittaa väkisinkin yläkanttiin laskettuja hintoja. Kuinka paljon tästä mukavuudesta haluaa maksaa on jokaisen itse päätettävä asia.
  • Pienrakentajan vitsaus on, että urakan teettää ehkä vain kerran elämässään. Urakoitsijat tietävät tämän varsin hyvin. Yksittäisen kesämökin rakentajan murheet eivät paljon paina, jos urakoitsija saa vuosisopimuksen tai vastaaavan isolta rakennusfirmalta ja se vaatii kaiken kapasiteetin käytön siellä.
  • Jos yksi urakoitsija ei tee työtään ajallaan (vaikkapa vain sairaustapauksen vuoksi), saattaa käydä, että seuraava ei pääsekään aloittamaan omaa osuuttaan sovitusti. Tämän toisen urakoitsijan seuraava käytettävissä oleva aikasloti saattaa olla vasta puolen vuoden kuluttua. Siinä voi sitten miettiä, että pistääkö työmaan seisomaan vaiko etsiä kiireellä korvaava urakoitsija (= maksaa enemmän, koska työt pitää aloittaa heti).

Asia tuli varmaankin selväksi. Mukavuudesta, varmuudesta ja aikatauluissa pysymisestä joutuu välttämättä maksamaan. Tai toisin sanoen, jos on rajallinen budjetti, niin hyvällä stressinsietokyvyllä pystyy alentamaan kustannuksia. Näistä syistä johtuen on myös varsin todennäköistä, että mitä isomman kokonaisuuden tilaa yhdestä paikasta sitä enemmän joutuu toimittajalle maksamaan “ylimääräistä”.

Kaksi omasta mielestäni keskeistä asiaa

Pari käytännön neuvoa, jos et ole aikaisemmin toiminut rakennushankeeseen ryhtyvänä (=virallinen termi rakennuttajasta eli henkilöstä, joka loppupeleissä vastaa ihan kaikesta):

  • Palkkaa kokenut vastaava mestari, jolla on a/ mahdollisuus paneutua projektiisi ja b/ jolla on verkostossaan riittävästi luotettavia urakoitsijoita.
  • Käytä runsaasti aikaa suunnitteluun. Ja mielellään vielä vähän lisääkin. Jos mahdollista, älä muuta suunnitelmia lennossa sitten, kun itse rakentaminen on jo aloitettu.

Kohteemme toteutuneet kustannukset

Tuotteissa ja tarvikkeissa riittää valinnanvaraa. Luonnonlaki tuntuu olevan, että juuri se tavara, jota me olemme halunneet, onkin yllättäen ko. tuoteryhmän hintahaitarin yläpäässä. Mikään yksittäinen hankinta ei satojen tuhansien eurojen projektissa tietenkään hetkauta loppusummaa juurikaan suuntaan tai toiseen. Mutta jos/kun säännömukaisesti pitää jotain linjaa, niin lopputulemassa onkin jo iso haarukka. Alla arvioita meidän huvilamme osalta.

Jos perustaso on 100, niin meillä on käytännössä lähes joka suhteessa aina valittu ns. parempaa tavaraa. Arvioni vertailuluvuksi on 120. Tämä on arvioini meidän valinnoistamme – ylärajaa tässä suhteessa ei tietenkään ole.

Jos ottaa kaiken aina halvimman mukaan, niin silloin puolestaan pääsee halvemmalla. Parhaimmillaan (huonoimmillaan 🙂 ) ehkä jopa tasoon 80.

Meidän kokonaiskulut ilman tonttia ovat olleet 250t€ . Tuolla 80/100/120 -säännöllä hintahaarukaksi eri laatutasoilla tulee 167 t€ / 208t€ / 250t€.

Itse kun tein niin hyvä tuli!

Tämä voi joskus jopa pitää paikkansa. Jokainen arvioikoon itse omat taitonsa ja kykynsä. Yksi varma asia tähän liittyy. Itse tekeminen on hidasta. Mitä enemmän aiot itse nikkaroida, sitä enemmän aikaa pitää projektille varata.

Meillä oman työn osuus on ollut suhteellisen korkea. Yllämainitusta summasta ehkä 15%, max 20%. Oman työn ansiosta “säästö” on siis ollut ehkä 35t€.

Oikeutettu kysymys on, että onko tuo n. kolmenkympin säästö kaiken käytetyn ajan ja vaivan arvoinen? Tässä projektin vaiheessa voin omalta osaltani vain todeta, että onhan se hieno tunne, kun tasan tarkkaan tietää mitä pintojen alla on ja että on konkreettisesti saanut olla kaikkien listojen, levyjen, ruuvien jne. kanssa tekemisissä! 🙂

Palataan taas asiaan, kun huvilalla on tapahtunut jotain uutta raportoitavaa!

Venetsialaiset smyygilaudat

Venetsialaiset näyttävät todellakin merkitsevän mökkikauden loppumista. Huvilalla on kesän jälkeen taas hyvin rauhallista.


Toki ilmatkin vaihtuivat viikossa aurinkoisesta kesästä sateiseen syksyyn. Valoja vastarannalla näkyy kyllä aina, mutta muuten on hyvin hiljaista. Paitsi iltahämärissä pelloilla ja tienpientareilla.

Menomatkalla viime perjantaina näimme Prästkullaan vievän tien varrella kahdessa paikassa ennätykselliset kuusi hirveä. Näiden lisäksi oli tavanomaisempia peuroja sekä laumoina että yksittäisinä tien yli loikkijoina. Hienoa katsottavaa mutta autolla ajaessa nostaa adrenaliinitasoja joskus vähän liikaakin.

Elokuun viimeistä lauantaita kutsutaan yleisesti nimellä venetsialaiset. Naapurimme valistivat meitä, että eteläisellä rannikkoseudulla samasta asiasta käytetään nimeä forneldarnasnatt eli muinaistulien yö. Tämän tärkeän tiedon saimme siinä yhteydessä, kun naapurin Kim ystävällisesti tarjosi apuaan erääseen kiperään käytännön ongelmaan. Aiheesta lisää tekstissä alempana.

Meripelastustehtävä rannassa

Viime viikonloppu oli sateinen, mutta poikkeuksellisen tyyni. Yleensä sateisiin liittyvät voimakkaat, puuskittaiset tuulet. Niinpä oli vähän outo tunnelma, kun kohteeseen saavuttuamme tein rutiinitsekkausta rannassa. Eikä pelkästään säätilan osalta, vaan muutenkin tuntui siltä, että kaikki ei ollut ihan niin kuin piti.

Poiju kellui tyvenessä meressä yksinään ja omissa oloissaan. Vene oli irronnut ja ajautunut tukevasti rantakaislikkoon laiturin kupeeseen. Ilmeisesti kuluneella viikolla oli jossain vaiheessa tuullut vähän enemmänkin. Uutisissa sitten kerrottiinkin Paraisilla edellisenä päivänä koetusta trombista. Liekö jotain samantapaista esiintynyt meidänkin rannoillamme.

Näyttäisi siltä, että selvisimme säikähdyksellä. Vene oli kiinni matalassa vedessä tasaisella hiekka/savi -pohjalla. Aivan lähellä olisi ollut tarjolla isoja ja teräviä kivenlohkareita. Vesilinjan yläpuolella olevat veneen osat näyttivät olevan vahingoittumattomia. Ainakaan selkeitä reikiä ei kyljissä näyttäisi olevan. Vesilinjan alle näkee vasta kun lähiaikoina nostamme veneen talviteloille. Vene kelluu normaalin oloisesti eikä pilssiin ole tullut vettä normaalia tihkumista enempää.

Venejupakan opetus: köysillä on rajallinen ikänsä. Uusiminen kannattaa tehdä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin.

Painumamuttereiden säätö

Yksi hirsitalojen ominaisuus on seinien painuminen ja siihen liittyvä painumattomien rakenteiden säätöruuvien/-muttereiden säätö. Ko. muttereita meillä on eri tolppien päällä sekä terassin pilareiden alapäissä yhteensä kymmenkunta kappaletta. Ulkoseinien mutterit jäävät piiloon vuorilautojen taakse, joten on tietysti järkevää tehdä säädöt ennen näiden rakenneosien asentamista.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ylipäätään säädimme ko. ruuveja. Seinät olivat kuluneen kahden vuoden aikana painuneet n. sentin verran. Todennäköistä on, että hirret ovat nyt asettuneet lopullisiin mittoihinsa, mutta asiaa pitää toki vuosien mittaan vielä seurata.

Mutterit ovat kooltaan 43 -millisiä. Tämä mitta aiheutti ongelmia. Kaupoista (ja naapurin työkaluvarastostakin) löytyi kyllä 41 ja 46 -millisiä avaimia, mutta ei juuri tätä Kontiotuotteen meille asentamien muttereiden mittaa. Säätöä varten ostin sitten ison jakoavaimen. Onnistuihan vääntäminen silläkin, mutta isojen ja tiukkojen muttereiden kanssa jakarin käytöllä on aina omat haasteensa, Onneksi naapurin isäntä tuli olutpalkalla mukaan auttamaan. Ilman häntä olisi pahin eli keittiön kohdalla oleva mutteri jäänyt kyllä säätämättä. Kiitokset jälleen kerran naapuriavusta. Sekä tietysti myös opastuksesta paikallisen kulttuurin salohin kuten yllä tuli jo kerrottua!

Vuorilaudat viimein paikoilleen.

Muttereiden säätöoperaation jälkeen oli vuorossa viimeisten vuorilautojen kiinnitys. Aiheen taustoista ja niihin liittyvistä traumoista kerroinkin jo edellisessä artikkelissa.

Merenpuoleinen julkisivu on nyt näiltä osin vihdoin valmis. Tältä näyttää huvilan julkisivu lopullisessa kuosissaan:

Vuorilautojen maalaukseen löysimme kohtuullisen hyvin seinien väriä vastaavan ”normaalin” tuotteen ja värin: Pinotex Classic ja Sadolinin värikartasta sävy Nordic Black and Brown. Jälki ei ole aivan yhtä hienostunutta kuin seinissä olevassa Rubio Monocoatissa, mutta pieninä pintoina ihan ok. Oleellista tässä oli, että Pinotexia on huomattavasti helpompi työstää kuin seiniin vedeltyä belgialaista pellavasiemenöljyä. Näin siitäkin huolimatta, että yhtä tumman lopputuloksen aikaansaaminen vaati kyllästeen sivelyä vähintään kolmeen kertaan.

Rapatessa roiskuu. Ja lipsuu.

Näissä hommissa ei vahingoilta voi välttyä. Onneksi isompia vammoja ei ole tullut vastaan. Ei fyysisiä eikä ainakaan vielä edes henkisiäkään. Jotain pientä aina kuitenkin sattuu. Se, missä yhteydessä alla näkyvät vammat syntyivät ja oliko vaivan arvoista, selviää ensi jaksossa. Siihen asti: mukavaa syksyn alkua!

Huvilan ensiapuvälinevalikoimista löytyi iloisia Minion -laastareita akuuttiin tarpeeseen.