Maalaushommia

Huopakaton ja ikkunoiden asennuksen jälkeen saunatupa oli teknisesti ottaen vedeltä suojattu. Pintojen kestävyyden ja varsinkin esteettisyyden kannalta oleellinen työvaihe oli vielä jäljellä: maalaus. 

Päärakennuksen ja vierasmajan hirsiseinät käsittelimme aikoinaan sekä ulkoa että sisältä tuotteella nimeltä Rubio Monocoat. Kokemuksiamme tästä tuotteesta löytyy esim. näistä aiemmista kirjoituksista:

Tällä kertaa päätimme kuitenkin ottaa riskin ja turvautua Suomessa yleisemmin saatavilla oleviin tuotteisiin. Tässä postauksessa käymme läpi valitut tuotteet ja miten niiden kanssa onnistuimme.

1. Ulkoseinät

Ulkoseinien osalta olennaiset päätökset tehtiin jo tilausvaiheessa edellisenä syksynä. Salvos helpotti valintoja. Heillä oli rajatut vaihtoehdot, joista valita. Tuvan ulkoseiniin tuli Tikkurilan Valtti Plus Color -kuullote, sävynä Piki (TVT 5089). Kyseessä on myös sama tuote ja värisävy, jolla Salvos oli jo tehtaalla käsitellyt saunan seinät.

Valtti Plus Color
Tuvan rakentamisen alkuvaiheissa keväällä maalasimme räystäslautoja samalla tavaralla, kuin seiniä myöhemmin kesällä.

Lopputulokseen vaikuttaa tietysti moni asia, mm. valittu tuote, pintojen laatu, säätila ja tietysti myös maalari itse. Yritän tässä keskittyä vain tuohon ensimmäiseen niissä puitteissa, joissa tällainen ei-ammattilainen asiat on kokenut ja ymmärtänyt. 

Valtti Plus Color on vesiliukoisena miellyttävä tuote. Seinät käsiteltiin kahteen kertaan. Yllättävää oli, että kuullotteen kuivuminen oli todella hidasta. Vielä senkin jälkeen, kun pinta oli periaatteessa kosketuskuiva, siitä irtosi mustaa väriä. Näin etenkin paikoissa, joissa kuullotetta oli jäänyt paksumpi kerros. Pinta pysyi myös kiiltävänä varsin pitkään, mutta muuttui kyllä himmeäksi ajan myötä. Tämä lienee yhteydessä edellä mainittuun värin tarttumiseen. 

Tupa seinät maalattuina
Seinät ovat saaneet väripintansa.

Lopputulos on periaatteessa ok. Pinnan tasaisuus ei saunatuvan osalta ole samaa luokkaa kuin Salvoksen tehtaalla työstetyssä saunarakennuksessa. Arvaukseni on, että siellä pintakäsittelyt tehdään koneellisesti tai ainakin ruiskuttamalla. Siveltimellä emme me ainakaan päässeet samaan tasaisuuteen. Tuvan värisävystä tuli saunaan verrattuna niin ikään hieman erilainen. Onneksi  sävyero on pieni, hivenen ruskeaan taittava. Tuvan seinät ovat itse asiassa jopa paremmin kohteemme muihin rakennelmiin sopivia.

Yhteenvetona voi sanoa, että ulkoseinien osalta Rubio Monocoatilla saatu lopputulos on käyttämistämme tuotteista selkeästi paras. Valitettavasti mitään ei saa ilmaiseksi. Rubion tuotteet maksavat enemmän, niiden työstäminen on huomattavasti monimutkaisempaa ja koko prosessi vaatii suurempaa tarkkuutta, kuin ns. valtavirran tuotteiden kanssa tilanne on. 

2. Sisäseinät ja -listat

Saunatuvan sisäseinien osalta päätimme niin ikään kokeilla meille uutta tuotetta: Teknoksen Helo Solana Wax -hirsivahaa (sävy TM T3072). Tämä oli virhe. Meidän taidoilla ja Salvoksen hirsien höyläpinnoilla lopputulos on juuri ja juuri siedettävä. Isoin ongelma on värin epätasaisuus. 

Helo Solana Wax

Kokeilimme erilaisia uusintakäsittelyjä välihionnan kanssa ja ilman, mutta lopputulemana oli aina sama epätasaisuus. Käsittelimme Solana Waxilla myös ovi- ja ikkunalistat. Yllättävää kyllä niin ainakin tällaisissa pienissä pinnoissa lopputulos oli huomattavasti parempi, väri oli tasainen ja sävy selkeästi voimakkaampi. 

Sisäseinien osalta kokemuksemme oli jälleen se sama: tuli ikävä Rubio Monocoatin jälkeä.

3. Sisäkatto

Saunatuvan sisäkaton paneelit kuuluivat puuvalmiina Salvoksen toimitukseen. Ne olisi pitänyt ymmärtää tilausvaiheessa raksia pois toimituksesta. Sekä paneelien profiili että laatu eivät olleet lainkaan sitä, mitä toivoimme.  Koska paneelit olivat jo pihassa ja maksettuina, päätimme kuitenkin ottaa riskin ja maalata sekä asentaa ne paikoilleen.

Paneelien laatu näkyi toki jo heti nippuja avatessa. Lisähaasteita tuli, kun aloimme etsiä kattoon sopivaa maalia. Jostain syystä kukaan ei suoraan osannut sanoa, mikä tuote olisi tähän tarkoitukseen sopiva. Pitkähkön miettimisen jälkeen päädyimme Teknoksen Paneeliseinämaaliin. Tämä silkinhimmeäksi mainostettu maali kahteen kertaan siveltynä Salvoksen mökkilaadun paneleihin tuotti kelvottoman lopputuloksen. Jokainen paneelien epätasaisuus, oksa ja virhe korostuivat himmeässä maalipinnassa.

Asensimme paneelit ja heti näkyi, että jotain oli asialle pakko tehdä. Maalasimme paneelit vielä kertaalleen Teknoksen Futura Aqua 20 puolihimmeällä kalustemaalilla, sävy NCS-S0502-Y. Ei lopputuloksesta vieläkään aivan moitteeton tullut, mutta siedettävä kuitenkin.

Ensimmäinen epäonnistunut valinta.
Ensimmäisen yrityksen paikkasimme kelvolliseksi tällä toisella tuoteella.

4. Lattia

Saunatuvan lattialaudat ostimme paikallisesta K-Raudasta. Laudat ovat 28×145 millistä mäntyä ja tulivat kohteeseemme puuvalmiina. Taas oli päätettävä, millä aineella laudat käsittelisimme. 

Tavaran saatavuus, hinta ja laatu ovat ilmiselvästi kehittyneet kuluttajalle epäsuotuisiin suuntiin. Toki saimme näistäkin tarvikkeista kohtuullisen hyvän lattian, mutta hukkaa tuli arvioitua enemmän ja aikaa piti käyttää miettimiseen enemmän kuin täysin priiman tavaran kanssa olisi ollut tilanne. Kuvan lautojen paraatipuolen ruhjeiden lisäksi haasteena oli useiden lautojen pahasti haljenneet päädyt. Reklamoimme asian K-Raudalle. He lupasivat lähettää palautteen valmistajalle ja lisäksi antoivat meille pienen hyvityksen aiheutuneesta vaivasta.

Edellisessä rakennelmassamme käytimme lattiaan Uulan pellavaöljymaalia. Tällä kertaa halusimme aineen, joka olisi helpompi työstää ja jolla saisimme kuultavan lopputuloksen. Valitsimme Osmo Colorin Öljyvahan (sävy 3041 Valkotammi). Jonkinlaiseksi yllätykseksi osoittautui, että valinta osui aivan nappiin. Seinien ja katon hankaluuksien jälkeen odotus oli, että eiköhän lattiankin osalta jotain ongelmia tulisi. Näin ei kuitenkaan käynyt. Osmo Color on riittoisaa, levittäminen sujuvaa ja lopputulos oikein mallikas. Tätä ainakin voimme lämpimästi suositella.

Sisätilat valmiina viimeistä listaa ja sähköasennuksia myöten.

Uuden rantasaunan pystytys alkaa olla nyt loppusilausta vaille valmis. Ensi jaksossa päästäänkin jo esittelemään rantasaunaa lopputarkastuskunnossa sekä vetämään yhteen projektin kokemukset.

Huopaa ja eristeitä

Saunatuvan katteeksi talotehdas oli valinnut Icopalin hitsattavan kaksikerrosbitumin. Aiempien projektien myötä oli kertynyt kokemusta liimasaumaisten yksikerroshuopien asentamisesta. Mutta nyt siis piti selvitä kahdesta kerroksesta, jotka lisäksi hitsattiin kaasuliekillä kiinni sekä kattoon että toisiinsa.

pellit asennetuina
Huovan alla katon reunoilla on pellitys, joka ohjaa veden pois räystäslaudoista.
Talkooporukkamme vielä viimeisinä töinään nosti huovat ylös katolle. Se oli ystävällisesti tehty, koska yksi rulla painaa yli 40 kiloa. Raidallinen tavara on aluskermiä ja täysin musta on edellisen päälle hitasattava pintakermi.

Kesä 2024 on ollut ilmojen osalta enimmäkseen rakentamista suosiva. Poikkeuksena tämä kaasupolttimella huovan asennuksen opettelu rutikuivalla katolla. Pieni kosteus ja alemmat lämpötilat eivät olisi olleet pahasta. Onneksi lähipiirissä oli tulitöiden asiantuntijoita, joten vahinkoriskit saatiin minimoitua.

Valmistajan sivuilta löytyy selkeät ohjevideot. Alle tuli raidallinen alushuopa ja sen päälle kokonaan alapuolelta bitumilla kyllästetty ulompi kerros. Isoin haaste työssä oli kuumentaa huopa juuri sopivasti. Liian kylmänä ei huopa tartu alustaan ja liian kuumana koko huopa muuttuu mössöksi ja varsinkin päällimmäiseen kerrokseen tulee rumia jälkiä. Onneksi kyse on kuitenkin katosta – nuohooja lienee niitä ainoita ulkopuolisia, joilla on mahdollisuus arvostella lopputulosta. Heilläkin (toivottavasti) on fokus muissa asioissa.

Niin vain saimme katon ”huovutettua”. Tässä kuvassa myös ennakkoa tulevasta eli seinät ovat saanet värinsä. Aiheesta lisää tulevissa kirjoituksisssa.

Vaikka lopputuloksesta ei kaikin osin visuaalisesti aivan virheetön tullutkaan, niin eiköhän se tärkein eli vedenpitävyys joka tapauksessa toteudu. Jatkon osalta visiona on saada tuvalle viherkatto, mutta se on sitten jo ihan oma projektinsa. Pelkällä huovalla mennään nyt alkuun.

Periaatteet romukoppaan. Ainakin osittain.

Näin ne hyvät periaatteet saavat antaa periksi. Muovien käyttö puurakenteiden yhteydessä tuntui alkuun vaikealta hyväksyä. Nyttemmin käytännöllisyys on alkanut olla merkittävämpi tekijä. Esimerkkinä tässä kohteessa ovat ylä- ja alapohjan eristeet.

Vielä edellisessä projektissa eli vierasmajassa käytimme ekovillaa ja höyrynsulkupaperia sekä lattiassa että katossa. Saunan osalta Salvos oli nyt päättänyt meidän puolestamme, että eristeet ovat Finnfoamia. Pienemmillä kerrospaksuuksilla ja vähemmällä asennusähkimisellä saadaan vähintään yhtä hyvä eristys ja varma ilmansulku.

Salvoksen peruspakettiin kuuluu 100 mm:n Finnfoamit. Kymmenen senttiä tuntui sen verran vähältä, että tilasimme kattoon varmuuden vuoksi ylimääräiset 50 milliä. Jostain syystä pakettiimme oli laitettu samat lisäeristeet myös lattiaan. Kokonaisuuden kannalta olisi ollut parempi laittaa lattian lisäeristeetkin mieluummin yläpohjaan, koska alakautta ei lämpö niin helposti karkaa. Rakenteet oli kuitenkin mitoitettu siten, että viime hetken muutokset olisivat olleet liian hankalat. Eikä niistä paksuista lattiaeristeistä varsinaisesti haittaakaan ole.

Tässä kuvassa ovat kaikki katon eristeet paikoillaan. Kevään talkooporukkammme teki yläpohjan sen verran vauhdikkaasti, etten ehtinyt välissä edes kuvia ottamaan. Rakenne on kuitenkin sellainen, että kattotuolien välissä on 100 mm finnfoamia ja sen alla kuvassa näkyvät 50 mm levyt. Alempi kerros on ristissä ylempään nähden ja pysyy paikoillaan kuvan 50×50 rimoilla. Rimoihin kiinnitetään aikanaan myös kattopaneelit. Finnfoamien väliset raot tiivistettiin uretaanivaahdolla.

Alapohjan rakenne on peilikuva. Alla vasemanpuoleisessa kuvassa on meneillään lattianiskojen välissä olevien 100-millisten asennus ja oikealla ollaan jo loppusuoralla päälimmäisenä olevien 50 millisten kanssa.

Verkottumista

Puuta koputtaen voi todeta, että toistaiseksi olemme selvinneet ilman hiirien tai muiden vastaavien pesiytymistä asuintiloihin. Vanhassa, heti alkuun puretussa mökissä nämä eläimet olivat riesana. Saunatuvan osalta päätimme pelata varman päälle ja asensimme alapohjaan suojaverkon. Sama olisi pitänyt tehdä jo aiempiinkin rakennelmiin, mutta erinäisistä syistä johtuen ei verkkoja ole laitettu. Jos huonosti käy, niin jälkiasennus on toki pilariperustuksilla varustettuin taloihin ainakin periaatteessa mahdollista. Talojen alla välitilassa ryömiminen ja verkon nitominen ylöspäin on urakka, jonka kyllä lykkää niin pitkälle, kunnes on pakko.

Suojaverkko toivottavasti pitää kutsumattomat pienvieraat loitolla.

Seuraavassa jaksossa pureudumme ulko- ja sisämaalaukseen. Käymme läpi, mitä valintoja teimme, miten onnistuimme ja miten eri tuotteet vertautuvat toisiinsa. Siihen asti, mukavaa loppukesää!

Lattia

Päätös vierasmaja/talousrakennuksen lattioista oli tehty jo projektin alkuvaiheissa: halusimme lautalattian. Helppo ratkaisu olisi ollut ostaa vakiotavaraa eli 95×28 millistä ponttilautaa. Halusimme kuitenkin jotain vähän erikoisempaa. Googlaamalla löytyi tavanomaista tukevampi 215×33 -tuote Eurasta Tammiston Puusta. Tarkan budjetin ihmisinä (?) kiinnosti myös, että ko. tavaraa oli saatavana kakkoslaatuisena. Sen hinta oli suunnilleen samaa luokkaa kuin priiman 95×28:n.

Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, kävimme paikan päällä Euran Hinnerjoella katsomassa tuotetta. Saman tien tilasimme tavaran toimitettuna kohteeseemme. Jossain vaiheessa mietimme, josko itse kuljettaisimme laudat peräkärryllä. Onneksi järki voitti ja tavara ilmestyi pihaan muutamassa päivässä ilman isompia fyysisiä ponnisteluja. Toki nippujen sisään kanto oli artistin vastuulla. Joonaksen kanssa selvittiin urakasta suht kivuttomasti.

Lattialaudat asennusta odottamassa. Yhdessä nipussa oli kaksi lautaa, pintapuolet vastakkain. Vasta niput avaamalla näki, miltä laudat oikeasti näyttivät. Jännitystä siis riitti h-hetkeen saakka.

Aloitimme asennuksen pari viikkoa toimituksen jälkeen. Muutamaan kertaan varmistetun mittauksen ja laskennan perusteella tulimme päätelmään, että lautarivejä tarvittaisiin muutamaa milliä vaille täysi leveys. Järkevintä oli siis tehdä ensimmäinen rivi puolikkaaksi halkaistuista laudoista. Positiivinen seurannaisvaikutus, jota emme alussa edes ymmärtäneet, ilmeni päästyämme puoliväliin. Talon keskellä olevien pilarien kohdista selvisimme yksinkertaisilla loveuksilla. Toisaalta halkaisun seurauksena puolikkaat laudat vääntyivät pahasti mutkalle. Ensimmäisen rivin asentaminen on kriittistä, jotta loput laudat saataisiin paikoilleen ilman rakoja ja kohtuutonta voiman käyttöä. Kun aloituksen sai tehtyä suoraan, oli loppujen lautojen asentaminen yllättävän helppoa. Etukäteen pelkäsin, että laudat kenties olisivat kieroja ja että paksun tavaran kampeaminen suoraksi olisi vaikeaa ja/tai voimaa vaativaa. Vastoin pahimpia pelkoja pontit asettuivat pienellä naputtelulla hienosti paikoilleen.

Raksahommissa apumiehet ovat aina tarpeen.

Omat vaikeutensa tämän kakkoslaadun kanssa oli. Jokaisessa laudassa oli jotain näkyvää vikaa. Lautojen lajittelu siten, että vikapaikat jäisivät hukkapaloihin tai piiloon kalusteiden, väliseinien tms. alle, oli oma haasteensa. Myyjä oli jo varoittanut, että tavaraa pitää varata tästä syystä 10-15% yli tavanomaisen työvaran. Jokainen lauta tuli lopulta joltain osiltaan käyttöön ja siitä huolimatta rumia oksanreikiä jäi runsaasti kitattaviksi.

Oksankolot olivat enimmäkseen sen kokoisia, että tavallisella peruskitillä paikkailu veisi aikaa. Jos nyt ollenkaan olisi edes onnistunut. Piti etsiä muitakin ratkaisuja. En ollut käyttänyt Plastic Paddingia moneen vuoteen. Nyt tuotetta näköjään myydään myös ns. kemiallisena puuna. Etuna aineessa on, että se ei kovettuessaan kutistu. Isojenkin kolojen täyttö olisi siis mahdollista. Periaatteessa toimi ihan hyvin, mutta aika tahmeaa tavara on. Tasaista jälkeä ei saanut millään eli hiottavaa jäi paljon. Toinen hankaluus ilmeni maalauksen yhteydessä. Siitä lisää vähän myöhemmin,

Pienemmät kolot täytin Tikkurilan Spakkeli puuktitillä. Sen työstö oli huomattavasti mukavampaa, mutta aine ei sovellu isoihin täyttöihin.

Eri kokoisia ja muotoisia koloja oli runsaasti kitattavaksi ja hiottavaksi. Tästäkin syystä valitsimme peittävän maalin. Kittien väri oli sen verran lähellä männyn omaa sävyä, että kuultava maalikin olisi saattanut toimia.
Täyteaineet.

Maalaus tehtiin Uulan Puulattiamaalilla kolmeen kertaan. Ensimmäinen kerta vedettiin ohennetulla maalilla ja seuraavat perustavaralla. Kuivuminen oli tosi hidasta. Maalauskertojen välissä oli pakko odottaa ainakin kaksi vuorokautta ja sekin oli siinä rajoilla. Asiaan varmaan vaikutti myös alhainen, n. 10 asteen lämpötila. Toisaalta tilassa oli koko ajan (lämpö)puhallin ilmaa kierrättämässä. Kuivuminen oli erityisen hidasta kittausten kohdalla. Niitä sai varoa, vaikka muuten lattia oli jo kävelynkestävä.

Viimeisen eli kolmannen maalauskerran jälkeen odotimme kolme vuorokautta ja sitten oli jo kiire päästä jatkamaan muita sisähommia. Levitimme lattialle remonttisuojapaperin emmekä ole sen koommin nähneet, miltä lattia näyttää. Toivottavasti myös kitatut kohdat olivat riittävän kuivia, jotta paperi ei ole tarttunut kiinni!

Lattian väriksi valitsimme Uulan omasta kartasta sävyn Aavikko. Lopputulos oli kuitenkin jotain ihan muuta. Väri on sinänsä ihan ok, mutta ei ollenkaan sitä, mitä oli tarkoitus. Pitkän viestittelyn jälkeenkään ei selvinnyt, mikä sävytyksessä oli mennyt vikaan. Myyjän kanssa päästiin sopuun siten, että korvasivat meille sävytyksen hinnan.
Valmis lattia. Näkymä on vielä avara.

Lattian maalauksen jälkeen alkoi väliseinien rakentaminen ja sen jälkeen oli mahdollista alkaa vetää sähköjä. Näistä lisää seuraavissa jaksoissa.

Tiukoille meni mutta valmista tuli

Itsenäisyyspäivän superpitkä ja supersateinen viikonloppu tuli käytettyä työmaalla tehokkaasti. Onneksi olemme tukevasti sisätyövaiheessa. Enimmäkseen aika kului lattioilla kontaten parketteja sekä laattoja asennettaessa. Mikä ja miten tiukalle menikään? Jatka lukemista ”Tiukoille meni mutta valmista tuli”

Lankutusta

Lautaa, laminaattia, vinyyliä vaiko parkettia oleskelutilojen lattioihin? Vaihtoehtojahan riittää. Pitkän harkinnan jälkeen teimme päätöksen. Materiaali oli alusta lähtien selviö, oikea  malli ja väri oli hakusessa pitkään.
Jatka lukemista ”Lankutusta”

Kipsinen pääsiäinen

Neljän päivän vapaa on jo sellainen, että se tuntuu. Ainakin kipeytyneinä lihaksina, kun rehkittiin työmaalla koko pyhien aika. Tämän hetken keskeisiä juttuja ovat lattialämmitykset sekä väliseinät.
Jatka lukemista ”Kipsinen pääsiäinen”

Tuhansien eurojen keittiö ja viiden sentin virhe

Keittiön asennus edellyttää paneutumista asiaan, nikkarointia käsityökaluilla, luovuutta yhdistettynä insinööriajatteluun ja lisäksi jonkun verran salapoliisin vikaa. Tai sitten teet asian helpoksi ja ostat kalusteet asennuksen kera. Päätimme tällä kertaa kaikesta huolimatta asentaa kaapit ja koneet ihan itse.
Jatka lukemista ”Tuhansien eurojen keittiö ja viiden sentin virhe”