Yksi uusi elämys tässä huvilaprojektissa monen muun ohessa on ollut kipsilevylattia lämmityskaapeleineen.
Päädyimme lämmityksen osalta suoraan sähköön. Syinä olivat kohtuullinen hankintahinta ja asennuksen sekä käytön helppous.
Sähköllä toimivat lämmittimet ovat suhteellisen edullisia sekä helppoja asentaa. Käytön osalta etuna on, ettei tarvitse miettiä miten vesikiertoinen lämmitys pärjäisi jos ja kun pakkasilla tulisi pitkiä sähkökatkoja. Sähkölaskuja pienentämään olemme lisäksi hankkineet ilmalämpöpumpun.
Halusimme ehdottomasti lattialämmityksen. Tämän taustalla oli sekä mukavuus että ulkonäölliset seikat. Lämmityskaapelit piti siis saada lattian sisään. Tähän asti olen asennellut kipsilevyjä lähinnä seiniin. Nyt pääsin tekemään lattiatkin samasta aineesta.
Valettu lattia olisi tietysti ollut nopea tehdä, mutta tässä levyrakenteessa on kyllä omat puolensa. Ehkä tärkeimpänä on, että lattia on tehty kuivista aineista. Toinen etu on, että lattia syntyy ilman sen kummempaa kokemusta tai välineistöä.
Tai jos ihan tarkkoja ollaan, ei lattioita nyt ihan pelkästään kuivista aineista tehty. Väliin tarvittiin myös laastia ja vähän liimaakin. Mutta veden määrä verrattuna betoni- tai kipsivaluihin on vain murto-osa. Veden välttäminen puutalon rakenteissa tuntuu aina hyvältä.
Lattia on varsin suoraviivainen tehdä. Alla kuvakertomus siitä miten keittiön lattia valmistui. Eteiseen tulee sama rakenne, Olo- ja makuuhuoneiden lattiat ovat muuten samanlaiset, mutta pintana tulee olemaan parketti. Kylppäri/vessaan tulee levyjen sijaan kipsivalu eli se on hieman enemmän erilainen.
Seuraavassa postauksessa keittiötarina jatkuu kaappien asennuksen merkeissä. Ei ihan vielä päästä kokkailemaan, mutta eiköhän sekin hetki jossain vaiheessa koita. 🙂
Tästä alkaa lattian levytys. Alla lautakoolaus (k300) ja lattian alle tulevat sähkövedot. Milja miettii mihin oikein on joutunutkaan. 🙂
Heti kun saatin ensimmäinen levykerros keittiöön, olikin jo kiire siirtää työmaan sosiaalitilat kylmästä pikkumökistä lämpimään huvilaan.
Lämmityskaapelit kiinnitettiin kuumaliimalla levyjen pintaan. Kuvassa oleva laudanpätkä oli käytännöllinen apuväline. Se oli kavennettu sähkösuunnitelmista katsotun kaapeleiden välisen etäisyyden mukaan. Kahteen pekkaan asennus kävi näppärästi. Toinen suoristi kaapelia kelalta ja asetti lautasabluunan avulla uuden johdon oikealle etäisyydelle edellisestä lenkistä. Toinen tuli perässä ja veti kuumaliimalla johdot levyn pintaan kiinni.
Parin tunnin aherruksen jälkeen kaapeli oli kauniisti ojennuksessa. Periaatteessa keittiökaappien alle ei pitäisi/tarvitsisi lämmitystä asentaa. Tässä kohteessa niin kuitenkin tehtiin ulkoseinän vierellä, koska halutiin ehkäistä vesijohtojen jäätymistä. Kaapelit kiemurtelevat niillä kohdilla, joissa putket kulkevat. Etulalle tulee ns. kettiöniemeke ja vasemmalla on jääkaappi. Näille kohdille ei lämmitystä laitettu.
Seuraava vaihe oli keskimmäisen levykerroksen asennus. Kipsilevysoirot kiinnitettin kaapelisilmukoiden väliin. Aina kun onnistui, kiinnitys oli ruuveilla. Jos alla ei ollut koolauslautaa, turvauduttiin liimaan.
Kipsilevysoirojen välit ja niissä olevat kaapelit peitettiin lattialämmityslaastilla. Siihen päälle tuli kolmas levykerros (15 mm lattiakipsilevyä). Päälimmäisen levyn kiinnitys ruuveilla alkoi jo olla tarkkaa puuhaa. Kaiken tämän vaivan jälkeen ei todellakaan halunnut ottaa riskiä, että ruuvit osuisivat sähkökaapeliin. Kriitiisiin paikkoihin laitettiin liimaa.
Viimein levytys oli valmis. Punaiset merkinnät kertovat missä kaapeliurat kulkevat keskimmäisessä kerroksessa. Niiden mukaan pystyi turvallisin mielin ruuvaamaan kansilevyt kiinni jossain siellä syvällä alla kulkeviin koolauslautoihin. No, ei etäisyys fyysisesti niin valtava ollut (65 mm ruuvit riittivät), mutta henkisesti matka alkoi jo olla kohtalainen.
Totuuden hetki. Vaikka oli tehty huolellista työtä, pikkuisen silti jännitti mitata kaapelin vastusta. Tässä vaiheessa käytin tällaista perusmittaria, jolla näkee onko lenkki ehjä ja ettei virtajohtojen ja suojamaan välillä ole selvää vuotoa. Sähkäri mittaa nämä vielä uudestaan 500 voltilla eli tuplaten sillä, mikä on käyttöjännite. Toivotaan ja uskotaan, että vielä silloinkin kaikki on ok.
Sitten päästiinkin jo pintojen tekoon. Tämä on aina hieno vaihe. Nyt saadaan näkyvää valmista aikaiseksi. Toki pintojen tekeminen on samasta syystä hivenen stressaavaakin. Lopputulos jää näkyviin ja jälkipolvien kummasteltavaksi. Tai toivottavasti ihasteltavaksi.
Keittiön lattian laatat ovat nyt kaikki paikoillaan. Oranssi teippi merkkaa niitä laattoja, jotka oli jo edellisenä päivänä kiinnitetty ja joiden päällä pystyi liikkumaan. Takaseinänkin levytin, vaikka siitä saattaa tulla sähkäriltä noottia. Sähkökeskus on nimittäin seinän takana ja sinne joudutaan vetämään vielä runsaasti johtoja. Ko. seinälle tulee kuitenkin korkeat kaapit ja niiden asentaminen ei oikein onnistu, ellei takana ole valmista seinää.
Laatoitus tehtiin kapealla, kahden millin saumalla. Pukkila, josta laatat ovat kotoisin, suositteli minimissään kolmen millin saumaa. Siististi tämä kaksi milliäkin näytti onnistuvan. Bauhausin myyjä myi meille saumaamista varten kuvan vihreät pienet lipsukat. Uutta tämäkin, aiemmin olin käyttänyt valkoisia ristikoita tai sitten saumanarua. Ihan ok keksintö tämä uusi juttu.
Lopuksi laatat saumattiin Kiillon lattiasaumalaastilla ja niin ovat mestat valmiina kaappien asennusta varten!
Moderni hirsihuvila merenrannalle. Kokemuksia ja tapahtumia projektin varrelta. 