Kuten etusivulla jo oli puhe, huvilaprojektimme on ollut talvitauolla. Helmikuun alussa ”uskaltauduimme” tarkistamaan tilannetta. Isoin jännitys liittyi uusiin vesijärjestelmiin. Viime talvenahan väliaikaissysteemit menivät jäähän ja sulattamiseen tarvittiin putkimiehen apua. Nyt kaikki oli kunnossa. Jatkossa, kun saamme lattiamlämmitykset kytkettyä, tilanteen pitäisi olla nykyistäkin parempi ja varmempi.

Olemme pitäneet huvilassa ilmalämpöpumpulla 12 asteen ylläpitolämpötilaa. Pakkasilla lämmön nostaminen siedettäviin n. 20 asteen lukemiin on hidasta – ainakin vuorokausi siihen pitää varata aikaa. Ilmeisesti massiiviset seinät varaavat kylmää (ja toivottavasti siis myös lämpöä) sen verran runsaasti, että muutokset ovat hitaita.

Vuoden pimeimmän ajan luonnonvalo on uskomattoman hienoa.  Valoa vain on valitettavan niukasti. Tunnelmien siirtäminen kuviin ei välttämättä onnistu kovin hyvin. Alla kuitenkin muutama yritelmä. 

Kohta valon määrä taas lisääntyy ja kuvaamiseen tulee vastakkainen haaste, valoa on aivan liikaa ja se on liian kovaa. Sitä innolla odottaen!

Valkoista tavaraa terassilla. Kuten kuvasta näkyy, emme ole vielä päättäneet, minkälaiset kaiteet terdelle oikein tekisimme. Lumen luonti on yksi hyvä lisäsyy välttää umpinaisia kaideratkaisuja.

Näkymä terassilta rantasaunalle.

Huvila hankien keskellä.

Tuuli oli kinostanut lumta rinteeseen ihan kunnolla. Lämpötila oli kävelyreittejä raivatessa onneksi vielä pakkasen puolella.