Tag portaat

Saunan perustukset

JuhaniK Kommentoi

Elämme jännittäviä aikoja – myös saunatyömaallamme. Lokakuun puolivälissä aloimme pienen paineen alla työstää uusien rantarakennelmien perustuksia. Betonivalut ja muuraukset olisi suotavaa tehdä yli +5 asteen lämpötilassa. Kylmien kelien todennäköisyys kasvaa marraskuun myötä merkittävästi. Onhan niitä ratkaisuja, joilla valut yms. voi tehdä kylmemmässäkin, mutta työskentely ulkona kylmässä, pimeässä ja märässä on tarpeeksi haastavaa jo ilman ylimääräisiä vaikeuskertoimia. Onneksi saimme kriittisimmät asiat hoidettua – jos ei nyt ihan hyvän – niin ainakin kohtuullisen sään aikaan.

Jännitysmomenttina on tätä kirjoitettaessa vielä saunarakennelman ensimmäisen osan toimituspäivä. Tilausvahvistuksen mukaisen toimituksen pitäisi olla itsenäisyyspäivän tienoilla. Odotamme Salvokselta tarkkaa päivämäärää.

Perustukset eivät yleensä ole kovinkaan näyttäviä osia rakennuksissa. Usein jopa päin vastoin. Ne ovat kuitenkin välttämättömiä ja siinä mielessä erityisen haastavia, että niiden muokkaaminen tai korjaaminen jälkeenpäin on vaikeaa. Kohta nähdään, miten asiassa onnistuimme.

Saunan perustusten kanssa oli sekä tekemistä helpottavia että vaikeuttavia asioita. Hankalaksi asian teki kallion yllättävän suuret korkeuserot. Vastaavasti helpotus oli korkeuserojen tasaamisella aikaansaatu tasainen pohja perustuspilareille.

Kun vanha sauna oli purettu ymmärsimme hyvin, miksi se oli rakennettu juuri siihen paikkaan ja niillä mitoilla kuin oli. Se oli suunniteltu sentilleen optimaalisesti kallion muotojen mukaan siten, että perustustöitä oli mahdollisimman vähän ja materiaalien käyttö myöhemminkin optimoitua. Uuden rakennelman kanssa lähdimme liikkeelle päinvastaisesti – ensin suunnittelimme haluamamme rakennuksen ja vasta sitten aloimme sovitella sitä maastoon.

Maanrakennustöiden yhteydessä selvisi, että rannan tasaiselta näyttäneessä kohdassa olikin kalliossa yli metrin syvyinen kuoppa. Pehmeä maa kaivettiin pois ja tilalle tuotiin mursketta. Lopulta pohjan korkoeroksi tuli n. 1,2 metriä. Korkeimmista pilareista tuli siis lähes puolitoistametrisiä. Pilareiden pystyttämistä on tiedossa vielä jatkossakin, sillä rakennuksen eteen tulee terassi. Ainakin päälle päin näyttää siltä, että rinne painuu etuterassin kohdalla edelleen alaspäin vähintään samaan tahtiin kuin tähänkin asti. Murehditaan siitä kuitenkin vasta myöhemmin – nyt keskitymme saunan pystyttämiseen.

Projektiamme seuranneet jo tietävätkin, että rantarakennelmamme koostuu kolmesta osasta: saunasta, tuvasta sekä niiden väliin tulevasta terassista. Alla olevassa kuvassa näkyvät laatikot ovat saunan perustusten anturoita varten. Tupa tulee kuvan etualan kalliokohouman päälle. Tässä vaiheessa päätimme vielä siirtää koko systeemiä reilun metrin takana näkyvää tieluiskaa kohti. Tärkeimpänä syynä oli, että saimme paremman ja avoimemman näkymän ylhäältä huvilalta merelle. Lisäbonuksena perustusten korkoerot myös vähän pienenivät.

Tasaiselle sorapedille perustusten teko on suoraviivaista. Anturat tartuntateräksineen voi valaa ensin suunnilleen oikeille paikoilleen. Kun valut ovat kovettuneet ja muotit poistettu, muurataan harkot tarkasti oikeille paikoilleen. Yläpinnat tasataan haluttuun korkoon joko katkaisemalla liian korkeat pilarit rälläkällä tai tekemällä lisävalut alimittaisten pilareiden päälle. Pilareiden keskellä olevaan reikään laitetaan raudoitukset ja reiät täytetään betonilla (S100). Tällaisessa pienessä kohteessa betoni valmistuu kohtuullisella vaivalla myllyllä pyörittämällä. Valmistajan mukaan yhteen harkkoon menee n. 5,5 kg betonia. Säkissä on 25 kg eli yhdestä säkistä pitäisi tulla tavaraa reiluun neljään harkkoon. Aika hyvin tämä pitikin paikkansa eli tarvittavien säkkien määrän voi laskea etukäteen. Toki työvaraa pitää aina olla vähän lisänä.

Kuvassa alla on vasemmalla saunan pilarit ja oikealla kallion päällä olevat tolpat ovat tulevaa tupaa varten. Väliin jää terassi, jonka reunimmaiset 48×148 tukipuut kiinnityvät harkkopilareihin. Terassin keskelle tulee yksi poikkipalkki kestopuutolppien varaan. Tolpat tulevat kuvassa näkyviin pilarikenkiin.

Sauna tulee kohteeseen siis ensin ja se asennetaan näiden metristen tolppien päälle. Haluamme sen myös käyttöön niin pian kuin kuin mahdollista, joten käynti sinne pitää jotenkin järjestää. Tätä varten teimme väliterassille rungon (kuvassa alla) ja sen päälle tulee valiaikaiseksi kulkutasoksi 12 millin vanerit. Kansilaudat asennetaan vasta, kun näemme, miten ja mihin rakennusten hirsiseinät tarkkaan ottaen perustusten päälle asemoituvat.

Ja koska terassi on reilusti irti maasta, tarvitaan portaat sinne kipuamista helpottamaan. Ylijääneistä kestopuupätkistä syntyi suht helposti reisilankut ja kolmiopalat askelmille:

Portaat paikoillaan – työlistalle jäi käsijohde:

Rakennuspaikka odottaa nyt varsinaisen saunan asennusta. Jos kaikki sujuu suunnitellusti, niin joulukuun alussa pitäisi olla jo huomattavasti valmiimman näköistä. Tavoitteena on siis jouluksi uuteen saunaan!

terassi ja lipputanko

Terassien kesä

JuhaniK Kommentoi

Kesä -23 Hirsihuvilalla on ollut terassivoittoista. Tämä tarkoittaa sekä oleilua ulkosalla että terassien tekoa. Alkukesän näkyvimmät aikaansaannokset ovat vierasmajan etuterassi ja siihen integroidut portaat majan ulko-ovelle. Kuvia ja selostuksia muista kesäpuuhasteluista tämän artikkelin loppupuolella.

Tasaiset ja siistit ulkotilat ovat aina tarpeen, mutta silti yllätyimme positiivisesti, miten käytännöllinen tilasta tuli. Vaikka itse sanonkin, niin terassista tuli myös tyylikäs ja muuhun kiinteistön rakennuskantaan hyvin sopiva. Nyt loppuu omakehu ja siirrytään itse asiaan – tällainen siitä tuli:

Ehkä suurin yllätys itselleni oli se, että ilmansuunnista huolimatta terassille on ollut paljon käyttöä. Näin etenkin hellepäivinä. Aurinko alkaa paistaa tälle pohjoisen puoleiselle terassille vasta neljän aikaan iltapäivällä. Tiluksillamme on muita paikkoja, joissa voi nauttia auringosta, mutta tällainen kuumien päivien suojaisa tila on ollut ilmiselvä puute. Lisäbonuksena terasille paistaa hienosti ilta-aurinko, joten siellä voi nauttia myös illan viimeisistä lämpösäteistä.

Muutama making of -kuva eli miten terassimme rakentui:

1. Muhkurainen kallio tuottaa omat haasteensa rakentamiselle. Kääntöpuolena on sitten varmasti tukeva alusta. Terassin rakentaminen lähti liikkeelle korkojen päättämisestä ja sen jälkeen reunimmaisesta, talon pilarijalkoihin kiinnitetystä palkista. 
2. Loput runkopalkit kiinnitettiin kalliopohjaan ankkuroituihin tolppiin.
3. Terassin kokoa ja korkoa sääteli rakennuksen edustalla oleva kalliotasanne. Ajatus oli saada sujuva kulkuyhteys suoraan kallion päältä terassille ja edelleen vierasmajan ovelle. 
4. Valmis terassi. Portaat ovat siis tason päällä omana irrallisena yksikkönään. Kansilauta on sileää, ruskeaa 28×145 -kestopuuta. Runko on vihreää 48×148 -kestopuuta.
Kuten tarkkaavaisimmat jo ehkä huomasivat, pitkään hankintalistalla ollut lipputanko asennettiin sekin nyt viimein tässä yhteydessä. Yhdeksän metrin mittaista tankoa ei omalla kuljetusvälineistöllä saa kulkemaan, mutta samalla kun tuli vähän isompi erä lautaa ostettavaksi, otettiin kaikki rautakaupan kuljetuksella. Puutavaran hinnat ovat alkaneet jo vähän tasaantua, mutta kuljetuksen hinta oli todella suolainen. Jatkossa tulee varmasti entistä tarkemmin arvioitua, mitä ja milloin on varaa ottaa pihaan kuljetettuna.

Oma oppimiskokemuksensa oli lipputangon jalustan kiinnitys kallioon. Reikien poraaminen kiveen alkaa jo sujua rutiinilla, mutta uusi tuttavuus oli ankkurointimassa, jolla kierretangot pysyvät rei’issä kiinni. Kyllähän käyttöohjeissa asiasta sanotaan. mutta silti oli yllättävää, miten lähes veden lailla juokseva aine muuttuu alle minuutissa ja aivan yhtäkkiä kivikovaksi massaksi. Enemmän tuurilla kuin taidolla saimme kierretangot sellaisiin asentoihin, että jalusta juuri ja juuri meni paikoilleen. Nämä murheet unohtuivat nopeasti, kun lippu nostettiin salkoon tuulessa hulmuamaan.

Muita alkukesän tapahtumia:

Toiveenamme on kaislaton ranta. Aika hyvin tuota tavoitetta kohti on edetty, mutta se vaatii jatkuvaa työtä ja taistelua. Kaislojen niittoon on toki saatavilla konepalveluitakin, mutta toistaiseksi ollaan hoidettu homma käsipelillä. Itse asiassa se on oikein mukavaa hellepäivän ajanvietettä, kun asian siltä kantilta vain ottaa. Näkyvä lopputulos myös motivoi. 
On rantakaislikosta iloakin – kalat viihtyvät niiden suojassa. Heinäkuun alussa ahvenet liikkuvat hyvin. Ensimmäisen kerran saalis oli katiska tupaten täynnä isompaa ja pienempää kalaa. Suurimman osan palautimme mereen vapauteen ja kasvamaan. Talteen otimme asiallisen kokoiset ahvenet – reilut kaksi kiloa, joista tuli 600g fileitä voissa paistettaviksi. Kunhan näiltä nikkarointikiireiltä liikenee vähän enemmän aikaa, niin lähiluomukalan osuus päivittäisissä ruokailuissa tullee kasvamaan.
Kasvihuoneen kolmas kausi on edennyt jo yli puolivälin. Tässäkin asiassa pätee sääntö vähemmän on enemmän. Pienempi määrä taimia tuottaa paremmin satoa. Huoltaminen kuten kastelu, lannoitus, ylimääräisen kasvuston poisto jne. on helpompaa, kun istutusaltaat eivät ole tupaten täynnä tavaraa. Perinteisten ja hyviksi havaittujen kurkkujen, tomaattien ja chilien lisäksi kasvihuoneessa on tänä vuonna ollut vuonna daalioita ruukuissa (sittemmin siirretty ulos) sekä uutuutena kasvatusallas yrteille.
Kaupan valmiit yrttipensaat saavat mukavasti lisää käyttöaikaa, kun ne istuttaa multaan. Niitä on myös helppo korvata tarpeen tullen uusilla. Etenkin mökkioloissa, kun lähimmät kaupat ovat suht kaukana, on mukava tietää, että perusyrtit ovat koko ajan saatavilla ja vieläpä tuoreina.  Taustalla näkyy muuten seuraavan terassiprojektin kohde: verstaan ja kasvihuoneen välinen tila. Katsotaan josko aikaa ja etenkin inspiraatiota riittää toteutukseen vielä tämän kauden aikana.
Vuosi sitten alkukesästä istutimme takapihan verstas/varasto/huussi -rakennuksen seinustalle kaksi Zilga-lajikkeen viiniköynnöstä. Köynnökset lähtivät hyvin kasvuun, mutta talven kuluessa suurin osa uusista kasvustoista kuihtui ja kuoli pois. Alkukesästä tilanne näytti jo vähän huolestuttavalta, mutta nyttemmin tilanne on korjaantunut. Vasemmanpuoleinen kuva on kesäkuulta ja oikealla tilanne kuukautta myöhemmin heinäkuussa. Kasvu on todella voimakasta.
Rypäleterttuja sekä uusia oksia ja lehtiä on tullut runsaasti. Tällä hetkellä jännitämme ehtivätkö rypäleet valmistua ajoissa. Köynnökset ovat aurinkoisella eteläseinustalla, joten olosuhteiden pitäisi olla suunnilleen niin hyvät kuin Suomessa vain on mahdollista. Iso haaste näidenkin kasvien osalta on kallioinen tonttimme. Viiniköynnökset kasvavat lavakauluksista tehdyissä altaissa, joissa on rajallinen tila juuristolle ja kastelun kanssa saa olla tarkkana. Toinen seutumme kasvivitsaus eli peurat ja kauriit ovat ainakin toistaiseksi jättäneet viiniköynnökset rauhaan. Toivotaan, että ovat liian eksoottista tavaraa näille täkäläisille metsäneläimille.

Tässä näitä alkukesän tapahtumia, mutta vielähän on kesää jäljellä. Terassirakentamisen ohessa olemme mm. viimeistelleet vierasmajan sisustusta. Palataan tähän ja mahdollisiin muihin tapahtumiin taas seuraavalla kertaa. Mukavaa kesän jatkoa!

Terassimaniaa

JuhaniK Kommentoi

Kesäloman saldo: turvonnut polvi, rikki mennyt selkä, kipeytyneet lihakset. Toisessa vaakakupissa kulkuväyliä ja oleskelutilaa huvilan pihaan sekä rantaan.

Ostamaamme hirsipakettiin ja sen asennukseen kuuluivat huvilaan integroidun terassin runkorakenteet. Viime vuoden vappu vietettiin tämän rungon päälle kansilautoja ruuvaten.

Tämän kesän (ja etenkin kesäloman) teemana huvilalla on jälleen ollut terassien teko. Tavoitteena on ollut helpottaa liikkumista taloon/talosta sekä kulkua ja oleskelua varsin kallioisella tontillamme.

Mopon kanssa haasteita

Ensimmäinen kesän terassiprojekteista liittyi upouuteen laituriimme. Tämä projekti käynnistyi tietyllä tapaa väärin päin. Ensin asennettiin laituri (aiheesta löytyy tarinaa täältä) ja vasta sen jälkeen alettiin miettiä, miten sille oikein kuljettaisiinkaan.

Eikä asiaa tarvinnut pitkään edes pohtia. Kunnollinen kulkuväylä rannalta laiturille on käytännössä ehdoton edellytys, jotta laituria ylipäätään voi käyttää. Toki loikkiminen isojen muhkuraisten kivenlohkareiden päällä oli sekä hyvää jumppaa että mainiota tasapainoharjoittelua, mutta pakkohan sitä oli kehittää helpompi ja turvallisempi väylä.

Alkuun oli tarkoitus rakentaa suht suoraviivainen kulkusilta rantakalliolta laiturille. Neliviikkoisen loman alussa tuntui siltä, että aikaa (ja energiaa) on vaikka kuinka paljon. Niinpä ajatus lähti lentoon – joku voisi ehkä sanoa, että mopo alkoi keulia pahemman kerran. 🙂

Tästä alkoi varsinainen rantaterassin visiointi. Kuvan kulkusilta oli suhteellisen nopea- ja helppotekoinen. Merenpuoleisen pään sai kiinnitettyä laituria varten tehtyyn betonivaluun. Alla on isoja ja tukevia kivenlohkareita, joiden päällä kannattajapalkit lepäävät. Pinta-alakin oli vielä kohtuullinen – pituutta viitisen metriä ja leveys 1,2m. Kannattajat ovat mitoiltaan 48×148 lankkua ja terassilaudat 28×120 ruskea kestopuuta. Laudat on ruuvattu palkkeihin 55-millisillä rosteriruuveilla.

Taustana projektin saamalle käänteelle oli huvilan ulkotiloissa iilmennyt pieni puute. Rannassa ei ollut paikkaa, jossa voisi kunnolla nauttia auringosta tai vaikkapa päiväkahveista vilvoittavien merituulten ja laineiden liplatuksen lomassa. Puhumattakaan tunnelmallisista sundownereista illan koittaessa.

Maanrakennusurakoitsija kävi toukokuussa uudelleen muotoilemassa rantaviivaamme ja samassa yhteydessä jatkoi laiturin kiviosuutta muutamalla metrillä merelle päin. Isot kivenmurikat ovat tukeva pohja rakentaa kulkutasoja. Työn aikana tuli mieleen, että pintaan olisi ollut hyvä ajaa vielä pari kuormaa soraa tai vastaavaa. Hieman tasaisempi pohja olisi helpottanut runkolankkujen asentamista huomattavasti.

Käyntisilta alkoi laajeta projektin edetessä mantereen suuntaan. Eräs nimeltä mainitsematon sukulaismies jossain vaiheessa jo huolestuneena totesikin, että ”ette kai te nyt sentään koko Suomenlahtea aio kattaa?” 🙂

Reilun viikon aherruksen jälkeen lopputulos näyttää tältä:

Tasaista plaania on n. 30 neliötä. Sillä aikaa kun Juhani ja Joonas rakensivat terassia, Mari loihti vanhalle kuormalavalle uuden elämän liikuteltavana pöytätasona.

Jatkon osalta ideoita on vaikka kuinka paljon. Suunnitelmissa on integroida terassiin palju, asentaa kaiteet eikä valaistuskaan haitaksi olisi. Tämä rantaprojekti saa nyt kuitenkin levätä ainakin ensi kevääseen asti. Lievän taisteluväsymyksen ohella yksi keskeinen syy on kerätä kokemuksia terassin talvenkestävyydestä. Merenlahtemme on varsin suojaisa, mutta siitä huolimatta etenkin jäät ovat riskinä. Jos terassin talvehtiminen sujuu hyvin, niin tilannetta tarkastellaan uusiksi ensi kesänä.

Harjoittelusta tositoimiin

Rantaterassi oli oiva harjoituskohde. Sen valmistumisen myötä saimme rohkeutta käydä kriittisemmän kohteen kimppuun: portaat ja etuterassi talon sisääntulon puolelle.

Tähän asti taloon ja talosta on kuljettu kuormalavoista kyhyättyjä rakennusaikaisia väliaikaisportaita pitkin. Yksi tuttava ilahtuneena totesikin kuvan näistä portaista joskus nähtyään ”hei meilläkin oli mökillä saman valmistajan portaat”. Kuormalavat taipuvat moneen käyttöön, kuten aiemmin jo puhe olikin.

Kaikkeen sitä helposti tottuu – valitettavasti. Väliaikaiset portaat ehtivät olla käytössä lähes kaksi vuotta. Toimeen ryhtyminen ei välttämättä ole iso asia, mutta vaatii ryhdistäytymistä. Tässä edesauttoi yksien sukulaisvierailijioiden ihmettelyt asian suhteen. Pieni potkiminen ei välttämättä ole haitaksi.

Rungosta ja rakenteista

Terassin ja portaiden runkona on ristiinasennettua 48×148 kestopuuta. Talon puoleinen pääkannattaja oli helppo asentaa. Sen sai ruuvattua kiinni perustuspilareihin. Toinen puoli olikin sitten hankalampi johtuen kumpuilevasta kalliopinnasta. Lopputulos on yhdistelmä tolppia, kulmarautoja kiila-ankkureilla kallioon ruuvattuna sekä osin suoraan kiven päällä lepääviä palkkeja.

Lisähaasteen mudostivat ulko-oven edessä sijaitsevat viemäri- ja sähköputket. Sitä miksi ko. talotekniikka piti vetää juuri tästä kohtaa, on selostettu aiemmissa postauksissa.

Pääoven portaikko sijaitsee täsmälleen putkikanaalien päällä. Jos jotain hyvää asiasta haluaa löytää, niin nyt portaikko peittää rujot kallioleikkaukset sekä ei-niin-esteettiset putkisysteemit.

Näiden uusien rakenteiden pintalautana on samaa 145 mm leveää lehtikuusta kuin muukin talon ympärillä oleva terassi. Ero uuden laudan ja kohta jo kaksi kesää harmaantuneen välillä on melkoinen. Eiköhän tilanne tästä tasoitu ajan myötä. Ja ellei, niin tarjollahan on myös aineita, joilla ikääntymisprosessia voisi nopeuttaa.

Tähän loppuun muutamia kuvia sekä piiloon jääneistä rakenteista että lopputuloksesta.

Etuterassin ja portaiden runko alkaa hahmottua. Poikittaiset tuplapalkit päissä ovat syystä, että pitkittäiset kansilaudat halttiin päättää poikkisuuntaisiin lautoihin. Paitsi että tämä on visuaalisesti hauska yksityiskohta, mitoitusten kanssa oli tarkat paikat. Onnistuimme lopulta hyödyntämään kuusimetristen lehtikuusilautojen koko pituuden ilman jatkoksia ja hukkapaloja.
Näiden kesän terassiprojektien yhteydessä tuli ruuvattua kaikkiaan n. 2000 ruuvia. Suurin osa meni jopa kerralla oikein. Pari kertaa juoduttiin myös yritä ja erehdy -periaatteen mukaisesti irrottamaan ja uudelleen kiinnittämään joitan lautoja. Onneksi näitä ei ollut monta.
Jonkun verran piti miettiä, miten laudat portaiden kulmissa tulisi sijoittaa ja sen jälkeen vielä rakentaa sopiva sekä tukeva runko, johon laudat ruuvata. Näyttää ja tuntuu siltä, että asiassa lopulta jopa onnistuttiinkin.
Tällainen tästä terassi/porras -rakennelmasta tuli. Portaiden mitoitus on tehty varman päälle eli perinteistä ohjetta noudattaen: 2 x nousu + askelman etenemä = 620 mm. Laskusääntö toimii käytännössä erittäin hyvin. Portaita on helppo kävellä sekä ylös että alas.
Huvilan mantereen puoleinen julkisivu nyt, kun etuterassi on paikallaan.